Minä kiitän


Oriflame haastoi minut mukaan World Childhood -säätiön "Minä kiitän" -hyväntekeväisyyskampanjaan. Minun tehtäväni on kertoa teille kuvalla, ketä ihmistä haluan lapsuudestani kiittää. Koska olen minä, kerron sen myös sanoilla. 

Hyväntekeväisyyskampanja liittyy Oriflamen kehittämään Tenderly Promise -tuoksuun, jonka jokaisesta myydystä tuoksusta Oriflame lahjoittaa 0,75 euroa World Childhood -säätiölle. Tavoitteena on yli yhden miljoonan euron lahjoitus, jolla autetaan hyväksikäytettyjä, hylättyjä lapsia ja sitä kautta antaa heille mahdollisuus parempaan elämään. 

Minä olen ollut lapsena erinomaisessa asemassa, koska minun onneni oli syntyä länsimaalaiseen hyvinvointivaltioon. Tästä huolimatta oma lapsuuteni oli kaikkea muuta kuin tavanomainen, se oli pitkään turvaton ja jouduin taistelemaan siitä, että minullakin on oikeus olla. Minun ympärilläni ei ollut ydinperhettä, ei isää, eikä edes äitiä, mutta minulla oli mummo.

Lapsuuteeni viittaavia juttua voit lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.


Niinpä haluankin kiittää jo pilvenreunalla majailevaa mummoani, joka otti minut siipiensä suojaan yhdeksänneksi lapsekseen, kun minä ilmoitin, että en halua enää kotiini mennä, sillä olot siellä olivat sietämättömät. Siinä vaiheessa, kun seitsemän vanhana olin omasta tahdostani menossa mieluummin lastenkotiin kuin varsinaiseen kotiini, päätti mummoni toimia, sillä hän näki lapsen hädän.

Mummolle kuuluu kiitos siitä, että sain olla lapsi. Mummo oli aina kotona, kun tarvitsin aikuista. Joka kerran koulusta kotiin tullessani, haistoin jo postilaakolle sen päivän ruoan. Toivoin salaa joka päivä, että tarjolla olisi herkullista kyljyskastiketta ja itseleivottuja karjalanpiirakoita. Vasta vanhempana tajusin, kuinka ainutlaatuista oli, että minua oli aina joku odottamasa kotiin. Mummoni oli kotoisin Karjalasta. Hänen avoin, välitön ja iloinen luonne tarttui myös minuun. Ei ollut sellaista päivää, ettei me olisi jollekin naurettu, välillä tosin itkettiinkin. Parhaiten mieleeni ovat kuitenkin jääneet lapsuuden kesäiset päivät, kun puuhailimme yhdessä ulkona. Selkeästi mieleeni ovat piirtyneet ne hetket, kun kesäilta alkoi viilenemään ja kotini edessä olevalle pienelle pellolla alkoi nousta usvaa. Se oli aika, kun me lähdimme kastelemaan kukkapenkeissä pihamaalla majailevat kukat pitkän helteisen päivän jälkeen. Siinä kukkia kastellessa juttelimme niitä näitä ja minä imin itseeni kesäillan huumaavaa tuoksua. Tämän jälkeen jäimme usein istumaan vielä hetkeksi pihakeinuun, lätkimme käsistämme hyttysiä, olimme hiljaa ja kuuntelimme, kun käki kukkui jossain kaukana. Siinä oli hyvä olla.

Kiitos mummo! ♥︎

Kuvaksi valitsin kuvan, jossa olemme mummon kanssa yöllä yhdessä päivänä, jolloin menin naimisiin ensimmäisen kerran. Mummo oli tuolloin 76-vuotias, mutta jaksoi juhlia aamuun asti. Kuvassa osat ovat vaihtuneet, minä olen ottanut mummon siipieni suojaan.

Toivottelen teille oikein ihanaa juhannusta! Palaan asiaan sunnuntaina tai maanantaina.




  1. Ihanaa juhannusta myös sulle Jonna ja mummot on <3

    VastaaPoista
  2. <3 Voi Jonna nyt sait kyyneleet tulemaan. <3 Mummot ja kiitollinen myös siitä, että mummi oli aina kotona ja haistoin minäkin joka pv päivän ruuan kuten sinä. Niin hyvin kuvattu ja tuli aivan oma lapsuus mieleen. <3 Aina ajattelin että wau mummini otti minut 50-vuotiaana viidenneksi lapseksi, mutta sinun mummille olit yhdeksäs. <3 Mummot eivät olleet valittajasukupolvea vaan luotuja sitkeydestä ja joustavuudesta. <3 Paljon opittavaa heiltä.

    Tämä kampanja on aivan ihana ja Sinä myös Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin aavistin, että sulla voi olla samanlaisia kokemuksia. Meidän pitää ottaa muuten joskus ihan asiaksi puhella meidän mummoista! <3 On jotenkin käsittämätöntä, että oma mummoni oli reilusti yli kuusikymppinen, kun jäin täysin hänen hoiviinsa. Hyvin jaksoi ja vielä vuosia sen jälkeenkin, kun muutin pois kotoa. Olen muuten ikuisesti kiitollinen siitä, että muistin kiittää mummoa jo silloin tästä asiasta, kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana.

      Poista
  3. Tää aihepiiri riipas niin likeltä et kävi oikeen herkistämään. Ihanaa et sulla oli tollanen enkeli elämässä♡

    VastaaPoista
  4. Miten ihana tarina :D Vähän samanlainen kuin itsellä, minä valitsisin lapsuudestani kiittääkseni kasvatusäitini Martan. Hänkin oli ihana ihminen, enkä sitä nuorena aina osannut arvostaa niinkuin vanhemmiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei sitä oikeasti nuorena osaa juuri sillä hetkellä niinkään arvostaa, mutta vanhuus tuo viisautta vai miten se meni? :D

      Poista
  5. Kiitos kun jaoit tämän kauniin tarinan. <3 Tuli ihan pala kurkkuun.

    VastaaPoista
  6. Mäkin täällä itkeä tihuutin. Ihana teksti. <3 Hyvää juhannusta Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ei saa itkeä Katja. Ihanaa juhannusta sinnekin!

      Poista
  7. Tiedätkö, multa olisi tullut samanlainen postaus... <3 Mä niin tiesin, ketä aiot kiittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Olisi ollut ihana lukea sun postaus tästä aiheesta. <3

      Poista
  8. Ihana kirjoitus, kyyneliä sain pyyhkiä. Itsellä kun ei ole ollut isovanhempia (ovat kuolleet jo, kun olin pieni) ja oma äiti asuu muistisairaana hoivakodissa niin tämä todella kosketti.

    Mummosi katselee varmasti ylpeänä pilven reunalta. <3

    Ihanaa juhannuksen aikaa sulle ja miehellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulpu. <3 Paljon haleja ja tsemppiä äidin kanssa.

      Poista
  9. Kiitos Jonna sinulle kauniin rehellisestä tekstistä, täälläkin alahuuli väpätti lukiessa. <3 Mummosi oli hieno ihminen.

    Hauskaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Mummo oli ihan mieletön. <3

      Ihania juhannuksen loppuja sinne.

      Poista
  10. Hieno postaus ja voi miten kaunis tuo yhteiskuvanne <3

    VastaaPoista
  11. :') ihana postaus rakas ystävä <3

    Sulla on ollut aivan ihana mummo <3 kaunis kuva teistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Hän oli aivan ihana tyypillinen mummo niin hyvässä kuin pahassakin. :)

      Poista
  12. <3 Tämä vetää sanattomaksi. <3

    VastaaPoista
  13. Ihanasti kirjoitat mummostasi.

    terkuin louna
    http://www.lily.fi/blogit/tsemppi-paivakirja
    http://hymyillaankuntavataan.blogspot.fi/
    http://www.lily.fi/blogit/hellanlettas

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives