30.7.2015

Hetki miehisenä miehenä


Tämän postauksen aihe on kopioitu suoraan miehen FB-statuksesta eräänä kesäkuisena päivänä. (miehen luvalla tietenkin) 


"Hetkeni miehisenä miehenä: kävelylenkin (en tohtinut juosta, koska oloni on hieman flunssainen) jälkeen pesin sänkisen hiuskuontaloni Yves Rocherin Monoi de Tahiti -merkkisellä suihkushampoolla, koska siinä on niin miellyttävä trooppisten hedelmien tuoksu. Vartalon pesin Kreikasta tuodulla oliiviöljypalasaippualla, koska sellainen mielestäni jättää miellyttävimmän ja puhtaimman tunnun. Ennen parranajoa pehmensin kasvojeni ihon ja parran tottakai Elizabeth Ardenin Prevage-kuorintavoiteella - se maksimoi parhaan ajojäljen eikä höyläämisen jälkeen iho ole herkkänä. Parranajoon käytin Gilletten Sensitive Geliä. Lopuksi levitin kasvoilleni Dermosilin Face Extra -erikoisvoidetta. Vielä tietenkin "langatin" hampaani (ammattislangia, jonka olen oppinut hammaslääkäriltäni) ja pesin ne. Nyt omistaudun vielä hetkiseksi runoudelle, kun vaimo pelaa kännykällä jotakin peliä. Huomenna, töissä ollessani, hän saunoo ja juo olutta."

Pelin pelaaja, saunoja ja oluen nauttija ei ota kantaa asiaan, mutta tunnustaa ottaneensa salakuvan miehisen miehen peilikaapin yhdestä hyllystä.

Käyttääkö puolisonne kosmetiikkaa?


Blogin Facebook-sivuilla on menossa kosmetiikkapaketin arvonta, johon kaikki blogin FB-sivuista tykkäävät voivat osallistua tästä.






29.7.2015

Fatale - Suklaa joka ei unohdu


En koskaan unohda sitä päivää, kun näin Agent Provocateurin huikean kauniin vaaleanpunaisen Signature -tuoksun verkossa. Olin vain vuotta aikaisemmin 90-luvun lopussa ostanut pöytäkoneen, jonka verkkoyhteys oli elämää hitaampi. Yhtä kaikki, se oli tietokone ja avasi elämääni aivan uuden maailman. Tilasin tuotteen pari vuotta myöhemmin nettikaupasta sokkona ja odotukseni olivat korkealla. Sillä tuoksu sisältää ruusua ja jasmiinia, joista pidän yli kaiken. Tuoksu osoittautui kuitenkin pettymykseksi. Siinä oli liikaa kaikkea. Se oli hyökkäävä, provosoiva, sen haju ei tuntunut lähtevän iholta koko päivänä. Siinä oli jotain pistävää, josta oma nenäni ei pitänyt yhtään. Kaunis pullo jäi hyllyyn ja enkä käyttänyt tuoksua kuin muutaman kerran. 

Viime kevättalvena kuitenkin eräs pitkäaikainen yhteistyökumppanini informoi minua, että he alkavat tuomaan Suomeen Agent Provocateurin tuoksuja. Tiesin, että tuoksuja oli ilmestynyt vuosien saatossa lisää, mutta ensimmäisen tuoksun tuottaman pettymyksen jälkimainingeissa en ollut tutustunut niihin. Menin kuitenkin saamani tiedon jälkeen Fragranticaan ja aloin selaamaan brändin tuoksuja läpi, sieltä nousi pari tuoksua heti kiinnostavina silmiini. Toinen niistä oli tämä Fatale EdP, jonka sain testiin maahantuojalta. Olen todella onnellinen, että annoin Agent Provocateurille toisen mahdollisuuden, sillä tämä tuoksu on ihana. Se on takuulla jokaisen herkkusuun suosikki.


Agent Provocateurin perustivat Joe Corre ja Serena Rees vuonna 1994 avaamalla ensimmäisen alusvaateliikkeensä Lontoon Sohoon. Siitä alkoi brändin maailmanlaajuinen voittokulku. Merkki onkin tunnettu seksikkäistä, aistillisista ja itsevarmoista alusvaatteistaan. Kuvailisin brändin mainoksia jopa pikkutuhmiksi. ;) Vuonna 2000 mukaan tulivat myös tuoksut. 

Fatale on melko uusi tuoksu ja se lanseerattiin vuonna 2014. Sitä kuvaillaan houkuttelevaksi viettelijättäreksi, joka taitavasti naamioi pahat aikeensa. Allekirjoitan tämän. Tuoksu on hienovaraisesti kutsuva, mutta sen makeus koukuttaa. Tai ainakin minä olen koukussa!

Alkutuoksussa kipakkaa punapippuria, mehukasta mangon nektaria ja mustaherukkaa. Sydäntuoksussa gardeniaa, iiristä ja itämaista patsulia. Pohjatuoksu kruunaa komeuden: suklaata, myskiä ja vanilja orkideaa. 

Oma nenäni huokaisi heti aluksi helpotuksesta siitä, että alkutuoksun punapippuri ei ole kovinkaan voimakkaasti aistittavissa. Se tuo tiettyä mausteisuutta, mutta ei ole lähellekään tuoksun hallitsevin piirre. Punapippurin kanssa kun on aina tämä vaara. Sen sijaan alkutuoksussa voimakkaiten ovat esillä marjaisa mustaherukka ja mango, jotka ovat todella selkeitä. Makea mango tasapainottaa ihanasti mustaherukan kirpeyttä. Sydäntuoksussa tulvii nenääni ehdottomasti eniten gardenia, en oikeastaan erota paljoakaan patsulia enkä iiristä. Pohjatuoksu on koko tuoksun voimakkain ja ehdottomasti koko homman paras hetki. Mikä parasta se pysyy iholla tuntikausia. Haistan suklaan ja vanilja orkidean iholta vielä kahdeksan tunnin jälkeenkin. Jos rakastat suklaata, rakastat tätä. Tässä tuoksussa tuoksuu yksi puhtaimmista ja voimakkaimmista suklaista, jota olen koskaan missään tuoksussa haistanut. Ihan mieletön! Voisin haistella tuota tuoksua aina.

Tuoksun nenänä on toiminut Jean-Marc Chaillan, jonka ansiolistalle kuuluu mm. sellaisia tuoksuja kuin: Burberry London, Calvin Klein Reveal, Dolce & Gabbana Dolce Floral Drops ja DKNY Delicious Night.


En yhtään ihmettele, miksi tämä tuoksu on saanut ylistäviä arvioita Fragranticassa, kerrankin olen arvioiden kanssa samaa mieltä. Kyseessä on uniikki, seksikäs ja suklainen gourmand-unelma, johon addiktoituu yhtä pahasti kuin suklaan syömiseenkin. Sillä erotuksella, että tässä on nolla kaloria.

Agent Provocateurin tuoksuja myy Suomessa yksinoikeudella Kicks-myymälät. 

Tykkäättekö suklaasta myös nestemäisessä muodossa?

Tuoksu lehdistönäyte.



28.7.2015

Pearl


Muistatte varmaan vielä Avonin Mineral Crush -lakat, joista aiemmin blogissani oli esittelyssä ihana pinkki Rose Quartz. Viime viikolla minun teki pitkästä aikaa mieli jotain kynsille jotain kimaltelevaa, mielitekoni johtui tästä jokapäiväisestä sateesta, joka on ollut riesana miltein koko heinäkuun. On niin pimeää, että olen päivisin joutunut pitämään useana päivänä valoja päällä. Oikeasti?!? Nyt pitäisi olla kesä... Koska mieli oli maassa, päätin piristää itseäni sitten jollain kimaltavalla, siihen tarkoitukseen Avonin Mineral Crush sävyssä Pearl on juuri oikea. 

Kun lakan nimi on Pearl mieleeni syöpyy heti kuva sävystä, joka hohtaisi harmaan ja beigen sävyissä. Juuri sellainen on tämä Pearl. Se on kaunis nude, joka hohtaisi kilpaa auringon kanssa, jos se paistaisi. 

Lakan kesto kynsillä oli Rose Quartzin tapaan erinomainen, se pysyi useita päiviä. Ainoastaan päälliosan karheus hieman katoaa päivien kuluessa. Hiekkalakkojen tapaan lakka kuivui todella nopeasti ja peitti peräti yhdellä kerroksella. 


Avonin tuotteita voi tilata kaikki yli 18-vuotiaat rekisteröitymällä Avonin sivuilla ja kirjautumalla tämän jälkeen konsulenttisivuille tai käyttää avuksi Avonin konsulenttina toimivaa ystävääsi, kuten minä tekisin tai sitten käyttää omalla alueellasi toimivaa konsulenttia, jolta tilaus onnistuu sähköpostitse. 

Mineral Crush -lakkojen hinta on 10 euroa.

Iskeekö kimalteleva nude?

Eilen illalla blogin Facebook-sivu ylitti 300 tykkääjän rajan. Wau! Kiitos kaikille ja ihanaa, että olette olleet vuosien aikana aktiivisia sielläkin. Tämän vuoksi tänä iltana Facebookissa pyörähtää käyntiin arvonta, jossa palkintona on ISO yllätyspaketti kosmetiikkaa: meikkejä, hiustuotteita ja ihonhoitoa. Tiedän, että kaikki eivät Facebookia harrasta (eikä tarvitsekaan) ja sen vuoksi arvonnat tullaan tästä lähtienkin suorittamaan 99,9% täällä blogin puolella. :) Tulossa mm. tuoksuarvontaa, sekä joulukuun alussa tuttuun tapaan arvontaviikko

Lakka lehdistönäyte.


27.7.2015

Nuxe Vitamin-Rich Detox Mask


Heippa ihanat, toivottavasti teidän viikonloppu meni hyvin? Itse olen maanantain kunniaksi aika innoissani, koska pääsen pitkästä aikaa juttelemaan teille yhden suosikkisarjani Nuxen tuotteesta. Esittelin teille viime keväänä ihanan Glamglown Powermud Detox -naamion, jonka ainoa pieni miinuspuoli oli iholleni ehkä liiallinenkin tehokkuus. Ihoni on sen verran pintakuiva, että savipohjaisen naamion käyttöä oli rajoitettava n. kertaan kahden viikon aikana. Joten nyt kaikki herkkänahkaiset ja te, jotka haette luonnollista vaihtoehtoa detox-naamiolle, tässä olisi yksi ehdokas, vieläpä herkullinen ja melko edullinen sellainen. 

Nuxen tuotteethan eivät kaikki ole sertifioituja, vaikka ne pohjautuvatkin kasvipohjaisiin ainesosiin. Nuxella on kuitenkin Bio Beautè -sarja, jonka kaikki tuotteet ovat COSMEBIO -sertifioituja niin kuin tämä Vitamin-Rich Detox Maskin. Naamio on tietenkin myös parabeeniton.


Naamio sopii kaikille ihotyypeille ja tehoaineina siinä on käytetty luomu myrttiuutetta, jonka pitäisi vaikuttaa kuona-aineisiin ja näin ollen antaa naamiolle detox-vaikutuksen. Appelsiinin, sitruunan ja mandariinin eteeriset öljyt taas puhdistavat, kirkastavat ja raikastavat ihon pintaa. Naamion sisältämä appelsiinivesi (luomu) raikastaa ja sisältää runsaasti hivenaineita ja mineraaleja. Tuote on 99,3% luonnollinen, raaka-aineista 32,8% ovat luomua. Naamiota suositellaan käytettäväksi 1-2 kertaan viikossa. Itse olen suosinut kerta viikossa tahtia. 

Piristävän keltaiseen muovipurkkiin pakattu paksun geelimäinen raikkaan värinen naamio tuoksuu aidolle appelsiinille ja havaitsen siinä myös mandariinin tuoksun. Tekisi melkein mieli lusikoida koko homma suuhunsa ennemmin kuin pistää kasvoille. Koostumuksesta tulee mieleen hieman pehmeä marmeladi. Naamiota levitään paksu kerros kuiville puhtaille kasvoille. Se liukuu iholla helposti ja pehmeästi. Tämän jälkeen sen annetaan vaikuttaa 5 minuuttia. Naamio sopiikin erinomaisesti kaikille, jotka eivät jaksa pitkiä odotusaikoja. Tämän jälkeen naamiota hierotaan sormin hetken aikaa kasvoilla, jolloin se muuttuu hieman öljymäisemmäksi. Tämän jälkeen lisätään vettä, jolloin naamio muuttuu maitomaiseksi ja huuhtoutuu kevyesti pois kasvoilta. Detox-vaikutuksesta en osaa sanoa mitään, mutta käytön jälkeen iho on aivan ihanan pehmeä, raikas, kosteutettu, sekä heleän näköinen. Todella hellävarainen vitaaminipommi kasvoille. Naamio menikin heittämällä suosikkinaamioideni listalle. Tehokas, hellävarainen, herkullisen tuoksuinen ja vieläpä luonnollinen. Tällaisia lisää kiitos! Bio Beautè -sarjaan kuuluu myös appelsiinin tuoksuinen kasvovesi, jos täällä on muitakin appelsiinin tuoksua rakastavia.


Naamiota voi ostaa ainakin Helsingin Sokokselta ja Stockmannilta, suositushinta on n. 23,90 euroa.


Mikä on suosikkinaamionne? 


Tuote lehdistönäyte.


23.7.2015

Morange – Paras kesäpuna


Olin ihaillut MAC:in Morangea pitkään kaukaa. Katsellut monena iltana punasta kuvia netistä. Useassa kuvassa puna näytti omiin silmiini hieman pelottavalta, liian oranssilta jopa neonoranssilta. Toisissa kuvissa se oli taas pehmeä, helposti lähestyttävä, juuri minun näköiseni. Totuus on kuitenkin se, että Morange on oranssien huulipunien klassikko ja olikin lähellä, etten laittanut tätä postausta klassikot-sarjaan. Morange kumoaa myös väittämän, että oransseilla huulipunilla hymyillään, mutta ei hampaiden kanssa. Tämän sävy on sen verran kylmä, että se ei tee hampaita keltaisen näköisiksi vaan valkoisemmiksi. 


Lopulta pitkien pohdintojen jälkeen, sain kimmokkeen uskaltautua ostamaan Morangen toukokuun alussa, kun se ilmestyi pirteään Wash & Dry -kokoelmaan upeaan LE-hylsyyn puettuna. Minulla on ollut menossa täällä taustalla projekti. Olen nyt vajaan vuoden aikana ostanut MAC:in jokaisesta Suomeen tulleesta LE-kokoelmasta itselleni yhden huulipunan. Hylsyjä onkin kertynyt jo mukava määrä. Joten en keksinyt enää syytä, miksen antaisi tälle mahdollisuutta. 

Toukokuu meni ja meni kesäkuukin, jopa osa heinäkuusta. Järjestelin meikkejäni, samalla pyörittäen Morangen hylsyä käsissäni, mietin, uskaltaisiko? Lopulta heinäkuun puolessa välissä uskalsin. Suustani pääsi kieltämättä helpotuksen huokaus. Sävy on ihan täydellinen oranssi, ei suinkaan neon, mitä pelkäsin. Morange on Amplified Creme -puna ja siinä on ihastuttava kermainen koostumus, joka leviää pehmeästi huulille. Ei kuivata. Minulla tämä kesti myös kevyen salaatin syömisen pahemmin kulumatta, mutta kyllä tätä silti päivän mittaan joutui lisäämään. Itselleni täydellisen sävyn saan, kun levitän huulipunaa yhden kerroksen suoraan hylsystä. Tulos on hieman läpikuultava ja aah, niin ihana! Kerrostamalla tai siveltimellä levittämällä väri on intensiivisempi, mutta se ei ole enää minun juttuni.


Katsokaa nyt! *huokaus* 

Toinen huokaus on pakko sanoa tuosta ihosta (kerta "lättylähis" sattui mukaan), uskoisitteko, että kuvan meikkivoide on ollut kuvassa kasvoillani yli kahdeksan tuntia? Siinä välissä kävelin mm. tihkusateessa 2,5 km:n matkan ja pyöräilin saman verran. Muuta korjailua ei ole tehty, paitsi puuteroin nenäni kuvaa varten. Olen ollut kyseiseen pohjaan niin rakastunut, etten ole käyttänyt mitään muuta viikkoihin. Mikä parasta olen tainnut löytyy luonnonkosmetiikasta vihdoin meikkivoide suosikkini. Kyseessä on Absolutionin La Crème du Teint -meikkipohja. Harmi, että talveksi juodun tästä luultavasti luopumaan, sillä vaalein sävy light on juuri nyt sopiva, kun iho on hieman päivettynyt. Koostumus meikkipohjassa on todella paksua ja melkein luovutin koko tuotteen suhteen, mutta sitten löysin levitystavan, mikä toimi. 

Koitin aluksi levittää tuotetta sormin, sillä paksujen tuotteiden kanssa, sormien lämpö yleensä pehmentää voiteen helpommin levittyväksi, mutta ei nyt. Meikkipohja pakkautui ihohuokosiin ja näytti tönköltä. Siveltimen kanssa oli yhtä hankalaa, voide tuntui jämähtävän, ennen kuin sain sen kunnolla levitettyä. Lopulta kokeilin BeautyBlenderiä ja siinä vaiheessa aukesi taivas! Hieman kostealla sienellä tuputeltuna pohjasta tulee mukavan peittävä, mutta silti kuultava. Pohja levittyy täysin ongelmitta ja pysyy koko päivän nättinä. Ehdottomasti parhaiten primerinä alla on toiminut Zuiin meikinpohjustusvoide. Ihan taikuutta nämä kaksi yhdessä!

Kolahtaako Morange? Millaisia meikkipohjia suositte kesällä?


Morange & Zuii ostettu itse, jutussa mainittu Absolution lehdistönäyte. Jutun linkit eivät ole mainoslinkkejä, enkä saa niistä rahallista korvausta.



22.7.2015

Hulluja huhuja kaikkien huulilla


Sen verran minunkin korviini on hulluja huhuja kevään ja kesän aikana kantautunut, että päätin ihan itse käytännössä testata, mistä tässä on oikein kyse. Muistin Crazy Rumors -huulivoiteet, kun olin tekemässä vitamiinitilaustani iHerbille. Suomeenhan huulivoiteita tuo EkovistaBiodellyltä  ja Cosmeryalta saa näitä näppärästi tällä hetkellä tilattua. Itse päädyin kuitenkin tilaamaan huulivoiteeni tällä kertaa iHerbiltä, syynä se, että halusin kokeilla makuja/tuoksuja, joita Suomesta ei ainakaan vielä saa ostettua ja jotka eivät olisi siten pyörineet ihan jokaisessa blogissa. Joten ehkä jotain uutta teillekin?

Grazy Rumors -huulivoiteet ovat 100% luonnollisia, ne sopivat vegaaneille ja tuubeja koristaa söpö Animalian pupumerkki. Maut ovat kekseliäitä ja niillä tekeekin mieli herkutella joka päivä. Makeutukseen on käytetty Steviaa, joten ilmankos huulia tekee mieli nuoleskella koko ajan näiden kanssa. Huono juttu, sillä se vaan kuivattaa enemmän niitä. ;D Koostumus näissä on aika samanlainen kuin suosioon nousseissa Hurraw! -huulivoitessa. Jos pitäisi verrata, niin ehkä Crazy Rumorsin huulivoiteet ovat koostumukseltaan hieman paksumpia ja jämäkämpiä. Siten pysyvät hetken aikaa kauemmin huulilla, ilman minun nuolemisongelmaani. Tuntuma huulilla on pehmeä ja vain aavituksen liukas. Huulten pinta jää pehmeän ja kuultavan näköiseksi. Kosteuttavina aineina näissä on käytetty mm. macadamia- ja oliiviöljyä, sekä sheavoita. Kosteustehot ovat ok, hieman kuivahkot huulet tuntuvat välittömästi pehmoisemmilta. En tuntenut, että käyttö olisi kuivattanut huulia lisää. Valitettavasti näiden kanssa on vaarana tulla uudestaan huulirasva-addiktiksi...

Ostin kolmea makua, joista yhtä myydään myös Suomessa.

BANANA SPLIT

Kun luin näistä huulivoiteista keväällä ensimmäisen kerran Mian blogista, tiesin, että Banana Split tulisi olemaan pakkohankinta. Aah, kyllä kannatti odottaa! Tässä tuoksuu jäätelö ja aito banaani (olen tästä tarkka, esim B&J:n banskujäätelöt haisevat hirveälle esanssille). Syötävän herkullista. Tämä maku on myynnissä myös Suomessa, onneksi!


ORANGE CREAMSICLE

Jännintä on, että Orange Creamsicle tuoksuu oikeasti appelsiinille, ei sitrukselle. Tuoksu on silti näistä kolmesta ehdottomasti hennoin, mutta yhtä kaikki se on aito appelsiini! Tämä on kuin appelsiinimehujäätä huulilla, slurps.


LIMEADE

Limeaden ostin myös miehelleni. Heti korkin avattua nenään pöllähtää ihanan kirpeä limetin tuoksu. Huulivoiteessa kohtaa limpparin kuplat ja raikas limetti. Jos olette joskus juoneet 7 up limeä, niin se tulee heti tämän tuoksusta mieleen. Tämä olisi ihan täydellinen kuumiin kesäpäiviin. Niitä ei vaan taida tänä kesänä näkyä. No nuuhkuttelen tätä ja annan ajatusten viedä johonkin lämpimään.

Suositushinnat Suomessa 5,40-6,90€/kpl, iHerbissä maksoin näistä n. 2,70 euroa/kpl.

Joko Crazy Rumors on päässyt teidän huulille?



21.7.2015

Ihanan tylsä elämäni


Tämä postaus tulee aika hyvin avaamaan sitä, miksi Keyword: Love ei ole ruokablogi, muotiblogi, sisustusblogi eikä lifestyleblogi vaan kosmetiikkablogi. Pelkästään ruokablogiin sisältöä saadakseni, en laita tarpeeksi usein ruokaa, että saisin siihen sisältöä. En ainakaan mitään kummoista. Muotiblogi, nooh, syy selviää, kun jaksatte lukea loppuun. Sisustusblogi jaa-a, sekin tulee selviämään. Keyword: Love blogissa on lifestyle-juttuja, mutta ne postaukset ovat usein ajatelmia elämästäni, ei niinkään siitä mitä teen, harrastan jne. Minä kun en näe, enkä koe varmasti kenenkään mielestä mitään mielenkiintoista suurimpana osana vuoden päivistä. En käy elokuvissa, en ulkona syömässä/juhlimassa, en riehu salilla bodaamassa vartaloani kuntoon, enkä edes harrasta kotona joogaa. En sisusta, en suunnittele asukokonaisuuksia, en käy oikeastaan missään, paisi joskus ja niistä yleensä saatte lukea blogista. Yksinkertaisesti mitään ei tapahdu, mutta arvatkaapa mitä? Minä rakastan sitä! Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta touhuta koko ajan jotain, tapailla ihmisiä, tai puuhastella vapailla jotain pientä, saatika tarvetta olla aina menossa jossain. Tiedän, että on ihmisiä, jotka suoranaisesti pelkäävät olla kotona yksin. Olen toinen ääripää. Töissä ollessanikin istahdin vapaapäivänä sohvan nurkkaan ja saatoin katsella kolme elokuvaa putkeen. Ei sitä muuta tarvinnut.

Joten tervetuloa ihanan tylsään elämääni. Tällä kertaa eiliseen päivääni maanantaihin, joka ei eroa kovinkaan paljon viikon muista päivistä. Varsinkin, kun terapeuttini on tällä hetkellä kesälomalla.

Herään joka aamu 8-9 välillä kuin kello, herätystä ei yleensä tarvita. Sillä ei ole mitään väliä monen aikaan menen nukkumaan, menin sitten yhdeksältä illalla tai kahdelta yöllä, tulos on sama. Univelkoja makselen sitten seuraavan päivän. 


Kun saan silmäni auki, kaivan yleensä sängyn vierestä lattialta vaatteet, jotka olen illalla siihen jättänyt. Tällä kertaa vaatetuksena toimivat mustat shortsit ja ihanan kulahtanut bändipaita. Voin kertoa, että shortseilla ei ole meinannut tarjeta edes sisällä koko kesänä, mutta tässä asiassa en aio antaa periksi, nyt on kesä!


Tänään en ole lähdössä kotoa minnekään, joten en meikkaa. Kävelen horroksessa kylppäriin ja toistan tutut rutiinini. Harjaan hiukseni ja pyyhkäisen kasvot misellivedellä, tällä kertaa käytössä Biorderma. Iho on hyvässä kunnossa, joten laitan kasvoilla ainoastaan kosteusvoiteen, jonka valitsen joka aamu harkiten. Halusin jotain luonnollisen kosteuttavaa ja kasvoille tiensä löysi Mia Höytön Ihana. Silmänympäryksille sudin virkistävää Cool Eyesia. Sitten päivän tärkein asia eli tuoksu, tänään suihkautin Sensain The Silk -tuoksua, joka tulee myyntiin elokuussa. Mieleni huusi jotain puhtaanraikasta, koska tarkoitus oli olla vain kotona. Tämä on ehdottomasti blogin pitämisen ihania puolia, pääsen testailemaan tuotteita ennen niiden ilmestymistä myyntiin. 


Illalla nukkumaanmenon kanssa tuli kiire, enkä ehtinyt viikkaamaan alakerran kuivaushuoneesta hakemiani kuivia pyykkejä kaappiin. Täysi pyykkikori kaihersi mieltäni jo illalla ja ajattelin sitä melkein unissanikin. En pystynyt alkaa valmistamaan aamupalaa, ennen kuin hoidin pyykit pois päiväjärjestyksestä. Viikkasin pyykit kaappiin. Mielessä oli vihdoin rauha ja oli aamupalan aika.


Söin aamupalan. Se on joka päivä sama, kupillinen kahvia, puuroa ja marjoja. Marjatkin ovat yleensä aina mustikkaa tai mustaherukkaa. Kaipasin tätä rutiinia kesäkuisella lomalla, viikon loppupuolella olisin myynyt vaikka mieheni saadakseni lautasellisen puuroa aamulla. Ainoa ruoka, joka pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään asti.


Keittiön pöydän ääressä istuessa tuijottelin ulos. Tarkastelin onko räystäässä asuva lemmikkimme Antero (talitiainen) jo täysissä aamupuuhissaan. Samalla huomasin pihalla olevan koivun. Siinä oli paljon keltaisia lehtiä. Iski ihan kamala haikeus: kesä on kohta ohi. Eihän se edes vielä alkanut! :( En ole syksyn ystävä ja koko kesä on tuntunut olevan pelkkää sitä.


Aamupalan yhteydessä oikoluen päivän postauksen vielä pariin kertaan ja korjailen kirjoitusvirheitä, jotka osuvat silmiini. Silti virheitä vääjäämättä aina silloin tällöin jää. Samalla tarkistin sähköpostini, vastailin sinne tulleisiin viesteihin, julkaisin kommentteja ja vastailin niihin. Pohdiskelin myös tulevia postausaiheita ja pistin niitä ylös kännykkääni, koska luultavasti en enää illalla muistaisi niitä. 


Huomasin, että takanani olevassa yrttiruukussa olevat yrtit olivat hieman nuupahtaneet. Olen ihan onneton kaiken vihreän kanssa, jos haluatte kukistanne eroon, tuokaa tänne hoitoon viikoksi.


Vähän aikaa tuumittuani, kävin pesämässä hampaat. Tämä on ihan ehdoton juttu joka aamu. Sähköhammasharja & Yotuel, niistä en luovu.


Minulla oli heinäkuun alussa vaihe, että olin jo pääsemässä lukulukostani eroon. Luin ihan pienellä ajalla kaksi kirjaa, mitä voi pitää nykytilanteeseen melkoisena suorituksena. Tämä kolmas on sitten takerrellut. Olin koittanut aloittaa tätä jo useana päivänä. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta en vaan pääse puusta pitkälle. Ihmettelin kirjan kimpussa pari tuntia, kunnes luovutin. Mieleen ei jäänyt oikein mitään. Ajatukseni olivat harhailleet ihan muissa asioissa, sillä edessä on suuria ratkaisuja ja uusia juttuja, jotka pelottavat. Ehkä pitäisi koittaa jotain toista kirjaa? Se joku toinen varmaan löytyy 2000 kirjan seasta kirjahyllystämme.


Kello alkoi hiljalleen lähenemään kolmea ja katsoin asialliseksi syödä myöhäistä lounasta. Nakkelin salaattiini, mitä nyt kaapista sattui löytymään: salaattia, tomaattia, avokadoa, serranonkinkkua ja leipäjuustoa. Keitin vielä lopuksi kupin teetä ja aloin odottamaan miestä kotiin.

Tarkoitus oli kuvata myös loppupäivä juttua varten miehen tultua kotiin, mutta tajusin, että tästä postauksesta tulisi niin pitkä, ettei kukaan jaksaisi lukea tätä. Jos jaksaisi, joutuisin ottamaan syyt niskoilleni heidän tylsyyteen kuolemisesta. Haluatte kuitenkin tietää, miten päivä jatkui?

Mies alkoi tekemään taustatyötä sukututkimuksen parissa ja minä aloin valmistelemaan tätä postausta. Kuvat kamerasta koneelle ja käsiteltäviksi. Kirjoitin postauksen tekstin. Samalla luonnostelin hieman myös jo keskiviikon ja torstain postauksia, sekä mietin, miten toteuttaisin kuvat postauksiin. Monta tuntia lipui huomaamatta. Blogin pitämiseen saa oikeasti kulutettua ihan hirmuisen määrän aikaa. Joskus tuntuu, että se tehty työmäärä ei välttämättä näy näissä jutuissa ollenkaan.

Kaivoin kaapista vähän iltapalaa. Heittäydyin villiksi ja söin paahtoleipää viikunahillolla ja pari tomaattia, että tuntuisi terveellisemmältä. :D Sain myös kummallisen mieliteon ja sorruin muroihin. Miehellä oli herätys seuraavana aamuna kukonlaulunaikaan, joten kaivauduin sänkyyn hyvissä ajoin kymmeneltä. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin tehnyt iltaiset ihonhoitorutiinini ja pessyt hampaat.

Päivissäni huomattavaa on, että yleensä en puhu kenenkään muun ihmisen kuin mieheni kanssa. En soita kenellekään, eikä kukaan soita minulle. Hyvä niin. Puhelin on aina äänettömällä, koska sen soiminen saisi välittömästi ahdistuksen nousemaan. Jos minä voisin päättää, en haluaisi omistaa puhelinta ollenkaan tai siitä ainakin puuttuisi soitto-ominaisuus kokonaan. ;) Kännykät ovat pirun keksintö. Sen jälkeen, kun varmaan jokaisella suomalaisella on ollut kännykkä, kaikki olettavat, että olet tavoitettavissa 24/7. Toista se oli lankapuhelinaikaan... 

Olin viime viikolla melko sosiaalinen. Torstaina luonani kävi ystäväni ja lauantaina meillä oli sukulaisia kylässä. Huomasin maanantaina vaikutukset, tarvitsin pakonomaisesti omaa aikaa. Tällä viikollakin huomenna on päivä, kun olen ottanut itselleni ohjelmaan sosiaalisen tilanteen. Niin ihanaa kuin se tuleekin olemaan, tiedän, että kaipaan sen jälkeen välittömästi pari päivää täysin itselleni. Joten pelkästään lifestyle-blogia tästä ei voi tulla. Mistä minä muka kirjoittaisin? 

Mitä tulee sitten muotibloggaajaksi alkamiseen, valitsen vaatteet joka ilta samalla tavalla aamua varten, pääasia on, että ne on puhtaat. En mieti asukokonaisuuksia, paitsi sitä, että sopiiko värit yhteen. Tosin se on helppoa, koska kaapistani löytyy niin paljon mustaa/harmaata/valkoista. Voin sanoa, että vaatteiden osalta rakastin entistä työpaikkaani, joka määritteli työvaatteet. Eipä tarvinnut niitäkään aamuisin pohtia. 

Ruokabloggaajana olisi vitsit vähissä, sillä lämmintä ruokaa en yleensä jaksa tehdä, jos mies on töissä. Sitä saan tehdä tarpeeksi silloin, kun mies on kotona samaan aikaan. Joskus innostun leipomaan, mutta olen sitäkin vähän rajoittanut, koska joutuisin luultavasti syömään ne yksin, miehen rajoitettua niiden syömistä.

Sen sijaan tuoksun valintaan ja ihonhoitoon kulutan paljonkin ajatuksiani. Valitsen tuotteet jokainen päivä ihoani kuunnellen tai sen mukaan, mitä minulla on testijonossa. Yleensä, jos olen kotona, en meikkaa. Toisinaan saatan silti innostua tekemään sitä ihan omaksi ilokseni. Kauppaan lähtiessä on ihan kiva sipaista edes vähän huulipunaa ja puuteria.

Miksi tämä ei sitten ole sisustusblogi. Kukaan ei varmaan haluaisi katsella kuvia Ikea-kamaa täynnä olevasta kodista, jossa ei ole mitään inspiroivaa tai muodikasta. Anteeksi, narrasin. Löytyy meiltä jotain Kodin1:kin. Tosin siistiä on, niin siistiä, että voisin vaikka lusikoida sen aamupuuroni lattialta. ;) Koti on samanlainen kuin vaatekaappini: valkoista/mustaa/harmaata.

Tämä oli monen mielestä varmasti maailman tylsin päivä. Mutta itselleni tämä oli aika lähelle täydellistä. Ei tarvinnut siivota, koska olin hoitanut sen edellisenä iltana, ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei käydä kaupassa, eikä edes tarvinnut viedä roskia. Eikä tarvinnut puhua kenellekään, paitsi miehelleni. Sai vaan olla. 

Onneksi elämäni kuitenkin on omalla tavallaan värikästä jokainen päivä, kun on aikaa katsoa.

Millainen on teidän täydellinen päivä?















20.7.2015

555 Blue Boy


Tämä on tarina siitä, miten ihminen ei aina opi, ei ensimmäisellä, ei toisella, ei kolmannella, eikä ehkä neljännelläkään kerralla. Toivon kuitenkin, että tämä oli omalla kohdallani vihdoin se viimeinen kerta ja olisin oppinut läksyni. Yleensä kirjoitan täällä vain tuotteista, jotka ovat ihastuttaneet itseäni. Miksi kirjoittelisin täällä itselleni maailman epäsovimmista voiteesta, kun se sama voide voi olla jonkun toisen lemppari niin kuin tämä lakkakin. Kyllähän kuvassa oleva lakkakin minua ihastuttaa, koska se on äärettömän kaunis sininen. Syy, miksi ostin sen. Kaikki muu siinä onkin sitten ala-arvoista. Voin vaan sadatella, miksi taas kerran sorruin? Syytän alepöytää ja hyvää alennusta. Sillä normaalia yli 30 euron hintaa en olisi tästä kuuna päivänä maksanut, varsinkin kun taustalla kummittelevat edellisten omistamieni Chanelin lakkojen haamut.

Chanelin lakoilla ja minulla on aina ollut hyvin kinkkinen suhde. Rakastan muodikkaita sävyjä, jotka yleensä juurikin Chanel tuo aina ensin markkinoille. Niistä sitten kaikki muut arvostetut kynsilakkabrändit jäljittelevät ja saavat inspiraationsa omien kokoelmiensa sävyihin.


Ongelma on se, että nämä Chanelin lakat eivät vaan toimi omilla kynsilläni ollenkaan. Olen kokeillut niitä vuosien saatossa reilusti yli kymmentä erilaista ja sama juttu kaikissa. Kokeiltu on myös erilaiset alus- ja päällyslakat, sekä ilman. Ne eivät vaan pysy. Kuvassa olen lakannut kynnet juuri ennen nukkumaanmenoa ja ottanut kuvan heti seuraavana aamuna herättyäni. Kärjissä näkyy jo pientä kulumaa. Itseasiassa kuvan oton jälkeen huuhtelin kahvikuppiani ennen astiapesukoneeseen laittoa, kun ensimmäiset palaset lakkaa kynsien kärjistä tipahtelivat tiskialteeseen. Jälleen kerran jouduin toteamaan, että ei, nämä eivät toimi minulla. Vannoin käsi sydämellä, että tämä oli VIIMEINEN kerta. Ei enää koskaan!

555 Blue Boyn koostumus on jellymäinen ja se peittää kahdella paksuhkolla kerroksella. Lakan kuivumisaika on normaali. Chanelin lakoissa on ohut suti, jolla ei todellakaan ole maailman helpoin yrittää levittää lakkaa tasaisesti kynnelle niin, että kynsiin ei jää siveltimen jälkiä. Nytkin sain tasoitettua lopputuloksen siistiksi vasta päällyslakalla. Siinä se nyt kuitenkin on Blue Boy.

Millaisia kokemuksia teillä on Chanelin lakoista? Iskeekö Blue Boy?

Huomenna kerron teille hieman kieliposkessa, miksi minusta tuli kosmetiikkabloggaaja. ;)




16.7.2015

Kaunis minä. Kaunis sinä.


Tämä on suurimmalta osaltaan kosmetiikkablogi, mutta olen aika harvoin miettinyt täällä syvemmin kauneutta. Sillä siihenhän kosmetiikkaa pääsääntöisesti käytetään. Haluamme näyttää kauniimmilta, freesimmiltä, korostaa hyviä puoliamme ja ehkä häivyttää niitä huonoksi kokemiamme. Toki meikata voi vain omaksi ilokseen ja saada voimaa väri-iloittelusta. Tällöin meikkaus on harrastus. Itse olen kuitenkin aina meikannut vain yhden ainoan asian vuoksi, haluan näyttää freesimmältä. Nykyään voin lähteä ulos myös ilman meikkiä ja suurimman osan ajasta lähdenkin. Jos kohtaan uusia ihmisiä, tapanani on meikata hieman. Koen, että siistimmältä näyttäminen, on kohteliaisuus muita kohtaan.


Tästä huolimatta toivon, että jokainen tyttö/nainen tuntisi itsensä kauniiksi jokainen päivä ilman meikkiäkin. Elämme edelleen maailmassa, jossa monet yhdistävät iän ja kauneuden. Mitäs luulette, mihin perustuu se, kun monet naiset sanovat yhä uudestaan täyttävänsä 25 vuotta? Minä olen tuon iän jälkeen täyttänyt 26, 27, 28. 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37 ja 38 vuotta. Olen ylpeä niistä kaikista. Minusta iällä ei ole mitään tekemistä kauneuden kanssa. Kauneutta löytyy vauvasta vanhukseen. Minä en ole ikinä ollut matemaattisesti lahjakas, mutta kauneudelle minulla on ollut silmää pienestä asti. Elän silmieni kautta. Kauneutta näkee kaikkialla, kunhan osaa katsoa. Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta aina kun tapaan itselleni uuden ihmisen, silmäni rekisteröivät hänessä ensimmäiseksi kohdan/kohdat, minkä koen omassa mielessäni kauniiksi. Näin minulle jokainen ihminen on kaunis. Eniten harmittaa se, että en saa noissa tilanteissa suutani auki, että voisin kertoa nämä näkemäni kauneudet henkilölle kohteliaisuutena. Koskaan ei voi tietää, mikä merkitys sillä saattaisi olla toiselle osapuolelle.

Suomessa on outoa, jos sanoo itseään kauniiksi. Tiedän, että tämäkin postaus saattaa herättää närää. Onpas se ylpeä ja omahyväinen, moni ajattelee. Mitä se nyt tuollaista sanoo? Tarkoitus on kuitenkin saada ajattelemaan, kuinka jokainen meistä on kaunis.

Kuka sitten sai minut uskomaan, että olen kaunis? Tiedostan vallan mainiosti, että monen ihmisen mielestä minä en varmasti ole kaunis, mutta omasta mielestäni olen, olen aina ollut. Se riittää minulle. Ihminen joka minut sai siihen uskomaan, oli tietenkin mummoni. Osaan edelleen kaivella muistini sopukoista ihan lapsuudesta asti kymmeniä, jos en satoja kertoja, kun mummo kertoi sen minulle. Oletpa sinä nätti. Näytät kauniilta. Kylläpä sinun poskesi punoittavat nätisti. Minulle toistettiin asiaa niin kauan, että minä lopulta uskoin sen. Mummo osasi koulia myös toiseen suuntaan. Näytät ihan harakanpelättimeltä. Nyt näytät ihan ilotytöltä. Muistan aina vain purskahtaneeni mummon kommentteja kuunnellessani nauruun, koska tiesin, että mummo ei arvostellut minun ulkonäköäni vaan vaatteita tai hiuksiani, jotka eivät olleet hänelle mieleen. Mikään sen jälkeen tapahtunut asia, ei ole muuttanut käsistystäni siitä, että olen kaunis. Ei se, kun minua kiusattiin koulussa. Ei se, kun sairastuin masennukseen ja koin huonommuutta kaikista mahdollisista asioista. Muistan, että melkein ensimmäinen asia mitä lääkäri minulta kysyi, kun masennustani vielä diagnosoitiin oli: "Tunnetko itsesi rumaksi?" Olin aika pitkään hiljaa ja vastasin: "En tunne, minä olen kaunis." Lääkäri oli melkoisen hämillään. Jos itse olisin vanhempi, yrittäisin muistaa kertoa lapsilleni joka päivä jossain tilanteessa kuinka nätti/kaunis/komea hän on. Sillä ainakin minun kohdallani, sillä tavoin on rakentunut vahva itsetunto omaan ulkonäköön, joka ei ole horjunut edes niillä heikoimmilla hetkillä.

Kuitenkin erään kaunistautumiseen liittyvän asian masennukseen sairastuminen toi elämääni vuosiksi. Kun oli pakko nousta sängynpohjalta edes kerran viikossa kauppaan, minä meikkasin. Meikkasin itseni jokaiselle kauppareissulle ja jokaiselle lääkäritapaamiselle, vaikka olin oikeasti täysin lopussa. Silti meikkasin, koska meikki oli suojamuurini. Toivoin, että sen läpi kukaan ulkopuolinen ei pystyisi näkemään, kuinka huonosti oikeasti voin. Halusin pitää asian itselläni. Koittaessani saada hoitoa, tämä asia on usein vuosien saatossa kääntynyt minua vastaan. Huomaan jo kaukaa lääkärien ilmeestä, että he ajattelevat: "Ei tuolla mitään ole, kun on niin siistin näköinen." Papereistakin voi käynneistä aina lukea lääkärin ensimmäisen huomion: huoliteltu nainen. Olen puhunut usein terapeutilleni siitä, miten koen suoranaista painetta siitä, näytänkö lääkäreiden silmissä tarpeeksi sairaalta vai tulkitaanko huoliteltu suojakuoreni väärin. Yleinen olettamushan valitettavasti vieläkin on, että masentuneet ihmiset ovat homsuisia, pesemättömiä ja kulkevat likaisissa vaatteissa tai niin tuntuu olevan uskomus usealla psykiatrisen polin lääkärillä. Vaikka kunnon lääkäri osaa kyllä kurkistaa sen suojamuurin taakse niihin ongelmiin, mitkä sairauden aiheuttavat. Onneksi ihan parina viime vuotena olen oppinut lähtemään ulos ilman suojamuuriani. Tämä on ollut osa tervehtymistäni.

Vaikka koenkin olevani kaunis, on minullakin heikkouteni. Tälläkin hetkellä minulla on vahva mielipide siitä, milloin olen tähän mennessä ollut kauneimmillani. Tähän mennessä siksi, koska kymmenen vuoden päästä voin olla sitä mieltä, että se kaunein ikäni on juuri nyt, kun olen 38. Tällä hetkellä se kaunein minä oli 29-vuotias. Minusta ei koskaan ole otettu niin paljon kuvia kuin tuona vuotena, ei ennen sitä, eikä sen jälkeen. Mieleni tosin alkoi vähitellen olemaan tuossa vaiheessa sekaisin, mutta silti voin vaan kuvia katsellessa miettiä: "Kunpa voisin aina näyttää tuolta." Mieheni kuitenkin tiputtaa minut tässäkin aina maanpinnalle: "Etkö huomaa, miten surulliselta näytät noissa kuvissa?" Alan katsoa tarkemmin. Niinpä näytänkin.

Kaunis minä. Kaunis sinä.

15.7.2015

TBS Italian Summer Fig


En tiedä oletteko jo ehtineet huomaamaan, että The Body Shop toi hetki sitten markkinoille uuden tuoksuelämyksen Vogue-tuoksukokoelmaansa? Aikaisemmin kokoelmaan ovat ilmestyneet seuraavat tuoksut: Japanese Cherry Blossom, Indian Night Jasmin, Atlas Mountain Rose ja Fijian Water Lotus. Nyt uusimpana tulokkaana tämän kesän uutuus Italian Summer Fig. Tämän sanotaan tuoksuvan Italian kesältä, itse en ole käynyt Italiassa, joten tähän en ota kantaa, mutta muuten voisin sanoa, että kyseessä on makean mehukas tuoksu, joka sopii kesään.

Tuoksussa on käytetty luomualkoholia, joka on tuotettu reilun yhteisökaupan kautta Cotopaxissa Ecuadorissa. Alkoholi tuoksuun valmistetaan käsityönä sokeriruo`oista. 


Tuoksu avautuu viikunan mehukkaalla puraisulla, mutta myös vihreys on voimakkaasti läsnä. Vihreän vivahteen tuoksuun tuovat viinirypäleen lehdet. Sydäntuoksu on kukkainen, ihan pieni ripaus hempeää ruusua. Sitäkin niin vähän, että myös ruusunuottia vierastavat saattavat tästä pitää. Pohjalla puunaromeita.

Omaan nenääni tuoksussa ehdottomasti eniten läsnä on viikuna, se on todella selkeä ja kannattelee tuoksua alusta loppuun asti. Jos olette joskus tuoksutelleet Diptyquen Philosykosta saatatte löytää tästä aavistuksen jotain samaa. 

Tuoksu on pakattu lasipulloon, jossa on vihreä pohja. Se heijasteleekin niin, että äkkiä saattaisi luulla tuoksunestettäkin vihreäksi. Korkki on tukeva ja se napsahtaa kunnolla kiinni. Kevyen pirteä vihreä nostaa aamuisin hymyn huulille.

Voimakkuudeltaan tuoksu on EdT ja tämä onkin sitten se heikoin asia tuoksussa. Se kestää omalla ihollani vain reilut kolmisen tuntia, jonka jälkeen se on haihtunut kokonaan. Siitä huolimatta tämä on löytö edullista viikunatuoksua metsästäville. Siinä missä Diptyquen tuoksut maksavat n. 80 euroa, tämän pullon voi ostaa omaksi 27 eurolla. Lisäksi The Body Shopilla on menossa kamppis, jonka aikana yhden Voyage-tuoksuperheeseen kuuluvan tuoksun ostaja saa kaupan päälle matkakokoisen (60ml) E-vitamiini puhdistusmaidon ja kasvoveden. Tarjous on voimassa 2.8 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää.

Ihastuin tähän kevyenä kesätuoksuna sen verran, että ajattelin poimia heti sopivan tilaisuuden tullen tuoksun body lotionin mukaani. Mikä ihana tunne mennä nukkumaan, kun koko kroppa tuoksuu tälle.


Maistuuko teille mehukkaat viikunat?


Tuoksu lehdistönäyte.


14.7.2015

Infallible Le Gloss


Olin todellinen huulikiiltotyttö kolmekymppiseksi asti, kunnes huulipunat löysivät tiensä kaappiini. Tämän jälkeen huulikiillot ovat olleet kieltämättä hieman paitsiossa ja huulipunat enemmän pääosassa. On silti aina mukava kokeilla itselleen uusia tuotteita, kuten näitä L`Orealin Infallible Le Glosseja.

Huulikiillot ovat pakettu tyylikkäisiin, linjakkaisiin ja yksinkertaisiin hylsyihin. Ulkomuoto antaa ymmärtää, että kyseessä olisi arvokkaampi tuote kuin se todellisuudessa onkaan.


Hylsyn sisältä paljastuu hauskasti muotoiltu pehmeä aplikaattori, joka annostelee juuri oikean määrän tuotetta yhdelle levityskerralle. Aplikaattorin terävällä kärjellä on helppoa rajata huulet ensiksi. Varsinkin kirkkaimmissa sävyissä tämä ominaisuus on tarpeen, sillä sen verran pigmenttisiä ne ovat.

Kiiltojen tuoksu on sokerisen makea. Koostumus on pehmeästi levittyvä ja huulikiilloksi melko pysyvä. Lopputulos on kiiltävä. Syömisen jälkeen kiiltoa toki joutuu lisäämään. Nämä lupaavat kosteutusta neljäksi tunniksi, mutta tästä en pysty sanomaan. Ainoastaan sen, että nämä eivät tunnu yhtään kuivattavilta huulilla.


Testailin kolmea sävyä. 101 Girl on top on kaunis hyvin neutraali nude, joka varmasti kolahtaa luonnollisten sävyjen ystäviin. Itse en ole suuri nudejen ystävä, mutta tämä istui ihonsävyyni nätisti. 104 Mafia gloss on herkkä vadelmanpunainen, vaikka se näyttää hylsyssä todella pinkiltä. Sävy on kuitenkin sen verran kuultava, että se päästää läpi hieman myös huulten omaa sävyä. 106 Alerte rouge on nätti lämpöiseen taittava verenpunainen, joka sekin on aavistuksen kuultava. Oma suosikkini oli ehdottomasti 104 Mafia gloss, jonka voi sipaista huulille vaikka ilman peiliä. Antaa huulille kevyesti sävyä samalla ollen luonnollinen. 

Huulikiiltojen suositushinta on 12,90 euroa, ei mielestäni ollenkaan paha hinta näinkin laadukkaasta tuotteesta.

Oletteko kokeilleet Infallible Le Glosseja?

Tuotteet lehdistönäytteitä.



13.7.2015

Keyword: Love ♥︎ Seafolly


Tuntuu käsittämättömän huvittavalta kirjoittaa postausta näin kesäisestä aiheesta, kun ilmat ovat olleet sellaisia, että ei ole tarvinnut pahemmin bikineitä tänä kesänä päälleen laittaa. Varsinkin tänään pukisin ehdottomasti mieluummin päälle untuvatakkini kuin bikinit. Haluan silti jakaa teidän kanssa ehdottoman suosikkibrändini, mitä tulee uimapukuihin. Olen ollut merkille uskollinen jo yli 10 vuotta, eikä loppua näy. Toki olen tässä välissä ottanut joitakin syrjähyppyjä, joita kadun syvästi. Pelkkää rahan menoa.

Siinä missä voin sumeilematta pistää monta kymppiä hyvään ihonhoitotuotteeseen, on vaatteiden kanssa paljon hankalampaa. Minua kun ei muoti paljoakaan kiinnosta. Minulla on silti vahva kuva siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei. Rakastan yli kaiken perusvaatteita, mutta en ole valmis maksamaan niistä kovinkaan paljoa. En silti ole valmis taipumaan huonoon laatuunkaan, siksi ostankin kaikki vaatteeni alennusmyynneistä. Kun hyvänlaatuista vaatetta koristaa vähintään -50% -hintalappu, mielenkiintoni herää. En oikeasti edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut jonkun vaatteen normaalihinnalla. Tai no okei, muistan, ne taisi olla viime kesänä ostamani Havaianasit, joita löytyy kenkäkaapistani kokoelma. Valitettavasti tänä kesänä niillekään ei ole ollut pahemmin käyttöä...


Kun joskus tulee aika ostaa uusi uimapuku tai bikinit, suunnistan silloin netin syövereihin ja alan etsimään epätoivoisesti hyviä tarjouksia Seafollylta. Australiainen Seafolly on ollut markkinoilla jo vuodesta 1975, eli kauemmin kuin minä olen tallustellut tässä maailmassa. Seafollylta ilmestyy joka vuosi mallistoja, jotka kestävät aikaa. Mukana on aina paljon erilaisia tekstuureja ja kirkkaita värejä. Perusmustaakin löytyy, jos sitä haluaa. Vaikka rakastan mustaa ja harmaata vaatteissa yli kaiken, uimapukuni/bikinit saavat mielellään olla värikkäitä. Yhdistän niihin hyvän olon, kesän, auringon ja leppoisan oleskelun. Tähän yhtälöön suhteutettuna musta värinä tuntuu jotenkin "väärältä". Kun ostin ensimmäiset bikinini Seafollylta reilut kymmenen vuotta sitten, en olisi koskaan uskonut, että ne samat bikinit olisivat minulla edelleen käytössä. Alimmassa kuvassa näette ne nykyisessä kunnossa. Uskoisitteko, että kyseessä on yli 10 vuotta vanha bikinikaksikko? Ne ovat olleet mukana useilla ulkomaanmatkoilla, niillä on lilluttu tuntikausia merissä, järvissä ja uima-altaissa. Kaikki nämä vuodet ne ovat kestäneet hikoilun, aurinkorasvan ja auringon paahtavan kulutuksen. Väritkin ovat niissä melkein kuin uusina, toki jo ihan pientä haalistumista havaittavissa. Ne eivät ole vuosien saatossa venyneet muodottomiksi, vaan istuvat edelleen melkein yhtä napakasti kuin uusina. Yksikään lanka ei ole purkautunut. Ne ovat edelleen elämäni paras sijoitus. Mikä parasta, jotkin uimapuvut kovasta pesusta huolimatta jäävät tuoksumaan "rannalle" eli sellaisella aurinkorasva/kloori/hiki/merivesi-yhdistelmälle, mutta eivät nämä. Ne tuoksuvat edelleen pesun jälkeen vain puhtaille.


Ajattelin viime kesänä, että olisi jo kuitenkin aika ostaa jotain uutta varulta (vaikka minulla on vielä kolmannet myöhemmin ostetut Seafollyt kaapissa) ja niinpä tilasin alen houkuttelemana parit muun merkin bikinit. Eivät mitään halppiksia vaan ihan tunnetuilta valmistajilta. Päätin ottaa nämä uudet bikinit mukaan alkukesästä Kreikan lomalle ja jätin rakkaat Seafollyt kotiin. Ihan hyvä, että jätin, koska sain taas muistutuksen siitä, miksi ei kannata ostaa mitään muuta. Molemmista bikineistä oli värit haalistuneet jo viikon lomailun jälkeen, molempiin jäi myös sellainen hieman tunkkainen tuoksu pesun jälkeen. Toisista bikineistä lähti langat purkautumaan ja yksi koristekivi irtosi. Kun taas toisista napakkuus katsosi ja kangas muuttui kumman veltoksi, eikä bikinit istuneet enää napakasti. Olin todella turhautunut.

Ajattelin, että nyt en laita yhtään pennostani enää mihinkään muuhun ja aloin metsästämään Seafollyja alesta. Sillä normistihan nämä ovat mielestäni järjettömissä hinnoissa. Bikineissä yläosasta saa pulittaa 70-100 euroa ja alaosasta reilu 50 euroa. Osaan hyvin  Y-linjan kropan omaavana arvostaa sitä, että osat voi ostaa erikseen, koska muuten ongelma on aina se, että alaosa on liian suuri yläosan jäädessä auttamattomasti liian pieneksi. Minulla alaosa on yläosaa usein parikin numeroa pienempi. Tällä kertaa ongelmani poisti Asos ja sain tilattua kaksi bikinikokonaisuutta yhden ainoan yläosan hinnalla. Paras alehankinta pitkään aikaan. Vielä kun edes vähän paistaisi aurinko ja lämpötilat nousisivat kesäisiin lukemiin, että pääsisi kokeilemaan uusia tulokkaita ihan käytännössä.

Mitä vaaditte hyvältä uima-asulta?


9.7.2015

Tropicale – Pako paratiisiin


Tämän kertainen tuoksulöytöni on erittäin edullinen ostos toiselta bloggaajalta, jolta tuoksu oli jäänyt käyttämättä. Veikkaanpa tässä tapauksessa syyksi sitä, että tuoksu sisältää ruusua. ;) Joka taas itselleni sopii paremmin kuin mainiosti. Kun näin tuoksun muutama kuukausi sitten myynnissä, varasin sen nopeasti itselleni. En siksi, että tarvitsisin enää yhtään tuoksua lisää vaan ihan sen vuoksi, että ne ovat "my life & my joy". Mielenkiintoni herätti se, että vuosien saatossa tuoksukaappini läpi on kulkenut reilusti yli 200 tuoksua, mutta yksikään niistä ei ole ollut Sisleyn. Siksipä olin enemmän kuin innoissani päästessäni käsiksi tähän. Olo oli kuin jouluna, kun sain pullon vihdoin itselleni. 

Sisleyn Eau Tropicale ilmestyi myyntiin keväällä 2014. Se onkin mielestäni juurikin kesätuoksu ja tähän vuodenaikaan sopiva. Tuoksun inspiraationa on toiminut trooppinen metsä myrskyn jälkeen. Sitä kuvaillaan raikkaan kukkaiseksi chypre-tuoksuksi. Millaiseksi te ajattelette tuollaisen tuoksun? Omaan nenääni trooppisessa tuoksussa pitää olla ainakin jotain suoraan tropiikkiin liitettävää hedelmää, ehkä myös kukkaa. Jostain pitäisi saada myös sitä sateen jälkeistä raikkautta. Lisäksi kun puhutaan metsästä, tuoksussa pitää tuoksua puu. Tiedättekö, sellainen männyn kaarna sateen jälkeen. Myönnän pienenä tyttönä halailleeni sateen jälkeen puita ja nuuhkutelleeni niitä. Kuusessa tuoksui usein vain pihka, mutta männyn kaarnassa on kosteana oma erilainen tuoksunsa.


Eau Tropicalen pullo on massiivinen ja siinä on jykevää ylellisyyttä, mitä tämän hintaluokan tuoksussa pitääkin ollakin. Kaunis violetilla liukuvärjätty pullo on koristeltu korkilla, jossa on taiteellista jykevää veistoksellisuutta. Pullon on suunnitellut puolalainen taiteilija Bronislaw Krzysztof, joka tunnetaankin parhaiten veistoksistaan. Taitelija Christina Radzvill on toteuttanut laatikon ja pullon vesivärimäiset piirustukset, sekä koristeellisen kauniin linnun. 

Pullon yksinkertainen ja veistoksillinen ulkomuoto viehätti minua heti, jotenkin nuo herkät piirustuksen tuovat siihen hieman pehmeämpää tunnelmaa. Paksu lasinen pullo tuntuu kädessä painavalta, suorastaan raskaalta. Joten tuoksu sen sisällä on yllättävä. 

Tuoksu alkaa iloisesti passionhedelmän tuulahduksella, sitä seuraa yllättävä inkiväärin kukan ja bergamotin mausteinen pöllähdys, jonka jälkeen alkutuoksu asettuu iholle eksoottisten hibiscus -kukan ja voimakkaan frangipanin voimin. Sydäntuoksussa pehmeää ruusua, tuoretta orvokin lehteä ja tuberosaa. Pohjalla itämaisen sävytteen tuoksulle antavat patsuli, myski ja seetri.

Tuoksu on omaan nenääni hieman makea, kukkainen ja siinä on aavistus itämaisilla mausteilla kuorrutettua raikkautta. Alkutuoksu on melko vahva, mutta tuoksu asettuu nopeasti iholla pehmeäksi hunnuksi, sellaiseksi, että huomaan nostavani ranteeni vähän väliä nenäni eteen vain imeäkseni sisääni tätä tuoksua. Tuoksu onkin pakomatkani paratiisiin. Sinne missä hiekka on valkoista ja meri turkoosi. Sinne missä aika on pysähtynyt ja jäät tuijottamaan paikallaan leijuvia kolibreja. Sinne missä ilta tuoksuu kukille ja pimeälle tropiikin yölle. Tuoksu vie minut niin vahvasti kauas pois, että olen huomannut tarttuvani tuoksuun todella usein tällaisinä päivänä, kun on kylmää ja sateista. Näin pystyn kantamaan edes hetken trooppista kesää mukanani. Onneksi tämä 100 ml:n tropiikkini ei tule loppumaan ihan heti.


Tuoksu on EdT ja sen kesto on iholla vajaat nelisen tuntia, sen jälkeen tuoksua voi huoletta lisätä, koska ainakin omalta iholtani se on tuossa vaiheessa kadonnut. Kyseessä on monia normaaleja tuoksuja arvokkaampi tuoksu, joten siltä osin olisin toivonut, että kesto iholla voisi olla pidempikin, vaikka kyseessä on EdT. Mutta minun ei parane valittaa, koska ostin tämän melkein ilmaiseksi pientä korvausta vastaan. 

Sisleyn tuoksuja taitaa myydä ainakin Stockmann ja ehkä myös Sokos (ainakin Helsingin Sokoksella on Sisleyn meikkejä & ihonhoitotuotteita). Tuoksua saa tilattua myös Tamperelaisen Kauneushoitola Kosmetiikka32 -verkkokaupasta täältä.

Onko Sisleyn tuoksut tuttuja?

Suositushinta:

Sisley Eau Tropicale EdT 50ml, 81€
Sisley Eau Tropicale EdT 100ml, 134€



8.7.2015

IDUN Minerals – Puhtaasti kauniimpaa


Kun pitelin ensimmäisen kerran IDUN Mineralsin meikkejä käsissäni, mietin itsekseni: "Voiko jotain näin kaunista olla myynnissä apteekissa?" Kyllä voi, sillä IDUN Mineralsin jälleenmyyjät ovat nimenomaan apteekkeja. Tämä ei siis millään pahalla apteekkeja kohtaan, mutta kun on tottunut siihen, että siellä myytävät tuotteet on pakattu yksinkertaisiin ja eleettömiin pakkauksiin, niin nämä ovat ihan muuta. Mietinkin, että näiden on pakko herättää asiakkaiden huomiota muiden tuotteiden keskellä.

IDUNin pakkaukset huokuvat mytologiaa. Se onkin osuvaa, sillä IDUN oli yksi pohjoismaisista mytologian jumalattarista ennen ajanlaskua ja viikinkiajalla. Kaunista jumalatarta kutsuttiinkin välillä ikuisen kauneuden ja välillä ikuisen nuoruuden jumalattereksi. IDUNin tuotteista myös omenat ovat isossa roolissa. Tämä siksi, että jumalattaren jakamia kultaisia omenoita kutsuttiin nuoruuden omeniksi. 

IDUN Mineralsin tuotteet on kehitelty yhteistyössä ruotsalaisen tutkijan, apteekkarin ja ihoekspertin Marie Lodènin kanssa. IDUNin tuotteiden lähtökohtina ovatkin laatu ja se, että ne valmistetaan ilman turhia lisäaineita. 

IDUNin kauniit pakkaukset on suunnitellut italialainen taiteilija Patrizia Gucci. Maalaukselliset pakkaukset ovatkin silmäniloa jokaiseen arkipäivään.

Sain jokin aika sitten IDUN Mineralsilta lähetyksen, joka sisälsi kattavan otannan heidän tuotteitaan. Lähdinkin jännityksellä testaamaan niitä. Varsinkin mineraalipohjasta odotukset olivat korkealla, sillä toistaiseksi en ole tunnustautunut niiden ystäviksi. Jauhemaiset pohjat eivät ole olleet niitä, jotka olisivat jättäneet pintakuivalle iholleni kauniin pohjan, hyvästä kosteutuksesta huolimatta.


MINERAALIMEIKKIVOIDE SAGA 9G, n. 42€

Mineraalimeikkivoiteesta minulla on sävy Saga, joka on toiseksi vaalein. Yhteensä sävyjä on saatavilla yhdeksän, joista varmasti jokainen löytää itselleen sopivan vaihtoehdon. Olin keväällä  kasvoiltani vaaleampi ja silloin tämä istui ihooni täydellisesti. Juttua varten kuitenkin päätin kuitenkin kokeilumielessä testata, onnistuuko tällä myös hieman päivettyneen ihon kanssa vai onko lopputuloksena valkoisella jauheella kuorrutetut kasvot. Tämän tuotteen sulautuvuudesta kertoo jotain se, että huomattavasti tämän hetkistä ihoani vaaleampi meikkivoide sulautui päivettyneeseenkin ihooni täydellisesti, sillä se antaa ihon oman sävyn kuultaa kauniisti läpi. Meikkivoide levittyy pehmeästi iholle ja se ei korostanut ihoni kuivia kohtia. Jättää kauniin kuultavan pinnan, joka on mielestäni parhaimmillaan, kun tuote on ollut hetken kasvoilla. Itse koin, että viimeisen silauksen pohjalle sai, kun suihkautin kasvoille hieman kosteuttavaa mistiä, jonka jälkeen meikkivoide sulautui täydellisesti ihoon. Se pysyi hyvänä koko päivän. Mineraalimeikkivoiteessa on tuossa siivilän kohdalla teippi, jonka voi poistaa. Itse annoin kuitenkin sen olla paikoillaan ja pistelin reikien kohdat nuppineulalla, näin annostelu pysyy kohtuullisena, sillä tuotetta tarvitsee todella vähän kerrallaan.


POSKIPUNA HALLON 5,9G, n. 33€

Poskipunia sarjasta löytyy kolme erilaista, joista vadelmanpunainen hieman persikkaan taittava Hallon on omiaan tällaiselle vaalealle pohjoismaalaiselle iholle. Poskipunassa on todella runsas pigmentti ja sen levityksen kanssa kannattaa olla varovainen. Sillä ainakin minä otin sitä ensimmäisellä kerralla ihan liikaa. Sävy on nätti ja se tuo kasvoille ihanan freshin ilmeen.


HUULIKIILTO LILLIAN 6g, n. 21€

Huulikiillon koostumus pigmenttistä ja paksua. Se ei ole kuitenkaan tahmeaa vaan väri liukuu huulille erittäin pehmeästi. Pysyy huulikiiltojen tapaan muutaman tunnin, mutta ruokailun jälkeen kiiltoa on lisättävä. Vaahtomuoviaplikaattori on kätevä, sillä siinä on terävä kärki, jolla on helppo rajata huulet ennen varsinaista levitystä. Huulikiilto ei ole karkkaillut huuliryppyihin, vaikka en ole käyttänyt tämän kanssa erillistä rajausta. Sävynä Lillian on upea metallinhontoinen persikkaan taittava oranssi. Näyttää varsinkin päivettyneen ihon kanssa täydelliseltä.


LUOMIVÄRIPALETTI NORRLANDSSYREN 4x1G, n. 26€

Neljän luomivärin paletti on minusta hämmästyttävän edullinen neljä sävyä reilusti vajaaseen 30 euroon, ei ole ollenkaan paha hinta hyvästä monikäyttöisestä paletista. Norrlandssyrenissä on neljä sävyä, joilla voi tehdä kevyen päivämeikin, mutta sillä onnistuu myös tummemman iltameikin teko. Paletin ehdottomia helmiä ovat alhaalla oikealla oleva kaunis syreeninvärinen nappi, sekä sen vieressä oleva ruskea, joka hohtaa pronssisena. Paletin heikoin nappi on vasemmalla ylhäällä oleva hailakka pinkki, se oli omaan makuuni hieman turhan jauhoinen, vaikka se asettuikin silmämeikinpohjustajan kanssa lopuksi nätisti luomelle. 


VEDENKESTÄVÄ MASCARA MUSTA 10ML, n. 26€

Tämä on uusi suosikkini, enkä ole paljon muita ripsivärejä sitten kevään käyttänyt kuin tätä. Mascara on 38 -mascara ja tämähän tarkoittaa sitä, että se irtoaa ripsistä 38 asteisella vedellä. Tämän kanssa ei tarvitse lotrata tulikuumalla vedellä saadaakseen värin pois, vaan aavistuksen ihoa lämpöisempi vesi riittää. Koen, että tämä lähtee hieman helpommin irti kuin pitkäaikainen suosikkini Sensai. Mascarassa on kuminen kapeahko hieman suippeneva harjaosa, jolla on helppo työskennellä suttaamatta myös raskaiden luomien kanssa, joihin jumboharjat sotkevat yläluomelle välittömästi jälkensä. Tämä tuo selvästi lisää pituutta erittäin lyhyisiin ripsiini ja tuuheutta saa, kun on vikkelä. Massa pysyy jonkun aikaa märkänä ja tänä aikana tuotetta voi kerrostaa, ilman paakkuja. Heti laittamisen jälkeen silmiä ei kannata räpsäyttää kiinni tai väriä löytyy myös alaluomelta. Kuivuttuaan pysyy kuin se kuuluisa tauti, koko päivän. Olen viehättynyt ajatuksesta, että olen vihdoin löytänyt vuosien etsinnän jälkeen luonnollisen vaihtoehdon ripsivärikseni.


Tein IDUNin meikkejä käyttäen itselleni erittäin kevyen kesäpäivän meikin, sellaisen, jossa itse viihdyn parhaiten. 

Kosteutin ensin ihon Supermoodin Egoboost Moisture Kick -seerumilla. Pohjustajana käytin Clarinsin Instant Light Complexion Perfectoria. Päälle sudin huolettomasti IDUNin mineraalimeikkivoidetta ohuen kerroksen ja kerrostin tuotetta niihin kohtiin, jotka tuntuivat kaipaavan enemmän peittoa. Oma ihoni ei kaivannut tähän enää puuteria päälle vaan lopputulos oli kauniin kuultava. Silmät meikkasin niin, että levitin koko luomelle Norrlandssyren -paletin vaaleinta sävyä. Paletin ruskeaa laitoin hieman silmien ulkonurkkiin ja lopuksi rajasin yläluomen paletin pirteällä syreenin sävyllä. Kulmat harjasin kulmageelillä ojennukseen. Ripsivärinä tietenkin IDUNin Mascara, joka nostaa mukavasti katsetta. Poskille hienon hieno sipaus Hallonia. Lopuksi huulille Lilliania suoraan aplikaattorilla levitettynä. 

Onko IDUN Minerals teille tuttu? Suosikkeja?

Jälleenmyyjät löydät täältä.


Tuotteet lehdistönäytteitä.