Ero


Monet lukijani saattavat muistaa, että olen eronnut ja nykyinen mieheni on aviomies nro. 2.  Seitsemän vuotta sitten tehdessäni eroa, jouduin tekemään surutyötä myös siitä, että jouduin luopumaan rakkaista kissoistani. 


Olimme hankkineet kissat ex:ni kanssa yhdessä ja tiesin, että kissoille hän oli yhtä rakas ihminen kuin minäkin, myös ainoa ihminen maailmassa, jonka huomaan olisin voinut ajatellakaan kissat jättäväni. En missään vaiheessa ajatellut jakaa kissoja "puoliksi". Se olisi ollut itsekästä. Kissat ovat tiivis lauma ja ihmisten eron ei pidä olla kissojen ero.


Oma elämäntilanteeni oli tuolloin todella hankala syvän masennuksen takia, joten päätin, että kissoilla olisi parempi olla entisen mieheni luona. Kertaakaan en ole päätöstäni katunut, vaikka koville se otti.

Mutta voi kuinka kaipaan välillä näitä karvakasoja. Edelleen miehelleni kissoja muistellessani silmäni saattavat kostua.

Millaisia nämä karvakasat sitten ovat/olivat?

Elvis (ei kuvissa, R.I.P) oli abessinialaisen ja norjalaisen metsäkissan "lehtolapsi". Hieman arka, mutta utelias. Kissaporukan paras hieroja, syliin tultuaan alkoi välittömästi etutassuilla polkeminen.

Ulmus (punainen abessinialainen) on porukan pomo ja viisaudessaan ylivertainen. Enemmän koira kuin kissa. Miellyttää omistajiaan ja vieraitaan kaikilla mahdollisilla konsteilla. Ulmuksen kanssa voi myös keskustella, kysymyksiisi saat aina vastauksen. Vienon naukaisun. Ulmus on myös oman rotunsa muotovalio ja isä useammallakin kissalapselle. Nykyään tällä herralla on ikää jo kunnioitettavat reilut 15 vuotta.

Prunus (suklaanruskea itämainen pitkäkarva) porukan hölmö. Hieman kajahtanut, mutta miellyttävä persoona. Ääntäkin löytyy jonkun verran. Prunus on myös Dinon isä.

Dino (suklaanaamio balineesi) hieman syrjäänvetäytyvä, mutta silti huomionhakuinen oman tiensä kulkija. Vai mitä sanotte kissasta, joka alkaa repiä itseltään mielenosoituksellisesti karvoja hännän tyvestä, jos ei saa tarpeeksi hellyyttä ja huomiota osakseen?

Odo (creme itämainen pitkäkarva) Porukan arkajalka ja huomaamattomin persoona. Pikkaisen jääräpää. Ei kuitenkaan hätää, sillä Ulmus pitää myös porukan nuorimmaisesta huolta. 

Elvis, Ulmus, Prunus, Dino ja Odo olette aina sydämessäni. ♥

Ps. Myönnän, että tätäkin juttua kirjoittaessa silmäni hieman kostuivat.



  1. Voi ku ne on kauniita. Kyllä sun vaan täytyy nyt saada jostain kissoja ittelles mokoma kissakuumeilija. Itämaisia ja Balineesejaki näyttää olevan tarjolla koko ajan. Pentueita syntyy hurjan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvi ihmetellä, miksi käyn sinun kissakuvia katselemassa. ;) Ai pentuja on hyvin tarjolla? Toista oli reilu 10 vuotta sitten, joutui odottamaan kauankin...

      Poista
  2. Minä olen myös kissaihminen ja kotonani on kaksi maatiaista, että sininen aby-tyttö. Ei ole tylsiä päiviä tai harmaata arkea. En siis lainkaan ihmettele, että vielä vuosienkin jälkeen tulee ikävä kissojen kuvia katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siniset abyt on tosi kauniita! Jotenkin Ulmuksen fiksuus oikein korostui noiden hassunhauskojen ja hieman pölhöjen itämaisten rinnalla. :)

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives