Marc Jacobs – Daisy Dream Forever

"Dream as if you`ll live forever. Live as if you`ll die today."

-James Dean

Dramaattinen aloitus, mutta jotenkin tuo James Deanin suusta kuultu lausahdus on niin totta ja samalla se sopii hyvin tämän päiväiseen tuoksuun, joka tulee myyntiin syyskuussa. Apua, se syyskuu alkaa jo huomenna! Mihin se kesä katosi?

Muistatte varmaan, kun viime vuoden loppukesästä esittelin täällä ensimmäisen Marc Jacobs tuoksuni Daisy Dreamin. Daisy Dream on kaikessa helppoudessaan mukava päivätuoksu ja se onkin löytänyt tiensä iholleni monta kertaa kuluneen vuoden aikana. Silti pohdin itsekseni jo tuolloin vuosi takaperin, että kun tuoksun nimi on Dream, niin ehkä se voisi olla hivenen salaperäisempi ja unenomaisempi, eikä niin kevyt ja helppo. Unethan eivät koskaan ole helppoja. Tuoksun tekijät olivat mitä ilmeisemmin ajatelleet alkuperäisen tuoksun erilaiseksi kuin minä, joten mitäpä sitä enää itkemään. Sen sijaan syyskuussa markkinoille tuleva Daisy Dream Forever kutkutteleekin tuoksuhermojani aivan eri tavalla kuin edellinen versio.

Pullo jatkaa edeltäjänsä linjalla. Se on suuri ja näyttävä. Niin näyttävä, että mieskin kiinnitti siihen heti huomionsa nähtyään sen lipaston päällä. Aika harvoin enää tuoksupullojani kommentoi, mutta tätä piti niin erikoisena, että siitä piti mainita. Pullossa on Dreamista tuttu päivänkakkarakuvio, joka on tässä EdP:ssa sininen. Itse pullo on myös sinistä lasia, joten pullon sininen väri ei tule tuoksunesteestä. 

Alkutuoksussa Daisy Dreamin tapaan reilu annos mehevää karhunvatukkaa, makeaa päärynää ja kirpeää greippiä. Sydäntuoksussa litsiä, jasmiinia ja visteriaa. Pohjatuoksu on hyvin erilainen, tällä kertaa pohjalla ainoastaan valkoista puuta. Sen sijaan myski ja kookosvesi on jätetty pois ja tämän huomaa. Kookosvesi teki Daisy Dreamista tuoksuna hivenen raikkaamman ja kevyemmän, kun ainoastaan puisella pohjanuotilla varustettu Daisy Dream Forever on tuoksuna huomattavasti tummempi, aikuisempi ja elegantimpi. Minuun nenääni myös jasmiini tulee esiin tässä EdP:ssa voimakkaammin. Tässä on sitä Dream-henkeä, mitä hieman jo kaipasin edelliseen versioon. Dream Foreverin kesto iholla on reilut kuutisen tuntia, joten päivän aikana en tätä lähtisi lisäilemään. 

Tuoksun taustalla yhteistyössä ovat neninä toimineet Alberto Morillas ja Ann Gottlieb. Morillas on mm. aikaisemmin onnistunut luomaan yhden kaikkien aikojen lempituoksuistani Giorgio Armanin Sensin. Ann Gottlieb on taas tehnyt töitä mm. Calvin Kleinille ja uskokaa tai älkää, on toiminut nenänä moneen Axen tuoksuun. Ladyn nenä ei voi olla kovin väärässä, sillä niin monen kaksilahkeisen suihkunurkasta löytyy jotain Axea, vaikka ne eivät omiin lemppareihini kuulukaan. ;)

Kiinnostaako Daisy Dream Forever?

Ps. Tällä viikolla kommentteihin vastaaminen voi kestää hieman normaalia kauemmin. Postauksien aikatauluissa voi olla myös muutoksia. Operaattori ilmoitti iloisesti viime viikolla, että tällä viikolla ma-pe netin toiminnassa tulee olemaan katkoja korjauksien vuoksi ainakin klo 8-16 välisenä aikana, mutta tiedätte, että kun operaattori alkaa korjailemaan jotain, ne katkot voivat jatkua 24/7. Mutta koitetaan selvitä viikko, vaikka tiedän, että tulen repimään peliverkkarini tuon säädön vuoksi. Viikko on minusta kyllä käsittämättömän pitkä aika korjauksien suorittamiseen/päivittämiseen näin netin käyttäjän näkökulmasta. Ihanaa viikkoa kaikesta huolimatta!

Tuoksu lehdistönäyte.

Kaloriton sokeriherkku

Blogissa on vuosien saatossa näkynyt aika vähän arvosteluja vartalokuorinnoista, syy on tähän se, että olen niiden suhteen tosi nirso. Ne mitä olen täällä esitellyt, ovat mielestäni ihan superhyviä tuotteita. 

Olen monesti puhunut, että vartalokuorinnoissa rouheus on asia, jota arvostan eniten. Nyt on sitten vuorossa rouhein tuote, mitä olen koskaan käyttänyt. Koostumus on niin kuorivaa, että tätä kannattaa hieroa iholle sen enempiä painamatta. Silti pintaverenkierto käsittelyn aikana lähtee kohinalla käyntiin. Oikein tunnen, miten veri alkaa kiertämään. Rouheuden lisäksi tässä on muitakin hyviä puolia. Aivan älyttömän ihana jopa leivosmaisen makea tuoksu. Kun mieheni kuori tällä ensimmäisen kerran itseään, hän tokaisi tuoksun olevan kerrassaan mahtava, mieletön... Ylistyssanat seurasivat toinen toistaan. Jonka jälkeen hän jatkoi välittömästi, että tämä on kaikkein paras kuorinta, mitä on koskaan käyttänyt. Miestäkin selkeästi miellytti kuorinnan rouhea koostumus. Saatoin ehkä hymyillä hieman salaa. Miten mies voi olla yhtä innostunut vartalokuorinnasta kuin minä?

Lisäksi itse tykkään todella paljon siitä tunnusta millaiseksi kuorinta ihon jättää. Tämä ei tee iholle kalvoa, eli ihon pinta ei jää sellaiseksi, että vesi valuisi sitä pitkin kuin ankan selästä niin kuin monet sokerikuorinnat tekee. Pinta on silti selkeästi kosteutettu, sellainen kuin olisit juuri rasvannut sen jollain kevyellä voiteella. Tunne on todella miellyttävä. Iho tuntuu silkinpehmoiselta pitkään. Rouhean kuorivuuden takia en käyttäisi tätä useammin kuin kerran viikossa. 

Mikä tuote sitten saa aikaan tällaiset kehut? Kyseessä on tietenkin Bio2youn Sokerikuorinta. Ihana hunajalta, vaniljalta ja mantelilta tuoksuva kaloriton sokeriherkku. 

Tuotetta hierotaan pieni määrä kostealle iholle pyörivin liikkein. Painaa ei tosiaan pahemmin kannata. Itse olen jatkanut hieromista niin kauan, että sokeri on alkanut sulamaan iholle ja sitten siirtynyt seuravaan kohtaan. Lopuksi huuhdellut ihon lämpimällä vedellä. Iho on jälkeenpäin niin silkkisen tuntuinen, että edes oma erittäin pintakuiva iho ei ole tarvinnut käytön jälkeen enää vartalovoidetta. 

Ainoa pieni miinus tulee siitä, että 200ml:n purkki ei ole kovinkaan riittoisa. Kaksi ihmistä käyttää tämän kerran viikossa käytettynä kuukaudessa loppuun, vaikka tuotetta yrittäisi käyttää säästellen. Tosin hintakaan ei ole paha. Purkki maksaa 13,90 euroa. Joten jos et jaa sokeriherkkua kumppanisi kanssa kuten minä, tästä riittää sinulle pariksi kuukaudeksi käytettävää. Jos et tykkää äkkimakeasta, sokerikuorintoja löytyy myös persikalla, greipillä ja tyrnillä maustettuina. 

Bio2youn tuotteita voi ostaa verkosta tai jälleenmyyjiltä.

Tykkäättekö rouheista kuorinnoista?

Tuote lehdistönäyte. Linkit eivät ole mainoslinkkejä, enkä saa niistä rahallista korvausta.

Fix It

Olen käyttänyt jo vuosia Max Factorin Erace -peitepuikkoa peittämään ihon punaisuutta nenänpielissä, finnien peittoon ja tummien silmänalusten valaisuun. Se on tuote, joka on viihtynyt meikkipussissani varmasti pisimpään yhtäjaksoisesti monikäyttöisyytensä vuoksi. Mikään muu kokeilemani peitepuikko ei peitä kasvoihin ilmestynyttä finniä yhtä hyvin, silti koostumus on niin pehmeää, että se ei kuivata herkkiä silmänalusia.

Silti aina silloin tällöin bongailen uusia tuotteita, joita tekee mieli kokeilla. En ostanut Diorin Backstage Pro Fix It Concealeria siksi, että ajatuksenani olisi ollut peittää sillä finnejä, koska en usko, että mikään tuote pystyy siihen Eracea paremmin, eikä Fix Itiä siihen tarkoitukseen olekaan tehty.

Fix It on puikkomaiseen muotoon pakattu monikäyttöinen peitevoide. Hylsy on tuttua Dioria. Se on valko/hopeisena eleettömän kaunis. 

Fix It on 3in1 -tuote. Se lupaa häivyttää juonteita ja ihohuokosia sekä peittää pigmenttimuutoksia. Soveltuu myös silmien ympärille poistamaan tummuutta ja tasoittamaan ihon pintaa. Tuotetta voi käyttää myös huulilla huulipunan pohjustajan tapaan. Se täyttää huulten juonteet, tasaa väriä ja lisää huulipunan kestoa. Joten se on samaan aikaan sekä primer että peitevoide.

Puikossa on valkoinen ydin, jonka tulkitsen siksi silikoniseksi siloittavaksi primeriksi. Ydintä sitten ympäröi kermaisen hienojakoinen värillinen peitevoide. Saatavilla on kaksi sävyä. Minun on vaaleampi 001 Light, lisäksi on saatavilla 002 Medium. 

Tuote toimii itselläni ehdottomasti parhaiten silmien alla. Se peittää todella tehokkaasti ja näppärästi tummat silmänaluset, ei kerry juonteisiin ja pysyy koko päivän. Antaa hieman myös valoa. Olen koukussa. En silti suosittelisi tätä, jos sinulla on tosi kuivat silmänaluset, sillä silloin tämä saattaa tuntua liian kuivattavalta. Itselläni ei tätä ongelmaa ole ollut. Huulipunan pohjustana tämä on myös oiva. Se antaa hyvän pohjan pigmenttisille huulipunille, sillä se tehostaa niiden sävyjä ja antaa tasaisen pohjan mille punaa levittää. Punaiset kohdat ihostani tämä tasoittaa ihan kivasti, mutta mitään wow-reaktio en tästä tuossa käytössä ole saanut. Kokeilin tätä myös finnien peittoon, kun mojova ilkimys päätti otsaani ilmaantua. Kerrostamalla sain ihan kohtuullisen tuloksen, mutta en ottaisi tätä tuohon tarkoitukseen Eracen korvaajaksi. Sen sijaan silmien ympärillä tykkäsin tästä enemmän kuin Eracesta. Huulipunan pohjustajana toimimisesta tämä saa itseltäni myös pelkkää plussaa.

Huomasin sattumalta eilen pikaisesti Citymarketissa jäätelöostoksilla pyörähtäessäni, että jollekin markettisarjalle oli tullut ihan samanlainen tuote. Kotiin tullessani en tietenkään enää muistanut, millä merkillä tämä oli. Itselläni oli tosi kiire, enkä edes ehtinyt katsoa tuotetta sen tarkemmin, mutta niitä komeili heti etualla iso rivi ja siksi ne kiinnittivät huomioni. Puikossa oli samalla tavalla keskiosa ja ympärys. Kertokaa joku millä merkillä tämä tuote on, jos olette nähneet. :)

Mitä peitevoidetta käytätte?

Kun musiikista tuli ärsyke

Olen usein kertonut, miten sairastumiseni masennukseen vaikeutti lukuharrastustani. Kun muisti ja keskittymiskyky heikkenee, lukemisesta tulee huomattavasti vaikeampaa, eikä se ole enää samalla tavalla rentouttavaa kuin ennen. Olen vuosien aikana kärsinyt lukulukoista, jotka ovat välillä pieneksi hetkeksi auenneet, mutta takapakkia on menty heti, kun vointini vähänkään huononee tai elämääni tulee muutoksia, jotka nostattavat stressitasoa. Johon ei tosin paljoa tarvita, koska se on täysin olematon. Turha enää unelmoida 2-3 kirjaa/vko tahdista. Tällä hetkellä luen tuon määrän ehkä vuodessa, ainakin reilusti alle kymmeneen kirjaan ovat kahden viime vuoden lukemiset jääneet. Mutta eipä tartuta siihen kiinni. Sillä lukemisen kanssa yritän koko ajan parhaani ja tälläkin hetkellä on kirja tuossa vieressä kesken. Yksi toiveistani on, että pystyisin edes joskus vielä kerran nauttimaan lukemisesta samalla tavalla kuin ennen.

Toinen asia mistä on täytynyt luopua vielä totaalisemmin kuin lukemisesta on musiikki. Siitä mitä ennen rakastin, tulikin sairastumisen myötä ärsyke. Lukeminen ei ole ärsyke, se ei vaan onnistu. Musiikki taas tekee minut levottomaksi, ärtyneeksi ja tietyissä tilanteissa jopa hyvin ahdistuneeksi. Olotilani musiikin soidessa on yhtä kaaosta. Mietin, miten tämä voi olla mahdollista? 

Ensimmäisen kuoliniskun musiikin saralle teki kolmannen luokan musiikinopettajani, jonka pitämässä laulukokeessa piti valita kolmesta hurmahenkisesti kappaleesta omansa. Vaihtoehdot olivat: Sininen uni, Maamme ja Sininen ja valkoinen, päädyin Siniseen ja valkoiseen. Opettajan edessä laulaminen jännitti, varsinkin kun jo silloin tiesin, että en todellakaan ole mikään porukan paras laulaja. Opettaja tavaili pianostaan ensimmäiset nuotit ja alkoi pimputtamaan. Minä piipitin paniikissa hennolla äänellä ja tietenkin väärällä nuotilla sitä Sinistä ja valkoista. Opettaja armahti onneksi melko nopeasti tuumaten: "Ei sinusta kyllä laulajaa tule, kannattaa keskittyä johonkin muuhun, mutta annan armosta kuutosen.". Sinänsä ihan hyvä tuo opettajan rehellisyys, sillä se auttoi varmasti siihen, ettei tullut mieleenkään mennä nolaamaan itseään myöhemmin Idolsiin. Sen jälkeen tosin on laskettavissa yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen avannut suuni laulaakseni.

Sen sijaan musiikin kuuntelu oli harrastukseni. Pienenä minulla oli päivisin usein kotona ollessa radio auki, sieltä kuunneltiin iho vereslihalla lapsen mielellä sellaisia kappaleita kuin Minä olen muistanut, Olen suomalainen, Haaveissa vainko oot mun? ja monia muita suomi-iskelmän hittejä. Sitten tuli MTV Music Television, jota varten livistettiin yläasteen ruokatunnilla kaverin kotiin juomaan tuoremehua, että voitiin samalla katsella hittivideoita. Tuo vaihe kuitenkin meni itselläni nopeasti ohi, kun löysin Nirvanan, The Offspringin, Metallican, Guns`n rosesin ja monet muut. 90-luvun loppupuolella vietin hurjaa opiskelijaelämää Raumalla ja tuolta ajalta kaikki mieleen jääneet kappaleet ovat discohittejä eri esittäjiltä: Faitless, Ricky Martin, Movetron... Kotona taas kaijuttimista pauhasi eniten 80-luvun rock ja suomipop. Ensituntuman siihen millaista on muistaa jonkun radiokanavan ohjelmat ulkoa sain kesällä 1996, kun työskentelin kioskissa leirintäalueella. Alkukesä oli kolea ja sateinen, joten Radiomafian kuunteluun jäi aikaa (ehkä liikaakin). Tuon kesän ehdottomasti soitetuin kappale kyseisellä radiokanavalla oli tuon vuoden toukokuussa ensi levyn julkaisseen Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin. Se soitettiin vähintään 10 kertaa päivän aikana. Enkä unohda koskaan juhannusta -97, kun juhannuspäivänä heräsin pää hiukan sumeana Sashin Ecuador-karjahdukseen. 

Entisessä työssäni oli sääntö, että taustalla pitää aina kuulua musiikkia, mutta sillekin oli vähän rajoitteita, ihan mikä tahansa ei käynyt. Kun teet samassa paikassa työtä yhdeksän vuotta, on radiokanavien ohjelmat kuunneltu aika nopeasti loppuun. Kuuntelinkin ensimmäisen parin vuoden jälkeen töissä tosi paljon omia cd:täni. Lenny Kravitzin Greatest hits -levyä jopa niin paljon, että se ei enää lopulta suostunut pyörimään. Tällöin huomasin itsessäni myös musiikin suhteen muutoksen. En enää kuunnellut sitä kotona. Kun pääsin kotiin, tarvitsin hiljaisuutta ja siihen hiljaisuuteen ei kuulunut musiikki.

Kun syksyllä 2006 jäin sairaslomalle masennuksen vuoksi, huomasin, että en enää pystynyt kuuntelemaan musiikkia. Liitin sen välittömästi työhöni, joka tuohon aikaan ahdisti minua kovasti. Joten koko tämän ajan kun olemme mieheni kanssa tunteneet, on musiikinkuuntelu ollut minulle miltein mahdotonta. Ainakin nautinto on ollut kaukana. Tämä harmittaa ja surullisinta on, että meillä ei minun traumojeni vuoksi ole sitä "yhteistä kappaletta", joka melkein kaikilla pareilla on. Varsinkin kun monet kappaleet ennen sairastumistani yhdistyvät päässäni tiettyihin tapahtumiin. 

Saatoin ehkä vähän narrata, sillä tarkemmin ajateltuna meillä itseasiassa on mieheni kanssa ehkä yksi kappale, jota voisi kutsua siksi "meidän kappaleeksi", mutta sitä ei ole kuullut kukaan muu kuin minä ja mieheni sekä uteliaat naapurimme. Kun tapasimme, mieheni teki minulle oman kappaleen. En muista olenko kertonut, että tuohon aikaan mieheni kirjoitti ja teki paljonkin kappaleita, mutta niille ei enää ole ollut aikaa, kun runous vie sen verran paljon vapaa-ajasta. Kappaleessa Jonna on muuttunut Joannaksi, koska se nyt vaan sointuu englanninkieliseen kappaleeseen paremmin. ;)

Tällä hetkellä ainoa musiikki mitä kuuntelen viikoittain, on mieheni kitaransoitto ja laulaminen. Jostain syystä se ei saa oloani ahdistuneeksi, tosin tuon "taustamelun" ollessa päällä, en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Yleensä surffailen netissä aivottomasti tuon aikaa, mutta ei se haittaa. Tiedän, että mieheni nauttii siitä. Jos taas mieheni kuuntelee musiikkia, hän kuuntelee sitä kuulokkeiden kautta, että saan pitää mielenrauhani. Joulun alla yleensä alan kuuntelemaan joululauluja, varsinkin Jussi Björlingin joululevy on sellainen, joka on kuunneltava kerran läpi. En kuitenkin pysty tuotakaan tekemään kovin pitkäjaksoisesti, koska se rauhattoman ahdistava olo iskee ja sitten on painettava STOP.

Naapurit sen sijaan aiheuttavat musiikin suhteen harmaita hiuksia minulle melkein viikoittain. Valitettavasti yksi naapuri on päättänyt, että myös minun on kuunneltava hänen tuuteista suoltamaansa höttöä. Auta armias, jos se tapahtuu silloin, kun olen vääntämässä blogitekstiä. Siihen loppui kirjoitus, en pysty keskittymään yhtään. Myönnän, että siinä kohtaa tulee myös vähän agressiivinen olo. Johtuen siitä, että minusta tuntuu, että naapuri ahdistelee ja on tunkeutunut minun kotiini, enkä siten saa tarvitsemaani rauhaa. Joku aiheuttaa minulle tahallisesti pahaa oloa. Tekisi mieli käydä heittämässä ne stereot parvekkeelta alas, että saisin hiljaisuuteni. Voitte uskoa, että minä olen se kerrostalokyttääjä, joka soittaa poliisit hyvinkin nopeasti paikalle, jos musiikki ei vaimene. 

Kaupassa lykätessäni ostoskärryjä mahdollinen taustamusiikki saa minut puristamaan rystyset valkoisina työntökahvaa ja tekemään kierroksen salamannopeasti. Riihimäellä yksi suosikkipaikoistani on yksityisessä omistuksessa oleva kirjakauppa, jonka sisällä on niin hiljaista, että voisi kuulla nuppineulan tippuvan lattialle. Ihana! Varmin tapa miellyttää minua liikkeessä, on sulkea taustamelu.

Viime viikolla eräässä lehdistötilaisuudessa ollessani jälleen ymmärsin, miten ahdistavaksi liian kovalla oleva musiikki voi käydä. Tilaisuudessa aiheena oleva tuotelanseeraus oli todella kiinnostava, mutta kovalla olevan musiikin vuoksi en pystynyt puolitoista tuntisen visiittini aikana miettimään muuta kuin kotiin lähtöä. Ajatukset olivat koko ajan yhtenä sotkuisena vyyhtinä päässä ja koitin vain tsempata itseäni, että jaksaisin vielä vähän, vaikka teki mieli repiä liian kovalla olevan musiikin vuoksi hiuksia päästäni. Selvisin tilanteesta hengittelemällä rauhallisesti, mutta huomasin olevani jälkeenpäin koko illan todella ahdistuneessa ja jännittyneessä tilassa. En varmasti ollut mitenkään hyvää seuraa ja koin itseni vaisuksi. 

Olen usein koittanut miettiä, mikä musiikissa aiheuttaa itsessäni niin negatiivisia tunteita. Olen puhunut asiasta terapiassa, koittanut siedättää itseäni ja vaikka mitä. Silti ne levottomuuden ja ahdistuksen tunteet, kun musiikki lähtee soimaan, eivät vain poistu. Olen alkanut epäilemään jonkinlaista aistiyliherkkyyttä. Sillä myös valolla on sama vaikutus. Ennen kevätaurinko toi virtaa, nyt se lähinnä valvottaa ja väsyttää, kunnes alan tottumaan siihen hiljalleen loppukesästä. Jotenkin haluan vain löytää asialle jonkin selityksen. Se helpottaisi minua käsittelemään sitä.

Tämä on oikeasti tosi surullista, koska entiselle minälleni musiikki antoi niin paljon. Koitan tsempata itseäni eteenpäin, että tämä on vain vaihe, joka voi vielä muuttua. En vain tiedä milloin. Mitä enemmän vuosia kuluu, sen epätoivoisemmaksi asian koen, koska tunnen, että se herkkyys ylimääräistä "melua" kuten musiikkia kohtaan vain lisääntyy. 

Löytyykö muita samanlaisia vai rakastatteko musiikkia?

Narciso -arvonta on suoritettu. Voittajalle on ilmoitettu asiasta sähköpostitse ja paketti lähti eilen matkaan. Kiitos kaikille osallistujille. Jos tällä kertaa ei tärpännyt, uusi tuoksuarvonta tulossa lokakuussa. 

Uudistunut Joli Rouge

Minulla on eräs tietty puna johon tukeudun aina, jos minulla on kiire ja haluan huulille väriä helposti & nopeasti. Ostin ensimmäiset Clarinsin Joli Rouge -punani vuosia sitten. Ständillä seisoessani ja testereitä ensimmäistä kertaa kokeillessani, ihastuin silmittömästi punien huumaavaan marjaiseen tuoksuun. Se oli silloin jotain, mitä en ollut tottunut huulipunissa haistamaan. Seuraavaksi suurimman vaikutuksen teki koostumus joka oli jotain huulipunan ja kiillon välistä. Silloin kun ostin ensimmäisen Joli Rouge -punan kiiltohuulipunat olivat melkoinen harvinaisuus. Oli vain kiiltoja tai punia, joten silloin näiden koostumus oli itselleni uutta ja erilaista. Vuosien saatossa punakokoelma kasvoi ja onpa täällä blogissakin vuosia sitten vilahtanut yksi ehdottomista suosikeistani sävy 711 Papaya.

Näihin taustoihin nojaten olin erittäin utelias, kun kuulin, että Clarins uudistaa hitiksi nousseet punansa. Uudistuksessa on aina omat riskinsä, mutta toisaalta uusitussa tuotteessa on saatettu korjata ne "viat", mitä aikaisemmassa versiossa on vuosien aikana huomattu. Joli Rouge -punia löytyy 25 eri sävyä, joiden joukosta varmasti jokainen löytää jonkun suosikin. 

Ensimmäinen silmiinpistävä uudistus on huulipunan hylsy. Aiempi hylsy oli hopeinen ja ovaalinmuotoinen. Uusi hylsy sen sijaan on pyöreä ja heleän kultainen. Tykkäsin hopeisestakin hylsystä, mutta pakko myöntää, että kultainen on sävynä paljon ylellisempi. Uudessa hylsyssä on todella napakka kiinnityssysteemi. Puikko napsahtaa tiukasti kiinni. Vertasin tätä ominaisuutta vanhoihin puniini ja tämä on ehdoton parannus. Vanha puikkokin napsahtaa, mutta niiden korkit eivät mielestäni ole läheskään niin tiukasti sulkeutuvia kuin uusissa hylsyssä.

Itse huulipuikkoa on myös hieman hiottu. Se on tehty koveraksi myötäilemään huulten muotoa ja sen terävällä kärjellä saa rajattua ja muotoiltua huulet jopa ilman rajauskynää. Clarins kuitenkin tuo yhdessä uusittujen punien kanssa markkinoille myös neljä nudensävyistä rajauskynää, jotka sointuvat ihon sävyyn ja ovat näin ihanteellisiä näiden punien kanssa käytettäviksi. 

Uusitut punat lupaavat olla entistä kosteuttavampia ja sen ominaisuuden huomasin parantuneen välittömästi, kun levitin punaa huulille. (eivät vanhatkaan olleet kuivattavia) Väri liukui todella pehmeästi. Uusittuihin puniin onkin lisätty kosteuttavia ja hoitavia ainesosia mm. mangovoita ja suolayrtin uutetta, joiden tarkoitus on pitää huulet pehmeänä ja pinta joustavana koko päivän. 

Väriä uusituissa punissa on enemmän, sävyt ovat mielestäni täyteläisempiä kuin vanhoissa punissa. Punissa on pientä hohtavuutta, joka näkyy myös neutraaleissa sävyissä. 

Sain maahantuojalta testiin neljä hyvinkin erilaista sävyä, mikä oli mukava juttu, koska pääsin näin hyvin tutustumaan eri sävymaailmojen koostumuksiin ja hohde-eroihin. Hot Pink on sävynä tosi sähäkkä pinkki, näistä on testaamastani neljästä punasta ehdottomasti eniten hohtoa. Pinkin punan seassa on myös violettiä pientä glitteriä. Bright Coral pienellä kultaisella hohteella on aivan täydellinen kaveri hieman päivettyneen ihon kanssa. Cherry Red oli omilla huulillani huomattavasti oranssimman punainen (huuleni ovat luonnostaan melko punaiset), mitä puikosta olisi voinut päätellä. Odotin aika ysäriä lopputulosta puikon värin perusteella, mutta sävy olikin huulilla raikas lämmin punainen. Rosy Nude oli upea himmeällä kultaisella hohteella varustettu nude. Kaikki sävyt levittyivät nätisti huulille ja pysyivät hyvin. Syömisen jälkeen toki punaa piti lisätä, nämä eivät kuitenkaan ole kestopunia. Ainoastaan Bright Coral oli sävynä pikkaisen vaativampi. Testatessani huuleni olivat normaalia kuivemmat ja Bright Coral oli sävynä ainoa, joka pikkaisen läheltä katsottunut toi huulien kuivuutta esiin, kun taas muut levittyivät mallikkaasti, eivätkä korostaneet kuivia kohtia. 

Ette muuten ikinä usko, mikä näistä oli suosikkini. ;) Hot Pink oli oma ennakkosuosikkini, mutta tällä kertaa voiton vei Rosy Nude. Olen aina sanonut, että nudet huulet tekevät minusta kuolleen. Kerrankin näin ei käynyt vaan tuo hieman kullanhohtoinen sävy oli ehkä paras nude omaa ihoani vasten, mitä olen koskaan käyttänyt. Veikkaan meille pitkää tulevaisuutta yhdessä. Toiseksi kiri Bright Coral, joka kyllä toi päivettyneiden kasvojeni hehkun uudella tavalla esiin. Ehdoton lomapuna! Kuva ei itseasiassa tee punalle kovinkaan paljon oikeutta. 

Oletteko Joli Rouge -punien ystäviä? Mikä sävyistä kolahti eniten?

Uusitut Joli Rouget tulevat myyntiin syyskuussa. Suositushinta on 25,20 euroa.

Punat lehdistönäytteitä. 

Saako bloggaaja valittaa?

Olen monesti miettinyt itsekseni otsikkoa. Luetteko mieluummin blogeja, joissa jaetaan hyvää mieltä ja kaikki sujuu jouhevasti ilman huolen häivää vai blogeja joissa bloggaaja saattaa toisinaan sanoa valituksen sanan asiasta, jos toisestakin? 

Olen usein miettinyt, millaisen kuvan annan täältä itsestäni. Olenko liian negatiivinen? Herättääkö omasta elämästäni kertovat jutut joissakin lukijoissa ahdistusta? Sitä en haluaisi, mutta toisaalta, joka ei niitä halua lukea, hänen ei tarvitse. Voi sitten keskittyä vaikka lukemaan niitä kosmetiikkajuttuja tai etsiä positiivista asennetta ammentavia blogeja muualta. 

Aloin eilen miettimään olenko kirjoittanut tänne ikinä mitään inspiroivaa tai sellaista positiivista virettä tuovaa. Inspiroivaa kyllä, mutta positiivista virettä tuovaa, tuskin. Ehkä jotain toivoa herättävää kuitenkin? 

En vain ole sellainen ihminen, en livenä, enkä täälläkään. Kuvailisin itseäni realistiksi. Jotenkin tässä vuosien saatossa olen oppinut, että omassa elämässä ne asiat eivät kovista yrityksistä huolimatta aina mene niin kuin olen unelmoinut. Suhtautumalla elämään realistisesti, pidän itseni tasapainossa ja jätän isoillekin pettymyksille tilaa tulla. En pystyisi olemaan täällä mitään muuta kuin olen oikeasti. Se on ollut lähtökohtani alusta asti, kun blogia aloin kirjoittamaan, olla raadollisen rehellinen. Ottakaa tai jättäkää. Lapsuudessani esitin urheampaa kuin olinkaan, työelämässä tehokkaampaa, mitä jaksoin. Enää en jaksa olla muuta kuin olen. 

Pidän itseäni perusonnellisena ihmisenä, mutta en tiedä näkyykö se täällä mitenkään. En ole koskaan ollut tsemppaajatyyppi, enkä koe, että minun pitäisi alkaa täälläkään sellaiseksi. Myönnän, että blogin ulkopuolella varmasti valitan paljon asioista, se on perfektionistin vika. Kysykää vaikka mieheltäni. ;) Inhoan kaupan hyllyistä viikoittain löytyviä homeisia hedelmiä, kinkkusiivuja joissa komistelee normaali hinta, mutta päiväys meni pari päivää sitten. Jaksan huokailla leipähyllyssä myytäviä kivikovia paketteja, joilla on päiväys huomenna. Toisaalta saatan kävellessäni kotiin sieltä pilaantuneiden tuotteiden ihmemaasta, katsella puussa kiipeävää oravaa tai tien ylittävää siiliä ja hymyillä leveästi. Tänä aamuna voisin valittaa sitä, kuinka minut herätti nurmikonleikkaaja aivan liian aikaisin. Hyväpuoli oli kuitenkin se, että päätin alkaa kirjoittamaan tätä postausta, kun aikaa oli. Ymmärrykseni ei myöskään riitä Suomen byrokratialle tai sille millaiseen myllyyn mielenterveyskuntoutujat pistetään. Jos haluatte nähdä tämän maan jotain huonoja puolia, suosittelen lämpimästi kokeilemaan mielenterveyskuntoutusta. Silloin tiedätte varmasti, mikä täällä mättää. Toisaalta saatan samaan aikaan olla todella onnellinen ja kiitollinen tämän byrokratian minulle myöntämästä terapeutista, mistä käynneistä Kela maksaa osan. Siitä on todella ollut apua, niin paljon, etten tiedä mitä teen, kun se terapia vajaan vuoden päästä loppuu. Mihin meni kolme vuotta?

Hirveän positiivisen kuvan pitäminen elämästäni blogissa olisi vaikeaa tai miltein mahdotonta siksikin, että minulla on aika usein sellaisia päiviä kuin eilinen. "Suurenmoinen" joskin minulle aika tavanomainen päiväni huipentui siihen, että istuskelin paikallisen museon penkillä ja itkin ahdistustani. Ympärillä kuului vain ilmastointilaitteiden suhina. Itselleni tärkeät Schjerfbeckin taulut jäivät katsomatta ja oli lähdettävä kotiin. Vieressä oleva ihminen kysyi huolestuneena: "Pärjäätkö?" Lohdutusta päivään sain kuitenkin iltakävelystä mieheni kanssa ihanassa elokuisessa illassa. Edellä kerrottu on kuitenkin minun arkeani ja olen oppinut elämään sen kanssa, vaikka välillä tekeekin tiukkaa. En jostain syystä halua kuitenkaan hirveästi kertoa täällä näistä päivistäni. Tulee olo, että valitan. 

Saako bloggaaja valittaa?

Naturaliumin mangoherkut

Olen innoissani, että minulla on pitkästä aikaa esitellä teille markettituote, joka täyttää kosmetiikalle asettamani aika korkeatkin kriteerit. Naturaliumin tuotteet hivelevät ulkonäöllisesti omaa silmääni, tuoksuvat taivaallisilta, toimivat käytännössä ja ovat vielä edullisiakin. Tuotesarja valloittaa valikoidut K-Citymarketit tässä kuussa. Suomessa homma starttaa kolmella herkullisella tuoksulla: mangolla, vadelmalla ja omenalla. Mutta tein vähän myyräntyötä netissä ja ulkomailla myynnissä on näköjään myös kookosta, persikkaa ja melonia. Katsotaan, jos sarjasta tulee suosittu, tulevatko muutkin tuoksut meillä myyntiin.

Kun sain lehdistötiedotteen Naturaliumin tuotteista, silmääni osui välittömästi herkullisen näköiset pakkaukset, jotka huokuivat silmiini ihanaa raikasta yksinkertaisuuttaa. Olen täällä usein kertonut, miten useiden marketeissa myytävien tuotteiden pakkaukset sekasotkuisine kuvineen ja tekstiryppäineen, eivät saa minua oikein innostumaan. Herättävät enemmänkin levottomuutta. Aah, kerrankin marketissa myytävä pakkaus ei ole tungettu täyteen itseäni häiritsevää tekstiä. Mikä mahtavinta tuotteisiin on merkitty selkeästi päivä milloin ne on valmistettu, sekä parasta ennen -päiväys. Ihan mieletön juttu, helpottaa kovasti käyttöä. Tuotteet ovat parabeenittomia.

Naturaliumin periaate on, että tuoksut ovat aidon hedelmäisiä ja marjaisia. Tämä ainakin toteutuu mangosarjassa, sillä tuoksu on yhtä herkullinen kuin tuoksuistaan tunnetuissa The Body Shopin tuotteissa. Mmm...

Mango suihkugeelissä on raikas energinen tuoksu. Sisältää mm. E-vitamiinia ja andioksidantteja. Koostumus on emulsiomaista ja vaahto kevyen pehmeää. Huuhtoutuu iholta helposti pois, eikä jätä vartalon ihoa kiristäväksi. Ihana mangontuoksu säilyy iholla hetkisen aikaa myös suihkun jälkeen. Suositushinta 500ml:n pullolle on 5,50 euroa.

Mango -vartalovoide on pakattu jämäkkään pumppupulloon, joka on ehdottomasti paras tapa pakata vartalovoide, koska voiteen annostelu onnistuu tällöin yhdellä kädellä. Suihkugeelin tapaan vartalovoide sisältää E-vitamiinia ja siinä on yhtä hurmaava raikas tuoksu, joka säilyy iholla reilut pari tuntia. Koostumus on emulsiomaista ja nopeasti imeytyvää. Jättää ihon pinnan raikkaan tuntuiseksi. Ehdottomasti hyvä tuote sellaisille, jotka tykkäävät kevyistä vartalotuotteista. Suositushinta 370ml:n pullolle on 7,50 euroa.

Oletteko törmänneet näihin?

Tuotteet lehdistönäytteitä.

NAFHA Purifying Face Lotion & alekoodi

Olen kirjoitellut Nafhan tuotteista teille aiemminkin, ihastuin silloin palavasti varsinkin sarjan rauhoittavaan kasvonaamioon, jota itseasiassa olen ostanut itselleni jo uuden tuubin. Nafha-sarjasta löytyy melkein kaikki tuotteet naamiosta puhdistukseen ja silmänympärystuotteeseen, sekä vartalonhoitoon ja öljyihin. Yksi on kuitenkin tähän asti puuttunut. Kasvovesi. Tiedän, että toiset tulevat varsin hyvin toimeen ilman tätä tuotetta, varsinkin misellivesien vallattua markkinat, mutta minä en. Jos puhutaan ihonhoitosarjasta, mielestäni sarja ei ole täydellinen, jos se ei sisällä kasvovettä. Sillä kasvovesi on ihonpuhdistukseni kulmakiviä. Kasvovedellä saa viimeisteltyä ihonpuhdistuksen ja sen tarkoitus on jättää kasvoille raikas ja kiristämätön tunne, sekä rauhoittaa ihoa puhdistuksen jälkeen. Se valmistelee ihon vastaanottamaan ne herkut, mitä aiot sen jälkeen ihollesi pistää. En vaan voisi puhua enempää kasvoveden puolesta. Käyttäkää, huomaatte kyllä eron pitkän ajanjakson kuluessa. ;)

Nafhahan on ranskalainen Ecocert-sertifioitu tuotesarja, jonka tuotteissa yhdistyy mielestäni luksus ja luonnollisuus kohtuulliseen hintaan. Tuotteissa käytetäänkin korkealaatuisimpia luonnollisia raaka-aineita, sekä luomutuotettuja ainesosia. 

Nafhan uusi tuote kantaa nimeä Puhdistava kasvovesi (Purifying Face Lotion). Tätä pelottavaa puhdistava -sanaa ei kannata kuitenkaan edes herkkäihoisten säikähtää, sillä minusta tämä sopii kaikille ihotyypeille juurikin hellävaraisuutensa vuoksi. Omaa pintakuivaa ihoani tämä ei ole kuivattanut ollenkaan vaan tunne iholla käytön jälkeen on miellyttävän pehmeä. Tuoksu tässä on todella mieto, kuvailisin sitä lempeän raikkaaksi. Kasvovesi on pakattu runsaaseen 200ml:n suihkepulloon, josta pidän kovasti. Pakkaustapa lisää sen käyttöominaisuuksia. Tuotetta voi suihkutella kasvoille päivän aikana viilentämään ja kosteuttamaan ihoa, sillä saa kiinnitettyä varsinkin mineraalimeikin, sillä suihke on todella hienojakoinen. Käyttöohjeissa neuvotaan suihkuttamaan kasvovettä kasvoille aamuin/illoin, minä olen suihkutellut siinä välissäkin. Jos en jaksa odotella kuivumista muutamia sekuntteja, taputtelen tuotteen puhtain sormin kasvoille nopeuttaakseni sen imeytymistä. Toinen vaihtoehto on suihkuttaa tuotetta pari suihkausta vanulappuun ja pyyhkiä sillä kasvot, varsinkin jos haluat käyttää tuotetta viimeistelemään ihonpuhdistuksen. 

Kasvovesi sisältää sitruunaa, pomeranssia ja kaktusviikunaa, jotka yhdessä ravitsevat ja pehmentävät herkkää sekä ärtynyttä ihoa. Taikapähkinä ja sitruunaverbana auttavat parantamaan ihon rakennetta, kun taas hevoskastanja ja carob vähentävät ihon punoitusta. 

Nafhan tuotteet ovat tällä hetkellä -20% Biodellyn verkkokaupassa 26.8 asti. Mutta teillä on lukijoinani mahdollisuus saada kaikista verkkokaupan tuotteista -10%, kun kirjoitatte kassalla kupongit kohtaan alekoodin KEYWORD. Alekoodi koskee myös kaikkia aletuotteita! Blogin alekoodi on voimassa syyskuun loppuun asti. Tiedoksi, etten hyödy mitään teidän alekoodilla tekemistä ostoksista, joten tämä on vain jotain jota halusin tarjota teille, jos olette Biodellylle tilausta tekemässä. 

Esim. Kasvoveden normaalihinta on 21,50 euroa, Nafha-tuotteiden -20% jälkeen hintaa jää 17,20 euroa, kun syötätte lisäksi koodin KEYWORD niin kasvovedelle jää hintaa ainoastaan 15,48 euroa. 

Onko Nafhan tuotteet tuttuja? Tuletteko toimeen ilman kasvovettä?

Kasvovesi lehdistönäyte, saatu maahantuojalta. Jutun linkeistä en saa rahallista korvausta.

NARCISO -ARVONTA

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Facebookin puolella lupailin torstaina tuoksuarvontaa. Tällä kertaa arvottavana on keväällä ilmestynyt Narciso Rodriguezin ajattoman klassinen Narciso EdT. Se on Narcison muiden tuoksujen tapaan minimalistisen aistillinen luomus. Sitä huokuu myös neliönmuotoinen musta pullo, joka on ainakin itselläni ollut tuoksuvatini koristus, johon keräilen esille mielestäni kauneimpia tuoksupulloja. Tuoksun koostumus on puinen ja myskimäinen. Se on hienostunut ja huokuu chypre-tuoksujen tapaan aitoa ja oikeaa vanhan ajan tuoksuhenkeä. Tällaisia enää harvemmin löytää.

Alkutuoksussa pehmää pionia ja Bulgarian ruusua. Tuoksun sydän on myskinen. Pohjalla vetiveriä ja kahta erilaista seetrin nuottia. Narciso Rodriguezin tuoksujen kesto iholla on yleensä mieletön, näitä tuoksuja ei todellakaan kannata tai tarvitse lisäillä päivän mittaan ja silloin aamullakin laittaessa yksikin suihkaus riittää. Narsico EdT:n kesto on omalla ihollani reilut kahdeksan tuntia, mikä on EdT:lle huikea aika. 

Lisää Narcison tuoksuista voit lukea täältä. Narciso Rodriguezin tulevista uutuuksista saat tietoa seuraamalla Tuoksun taikaa Facebookissa. 

ARVONTA:

Arvontaan osallistut jättämällä kommenttilaatikkooni toimivan sähköpostiosoitteesi ja kerrot mikä tuoksu on suosikkisi juuri tällä hetkellä. Jos et halua jättää sähköpostiosoitetta näkyviin, voit osallistua arvontaan myös laittamalla sähköpostia osoitteeseen hakusanarakkaus@gmail.com, laitathan viestin otsikoksi NARCISO -arvonta. Olisi tietenkin mukavaa, jos seuraisit blogiani Faceboookin, Bloglovinin, Instagramin tai Blogipolun kautta. Kilpailu päättyy su 23.8 klo 23.59. Voittajaan otan yhteyttä sähköpostitse seuraavalla viikolla.

ONNEA ARVONTAAN!

Palkinnon lahjoitti Norex Cosmetics.

The Silk

Ensin pientä tilitystä. Tuoksujen kuvaaminen on ehdottomasti tässä blogihommassa mielipuuhaani. Se, että ensin saa otettua kuvat, sen jälkeen suihkauttaa yleensä jo viikon testailun jälkeen vielä kerran tuoksua ranteeseen josta olen kirjoittamassa. Asettua tähän koneelle, antaa tuoksun ja kuvien viedä minut tilaan, jossa syntyy tuoksupostaus. Koko siinä tilanteessa on jotain käsittämättömän rentouttavaa, jota on hyvin vaikea kuvailla. 

Tällä kertaa kuitenkin kaikki lähti menemään heti väärin. En meinannut saada millään otettua tuoksusta mieleisiäni kuvia, niissä oli aina jotain vialla, enkä saanut mielestäni vangittua erikoista pulloa niihin tarpeeksi hyvin. Yleensä saan kuvat otettua kerrasta, nämä kuvat ovat vasta kolmannen yrityksen tulos. Olisin niin halunnut kuvata aluksi tuoksun silkkipaidan kanssa, ongelma oli vain se, että en omista silkkipaitaa. Vaikka kukkia ja hedelmiä ostankin usein rekvisiitaksi kuviin, silkkipaidan osto olisi tuntunut liioittelulta, koska en sellaista käytä. Kokeilin kukkien kanssa, ei. Pullo ei vaan tullut tarpeeksi nätisti esiin. Lopuksi kokeilin tummaa taustaa, no kyllä kiitos. Kuvat ovat tämän blogin historian varmasti askeettisimmat, mutta minusta tuo pullo toimii parhaiten tummaan taustaa vasten, se ei tarvitse muuta. Joten kestäkää!

Jotkut teistä ovat saattaneet huomata, että Sensain The Silk -tuoksu lanseerataan virallisesti Glorian Fashion Shown yhteydessä Kattilahallissa Helsingissä syyskuun alussa, mutta ainakin lehdistötiedotteen mukaan tuoksut tulevat kauppoihin jo nyt elokuussa. Testiversioksi saamani tuoksu on EdT, mutta tuoksusta on myös EdP -versio.

Kun sain tuoksun käsiini ennen juhannusta, salaa toivoin, että tämä tuoksuisi edes vähän samalta ylelliseltä puhtaudelta kuin Sensain muut tuotteet. Jotenkin ajattelin, että se on Sensaita ja sen on tuoksuttava Sensailta. Varsinkin, kun omaa nenääni miellyttäviä puhtaita tuoksuja on tässä maailmassa liian vähän. Tähän asti suosikin viittaa on kantanut Cleanin Fresh Laundry, mutta nyt on pakko myöntää, että puhtaudessa tämä The Silk meni silkkimäisen kevyesti leijumalla ohi. Tuoksuiko tämä sitten Sensailta. Tuoksuihan se!

The Silk EdT:a kuvaillaan raikkaaksi itämaiseksi tuoksuksi, joka kietoo käyttäjänsä eleganttiin, silkkimäiseen tuoksuhuntuun. Ajatuksena on, että tuoksun sekoittuessa ihon omaan tuoksuun, syntyy yksilöllinen tuoksu, joka tuo esiin käyttäjänsä sisäisen kauneuden. Vähän kuin ne jokaisen huulilla eri sävyisinä näyttäytyvät Lip Balmit.

Alkutuoksuna tai Sensai käyttää sanaa tuoksuhuntu on bergamottia, punapippuria, päärynää ja orvokin lehtiä. Tuoksun sydämessä pionia, ambraa, orkideaa ja kieloa. Pohjalla myskiä ja tonkapapua. 

Hämmentävää on se, että tuoksussa on monia voimakkaiksi ja helposti tunnistettaviksi lueteltavia tuoksunuotteja kuten punapippuri, kielo ja myski, mutta jollain mystisellä tavalla tämä tuoksu onnistui laskeutumaan iholleni niin, että minun oli hyvin vaikea (aika tarkasta nenästäni huolimatta) erottaa tässä tiettyjä nuotteja. Sain vain valtavan valloittavan ja ihmeellisen kokonaisvaikutelman, joka on ylellinen puhtaus. Tuoksu on ollut koko kesän käytetyin tuoksu ja ihan vähitellen, vasta viime aikoina olen alkanut erottaa tästä omalla ihollani tiettyjä piirteitä, mutta se vei hämmästyttävän kauan aikaa. Alun tuoksuhunnussa on selkeiten esillä omalla ihollani makea päärynä ja taustalla on ripaus mausteista punapippuria. Vähän aikaa iholla oltuaan orkidea tunkee selkeästi esiin, mutta taas kieloa en itselläni löydä. Pohjalla on selvästi myskisyys ja tonkapavun makeus. EdT:n kesto on omalla ihollani hyvät kuutisen tuntia.

Jos minun pitäisi kuvailla tuoksua lyhyesti, sanoisin sen olevan pehmeä ja ylellisen puhdas. Siinä on jotain viehkeää, mutta silti helposti lähestyttävää. Minulle se on paras pehmeää puhtautta ilmaiseva tuoksu, mitä on koskaan tehty. Kun valitsin tuoksua juhannukseksi suomalaiseen kesäyöhön, ei mieleeni edes tullut valita muuta kuin The Silk.

Tuoksun luojana on toiminut Marie Salamange, joka on luonut tuoksuja Jo Malonelle, Guerlainille ja onhan hän myös toiminut nenänä viime syksyn bloggaajien suosikkituoksun Yves Saint Laurentin Black Opiumin. 

Minulle kuvaukseen hankaluuksia aiheuttaneen pullon suunnittelija on Gwënael Nicolas, joka on suunnitellut mm. liikkeitä Louis Vuittonille, Fendille ja Berlutille. Suunnittelun pohjalla oli ajatus silkkikotilosta. Pullon pinnassa olevat viivat antavat vaikutelman pehmeästä ja ohuesta kankaasta. Pullo on äärettömän kaunis, mutta on pakko sanoa, että korkki on hieman kömpelö avata. Alussa pelkäsin koko ajan rikkovani sen, koska sen nostaminen vaati voimaa, eikä siitä meinannut saada otetta. Korkki on kuitenkin hieman löystynyt käytössä ja ongelma on sitä kautta hävinnyt.

Tykkäättekö puhtaista tuoksuista?

Suositushinnat:

Sensai The Silk EdT 50ml, 104€

Sensai The Silk EdP 50ml, 131€

Tuoksu myynnissä elokuussa.

Tuoksu lehdistönäyte.

SENSAI – Kosteuden hellimä iho

Olen useassa postauksessa kertonut, että tapanani on tehdä iholleni täydellinen kosteuttava hemmottelu 1-2 kertaan viikossa. Hemmottelun olen melkein vuoden ajan toteuttanut ainoastaan Sensain tuotteilla. Paljon vähemmälläkin määrällä tuotteita pärjäisi, mutta nyt puhutaan sellaisesta ultimaalisesta arkipäivän luksushemmottelussa, jonka ihoni on todella ansainnut ja sellaisen haluan sille myös antaa. Koko hommassa kyse on siinä, että ihoa kosteutetaan kerrostamalla. Voin luvata, että se joka tämän perässä tekee, herää aamulla super-pehmeällä, sileällä ja kuulalla iholla. Joka kerran seuraavana aamuna hemmottelun jälkeen, tuntuu suorastaan syntiseltä laittaa meikkiä puhtaalle iholle. Harmi, että olen liian vaihtelunhaluinen enkä pysty/halua sitoutua yhteen sarjaan vaan tykkään miksailla tuotteita, mutta Sensain on sentään onnistunut ryövätä pari päivää viikosta täysin itselleen. Aika suoritus. ;)

Ajattelin jakaa teidän kanssa vihdoin koko tämän hemmotteluni. Aikaahan koko hommaan ei kulu kuin 10-15 minuuttia + hyvin nukuttu yö, jonka aikana kaikki kosteusherkut pääsevät muhimaan kasvoilla naamion alla. 

Homma alkaa tietenkin kaksoispuhdistuksella. Itse tykkään käyttää ensimmäisen vaiheen putsarina eniten öljyä. Sensain Cleansing Oil on ehdottomasti yksi parhaista kokeilemistani. Sain juuri kulutettua ison pullon loppuun, mutta onneksi löysin kaapin kätköistäni vielä matkakoon, ehti jo pieni hätäkin tämän takia eräs ilta iskeä. Olisihan se nyt ollut kamalaa käyttää hemmotteluiltana jonkun toisen brändin öljyä. ;) Toisen vaiheen puhdistukseen tykkään eniten käyttää Creamy Soapia, joka vaahtoaa mielettömän pehmeän kermaisesti ja pesee ihon melkein narskuvan puhtaaksi, mutta ei jätä tunnetta silti yhtään kiristäväksi. Seuraavaksi aion silti uteliaisuudesta kokeilla Myyn innoittamana Milky Soapia. Kun puhdistus on suoritettu, on aika kuoria. Sensain Silk Peeling Mask on yhdistetty naamio/kuorinta. Kuorinta on kuitenkin niin hellävarainen, että se sopii myös herkälle iholle. Tuotteen koostumus on voidemaista, levitän sitä paksun kerroksen kuivalle, puhtaalle iholle ja annan vaikuttaa 5 minuuttia. Lopuksi lisään päälle hieman vettä ja pyörittelen naamion pois kasvoiltani. Kiitos tämän tuotteen löytymisestä kuuluu Helsingin Sokoksen Sensai-myyntipisteestä vastaavalle Timolle, jonka eteen menin etuseteliäni heilutellen aivan varmana siitä, että haluan ostaa Silk Peeling Powderin. Timo kuitenkin kertoi, että heillä on sarjassa myös toinen kuorinta ja kertomani perusteella saattaisin pitää ehkä siitä enemmän. Hillitsin Timon suosituksesta silloin ostohaluni ja sain molemmista näytteet mukaani. Niiden perusteella päädyin lopulta ostamaan Peeling Maskin, koska se sopi pintakuivalle iholleni paremmin. Kiitos Timo!

Kuorinnan jälkeen painelen ihoni pyyhkeellä kuivaksi. Sitten suihkaisen kasvoilleni pari suihkausta Hydrachange Mistiä, joka virkistää ja rauhoittaa ihoa. Annan mistin imeytyä hetken aikaa, yleensä tässä välissä pesaisen hampaani. Seuraavaksi taputtelen iholleni ja silmänympäryksille Lotion II (MOIST) -hoitoveden. Hoitoveden jälkeen lisään iholleni Essencen -tehohoidon, jota laitan myös silmänympärysiholle. Tämän jälkeen on vuorossa seerumi, tällä hetkellä käytössäni Extra Intensive Seriesin Extra Intensive Essence, jonka ihoa energisoivan vaikutuksen huomaan myös silloin, kun miksailen sitä muiden brändien tuotteiden kanssa. Seuraava vaihe sitten riippuu sen hetkisestä ihon kunnosta, jos iho on tuntunut kuivalta ja tosi väsyneeltä, lisään päälle vielä Extra Intensive Creamin, joka on vienyt täysin sydämeni. Voide on todella paksua, mutta siinä on ihana silkinsileä koostumus, joka yllätyksekseni imeytyy ihoon hetkessä. Jättää ihon pinnan pehmoiseksi ja kimmoisan tuntuiseksi. On sopinut itselleni kuivempina ihopäivinä hyvin myös meikin alle.

Lopuksi sivelen kasvoilleni erittäin ohuen kerroksen Maskia, jonka alla kaikki tuotteet saavat muhia yön yli. Sensain Mask on koostumukseltaan voidemaista ja levittyy ihoon voidemaisen pehmeästi. Se ei jätä ihon pintaa yhtään nihkeäksi, joten kasvojen liimautumista tyynyyn ei tämän kanssa tarvitse yön aikana pelätä. Sitten ei muuta kuin nukkumaan. Seuraavana aamuna peiliin katsoessani, sanon joka kerran mielessäni: wau. Itsellänihän iho on yleensä aina melko hyvässä kunnossa, mutta silti tämän hemmottelun jälkeen eron huomaa aivan selkeästi. Iho on kimmoisa, kuulas, pehmeä ja täydellisen kosteutettu. Uskomattominta tässä hommassa on se, että vaikka kerroksia on useita koskaan tämän vuoden aikana, tuotteet eivät ole lähteneet rullautumaan iholla vaan ne kaikki sulautuvat täydellisesti yhteen ilman, että ihon pinta jäisi nihkeän oloiseksi. 

Tiedän, että monesta tämä määrä tuotteita voi kuulostaa hurjalta, mutta itselleni se on täydellistä hemmottelua ja samalla rentoutumista. En kuitenkaan tee tätä joka ilta vaan yleensä puhdistus, seerumi ja kosteusvoide riittävät. Mikä parasta pieni vaivannäkö kannattaa, kun peilistä katsoo aamulla hyvin hoidettu ja sädehtivä iho. Ihonhoitofilosofiaani voi tutustua aiemmin kirjoittamassani jutussa Ihonhoito – Arjen luksusta.

Millä hemmottelette ihoanne?

Osa tuotteista itse ostettu, osa lehdistönäytteitä.

Irja

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olen maininnut Irjan blogissani vain kerran. Nyt tuli olo, että minun on kerrottava teille enemmän Irjasta, henkilöstä joka on mielestäni ollut isoin vaikuttaja elämässäni heti mummon jälkeen. Siitä huolimatta, että Irja kuoli yli 25 vuotta sitten juuri ennen kolmattatoista syntymäpäivääni.

Irja oli isäni nuorin sisko. Ikäeroa meillä oli vajaat 17 vuotta. Tiedän, että Irjalla oli omassa elämässään omat vaikeutensa, joita en aio täällä enempää ruotia. Haluan kuitenkin kertoa siitä, miten Irja vaikutti ja vaikuttaa elämääni vielä tänäkin päivänä.

Irja on se tyyppi, josta minä näen eniten unia. Se on jotenkin uskomatonta, koska mummon kuoleman jälkeen ajattelin, että mummo alkaisi tulemaan uniini enemmän, mutta ei. Minun unissani eniten seikkaileva henkilö on edelleen Irja. Tiedätte varmaan ne hyvät unet, joista unta nähdessään alitajuisesti tajuaa, että ne ovat unta, mutta juuri siksi niistä ei tahtoisi herätä milloinkaan. Sellaista unta minä näen usein Irjasta. Niissä unissa on aina kivaa, mutta parasta on se, että voin olla jälleen Irjan kanssa ja tuntea hänen läsnäolonsa hyvin voimakkaasti. Antaisin oikeastaan melkein mitä vain, että voisin tuntea Irjan nyt vanhempanakin. Valitettavasti se ei ole mahdollista, joten on tyydyttävä uniin.

Näin lapsena Irjaa joka viikko. Eniten odotin keskiviikkoja, jolloin Irjalla oli avomiehensä kanssa tapana tulla usein meille saunomaan. Arvasin, että Irja saattaisi olla jo kotona odottamassa mummon kanssa, kun menin koulusta kotiin. Tiesin, että silloin olisi tarjolla maailman parasta perunamuusia, Irjan tekemää. Irjassa oli nuoren minäni mielestä jotain maagista. Minusta hän valaisi iloisuudellaan koko tilan. Ei ollut ihmistä, joka ei olisi halunnut olla Irjan kanssa. Välillä tuntui, etten saanut hänen seurastaan tarpeekseeni. Irjan kylääntulo tiesi sitä, että silloin tehtäisiin kaikkea kivaa. Pelattaisiin, juteltaisiin, saunottaisiin ja naurettaisiin myöhäiseen iltaan asti. Irja fanitti Tapparaa ja rakasti Rölliä. Tunsin aina tosi vahvasti, miten erityisen paljon mummoni nautti nuorimman tyttärensä seurasta. Tiedän, että teistä voi kuulostaa kamalalta, kun sanon tämän, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että kaikista kahdeksasta lapsestaan Irja oli mummon "suosikki". Sen vain aisti. Mummo sanoi meitä usein Irjan kanssa samanlaisiksi, välillä hänellä meni meidän nimetkin sekaisin.

Aloin nähdä unia Irjasta, kun hän kuoli. Luultavasti tarvitsin häntä niin kipeästi elämääni, että aloin nähdä unia, jolla pystyin täyttämään hänen jättämän tyhjän aukon. Irja on myös syy, miksi pelkään hautajaisia. Irjan hautajaisten jälkeen en ole käynyt yksissäkään, enkä mene. Irjan hautajaisissa penkissä istuessani ja itkuista räkääni nieleskellessäni päätin, että minulle ei järjestetä hautajaisia. En halua vain halua, että kukaan joutuu kokemaan jotain niin ahdistavaa, mitä itse silloin koin. Tiedän, että monet kokevat hautajaiset tietyllä tavalla "helpotuksena", itse en koe niin.

***

Kaikki alkoi talvella 1990. Irja alkoi valitella joulun jälkeen outoja pääkipuja, joita hänellä ei ennen ollut. Kävi niistä lääkärissäkin, usein. Ne tulkittiin migreeniksi, mutta kipuihin ei tullut helpotusta. Lopulta alettiin epäillä reumaakin, kun särky alkoi säteillä muuallekin kroppaan. Huhtikuussa Irja oli tutkittavana Pikonlinnan sairaalassa, josta oli vielä soittanut mummolle, kertonut puhelimessa, että hänet päästetään kotiin, koska mitään ei löytynyt, vaikka selkäydinnäytekin oli otettu. Yksi paikka oli kuitenkin tutkimatta. Pää. Reilu tunti puhelun jälkeen mummo sai puhelun. Irja oli siirretty TAYSiin, koska hän oli saanut aivoverenvuodon. Tulin itse juuri koulusta kotiin, kun episodi oli käynnissä ja mummo oli lähdössä Tampereelle. Mummo houkutteli, että lähde mukaan. Joku ääni sisälläni sanoi: "Älä lähde." En lähtenyt. En voi edes kuvitella miten pitkältä mummosta on tuntunut tuo 100 km:n automatka. Perille päästyään mummo sai tietää, että hänen tyttärensä on aivokuollut, eikä mitään ollut tehtävissä. Siellä Irja makasi hengityskoneessa, joka piti hänet elossa. Tuolloin tarvittiin lähiomaisten lupa elintenluovutukseen, mummo antoi. Niinpä Irjasta tuli sankarini myös kuolemansa jälkeen. Irjan sarveiskalvojen avulla, joku jatkoi elämäänsä näkevänä.

Muistan, että kaikki oli jotenkin sekavaa. En voinut käsittää, että 29-vuotias rakas ihminen oli kuollut. Kuoleman jälkeen ruumis tuotiin Mänttään ja mummo houkutteli minua kappeliin katsomaan viimeiseen kerran Irjaa. Kieltäydyin ehdottomasti menemästä. Kerroin, että haluan muistaa Irjan juuri sellaisena, kun hänet viimeisen kerran näin. Elävänä. Toinen ongelma meinasi tulla siitä, että Irja oli mummon tapaan ortodoksi. Sanoin mummolle, että jos arkku pidetään auki, minä en tule hautajaisiin. En pysty. Siunaamaan tuleva ortodoksipappi ei pitänyt ideasta, että arkun kansi olisi kiinni, ymmärsin, että hän oli syyllistänyt tästä asiasta mummoani aika paljon ja jopa uhkaili tulemasta, mutta mummo piti päänsä tapansa mukaan siksi, että minä pystyin menemään hautajaisiin. En olisi halunnut mennä, mutta tiesin, minkä työn mummo oli tehnyt, että minä pystyisin osallistumaan, joten menin. Hautajaisissa vieressäni istui serkkuni, jolle Irja oli ollut vähintään yhtä rakas kuin minulle. Muistan, että itkeä tuhersin koko tilaisuuden läpi, serkun ojentaessa minulle jatkuvalla syötöllä nenäliinojaan. Toistin vain päässäni sanoja: "Jos tästä selviän, en enää ikinä osallistu hautajaisiin." Olisin halunnut juosta ulos. Tuntui, että tilaisuus kesti ikuisuuden. En edes tiedä itkinkö hautajaisissa Irjan kuolemaa vai omaa ahdistunutta tunnettani koko tilaisuudesta. Jouduin lukemaan haudalla kukka-adressin rivit, koska mummo ei itkultaan pystynyt. Itsellä oli tuossa vaiheessa vain tyhjä olo. Muistan, että toukokokuun alun päiväksi oli hirveän kuuma. Sukkahousut hiostivat ja pitkähihainen valkoinen paitani kuristi kurkkuani. Olisi tarjennut hellemekossa, johon vaihdoinkin heti kahvitilaisuuden jälkeen. Illemmalla istuin pitkään kotipihassa kaivon kannella, auringon kuumottaessa kasvojani. Oli ihan hiljaista. Äkkiä minulle tuli tosi vahva olo, että Irja oli läsnä. Sen jälkeen alkoivat unet ja ne ovat jatkuneet aina tähän päivään saakka. En menettänytkään Irjaa vaan sain hänet osin takaisin.

Suruasiassa minulle tämä länsimaalainen tapa kohdata suru ja menetys ovat ahdistavia. Kun Etelä-Afrikassa Nelson Mandela kuoli, ihmiset kerääntyivät kaduille tanssimaan ja laulamaan, samalla muistellen entisen presidentin pitkää elämää. Ei suremaan sitä, että hän kuoli vaan juhlistamaan sitä, miksi hän eli. Lohdullista.

Tiedän, että mummo ei selvinnyt Irjan kuolemasta koskaan. Oppi kyllä elämään asian kanssa, mutta elämä ei enää koskaan ollut samanlaista. Sen kertoo aika hyvin se, mitä mummo kirjoitti perimääni joulukirjaan ensimmäisenä jouluna ilman Irjaa. Huomasin jutun kirjasta vasta vuosia myöhemmin ja aloin silloin miettimään, millainen oma ensimmäinen jouluni oli ilman Irjaa. Muistan, että se oli outo, koska Irja oli ollut jouluina siihen asti aina läsnä. Muistan kuitenkin, että omalla tavallani nautin tuosta joulusta, olihan se suosikkiaikani vuodesta. Mummo sen sijaan piti pokkansa, sillä en muista häntä mitenkään normaalia vaisumpana.

28.12.1990 

"Oli taas yksi joulu elämäni saatossa. Toisekseen en tätä joulua odottanut, eikä se joululta tuntunut niin kuin useat muut joulut. Olihan se muuten ihan toistensa kaltainen lapsilla, tarkoitan lasteni lapsilla oli hauskaa pukkeineen, lahjoineen ym. Minulla vaan ei ollut hauskaa, vaikka en sitä ulospäin näyttänyt. Sydäntäni jäyti aivan kuin jäämöhkäle olisi ollut siellä. Syy tähän kaikkeen oli ja on kai lopun elämäni suru nuorimman lapseni Irjan kuolema.

Hänen iloinen naurunsa ja välitön luonteensa antoi iloa aina sinne missä hän oli. Lapsi lasten joukossa, ystävä ystävien parissa ja lohduttaja silloin, kun joku lohtua tarvitsi. Siksi minulla on häntä niin ikävä...

Olen usein miettinyt, mitä tapahtuisi, jos Irja-unet loppuisivat. Huolestuisinko? Ehkä? Sen tiedän, että minulle tulisi hirmuinen ikävä. Jos minulle annettaisiin tilaisuus tavata kuka ihminen tahansa elävä tai kuollut, vastaisin silmää räpäyttämättä: Irja.


Facebook-arvonnan kosmetiikkapaketin voitti Miisa L. Miisaan on otettu yhteyttä ja paketti lähtee hänelle vielä tällä viikolla. Kiitos osallistujille!

Mae & Nana

Aurinkoista ja kesäistä maanantaita! Olen kyllä lievästi sanottuna onnellinen, että se kesä tuli sittenkin, vaikka onkin jo elokuu. Lämmöstä huolimatta ainakin minä haistan jo syksyn, jotenkin taustavire on erilainen kuin kesällä. Yhtä kaikki, jihaa, aurinko paistaa! Toivottavasti teidän viikonloppu sujui rentouttavissa ja aurinkoisissa merkeissä. Facebook-kisa päättyi eilen ja koitan arpoa voittajan vielä tänä iltana. Joten osallistujat, kurkkikaahaan FB:n viestilaatikkoanne, sinne saattaa vielä tänä iltana tipahtaa postia minulta. 

Oli aika, jolloin en käyttänyt oikeastaan mitään muita kuin pinkkejä kynsilakkoja. Tämä villitys alkoi itselläni jo 10-vuotiaana (kuvatodisteita löytyy) ja jatkui melkein kolmekymppiseksi asti. Tämän jälkeen pinkkien lakkojen osalta oli varastossani aika kauan hiljaista, kunnes innostuin niistä pari vuotta sitten uudelleen. Zoyan Paradise Sun & Island Fun -kokoelmista löytyi muutama herkullinen kesäinen sävy, jotka ovat menneinä kuukausina eksyneet kynsille. Tänään esittelen teille niistä yhdet. 

Paradise Sun -kokoelma sisältää kuusi kaunista shimmeristä sävyjä, joissa on todella hyvä peitto. Kuvassa kynsillä olevaa Mae -lakkaa tarvitaan vain kaksi kerrosta, jolloin se peittää täydellisesti. Näin hyvä peitto ei ole kovinkaan selvä juttu, kun puhutaan näin shimmerisistä lakoista. Ne saattavat usein olla todella läpikuultavia ja täyteen peittävyyteen tarvitaan neljäkin kerrosta. Mae on upea kirkas pinkki, jossa on kylmää sinihohtoista shimmeriä. Levittyvyys on hyvä ja tosiaan, kaksi kerrosta riittää täyteen peittävyyteen.

Island Fun -kokoelman lakat ovat taas creme-laatuisia ja minusta ne toimivat hyvin yksinään tai sitten niin, että niitä laittaa yhden kerroksen hieman saman sävyisen Paradise Fun -kokoelman lakan alle niin kuin minulla kuvassa. Kuvassa kynsillä pohjalla yksi kerros Nanaa, joka on fuksiaan taittava pinkki. Nanassa on todella hyvä koostumus ja se peittää yksinään melkein yhdellä kerroksella, mutta lisäisin silti toisen, saadakseni täydellisen lopputuloksen. Nanan päälle lisäsin lopuksi yhden kerroksen Maea ja vitsit, tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon. 

Zoyan lakat ovat olleet tähän saakka vähän vaikeasti saatavilla, mutta nyt niitä voi tilata myös Zoyan omasta verkkokaupasta. Tilaus vaatii rekisteröitymisen. Lakkojen hinta on n. 15,50 euroa/kpl. 

Mitkä sävyt ovat päätyneet teidän kynsille kesän aikana?

Lakat lehdistönäytteitä.

Fatale Pink

Viime viikolla esittelin teille Agent Provocateurin Fatalen, joka hurmasi minut täysin suklaisella makeudellaan. Tänään esittelyvuoron saa Fatalen kaukainen pikkuserkku Fatale Pink.

Siinä missä Fatale on tuoksuna suklainen viettelevä gourmand-unelma, on Fatale Pink kaikkea muuta. Kuvailisin Fatale Pinkiä suloiseksi, iloiseksi, tyttömäiseksi ja viattomaksi, vaikka tuoksun mainosteksti kertoo tämän olevan viettelevä. Minusta tämä ei ole, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Sillä tämä on tuoksu, joka tekee iloiseksi. (Tiia hälytys, tää olisi ihan sun tuoksu!)

 Fatale Pink tuli myyntiin samaan aikaan Fatalen kanssa ja nämä tuoksut tarjoavatkin kaksi hyvin erilaista tuoksuelämystä. 

Fatale Pinkin nenänä on toiminut Jean-Claude Delville, jonka ansiosta voimme nuuhkutella sellaisia tuoksuja kuin Cliniquen Happy ja Vera Wangin Vera Wang.

Alkutuoksuna mehukasta mandariinia, yuzua ja makean pehmeää kermavaahtoa. Sydäntuoksussa raikasta lootusta, kameliaa ja hulluruohonkukkaa. Pohjalla myskiä, vihreää bambua ja mausteista sahramia.

Itse haistan tuoksussa selkeästi puhtaan lootuksen, mandariinin ja myskin, jotka kaikki kolme kietoutuvat makeuteen, joka tulee kermavaahdosta. Kermavaahto onkin se juttu, joka tekee tästä hieman erilaisen ja poikkeavan monista muista tyttömäisistä tuoksuista. Olen tykännyt käyttää tätä tosi paljon päivinä, jolloin haluan olla oman elämäni prinsessa. Vaaleanpunainen tyttömäinen tuoksuneste timanttileikatussa pullossa ja sen tuoma tyttömäinen raikkaus höystettynä kermaisella makeudella, saa hymyn huulille aina.

Tuoksu on EdP ja sen kesto iholla on huikea. Omalla ihollani tämä kestää jopa kauemmin kuin Fatale. Jos laitan tätä vaikka aamulla yhdeksän aikaan, vielä ilta kahdeksalta voin haistaa myskisen pohjatuoksun iholtani. Kesto on siis huippuluokkaa ja ihmettelen suuresti miten joku on merkannut tämän kestoksi Fragranticassa poor. Tyypillä on oltava hajuaistissaan jotain vikaa. 

Agent Provocateurin tuoksuja on tähän mennessä myynyt yksinoikeudella Kicks, mutta tähän on tulossa muutos. Huomasin uudesta Sokoksen lehdestä, että Agent Provocateurin tuoksut saapuvat tämän kuun puolen välin paikkeilla myyntiin myös Sokoksille. Ihan mahtava juttu, että näiden saatavuus paranee. :)

Tykkäättekö tyttömäisistä tuoksuista?

Tuoksu lehdistönäyte.

Juice Beauty

Toisinaan törmää tuotteisiin, joita tekee palavasti mieli testata. Kun näin aikoinaan hehkutuksia useissa blogeissa Juice Beautyn Green Apple Peelistä, tiesin, että noita tuotteita on minunkin päästävä kokeilemaan. Siitä hehkutetusta kuorinnasta en kuitenkaan uskaltanut aloittaa, vaikka siitä on saatavilla myös herkkäihoisten versio. Pelkäsin, että tuote voisi olla omalle pintakuivalle ja herkkyyteen taipuvaiselle iholle ehkä pikkaisen liikaa. Joten aloitin testailun tällä kertaa muista tuotteista. 

Juice Beautyn tuotteissa on orgaaniset mehupohjat. Kuulostaako herkulliselta? Tuotteissa on mm. käytetty vaihtelevasti mm. omena, -sitruuna, -rypäle, -aloe vera, -ananas -ja kirsikkamehuja. Mmm... Juice Beautyn ideologia onkin, miksi maksaa tuotteesta joka sisältää enimmäkseen vettä, kun samalla rahalla voi ostaa tuotteen, joka sisältää ihon janon sammuttavia mehuja, jotka sisältävät paljon iholle hyvää tekeviä andioksidantteja? Tuotteet eivät sisällä synteettisiä hajusteita ja niissä käytetyt raaka-aineet ovat luomuviljeltyjä.

JUICE BEAUTY EXFOLIATING CLEANSER

Tämä oli itseltäni pieni riski hankinta, sillä en ole käyttänyt mekaanisesti kuorivia puhdistajia melkein puoleentoista vuoteen. Maahantuojan sivuilla kuitenkin luvattiin tämän sopivan erityisen hyvin ikääntyvälle normaalille/kuivalle iholle, joten päätin ottaa riskin. Puhdistusaine on koostumukseltaan paksuhkoa miellyttävän tuntuista emulsiota ja siinä on mukana erittäin pehmoisen tuntuisia kuorivia partikkeleita (jojobahelmiä). Koostumus liukuu mukavasti iholla. Meikki puhdistuu pois helposti ja iho tuntuu jälkeenpäin puhtaalta, raikkaalta ja pehmoiselta. Tuote huuhtoutuu pois helposti ja se muuttuu veden kanssa maitomaiseksi. Kiristävä tunne loisti pesun jälkeen poissaolollaan, joten tuote ei kuivattanut ihoa. Tuoksuu ihan viinirypäleelle, eikä ihme sillä tuote sisältää orgaanista rypälemehua. Jojobahelmien lisäksi ihoa uudistaa tuotteen sisältämä tehokas ananasentsyymi. Kosteutta taas iholle tuovat sheavoi, -seesami,- ja jojoba. Tuote ei sovi silmänympärysiholle, joten sen puhdistaminen on suoritettava erikseen. Pieni pumppupullo on tosi näppärä käytössä ja tällainen 120ml:n koko on kiva, kun haluaa tutustua johonkin uuteen tuotteeseen. Itse en ole uskaltanut tätä kuorivien partikkeleiden vuoksi ihan joka ilta käyttää, mutta olen putsannut tällä ihon kolme kertaa viikon aikana ja se tuntuu olevan omalle iholle sopiva tahti. 

Ostaisinko lisää? Kyllä!

JUICE BAUTY SOOTHING SEERUM

Rauhoittava seerumi on pakattu erittäin runsaaseen 60ml:n lasiseen pipettipulloon. Useinhan seerumit sisältävät 30ml:ä tuotetta, joten tässä on kyllä seerumia koko rahan edestä. Tykkään myös kätevästä pipettipullosta, mikä toimii aina, kun kyse on juoksevasta tuotteesta. Seerumi lupaa rauhoittaa ihon punaisuutta ja tasoittaa ihon sävyä. Tiedän, että monet tuotteet lupaavat tätä samaa ja tämänkin kanssa ensituntuma oli, että tämä on ihan kiva, mutta en huomannut mitään sen kummempaa vaikutusta. Itselläni iho punoittaa helposti nenänpielistä ja leuan alueelta. Iho kyllä pysyi käytön aikana hyvin kosteutettuna ja seerumi toimi loistavasti meikin alla. Kunnes eräs ilta puristelin hieman mustapäitä nenän seudulta, jonka jälkeen ihoni on tunnetusti kirkuvan punainen. Puhdistin ihon ja laitoin tätä seerumia, alkoi tapahtumaan jotain ihmeellistä. Punoitus iholta alkoi laskea aivan välittömästi ja viiden minuutin päästä kasvot näyttivät siltä kuin en olisi koskaan niiden kimpussa ollutkaan. WAU! Mikään muu tuote ei koskaan ole saanut mitään tällaista aikaiseksi. Seerumin vaikuttavina aineina on käytetty luomuvadelmaa, aloe veraa, sianpuolukka, sekä lakritsia. Kosteuttava aineena paljon rakastamaani hyaluronihappoa. Ainoa mistä en ollut ihan varma, oli tämän tuoksu, joka on hieman apteekkimainen. 

Ostaisinko lisää. Kyllä!

JUICE BEAUTY HYDRATING MIST

Olen heikkona erilaisiin misteihin, joten tämä oli itsestään selvä valinta. Ihoa kosteuttava ja virkistävä suihke sisältää cocktailin luomusertifioitua ruusunmarjaa, ylang ylangia, viinirypälesiemenöljyä, sekä luomuhedelmäuutteita. Mistin sisältämä aloe vera rauhoittaa ihoa. Sopii kaikille ihotyypeille. Tuotetta voi suihkutella myös hiuksiin ja vartalolle. Misteissä on mielestäni tärkeintä, että neste tulee tarpeeksi hienona suihkeena pakkauksen suuttimesta, koska käytän näitä usein meikin päälle tai kosteuttamaan kasvoja päivän aikana. Juice Beautyn pakkauksessa tuo toiveeni toteutuu ja mist laskeutuu erittäin hienona suihkeena kasvoille. Tuoksu on todella mieto, ei mitenkään erikoinen. Ihan toimiva tuote. 

Ostaisinko lisää? Ehkä?

Yhteenveto: 

Juice Beauty oli itselleni todella miellyttävä uusi tuttavuus. Koin tuotteet laadukkaiksi pakkauksia myöden. Niiden yksinkertainen ulkomuoto miellytti silmääni. Varsinkin seerumi osoittautui käytössä todella tehokkaaksi ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille, jotka kärsivät herkästi punoittavasta ihosta. Ainoa mikä minua häiritsi, oli näiden lievä "pliisuus" tuoksujen suhteen. Kaikissa oli mieto tuoksu, mutta ei mitenkään erottuva, enkä saanut oikein niistä kiinni. Tämä hiukan vaivasi. Koska itse tykkään tuotteista joissa on selkeästi aistittavissa oleva tuoksu, minua ei haittaa vaikka se olisi kuinka yrttinen, kunhan sen havaitsee selvästi. Toinen vaihtoehto on ei tuoksua ollenkaan, jolloin käyttäessä ei tarvitse miettiä, miltä tämä nyt tuoksuukaan. Puhdistusaine on ainoa, jossa on selkeä rypälemehun tuoksu.

Juice Beautyn tuotteita myy mm. Naturelle.

Onko Juice Beauty teille tuttu?