Yhdeksän muistoa


Olin lapsena ja vielä reilut kymmenen vuotta sitten kovasti korujen perään. More is more oli mottoni, kun aamulla ripustelin koruja ranteisiini, korviini ja kaulaani. Sitten tapahtui jotain. Nykyään käytän koruja hyvin säästeliäästi. Korvakoruja en enää lähes lainkaan, vaikka vielä alle kolmekymppisenä en lähtenyt ovesta ulos, jos korvissa ei ollut jonkinlaisia killuttumia. Rakastin varsinkin isokokoisia korvakoruja. 

Kolmisen vuotta sitten kirjoittelin neljästä rakkaimmasta korustani, tänään on viidennen vuoro.

Viidennen korun sain lahjaksi mieheltäni muistaakseni vuonna 2010 tai 2011. Vuosien aikana siihen on kertynyt yhdeksän muistoa ja niiden yhdeksän muiston vuoksi, siitä on tullut rakas. Kyseessä on Thomas Sabon Charm Club Bracelet, johon mieheni ja paras ystäväni ovat vuosien saatossa keränneet minulle rakkaita muistoja helojen muodossa. Koru on hyvä osoitus siitä, kuinka hyvin ne rakkaimmat ihmiset tuntevat sinut ja osaavat ostaa lahjaksi sellaista, johon sisältyy jokin muisto tai tarkoitus, jonka vuoksi sillä on minulle iso merkitys. Joka kerta korua katsellessani, minulle nousee pieni hymynkare huulille.


Korkokenkä – Riippui korussa, kun sain sen mieheltäni. Rakastin tuohon aikaan korkokenkiä ja sipsuttelin niillä joka paikkaan, joten riipus oli osuva. Tätä hetkeä kuvaisi varmaan paremmin Converse-kenkä, mutta korkokenkä on muisto omasta menneisyydestä.

J-kirjain – Muisto ihanasta kesäisestä päivästä Tampereella kesäkuussa 2013.

Oranssinpunainen pisara – Sain kauniin pisaran joululahjaksi mieheltäni jouluna 2012.

Wilhelm Tell – On porukan ainoa heräteostos, sillä se tarttui mukaan kauppareissulla -40% alella kesäkuussa 2013. 

Perhonen – Rakastin lapsena perhosia, rakastan vieläkin. Paras ystäväni tietää tämän. Perhosen olen saanut syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten.

Joulukuusi – Jouluihminen sai mieheltään joululahjaksi joulukuusen jouluna 2015.

Sika – Myönnän, kun sain tämän riipuksen ystävältäni joululahjaksi jouluna 2014, liikutuin paketin avatessa kyyneliin. Tajusin heti, miksi se oli ostettu. Ei siksi, että tykkään kinkusta. ^_^ Mies tosin ihmetteli, miksi ihmeessä H sian osti. Kerroin hänelle sian tarinan. Olimme H:n kanssa pikkutyttöjä, kun eräänä kesäpäivänä vaarini, joka selvinpäin oli oikein mukava tapaus, päätti säikäyttää meidät. Loikoilimme ystäväni kanssa kuumana kesäpäivänä viltillä nurmikolla, kun yhtäkkiä viereisestä puskasta alkoi kuulua röhkintää. Säikähdimme hirveästi ja pomppasimme salamana viltiltä ylös, sen jälkeen vaari tuli nauraen pusikosta ja tuumasi, että säikähtivätkö tytöt villisikaa. Olemme nauraneet vaarin säikyttelylle vuosien saatossa useasti. Kuka nyt oikeasti keksii pelotella villisialla? No, täydestä meni silloin. :D 

Musta pisara – Musta on lempivärini ja tämän toki myös ystäväni tietää. Sain pisaran lahjaksi yhdessä sian kanssa jouluna 2014.

Sydän – Joukon uusin tulokas. Sen antoi tietenkin mieheni, jolta sain sen lahjaksi jouluna 2016. Sydämen sisällä on oranssinpunainen kivi, jonka on ajeteltu sopivan yhteen saman värisen pisaran kanssa.

Koruun mahtuu vielä monia muistoja, mutta se alkaa olemaan melko painava, koska suurin osa saamistani heloista on painavia ja isokokoisia. Toki juuri se tuo koruun sitten näyttävyyttä, kun laitan sen ranteeseen.

Löytyykö teiltä Thomas Saboa? Mikä on rakkain korunne?



  1. Nämä amulettikorut ovat ihania. Minulla ei ole Thomas Saboa mutta minullakin on käsikorussa amuletteja, joita on vuosien varrella lisätty siihen. Tärkeitä muistoja ihanista tapahtumista.

    Minäkään en ole vuosikausiin käyttänyt korvakoruja. Nuoruudessa piti olla aina jonkinlaiset killuttimet korvissa.

    Kivaa laskiaissunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti jännä, miten tuo korvakorujen käyttö on vanhemmiten jäänyt, ennen ne olivat aina tärkein juttu. Joskus harvoin tulee sellainen olo, että nyt haluan laittaa korvikset. Sen sijaan kello, rannekoruja ja sormuksia käytän, kun menen ulos ovesta. Kotona en niitäkään.

      Talvista laskiaissunnuntaita sinnekin!

      Poista
  2. Siis aivan ihana tälläinen koru, joka täydentyy vuosi vuodelta <3 Ihania tarinoita korujen takana.

    Minulla on talessa yksi sormus joka on kuulunut isotädilleni, aika boheemi, just mun tyylinen, käytän sitä aika harvoin kun pelkään, että se häviää!
    Ihanaa sunnuntaita Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että jotkut ostaa näitä ja samantien kaikki killuttimet siihen, mikä toki on ihan kiva, jos kärsivällisyys ei riitä odotella lahjaksi saantia tai tilaisuuksia, jolloin haluaa itseään muistaa riipuksella. Itse halusin täyttää tämän nimenomaan muistoilla. Hitaaasti mutta varmasti on asia tässä vuosien aikana edennyt, joka vuosi ei ole tullut täydennystä, mutta ei se ole haitannut.

      Talvista sunnuntaita S! <3

      Poista
  3. Mä olen saanut pienenä vanhemmiltani lahjaksi rannekorun jossa on laatta johon on kaiverrettu nimeni. Sinä päivänä kun synnyin isäni osti minulle hopeisen pienen sydän riipuksen jossa on punainen kivi. Se liitettiin rannekoruun kun sen sain. Eihän koru mulle enää mahdu mutta edelleen se on rakkain koru, jota aina välillä putsaan ettei hopea tummu. Rakkain se on myös siksi että vanhempieni poismenosta on nyt 7 ja 5 1/2 vuotta eli ihan liian varhain heistä jouduin luopumaan.
    Sain myös tädiltäni Ruotsista vaaleansinisen sydän riipuksen kun aloitin ekaluokan. Sekin on tallessa ja herättää ihania muistoja lapsuudesta maalla.
    Onhan aikuisiälläkin rakkaita koruja tietysti kertynyt mutta jotenkin nuo lapsena saadut tuntuu kaikista rakkaimmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana korumuisto. <3 Pitäisi itsekin taas putsata tuo rannekoru, kuvatessa huomasin tummentumia, hopeaan tulee niitä niin äkkiä.

      Poista
  4. Aivan ihana koru! Ja ihania nuo helat, varsinkin joulukuusi <3 Minä oon tosi huono käyttämään koruja nykyään, sormus on oikeastaan ainoa koru mitä käytän. Joskus harvoin myös korviksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joulukuusi on ehdottomasti yksi lemppareista koko korussa, tähän itseasiassa on saatavilla tosi paljon jouluaiheisia heloja, mikä on kiva juttu. :)

      Poista
  5. Ihana koru! Mä olen vähän huono käyttämään kun inhoan killuttimia :) lisäksi nikkeliallergia estää lempikorujen käytön :/

    VastaaPoista
  6. Ihana idea! Oikea muistojen riipus. Mä en käytä juurikaan koruja ja sekös harmittaa. Korut ovat kaunis lisä pukeutumiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne olisi ja niin ajattelin itse ennen, kunnes iski minimaalisuuskausi. :D

      Poista
  7. Ihana koru täynnä symboliikkaa ja muistoja! Mä en tiedä, osaisinko käyttää tällaista, olen todella nirso korujen suhteen. Rannekorut tosin on mun suosikkeja, oma suosikkini on nyt vanhasta lusikasta taivutettu rannekoru, jonka mieheni osti minulle ( tosin sovittelin korua ollessamme Porvoossa viikonloppulomalla ja mies käytti tilaisuuden hyväksi, se oli siis mun jouluhaja jonka sain heti liikkeestä käteeni :) ). Toinen suosikki on H&M:n kullan värinen halpiskoru, sellainen d-kirjaimen muotoinen missä on ohut, siro rakenne.

    Ja haha vaaria :D Mun vaari pelotteli, että jos ei kuolaaminen lopu ( olin kaiketi lapsena kova kuolaamaan ja syömään ohi suun :D ), niin leuassa oleva reikä täytyy hitsata kiinni.

    VastaaPoista
  8. Perhonen. Olen aina pitänyt perhosista. Minun ja J:n häitä suunnitellessa yksi teemoista oli perhoset, uudistuminen ja menneen taakse jättäminen. Perhosteema jäi, mutta viehätys perhosia kohtaan säilyi. Kun ajattelee perhosten muutosta, saan siitä voimaa. Paljon rumaa on jätetty taakse. Siitä ajasta on kuitenkin saatu voimaa ja tahtoa olla nykyään se mitä olemme. Perhonen sopii siis sinulle, sopii minulle. Kuva a voimaa ja kauneutta sitä mikä meistä tulee kun saamme aikaa olla sitä mitä olemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhoset ovat upeita olentoja. Hieno tarina sinulla niiden takana. Tuntuu, että nykyään perhosia näkee paljon vähemmän kuin omassa lapsuudessa ja se on sääli. :(

      Poista
    2. Olen yrittänyt houkutella niitä pihaan istuttamalla perhosia houkuttelevia kukkia. Ensikesänä istutan isomman alueen niittykukkia

      Poista
    3. Kukkien istutus on tosi ihana idea! Niityilläjän perhoset viihtyy ja niittyjä on nykyään aivan liian vähän.

      Poista
  9. Ihastuttava koru! Ja ihania muistoja. Ja hymyilyttäviä muistoja. Sika ja perhonen :)
    Istutin myös kukkapenkkiini sormustinkukkia, koska niiden sanotaan houkuttelevan perhosia. En osaa sanoa, lisääntyivätkö perhoset. Muutamia niitä aina kesäisin näkyy... eikä ole tungosta ollut sormustinkukkaan.
    Olipa taas niin kiva postaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Todellakin laidasta laitaan sikoja ja perhosia. :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives