19.2.2017

Lapsuuden aakkoset


Vanhenemisen yksi parhaista puolista on se, että voi muistella vanhoja. Siitä mitä itselle on tapahtunut 20 tai 30 vuotta sitten. Toiset asiat vain säilyvät elävästi mielessä. Tajuta se, kuinka kaikki lapsuuden asiat ovat vaikuttaneet siihen, millainen olen tänään. Olen tehnyt blogiin kolmisen vuotta sitten Elämäni aakkoset -postauksen. Ne valinnat mitä tein silloin kirjainten kohdalle, olivat sillä hetkellä niitä merkittäviä. 

Aloin eräänä iltana tällä viikolla miettimään, mitkä olisivat olleet postaukseen niitä asioita, mitä olisin listannut alle 15-vuotiaana. Kovin erilaisia, oli ensimmäinen ajatukseni. Niinpä päätin tehdä postauksen uudesta näkökulmasta, mitä olisin kirjoittanut noihin kohtiin lapsena ennen teini-ikää? En tarkoituksella lukenut kolme vuotta sitten kirjoittamiani vastauksia ennen tämän postauksen kirjoittamista, koska halusin tässä ajatella vain niitä asioita, jotka olivat minulle nuorena tärkeitä. Joten olkaa hyvä, lapsuuden aakkoset.

Aamu – Meillä herättiin kotona aina viimeistään kahdeksalta. Rakastin aamuja. Kesäaamuisin juoksin aamupalan jälkeen pihakeinuun yöpaitasillani istumaan ja fiilistelemään auringon lämpöä kasvoillani. Aamulla tuoksui aina jotenkin erilaiselta, raikkaalta. Parasta olivat kuitenkin pääskyset, jotka kirkuen lentelivät pääni yli.

Bensa – Meillä oli moottorivene ja sen tankkiin kaadettiin tietenkin bensaa. Rakastin sitä tuoksua, sitä hieman yskähtelevää vaihetta, kun moottoria vedettiin pari-kolme käyntiin. 

Celsius – Aamulla heti herättyäni, tarkistin keittiön ikkunassa olevasta mittarista päivän lämpöasteet.

Date-tuoksut – Minulta löytyi kaikki neljä. Vaaleansiniseen pakkaukseen puettu Pamela oli suosikkini.

Eväät – Eväitä oli aina mukana. Oltiin sitten sienimetsässä tai uimarannalla. Miten hieman lämmenneet juustoleivät maistuivatkin niin hyviltä? Palan painikkeeksi lantrattua Mehukattia.

Faarao – Egypti kiehtoi jo lapsena, luin kaiken mahdollisen faaraoista ja minulla oli melkoinen obsessio Tutankhamoniin. Yksi mahtavimmista kokemuksista oli vierailu Egypti-näyttelyssä.


Geeli – Permanentin kiharat kovetettiin asentoonsa millä muullakaan kuin geelillä. Muistan vieläkin sen rapsahtavan tunteen hiuksissa, kun niitä kokeili sormilla.

Hiukset – Olivat tärkeä juttu. Käytin aamuisin niiden laittamiseen älyttömästi aikaa. Usein valmistautuminen alkoi jo edellisenä iltana lettien tekemisellä, jos halusin kiharat hiukset aamuksi. Kreppirautaa varten pitikin sitten varata puoli tuntia, että sai kaikki hiukset krepattua läpi. Yleensä lopputulos oli pelkästään huvittava.

Iilimato – Lapsen rohkeutta oli se, että joka kesä tuli kerran tai kaksi käytyä uimassa mutapohjaisilla rannoilla, joista tarttui jalkoihin iilimatoja. Niitä nypittiin uinnin jälkeen jaloista irti, joskus useampiakin kappaleita.

Järvi – Kotini sijaitsee aivan järven vieressä. Linnuntietä järvellä on matkaa parisataa metriä, tietä pitkin kilometrin verran. Järvellä vietettiin aikaa niin talvella kuin kesälläkin. 

Kalastus – Rakkain harrastukseni.

Liettu – Tai oikeammin Lietunniemi, siellä vietettiin jokainen lapsuuteni aurinkoinen kesäpäivä. Uiden, kalastaen, aurinkoa ottaen, makkaraa grillaten ja niitä lämpimiä voileipiä syöden. Hieman vanhemmalla iällä myös telttailen. Usein olimme jo aamulla kello kymmeneltä rannalla ja lähdimme vasta illalla 19-20 aikaan pois.


Mäkihyppy – Silloin suomalaisten leipälaji, aina tuli mitali, kysymys kuului minkä värinen. Joskus oli niin jännää, että piti lähteä toiseen huoneeseen suomalaisen hypätessä. Olin ehdottomasti Nykäs-fani.

Namikippo – Kotona olohuoneen pöydällä oli kippo, joka oli aina täynnä karkkia. Mummo koitti kovasti vahtia, etten olisi syönyt niitä jatkuvasti, huonolla menestyksellä.

Ompelu – Kutomaan en koskaan kunnolla oppinut, mutta ompelusta pidin. Singerin tasaisen raksuttavassa äänessä oli jotain rauhoittavaa, toisin kuin puikkojen kilinä vain ärsytti.

Palasokeri – Pulmua sen olla piti. Joskus söin jatkuvaan karkinhimooni palasokeria salaa kaapista.

Q – Hassu kirjain, jolla ei ollut merkitystä.

Raha – Viikkorahaa ei maksettu. Minua ei myöskään kannustettu hyviin arvosanoihin rahan avulla. Sain kuitenkin taskurahaa tarvittaessa, mutta tämä vaati sen, että olin tehnyt oman osuuteni kotitöistä. Myöhemmin sain rahaa kesätöistä.


Sienestys – Alle 10-vuotiaana sienestin mummon kanssa, sen jälkeen usein yksin. Läpeensä tutut metsät niin en eksynyt. Omaa aikaa jota rakastin. Risujen rapsahtelu saappaiden alla, puiden humina. Yleensä tulin kotiin kunnon saaliin kanssa, joka teetti sitten mummolle töitä, koska sienet piti aina jatkojalostaa jotenkin. Paras saaliini oli kaksi korillista lampaankääpiä.

Teltta – Kesiin kuului telttailu, rakastin niin paljon telttailua, että eräs kesä pystytin pihamaalle vanhan 60-70-luvun kupoliteltan, jossa oli kyllä muovipohja, mutta vanha oranssi kangasteltta piti suojata muovilla kovan sateen sattuessa. Nukuin melkein kokonaisen yhden kesän teltassa, kömmin sisälle nukkumaan, kun syksyn kylmyys iski päälle. Tuo oli myös viimeinen kesä tuolle teltalle ja se päätyi syksyn tullen nuotioon. 

Uimapatja – Nyt ei puhuta niistä muovisista rimpuloista vaan aidoista painavista kumisista, joissa on kankainen päällinen. Aamulla kymmeneltä rannalle mennessä ei ollut aina heti kivaa kastua aluksi, koska märällä iholla vaarana olivat paarmat. Kuiva iho ei niitä kiinnosta. Niinpä olikin taito mennä uimapatjan päälle siten ettei kastunut. Parasta olivat tuuliset ilmat ja keikkuminen patjan kanssa laineilla.

Vene – Kotona oli moottorivene, mutta soutuvenekin löytyi. Rakastin soutamista, mikään matka ei ollut este. 

Wanha – Kotona oli paljon vanhoja lehtiä, entisaikaan W-kirjainta löytyi sanasta kuin sanasta.

XZ – Mitä olisikaan saunapäivät olleet ilma XZ:n hiustuotteita?


Yö – Varsinkin tähtikirkkaat talviyöt, olisin voinut tuijotella tuntikausia taivaalle. Yöaikaan myös tuulastettiin ja siinä oli aina oma jännityksensä.

Zorro – Oman lapsuuden unohtumaton Zorro oli tietenkin Duncan Regehr.

Åland – Nuorena mietin, että siellä olisi hauska käydä. Melkein 40 vuotta myöhemmin, mietin samaa edelleen. Satamassa olen toki käynyt, mutta maihin en ole astunut jalallanikaan.

Ääni – Koulussa olin luokan hiljaisin, kotona äänekäs tai ainakin edesmenneen mummon sanojen mukaan puheeni kuului vähintään kilometrin päähän. Höpöttelin itsekseni jatkuvasti, milloin luin ääneen kirjoja, milloin leikin. 

Öö – Tuli suusta aika usein lukiessa kokeisiin. Tuli pohdittua asioita tarkemmin ja ne hämmensivät.

Millaiset olisivat teidän lapsuuden aakkoset? 





27 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja eihh Date tuoksut, nyt tuli heti mieleen ne. Aamuisin tosiaan tuoksuu raikkaalta, kunpa sen tuoksun saisikin pullotettua. <3 Jonna meikäläinenkin souteli kaiket päivät, taas löytyi yhtäläinen asia ja meilläkin oli moottorivene ja soutuvene. <3 Muiskuja päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muistan, kun niitä piti suihkutella aina ennen koulua. Sininen pullo hupeni nopeaan. :D Soutaminen ihan parasta. Kerran tosin vähän yliarvioin omat kykyni, lähdin soutamaan tosi tuulisella ilmalla, oli oikeasti vaikea saada soudettua takaisin omaan rantaan, kun tuuli painoi kevyttä soutuvenettä aina väärään suuntaan, se matka kesti varmaan tuplaten kauemmin, mitä normaalisti ja mietin, olenko koskaan perillä. :D

      Poista
  2. Voi miten ihana postaus ♥ Tuli mieleen omat ihana lapsuuden kesäaamut, kaste nurmikolla ja hevosten hörinä kun niille jaettiin aamuruokia :) Sekä myös se oranssi kupoliteltta jossa oli kirkkaansininen muovipohja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin teltassa oli tuo kirkkaansininen muovipohja, tulleet varmaan samasta tehtaasta. :D Muistan, että viimeisenä kesänä se kangas oli niin hapertunut, että aurinko pilkesteli siitä läpi, siksi se ei pitänyt enää kuin pienen tihkusateen. Se painoikin tonnin isossa kantokassissa, koska tukimetallit ei olleet mitään ohutta ja kevyttä kuten nykyään.

      Poista
    2. Ne metallit oli meidänkin teltassa tosiaan sellaiset reilun sentin vahvuiset putket. Muistan aina miten niitä ei itse saanut koottua vaan piti hakea aikuinen apuun :) Meillä se teltta taisi lopulta myös suurinpiirtein mädäntyä pihaan ja mennä roskikseen erään kesän päätyttyä, mutta pitkään se palveli.

      Poista
  3. Date-tuoksut <3 Varmasti ostaisin, jos ne tulisivat uudelleen markkinoille. Tuo sini-oranssi kupoliteltta oli varmaan ainoa saatavilla oleva malli, koska meilläkin oli semmoinen. Muistan vieläkin sen tuoksun, joka ilmeisesti muovisesta pohjasta tuli telttaan....ja mietin, että mitähän muoviyhdisteitä silloin tulikaan hengitettyä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, ihan muistojen vuoksi, vaikka ne taitaisivat haista aikamoisille alkoholipommeille nyt kun tuoksumaku on vuosien saatossa kehittynyt. :D Se muoviyhdiste ei takuulla ollut mitään terveellistä. :D

      Poista
  4. Olen käynyt Ahvenanmaalla yhden kerran reilut 15 vuotta sitten, mutta mielelläni lähtisin sinne uudestaan. Saaristo, pienet saaret ja meri ovat niin ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kiva paikka, varsinkin fillaroiden olisi takuulla mukava katsella saarta.

      Poista
  5. Meidän lapsuuden kupoliteltta oli oranssi vihreällä pohjalla! Se oli pakko pystyttää aina välillä kotipihalle, kun oli niin hirveä telttailuhimo. Kumma juttu, että se himo on kadonnut kokonaan iän myötä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei itselläkään ihan ekana ole mielessä teltassa nukkuminen, se himo vähän jäi sen jälkeen, kun täytin aikoinaan 30, en ole tainnut sen jälkeen enää teltassa nukkua. Pitäisi varmaan ottaa joskus uusinnat. :D

      Poista
  6. Ihana postaus! ❤ Muakin kiehtoi jo lapsena Faaraot, oon muutenkin kiinnostunut historiasta. On hieno juttu, että mummo opetti sut sienestämään! Se on taito, jonka haluaisin osata, mutta lähipiirissä ei kukaan tunne sieniä. Sienet on niin hyviä, ja niin kuin sanoit, metsässä on ihana kävellä! ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Sienien kerääminen on siitäkin hauskaa, että tuloksia saa mielestäni paljon nopeammin kuin marjastaessa, johon ei itselläni meinannut aina pinna riittää. Sieniä tykkäsin kerätä niin paljon, että mummo joutui välillä toppuuttelemaan menoa, kun meinattiin hukkua niihin. :D Kannattaa opetella muutama varma sieni, mitkä varmasti tunnistaa, siitä se lähtee. Kaikkia ei edes tarvitse yrittää tietää. Olisi kullanarvoista saada ekalla kerralla joku sieniä tunteva kaveriksi.

      Poista
  7. Ihan superi postaus! ^_^ Mä olen varttunut joen äärellä ja rakastan jokia, ikinä ei tiedä mitä seuraavan mutkan takana tulee ja kaikki ne mystiset ja pelottavat pyörteet ja syvänteet..mutta penskana, oltiinkohan n. 12-vuotiaita kun käytiin kamujen kanssa kesäisin soutelemassa joella. Meillä oli lupa käyttää yhtä mökkiä mutta hmm, taidettiinkin pyöriä vahingossa väärällä mökillä :D Kiinni ei kuitenkaan koskaan jääty ^_^ Mutta kuumottavia ne soutelureissut oli, kellään ei ollut pelastusliivejä. Kerrankin soudettiin aika kauas ja iski ukonilma, voit kuvitella että tehtiin nopeusennätys kun soudettiin takaisin :D

    Teltassa nukkuminen oli jännää, mutta esim. mä en yksin uskaltanut, kun kaikki rasahdukset sun muut pelottivat, mietin aina onko siellä karhu vai murhaaja :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^_^Järvellä kanssa ukonilman nouseminen on pahinta. Osattiin aika usein hyvin arvioida milloin se on tulossa ja ehdittiin aina ennen sadetta hyvin rantaan. Joskus oli helppo myös katsoa, että onko menossa ohi, eikä kannata edes hätäillä pois. Meillä ei kanssa ihan lapsina ollut pelastusliivejä, se ei vaan ollut se juttu vielä 80-luvulla, meillä taisi olla yhdet liivit, jotka heitettiin aina pienimmän päälle. Teini-ikäisinä alettiin vasta pitämään.

      Mä asuin korvessa, missä ei ollut edes kilometrien säteellä katuvaloja, meillä ei edes silloin kotona asuessa pidetty ovia lukossa, lähin naapuri oli kilometrin päässä. En silloin osannut pelätä mitään. Pimeän pelko olisi ollut ihan hirveää noissa olosuhteissa. :D

      Poista
  8. Niin ja kesäaamuissa on kyllä aivan oma taikansa ja tuoksunsa, rakastan myös sellaista paahteisen hiekkaista iltapäivän tuoksua ^_^ Lapsena myös kesäiltapäivisin nuuhkin aivan onnessani käsivarsia, jotenkin niissä se hiekan ja pölyn tuoksu yhdistettynä kehon omaan tuoksuun oli ihan järkyn hyvä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hiekkainen tuoksu ihana, meillehän kotiin menee vaan hiekkatie ja oikein kuumina päivinä sen pinnassa ihan väreile ja siinä tosiaan on ihan sellainen omanlaisensa tuoksu. <3

      Poista
  9. Monet näistä fiiliksistä on itsellekin tuttuja lapsuudesta. Etenkin mökkeilyyn ja luontoon liittyvät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena luonto oli jotenkin tosi vahvasti läsnä. Itseni ei tarvinnut mökkeillä, koska kotini oli sellaisessa paikassa kuin olisi asunut mökillä ympäri vuoden, ehkä siitä johtuu se, etten edelleenkään ole tottunut tähän kerrostaloelämään 20 vuodessa. :D

      Poista
  10. Lapsuudesta on jäänyt mieleen kivat metsä- ja veneretket ja kaverit. Tämä olikin ihana postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veneretket oli kyllä lapsena ihan parhautta. <3

      Poista
  11. Olipa kiva idea toteuttaa myös lapsuuden aakkoset! Vastaukset olisi mullakin aivan erilaiset kuin nykypäivänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi tää oli itsestä hyvä idea, koska ne vastaukset oli niin erilaisia. Tosin tässä oli runsauden pulaa usean kirjaimen kohdalla, ihan harmitti. :D

      Poista
  12. Date-tuoksut, oi kylla! :D Ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Vielä kun joskus pääsisi niitä nuuhkimaan. :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown