28.10.2013

Hyvässä seurassa


Olimme mieheni kanssa viikonloppuna rentoutumassa minilomalla Helsingissä. Kävimme Kirjamessuilla ja yövyimme Hotelli Seurahuoneella.

Vuonna 1833 perustettu Hotelli Seurahuone Helsinki on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut hotelli. Alkuperäiseltä paikaltaan Kauppatorin laidalta hotelli siirtyi Armas Lindgrenin suunnittelemaan taloon vuonna 1913. Hotelli lupaa tarjota korkealaatuista palvelua ja yksilöllisiä puitteita sekä historiaa arvostaville liikematkustajille että kaupunkilomailijoille.


Seurahuoneessa minua on aina viehättänyt vanhan ajan hienostunut tyyli. Koko hotelli huokuu vanhan ajan charmia. En voi olla ihailematta pieniä yksityiskohtia, joita koko hotelli on pullollaan.

 

Peilejä ja kristallikruunuja Seurahuoneella riittää. 

Viime kertaiseen visiittiimme verrattuna jouduimme tällä kertaa hieman pettymään. Jos luvataan tilojen viihtyvyyttä ja mukavuutta, niitä minä asiakkaana myös odotan. Tyhjä baarikaappi, rikkinäiset verhojen vetimet ja kruununa peitto, joita oli ainoastaan yksi. Peitto oli hieman normaalia leveämpi, mutta ei kuitenkaan tuplapeitto ja oli täten auttamatta liian kapea kahden ihmisen käyttöön. Puhumattakaan siitä, että kahvi- ja teetarvikkeet oli aseteltu lattianrajaan ulko-oven viereen. Pöytä taitaa olla yliarvostettu? Huoneen televisiokaan ei toiminut (josta löytyvät kaikki ohjeet ja tiedot hotellin palveluista), myös takkinaulakko päätti kummitella ja tippui itsekseen alas seinältä. Nämä ovat mielestäni perusjuttuja, joiden olettaisi olevan kunnossa hotellissa, joka mainostaa itseään laadukkaana. En odota, että asiakkaana joutuisin tällaisia asioita hoitamaan, joten jätimmekin hotellille palautetta asiasta. 


Onneksi sentään kaikki ei ollut yhtä huonosti. Olimme varanneet pöydän klo 20.00 hotellin omasta Le Havre - ravintolasta. Ravintola oli täysi ja paikalla näytti olevan vain kolme tarjoilijaa, joilla oli arvatenkin kiire. Joten jouduimmekin odottamaan hetken ennen kuin meidät haettiin pöytään. Alkutuntuma ei ollut kovin hyvä: paikkaa tuntui hallitsevan kiire. Itse tykkään syödä ravintoloissa, joissa palvelu on ripeää, mutta kuitenkin niin, että asiakkaalle ei tule siitä kiireellisyyden tunnetta.


Alun pienestä ärsyyntymisestä huolimatta pöytään päästyämme Le Havren homma alkoi ns. toimia. Ruuat tuotiin pöytään juuri sopivalla tahdilla ja tarjoilijamme oli mukava ja hommansa osaava. Le Havren ruoka saa minulta vain kehuja. Valkosipulietanat olivat loistavat, puhumattakaan pääruuaksi tilaamastamme pippurissa paistetusta chateaubriandista ankanmaksavoilla. Pihvissä oli täydellinen kypsyysaste ja mehevä liha suorastaan suli suuhun. Hullumpia eivät myöskään olleet lisukkeeksi tilaamamme valkosipuliperunat. Itse tilasin jälkiruuaksi sorbetlajitelman viikunasalaatilla, joka oli ihana päätös hieman raskaalle aterialle. Mies ei voinut välttää suklaan kiusausta, joten hänen jälkiruokalautaseltaan löytyi suklaamoussea kahdella tavalla, joka sekin oli herkullista.


Illan kuitenkin kruunasi päähänpistomme visiteerata Bar Sociksessa. Olen tilannut elämäni ensimmäisen Tom Collinsin vuonna 1996 ja ihastuin tällöin tähän klassiseen drinkkiin totaalisesti. Raumalla asuessani eräässä baarissa oli tuttu baarimikko, joka osasi tehdä kyseisen drinkin täydellisesti. Olen vuosien saatossa aina silloin tällöin kokeilumielessä tilannut kyseistä drinkkiä Raumalta poismuuton jälkeen, mutta ne kerrat ovat olleet karvaita pettymyksiä. 


Jostain syystä Bar Sociksessa ollessamme keksin tilata taas vanhaa suosikkiani ja otimme jopa giniä vihaavalle miehelleni toisen samanlaisen. Epäileväinen giniä vihaava mies otti omasta drinkkilasistaan ensimmäisen huikan. Kas kummaa, miehen suu vääntyi irvistyksen sijaan isoon hymyyn. Tässä vaiheessa tiesin, että nyt on taidettu vihdoin onnistua. Oma maisteluni vahvisti asian, tuli vanhat hyvät muistot mieleen. Tom Collinsissa on tärkeää, että gin tuo juomaan kirpeyttä, mutta sen maku ei saa puskea läpi. Yleensä Tom Collinsia tilatessa saat giniä laimennettuna jollain epämääräisellä. Vaikka kyseessä on klassinen drinkki, hyvin harva osaa tehdä sen oikein. Välitimmekin tarjoilijan mukana terveiset onnistuneesta drinkistä baaritiskille. 


Pöytiin tarjoilu ja laskutus ovat mielestäni Bar Sociksen valtteja. Ei kiirettä, ei baaritiskillä nojailua vaan kunnon vanhan ajan ylellisen kiireetöntä tunnelmaa. Ei liian kovaa musiikkia, joten keskustelukin sujuu luontevasti. Poikkean varmasti Helsingissä käydessäni Bar Socikseen yhdelle.

Lupausteni mukaan kohotimme myös lasillisen mummolle.

Ihana, rentouttava viikonloppu, vaikka hotelli ei vastannut tällä kertaa aivan odotuksiamme. Onneksi ruokapuoli korvasi hotellin puutteita.

Onko Hotelli Seurahuone, Le Havre tai uudistunut Bar Socis teille tuttuja?











15 kommenttia:

  1. Vietimme mieheni kanssa hääyömme Seurahuoneella,ja olimme siihen todella tyytyväisiä! Suunnitelmissa on mennä juhlistamaan jotain juhlapäivää sinne,niin miellyttävä yö oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, meilläkin oli viimeksi todella hyvä kokemus ja siksi palasimme uudestaan, nyt ei vaan kaikki mennyt ihan putkeen... Lähtiessämme hotellista kaikilta edellä olevilta kysyttiin, että miten viihdytte, meiltä ei mitään, mutta eiköhän antamamme palautelappu kerro asiaan.

      Poista
    2. Toivottavasti palaute menisi perille,ja teihin oltaisiin yhteydessä!Eihän tuollainen käy!

      Poista
    3. Jos eivät viitsi palautteiseen edes vastata, niin hotellissa taisi saattoi olla viimeinen. Baarissa ja ravintolassa aiomme vierailla varmasti vastaisuudessakin.

      Poista
  2. Ei ole mikään noista tuttuja, mutta Bar Socista voisi tämän jälkeen harkita! :)

    VastaaPoista
  3. Ha! En tiennytkään, että sinäkin olet asunut Raumalla :) On kotikaupunkini josta muutin pois kesällä 2005, vanhemmat asuu siellä edelleen joten tasaisin väliajoin tulee siellä vierailtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuin Raumalla vuodet 96-98. :) Mikä ihana kahvilakulttuuri siellä oli jo silloin! Olisin voinut kierrellä Vanhan Rauman pikkukujia aina vain uudestaan ja uudestaan. Monena kesänä on ollut mielessä käydä, mutta aina se on jäänyt.

      Poista
  4. Ihania kuvia olet saanut otettua hotellista, johon toivon aina etten joutuisi ;) Mä olen viimeaikoina yöpynyt muutamia kertoja työn merkeissä Seurahuoneella. Seurahuoneen puitteet on hienot, mutta nykyisellään hotelli on mun mielestä enenmminkin ränsistynyt kuin vanhaa glamia hohkaava. Sääli, koska se voisi olla upea. Palvelu on ollut kyllä aina ihan hyvää. Ravintolapalveluja en ole koskaan käyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niinpä, se voisi olla upea... Ehkä jopa pisti hieman ärsyttämään, että miksi ei tehdä mitään? Huoneissa on tosiaan jonkin verran kulumaa. Viimeksi, kun kävimme pari-kolme vuotta sitten meillä oli ilmeisesti vähän parempi huone ja se oli siistissä kunnossa. Bar Sociksen ovat uusineet ja sen kyllä huomaa!

      Poista
  5. Kauniita kuvia, harmi ettei ihan mennyt hotellilla nappiin. Hyvä että annoitte palautetta!

    Tuo Havre on testaamatta, kiva kun muistutit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voinkin sitten varmaan lueskella blogistasi, kun olet Le Havren testannut. ;)

      Poista
  6. Havre on testaamatta mutta kovasti kyllä todo-listalla :) Sociksen baariinkaan en ole vuosiin eksynyt, mutta muistan että tykkäsin tunnelmasta kovin, korkeista hinnoista huolimatta. Muistan että olut taisi maksaa 8,5 euroa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Drinksut oli nyt 10 € ja siinä suhteessa 18-vuotias viski oli taas tosi halpaa lasissa. :)

      Poista
  7. Olen ollut kaksi kertaa Seurahuoneella. Ekalla kerralla mieheni kanssa hemmotteluviikonloppua viettämässä vuonna 2010 ja viimeksi ystäväni kanssa, kun Glitz & Glam oli Aussie & Trendi-lehden Best Beauty Blog Award -ehdokkaana. Olimme ystäväni kanssa gaalassa ja yövyimme Seurahuoneella. Tykkään ko. hotellista, sen baarista ja ravintolasta erittäin paljon. Oli niin luksusta, kun baarissa tarjoilija toi pöytään minulle aina vaan uuden rosé shampanjan. :D Huhhuijaa, että siinä se kihosi nuppiin silloin. :D Ihana luksus paikka tälläisille hemmottelusta tykkääville pariskunnille. :)

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown