Tänään on taas se päivä vuodesta, kun minulla on jollain tapaa haikea olo. Olen kertonut teille, että minulla on hieman erilainen, mutta silti rakas äiti. Äidin sairaudesta johtuen en kuitenkaan ole asunut hänen kanssaan yhdessä sitten vauva-aikani, sairaus on myös vaikuttanut siihen, että äiti ei ole pystynyt olemaan elämässäni mukana "normaalisti", emmekä ole pystyneet muodostamaan kovinkaan syvää henkistä yhteyttä toisiimme. Olen silti aina sanonut, että hän on silti ollut paras äiti, mitä on tilanteeseensa nähden pystynyt olemaan. Keneltäkään hänen tilassaan olevalta ei voi vaatia enempää. Hän on ollut läsnä elämäni suurina päivinä: kun pääsin ripille, valmistuin tai kun menin ensimmäistä kertaa naimisiin, toisesta kerrastahan ei kerrottu kuin parille ihmiselle. ;)
Äitienpäivästä tuli vielä hivenen haikeampaa, kun minulle äidin virkaa toimittanut mummoni kuoli nelisen vuotta sitten. Oli aikoinaan onni päästä hänen yhdeksänneksi lapsekseen. Mummo olikin henkilö joka on vaikuttanut eniten siihen millainen ihminen olen. Kun olen aikuisena lukenut ja tutkinut mihin omista lähtökohdista oleva lapsi yleensä voi päätyä, ei mummon loistavia kasvatusmetodeja voi kiistää. Hän kasvatti minusta ihmisen, joka oppi arvostamaan elämässä oikeita asioita ja toimimaan oikeudenmukaisesti. Hänen pyyteetön rakkautensa opetti, millaista on olla hyvä läheinen.
Myös hänen kielensä jäi elämään minussa, mieheni vieläkin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen saattaa toisinaan kääntää hitaasti katseensa minuun, kun sanon jotain hänen korvilleen kummallista ja kysyä: "Onko nuo taas niitä mummosi juttuja?" Varsinkin kaksi sanaa malkuta ja maikailla ovat ahkerassa käytössä. Maikailla on varmasti monelle tuttu, mutta malkkuaminen onkin sitten sellainen, mitä en ole huomannut muiden käyttävän. Sain kuulla mummolta hyvin usein pienenä, mitä siinä malkkuat? Yleensä kysymys kuului silloin, kun menin vaikka edes takaisin ovesta ulos ja sisään, enkä oikein osannut päättää kumpi olisi ollut parempi tai poikkesin hakemaan toisesta huoneesta jotain useampaan otteeseen, kun olin unohtanut sinne jotain. Mummon silmiin hänen mielestään päämäärätön käyskentely oli malkkuamista. Edes Google ei tunnista tätä sanaa ja olen monesti miettinyt, mistä se on mahdettu vääntää. Mummonihan oli Raja-Karjalan ortodoksi, joita oli vuonna 1939 yli 36 000 henkeä ja heidän katsottiin puhuneen karjalan kieltä, vaikka sitä ei virallisena kielenä pidettykään.
Huomenna on sitten itselläkin suuri päivä, jonka kunniaksi täällä käynnistyy mahtava arvonta, mutta niistä lisää huomenna.
Toivottelen kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää ja lähden itse juomaan anopin luokse kahvit!
Meillä menee äitienpäivä ihan pihahommien parissa ;) kävin itse oman äitini luona jo viime viikonloppuna viemässä kukat ja viettämässä päivää. Sen verran matkaa etten viitsi koko ajan ajella ja nää viikonloput on taas ainoata aikaa että ehditään yhdessä tehdä hommia ;)
VastaaPoistaMut toi etukäteen viettohan oli kivasti tehty. <3
Poista<3
VastaaPoista<3
Poistatoivotan sinulle ja muillekin äidelle oiken onnelista ja hauskaa ja mukavaa äitien päivää ! T: aki karjalainen kuopio
VastaaPoistaKiitos Aki, vaikka en itse äiti olekaan niin varmasti muille meni terveiset perille. :) Eiköhän tästä haikeudesta huolimatta ihan kiva päivä tule. :)
PoistaMukavaa sunnuntaipäivää ja äitienpäivää Jonna! Tykkään näistä sun pohdiskelevista postauksista vaikka en aina osaa kommentoidakaan. :)
VastaaPoistaKiitos Eeva! Kiva kuulla, että pidät, ymmärrän hyvin, jos näihin ei aina löydy kommentoitavaa. ^_^
PoistaIhana Jonna <3 Olisi nyt kyllä tuhat sanaa, mutta sanon vaan onneksi on mummit, nuo sitkeimmät ja rakkaimmat. Jos jotain omasta äidistänikin tiedän, ei koskaan luovuta ja rakastaa kyllä sillä omalla tavallaan. <3
VastaaPoistaPaljon halauksia <3
Oikein ihanaa äitienpäivää Tiia! <3
PoistaKaunis kirjoitus ❤ mummosi kuulostaa ihanalta ihmiseltä :')
VastaaPoistaRentouttavaa sunnuntaita!
Hän oli ihana, mielestäni joskus jopa liian kiltti. ❤️ Mukavaa su-iltaa!
PoistaTänään on ollut useita hienoja tekstejä äideistä ja äitienpäivästä, kiitos tästäkin :)
VastaaPoistaNiin on. :)
PoistaTäällä sitä omaa äitiä odotellaan mekko päällä et päästään ulos syömään. Meillä äitienpäivämenot on aika vaatimattomat kun meillähän äitiä juhlistetaan isänpäivänäkin :) Toivon sulle kuitenki ihanan hempeetä äitienpäivää♡
VastaaPoistaNiin oli meilläkin kotona aikoinaan, ei oikeastaan poikennut normi sunnuntaista kun puolen sukua tuli mummon luo kahville. :) Kiitos Nanna!
PoistaTämä saikin muistelemaan mitä kaikkea hassua meidän mummun sanavarastoon kuului, mitkä ei ehkä kaikille avautuisi, niinkuin esim. että pestään vaikka kädet tipun alla :D
VastaaPoistaTipun alla, mä olen sitä mieltä et mummoilla taitaa olla ollut ihan omat juttunsa. 😁
PoistaSä <3 Ja sun mummo, oli iso kunnia saada tavata hänet. <3
VastaaPoista❤️ Mä olin ihan unohtanut, että sä tosiaan ehdit nähdä mummon.
PoistaÄitienpäivä on jännä juttu, se aiheuttaa monissa haikeutta syystä tai toisesta. Meillä on jokaisella pieni tarina taustalla, joka saattaa sen haikeuden aiheuttaa. Ihana kirjoitus Jonna <3
VastaaPoistaJuurikin näin Maiju. Melkein tippalinssissä luin sun postauksen tänään. ❤️
PoistaHaikeat fiilikset myös täällä nykyisin aina äitienpäivänä, kun oma äitini kuoli hieman alle kolme vuotta sitten. Kaunis kirjoitus ♥
VastaaPoistaJuurikin se haikeus. <3
PoistaVaikka aina se oma äiti ei syystä tai toisesta voi olla läsnä niin paljon kuin toivoisi, on kuitenkin hienooa, että sinulla on ollut mummosi sinun rinnallasi. Uskon että äitienpäivä on haikea, mutta siitä huolimatta, iloa päivääsi <3
VastaaPoistaMinulle on muuten ihan vieraat sanat nuo Maikailla ja Malkuaminen :)
Etkä sä tiedä mitä maikaillakaan tarkoittaa? :D Hih se on sellaista vähän kuin mitä kissa tekee esim. ruokaa kerjätessään, pörrää jaloissa ja on vailla jotain. Minä olin sellainen pienenä, kun etsiskelin kaapeista herkkuja. :D Sellainen joka on ikäänkuin vailla jotain ja käyttäytyy erilaisesti tai hieman rauhattomasti sen vuoksi. :D
PoistaKaunis kirjoitus <3 Vietin tänään äitienpäivän ystävien seurassa, joissa yksi on äiti kahdelle ihanalle lapselle ja oli kiva päästä "yllättämään" kakulla, vaikka ei se piknikpaikan pöydällä nököttänyt muovipussi nyt kovin hyvä naamiointi ollut, sen muodosta pystyi aika hyvin päättelemään pussin sisällön :D
VastaaPoistaJa ihmesanat on just parhaita! Noita en ole muuten koskaan kuullutkaan, mutta olen lähtöisin murrealueelta jolla on hauskoja, ja jopa monitulkintaisia sanoja :D
Ihana yllätys, no joo ajatus on pääasia ei niinkään yllätys. <3 Mulla on palkon muitakin mummolta jääneitä juttuja, mutta noita kahta käytän varmasti eniten. :D
PoistaPiti kysymänki et mitä se maikaileminen on, mut sehän selvisikin jo 😀 Molemmat verbit oli ihan uppo-outoja! 😃
VastaaPoista:D Maikailla ehkä tunnetumpi, siitä jopa saa Googlesta maininnan, mutta malkkuaminen on Googlellekin täysin tuntematon, tosin ei enää, koska nyt siitä jäi jälki, kun kirjoitin tän jutun. :D
Poista