Ateneum & Eero Järnefelt


Apua, nyt olen maailman huonoin bloggaaja, mutta minulta ei löydy yhtään kuvaa eiliseltä, kun kävimme mieheni kanssa Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeltin näyttelyn. Tosin museossa ei olisi saanut sisällä kuvatakaan. Muuten tietääkö joku lukijani, miksi Suomessa museoissa ei saa yleensä kuvata sisällä? Tämä tuntuu itsestäni kummalliselta, sillä jopa Louvressa voi kuvata teoksia, joten syy tuskin on siinä, että teokset siitä kärsisivät. Ehkä se sitten on turvallisuuskysymys? Tosin epäilen, että Mona Lisan arvo on enemmän kuin Järnefeltin...

Näyttelyyn lähtemiseen saimme kimmokkeen LVI-miehiltä. Taloyhtiössämme on ollut jo pidemmän aikaa käynnissä pohjaviemäriremontti ja nyt remonttifirma päätti alle vuorokauden varoitusajalla ilmoittaa, että vettä ja viemäreitä ei saa käyttää koko päivänä. Mieheni on lomalla ja jotain oli keksittävä. Ei kukaan pysty vessahätää koko päivää pidättämään. Päätimme sitten suunnata Ateneumiin, jossa iloksemme oli menossa Eero Järnefeltin erikoisnäyttely.


Eero Järnefelt (8. marraskuuta 1963 - 15. marraskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja professori. Järnefelt oli yksi Suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä taitelijoita. Hänet tunnetaan Kolin jylhien näkymien kuvaajana, sekä henkilö -ja muotokuvien taitajana. Ylläoleva teos on nimeltään "pyykkiranta" (1889), sen osti Anders Wiklöf 630 000 euron hintaan joulukuussa 2007. Tätä kalliimpia ovat olleet ainoastaan Helene Schjerfbeckin seitsemän teosta.

Olen nähnyt Järnefeltin tauluja aikaisemminkin, mutta vähemmän hänen lyijykynähahmotelmiaan, joita oli ensimmäisessä näyttelysalissa. Ne olivat itselleni näyttelyn parasta antia. On jotenkin hämmästyttävää, miten pienen pienillä viivoilla saa luotua jotain niin suurta. Pelkästään hahmotelmissa oli aistittavissa suurenmoinen lahjakkuus. Kuvatessaan perhettänsä lyijykynähahmotelmissa, olin aistivinani käsinkosketeltavaa lämpöä ja usein taiteilija olikin lisännyt kuviin hieman väriä.

Järnefeltin tauluissa on mieletön syvyysvaikutelma. Luontokuvissa tauluista pomppaa esiin puu, kivi tai eläin. Ihmiskuvauksissa voit kuvitella, miten kuva alkaa elää, koska taulussa olevat ihmiset pomppaavat niin lähelle silmää.


Oma lempityöni koko näyttelyssä oli yllä oleva kuva, joka kuvaa taitelijan tytärtä Saraa.

Kuvat: panoramio, Järvenpään taidemuseo, kulttuuritahdet






  1. Mainio tuo syynne lähteä museon! :D Paitsi että omalle kohdalle sattuessa ei naurattaisi varmaan tippaakaan.

    En kyllä ymmärrä kuvauskieltoa. Käsittääkseni/muistaakseni ulkomaillakin saa kuvata aika monessa museossa, kunhan ei käytä salamaa, jonka valo kuulemma vahingoittaa teoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan naurattanut täälläkään.. Voi kuvitella mut... Ei oltais tiedetty edes koko asiasta, jos mies ei olisi sattunut lähtemään hakemaan jäätelöä kaupasta, koska asiasta oli lyöty lappu vaan alaoveen. En käsitä miten voi remontoijilla olla oletusarvona, että kaikki rapun ihmiset kävelevät sen lapun ohi 12 h aikana?!?

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives