7.6.2013

Joskus kaikki on täyttä p*skaa

Otsikko kuullostaa rajulta, mutta sen kirjoittaminen jotenkin helpotti, joten päätin jättää sen. Sillä viimeinen viikko on kirjaimellisesti ollut sitä. Se varmaan on valitettavasti varmaan näkynyt vähän tänne bloginkin puolelle. Onneksi on ollut tekstejä jonkun verran varastoon kirjoitettuna, muuten olisi varmaan ollut aika hiljaista. Ei siksi, etten haluaisi kirjoittaa, eikä olisi ideoita vaan siksi, että tekisi mieli vetää peitto korviin ja toivoa, että joku herättää pahasta unesta sitten, kun tämä kaikki on ohi.

Olen ollut koko kevään väsynyt. En saa nukutuksi öisin kunnolla valoisuuden takia ja se tietenkin näkyy masennusta sairastavalle ihmiselle jatkuvana ärtymyksenä ja vielä normaalia suurempana väsymyksenä. Pari kertaa viikossa vedän sitten unta kaaliin nukahtamislääkkeiden avulla, että saan edes hieman nukutuksi. Olen jatkuvan väsymyksen ja ärsytyneisyyden vuoksi varmasti maailman paskin aviovaimo tällä hetkellä. Väsyneenä sitä sitten tulee pyöriteltyä niitä elämää suurempia kysymyksiä: Mikä on elämän merkitys? Mitä minä haluan elämältäni? Miten minun pitäisi olla parempi ihminen? Miksi olen sellainen kuin olen? Senpä takia odotinkin kevään ajan kovasti erästä asiaa...

...matkaa, joka sitten peruuntui. Syyt peruuntumiseen olivat hyvät, mutta kyllähän se koville ottaa, kun jotain pitkään odottaa. Pari tuntia itkeä tihrustin matkan peruuntumista sohvan nurkassa, tuntien itseni asian takia hyvin itsekkääksi. Miten naurettavasta asiasta tein taas kärpäsestä härkäsen. Odotin, että saisin pitkästä aikaa olla viikon täydellisesti toisten ihmisten hoivissa ilman huolen häivää. Nauttia merestä, uimisesta, auringosta, lukemisesta, iltakävelyistä, puolison seurasta ilman arkisia rutiineja ja hyvästä ruuasta. No, nyt joku sanoo, että voithan sinä tehdä niitä asioita kotonakin. Voin, voin, mutta se ei ole vain sama asia, kun tehdä niitä edes joskus aivan muissa maisemissa kuin kotona. Varsinkin, kun tässä typerässä kaupungissa ei ole kävely/pyöräilymatkan etäisyydellä minkäänlaista uimarantaa, ainoastaan maauimala, joka ei minua vedä millään tavalla puoleensa. Iltakävelyllä puolison kanssa olemme käyneet kesäisin niin ahkeraan, että osaan joka ikisen kolonkin asfaltissa ulkoa. Oma typerä mieleni vaatii, että on käytävä haistelemassa ilmaa muualla, että osaa katsoa uusin silmin sitä vanhaa tuttua koloa siinä asfaltissa. Typerää, tiedän.

Oman kodin parveke on ihan kiva, vaikka taloyhtiö saisikin pikkuhiljaa alkaa suunnitella julkisivuremonttia, jota ei ole varmastikaan tulossa ennen vuotta 2017. Valitettavasti parvekkeestakin nauttimisen pilaa ketjupolttava naapuri. Voin aistia miten ihanan "raikas" ilma virtaa nenääni siinä istuessa. YÖK!


Kolmanneksi kaiken kruunaa se, että sain tietää verikokeideni tulokset ja niissä minulla mitattiin ensimmäistä kertaa kolestroliarvot. Voitte arvata, että kolestroli oli muuten normaali, mutta se huono kolestroli oli koholla... Lääkärin neuvot: pasta, riisi ja peruna vähiin, jäätelö vähiin (kesällä? hei haloo?!? Ei tule onnistumaan!), suklaakin pitäisi vaihtaa tummaan, mutta kun minä vihaan tummaa suklaata. Juustollakin saisi vain joskus herkutella. Olen normaalipainoinen ja voitte uskoa, miten minua masentaa ajatus, että joudun alkaa vahtimaan syömisiäni tuon takia. Suoraan sanottuna tämä ruuan vahtiminen oli itselleni tässä tilanteessa se viimeinen tikki, joka tuntui katkaisseen kamelin selän ja sai aikaan, että tämä postaus tänne blogiin tuli. Sanoinkin miehelleni, että tulen lisäämään kasviksien ja marjojen määrää ruokavaliossani, mutta en todellakaan aio jättää satunnaista herkuttelua pois. Elän mieluummin herkutellen 70-vuotiaaksi kuin jokaista suupalaa vahtien 90-vuotiaaksi.

Jotta tämä postaus ei menisi kokonaan valittamiseksi, on minulle tapahtunut muutama mukavakin asia:


- Kävimme miehen kanssa iltakävelyllä kuvailemassa ja samalla sain otettua oravasta todella hyviä valokuvia. Valokuvaus antaa elämään onnistumisen hetkiä. Kyseinen orava pääsi myös söpöstelemään muuten tätä hieman mollivoittoista postausta.
- Kävin rentoutumassa kampaajalla ja sain kesäksi uutta loistetta hiuksiini kulahtaneen värin tilalle.
- Löysin täydellisen valkoisen luomivärin.
- Söin kesän ensimmäisen pehmiksen. (shh... ei kerrota tästä sille lääkärille.)
- Minun ei ole tarvinnut imuroida tällä viikolla, sillä mies on tarttunut imuriin puolestani.

Mutta nyt otan fillarin alle ja polkaisen sillä keskustaan ennenkuin iltapäivälle luvattu sade ehtii tänne. Sain houkuteltua miehenkin mukaan. Mukavaa päivää kaikille!

9 kommenttia:

  1. Kuulostavat nuo tunteesi niin tutuilta. Minulla on nyt ollut kauhean positiivinen kausi elämässä kaikkien uusien asioiden vuoksi, mutta masennusta sairastaneena päässä kytee aina ajatus: mitä jos huomenna kaikki on toisin ja en jaksakaan enää iloita näistä asioista.

    Ikävää, jos et pysty nukkumaan. Väsymys saa kyllä maailman näyttämään mustalta jo lyhyelläkin aikavälillä. Oletko kokeillut unimaskia? Niitä naruin varustettuja kangasläpysköjä saa esim. H&M:stä, Kicksistä ja varmasti kaikista marketeista. Käytän itse sellaista lähes aina (korvatulppien lisäksi). Se putoaa yöllä jossain vaiheessa pois, mutta on helpottavaa kun sen voi herätessään vetää takaisin silmille. Niin on helpompi nukahtaa uudelleen.

    Pidin uutta asuinlähiötäni ja taloyhtiötäni aluksi rauhallisena, mutta tästäkin on jo paljastunut ne nurjat puolensa. Iltaisin naapurissa rääkyy koira, aamuisin rappukäytävässä lapset. Sapettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kokeillut noita lappuja, en osaa olla niiden kanssa, häiritsee se kuminauha. Korvatulpat on ihan kauhistus, mulla alkaa humiseen niissä päässä ja alkaa oksettamaan. :( Oon kateellinen, jos jotkut pystyy nukkumaan niiden kanssa. Olisi kyllä täälläkin välillä tarpeen naapureiden takia ja myös remppamiesten, joita täällä on pyörinyt koko kevään. Betoniporan ääneen on saanut herätä sen huonosti nukutun yön jälkeen useana aamuna. Onneksi se alkaa nyt olemaan sentään loppu.

      Poista
  2. Minulla on töiden vuoksi ollut vuoden verran enemmän tai vähemmän uniongelmia. Nyt lainasin kirjastosta rentoutus-cd:n. Ensin ajattelin, ettei se toimi, mutta jollainlailla se kuitenkin on auttanut. Itse en ole masentunut, mutta silti ajatukset välillä, varsinkin väsyneenä, lähtevät kiertämään negatiivista kehää. Yritän katkaista sen ajattelemalla ystävieni tai tuttavieni todella vakavia (esim. syöpä) ongelmia, niin se antaa aina suhteellisuuden tajua, minun ongelmani, kun on tällä hetkellä vain tuo työ. Yritän oppia elämään vain tätä hetkeä sekä opetella sitä, että en antaisi tunteiden viedä minua vaan minä tunteita, tässä olen vasta ensimmäisellä askeleella. Kirjastosta löysin tähän luettavaa, josko niitä oppisi joskus soveltamaan käytäntöönkin. Kirjoittaminenkin auttaa monia, myös minua, jäsentämään tunteitani ja asioitani. Aikomuksenani on kirjoittaa tästä työasiasta monta, monta sivua, vain itselleni. Toivottavasti saan työn sitten irti tai ainakin kauemmaksi itsestäni ja huomaan mikä kuitenkin on tärkeintä ja parasta elämässäni, ihana aviomieheni; 27 vuotta yhdessä ja aina vain paranee:) Tulkaa perässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä kauniista ajatuksista ja mahtavista neuvoista! Tuota rentoutus-cd:tä voisi kokeilla, niitä saattaa varmaan löytyä kaupastakin edullisesti.. =) Itselleni tämä blogin kirjoittelu on ollut hyvää terapiaa, jotenkin itselle on hyvä kirjoittaa välillä jotain hömppää, että saa aivot "vapaalle".

      Poista
  3. rauhottavia illalla ennen nukkumaan menoa.
    ajatus-tunne-toiminta kolmio tulee mieleen. Monesti jos ajattelee jotain mistä tulee negatiivisia tunteita ja paha olo niin reagoi negatiivisesti ja se taas herättää lisää ikäviä ajatuksia josta taas tulee tunteet. Eli tämä ympyrä ei pääse sulkeutumaan. Pitää yrittää miettiä miksi ne ajatukset tuo niin pahaa oloa. Jos yrittäisi päästä pois tuosta ja saada jotain positiivista mieleen.Teehän paljon asioita mistä nautit niinkuin tuossa lopussa olitkin kirjoittanut mitä kaikkea mukavaa on touhuttu! Jos nukkuu huonosti se vielä pahentaa näitä ajatuksia ja tunteita!
    Tsemppiä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni onkin määrätty noita rauhoittavia, mutta itselläni on niihin jotenkin negatiivinen suhtautuminen, enkä ole hakenut niitä, ehkä pitäisi harkita.

      Tuo uni-ongelma todellakin pahentaa tosi paljon omaa oloa. Itsellähän on ollut aina keväisin ja kesäisin valoisien öiden aikaan tuota ongelmaa, jostain syystä tänä keväänä se tuli paljon voimakkaampana. Odottelen jo elokuun pimeneviä iltoja. :)

      Poista
    2. hae ne rauhottavat ehdottomasti! saa helpommin unen päästä kiinni. muuten vaan makaa sängyssä ja ajatukset jyllää päässä.

      Poista
  4. Onko teillä jo,tai onko mahdollisuutta asentaa pimennysverhoja? Tai jotain edes sinne päin? Kärsin muutama vuosi sitten pahoista uniongelmista juuri keväisin ja kesäisin valoisuuden takia,ja pimennysverho ratkaisi ongelman. Nykyisessä asunnossa ei pimennysverhoa ole,mutta paksut samettiverhot estävät kuitenkin valonpääsyn huoneeseen,eli pimeää on keskipäivälläkin jos niin haluaa. Ikävä kuulla ongelmistasi-mutta hyvä että löydät iloa arjen pienistäkin asioista! Ne ovat välillä niitä tärkeimpiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on paksut verhot makkarissa, jotka peittää hyvin ja ollaan katseltu noita pimentäviä. Itseäni pitää kuitenkin hereillä jotenkin se "tieto" siitä, että on valoisaa, vähän kuin toiset valvoo kuutamolla. Voin esim. nukkua päivällä tarpeeksi väsyneenä päikkärit, silloin valo ei haittaa. :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown