7.3.2014

Merkityksellinen kuva

Ilman sinua olen lyijyä blogissa oli ihana Valokuvan voimaa-haaste. Tarkoituksena on valita oma merkityksellinen lapsuuskuva, jossa tunnistat omaa ydintäsi, jotain sellaista oleellista ominaislaatuasi, joka tekee sinusta sinut.

Tartuin innolla haasteeseen, mutta sitten iskikin paniikki. Lapsuuskuva, voi ei! Minusta on olemassa tosi vähän kuvia lapsena, koska en tykännyt olla kameran edessä. Useissa kuvissa minulla saattaa olla meneillään joku todella idiootti ilme, kun temppuilen kuvassa, koska en olisi halunnut olla siinä. Temppuilu oli lapsellista uhmaa kuvaustapahtumaa vastaan.


Toisaalta valitsemani valokuva ilmentää myös juuri tuotakin puolta itsessäni. En edelleenkään viihdy kameran edessä, vaikka julkaisen blogiini kuvia itsestäni. Valitsemastani kuvasta on rajattu pois kaksi serkkuani, jotka molemmat poseeraavat nätisti kameralle, kun taas minä... no syön. Silmänikin kertovat, että en halua olla kuvassa. Muistan, että ajoitin tuon spagetin syömisen tahalteen kuvanottohetkeen ja tulos on näköiseni.

Kuvassa on jouluaatto, mielestäni paras päivä vuodessa edelleen yli 30 vuotta kuvan oton jälkeen. Saatiin muistaakseni nuo spagetit alkupalaksi, koska ei maltettu odottaa varsinaista jouluruokaa pöytään. Spagetit syötiin keittiön pöydän ääressä, koska olohuoneessa odotti jo juhlavampi kattaus.

Enkelikello nököttää pöydällä. Takanani korissa on iso kasa itse leivottuja karjalanpiirakoita. Päätellen siitä, että ikkuna on noin kuurassa, tämä joulu oli kylmä. Mittarista voikin hädin tuskin erottaa, että pakkasta oli kymmenisen astetta.

Tunnistan itseni hyvin kuvasta ja minulle tulee siitä hyvä mieli. Rakastan edelleen ruokaa, samoin kuin rakastan joulua, syömistä, karjalanpiirakoita, talvea ja enkelikelloa. En kamalasti pidä kuvissa olemisesta ja sekin kuvasta näkyy. Tykkään myös laittautua, kun on sen aika. Kuvan mekko oli juuri tuohon aikaan suosikkini, vaikka sininen ei kovin jouluinen väri olekaan, niin maustoinpa olemustani tonttulakilla.

Haastan kaikki halukkaat mukaan! Postatkaa oma kuvanne blogiinne ja kertokaa, miksi juuri se kuva on merkityksellinen ja teidän ominaislaatuanne kuvaava.






10 kommenttia:

  1. Oi, ompa ihana haaste! Kaivelen ehdottomasti itsekin arkistoja :)
    Sä oot suloinen spaghettisuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin just, et ei taida edes olla ketsuppia, no voi riittää! ;)

      Poista
  2. Suloinen kuva! Kuvat eivät meidän lapsuudessa olleet "jokapäiväisiä", joten niitä on aika vähän ja pääosin joulun ja muiden juhlien aikaan otettuja. Eli hyvin samaa tyyliä :)

    Täytyykin kaivella arkistoja, tää haaste on mukava - ja kuva varmasti paljon suloisempi kun mun tänpäiväinen julkaisu 2002 vuodelta Trendin nostalgiamuisteloiden kunniaksi...heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tosiaan ollut kuvaaminen niin jokapäiväistä 30 vuotta sitten! Piti olla joku tapahtuma, kun kuvia otettiin... Toista se on nykyään. ;)

      Poista
  3. Pieni ja suloinen tyttö, jonka katse haastaa.

    VastaaPoista
  4. Tunnelmallinen kuva, joka kertoo enemmän kuin sanat :) Muistan noi Sokoksen muovipussit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden muistamiseen pitää olla tietty määrä ikää! ;)

      Poista
  5. Mä nappaan tän haasteen! Kuvakin tuli heti mieleen! Mutta se voi kyllä muuttua kun alan selata vanhoja lapsuuskuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään jännityksellä odottamaan kuvaasi! :)

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown