21.7.2015

Ihanan tylsä elämäni


Tämä postaus tulee aika hyvin avaamaan sitä, miksi Keyword: Love ei ole ruokablogi, muotiblogi, sisustusblogi eikä lifestyleblogi vaan kosmetiikkablogi. Pelkästään ruokablogiin sisältöä saadakseni, en laita tarpeeksi usein ruokaa, että saisin siihen sisältöä. En ainakaan mitään kummoista. Muotiblogi, nooh, syy selviää, kun jaksatte lukea loppuun. Sisustusblogi jaa-a, sekin tulee selviämään. Keyword: Love blogissa on lifestyle-juttuja, mutta ne postaukset ovat usein ajatelmia elämästäni, ei niinkään siitä mitä teen, harrastan jne. Minä kun en näe, enkä koe varmasti kenenkään mielestä mitään mielenkiintoista suurimpana osana vuoden päivistä. En käy elokuvissa, en ulkona syömässä/juhlimassa, en riehu salilla bodaamassa vartaloani kuntoon, enkä edes harrasta kotona joogaa. En sisusta, en suunnittele asukokonaisuuksia, en käy oikeastaan missään, paisi joskus ja niistä yleensä saatte lukea blogista. Yksinkertaisesti mitään ei tapahdu, mutta arvatkaapa mitä? Minä rakastan sitä! Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta touhuta koko ajan jotain, tapailla ihmisiä, tai puuhastella vapailla jotain pientä, saatika tarvetta olla aina menossa jossain. Tiedän, että on ihmisiä, jotka suoranaisesti pelkäävät olla kotona yksin. Olen toinen ääripää. Töissä ollessanikin istahdin vapaapäivänä sohvan nurkkaan ja saatoin katsella kolme elokuvaa putkeen. Ei sitä muuta tarvinnut.

Joten tervetuloa ihanan tylsään elämääni. Tällä kertaa eiliseen päivääni maanantaihin, joka ei eroa kovinkaan paljon viikon muista päivistä. Varsinkin, kun terapeuttini on tällä hetkellä kesälomalla.

Herään joka aamu 8-9 välillä kuin kello, herätystä ei yleensä tarvita. Sillä ei ole mitään väliä monen aikaan menen nukkumaan, menin sitten yhdeksältä illalla tai kahdelta yöllä, tulos on sama. Univelkoja makselen sitten seuraavan päivän. 


Kun saan silmäni auki, kaivan yleensä sängyn vierestä lattialta vaatteet, jotka olen illalla siihen jättänyt. Tällä kertaa vaatetuksena toimivat mustat shortsit ja ihanan kulahtanut bändipaita. Voin kertoa, että shortseilla ei ole meinannut tarjeta edes sisällä koko kesänä, mutta tässä asiassa en aio antaa periksi, nyt on kesä!


Tänään en ole lähdössä kotoa minnekään, joten en meikkaa. Kävelen horroksessa kylppäriin ja toistan tutut rutiinini. Harjaan hiukseni ja pyyhkäisen kasvot misellivedellä, tällä kertaa käytössä Biorderma. Iho on hyvässä kunnossa, joten laitan kasvoilla ainoastaan kosteusvoiteen, jonka valitsen joka aamu harkiten. Halusin jotain luonnollisen kosteuttavaa ja kasvoille tiensä löysi Mia Höytön Ihana. Silmänympäryksille sudin virkistävää Cool Eyesia. Sitten päivän tärkein asia eli tuoksu, tänään suihkautin Sensain The Silk -tuoksua, joka tulee myyntiin elokuussa. Mieleni huusi jotain puhtaanraikasta, koska tarkoitus oli olla vain kotona. Tämä on ehdottomasti blogin pitämisen ihania puolia, pääsen testailemaan tuotteita ennen niiden ilmestymistä myyntiin. 


Illalla nukkumaanmenon kanssa tuli kiire, enkä ehtinyt viikkaamaan alakerran kuivaushuoneesta hakemiani kuivia pyykkejä kaappiin. Täysi pyykkikori kaihersi mieltäni jo illalla ja ajattelin sitä melkein unissanikin. En pystynyt alkaa valmistamaan aamupalaa, ennen kuin hoidin pyykit pois päiväjärjestyksestä. Viikkasin pyykit kaappiin. Mielessä oli vihdoin rauha ja oli aamupalan aika.


Söin aamupalan. Se on joka päivä sama, kupillinen kahvia, puuroa ja marjoja. Marjatkin ovat yleensä aina mustikkaa tai mustaherukkaa. Kaipasin tätä rutiinia kesäkuisella lomalla, viikon loppupuolella olisin myynyt vaikka mieheni saadakseni lautasellisen puuroa aamulla. Ainoa ruoka, joka pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään asti.


Keittiön pöydän ääressä istuessa tuijottelin ulos. Tarkastelin onko räystäässä asuva lemmikkimme Antero (talitiainen) jo täysissä aamupuuhissaan. Samalla huomasin pihalla olevan koivun. Siinä oli paljon keltaisia lehtiä. Iski ihan kamala haikeus: kesä on kohta ohi. Eihän se edes vielä alkanut! :( En ole syksyn ystävä ja koko kesä on tuntunut olevan pelkkää sitä.


Aamupalan yhteydessä oikoluen päivän postauksen vielä pariin kertaan ja korjailen kirjoitusvirheitä, jotka osuvat silmiini. Silti virheitä vääjäämättä aina silloin tällöin jää. Samalla tarkistin sähköpostini, vastailin sinne tulleisiin viesteihin, julkaisin kommentteja ja vastailin niihin. Pohdiskelin myös tulevia postausaiheita ja pistin niitä ylös kännykkääni, koska luultavasti en enää illalla muistaisi niitä. 


Huomasin, että takanani olevassa yrttiruukussa olevat yrtit olivat hieman nuupahtaneet. Olen ihan onneton kaiken vihreän kanssa, jos haluatte kukistanne eroon, tuokaa tänne hoitoon viikoksi.


Vähän aikaa tuumittuani, kävin pesämässä hampaat. Tämä on ihan ehdoton juttu joka aamu. Sähköhammasharja & Yotuel, niistä en luovu.


Minulla oli heinäkuun alussa vaihe, että olin jo pääsemässä lukulukostani eroon. Luin ihan pienellä ajalla kaksi kirjaa, mitä voi pitää nykytilanteeseen melkoisena suorituksena. Tämä kolmas on sitten takerrellut. Olin koittanut aloittaa tätä jo useana päivänä. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta en vaan pääse puusta pitkälle. Ihmettelin kirjan kimpussa pari tuntia, kunnes luovutin. Mieleen ei jäänyt oikein mitään. Ajatukseni olivat harhailleet ihan muissa asioissa, sillä edessä on suuria ratkaisuja ja uusia juttuja, jotka pelottavat. Ehkä pitäisi koittaa jotain toista kirjaa? Se joku toinen varmaan löytyy 2000 kirjan seasta kirjahyllystämme.


Kello alkoi hiljalleen lähenemään kolmea ja katsoin asialliseksi syödä myöhäistä lounasta. Nakkelin salaattiini, mitä nyt kaapista sattui löytymään: salaattia, tomaattia, avokadoa, serranonkinkkua ja leipäjuustoa. Keitin vielä lopuksi kupin teetä ja aloin odottamaan miestä kotiin.

Tarkoitus oli kuvata myös loppupäivä juttua varten miehen tultua kotiin, mutta tajusin, että tästä postauksesta tulisi niin pitkä, ettei kukaan jaksaisi lukea tätä. Jos jaksaisi, joutuisin ottamaan syyt niskoilleni heidän tylsyyteen kuolemisesta. Haluatte kuitenkin tietää, miten päivä jatkui?

Mies alkoi tekemään taustatyötä sukututkimuksen parissa ja minä aloin valmistelemaan tätä postausta. Kuvat kamerasta koneelle ja käsiteltäviksi. Kirjoitin postauksen tekstin. Samalla luonnostelin hieman myös jo keskiviikon ja torstain postauksia, sekä mietin, miten toteuttaisin kuvat postauksiin. Monta tuntia lipui huomaamatta. Blogin pitämiseen saa oikeasti kulutettua ihan hirmuisen määrän aikaa. Joskus tuntuu, että se tehty työmäärä ei välttämättä näy näissä jutuissa ollenkaan.

Kaivoin kaapista vähän iltapalaa. Heittäydyin villiksi ja söin paahtoleipää viikunahillolla ja pari tomaattia, että tuntuisi terveellisemmältä. :D Sain myös kummallisen mieliteon ja sorruin muroihin. Miehellä oli herätys seuraavana aamuna kukonlaulunaikaan, joten kaivauduin sänkyyn hyvissä ajoin kymmeneltä. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin tehnyt iltaiset ihonhoitorutiinini ja pessyt hampaat.

Päivissäni huomattavaa on, että yleensä en puhu kenenkään muun ihmisen kuin mieheni kanssa. En soita kenellekään, eikä kukaan soita minulle. Hyvä niin. Puhelin on aina äänettömällä, koska sen soiminen saisi välittömästi ahdistuksen nousemaan. Jos minä voisin päättää, en haluaisi omistaa puhelinta ollenkaan tai siitä ainakin puuttuisi soitto-ominaisuus kokonaan. ;) Kännykät ovat pirun keksintö. Sen jälkeen, kun varmaan jokaisella suomalaisella on ollut kännykkä, kaikki olettavat, että olet tavoitettavissa 24/7. Toista se oli lankapuhelinaikaan... 

Olin viime viikolla melko sosiaalinen. Torstaina luonani kävi ystäväni ja lauantaina meillä oli sukulaisia kylässä. Huomasin maanantaina vaikutukset, tarvitsin pakonomaisesti omaa aikaa. Tällä viikollakin huomenna on päivä, kun olen ottanut itselleni ohjelmaan sosiaalisen tilanteen. Niin ihanaa kuin se tuleekin olemaan, tiedän, että kaipaan sen jälkeen välittömästi pari päivää täysin itselleni. Joten pelkästään lifestyle-blogia tästä ei voi tulla. Mistä minä muka kirjoittaisin? 

Mitä tulee sitten muotibloggaajaksi alkamiseen, valitsen vaatteet joka ilta samalla tavalla aamua varten, pääasia on, että ne on puhtaat. En mieti asukokonaisuuksia, paitsi sitä, että sopiiko värit yhteen. Tosin se on helppoa, koska kaapistani löytyy niin paljon mustaa/harmaata/valkoista. Voin sanoa, että vaatteiden osalta rakastin entistä työpaikkaani, joka määritteli työvaatteet. Eipä tarvinnut niitäkään aamuisin pohtia. 

Ruokabloggaajana olisi vitsit vähissä, sillä lämmintä ruokaa en yleensä jaksa tehdä, jos mies on töissä. Sitä saan tehdä tarpeeksi silloin, kun mies on kotona samaan aikaan. Joskus innostun leipomaan, mutta olen sitäkin vähän rajoittanut, koska joutuisin luultavasti syömään ne yksin, miehen rajoitettua niiden syömistä.

Sen sijaan tuoksun valintaan ja ihonhoitoon kulutan paljonkin ajatuksiani. Valitsen tuotteet jokainen päivä ihoani kuunnellen tai sen mukaan, mitä minulla on testijonossa. Yleensä, jos olen kotona, en meikkaa. Toisinaan saatan silti innostua tekemään sitä ihan omaksi ilokseni. Kauppaan lähtiessä on ihan kiva sipaista edes vähän huulipunaa ja puuteria.

Miksi tämä ei sitten ole sisustusblogi. Kukaan ei varmaan haluaisi katsella kuvia Ikea-kamaa täynnä olevasta kodista, jossa ei ole mitään inspiroivaa tai muodikasta. Anteeksi, narrasin. Löytyy meiltä jotain Kodin1:kin. Tosin siistiä on, niin siistiä, että voisin vaikka lusikoida sen aamupuuroni lattialta. ;) Koti on samanlainen kuin vaatekaappini: valkoista/mustaa/harmaata.

Tämä oli monen mielestä varmasti maailman tylsin päivä. Mutta itselleni tämä oli aika lähelle täydellistä. Ei tarvinnut siivota, koska olin hoitanut sen edellisenä iltana, ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei käydä kaupassa, eikä edes tarvinnut viedä roskia. Eikä tarvinnut puhua kenellekään, paitsi miehelleni. Sai vaan olla. 

Onneksi elämäni kuitenkin on omalla tavallaan värikästä jokainen päivä, kun on aikaa katsoa.

Millainen on teidän täydellinen päivä?















60 kommenttia:

  1. Mulle tulli yllätyksenä, että jätät vaatteet lattialla kun menet nukkumaan :D Ihan luulin, että asettelet ne nätisti esim. tuolin karmille :DD
    Bongasin monta saa juttua. esim. Mä saatan kanssa olla sohvalla ja katsella tunti tolkulla ohjelmia ja vaan olla. Kukkaset kuolee täälläkin aikas nopeesti, sen takia sainkin Cialla viimevuonna äitienpäiväksi muovisen orkidean kun kuulemma sitä en pysty tappamaan :D
    Välillä itse kaipaan kaverin juttuseuraa mutta sekin yleensä hoituu siitä kotisohvalta luuriin puhuessa.
    Blogiin saa kyllä tosi huomaamatta kulutettua monta tuntia. Oma täydellinen päivä vaihtelee aikas laillla, välillä se on täydellinen kun saan olla ihan yksi talossa ja tehdä ja olla niin kun haluan, välissä taas kun ollaan tehty porulla jotain tosi kivaa..
    Tykkään sun blogista juuri näin, se on täydellinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona jätän, mutta en vieraissa. Tiedän oman lattiani puhtausasteen. ;) Mutta joo en viikkaile, itseasiassa vaatekaappi on myös aluetta, jonka suhteen en myöskään ole kovin tiptop. En laita vaatteita värittein ja kaikki on vähän sinne päin. :D Ei haittaa, koska en näe kaappien sisälle. Joo tiedän, loogista. :D

      Mustakin on kiva, että täällä käy ihmisiä ja tykkään jutella, mutta ne tilanteet sitten saa aina tajuamaan sen, miten hyvin viihdyn yksin tai tarvin sitä omaa aikaa. En millään voisi ajatellakaan elämää, että minun pitäisi olla joka päivä jollain tavalla sosiaalinen. Miehen kanssa voi käyttäytyä hyvin antisosiaalisestikin jos haluaa, koska se on myös introvertti.

      Hei, mäkin tahdon muoviorkidean! :D

      Poista
  2. Täydellinen päivä alkaa valtavalla määrällä maitokahvia ja smoothiella. Surrutan luonnonjugurttia, jäisiä marjoja ja banaanin smoothieksi, enkä keksi parempaa aamiasta. Aamiaisen jälkeen hidasta meikkailua ja telkkarin katselua, vaatteiden valitsemista ja päivän ohjelman suunnittelemista. Vapaapäivinä tykkään käydä kaupungilla jonkun ystäväni kanssa, nykyisin se tuntuu olevan melkein aina pikkuveljeni. Rakastan kirpputoreilla kiertelyä ja ihan vaan käppäilyä kauniissa kaupunginosissa. Täydelliseen päivään sisältyy myös musiikin tekemistä, yleensä avaan nuotinnusohjelman illalla ja kirjoittelen lauluyhtyebiisejä, kunnes alkaa unettaa. Suihkussa kunnon hoitoruljanssi, puhdas pyjama päälle ja kuppi yrttiteetä. Siitä onkin ihana käydä nukkumaan.
    Olen hitaan elämän kannattaja. Inhoan stressaamista ja paikasta toiseen juoksemista, vaikka sellaista elämäni aina olikin ennen sairastumistani. Sen jälkeen olen joutunut pakosta hidastamaan, ja suoraan sanoen minua ei harmita se tippaakaan. Elämän pienet yksityiskohdat ovat tosiaan ihania. Ei aina tarvitse olla ihmeellistä ohjelmaa. "God is in the details" on yksi motoistani. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan viettää mahdollisimman stressivapaata elämää, eihän se aina onnistu ja nytkin taustalla kummittelee vaikka mitä, mutta koitan parhaani. Mikään kovin hektinen paikasta toiseen juokseminen ei vaan enää onnistu, sen tosiaan on sairaus täällä myös opettanut.

      Sun vapaapäivä ei kuulosta yhtään huonolta, vaikka onkin kovin erilainen kuin minun, mutta tuollainen voisi olla omanikin hyvänä päivänä. Itseasiassa Helsingissä asuessa kierreltiin miehen kanssa paljonkin kirpputoreja, mutta täällä se on jäänyt.

      Poista
  3. Tämä oli kuin minun ajatuksistani; taidetaan olla aika samanlaisia ihmisiä! Tulin juuri kotiin ja olen paastonnut liki 24 tuntia lääkäriä varten. Nälkä oli kova mutta en voinut alkaa syödä ennekuin olin siistinyt eteisen ja harjannut pois irtohiekan. Keittiön pitää olla myös siistitty ennenkuin voin alkaa syömään ;)
    En kaipaa aina seuraa. Mulle ei ole ongelma olla yksin kotona, päinvastoin. Nautin siitä kun voi tehdä mitä haluaa eikä kukaan kysele. Blogi on kiva harrastus johon saa tuhraantumaan aikaa. Tietysti tykkään tavata myös kavereita mutta en ehkä ole niin sosiaalinen kuin muut? Minulle sopii myös työ jossa työskentelen yksin eikä työkavereiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, onneksi et pyörtynyt siivoillessasi! Mikähän siinä on, että tollaiset asiat vaivaa niin paljon, että ei vaan pysty keskittymään. Itse tykkään syödä aamupalan rauhassa ja tunnen itseni, etten ollenkaan pystyisi keskittymään siihen, jos en olisi hoitanut niitä pyykkejä! :D Yksin työskentely olis ehdottomasti se mun juttu, ei enää koskaa as.palvelua, se tie tuli nähtyä ja koettua. En myöskään tykkää siitä, että työpaikoilla juotuu pitämään ihmisuhteita yllä ja niissä on omat kiemuransa, kamala stressi. Sama tykkään kyllä nähdä ystäviä, mutta hyvin rajoitettuina annoksina. ;)

      Poista
  4. Nyt kun olen äitiyslomalla ja päivät pitkät (suurimmaksi osaksi yksin vauvan kanssa) kotona, aika moni luulee että olen onneton ja erakoitunut. Mitä ihmettä?! Minulle on yritetty tyrkyttää tuntemattomien ihmisten seuraa (saanut esim tekstareita että hei, toi ja toi vois tulla sun kaa lenkille) ja olen ehkä hieman loukkaantunut välillä :D en mä halua että joku säälii mua kun olen kotona lapsen kanssa, koska mä nautin tästä (paitsi silloin kun olen tositosi väsynyt... mikä on ihan normaalia pienen vauvan kanssa). Yksi kaveri myös sanoi että onpas mulla tylsä elämä, kun kerroin että tänään olen siivonnut, käynyt ulkona ja tehnyt ruokaa. Huoh.. Sun elämä ei kuulosta mun mielestä tylsältä, koska se selvästikin tuo sulle hyvän olon kun on tietyt rutiinit yms.
    Mun täydellinen päivä on kun tehdään koko perhe yhdessä jotain kivaa, esim käydään frisbeegolfailemassa! Poika nukkuu vaunuissa ja mies heittää frisbeetä, mä vaan ihailen mun miehiä ja olen onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Daniela, että nautit kotiäitiydestäsi, musta on mieletöntä kuulla, että se on nautittavaa. <3 Varmasti raskasta, en epäile yhtään. ;) Ehkä ihmiset automaattisesti ajattelee, että nyt se erakoituu sinne, kun ei liiku missään jne. En oikein tajua, miksi pitäisi? Pääsethän sinä höpöttämään lapsellesi! Minäkin juttelen sille talitiaiselle! :D

      Se on tosiaan huomattu, että tietyt rutiinit tuovat itselleni hyvää oloa, saan pidettyä tavallaan sairauden niin enemmän taustalla. Toki ne luovat myös turvallisuutta, joka on itselleni ensiarvoisen tärkeää.

      Jotenkin sitä vaan itse kun seuraa blogeja, niin tuntuu, että niissä ihmiset tekee hirveästi kaikenlaista, ovat koko ajan menossa, to do -lista valmiina pöydällä ja mua alkaa vaan hengästyttämään lukiessa.

      Poista
    2. Onhan kotiäitiys tosi rankkaa välillä, ja olen joutunut jättämään harrastukseni (kynsienlakkailun ja meikkailun) taka-alalle. Lakkaan kynnet noin kerran viikossa, mutta sen jälkeen on olo kuin uudestisyntyneellä kun on saanut hetken keskittyä itseensä! Tottakai mulla on useammin viikossa hetki omaa aikaa kun lapsi nukkuu/mies hoitaa lasta, mutta välillä se sohva on vaan niin paljon houkuttelevampi haha. Välillä kyllä kiukuttelen miehelle kun hänellä on paljon aikaa olla harrastuksissaan ja mä kotona lapsen kanssa yksin sillä aikaa, mutta toisaalta sitten kun oon erossa lapsestani niin mulla on ihan hirvee ikävä :''D Kyllä mä ehdin harrastaa sitten vaikka vuoden päästä, nyt mä nautin tästä vauva-ajasta joka vaan kiitää ohi!
      Mä oon taas huomannut ton että ihmiset tekee hirveästi kaikenlaista kun olen jutellut muille äideille tai seurannut äitiysblogeja: tuntuu että äidit eivät ikinä vietä päivää kotona lapsensa kanssa, vaan raahaa lapset mukanaan kaupungille ja tulevat illalla vasta kotiin :O sitä mä hämmästelen, koska lapsi tarvii rauhaa ja omaa kotia... mutta joo, kauhee avautuminen tuli taas! :D

      Poista
    3. :D

      Meno näyttää tosiaan olevan se, että pitää olla menossa, ei "haluta jäädä" kotiin homehtumaan. Pinnalla paljon se, että lapsen kanssa voi tehdä kaikkea, mitä ennen lastakin. ;) Varmasti toisille tämä sopii, pitää oman pään koossa, mutta tarviiko välttämättä, sitä en tiedä, kun itselläni ei ole lapsia? Ehkä tääkin juontaa mun lapsuudesta, itsellänihän oli mummo AINA kotona, ei me missään käyty, paitsi ehkä pari kertaa vuodessa sukulaisilla kahvilla, kun serkuilla oli synttäreitä. Yleensä kaikki tuli meille. Varmaan niitä taustoja, tämä on kotona viihtyminen ja se, että aina ei tarvi olla menossa. Mummolla oli aika verkkainen elämän tahti. ;)

      Poista
  5. Kuulostaa tosi tutulta. Tämäntyyppisiä, rauhallisia, minunkin päivät ovat. Päivä alkaa aina kahvilla, ja jatkuu kotona puuhastelulla. Saattaa mennä monta päivää, etten käy missään, ja tapaan vaan miestäni (ja ehkä naapureita ohimennen). Tykkään olla itsekseni, ja kissan kanssa. Olen uusi bloggaaja, mutta huomannut jo, että saan aikaa menemään blogien parissa yllättävän paljon. Sinun blogiasi olen seurannut pidemmän aikaa, ja tykkään kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olispa mullakin kissa seurana. <3 Naapureihin tosiaan törmää aina vääjäämättä silloin tällöin. ;)

      Blogin pitämiseen saa menemään oikeasti paljon aikaa, varsinkin, jos innostuu kirjoittamaan vähän pidempiä tekstejä niin kuin tämä.

      Poista
  6. Mun päivät on oikeestaan näin kesällä samanlaisia, paitsi että blogin lisäksi myös opiskelen. Sitäkin teen tosi vähän kerrallaan, kun tuntuu ettei mieli jaksa keskittyä. Hyviä päivinä sitten useamman tunnin. Tykkään siitä ettei mitään tapahdu eikä mua haittaa olla kotona "tekemättä mitään", mutta välillä kyllä mökkihöperöidyn niin että pakko päästä ulos!

    Kiva postaus lukea, toisten arkea on jotenkin mukava seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit!

      Tosi kiva kuulla, että välillä on hyviä päiviä ja opiskelu sujuu, varmasti antaa uskoa! Kyllä minäkin aina välillä sitten pistän nokkani ulos, vaikkapa pieni kävelylenkki miehen kanssa tai vaikka mielenkiintoinen lehdistötilaisuus. ;)

      Poista
  7. Tässä ei kyllä ollut mitään tylsää! :D Mahtava postaus! Multa on kans pyydetty pitkään näitä Päiväni-postauksia. Pitää varmaan alkaa toteuttamaan. Mutta mä oikeasti luulen, että tällainen kotiäidin peruspäivä pyykinpesuineen ei kyllä ole kaikkein kiinnostavinta kamaa :D Siksi olenkin sen kirjoittamista lykännyt :) Mutta sitähän se arki on, eipä siinä paljon ole glamööriä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti toteutat, mua ainakin kiinnostaa. Ei kaikki tarvi olla hienoa, tai siis arki on hienoa, kun vaan pysähtyy katsomaan. <3 Kaikista parasta, että ei meidän bloggaajien elämä ole yhtä bling blingiä ja tilaisuudesta toiseen juoksemista, joskus voi äkkiä sellaisen kuvan saada.

      Poista
  8. Täällä toinen kotihiiri! En tiedä montakohan päivää viihtyisin putkeen vaan kotona, en osaa sanoa :D Tosin koirat pakottavat lenkkeilemään, joten sen verran on kotoa poistumista ja aktiviteettia joka tapauksessa. Musta on kaikkein kivointa jos meillä käy vieraita. Saa olla reiskana, eikä tartte itse liikkua mihinkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis tehdä varmaan itselle joku laboratoriokoe ja testata kuinka monta päivää pystyy olemaan kotona putkeen, ilman, että tulee olo, että alkaa kutittelemaan, että on päästävä ulos.:D Mullahan tulee tosi usein sellainen, kun on nätti kesäilta, tykkään lähteä kävelemään, kun muita ei ole liikenteessä. No tänä kesänä sekin ollut heikossa, kun niitä kesäiltoja ei ole ollut, ei sellaisia lämpimiä, jotka itseäni houkuttaa. ;)

      Poista
  9. Minulla on hyvin samanlainen käsitys täydellisestä päivästä, kuin sinullakin. Kaikki aina ihmettelevät, että miksi huokailen aina perjantaisin ihastuksesta, kun huomaan ettei viikonlopulle ole mitään suunniteltuja menoja. Kotona on kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma-pe työssä tai koulussahan on just se idea, että viikonlopulle ei todellakaan tehdä suunnitelmia, ollaan vaan. <3

      Itse olin vielä vakitöissä ollessani tosi tiukka noista, että pidin vapaapäivät itselläni, koska se oli "mun juttu".

      Poista
  10. Aika täydellistä! Oma rauha, mielenrauha ja omannäköinen ympäristö, siinä kaikki.

    Minäkin olen aina viihtynyt yksin kotona, joskin tykkään myös vaihtelusta. Kun on välillä oikein sosiaalinen, pitää saada vastapainoksi olla taas rauhassa omissa oloissaan. Kesällä tosin kaipaan enemmän kaikenlaista menoa kuin talvella, vaikka pieniä irtiottoja omassa kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kesällä ehkä enemmän kaipaa irtiottoja kuin talvella.

      Tosin mulla vaikuttaa tuohon sää tosi paljon ja no tämä mikä tässä nyt on ollut ja kesäksi kutsuttu, ei oikein ole saanut mua siihen fiilikseen. On koko ajan sellainen olo, että tästä vuodesta puuttuu jotain. Niin kuin aiemmin puhuin, mun pitäisi asua ehdottomasti jossain lämpimässä, missä on valoa ympäri vuoden. :D

      Poista
  11. Tuo kuulostaa kieltämättä aika täydelliseltä, kun ei tarvi mennä minnekään eikä puhua kenellekään! Mun täydelline päivä olis semmonen, että sais herätä rauhassa hyvin nukutun yön (joka tarkoittaa 10-12 tuntia unta!) jälkeen. Aamiainen parvekkeella, minkä jälkeen vois istua ja selata nettiä pari tuntia. Sen jälkeen vois suorittaa aamupesun ja vaatteet päälle. Sitten vois vaan olla ja möllöttää kunnes tulis nälkä. Jääkaapissa olis valmiiksi päivän ateria, niin ettei tarvis tehdä muuta kuin lämmittää se. Tiskit hoituis ihan itsestään kaappiin takas. Lopuks vois mennä nukkumaan kun olis ollut päivän tekemättä mitään sen kummempaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika täydelliseltä! :D Onko säällä väliä, meinaan vaan, että tarkeneeko siellä parvekkeella istua? :D

      Poista
    2. Tietysti pitää olla aurinkoista ja lämmintä ;)

      Poista
  12. Mä olen sellainen joka pitää omasta rauhasta ja kotona olemisesta hirmu paljon, mutta myös siitä menemisestä ja ihmisten näkemisestä. Vaikka musta on välillä ihanaa viettää päivä ihan vaan yksin tehden asioita kaikessa rauhassa, on mun päästävä myös usein ulos ihmisten ilmoille. Tosin sitäkin saatan tehdä myös yksin, kävelen kaupungilla ympäriinsä tai istun kahvilaan tarkkailemaan ihmisiä. Ja parasta seuraa kaupungille on oma sisko, äiti tai mies. Eli mielialasta riippuen, täydellinen päivä olisi joko kaupungilla kierrellen yhdessä tai yksin tai sitten ihan vaan kotipäivä omissa oloissa.

    Tuo sun päiväsi kuulosti kyllä ihanalta ja rentouttavalta. Mulla oli tänään hyvin samantyyppinen päivä ihan vain itseni ja nyt myös miehen seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen joskus koittanut kävellä yksin, mutta en vaan osaa! Ihan mahtavaa, että pystyt nauttimaan siitä, minäkin haluaisin.

      Joskus on hyvä ottaa aikaa ihan itselle!

      Poista
    2. Ei yhtään tylsältä kuulostanut. Toinen introvertti kiittää ja kuittaa. :)

      Poista
    3. No hyvä jos ei kuulostanut. Taitaa olla tosiaan olla introvertin ihannepäivä. ;)

      Poista
  13. Ihan täydelliseltä kuullostava päivä. Minäkin rakastan olla kotona! Ja paras viikonloppu on ehdottomasti sellainen, että ei ole mitään sovittuja menoja.

    Olen asiakaspalvelutyössä, joten joka päivä on jaksettava olla sosiaalinen. Tykkäänkin kyllä siitä, ja työkaverini ovat ihania. Sen vastapainoksi menen monesti mökille koirieni kanssa. Minulla on ilmiselvä tarve olla välillä yksin, koska töissä en koskaan voi. Mökillä on niin ihana olla yksin; saa tehdä tai olla tekemättä, laittaa ruokaa tai olla laittamatta. Minulla on mökillä täydellisen siistiä ja nautin siitä tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. As.palvelutyössä tosiaan huomaa helposti oman ajan tarpeen, jos on siihen taipuvainen. Mökillä olo yksin olisi kyllä melkoinen kokemus myös minulle! <3 Kuulostaa täydelliseltä. :)

      Poista
  14. <3 En ehdi enempää kommentoida, mutta ihanaa nimpparia Jonna!

    VastaaPoista
  15. Monilta osin kovin samanlaista on minunkin arkeni. Pidän yksinolosta kotona, mutta kaipaan myös seuraa - olen aika yksinäinen. Koti on kuitenkin se paikka, minne en juurikaan ketään kutsu tai halua. En tiedä, mistä se on saanut alkunsa. Haluaisin olla aktiivisempi ja sosiaalisempi ja sietää vieraita kotonani. Olen kuitenkin tällainen ainakin juuri nyt ja sen on kelvattava. Päivissäni ei välttämättä tapahdu juuri muuta kuin tietokoneella olemista ja telkkarin katselua. Käyn toki tarpeen vaatiessa hoitamassa asioita, kaupassa ja tapaan äitiäni sekä satunnaisesti muita ihmisiä. Olen itse kärsinyt paljon tästä erakoitumisesta ja kyvyttömyydestä suorittaa asioita, mutta olen yrittänyt sen hyväksyä. Välillä se vaan on ympäristön takia vaikeaa; huhtikuussa yksi hyvistä ja pitkäaikaisista ystävistäni kertoi minulle, että kalenterini voi olla täynnä vasta sitten, kun siinä on joka päivälle kahdeksan tuntia töitä ja extrajuttuja päälle (hän ehdotti siis kylässä käymistä, mutta sanoin seuraavalle viikolle kalenterin olevan aika täysi). Pelkkä kaupassa käyminen ja äidin tapaaminen eivät kuulema riitä. Kuulin myös tämän ja toisen pitkäaikaisen ystäväni puhuvan selkäni takana alentavasti minusta, juuri kun olin todella elämäni pohjalla. Koska olin ihan hirmuisesti yrittänyt opetella hyväksymään nykyisen kapasiteettini, oli se aikamoinen isku vasten kasvoja. Hyvä ystävyys vaihtui omalta osaltani näiden kahden kanssa kaveruudeksi/tuttavuudeksi ja luotto meni. Vaikka ystävyydestä luopuminen sattuu, olen voinut paljon paremmin nyt, kun elämässäni olevat ihmiset kannustavat minua ja ennen kaikkea hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Koen, että olen jopa edistynyt joissain elämäni asioissa tuon huhtikuun jälkeen. :)

    Pointtini oli, että minä vietän päiväni pitkälti samoin kuin sinä (ja noukin ne vaatteet myös yön jäljiltä lattialta ;)) ja se on vaan hyväksyttävä, että ihmisillä on erilaiset elämät eikä se tee meistä sen huonompia. Oudompia ehkä, mutta that's it. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irina. <3

      Ymmärrän sua niin hyvin. Olin itsekin ennen hieman aktiivisempi kuin nykyään, sen vuoksi monista entisistä ystävistäni on tullut tuttuja, koska kaikki eivät vaan voi hyväksyä sitä, että en ole niin aktiivinen ja sosiaalinen. Onneksi ne tärkeimmät ovat jääneet, eivätkä tietääkseni ole lähdössä mihinkään. <3 Ihan karmea tuo sinun juttusi, mutta pitää vaan ajatella niin, että kaikki eivät ymmärrä, eivätkä edes halua ymmärtää, he haluavat laittaa meidän samanlaiseen muottiin itsensä kanssa, mutta muista että se ei ole sinun vikasi. <3

      Lattia on just hyvä paikka säilyttää vaatteita. ;) Musta outous on rikkautta, olisi varsin läpeensä tympeää, jos olisimme kaikki samanlaisia!

      Poista
  16. Heh Jonna tässäpä sulle nyt yksi neuroosi täältä, meillähän on näitä eläimiä jne, niin lattialle vaatteiden jättäminen on kauhistus. Pölyä, hiekkaa, voi olla vaikka olisin juuri siivonnut. Kauhistus on jos nukkumatyyny tippuu yöllä matolle, on sen jälkeen vähän niin kuin yäk, yäk.

    Sielläkin juodaan maitokahvia vaahdolla <3 Lukulukko vaivaa ajoittain täälläkin, tarvitsen lukemiseen rauhoittavan mielen, toisaalta lukeminen rauhoittaa. Kun luen yhden hyvä kirjan, lukemiseen into taas kasvaa. :)

    Oli mielenkiintoinen postaus, tälläisen voisi toteuttaa joskus itsekin.

    Mitä olen pieniä vilauksia nähnyt kuvia teidän kotoa, teillä todella kaunist <3 Joten mielenkiinnolla sitä kyllä katselisin. :)

    Ihania unia Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, just ton takia en jätä vaatteita lattialle kuin kotona. :D :D :D Petivaatteita ei missään nimessä lattialla, kamalaa olisi.

      Mä juon joskus espressoa, joskus lattea ja joskus cappuccinon, mutta aina tuplana. ;) Riippuu vähän siitä millä tuulella olen ja mitä laatua kaapista löytyy.

      Olen huomannut tuon, että jos saa luettua jonkun tosi hyvän kirjan nopeasti läpi, on helpompi aloittaa toinen. Sitten kun jää junnaamaan, niin hommasta ei tule mitään.

      Ehkä mun joskus pitää toteuttaa joku koti-postaus, vaikka meillä on kyllä tosi aneemista verrattuna vaikkapa sun kotiin. <3

      Kauniita unia Tiia!

      Poista
  17. Näin toiselle introvertille kuulostaa päiväsi ihanalta! Itse kyllä aina töissä ollessa haaveilen juuri tuollaisista päivistä, mutta sitten toisaalta helposti asioihin kyllästyvänä kärsin jo yhden kotipäivän jälkeen mökkihöperöitymisoireista. Se tasapaino näiden kahden välillä onkin vielä hakusessa. Ihanaa seurata tätä keskustelua, kun tuntuu etten ole fiilisteni kanssa yksin. Tälläkin hetkellä tunnen töissä huonoa omatuntoa siitä kun en jaksa siellä oikein tutustua ihmisiin. Minulla on kesätöissä kolme eri työpistettä ja tunnen tälläkin hetkellä olevani hieman huono ihminen, kun en parin viikon lounastaukojen vuoksi jaksa avata suutani nykyisessä työpisteessä - todennäköisesti en työkavereitani siellä kuitenkaan enää sen parin viikon jälkeen nää. Näin ollen en jaksa nähdä small talkin vaivaa. Kökötän mieluumin yksin omassa työhuoneessani. :D Työni on toisaalta hyvin sosiaalista, joten sosiaalinen energiani menee yleensä asiakkaille. Minulle se on vaikea käsittää miksi koko aamun höpötettyäni asiakkaiden kanssa hakeutuisin saman tien höpöttämään vielä minulle tuntemattomien työkaverienkin kanssa. Ja taas koen olevani outo, kun niin kaikki muut tahtovat tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, no eihän siinä mitään, jos se työ noin hoituu, mitäpä sitä turhaa small talkia enää työkavereiden kanssa. Varmaan eri juttu, jos tietäisit, että olisitte pidemmän aikaa yhdessä samassa työpaikassa.

      Mun oikeasti tekisi mieli joskus testata itsellä kuin kauan menisi, ettei tekisi mieli ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Luulisin, että helposti viikkoja ehkä jopa kuukausia, voi olla, että ne lopulta muuttuisi vuosiksi. :D Siksi en lähde kokeilemaan vaan "leikin" sosiaalisista, etten ihan mökkiydy. Se on vaan tosi raskasta, kun ei ole oikeasti sellainen. Olen vielä siinä tosi hyvä, kukaan mun kanssa jutteleva ei voi tietää, että koen sen tilanteen itselleni raskaaksi. ;)

      Poista
  18. Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka tarvii muita ihmisiä ympärilleen. Vietän mieluusti aikaa yksinäni, mutta mieluusti ihmisten keskellä. Kaupungilla haahuilu yksin on ihan parasta, kun ei tarvitse kommunikoida, mutta ei kuitenkaan ole yksin :) Kotonakin on hyvä olla ja siellä mieluiten olenkin hiljaisuudessa, mutta neljä seinää ahdistaa jos sieltä ei yli vuorokauteen poistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla erilaistakin näkökantaa asiaan. Jos on ekstrovertti niin juuri tuollainen yksinolo, että tavallaan on yksin, mutta kuitenkin muita ympärillä on sitä parasta yksinoloa. :) Itse en pysty rentoutumaan, aistin tosi herkästi ne kaikki äänet ympärillä ja ne muut ihmiset häiritsee, vaikka ne eivät edes puhuisi minulle. :D Tavallaan aivot ei saa sellaista lepotilaa, mitä tarvitsen. Jotenkin hauskaa, että meitä on niin erilaisia. :)

      Poista
  19. Kiva postaus! Mukavan leppoisalta kuulostaa sun päivä, kelpaisi mullekin. Mä tykkään olla yksin enkä välitä olla ihmispaljoudessa tai välttämättä edes pienemmässä porukassa. Sosiaalisen työn vastapainona tuollainen itsekseen oleminen on ihanaa. Ja sujuu meikäläiseltä oikein helposti. :D Nykyään vaan harvinaisempaa herkkua, koska kaksi pientä ihmistä. ;)

    Hyvää nimpparia, melkein myöhässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ei edes pieni porukka, kahden kesken on yleensä paras, jos näen ihmisiä. :) Kaksi pientä varmasti jonkun verran rajoittaa yksinoloa. ;)

      Kiitos Ulpu nimpparionnitteluista!

      Poista
  20. Olipa jotenkin ihana lukea tätä♡ Ite oon kans sellanen et kiireisen ja "sosiaalisen" viikon jälkeen helposti unohdun sohvalle koko vklopuks,ei vaan jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohvalle jäämisessä ei oo mitään pahaa, jos on ollut sosiaalinen viikko. :) <3

      Poista
    2. Ja toinen mitä en vaan voi sietää on hötkyäminen. Nukun ennemmin vähemmän yöllä ja herään aamulla rauhassa useemman tunnin kun et pitäs touhuta pikavauhtia,eiiiii.. Mäki huomaan muuttuneeni,jotenkin on oppinu rakastamaan omaa rauhaa♡

      Poista
  21. Olipa mielenkiintoista lukea sun päivästä. :) Oma päiväni on kyllä monelta osin täysin erilainen, mutta silti hieman samanlainen! :) Nautin olla yksin kotona ilman mitään kiirettä minnekään! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos oli, vaikka ei siinä mitään tapahtunut! ;D Lukisin mielelläni myös sun päivästä. :)

      Poista
  22. Haha, sä oot ihana! :D :D Tulin hyvälle tuulelle tästä postauksesta. Miten onkaan niin, että ollaan niin käsittämättömän erilaisia, mutta silti tuntuu synkkaavan jollain hassulla tavalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eikös vastakohdat täydennä toisiaan! :) <3

      Poista
  23. Aivan ihana postaus! ♥ Meissä on kyllä aika paljon samaa! Aamuisin olen aina aivan kamalan nälkäinen, mutta kuivat pyykit on PAKKO viikata pois ennen syömistä.. Tykkään samanhenkisten ihmisten seurasta, mutta juhlien tai muun "ison tapahtuman" jälkeen saatan tarvita pari erityisen rauhallista ja yksinäistä päivää, että saan ladattua akut. Ja puhelimeen puhuminen, hyi vihaan sitä! Täydellisenä päivänä saankin olla rauhassa, tehdä asiat omaan tahtiini, olla yksin ja nähdä ihmisiä vain, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Ne pyykit on kyllä häiritsevä tekijä. Mun yhdelläkään ystävälle ei varmaan edes koskaan tule mieleen soittaa mulle, ne pistää aina viestiä, tai facebookissa yksäriä, no koska ne tuntee mut. :D Tietävät saavansa vastauksen siten paljon nopeammin. ;) Valmistaiskohan ne meille puhelimen ilman soitto-ominaisuutta?

      Poista
  24. Mukava kirjoitus! Blogistasi huokuu aitous, osittain ehkä näiden "avautumispostauksien" ansiosta. Vaikka en ole erityisen kosmetiikkaorientoitunut ihminen, olen seurannut blogiasi jo pari vuotta. Löysin blogisi itse asiassa sairaalan kahviossa, kun täytyi saada ajatuksia johonkin hömppään, mutta en jaksanut lukea kuitenkaan pelkkää pintaliitoa. Ihanien kynsilakkakuvien avulla sain juuri sopivasti väriä mieleen, ja muita tekstejä lukiessa tunteen, että blogin takana on oikea ja aito ihminen, eikä vain ulkokuori.
    Mukavaa ja tasaista viikon jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tämä oli aivan ihana kuulla! Liikutuin. <3

      Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  25. Itse stressaan kovasti kaikenlaisia sukujuhlia, enkä mielelläni osallistu mihinkään mieheni suvun tilaisuuksiin. Tiedän että minua pidetään tästä syystä koppavana :/ jotenkin lohduttavaa kuulla etten ole ainoa joka ei hälinässä viihdy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en viihdy myöskään tilaisuuksissa, joissa on paljon ihmisiä. Sukujuhlat on kyllä usein aika painajaisia ja itse en ole osallistunut sellaisiin enää pitkiin aikoihin. Siellä on aina ihmisiä, jotka eivät välttämättä pidä toisistaan ja sen kyllä huomaa. Joskus suku on pahin. ;)

      Poista
  26. Mä niin ymmärrän sua. Kotona on ihana olla (hiljaisuudessa ja rauhassa), eikä mullakaan ole mitään ongelmia saada aikaa kulumaan. :) Sosiaalinen työ kuluttaa niin paljon, että inhottaa, jos vapaapäivänä joutuu lähteä johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hyvässä muistissa on omat as-palveluajat edelleen. Töitten jälkeen sohvan nurkkaan ja leffa pyörimään ja ex-miehelle ilmoitus: "Älä puhu mulle mitään." :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown