25.7.2016

Ainola


Meillä on ollut miehen kanssa aikomuksena käydä muutaman junapysäkin päässä kotoamme Ainolassa siitä lähtien, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon seitsemän vuotta sitten. Ihan hävettää sanoa, että seitsemän vuotta joka kesä kyllä ahkeraan puhuimme tästä vierailusta, mutta vasta vihdoin tänä kesänä pääsimme toteutusasteelle. Reissun jälkeen harmitti, että miksi ihmeessä ei menty aiemmin. Mutta turha sitä on nyt itkeä, ehkäpä teemme tästä kesäinen perinteen tästä lähtien. Tosin minua hieman kutkuttaisi käydä paikassa myös syksyllä, sillä silloin tunnelma on varmasti erilainen kuin kesäpäivänä. Postauksen kuvat on tällä kertaa otettu kännykällä, joten pahoittelen niiden normaalia hiukan heikompaa laatua.

Ainola sijaitsee Järvenpäässä ja se on Suomen kansainvälisesti tunnetuin kotimuseo. Talo valmistui 1904 Jean ja Aino Sibeliuksen kodiksi, jossa molemat elivät aina kuolemaansa asti. Jean Sibeliuksen osalta taivalta kesti vuoteen 1957 ja Ainon osalta vuoteen 1969. Museo avattiin jo vuonna 1974. On ollut upea kulttuuriteko, että Sibeliuksen tyttäret myivät Ainolan jo vuonna 1972 valtiolle, jonka jälkeen talosta alettiin puuhaamaan museota. Tämä mahdollisti sen, että talossa on säilynyt oikeasti uniikki ja alkuperäinen tunnelma. Tunnelma on jopa hivenen aavemainen, ihan kuin kukaan ei olisi talosta koskaan lähtenytkään. Kuin kävisit kylässä aikahypyn tehneenä ja omistajat ovat vain käymässä jossakin. Itselläni oli kuitenkin Ainolassa käydessä todella hyvä ja lämmin tervetullut fiilis koko käynnin ajan.

Alkuperäisessä asussaan säilytetyssä Ainolassa käynti oli valtava elämys. Se oli ihastuttava aikamatka menneiden vuosien kotikulttuuriin ja taiteeseen. Valitettavasti talon sisällä ei saanut kuvata ja minua kiinnostanut yläkerta oli suljettu yleisöltä. Alakerran huoneissa taide oli vahvasti läsnä, kiitos Albert Edefeltin, Eero Järnefeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Tyko Sallisen, Pekka Halosen ja monien muiden taiteilijoiden teosten vuoksi. Lempihuoneekseni nousi talon kirjasto, jonka kauniin valon antavista ikkunoista virtasi viileä kesätuuli ja avautui huikea näkymä kauempana siintävälle Tuusulanjärvelle. Pystyin kuvittelemaan itseni istuskelemaan houkuttelevaan lukunurkkaukseen lukemaan päivän lehteä. En ihmettele, että paikka oli Jean Sibeliuksen lempipaikka. Kirjastossa on oma pieni hyllynsä myös Ainon kirjoille, jota myös "Ainon hyllyksi" kutsutaan. Hyllyssä on lähinnä käsitöitä ja puutarhanhoitoa koskevia kirjoja. Toinen vaikuttava paikka oli alakerrassa sijaitseva Sibeliuksen työhuone, joka toimi hänen viimeisinä vuosinaan myös makuuhuoneena, koska hän ei pystynyt enää kapuamaan portaita pitkin yläkertaan. Huoneen ovensuussa roikkui Sibeliuksen valkoinen kesäpuku, joka on varmasti syöpynyt kaikille Sibeliuksesta kiinnostuneille mieleen. Oli kova työ, että pystyin olemaan koskettamatta oven suussa olevaa puvun hihaa. 

Kun talosta poistutaan takakautta pihalle, saavutaan polkua pitkin Sibeliusten haudalle, joka on omenapuiden ympäröimä. Hieman tuulisena puolipilvisenä kesäpäivänä haudan vieressä sijaitsevat muutamat haavat soittelivat tuulessa omia kaihoisia säveliään. Haudalta lähtee polku alas saunalle, jossa sitten saikin kuvata vapaasti. Saunan erikoisuuksiin kuuluu todella kekseliäs vesihuoltojärjestelmä. Kourua pitkin vesi johdettiin suoraan saunan pesutupaan, jonka nurkassa oli toinen kouru, joka johtaa veden saunakammarissa olevaan kylpyammeeseen. Ammeen päällä on Sauna-Ilo -suihkulaite. Saunalta pois kulkiessa alkaa Ainon valtakunta: puutarha, kasvimaa ja kukkaistutukset. Puutarhassa kävellessämme meille tuli miehen kanssa yhtäkkiä todella kummallinen tunne ja mieheni katsoi ylöspäin, sieltä männyn oksalta meitä tervehti kyyhky, joka katseli tarkkaavaisena ympäristöä. Antoi ottaa itsestään pari kuvaakin, kunnes lehahti pois.

Ennen lähtöä kävimme vielä juomassa uudisrakennuksessa sijaisevassa kahviossa kahvit Janne-leivosten kera tietenkin. 










Ainola on avoinna 3.5-2.10.2016 ti-su, klo 10-17. Pääsymaksu on aikuisilta kahdeksan euroa, opiskelijoilta neljä ja lapsilta 7-16v. kaksi euroa. Museokortilla sisään pääsee maksutta.

Oletteko käyneet Ainolassa? Herättääkö Sibelius tunteita?










28 kommenttia:

  1. Olen käynyt Ainolassa muutamia kertoja. Siellä kuten muissakin kotimuseoissa aika tosiaankin seisahtuu ja tulee sellainen kaappikello hiljaa naksuttaa -fiilis. Ihailin atmosfäärin ohella myös Ainolan esillä olleita astioita (!) ja erityisesti puutarhaa, joka on vehreä ja kotoisa, juuri sellainen kuin kotipuutarhan kuuluukin olla. Ei liian tuunattu.
    Minunkin mielestäni todella tutustumisen arvoinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seisahtunuttunnelma on kyllä hyvä sana kuvaamaan fiilistä tuolla. :) Astiat oli upeita ja niitä oli paljon, Ainon suunnittelemat kaapit niiden säilytykseen olivat hienoja.

      Poista
  2. Tuolla ois kyllä mielenkiintoinen käydä! Ohi oon menny muutaman kerran. Aleksis Kiven kuolinmökillä oon peräti käyny. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, mekin mentiin vuosi tolkulla ohi. :D Meidän piti käydä myös kuolinmökillä ja Aholassa, mutta oltiin Ainolassa niin kauan ja vasta iltapäivällä, että aika olisi loppunut kesken. :/

      Poista
  3. Hävettää tunnustaa, etten ole koskaan käynyt vaikka olen asunut Järvenpäässä. Myös muut taiteilijakodit on näkemättä, vaikka aina ovat jotenkin olleet mielen päällä. Täytyy jossain vaiheessa korjata tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on selvästi ollut liian lähellä. ;) Mekin aina ajateltiin, et vielähän tässä on kesää jäljellä mennä ja aina se silti vaan jäi. Onneksi vihdoin tänä vuonna alettiin puheista vihdoin tekoihin, kyllä kannatti. :D

      Poista
  4. Olen käynyt, mutta nolon monta vuotta sitten... Muistoihin on kyllä jäänyt merkintä kauniista ja tunnelmallisesta paikasta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vaan uusinta joku kerta, että pääsee muistoja verestämään. :)

      Poista
  5. En ole ikinä ajatellut (tyhmää, tiedän :D), että Ainola on näin hieno paikka. Menee mun to visit-listalle, visiitin toteutukseen menneekin sitten aikaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän sitä voi tietää, jos ei ole nähnyt. Itse olen ollut jo vuosikausia niin kiinnostunut Sibeliusten elämästä, että itsellä oli kyllä hieman aavistusta mitä odottaa. Silti paikan mielettömän lämmin ja jopa liikuttava ilmapiiri yllätti. Kesä on juurikin hienoin aika käydä, mutta itse kyllä haluan kokea myös syksyn, syyskuussa paikassa on takuulla hyvin erilainen henki.

      Poista
  6. En ole käynyt, mutta olisi ehdottoman mielenkiintoista päästä joskus käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä paikkaa lämpimästi, jos suomalainen historia kiinnostaa. :)

      Poista
  7. Musiikkiluokat käyneenä niin tuonne tehtiin kyksi vuosi luokkaretki. En kyllä muista siitä mitään eli ehkä olisi korkea aika käydä uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, miksei munkin koulussa tehty aikoinaan tollaisia luokkaretkiä? :) <3

      Poista
  8. Eipä ole tullut käytyä, mutta jospa sitä joskus pääsis käymään. Pikkusenko herkullisen näköinen tuo leivos :D

    VastaaPoista
  9. No tänä kesänä kävin ja otin myös s kuvia saunasta, joka oli ihanan nostalginen paikka! Toivoin myös, että talossa sisällä olisi saanut ottaa kuvia edes kännykällä, en oikein ymmärrä, miksi se oli kiellettyä. Paikka oli oivallinen kulttuurikohde, mutta vähintään yhtä paljon ihailin kahvilarakennusta ja sen sisustusta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse myös tyhmänä ajattelin, että varmaan kuvata ei saa, mutta jospa kännykällä. Tosin Suomessa olen kyllä tottunut siihen, että museoissakin sekin on suurimmassa osassa kiellettyä. En tiedä onko sitten joku turvallisuuskysymys tai jotain. Silti tuntuu hölmöltä, että esim. Luovressa voi kuvata taideteoksia ja sitten jossain tällaisessa paikassa ei, ehkä turvallisuuteen ei ole samanlaisia resursseja?

      Kahvilarakennuksen sisustus oli kyllä kiva, mutta kun mulla on vainukoiran hajuaisti, niin valitettavasti olin haistavinani siinä sisään mennessä homeen hajun. :/ Ainakin sellainen kostea pöllähti nenään, kun taas itse vanhassa päätalossa tuoksui vain hirret.

      Poista
  10. En ole käynyt, mutta pari kesää sitten taisin ajaa pyörällä ohi :D Pyöräilin sitä Tuusulanjärven rantatietä, se oli kyllä aivan upea reitti <3! Urkkilassa aka Tamminiemessä olen sen sijaan käynyt. Se oli aika ihana kohde ^_^ Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se reitti on upea. Urkkilassa en ole koskaan käynytkään, pitää korjata tilanne. :D

      Poista
  11. Ottaen huomioon, että Sibelius on minulle äärettömän rakas ja vielä opiskelen hänen mukaansa nimetyssä oppilaitoksessa, on todella noloa, etten ole koskaan Ainolassa käynyt. Kävellyt ohi kyllä, ja yöpynyt useita öitä naapurin Kallio-Kuninkalassa, mikä ehkä lisää nolouden tunnetta.

    Mutta juttusi herätti tunteita, ja minunkin mielikuvissani Ainolassa on hieman aavemainen tunnelma. Kävelin kerran talon ohi yöllä, ja talo oli valaistu. Minut täytti tunne, että joku katsoo minua ikkunoista. (En usko kummituksiin, mutta tunne oli todella voimakas ja erikoinen..)

    Pitäisi siis todellakin saada aikaiseksi mentyä. Ties kuka tulee vastaan...:D Sillä välin kuuntelen mielelläni Sibben tuotantoa läpi ja nautin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan viitsinyt tohon omaan juttuuni edes avata sitä, miten jännä tunne itsellä oli tuolla ollessa. Tiedän, että useilla on ihan loogisia selityksiä noihin. Mutta kun on juuri kolunnut edellisellä viikolla historiallisia kohteita Kreikassa, jotka olivat upeita, mutta niissä ei tullut mitään oloa, kun taas tuolla... en osaa selittää, siinä paikassa oli jotain, niin kuin sanoin, vaikka oli aavemaista, oli koko ajan olo, että olin lämpimästi tervetullut. Sun pitää ehdottomasti mennä tonne ja kertoa, miten koit paikan. :D

      Poista
  12. Ihana postaus Ainolasta. Olen käynyt tuolla 70-luvulla. Uudelleen pitäisi käydä. Paikka kiinnostaa ja Sibelius kiinnostaa. Ja nyt varmasti osaisin paremmin antaa Ainolalle sille kuuluvan arvon. Hienosti kerroit tunnelmista ja tuntemuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula. Jotenkin mahtavaa, että olet päässyt katsomaan paikkaa, kun se ei ole ollut vielä kovin kauaa auki, voisit verrata, onko sama pysähtynyt fiilis, kaikki ainakin näyttää nyt tosi paljon vanhemmalta kuin silloin. :)

      Poista
  13. Olen käynyt monta kertaa Ainolassa ja jotenkin on aina vaan yhä uudestaan kiva kuulla sitä sen ajan historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mahtava paikka, ihan harmittaa, ettei tullut aiemmin lähdettyä. :)

      Poista
  14. Kiitos Jonna, että muistutit minua taas Ainolan olemassaolosta :) En ole pariin vuoteen käynyt joten nyt taitaa olla korkea aika piipahtaa katsomassa ja aistimassa taloa uudelleen. Olen käynyt täällä myös syksyllä on äärimmäisen kaunista myös silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä Marjo. :)

      Me vähän miehen kanssa meinattiin, että käytäisiin syyskuussa uudestaan, sillä silloin kaikki olisi niin erinäköistä kuin heinäkuussa, jokin tuossa paikassa jäi kaivelemaan vielä. ;)

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown