28.10.2015

Kerrostalokyttäystä ja itsekkyyttä


Tämän postauksen tarkoituksena ei olekaan mollata kerrostalokyttääjiä vaan myöntää, että minä olen sellainen. :D Tosin olen kyttääjänä sieltä lievimmästä päästä tai sanotaanko, että olen sellainen kyttääjä, jonka varmasti moni haluaisi naapurikseen.

Olen siis lempeä kyttääjä. Minua ei haittaa lapsiperheet, eläimet (paitsi silloin, jos havaitsen, että niitä kohdellaan väärin) en seuraa toisten ihmisten elämää tai sitä kenen kanssa he milloinkin liikkuvat. En käy koputtelemassa toisten ovien takana ja kertomassa, mitä voisi tehdä toisin. Minua eivät häiritse normaalit asumisesta kuuluvat äänet. Enkä ole tunkemassa itseäni taloyhtiön hallitukseen, jotta saisin läpi omia agendojani, vaikkapa sen parvetupakointikiellon. ;)

Sen sijaan olen erittäin tiukka siitä, että taloyhtiön säännöistä pidetään kiinni. Kiinnitän helposti huomiota epäkohtiin, jos taloyhtiön palkkaama siivooja tai huoltoyhtiö eivät hoida hommiaan, joista heille maksetaan. Voitte olla varmoja, että olen ensimmäisenä yhteydessä isännöitsijään, jos näissä on ongelmia. Itse pyrin huomioimaan kaikissa tekemisissäni toiset asukkaat, tietenkin tämä harmittaa, että asia ei sitten toimikaan toiseen suuntaan. Huomaan myös helposti, jos talossa tapahtuu jotain erikoista tai normaalista poikkeavaa. Herkkäunisena herään yöllä ääniin, jotka eivät ole normaaleja. Itseasiassa tämä tietyllä tapaa välittäminen toisista ja ympäristöni havainnoiminen on pelastanut vuosien saatossa myös ihmishenkiä. Minä olen ollut se, joka on soittanut apua tai poliisit, kun ketään muuta ei ole kiinnostanut. Kerrostalossa asuvat kokemukseni mukaan eivät kovinkaan paljon ole kiinnostuneet siitä mitä naapurissa tapahtuu. Ehkä kuitenkin pitäisi?

Muistan, kun muutimme mieheni kanssa tähän nykyiseen asuntoon kohta seitsemän vuotta sitten. Kannoimme tavaroita sisään ja siinä samalla käytävässä tuli vastaan tuleva naapurimme. Vaikka olen introvertti, on minulle kotona opetettu, että hyviin tapoihin kuuluu ihmisiä tällaisissa tilanteissa tervehtiä, joten tervehdin naista, vastauksena oli täysi hiljaisuus. Kului vuosia ja aina kun osuimme nokakkain rappukäytävässä tervehdin naista sinnikkäästi. Hän oli yhtä sinnikkäästi hiljaa. Ajattelin jo, että hän on mykkä, kunneksi kuulin hänen juoruavan toisen naapurin kanssa pihalla. Se puhuu sittenkin! Puhuin tästä miehellenikin ja häntä nainen tervehti kulma normaalisti. Huomasin tämän, koska aina kun olimme yhdessä liikenteessä, naapuri tervehti, kun olin yksin sain vastaukseksi syvän hiljaisuuden. Kunnes viime kesänä yli kuusi vuotta muuton jälkeen tapahtui läpimurto, sain vastaukseksi tervehdykseksi luettavan murahduksen. Kerroin tästä iloisesta tapahtumasta miehellekin. Tämän jälkeen nainen on tervehtinyt, kunhan avaan suuni ensimmäisenä. Tosin mieheni on edelleen sitä mieltä, että tämä on vain joku ohimenevä mielenhäiriö. 

Nämä tyypit ovat sitten niitä, jotka olisivat eräänä lokakuun iltana pari vuotta sitten, jättäneet naapurin viinaan menevän mummelin makaamaan yöksi maahan. Koska heitä ei kiinnosta. Kerrostalokyttääjää sen sijaan kiinnostaa. Oletteko koskaan ajatelleet, että se pirun utelias kyttääjä voi vaikka pelastaa henkenne, kun tosi paikka tulee? Pari vuotta sitten aloin eräs ilta ihmettelemään, kun taksi oli pysähtyneenä tosi kauan tyhjäkäynnillä rappumme edessä ja jäin seuraamaan tilannetta, kun huomasin rapussa olevan vanhemman hieman viinaan menevän pariskunnan olevan tulossa ulos taksista. Tilanne eteni niin, että taksikuski lopulta repi rouvan taksista ulos, koska omin jaloin hän ei enää sieltä ulos tullut. Mietin jo tuossa vaiheessa, että mitenhän tuossa käy, koska tiesin, että mies ei saisi millään raahattua jalat alta juonutta vaimoaan kotiin. Joten jäin kyttääjänä seuraamaan tilannetta. Nainen tietenkin kaatui välittömästi taksin lähdettyä selälleen maahan, kun miehen ote käsivarresta lipesi. Koska naisen jalat olivat kuin ylikeitettyä spaghettia, ei mies saanut enää nostettua häntä ylös. Vähän aikaa siinä koitti ja sitten tiuskaisi vaimolleen, että jää sitten siihen. Aloin katsomaan, että tosissaanko se sen siihen jättää. Jätti se, paineli itse sisälle, eikä takaisin tullut. Vähän aikaa odottelin miestä palaavaksi, mutta aika alkoi olla tässä tapauksessa rahaa. Tajusin, että en minäkään sitä naista siitä yksin ylös saa, joten soitin hätäkeskukseen, josta paikalle tuli kaksi poliisia, jotka saivat kahteen raavaaseen mieheen raahattua naisen kotiinsa. Siinä vaiheessa kun lämpötila alkoi lähentelemään nollaa, nainen olisi luultavasti aamuun mennessä paleltunut siihen. Eipä taida tänäkään päivänä tietää, kuka hänen henkirukkansa pelasti. Outoa oli, että oma mies ei soittanut apua, kun itse ei saanut vaimoaan ylös. Liekö sitten sammunut sisälle mentyään.

Toinen hengen pelastaminen tapahtui, kun soitin poliisit, kun heräsin yöllä tappeluun ja nainen huutaa: "Älä tapa mua!". Silloisen asunnon ylemmässä kerroksessa oli käynnissä kunnon riita ja mies meinasi heittää naisen alas kuudennen kerroksen parvekkeelta. Poliisit ehtivät ajoissa ja nainen sai rimpuillen pidettyä itsensä oikealla puolelle kaidetta. Olen soittanut poliiseja useasti paikalle liian kovan musiikin takia, enkä häpeä sitä. Olen soittanut senkin jälkeen, kun Raumalla asuessani asunnon omistaja joka ei ollut itse asunnossa bileiden pitoaikaan, otti asiakseen seuraavalla viikolla kierrellä kaikki rapun asunnot läpi soittamalla ovikelloa ja suoranaisesti uhkailemalla kovistella, kuka oli soittanut poliisit paikalle. Sanoin, etten tiennyt. Minusta myös kerrostalossa asuessa, pitää ihmisillä olla oma rauha, kyse on kuitenkin jokaisen omasta kodista. Siitä paikasta missä meidän pitäisi pystyä rentoutumaan ja rauhoitumaan. Tuntea olomme turvalliseksi. Koska kuulokkeet on keksitty, voi kerrostalossakin kuunnella musiikkia vaikka läpi yön häiritsemättä muita. 

Viime joulun aikaan mieheni toimi kyttääjänä ja alkoi illalla nukkumaan mennessämme kuuntelemaan ulkoa kuuluvaa outoa ritinää. Katsoimme ulos ikkunasta ja huomasimme erään naapurimme seinän viereen asettamista isoista ulkotulista toisen purkin leimahtaneen kokonaan palamaan. Liekki oli jo reilusti toista metriä korkea ja nuoli kerrostalon seinää ja kellarin ikkunan karmia, joka oli nokeentunut mustaksi. Mies juoksi alas ja heitti ulkotulen päälle ison kasan lunta, liekki oli niin iso, että ensimmäisellä yrityksellä se ei edes sammunut. Vasta toinen tuotti tulosta. Silloin otti päähän, jonkun epähuomion takia, me ja muut oltaisiin voitu kuolla. Laitoimme asiasta ison lapun ulko-oveen, jonka ilmeisesti ulkotulien sytyttäjä poisti häpeissään seuraavana päivänä vähin äänin. Silti edelleen hän ripustelee pihan puihin lyhtyjä...

Eniten minua on kerrostaloasumisessa ihmetyttänyt se, miten itsekkäitä ihmiset ovat. Tosin tuo älytön itsekkyys on kyllä valloillaan minusta maailmassa ihan kaikkialla. Musiikin kovalla soitto, se on silkkaa itsekkyyttä, ei siinä paljon ajatella, haluaako naapurikin kuunnella tätä Cheekin uusinta levyä. MINÄ kuuntelen tätä nyt piste, itsepä olet kerrostaloasumisen valinnut. Itsekkyyteen törmää myös vaikka taloyhtiön yhteisessä pyykkituvassa, aikoja varataan niin, että seuraavan tulijan pyykit eivät enää mahdukaan kuivaushuoneeseen kuivumaan, pääasia, että kunhan MINÄ nyt tungen tähän väliin ja pesen nämä pyykkini. Tunkekoon se toinen sitten mihin lystää ne kuivumaan. Tai että niitä kuivia pyykkejä sitten roikotetaan viikkotolkulla siellä narulla. Tai kun pyykkituvan käyttö on kielletty klo 22 jälkeen, jätetään silti kuivauslaite huutamaan 120dB:n voimakkuudella kolmeen asti yöllä. Mitä sitä muiden unista, kunhan MINUN pyykit kuivavat. Itsekkyyttä on myös heittää roskapussi rappukäytävään löyhkäämään monta tuntia ennen kuin se on tarkoitus viedä roskiin. MINÄ en halua haistella sitä hajua. Jos et itse kestä hajua, niin ei sitä silloin kannata toistenkaan haisteltavaksi heittää. Varsinkin kun postiluukkujen kautta se löyhkä tulee myös muiden ihmisten asuntoihin. Itsekkyyttä on heittää kielloista huolimatta vanhoja huonekaluja tai jääkaappeja roskiskatokseen, josta sitten toiset asukkaat maksavat niiden ylimääräisistä kuljetuksista vastikkeessaan seuraavana vuonna lisähintaa. Eipähän MINUN tarvinnut maksaa jätemaksua tai huolehtia kuljetuksesta. Itsekkyyttä on laitella omaksi mielihyväksi pihalle avotulia paikkoihin, jotka sitten kuitenkin jättää vahtimatta. Koska MINÄ tykkään koristella. En edes ymmärrä, miksi niitä pitää ripustaa. Tämä on kerrostalo. Itsekkyyttä on seisoa aamuin/illoin tunti suihkussa sulkematta hanaa välillä, kun samaan aikaan taloyhtiön ilmoitustaululla neuvotaan, miten jatkuvaa vedenkulutuksen nousua voisi vähentää ja siten joka vuosi suurentuvaa vesilaskua pienentää. Kunhan MINÄ pääsen siihen lämpimään suihkuun tunniksi.

Ihmisten itsekkyys on se, joka tällaista lempeää kerrostalokyttääjää eniten sapettaa. En voi kuin ihmetellä tätä minäminäminäminä -mentaliteettia. Miten paljon parempi paikka kerrostalo olisikaan asua, jos siellä olisi edes vähän välittämistä niistä toisista asukkaista ja siitä, että kaikki niitä yhteiseksi hyväksi laadittuja pelisääntöjä noudattaisivat? 

Onko teissä kerrostalokyttääjää?





46 kommenttia:

  1. Olipahan tarina, varsinainen erikoisnaapuri. Erityiset murinat siitä, että tervehtii miestä, mutta ei sinua. Olet niin kaunis, että se kuules varmaan ottaa pattiin. En ole kyttääjä, oikeastaan rakastin stadilaisessa kerrostaloelämässä juurikin sitä rauhaa, että tervehdittiin kyllä, mutta muutoin oma rauha. En halua naapureiden kanssa ystävystyä, en täällä omakotitalossa, enkä kerrostalossa, jos tuleekin ongelmia, niin kaikki muuttuu ikäväksi. Sitä paitsi olen erakko. :)

    Pahinta on kuitenkin välinpitämättömyys ettei auteta, vaikkapa kyseistä mummelia. Ystäväni asuu kerrostalossa Käpylässä ja onhan siellä mahtava meininki, kaikki istuvat pihalla leppoisasti, grillaavat, auttavat toisiaan, parhaimmillaan naapuruus voi olla aivan huippujuttu!

    Upeaa päivää ihanainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä oli, ilmeisesti naamataulu ei miellyttänyt. :D :D

      Mähän tykkään myös pitää hajuraon naapureihin, en todellakaan mene mihinkään yhteisiin grilli-iltoihin, mitä tuossakin välillä järjestetään. Tarkkailen taustalta. ;) Mutta kyllä mä sanan tai kaksi voin naapurin kanssa rappukäytävässä kohdatessa vaihtaa, jos on kiire, niin tervehdys riittää.

      Ihanaa aurinkoista päivää Tiia! <3

      Poista
  2. En kyllä lue itseäni kerrostalokyttääjiin, mutta sääntöjen noudatamista kyttään minäkin :D. Varsinkin just pyykkituvan sääntöjen noudattaminen tuntuu olevan ihan liian vaikeaa joillekin. Ottihan se "hieman" päähän, kun itsellä jäi osa pyykeistä pesemättä varatulla vuorolla, koska naapuri tukki omat pyykkinsä pesuun eikä suostunut ottamaan niitä pois, vaikka monta kertaa pyysin ja huomautin säännöistä ja siitä, että minulla on vuoro varattuna. Ilmeisesti tämä ko. ihminen ei ole vuosien aikana varannut kertaakaan omaa vuoroaan, vaan pesee aina milloin huvittaa...

    Onneksi on kuitenkin yleisesti aika rauhallinen ja sopuisa talo, missä asun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopa oli röyhkeää toimintaa, toisilla sitä pokkaa tuntuu riittävän. :o

      Täällä on tapahtunut kyllä vuosien saatossa vaikka mitä, mutta sanoisin tätä silti ihan rauhalliseksi taloksi. Eihän tällaisessa pikkukylässä ole mitään verrattuna vaikkapa Helsinkiin. :D

      Poista
  3. No huh, aikamoisia tapauksia sattunut teille! Meillä onneksi on ihanan rauhallinen talo, eikä ole tarvinnut muista huolehtia. Mäkin soitan aika herkästi poliisit jos on meteliä yöllä tai jotain epäilyttävää tapahtuu.

    Sitten taas niiltä yltiökyttääjiltä pyytäisin myös hieman joustoa. Meillä on pari kertaa ihan vaan unohtuneet pyykit yön yli kuivaushuoneeseen (kone menee autom. pois päältä) ja johan on seuraavana aamuna klo 8 ollut vihainen lappu pyykkien päällä: "ei tämä ole teidän pyykkivuoro!!" Pyykkihuone on kuitenkin ollut alle puolillaan meidän pyykkejä, ja vieressä toinen huone täysin vapaana. Ei ole järkeä pahoittaa mieltään "koska säännöt", kun mitään pahaa ei ole tapahtunut ja selvästi on ollut kyse inhimillisestä unohduksesta. Nyt olen joka kerta paniikissa hakemassa pyykkejä vaikka puolimärkinä pois ettei ketään vaan valita :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mä näen sut jo sieluni silmin juoksemassa pyykkejä hakemaan. Siis täälläkin on noita, jotka nostelee puolimärkiä pyykkejä pois, se on älytöntä. Jos on edellisenä iltana pessyt, niin eihän ne ole aamulla vielä kuivia. Varsinkin kun se kuivuri ei saa olla yön aikana päällä. ;) Se on sitten eri asia, kun pesen maanantaina pyykkiä ja menen pesemään perjantaina toistamiseen niin ne samat pyykit roikkuu edelleen siellä. Meillähän on täällä sellainen käytäntö, että tuostakin voisi ilmoittaa isännöitsijälle ja huoltoyhtiö veisi ne pois ja sitten ne joutuisikin hakemaan jostain hevonkuusesta, mutta oon tähän asti viikkaillut ne vaan nätisti penkille, jossa ne on saattanut lojua vielä ylimääräisen viikon. :D Täällä selvästi pyykeistä päätellen ne samat ihmiset on niitä "unohtelijoita". Meillä on vielä kuivaushuoneetkin määritelty rapuittain, joten siksi tuon tilan tarkkailu on aika tärkeää. :D

      Poista
  4. Johan on ollut meininkiä :O

    Mie en tiedä kuin kaksi tämän kerrostalon asukkia (molemmilla on koirat, jotka ovat siivosti, en välttämättä edes sitäkään tietäisi ellen ikkunasta näkisi kun lähtevät lenkille) ja olen sentään asunut tässä yli viisi vuotta. Meillä ei ole mitään pihatalkoita tai en käy edes kokouksissa, sillä olen vain vuokralla. Saan vasta kirjeitse tietää, että mitä tapahtuu :D

    Itselläni on parveke tielle päin ja vastapäätä on kerrostalo, jonka ikkunoihin näen nyt, kun lehdet on pudonneet puista. Kerran pidettiin vastapäisen talon asukkaan kanssa tuijotuskisa, kun molemmat kytättiin ikkunasta. Tämä on omasta mielestäni hiljainen talo, alkuaikoina naapurit huusivat ja mökäsivät, joskus kuulen kun joku aivastaa tai laulaa, pianonsoittoakin kuului, mutta ilmeisesti heidän suhde loppui ja muuttivat erilleen, mies jäi asumaan tuohon (ollaan siis parvekenaapureita :D). Toki perjantaisin rapussa liikkuu iltaisin enemmän porukkaa, kun lähtevät viihteelle tai jos muuttomies kuljettaa sohvaa/sänkyä, niin sitten kaiteet kolisee.

    Pyykinpesemisen äänet kuuluu säännöllisesti, olen olettanut että jollain on sellainen työ, että päivisin ei voi pestä, sillä pesukoneen äänet kuuluu klo 22-24 aikana. Sekä kuulen kun yläkerran naapurit vetää vessan :D

    Kaveri on joskus auttanut naapurin mummoa, kun se oli laittanut turvalukon eikä ollut saanut sitä enää pois. Miehen taloyhtiöön muutti joku bilettäjä ja sitä on käynyt aika monikin ojentamassa, että rauhottuisi. Mutta ei sekään sitä sitten pahalla ottanut, oli vain todennut asian hyväksi kun siihen puututtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, joo kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, kun "kyttää" :D

      Tässä on kyllä yleensä ihan rauhallista, valitettavasti meidän naapureiksi on vaan vuosien aikana osunut tosi paljon näitä minä soitan musiikkia lujalla tapauksia, meinaa oikeasti pää haljeta niihin. Se musiikki kuuluu, vaikka pistäisin itselle kuulokkeet. Mun mies on luvannut ostaakin mulle joululahjaksi jotkut kunnon kuulosuojaimet. :D Mutta eihän sen oikeasti noin kuuluisi mennä. :( Kun asuin vielä eri paikkakunnalla, niin silloin naapurissa asui tuollainen bilettejä, koska kaikki naapurit valitti siitä, se taisi saada alle vuodessa häädön. Kiva kun talo täynnä vuorotyöläisiä ja yhdellä aina bileet. Ei siitä tullut mitään. Varsinkin kun kaikki muut naapurit oli päivälläkin sen vuoksi hiljaa, kun tiesivät, että osa saattaa olla nukkumassa, kun ovat yön töissä.

      Poista
  5. Kerrostaloasuminen, mistä voisin edes aloittaa :D. Kahdesti olen muuttanut pois, koska kyllästyin naapureihin. Nykyinen talo on onneksi tosi rauhallinen, en yleensä kuule naapurista mitään koko päivän aikana. Omakotitalo olisi silti unelma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mistä sitä voisi edes aloittaa... *huokaus* :D Omakotitalo olisi paras, itse kun olen korvessa kasvanut, niin ehkä se äänien rekisteröiminen siksikin tapahtuu herkästi. Lähin naapuri oli kilometrin päässä. Missään ei ole niin hiljaista, kun mun kotitalossa. Aina siellä käydessä tulee ihan tippa linssiin siitä ihanasta hiljaisuudesta, mikä siellä on. Mutta omakotitalon on oltava sellainen missä olisi ympärillä pelkkää kalliota, pihahommat ei kiinnosta pätkääkään. ;D

      Poista
  6. Itseä ottaa päähän myös juuri tuo kuvailemasi itsekkyys. Kyttäämisessä on mukavaa juurikin se, että vaikka ei halua juuri naapureihin tutustua, niin kuitenkin pitää kanssaihmisistä huolta. Ihanaa, että jaksat tehdä sitä!

    Itse ahdistun, nimenomaan ahdistun, bassoista ja liian kovasta metelistä. Normaalit elämisen äänet ovat vain hyvä asia, mutta nukkumaan mennessä naapurin kovat bassot saavat minut itkemään. En vain pysty käsittelemään niitä. Välillä talojen rakenteet kantavat ääniä aivan kummallisesti ja vaikka musiikki olisi pienellä, kuuluu se naapuriin hyvinkin paljon. Olenkin yrittänyt käyttää tapaa, että jaan puhelinnumeroani naapureilleni erilaisin lapuin. Toivon siinä, että ihmiset viestittäisivät minulle, jos omat ääneni ovat liian kovalla, ettei tarvitse poliiseille pienien asioiden takia soitella. Tällä toivon myös tietenkin, että he tarjoaisivat samanlaista mahdollisuutta minulle. Muiden ovikelloa minusta ei ahdistuksissani ole soittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinäpä sen sanoit, juuri noin mäkin ajattelen: "Kyttäämisessä on mukavaa juurikin se, että vaikka ei halua juuri naapureihin tutustua, niin kuitenkin pitää kanssaihmisistä huolta." Olen juuri tuollainen pidän selän takana huolta pitävä -kyttääjä. ;) En siis puutu mitenkään toisten elämään sen kummemmin.

      Mulla on aivan sama tuon basson ja musiikin kanssa. En edes tiedä kuinka monta kertaa olen vääntänyt itkua sängyssä, kun en ole saanut nukuttua tuon takia. Kerran alakerran naapuri oli lähtenyt yöksi töihin tai minne lienee ja jättänyt koiralle radion niin kovalle päälle (ettei tuntisi yksinäisyyttä ja haukkuisi), että mä kuulin aivan kaiken puheen ja musiikin makkariin. Se oikein korostui, kun oli yö ja muita ääniä ei ollut. Ihan järkky ahdistus ja itkukin tuli ja no sinä yönä ei nukuttu. Tiesin, että oven taa ei voi mennä koputtamaankaan, kun se ei ole kotona. Tosin en menisi muutenkaan, kun meillä on isännöitsijä sen kieltänyt, kaikki pitää mennä hänen kauttaan. Kantavia seiniä pitkin yllävänkin pienet äänet saattaa kuulua aivan selvästi.

      Poista
  7. Joo, täällä kyylä! Entisessä talossani asui paljon vaihto-opiskelijoita, joiden mielestä oli ihan ok juhlia kovaäänisesti arki-iltaisin jopa kolmeen saakka aamuyöllä. Tietenkin ovet auki, musiikki ja puhe mahdollisimman kovalla. Yhtenä yönä maljani oli ylitsevuotavainen, ja avasin oveni huomatakseni, että bileethän ovat viereisessä asunnossa, mutta levinneet rappukäytävään. Yleensä olen aika rauhanomainen ja kohtelias, mutta jostain syystä en jaksanut enää. Koputin ovelle, ja huusin "Kenen juhlat nämä on? Asunnon asukkaat heti tänne." No, pari espanjalaista kundia ilmottautuvat minulle, ja totean heille ykskantaan, että jos juhlat eivät lopu heti, soitan poliisit. Pojat yrittivät maireilla itsensä pois vastuusta, joten täräytin heille "you, my friend are a huge twat. Fuck you." Palasin asuntooni, mutta toinen tuli perässäni, ilmeisen vihaisena. Onneksi tämän kaveri piteli hänestä kiinni, en tiedä mitä hän olisi muuten tehnyt. Kohta olikin poliisit paikalla, joku toinen oli ilmeisesti myös ärsyyntynyt.

    Näiden tapahtumien jälkeen nykyinen taloni tuntuu oikealta rauhan satamalta, mutta täytyy sanoa, että olen muuttunut melkein liiankin herkäksi melupoliisiksi. Se harmittaa, koska elämään tosiaan mahtuu ääniä ja kolinaa. Mutta ihmisten itsekkyys todella ihmetyttää. "Kyllähän minä nyt voin rymsteerata keskellä yötä, ei kukaan tästä voi häiriintyä." "Minähän tupakoin tässä parvekkeella. Ihan sama, kun menee haju yläpuolella asuvan ikkunasta sisään." Tekisi joskus mieli muuttaa johonkin korpeen, jossa saisi itse metelöidä kun siltä tuntuu, ja olla hiljaa kun huvittaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva toinen kyylä, harva uskaltaa myöntää! :D

      Siis mullehan oikea paikka olisi korpimökki, sinne olisin mennyt, jos se olisi mahdollista. :D Mä sanonkin aina mun miehelle, että tulen saamaan keuhkosyövän passiivisesta tupakoinnista noilta naapureilta, melkein kaikki ympärillä olevat naapurit polttaa, tässä ei voi pitää hetkeäkään ikkunaa tai parvekkeen ovea olkkarista auki, kun koko ajan joku röökillä ja ne käryt on meillä sisällä. Myönnän, että tää on asioita, joista eniten marmatan miehelle, mutta sitä ei voi käsittää miten hirveä se haju on, eikä se meinaa lähteä sisätiloista edes pois, jos itse polttaa. Mulla itselläkin ihan tuntuu se kurkussa. Silti tupakkaa pahempi on ne halvat pikkusikarit, niitä jos joku silloin tällöin innostuu vetämään, niin olen jo vessassa kakomassa, niistä tulee sellainen oksennusrefleksi siitä hajusta.

      Poista
  8. Tuon takia muutin omakotitaloon :D entisessä kerrostalossa asui kyttääjiä. Kuuntelivat oven takana mitä meiltä kuului ja meiltähän kuului. Minä en ole hiljaisemmasta päästä. Tympiinnyin siihen että kaikki äänet kuuluvat mm. se kun yläkerran naapuri pissii pönttöön. Ei omaa rauhaa, jos menit pihalle niin heti piti jutella jonkun kanssa. Kauppakassit piti raahata kilometrin päästä. Auton pistoketta ei voinut jättää tolppaan kun heti sen kävi joku lyömässä lukkoon. En kuulu kerrostaloon, oma rauha on oma rauha ja saa huutaa niin paljon kuin lystää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ihmettele! Kuka hemmetti kuuntelee oven takana toisten ääniä? :D Mä käyn ainoastaan silloin kuuntelemassa, kun haluan varmistua, mistä kämpästä basso jytke kuuluu ennen kuin soitan poliisit. On muuten jännä, että usein se musiikki ei kuulu rappukäytävään yhtä kovana kuin toisiin asuntoihin tai ylipäätänsä mitkään äänet.

      Meillä ei ole kauppakassiongelmaa, kun ei ole autoa, ne raahataan joka tapauksessa kilometrien päästä. :p

      Poista
  9. Entisenä kerrostalo asukkaana olin pienoinen kyttääjä ja onneksi olin, meidän parvekkeen alle päätti yksi pikkupoika tehdä nuotion.

    Itse taas joutunut kärsimään ihan sairaasta kyttääjästä silloin kun Porissa asuin. Aina kytättiin ovisilmästä tai oikein avattiin ovi kun tulin kotiin tai meille tuli vieraita. Kaiken huippu oli se, että sain varotuksen bileistä ja meillä taisi sitten kissat pitää ne bileet kun ketään ei ollut kotona silloin kuin pidettiin mukamas kauhee meteliä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi tulileikit on kyllä vaarallisia niin aikuisella kuin lapsellakin. :o

      Apua, mikä tyyppi! Mä olen tosi tarkka, että teen ilmoituksen oikeasti asunnosta, jossa bileitä pidetään, ettei käy noin. :D Siksi on pakko lähteä rappukäytävään kuuntelemaan, mistä se ääni oikeasti tulee. Tosin tässä rapussa ei kovin montaa vaihtoehtoa ole, mutta joskus on ollut niin, että ne bileet on ollut viereisessä rapussa. Hah, kissabileet ihan parhautta.

      Mehän ollaan miehen kanssa niin hiljaisia, että meidän ex-naapuri vanha herran tuli kerran mua rappukäytävässä vastaan, niin sen eka tokaisu oli, ai te asutte vielä täällä, hän luuli, että asunto on tyhjä, kun sieltä ei kuulu koskaan mitään. :D Tämä sama herra mm. valitti alakerran lasten äänistä, jotka mua ei taas haittaa. Joten kait me oikeasti ollaan aika hiljaa. ;)

      Poista
  10. Me asutaan vuokratalossa, joten asukkaat vaihtuvat jonkun verran. Tällä hetkellä on rauhallista kaikin puolin :). Onneksi on ylimmän kerroksen huoneisto, eikä makkarin seinän takana ole kuin rappukäytävässä. Mutta on täällä naureskeltu naapurien riidoille ja muullekin rakkauselämälle. Eniten harmitti alimman kerroksen pössyttelijät, rappukäytävässä haisi välillä ihan minkkitarhalle ja kantautuihan se haju toki parvekkeellekin. Isännöitsijä ei aluksi meinannut tehdä mitään, poliisia ei myöskään kiinnostanut. Lopullisesti hajuhaitoista päästiin eroon vasta kun asunnossa vaihtuivat asukkaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on omistus -ja vuokrakämppiä. Vuokrakämpissä sitten vaihtuu porukka tasaiseen tahtiin. Valitettavasti pahimmat möykkääjät on usein niitä asunnonomistajia, joten ihan turhaa valittaa musiikinsoitosta yms.

      No hyi, ihme, et poliisejakaan ei kiinnostanut. :o Kiva muuttaa sinne kämppään ja saada se haju irti seinistä, ei lähde helposti. :/

      Poista
  11. On hyvä, että löytyy sydämellisiä kyttääjiä, jotkta ovat huolissaan kanssaihmisistä. Itse asumme paritalossa ja tervehdimme kaikkia ja olen yrittänyt tätä tytöillekin opettaa. Myös on kiva kun lähdemme reissuun, niin naapureille huikkaan, jos he huolehtisivat, ettei mitään murtoja sun muita vahinkoja sattuisi. Itse pelasti naapurin pikkupojat meille, kun olivat aamulla pikkaireissaan jääneet oven taakse ja oli kylmä syksyn aamu. Äiti nukkui yövuoroväsymystä ja minä hakkasin ovea, jotta sain äidin hereille. Kiitteli kovasti avustani ja minusta tuntui hyvältä, että tiedän heidänkin vastaavasti auttavan, jos hätä tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on selkeä Äiti Teresa -syndrooma. ;) Ainakin jokaikisessä testissä se tulee vastaukseksi. :D

      Olipas pojille käynyt hassusti, onneksi huomasit. Kun eihän ton ikäiset välttämättä itse edes kehtaa tulle pyytämään apua, vaikka olisi kylmä.

      Poista
  12. Hui minkälaisessa taloyhtiössä asutte! Joillekin ihmisille ei kyllä sovi kerrostalossa asuminen ollenkaan, kun ei ymmärretä, että ei asuta siinä yksin. Mulle on kyllä käyny ihan suht hyvä tuuri omissa asunnoissa, kun naapurit on ollut melko siedettäviä, mutta tällä hetkellä seinän takana asuu pariskunta, jotka ilmeisesti tupakoi sisällä ja silloin tällöin joudun kestämään sitä löyhkää omankin asunnon puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sisällä poltto on kamalaa, meillä on myös sitä tapahtunut yhdessä asunnossa, ei kovinkaan kauan aikaa sitten koko rappukäytävä haisi, päädyttiin sitten pitämään rappukäytävästä ikkunaa koko ajan auki, että siellä ilma kiersi edes vähän. Asunnossa polttaessahan se leviää sitten ilmastointiputkia pitkin muihinkin asuntoihin. :( Itseasiassa toi on just sitten saattaa olla parveketupakoinninkiellon se vaikutus, mikä itseäni mietityttää, vaikka haluaisin, että se kiellettäisiin, monet saattaa alkaa polttaa sisällä. Varmaan aika harva jaksaa lähteä ulos tupakalle siihen osoitettuun paikkaan ja sitten käryytellään sisällä. Tosin tiedän parikin astmaatikkoa, jotka on joutuneet muuttamaan naapureiden tupakoinnin takia, koska polttivat juurikin sisällä ja se savu tuli ilmastointihormia pitkin sisälle. Mun mielestä ihan absurdia. :/

      Poista
  13. En ole kyttääjä, olen tarkkailija ;D En pidä kyylämummoista enkä heippalappujen kirjoittajista. Itse kiinnitän kuitenkin huomiota "uhkaaviin" tapahtumiin sekä koen velvollisuudekseni auttaa itse muita tai soittaa apua.

    Asun vilkkaan kadun ja puiston vieressä ja käyn usein parvekkeella josta näkee kaikenlaista ja paljon ihmisiä. Viime talvella yömyöhään poikaystävän kanssa seurattiin parvekkeelta humalaisen miehen siksak-katkokävelyä, sen näyttäessä hyvin epävakaalta. Vastaan tuli loiva mäki ja se oli miehelle liikaa ja hän kaatui hankeen eikä noussut enää ylös, varmaan sammui. Soitimme poliisit jotka kävivät herättämässä miehen ja saattoivat tämän mäen ylös. Tuskin olisi enää aamulla herännyt kylmästä maasta...

    Toinen tapaus josta tuli hyvä mieli kun tiesin auttaneeeni jotakuta on myöskin parvekkeelta nähtyä. Rappumme eteen oli pysähtynyt ambulanssi ja ambulanssimiehet yrittivät soittaa ovipuhelimeen, mutta puhelu ei mennyt läpi sillä ovipuhelin sulkeutuu klo 22. Lähdimme kaverini kanssa avaamaan alaoven ambulanssimiehille.

    Ei ole isoja tekoja nämä mutta muutkin kuin itsensä huomioon ottaminen voi mahdollisesti pelastaa jonkun hengen. Hyvä kirjoitus, herätti ajatuksia ja halusin kertoa omat kokemukseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, pitäisköhän munkin alkaa käyttää tota tarkkailija-sanaa, olisi kivempi kuin kyttääjä? :D

      Toi on kyllä niin valitettavaa, kun alkoholia ei osata käyttää oikein, en halua edes laskea montako ihmishenkeä menee, just tuollaisten tapauksien takia vuodessa, mitä sinäkin todistit. Tyypillä oli onnea matkassa, että huomasitte tapahtuman.

      Toisten auttamisesta tulee kyllä hyvä mieli, kannattaa kaikkien kokeilla! <3

      Poista
  14. Myönnän, kyllä minussakin asuu pieni kyttääjä... =D Tämä oli kyllä hyvässä mielessä ajatuksia herättävä kirjoitus =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mun mielestä saakin vähän olla kyttääjä, toivon, että joku samanmoinen kyttää mua. ;)

      Poista
  15. Allekirjoitan täysin tämän. Hyvä kirjoitus jälleen Jonna! Itse muutettiin juuri kerrostalosta rivitaloon ja kyllä täytyy myöntää, että täällä on paljon rauhallisempaa, kuin kerrostalossa mutta se voi johtua myös asuinalueesta. Itsehän olin/olen myös pieni kyttääjä. :D Seuraan mitä toiset tekee ja ilmoitan kyllä asioista, jotka häiritsevät SIIS oikeasti häiritsevät. Poliisit olen myös joutunut soittamaan muutaman kerran ja harmillisesti kerran ei enää poliisit auttanut, vaan paikalle tulikin ruumisauto. :/ Kerrostalossa kyllä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mutta niin myös varmasti muuallakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fani! Musta pieni kyttääjä saa olla, sehän on vaan muille ihmisille hyväksi, jos jotain sattuu. ;) Rivitalossa on takuulla rauhallisempaa, vähemmän meluntekijöitä. ;) Mua vaan ahdistaa niissä se, että se ympyrä on niin pieni ja sitten tulee olo, että niiden naapureiden kanssa pitäisi sosiaalisoida enemmän kuin kerrostalossa, tykkään pitää tietynlaista hajurakoa kuitenkin. :D

      Niinhän sitä varmaan nykyään sattuu. Olin kyllä kieltämättä tuolloin 90-luvun loppupuolella vähän ihmeissäni tuosta kerrostaloelämästä, kun olin koko elämäni asunut korvessa, missä kämpässä oli aina ovet auki ja mitään ääniä ei koskaan kuulunut edes pihalla. :D

      Poista
  16. No tollaista kyttääjäähän ihmiset tarvitsevat, etteivät palellu hankeen! Mä olen kyllä itsekin jonkun sortin tarkkailija/kyttääjä ja uteliaisuuttani vähän turhan kiinnostunut välillä muiden asioista... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös uteliaisuus ole kuitenkin ihmisluonteelle ihan ominaista? :D

      Poista
  17. Mahtavaa, että "kyttäät"/olet kiinnostunut muustakin kuin omasta navasta! Erinomainen kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Mä oikeasti toivon, että mullakin on joku oma "kyttääjä" tässä talossa. ;)

      Poista
  18. Täällä toinen kyttääjä :) Alakerran naapurini laulaa usein vodkapäissään slaavilaisia kansanlauluja venäjäksi kolmelta yöllä. Osaa kyllä laulaa ihan hyvin, mutta mieluiten valitsen itse mitä kuuntelen ja mihin aikaan. Heinillä härkien kaukalon ei nappaa edes pikkujouluaikaan yöllä. Kävin kyllä avautumassa asiasta naapurille, mutta siellä oli tupa täynnä humalaisia tyyppejä, joten avautumiseni meni hukkaan. Muutaman kerran kuunneltuani näitä laulutuokioita meilasin isännöitsijälle. Vähän aikaa oli hiljaisempaa.

    Toki normaalit elämisen äänet saavat kuulua, mutta en oikeastaan edes haluaisi tietää seinänaapureitteni elämästä niin paljon kuin tiedän. Seinät ovat mitä ovat, joten kuulen kaikki riidat yms. turhankin selvästi. Paljon tuntuvat riitelevän :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sitten vähän eksoottisempaa menoa. :/ Noi isännöitsijälle ilmoitukset auttaa yleensä hetken. Meidän isännöitsijä käskee aina eka soittaa poliisit ja sitten ilmoittaa hänelle, niin on enemmän faktaa tarjota tälle häirikölle, sitten kun soittaa. ;)

      Sama, en todellakaan haluaisin kuulla kaikkia ääniä. Joskus mietin, että jos noiden mölisöijen naapureina on tosi hiljaisia tyyppejä, että tajuavatkohan ne itse sitten, miten paljon niistä ääntä lähtee? En olisi halunnut herätä edellisen naapurimme seksiääniin keskellä yötä. Nainen oli niin äänekäs, oli kuin sikaa olisi tapettu. Hypin ilosta ilmaan sinä päivänä, kun muuttivat. Oli jo liian kiusallista itselle. Joskus sitä toivoo, että olisi huonompi kuulo. :D

      Poista
  19. samaa olen ihmetellyt, nimittäin aivan loputonta itsekkyyttä. olen ajatellut, että ehkä se olisi ajattelemattomuutta, mutta ei, kyllä se on melkein aina ihan sitä itseään, itsekkyyttä. en valita normaaleista elämisen äänistä ja parveketupakoitsijoitakin siedän, vaikka julmetun päänsäryn siitä inhottavasta kärystä saan. kuitenkin kohtuuton muiden elämän häiritseminen jurppii älyttömästi. esimerkiksi hiljattain menin erittäin ystävälliseen ja sovittelevaan sävyyn keskustelemaan naapurin kanssa heidän uudesta koiranpennustaan, joka saattaa huutaa sen 10h putkeen yksinäisyyttään (kuka sairas ihminen ottaa koiran ja sitten pitää sitä pienessä alle 30 neliöisessä kerrostalokopissa valehtelematta joka päivä jopa 8-12 h putkeen yksin? tiedän, sillä teen töitä kotoa käsin). naapuripa suuttui silmittömästi ja yritti tehdä asiasta minun ongelmani. kyllä HÄNELLÄ on oikeus kohdella eläintään miten lystää. kyllä HÄNELLÄ on oikeus pitää ihan millaista melua HÄN tahtoo. hän saisi vaikka huutaa täyttä kurkkua asunnossaan jos tahtoisi, joten kyllä hänen koiransakin saa! jos minua tilanne häiritsee on minun lähdettävä asunnostani pois päiviksi, vaikkei ole paikkaa missä voisin työskennellä ja vaikkei terveydentilani sitä salli. selitin nämä asiat rauhallisesti hänelle vaikka tiesin, että hän oli väärässä enkä olisi selitysvelvollisuudessa häntä kohtaan. ei auttanut, hullu vain räyhäsi minulle ja paasasi oikeudestaan pitää koiraa yksin ulvomassa vaikka koko ajan kun se oli HÄNEN aikataulujensa kannalta käytännöllistä. yhteydenotto vuokranantajaan ja kopio taloyhtiön säännöistä rauhoittivat hieman tilannetta, mutta ihan oikeasti, mitä nää tyypit on? miten joku voi olla tuollainen? onko ne jotain narsisteja vai eikö vaan ole minkäänlaista tapakasvatusta? en käsitä. en itse kykenisi tuollaiseen käytökseen vaikka yrittämällä yrittäisin.

    tsemppaan hyvää ja hyväntahtoista "kyttäämistä" ja ehdottomasti jokaiselle on oltava rauha kodissaan! (ja hih, kylläpä tuntuu hyvältä avautua ja löytää myös järjen ihmisiä näiden minäminä-tyyppien ohelle!)

    ihanaa syksyä, tykkään blogistasi tosi paljon ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin myös vuosia, että se olisi ajattelemattomuutta ja ehkä muutamassa prosentissa niin onkin, mutta kyllä suurin osa on vaan sitä ääretöntä itsekkyyttä. Mikä on jollain tavalla ihan älyttömän surullista.

      Eihän kukaan ota uutta koiranpentua paitsi itsekäs ihminen, jos ei ole sen kanssa aluksi aikaa olla. Käy sääliksi sitä koiranpentuakin. Monet työssäkäyvät, jotka oikeasti välittävät, ottavat koiran ja järkkäävät itsellensä siihen vapaata, että pennulla on aikaa sopeutua, mutta sitten on nämä joukko itsekkäät.

      Tapauksesi on just sitä tyypillistä minäminäminä-ihmisen käytöstä ja noitahan piisaa. Onneksi olit varustautunut vähän järeämmin asein. ;)

      Kiva kuulla että tykkäät ja ihanaa syksyn jatkoa sinnekin! :)

      Poista
  20. Oot kyllä upea ihminen!

    Muakin ihmetyttää tuo muiden itsekkyys. Meillä oli naapurina perhe joka tuntui elävän nimenomaan öisin. Eräällä kerralla kävin yhden aikaan yöllä soittamassa naapurin ovikelloa ja sanoin ihan ystävällisesti, että tuo kaikki siivoaminen ja kolina kuuluu kaikki meille. Asiaa pyydeltiin vuolaasti anteeksi ja kun pääsin kotiin, homma jatkui. Jatkui myös myöhemmin. Jos minulla ei ole mahdollisuutta tai edes halua asua omikotitalossa keskellä metsää, ei se mun mielestäni tarkoita etteikö minullakin ole oikeutta jonkinlaiseen rauhaan eikä vain elää muiden itsekkyyden ehdoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Toi on ihan tyypillistä, että jatketaan melua ihan pokalla, vaikka siitä olisi käyty sanomassa. :o Olen samaa mieltä, kaikilla ei ole vaan mahdollisuutta asua siellä omakotitalossa metsän keskellä vaikka kuinka haluaisin. Se on itseasiassa tosi kallista puuhaa, kauhulla kuuntelen tuttujen yli 3000 euron katonmaalaushommia ja muita remontteja mitä siinä asumisessa tulee eteen, ei ole ihan köyhän miehen hommaa se.

      Poista
  21. Tuollainen kyttääminen on hyvästä!
    Palasin kerran illalla töistä, kun naapurin palohälytin huusi täysillä. Yritin kuikuilla käytävällä, mistä ääni kuuluu ja soitin kyseisen oven kelloa, ei vastausta. Ajattelin, että se on velvollisuus soittaa apua. Vaikka savun hajua ei ollut, mistä sitä silti tietää varmasti, onko paloa vai ei. Ihmettelin, kun muita naapureita ei näyttänyt kiinnostavan hälyttimen ääni!
    Nykyisessä talossa äänet kuuluvat hyvin, naapurin tv kuuluu mulle päivittäin. Asumisen äänet pitää hyväksyä, mutta kohteliasta on ottaa naapurit huomioon ja pitää esim. se tv kohtalaisella voluumilla. Moni tuntuu ajattelevan, että kerrostalossa pitää tottua kaikkiin (koviinkin) ääniin, mutta musta on myös normaalia ottaa muut huomioon. Ei tulisi itselle mieleen vaikka imuroida keskellä yötä tai pitää kovaäänisiä jatkoja kotona, kuten edellisellä yläkerran naapurilla. Onneksi tilalle muutti vähän hiljaisempi tyyppi! :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palovaroittimistahan kuuluu ihan tajuton ääni, outoa, että annettiin vaan huutaa. :o

      Normaalit asumisen kolinat ja muut äänet ovat tosiaan normaalia, mutta sitten on juuri nämä, mihin voi vaikuttaa ja ottaa toiset huomioon, kuten esim. tuo television ääni. Sun edellinen naapuri on sitten ollut yösiivoja, voi elämä! :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown