9.8.2013

Terapiassa osa 1


Maanantaina se alkoi. Nimittäin terapia, josta tilitinkin teille aikaisemmin kesällä. Tulen varmasti terapian jatkuessa kirjoittamaan tänne enemmänkin tuntemuksiani, joten siitä tuo otsikon numerointi. 

Oma terapiani on kognitiivista psykoterapiaa. Mitä se sitten on? 

Kognitiivinen terapia tutkii hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Näiden ajattelutottumusten tunnistamisen ja muuttamisen ohella terapiassa kehitetään ongelmanratkaisutaitoja ja selviytysmiskeinoja. 

Ensimmäisellä kerralla tietenkin keskustelin terapeutin kanssa siitä, mitä odotan terapialta. Terapeutti kuunteli hetken puheitani ja sanoi: "Jos lähdettäisiin liikkeelle siitä, että uskaltaisit olla sinä." Se pysäytti. Olen malliesimerkki ihmisestä, joka haluaa miellyttää muita. Miellyttämisen halu kumpuaa jo lapsuudestani ja jatkoin sitä myös työelämässäni huonoin seurauksin. Olen tietoinen siitä, että olen nykyisin täysin eri ihminen kuin 10-15 vuotta sitten. Osa varmasti johtuu iän tuomasta kasvusta, mutta tunnistan, että osa käytöksestäni johtuu siitä, että koen entisen minäni olleen kamalan huono ihminen kammottavine luonteineen ja epäonnistumisineen. Nyt sitten koetan kovasti olla "parempi" ihminen. Ongelma vain on se, että mielessäni luoma kuva paremmasta ihmisestä, ei välttämättä ole se oikea Jonna.

Yksi hyvä pieni arkipäivän esimerkki tästä miellyttämisestä on se, että olen aina ollut kova ääninen, ihan lapsesta asti. Mummokin aina sanoi: "Kuulee kilometrin päähän, missä Jonna on". Vanhaan minääni kuului myös suoraan sanominen, valitin kaupassa hyvinkin kuuluvasti, jos joku ei ollut siellä mielestäni hyvin. En todellakaan välittänyt, mitä muut siitä ajattelivat tai kuinka moni valitukseni kuuli.

Uusi "parempi" Jonna yrittää puhua hiljempaa, mutta se on vaikeaa, koska olen aina ollut äänekäs. Joskus puhun jopa liian hiljaa, koska en ole varma, onko puheeni tiettyyn paikkaan sopivalla volyymilla. Miettikää itse, miten rasittavaa on, jos joutuisitte miettimään omaa äänenkorkeuttanne 24/7. Voitte myös uskoa, että kaupassa mielipiteeni ilmaisut ovat hävinneet melkein kokonaan tai sitten ne ovat pientä supatusta. (Ehkä parempi niin...)

Tämä kaikki aiheuttaa suurta pelkoa. Mitä sitten tapahtuu, jos löydän sen "oikean" Jonnan ja uskallan taas olla se pahana pitämäni ihminen. Vai onko se muisteluissani oleva entinen minäkään se oikea? Tykkääkö minusta sen jälkeen enää kukaan?


9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista. Kiva, kun kerrot aiheesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tästä on vaan jollekin muulle samojen asioiden kanssa painiville apua niin se tulee olemaan loistava juttu! Kiva, jos aihe kiinnostaa. En tule joka istunnon jälkeen purkamaan tänne tuntojani, mutta aina, kun siltä tuntuu tai terapiassa avautuu jotain uusia asioita. :)

      Poista
  2. Tää on arka aihe ja sä oot niin rohkea, kun uskallat siitä julkisesti kertoa. Mä haluan uskoa, että terapian lopputulemana löytyy se oikea Jonna, oli se sitten se "vanha" Jonna, vanhan ja nykyisen yhdistelmä tai jotain ihan muuta. Sen tiedän, että sun läheiset pysyy varmasti sun elämässä ja tukena, ihan niin kuin tähänkin saakka. Tsemppiä muru! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on monelle. Jostain syystä olen suhtautunut siihen aina niin, että siinä ei ole mitään hävettävää, eikä se tee minusta huonompaa ihmistä kuin muistakaan.

      Poista
    2. Just oikea asenne, noinhan se on! :)

      Poista
  3. Tsemppiä Jonna. Mahtavaa, kun uskallat olla noin rohkea ja kertoa asiasta julkisesti. Itse pohdin samoja asioita itsekseni. Hyvä kun olet ottanut askeleen eteenpäin, ja valinnut terapian. Uskon, että siitä on hyvä apu sinulle purkamaan ajatuksensolmut suoriksi. Tuen sinua varmasti ja mielelläni tässä asiassa. Olet tärkeä ja rakas <3. terv. Tea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ollut myös aina sellainen itsekseni märehtijä, ihan jo pienenä, pidin huonot tunteet itselläni. Onneksi tuo mies on osannut alkaa kaivaa minusta vuosien saatossa tietoakin ulos. ;)

      Poista
  4. Kiinnostava aihe, erityisesti tuo kohta itsensä löytämisestä. Itsekin olen tyypillinen kiltti tyttö, joka haluaa miellyttää jokaista. Alan tosin pikkuhiljaa tajuamaan, ettei minusta pidetä välttämättä silloinkaan, vaikka kuinka olisin miellyttävä muita kohtaan. "Be yourself, everything else is taken."

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeinta on, että vaikka itse tajuaa tuon miellyttämisen, siitä on todella vaikea päästä irti.

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown