25.11.2015

Isoja kysymyksiä


En itseasiassa yhtään tiedä, mitä te lukijat ajattelette näistä haasteista mitä blogeissa kiertää. Ovatko ne teistä mielenkiiintoisia vai tylsiä? Itse ajattelen niin, että niiden kautta olen itse saanut tutustua moneen sellaiseenkin bloggaajaan paremmin, jotka eivät yleensä pahemmin elämäänsä blogissaan avaa. Niissä on samalla sellaista kivaa kotikutoisuutta, joka ainakin mielestäni tänne blogiini istuu hyvin. Siksi olenkin ottanut näitä haasteita vastaan ja tuonut niitä tänne aina tietyin väliajoin ja onhan minulla tällä hetkellä menossa monta kuukautta kestävä haasteprojekti nimeltään 10 kuvaa kesään.

Tämän kertaisen haasteen sain kuitenkin Glitz & Glamin Minnalta. Muistan vieläkin kuinka jännää oli nähdä Minna ensimmäistä kertaa, sillä olin ennen ensimmäistä tapaamistamme lukenut Minnan blogia jo vuosia. Minulle Minna on se tyyppi, jonka blogista käyn opettelemassa, miten saa tehtyä makeimman smokeyn. Ne ovat aina yhtä klassisen tyylikkäitä, joten ne on helppo kuvitella myös omiin silmiini, vaikka toteutus on aina sitten tietenkin muunneltua, koska omat silmäni ovat niin erilaiset.

Tämän kertainen haaste sisältää vain kolme kysymystä, mutta nyt ollaankin sitten niin isojen kysymysten äärellä, että näitä joutui oikeasti pohtimaan, ainakin osaa. Huvittavaa sanoa, mutta terapiassa käynnistä oli todellakin hyötyä näitä miettiessä, koska kysymyksiä on tullut mietittyä siellä muutenkin.


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Tähän tietenkin voisi luetella ne perusasiat: mies, ystävät, te lukijat... ja niistä toki olen kiitollinen, olen tainnut sen monta kertaa täällä sanoa aikaisemminkin.♥︎ Joten halusin vastata tähän jotain muuta ja jäin pohtimaan kysymystä joksikin aikaa. Juuri nyt olen kiitollinen hetkistä ja siitä, että olen oppinut uudelleen nauttimaan niistä. Elin monta vuotta tilassa, jossa ajattelin elämää suurempana kokonaisuutena. Lopulta siitä kokonaisuudesta tuli niin suuri, etten pystynyt sitä enää hallitsemaan. Olen viime vuosina löytänyt itsestäni jälleen sen lapsen, joka halaili puita, hengitteli kaarnan tuoksua nenäänsä tai heittäytyi sammalmättäälle kuunnellen koivun lehtien suhinaa sekä haisteli ympärillä olevaa mahtavaa vanamojen tuoksua. Laittoi silmät kiinni, oli vaan. Niiden hetkien muistelu kertoo sen, että hetkistä nauttiminen on ollut ennen hektistä aikuisikää iso osa minua. Ne hetket vain hukkuivat matkan varrella. Eilen tuijottelin putkiremontin keskellä kertakäyttömukista teetä ryystäessäni männyssä hyppivää oravaa ja hymyilin. Se pieni orava, auttoi irroittautumaan hetkeksi stressaavasta ympäristöstä ja nauttimaan siitä hetkestä. Olen tosi kiitollinen siitä, että hetkistä nauttiminen on palannut elämääni vahvemmin.


Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Tämä oli helppo. Jälkikäteen on aina helppo jossitella. Ajattelen asioista niin, että jos en olisi toiminut tietyissä tilanteissa niin kuin silloin toimin, elämäni voisi olla hyvin erilaista. Mutta mitäpä sitä jälkikäteen miettimään. Monet eivät usko kohtaloon, mutta minä uskon. Elämässäni on tapahtunut niin paljon asioita, joissa kohtalolla on kätensä pelissä. Se mitä olen valinnut, on johdatellut minua sitä polkua kohti, jonka kohtalo on minulle määrännyt. Mitä asiaa elämässäni haluaisin muuttaa? Olisi helppoa sanoa, haluaisin olla terve. Koska kyse ei ole fyysisestä sairaudesta, muutos voi olla pelottava. Entäs jos en "terveenä" olekaan sellainen henkilö, josta mieheni pitää tai josta ystäväni pitävät? Joten en muuttaisi sitäkään. Elän vain päivän kerrallaan ja katson, mitä sillä kohtalolla on tarjottavana.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tämä oli ehdottomasti kysymyksistä se vaikein. Ai miksikö? Siksi, että esitän tämän kysymyksen itselleni joka ikinen aamu. Joka aamu keksin jonkun tarkoituksen, jonka avulla jaksan iltaan. Kuulostaa varmaan karulta, mutta en mieti asiaa päivällä, mutta joka aamu se jostain syystä jaksaa pohdituttaa. Yhtenä päivänä tarkoituksena voi olla itse tehty pizza, jota tekee kamalasti mieli. Toisena päivänä on kiva blogijuttu sovittuna. Toisena päivänä ystävät, jotka ovat tulossa käymään. Tai sitten se voi olla se orava, jota katselin aamulla hymyillen. Elämän tarkoitus on tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja tekevät itsellesi hyvää, asioita, jotka tekevät hyvän mielen. Elämän tarkoitus on nauttia niistä pienistä hetkistä.

Minä haastan mukaan seuraavat bloggaajat:

Nonnula -blogin Jonna – Ihana kaimani, jolla on lämpimin halaus ja luonne mitä tiedän. Kaiman kanssa jutellessa aika unohtuu. 

Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia – Tiia oli blogini ensimmäisiä ahkeria kommentoijia, kun aikoinaan siirsin blogini Lilysta tänne Bloggeriin. Tiian hauskat kommentit jaksoivat piristää päivääni. Tiesin jo ennen ensi tapaamistamme, että meiltä ei tule loppumaan jutut kesken, eikä ne loppuneet. 

Beauty Highlights -blogin Mia – Sielunsiskoni. Mia on luonteeltaan paljon kuplivampi ja ulospäisuuntautuneempi kuin minä, hän on brunetti (ainakin tällä hetkellä ;) ), mutta melkein kaikki muu meissä onkin samaa. Mia on se tyyppi, jolle kerron melkein ensimmäisenä huolistani tai iloistani. Sama toimii myös toisinpäin. 

Pieniä timantteja -blogin Virpi – Joskus joku ihminen tuntuu läheiseltä, vaikka häntä ei ole koskaan livenä tavannut. Virpi on sellainen, siitä asti kun hän aika päiviä sitten kirjoitti ensimmäisen kommenttinsa blogiini.




27 kommenttia:

  1. Isoja kysymyksiä todellakin. Itse uskon kohtaloon, koska ilman sitä en eläisi tätä elämää täällä Tampereella.
    Tästä haasteesta pidin :) Kiva lukea välillä ihan syvällisiäkin asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on jännä, että toiset ajattelee, että kaikki tässä elämässä on omissa käsissä, varmasti osaksi onkin, mutta osalla asioista on aina kohtalon johdatus. :)

      Poista
  2. Itse kyllä tykkään näitä lueskella - samalla tulee sitten itsekin pohdiskeltua asioita.. :)

    VastaaPoista
  3. Minua kiinnostaa tällaiset jutut! Tykkään suurista kysymyksistä ja haasteista ylipäätään, sillä on mielenkiintoista lukea, miten erilaisia vastauksia ihmisillä on. Ja aina on mukava kurkistaa bloggarin elämään henkilökohtaisemmalla tasolla. (Tosin en vaadi täydellistä avoimuutta kaikesta, koska en itse ihan joka jutusta viitsi kirjoittaa. Mutta nämä aiheet eivät mielestäni ole sellaisia, ja sinä kirjoitat Jonna aina hyvin tyylikkäästi, vailla kohkausta ja dramatiikkaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Fanni ihana kuulla! <3 Sama juttu itsellä, esim. näihin kysymyksiinhän voi myös vastata niin, että ei paljasta liikaa itsestään, jos haluaa tiettyjä asioita pitää omanaan. :) Mä en oo muuten koskaan tainnut sanoa, että sulla on aivan ihana nimi! Persoonallinen ja siinä on sellaista vanhan ajan henkeä. <3

      Poista
    2. No jopas, kiitos! Tai siis, kiitos vanhemmille ja esiäideille..<3

      Poista
  4. Eikä ne lopu <3 Kiitos kaunis haasteesta. :) Haasteet ovat kivoja ja niiden kautta oppii tuntemaan blogin pitäjää paremmin. :)

    Ihanan sielukkasti olet pohtinut. Elämän tarkoitus on kaiketi itse elämä, rakkaus, hetki tässä ja nyt. <3 Hienosti kuvaat hetkistä iloitsemista, se ei ole aina helppo taito, mutta tärkeä sellainen. Se voi olla pizza, eläimen muotoinen pilvi, pähkinää järsivä orava. <3

    Ihanaa päivää Jonna ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, hah, aina jatkuu siitä mihin jäätiin. <3

      Hetkistä nauttiminen ei ole helppoa, lapsella on se taito mielestäni luonnostaan, mutta aikuisen pitää välillä pysähtyä sen äärellä. :)

      Ihanaa keskiviikkoa Tiia! <3

      Poista
  5. Voi ihana Jonna <3 Kiitos haasteesta. Tätä oli niin kiva lukea :) Mä toteutan tämän ihan varmasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Mia! <3 Mä ajattelin, että tää on sellainen haaste mihin säkin pysty osallistumaan, ei mene sun mukavuusalueen ulkopuolelle. <3

      Poista
  6. Mäkin mietin joka aamu, että mikä olisi päivän suunnitelma. Oli se jokin pieni asia tai isompi, mutta mielekäs tekeminen pitää mielen positiivisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että sillä on mieleen todellakin positiivinen vaikutus, on tavallaan jotain, mitä odottaa. :)

      Poista
  7. Nämä Lady of the messin kysymykset ovat kyllä kiertäneet monen blogin! Itse tykkään haasteista ja tosiaan, niiden myötä tutustuu paremmin bloggaajaan. Minä tykkään siis niin lukea kuin vastata niihin. :) Ihanaa keskiviikon jatkoa, oli kivaa lukea vastauksesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Sama juttu, näiden kautta bloggaajaan tosiaan tutustuu paremmin. Mahtavaa keskiviikkoa Katja! :)

      Poista
  8. Voi rakas <3 kiitos haasteesta ja kauniistasi sanoistasi :')

    VastaaPoista
  9. Näitä on ollut kyllä hauska lukea :) Itse en välttämättä aamuisin ajattele sinällään erikoisempia suunnitelmia, tai ehkä enemmän vapaapäivisin. Silloin on ihan hauska asettaa itselleen tiettyjä hauskoja suunnitelmia :)

    VastaaPoista
  10. Mä tykkään haasteista! Oppii tuntemaan paremmin.. Samoin kysymyspostaukset on ihania.
    Ps. Mutkin saa haastaa

    VastaaPoista
  11. Hetkessä eläminen ja pienten ilojen ääreen pysähtyminen ovat äärettömän tärkeitä asioita! Kyky siihen, kyky huomata ja antaa hymyn levitä ja ilon tulvahtaa ovat minusta suuria juttuja, niitten avulla menee jo pitkälle.
    En muuten usko, että sairastaminen muuttaa olennaisesti sitä, mitä ihminen oikeasti on, vaikka vaikuttaakin elämään paljon. Persoonallisuus on kuitenkin sama, oli sitten sairas tai terve. Vai mitä ajattelet?

    Kiitos haasteesta! Vastailen siihen, kunhan tämä syntymäpäivärumba on ohi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti noin, munhan on ollut tosi vaikea tässä matkan varrella ymmärtää sitä, etten enää pysty olemaan se entinen työminäni, kunnes käsitin etten se edes ollut minä vaan ihmisen ihannekuva, jonka olin luonut vuosien saatossa. Huomasin, että se lapsuuden minä onkin se oikea tyyppi ja sitä yritän löytää takaisin ja se tuleekin pikkuhiljaa.

      Jään jännityksellä odottamaan vastauksia. Sunhan juhlat ne pitkään jatkuu! ;) <3

      Poista
  12. Minustakin nämä on kivoja luettavia.

    Tuo elämän tarkoitus on muuten aika hassu kysymys. Minä en usko, että elämällä on mitään sen syvempää tarkoitusta, on vain biologiaa. Minulle tämä oivallus (vai onko se asenne, ehkä) on tuonut apua asioiden käsittelemiseen. Itse en usko kohtaloon, vaan sattumiin, ja tosiaan siihen, että täällä ollaan sattumanvaraisesti elelemässä elämää, jolla ei juurikaan mitään suurta ja taianomaista tarkoitusta ole. Jokainen voi tietenkin omalta osaltaan jonkin verran vaikuttaa omaan elämäänsä - täällä enemmän ja jossakin muualla päin maailmaa vähemmän (eläimistä puhumattakaan), mutta kaikki ei todellakaan ole omissa käsissä. Monien mielestä se on kohtaloa, minun mielestäni sattumaa. Enimmäkseen tämä ajatusmaailma tulee siitä, etten keksi miksi joku ihminen syntyy vaikka kehitysmaahan ja kärsii pari vuotta nälänhädästä ja sairauksista vain kuollakseen heti lapsena kulkutautiin tms. Miksi sellaista kohtaloa on haluttu jollekin, kun toisella puolella maailmaa porukka elelee hyvinvoinnin keskellä? En missään nimessä tarkoita kyseenalaistaa ajatusmaailmaasi (tai kenenkään muidenkaan), mutta ajattelin läpistä oman näkemykseni tänne. :) Nämä on ihan mielenkiintoisia asioita pohdiskella ja keskustella. Yhtä ainoaa vastausta ei ole ja muiden ajatusten kuuleminen tuo aina uusia ajatuksia itsellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oikeasti on jännä kysymys. Mukavaa pohdiskelua tuon sattuman ja kohtalon tiimoilta. :)

      Poista
  13. <3 Jonna! Sun vastaukset olivat juuri niin sinunlaiset!

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown