11.8.2016

Mitä kuuluu?


Minulta kysellään usein, mitä minulle kuuluu? Kysymys, johon itseni on välillä todella vaikeaa vastata, joten yleensä vastaan, että ihan hyvää. Eräs päivä tajusin, että se on oikeastaan totta. Olen löytänyt tällä hetkellä jonkin näköisen tasapainon elämääni ja koitan suhtautua mahdollisesti tulevaisuudessa tuleviin muutoksiin mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Sillä mentaliteetilla, että katsotaan mitä tulee ja jos ei tule mitään, niin sitten ei tule. Osaan olla itselleni armollinen. 

Kolme vuotta kestänyt terapiani loppui toukokuun lopussa. Kolme vuotta meni hurjan nopeasti, tuntuu, että siitä on vasta hetki, kun kirjoittelin teille aloituksesta. Omat "traumani" ovat sen verran syvällä, että kolme vuotta ei ollut itselleni vielä riittävä aika asioiden täydelliseen selvittämiseen. Asiat saatiin jonkinlaiseen kuosiin, mutta hyvin moni asia jäi kesken. Mietin, että olisin voinut jatkaa terapiaani, vaikka pari kertaa kuukaudessa ilman Kelan tukea, mutta valitettavasti on niin, että ensi kuussa terapeuttini ei pidä enää vastaanottoaan tarpeeksi lähellä, että voisin jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan. Koska minä ns. osuin jackpotiin terapeuttini kanssa heti, on kynnys hakea uutta melkoisen iso. Enkä toistaiseksi ole siihen valmis, koska kaikki alkaisi tavallaan uudestaan. 


Minulle terapia oli ehdottomasti positiivinen kokemus. Koen, että se on ollut tässä vajaan kymmenen vuoden aikana paras juttu, aviomieheni tapaamisen jälkeen, mitä minulle on tapahtunut. Terapian avulla pystyin vihdoin lopettamaan vuosia kestäneen lääkitykseni, joka ei sopinut minulle ollenkaan, mutta vasta terapia sai minut kyseenalaistamaan sen tarpeellisuuden itseni kohdalla. Opin ymmärtämään paremmin itseäni ja sitä kautta omia tuntemuksiani ja käyttäytymismallejani. Tajuamaan, että niissä ei olekaan mitään pahaa. En olekaan sellainen ihmishirviö, mitä kuvittelin olevani. Opin varomaan sudenkuoppia ja käsittelemään vieläkin minussa vallitsevaa ajoittaista pahaakin ahdistusta. Ennen kaikkea opin olemaan itselleni armollinen. Odotan silti hieman sitä hetkeä, että minulle iskee terapian loppumisesta pieni tyhjyys. Se ei ole vielä ehtinyt tulla, koska kesäisin minulla on aina ollut kuuden viikon tauko terapeuttini kesälomasta johtuen, joten tavallaan elän mielessäni tällä hetkelläkin tuota "taukoa".

Olen blogannut jo yli viisi vuotta. Muutama viikko sitten huomasin, että olen kirjoitellut tänne Bloggeriin jo yli 1000 postausta. Se on paljon. Siihen päälle vielä parin vuoden postaukset, joita kirjoitin aluksi Lilyssa. Tähän aikaan on mahtunut suvantovaiheita ja kovaa innostusta asiaa kohtaan. Keväästä asti minulla on ollut olo, että voisin kirjoittaa enemmänkin kuin mitä nyt. Sitten kuitenkin järki käskee jatkamaan samalla tahdilla eli rauhoittamaan viikonloput. Jostain syystä tämä 4-5 postauksen viikkotahti on sopinut hyvin ja inspiraationi postauksia kohtaan on pysynyt korkealla. Toivon, että se on näkynyt myös teille. Vaikka blogin pääpaino tulee aina olemaan kosmetiikassa, niin koitan tasaisin väliajoin kirjoitella jostain muustakin, se on kuitenkin ollut blogini idea alusta asti. Haluan, että myös persoonani näkyy täällä. 


Ensi vuonna täytän 40. Tasan kymmenen vuotta sitten sairastuin masennukseen ja sain kolmenkympinkriisin millaista en kuvitellut koskaan saavani. Nyt tasan kymmenen vuotta tuon jälkeen, oloni on jotenkin yllättävän seesteinen. Ikääntyminen ei enää pelota, ei ole olo, että en ole ehtinyt tekemään mitään, koska uusia mahdollisuuksia tuntuu pukkaavan elämääni nykyään yllättävän usein. Joten minulle kuuluu ihan hyvää.

Mitä sinulle kuuluu?



28 kommenttia:

  1. Ihanan positiivinen kirjoitus. Enkä tarkoita tällä sitä, että sinä olisit negatiivinen ihminen, vaan sitä kuinka kirjoitat mielen sairastumisesta ja siitä toipumisesta. Vaikka matka olisikin vielä kesken.. Minusta on todella hyvä, että niitä mahdollisia negatiivisia "mörköjä" masennuksen ja terapian ympäriltä pudotetaan tällä tavoin. Avoimesti ja rehellisesti kertomalla.
    Terapia on yksi hoitomuoto, ihan samalla tavalla kuin jokin toinen on fyysiseen vammaan tai sairauteen. En ymmärrä miksi se edelleen saa toiset ihmiset takajaloilleen. Meistä ihan jokainen voi joskus elämässään joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee ulkopuolista tukea ja ohjausta mielen solmujen avaamiseen. Minulle hyvin läheinen ihminen lopettelee tällä hetkellä terapiaansa. Se on ollut hänelle tärkeä apu ja matka eheytyä.

    Niin se mitä minulle kuuluu :) Minulle kuuluu han hyvää. Oikeasti. Siitäkin huolimatta, että suunnitelmat muuttuu, pitää etsiä uutta suuntaa.. Keinoja palata työelämään rajoitteista huolimatta. Mutta kaiken tämän ulkopuoella on paljon elämää ja asiat on hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mähän olen realisti, mutta en pessimisti, positiivinen, joskus, tietyissä asioissa. :) Mun yksi hyvä ystävä on sanonut, että varmaan kellekään ei tekisin pahaa käydä kerran elämässään terapeutilla, vaikka siihen ei edes näkisi tarvetta, joten todellakaan siinä ei ole mitään, minkä vuoksi siitä pitäisi takajaloilleen mennä. Mutta ymmärrän, että mielen sairauksia on vaikeampaa myöntää julkisesti kuin sitä, että sulla on jalka poikki.

      Toivottavasti hyvät keinot löytyvät ja paluu työelämään on mahdollista. Oikein ihanaa syksyn odotusta Sanna! <3

      Poista
  2. Jenkeissä pitää aina vastata "fine", mutta Suomessa onneksi voi vaikka rehellisesti sanoa, nyt ei kuulu oikein hyvää. Mutta olet Jonna kulkenut pitkän matkan ja mikä iso arvo on sanoa kaiken jälkeen "minulle kuuluu hyvää". Se on ihana iso asia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tosi huono sanomaan ettei kuulu hyvää, musta toi ihan hyvää on ollut aina hyvä vastaus. Sellainen ok, mutta ei mikään yltiöpositiivinen. Sitten vaan eräs päivä tajusin, että se oikeastaan pitää paikkansa. Mut katsotaan, syksy on tahtonut itselle olla yleensä kevää vaikeampaa aikaa. :)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus!<3 On aina mahtavaa kuulla, kun ihmiset, jotka ovat joutuneet taistelemaan toden teolla, voivat hyvin. Se antaa toivoa aivan suunnattomasti. Että tunnelin päässä on valoa.

    Itse voin suht hyvin. Oma matkani masennuksen kanssa on todella kesken, mutta tällä hetkellä uskon, että selviän tästä. Eli kai sitä voi sanoa edistykseksi. Ja vihdoin minulla on tunne, että elämällä voi olla jotain annettavaa. Se on aika mieletöntä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Ihana kuulla Fanni, että sielläkin paremmin. Itseä vähän pelottaa tuo syksy, koska se ei ole tunnetusti itselleni koskaan yhtä hyvää aikaa kuin kesä, mutta katsotaan....

      Poista
  4. Hienoa kuulla, että asiat ovat hyvin :). 4-5 postausta viikossa on ihailtava määrä. Minulle sopii hitaampi tahti, vaikka jemmassa onkin paljon valmista tekstiä julkaistavaksi.

    Jos minulta kysyttäisiin mitä kuuluu, niin voisin vastata, että "same old". Jotenkin tuntuu, että elämässä ei ole hirveästi muuttunut mikään pitkään aikaan ja muutos voisi olla se mitä kaipaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua oikein vieläkään miten pystyin yhden vuoden kirjoittamaan seitsemän postausta viikossa, ei ihme, että siihen tuli stoppi. Se oli se innostunut kausi. ;)

      Toivottavasti selkenee mikä voisi olla se jokin kiva muutos, mikä veisi eteenpäin tai kohti sitä, että ei tarvi sanoa same old. :)

      Poista
  5. Ihana kuulla, että koet voivasi hyvin, se välittyi tästä rauhallisen hyvinvoivasta kirjoituksesta. <3 Kiitos, että jaat näitäkin puolia itsestäsi kanssamme.

    Mitä minulle sitten kuuluu? Hmm, vaikea vastata - ihan hyvää kai? Pidempään vallalla ollut njääh-fiilis alkaa hiljalleen suuntautua käsitykseksi siitä, miltä haluan tulevaisuuteni näyttävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, jos näin oli. :)

      Toi on oikeasti niitä elämän suuria kysymyksiä, joita varmaan pitää tasaisin väliajoin kysyä päästäkseen taas "vauhtiin".

      Poista
  6. Tosi mahtavaa kuulla, että sulla menee hyvin :) Eikös sitä monet sano, että neljänkympin jälkeen elämä alkaa ihmisen paras aika ;)

    Itsehän vain koitan jaksaa viimeiset työpäivät, niin sitten saa hetken huokasta. Jotenkin tänä kesänä tämä työrupeama on ollut henkisesti tosi raskas, joten en malttaisi millään odottaa ensi viikon perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ton on pakko pitää paikkansa, joten ei muuta kuin kaikki odottamaan sitä elämän parasta aikaa, joka sitten itsellä alkaa ensi vuoden toukokuun puolivälissä! :D

      Mutta sehän on parasta, jos on jotain mitä odottaa. Sen avulla yleensä jaksaa. <3

      Poista
  7. Kuulostat kyllä hyvin seesteiseltä ja hyvinvoivalta, ihanaa oli lukea tekstisi! Tänne kuuluu kovaa väsymystä ja riittämättömyyttä, mutta se lienee tämän elämänvaiheen painolasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja sun tilanteessa toi on enemmän kuin ymmärrettävää! <3 Toivottavasti tulevien kuukausien ja vuosien aikana vähän helpottaa... <3

      Poista
  8. Voi miten kiva kuulla, että elämä tuntuu hyvältä! Sillä jos osaa olla itselleen armollinen ja elämässä on toivoa ja odotuksia, elämä onkin hyvää - ja kun vielä hyväksyy senkin, että jokaisen elämään kuuluvat myös ne alhot ja aallokot, on aika lailla elämässä kiinni. Sinulla on takana niin raskas taival, että olet totisesti seesteisemmän vaiheen ansainnut!
    Kaikkea hyvää ja kaunista sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää outo seesteisyys yllätti itseni, ehkä se on onnistuneen kesän ansiota. Hieman syksyn kuviota jännittävät, mutta katsotaan.

      Ihanaa syksyn odotusta Lady!

      Poista
  9. Ihanan seesteinen postaus! Minusta on ok, jos kuuluu ihan hyvää. Sellainen tasainen arki on ehkä parasta. Itse koen parin postauksen viikkotahdin tällä hetkellä sellaiseksi, mitä pystyn itsestäni antamaan, vaikka haluaisinkin kirjoittaa enemmän ja useammin! Mutta itseään kannattaa tässä asiassa kuunnella eikä ajaa voimavarojaan piippuun.

    Itselleni kuuluu myös hyvää ja jännää, vielä viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma ^_^ Syksystä tulee myös jännä, tähän liittyy asuntokuviot jos kaikki sujuu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa oikeasti se postaustahti, mikä itsestä tuntuu hyvältä, vaikka minä kyllä lukisin sun postauksia vaikka joka päivä. :D

      Oi kesäloma! Ihan mahtavaa. Sulla on sitten aamukampa jo valmiina siellä.

      Poista
  10. Ihana kuulla! :) Hienoa, että terapiasta on ollut apua. Harmi sinänsä, että se tuntuu jäävän kesken, mutta toivotaan että selviät syksystä ainakin paremmin kuin edellisenä vuonna? :)
    Itsellä postaustahti on yleensä se 1-2 postausta viikko, toisaalta kun on niin paljon harrastuksia ja menoja, ettei vaan aika aina riitä. :) Ja ei se oikeastaan edes haittaa.
    Tsemppiä syksyyn ja hyvää vointia jatkoonkin! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän apäilen, koska tiedän, että syksystä on tulossa rankka, mut koitetaan. ;) Itseäni harmittaa tuo kesken jäänti, mutta nyt ei vaan ole oikein voimia etsiä uutta terapeuttia ja huonoa on se, että tavallaan kaikki pitäisi aloittaa alusta, enkä tiedä oikein onko enää voimia siihen. Sen verran monta kertaa on tullut aloitettua alusta tässä vuosien aikana.

      Kiitos Maria! <3

      Poista
  11. Itselläni vaihtui terapeutti maaliskuussa. Samoihin aikoihin tarkentui diagnoosi kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Tukekaamme toinen toistamme, sekin jo hiukan helpottaa että tietää ettei ole yksin.

    P.s. Tykkään erityisesti sinun tuoksuarvioistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää itsekin miettiä, jos jossain vaiheessa tulisi tilaisuus etsiä uusi terapeutti. Tsemppiä Arja jatkoon. <3

      Kiva kuulla, koska tuoksupostaukset on ehdottomasti niitä, joita teen kaikista mieluiten.

      Poista
  12. <3 <3
    Tällä hetkellä lomaillaan vielä ja viikko olisi jäljelle. Vaikka sitä sanotaan, että loma on aina lomaa vaikka olisi mikä mutta kyllä tämä ainainen vesisade laskee lomafiilistä aika lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa viimeistä loma viikkoa sinne! :)

      Poista
  13. Ihana kuulla Jonna, että elämä on seesteisempää. Oot pitkän matkan tähän tullut ja saat olla ylpeä itsestäsi. Harmi, että terapeutti lähtee kauemmaksi.

    Mä oon miettinyt terapiaa, keväällä siitä työterveydessä jo puhuttiin, mutta edelleen jahkailen vaikka tunnenkin, että tarvitsisin jeesiä itseni löytämiseen. Viime vuosien menetykset ja henkinen kuorma ovat tuntuneet raskailta enkä tykkää itsestäni tällaisena. Ennen kaikkea tyttöjeni takia haluaisin saada muutoksen aikaan, että olisin parempi ja jaksavampi äiti. Ehkäpä saan ensi viikolla varatuksi aikaa...

    Mukavaa syksyn alkua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele Ulpu niin, että se terapia on mahdollisuus, ei se ainakaan ikinä huonoa tee. Yksi ystäväni aina sanoo, että ei tekisi pahaa, jos meistä jokainen kävisi terapiassa joskus. Itseajattelen samalla tavalla, varmasti jokaisella meissä on elämässään vaihea, johon terapiasta saattaa olla apua, jos ei muuten, niin ainakin siihen oman itsensä oppimiseen ja mahdollisesti haitallisten käyttäytymismallien tiedostamiseen, jota kautta niitä voi työstää.

      Oikein ihanaa ja lämmintä syksyn alkua sinnekin. <3

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown