Päivän himotus


Karkkipäivän Sanni haastoi minut pari päivää sitten haasteeseen, jossa on tarkoitus paljastaa lukijoilleen ruokakassi. Tulen vastaamaan tuohon haasteeseen myöhemmin, joten pääsette näkemään, mitä ruokakassistani löytyy. Haaste sai kuitenkin välittömästi poskeni kuumottamaan, varsinkin, kun Sanni syö niin terveellisesti. Aloin pohtimaan, että sieltä omasta kauppakassista taitaa löytyä vain jäätelöä, jäätelöä ja jäätelöä. No okei, myös suklaata. :D Ainakin sieltä löytyy tämän hetken eniten himoitsemani asia: Mignon. Haaste oli hyvä, sillä samalla aloin ajattelemaan myös omaa ruokahistoriaani ja ruokailutottumuksiani. Ne ovat olleet aina hieman erikoiset, mutta sellaista ruokaa ei ole ollut olemassakaan, jota en olisi ainakin maistanut. Itse syömisen suhteen minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa, ruoka ja minä kuulutaan yhteen. Olen aina suhtautunut nuivasti ihmisiin, jotka nirsoilevat ruoan kanssa. Ymmärrän kyllä, että kaikesta ei voi pitää, mutta sitä en voi sietää, että joka toiselle ruoalle nyrpistetään nenää. Itse en ole koskaan ollut nirso ja voin kertoa, että myös puolisoni valintaan on vaikuttanut asia, että hän ei nirsoile ruoan kanssa. Nirsoileva mies on totaalinen turn off minulle.
Olen kuullut, että minulle jo pienenä syötettiin kahviin liotettuja pullapaloja, jotka olivatkin herkkuani ihan kouluikään asti. Vauvana minua syötettiin vaikka millä sörsseleillä ja kaikki upposi. Nykyisistä lapsille tarkoitetuista ruokasuosituksista ei 70-luvulla ollut tietoakaan. Olinkin aika suloinen lapsi Michelin-mies käsivarsineni ja jalkoineni. Ehkä tuo oli kuitenkin se taika, etten ole koskaan ollut allerginen millekään, joka tapauksessa, selvisin hengissä. Koulussa ollessani muistan, kun ihmettelin muiden lapsien yksi peruna, kauhallinen kastiketta, kera yhden näkkileivän lounaita. Minä olin tottunut syömään jo alle kouluikäisenä neljän perunan annoksia kyljyskastikkeella ja usein hain vielä lisää. Makaronia, jos keitettiin, lapoin sitä ison kulhon äärimmilleen. Koulussa huomasin selvästi yrittäväni sopeutua muiden lasten ruokatapoihin ja mahani kurni sitten nälästä lopun päivää. Onneksi päivän päätteeksi odotti kotona mummon tekemä ruoka ja sain mahani täyteen.


Minähän asuin seitsemän vuotiaasta asti vakituisesti mummoni luona. Kyllähän te nuo sota-aikana eläneet mummot tiedätte. Heillä on pakkomielle pitää kaapit täynnä, nyt kun sitä ruokaa vihdoin on. He kun ovat nähneet myös sen puolen, kun sitä ei ollut. Herkkuja ei todellakaan puuttunut, eikä minulla ollut karkkipäivää. Sain syödä herkkuja joka päivä niin paljon kuin kaapista löysin. Mummo kävi kaupassa vain kerran viikossa ja joskus herkut keksejä myöden olivat loppuviikosta melkein loppu. Sitten rouskuttelin makeanhimooni salaa sokerinpaloja. :D Ehtona oli se, että myös lämminruoka oli syötävä ja minähän söin. (niitä isoja annoksia) Parasta oli silti aina maanantait, kun mummo kävi kaupassa. Odotin noina päivinä koulusta pääsyä malttamattomana, sillä tiesin pakastimessa odottavan ison läjän Kingis-puikkoja ja Muru-Eskimoita, sekä mehujäätelöitä, karkkipusseista puhumattakaan. Lauantai-iltaisin saunan jälkeen suurinta herkkuani oli kermavaahto. Vispasin oranssi-valkoisen pahvipurkin koko sisuksen kulhossa ja pistelin sellaisenaan menemään. Limsa oli ainoa herkku, josta en niin välittänyt, enkä juonut sitä kuin syntymäpäivillä tai kesällä joskus saunan jälkeen. Tuohon aikaan ainoa asia millä minut sai ulkoa sisälle oli ruoka-aika, sillä rakastin syömistä ja rakastan vieläkin... Tiedän, että edellä kerrottu kuulostaa hurjalta, mutta tiedättekö, että olin silti niin laiha lapsi, että kouluterveydenhoitaja otti mummoon yhteyttä ja kyseli, että syönkö mitään, kun painoni on niin alhainen. Mummo oli naureskellut puhelimessa ja kertonut asian oikean laidan. En tiedä uskoiko terveydenhoitaja.
Eihän tuollainen ruokavalio enää lapsella toimisi, koska lasten aktiviteetit on nykyään niin erilaisia. Omassa lapsuudessani tehtiin koko ajan jotain fyysistä. Itse lähdin melkein joka päivä koulun jälkeen talvella hiihtämään meidän talon edessä olevaa pientä peltoa ympäri pilkkopimeässä ja usein mummo joutui huutelemaan sisälle nukkumaan. Hiihdin, koska pidin siitä. Kesäpäivät rypläsin järvessä uimassa tai pihalla sulkapalloa pelaamassa. Maalla kun asuin, kaupunkiin päästäkseen piti pyöräillä neljä kilometriä yhteen suuntaan. Mitään julkisia kulkuneuvoja ei ollut.
Sitten tuli aikuisuus ja oma elämä. Pois mummon säännöllisten ruoka-aikojen luota teki sen, että syömiseni muuttui totaalisesti. En oikeastaan syönyt kymmeneen vuoteen aamupalaa ollenkaan, päivällä jotain ja illalla sitten nälissäni kaapista kaiken mitä löysin. Keksipaketti saattoi humahtaa nopeasti alas, siihen päälle leipää ja joitain muitakin herkkuja. Söin tavallaan koko päivän ruuat vasta illalla ennen nukkumaan menoa. Aluksi tällä ei ollut kroppaani mitään vaikutusta. Kun se big 30 lähestyi, huomasin olevani turpea ja tajusin, että jotain on tehtävä. Aloitin elämäni toistaiseksi ensimmäisen ja ainoan dieetin. Laihdutin vuoden aikana 17 kiloa, pelkästään sillä, että laskin joka ikisen suupalan, mitä suuhuni pistin. Muutin ruokavalioni terveellisemmäksi ja mikä tärkeintä, aloin syömään säännöllisesti. Elämääni astui myös kunnon aamupala: aamupuuro. Mikä on edelleen ruokavalioni perusta. Laihdutusjutun voit lukea täältä. Minulla kävi ihan älytön tuuri, löysin ensimmäisellä yrittämällä homman, joka toimi minulla, opetti minut uusille tavoille ja loi pysyvän pohjan sille, mitä olen tänä päivänä.


Nykyään syön säännöllisesti. Aamu alkaa aina kaurapuurolla ja marjoilla. Päivällä syön tukevan lämpimän kotiruoan (tämän annoksen koossa en säästele) ja illalla hedelmän, lisäksi ehkä pari palaa leipää tai sitten kreikkalaista jogurttia, marjoja ja pähkinöitä. En napostele aterioiden välillä, paitsi joskus saatan syödä jonkun hedelmän, jos lämpimän ruuan valmistus venyy myöhemmäksi. Leipää syön suomalaiseksi todella vähän, joskus menee parikin päivää, etten syö ollenkaan. Maksimi on aina kaksi palaa/päivä. Minulla on kuitenkin edelleen heikkouteni: jäätelö ja suklaa. Jos maailman ainoa makea olisi salmiakki, voisin hyvin olla ilman, mutta jäätelö ja suklaa... Jos minulle tulee tilaisuus herkutella, en kieltäyty. Olen takuulla se, joka tilaa kahvilassa isoimman palan suklaakakkua.
Mistä sitten päästäänkin otsikkoon eli tämän päivän himotukseen Mignoniin. Tähän aikaan vuodesta minua ei vedä mikään niin karkkihyllyn eteen kuin tuo pieni valkoinen muna. Oma tämän vuoden saldoni taitaa olla jo reilut kymmenen munaa ja pääsiäiseen on vielä aikaa... En ole yksin himoni kanssa, sillä tiesittekö, että myös Kaarina Kivilahti (kyllä, se superhoikka nainen) on Mignon-munien ystävä. Kaarina on haastattelussa kertonut, että pääsiäisenä hän saattaa syödä lähemmäksi 20 Mignonia. Siinä olisi tavoitetta, jopa minulle. Minusta elämästä kuuluu nauttia. En syö elääkseni vaan elän syödäkseni, pitämällä toki kohtuuden mielessäni. Kuvassa oleva Mignon tietää, mikä kohtalo sitä odottaa seuraavaksi.

Millainen on teidän ruokahistoria? Mikä on teidän himotus?

  1. Ilona
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 12:27 (2 kuukautta ago)
    MIGNON-MUNA! En kestä! Ne on mun lemppareita!

    Viime aikojen kiireessä on tullut syötyä vähän huonosti ja epäsäännöllisesti, ja se näkyy ihan kaikessa. Se on ihan oma vika, joten luonnollisesti harmittaa…

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 12:43 (2 kuukautta ago)
    Niihin tulee suoranainen himo, otetaanko ens vuonna kisa kumpi ehtii syödä enemmän? :D

    Vastaa

    Maria
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 12:52 (2 kuukautta ago)
    Mulla on aina samanlainen suhtautuminen ruokaan kun sullakin. Syön kaikkea. Toki on jotain lemppareita, mistä pidän enemmän, mutta kyllä minä syön mukisematta sen ruoan mitä on tarjolla. Sen kyllä tiedä, että herkuttelen liikaa. Varsinkin nyt yksin asuessa tulee helposti herkuteltua milloin ikävään ja joskus ihan vain ajan kuluksi. Pari kertaa on pitänyt tulla pois kaapilta ihan vain koska ”ei ole nälkä”.

    Mignonit on ihania, varsinkin kun ne on laktoosittomia! Minullahan tuo laktoosi-intorelanssi rajoittaa jo jonkin verran ruokavaliota. :)

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 12:59 (2 kuukautta ago)
    Toi laktoosittomuus on noissa kyllä hyvä juttu, asia itseasiassa pisti itselleni silmään vasta tänä vuonna. :)

    Yksinolo on kyllä hyvin altis paikka, sellaiselle ylimääräiselle pienelle herkuttelulle, eikä siinä mitään, kun joku kohtuus säilyisi. :D

    Vastaa

    Nina
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 12:58 (2 kuukautta ago)
    Luulenko vaan vai onko Mignon pienentynyt? Muistelen, että lapsena munat olivat ihanan suuria :)

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 13:01 (2 kuukautta ago)
    On ne tosi monta vuotta olleet tuon kokoisia kuin nyt. Saattaa olla, että ne on aikaisemmin olleet isompia. Nykyäänhän suunta on se, että kaikki pienentyy. Fazerin normi patukoista lähti monta grammaa pois, mutta hinta nousi, kun makeisvero nousi. Sitten sitä mainostettiin uutena kapeampana mallina tms. :D

    VastaaPoista
  2. Tiina S.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 13:22 (2 kuukautta ago)
    Suhtaudun ruokaan samalla tavalla kuin sinäkin, ja olin myös lapsena varsinainen suursyömäri. :) Kotoa poismuuttaessa sekin muuttui, kun tajusin mikä vaiva on tehdä omat ruokansa. Siinä väheni syömiset radikaalisti, ja tuli valittua huonoja vaihtoehtoja kunnon kotiruoan tilalle. Nykyään homma on suunnilleen balanssissa, joskin herkkutelen ihan liian usein. :) Kaurapuuro, jossa on mustikoita ja raejuustoa, on paras aamiainen ikinä. <3

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 13:26 (2 kuukautta ago)
    Ei hätää, mä herkuttelen joka päivä suklaalla tai jäätelöllä, mutta koitan pysyä edes jonkinlaisessa kohtuudessa. :D Itse tykkään nauttia myös kaurapuuroni usein mustikoilla, ihan parasta.

    Vastaa

    Charming Nails
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 13:59 (2 kuukautta ago)
    Minä en enää noita Mignon munia taida ostaa kun syön kerralla ja tuloksena on kamalan paha olo :D nyt ei ole kaupoissa oikein mitään hyvää pääsiäiskarkkia, Kinder buenosta joku white versio jota ostin mutten syönyt vielä. Karkkipäivä on sunnuntai. En pysty sallimaan itselleni joka päivä herkuttelua koska se ryöstäytyy käsistä. Syömisjuttuja kommentoin enemmän omassa kauppakassi -psotauksessani :) vaihdetaan sitten ajatuksia kun sinäkin postaat omasi :)

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 14:19 (2 kuukautta ago)
    Itse ostan Mignoneita aina kaksi kerrallaan, koska ne muutama vuosi sitten ilmestyneet neljän pakkaukset on just niitä, mistä tuloksena olisi yliannostus yhtenä päivänä. :D

    Vastaa

    VastaaPoista
  3. Pirkon Paletilta
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 15:35 (2 kuukautta ago)
    Oumaigaad, mun on nyt kyllä pakko myöntää, että INHOAN Mignon-munia, enkä ole elämässäni syönyt niitä kuin yhden kerran.. :D

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 16:09 (2 kuukautta ago)
    Vain yhden! O_O No onneksi olet jättänyt meille muille syötävää. :D

    Vastaa

    Marika
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 17:46 (2 kuukautta ago)
    Määkin oon tainnu syödä vaan yhden ja sekin oli kova homma! :D

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 18:01 (2 kuukautta ago)
    :D Mä syön aina melkein kaksi kerralla, just sopiva määrä. Siitä voi päätellä, että mulla on pohjaton maha suklaan kanssa. ;)

    Vastaa

    Kissis
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 10:24 (2 kuukautta ago)
    Mäkin ajattelin pari vuotta sitten, että inhoan Mignonia, mut inhosin sitä vaan pienenä ja nyt maistuu :D


    Jonna H.
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 13:19 (2 kuukautta ago)
    Niin sitä mieli muuttuu vanhempana… :p

    VastaaPoista
  4. Kissis
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 15:42 (2 kuukautta ago)
    Pakko varmaan ostaa Mignon, kun niitä Maraboun munia ei enää ole, nyyhkis. Mulla on karkkipäivä kerran viikossa, la tai su. Sama homma kuin edellisellä kommentoijalla eli Charming Nailsilla, muuten harvemmin herkuttelen, paitsi jos on jotain spesiaalia. Muksuna ja teininä kyllä elin berniilininmunkeilla ja suklaamuroilla, mutta elimistö alkoi pistää kaksvitosena vähän vastaan… :P

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 16:10 (2 kuukautta ago)
    Juu teininä elettiin oikeasti berliininmunkeilla, niitä käytiin hakemassa koulussa aina ruokatunnilla. Välillä kun oltiin rahoissa, ostettiin niitä pitkänmallisia, missä on vielä kermavaahtoa välissä. :D

    Vastaa

    Kissis
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 10:22 (2 kuukautta ago)
    Ei ollu semmosia täällä!!!! :D

    Vastaa

    Jonna H.
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 13:21 (2 kuukautta ago)
    TÄH?!? Sillä on oma nimikin, mutta en muista. Siinä oli päällä kuitenkin samaa vaaleanpunaista kuin berliininmunkissa, malli oli pitkulainen ja välissä kermavaahtoa ja hilloa. Mikä äkkimakeus. :D

    Vastaa

    Virpi
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 15:52 (2 kuukautta ago)
    Kunnon ihminen on hyvä syömään! Ei nirsoile eikä leiki ruoalla, näin ajattelen. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka syövät hiiren annoksia tai puhuvat ruokaa ottaessaan, mitä kaikkea eivät voi syödä tai haluavat olla ilman. Toisaalta minun olisi aika ottaa mallia niistä hiiren annoksista, kun lihon helposti ja liikun vähemmän kuin ennen.

    Kiva että tulit järkiisi ja löysin ruokarytmin, joka sopii sinulle ja jolla paino pysyy tasaisena. Täällä keski-iän loppupäässä pitäisi kai puolittaa entiset annokset, tuollaisia Kaarina Kivilahtia ei nimittäin ole monta! Omia pääsiäissuosikkejani ovat pikkumunat, joita ostan Kalpiolta trulleja varten. Koska niitä ei aina käy meillä, saan syödä ne useimmiten itse.

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 16:13 (2 kuukautta ago)
    Myönnän, että minullekin ne hiiren annokset voisivat olla poikaa, mutta olen tainnut venyttää vatsalaukkuni jo pienenä niin isoksi, että mulle jää niistä vaan nälkä. Laihduttaessa podin oikeasti vuoden nälkää, kun söin niitä pieniä annoksia monta päivän mittaan. Nälän tunne tuli tutuksi.

    VastaaPoista
  5. Tiia K
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 17:13 (2 kuukautta ago)
    Oi tämä oli niin mahtava ja mummin kasvattamana tiedän mistä puhut. Joka pv oli jälkkäriä mm.mutta ei ne kilot silloin tuntuneet missään. Minulla oli aikoinaan kamu joka oli Fazulla töissä, jääkaappi oli täynnä suklaata ja arvaas jääkaapin munakennot täynnä Mignon munia. Tähän en voi muuta todeta, kuin että ne oli niitä hyviä aikoja ne, olin vielä hoikkakin.

    Olet tehnyt kunnon elämäntaparemontin ja se kuulostaa todella järkevältä. Suurin piirtein samanlaista täällä yritän parhaillaan, mutta elämä on aivan kirottua ilman suklaata. Mignon ja Wiener nougat ovat lempisuklaitani ehdottomasti. Joten ….

    Vastaa

    Jonna H.
    torstai 26. maaliskuu 2015 at 17:38 (2 kuukautta ago)
    Tutunkuuloista aina oli jälkkärini kiisseliä, mannapuuroa yms. :D

    Meillä on selkeästi sama suklaamaku, mä rakastan myös Wiener Nougata.

    Vastaa

    Jonna
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 07:54 (2 kuukautta ago)
    Ah, Mignon <3 lapsesta asti yksi lempparisuklaamunistani! Mutta kuvittelenko mä vaan vai oliko Mignon joskus isompi? Saattaa olla, että lapsena se tuntui kamalan isolta, mutta nykyään se on aika pieni. Että kyllä niitä parikymmentä voi pääsiäisen aikaan syödä :D :D :D

    Vastaa

    Jonna H.
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 13:22 (2 kuukautta ago)
    Mäkin harmaasti muistelisin, että olisi ollut isompi, tosin monta vuotta se on ollut ton kokoinen kuin nyt. Lapsen kädessä kaikki voi tuntua suuremmalta. :D

    VastaaPoista
  6. Fani
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 10:23 (2 kuukautta ago)
    Mignon-muna aivan täyttä rakkautta! :D Mä oon varmaan syöny niitä jo yhden 15 ja juuri aamulla kun puhuin äitin kanssa puhelimessa ja se kysyi mitä haluan, että se tuo mukanaan kun tulee sunnuntaina käymään? Tuli suustani automaattisesti 4kpl mignon-muna kenno. :D<3

    Vastaa

    Jonna H.
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 13:22 (2 kuukautta ago)
    Ei huono valinta ollenkaan! :D <3

    Vastaa

    Mimosa
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 12:37 (2 kuukautta ago)
    Täällä yksi, joka on syönyt n. 1/4 Mignon munasta ja siihen se jäi, en tykännyt yhtään. Harmittaa kun Kyöpelinvuori suklaamunia ei ole ainakaan pariin vuoteen enää tehty, ne oli parhaita ja suht edullisiakin (vrt. Kinderin jättiin).

    Vastaa

    Jonna H.
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 13:23 (2 kuukautta ago)
    Kinderin jättimuna on ihan törkeen hintainen, meinasin pyörtyä, kun katsoin viime viikolla kaupasta hintaa ihan sattumalta.

    Vastaa

    JohannaL
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 14:44 (2 kuukautta ago)
    Ostin juuri tänään yhden Mignon-munan. En ole syönyt niitä moneen vuoteen ja muistikuvani on aina ollut, etten oikein pidä niistä. Nyt oli pakko ostaa yksi testiin! Oli ihan hyvää, mutta puolikas muna olisi riittänyt, noi on kyllä todella makeita, että lopussa jo tuli pieni ällötys. Ihme sinänsä, sillä mulle maistuu yleensä kaikki makea :D

    Vastaa

    Jonna H.
    perjantai 27. maaliskuu 2015 at 15:13 (2 kuukautta ago)
    No hei mahtavaa, en itsekään ole aivan varma oliko nää mun lemppareita lapsena, silloin kiinnosti ne yllätykset, mutta koko aikuisiän Mignon on ollut itselle se ainoa oikea suklaamuna. :)

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives