4.6.2018

Vastauksia kysymyksiinne osa 1 – Henkilökohtaista


Tuli päivää aiottua pidempi tauko, mutta päätin ex-tempore pitää viikonlopun kokonaan vapaata täältä blogin puolelta ja nauttia Suomen kesästä. Viime kesän jälkeen sitä kun ei enää osaa pitää itsestäänselvyytenä, että niitä lämpöisiä päiviä vielä tulee. Toivottavasti teillä oli mukava viikonloppu.

Vastailen tänään henkilökohtaisiin kysymyksiin, joita esititte minulle blogin synttäriarvonnan yhteydessä. Ihan kaikkiin kysymyksiin en vastaa, ettei tästä tulisi liian pitkä, mutta koitan mahdollisimman moneen ja varsinkin sellaisiin, joista tulisi esille jotain uutta, mitä en ehkä aiemmin ole täällä blogissa kertonut. Myöhemmin ilmestyvässä postauksessa vastailen sitten niihin kosmetiikka-aiheisiin kysymyksiin.

Kysynpä sinulta, että koska tunnet olevasi kaikkein onnellisin, millaisella hetkellä?

Tämä ääretön onnellisuuden tunne iskee hyvin pienissä hetkissä. Viimeisen kuukauden aikana se on tullut usein iltakävelyllä miehen kanssa ollessa, ihaillessa yhdessä, miten kaunista kaikki ympärillä on. Lopulta en tarvitse paljoakaan tunteakseni onnellisuutta.

Mikä on lempiruokasi, ja miksi?

Todella vaikea nimetä vain yhtä, koska elän syödäkseni. On todella harvoja ruokia joista en pidä, mutta niitä lemppareita onkin sitten vaikka kuinka. Tällä hetkellä kuitenkin ehdottomasti uusistaperunoista tehty perunasalaatti, jota voisin syödä vaikka joka päivä. Se sopii loistavasti kaiken lisukkeeksi, varsinkin grilliruokien, kalan, makkaran... mutta kyllä se uppoaa ihan pelkästeenkin. Eniten pidän siitä, että se on raikas, toisin kuin majoneesipohjaiset perunasalaatit tuntuvat usein liian raskailta ja rasvaisilta.

Kysyn sulta kysymyksen, joka aina vaan jaksaa kiinnostaa mua eli ketä on sun mielestä kaunein suomalainen ja ulkomaalainen nainen ja miksi?

Nyt tuli todella vaikea, varsinkin kotimainen puoli. Ulkomaalaisista olen aina ihaillut Charlize Theronin hillittyä eleganssia, mutta Jennifer Lawrencen naapurintyttömäisyys iskee myös lujaa. Molemmat ovat myös omia "tukkajumalia". Suomalaisista ei tule ketään yhtäkkiseltään mieleen.

Kysymys on henkilökohtainen ja tällainen yleisiin olettamuksiin pohjautuva, mutta minusta olettamuksia on hyvä vähän ravistella. Eli koetko jääväsi ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, kun olet työelämästä poissa? 

Tämä oli yksi mielenkiintoisempia kysymyksiä, mihin suorastaan paloin halusta vastata. Vastaus on: en enää lainkaan. Alussa tunsin, ihan siitä syystä, että minut niin kuin moni muukin suomalainen on kasvatettu arvostamaan työtä, se vaikka mitään muuta ei olisi, jos on työtä, olet jollakin tapaa "arvokkaampi". Tämä johtaa myös siihen, että usein omaa minuuttaan arvostaa oman työnsä kautta, vaikka sen ei pitäisi mennä ollenkaan niin, sillä se minuus on jossain ihan muussa kuin työssä, työelämässä tai tittelissä. Se on sinussa itsessä. Kun terapian kautta opin tuntemaan itseni, siinä samalla opin arvostamaan itseäni minuna, enkä sitä minää, joka olin työni kautta. Joten enää en koe jääväni lainkaan ulkopuoliseksi. Minulla on ystäviä, elämä, mies ja blogi, pystyn tekemään asioita joista nautin. Terapian kautta lisäksi ymmärsin, että itselleni tuskin lainkaan tulee enää koskaan sopimaan henkisesti työ jonka muut määrittävät. Se oli itseasiassa jo aikoinaan väärä polku, jonka ehkä olisin voinut välttää itsetuntemuksen kautta. Mutta esimerkiksi tämän blogin kaltainen homma työnä, olisi sitä mitä pystyisin tekemään, koska saan määrittää kaiken täysin itse ja tehdä sitä mihin aikaan ja milloin haluan. Tilivelvollinen olen vain itselleni. 

Tähän liittyen voisin kysyä, mitä itse ajattelet jälkikasvusta? Voisin myös kysellä, muistatko millaiseksi kuvittelit aikanaan elämäsi nelikymppisenä ja miten nykyisyys eroaa siitä?

Tarkastelit elämääsi parisenkymmentä vuotta taaksepäin..osaatko kuvitella/hahmottaa elämääsi saman verran eteenpäin ja onko sinulla tietynlaisia suunnitelmia/haaveita sinne?

En halua lapsia. En ole koskaan halunnut. Muistan, että olin varmaan alle kymmenen vuotias, kun ilmoitin asian ensimmäisen kerran aika topakastikin ääneen. Muistan, että silloin se nauratti monia. Niin nauratti edelleen silloin, kun parikymppisenä kerroin saman, jos asiaa minulta tiedusteltiin. "Kyllä sinun biologinen kellosi alkaa tikittämään", oli yleisen kommentti. Nyt 41-vuotiaana se ei edelleenkään ole tikittänyt ainakaan lapsiasiassa. Toiset voivat pitää minua itsekkäänä ja varmasti osaksi päätös onkin juuri itsekkyyttä, mitä sitä kieltämään, rakastan aivan liikaa omaa aikaani puntarissa jälkikasvuun verrattuna. Minulla on kuitenkin kummipoika, joka riittää minulle mainiosti. 

En muista, että olisin nuorempana tai koskaan pahemmin ajatellut tai kuvitellut elämääni myöhemmin. Olen ollut aika päivä kerrallaan eläjä aina. 

Luettele kaikki maat, joissa olet käynyt ja minne matkustaisit uudestaankin? :)

En ole lopulta käynyt kovinkaan monessa maassa, koska olen reissailija, joka tykkää palata samoihin paikkoihin uudestaan, ennemmin kuin valitsee jotain uutta. Ranskassa, Kreikassa, Hollannissa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Virossa olen kaikissa käynyt useampaan otteeseen. Suurimpaan osaan menisin varmasti uudestaankin.

Mikä on lempikukkasi?

Valkoiset liljat, mutta rakastan myös kieloja.

Mutta harrastatko meditaatiota tai jonkinlaista muuta mielen rauhoittamista :)

En harrasta, minulle on monta kertaa ehdotettu näitä, mutta ne ei oikein tunnu omalta jutulta.

Mulla on sellainen muistikuva, ettet ole mikään himourheilija/-liikkuja, mutta onko sinulla kuitenkin jokin liikuntamuoto, jota itse harrastat tai tykkäät tehdä?

Kysyisin sinulta harrastatko säännöllisesti liikuntaa ja millaista?

Oikea muistikuva, jos en nyt vihaa niin ainakin inhoan liikuntaa. En saa siitä mitään euforiasta oloa itselleni. Inhoan hikoilua ja sitä on monessa urheilussa vaikea estää. Siksi uinti on sellainen jota olen aina rakastanut, koska no, siinä se hikoilu ei niin tunnu iholla. ;) En saa siitäkään euforiaa, mutta olen lapsesta asti ollut vesipeto ja vesi on elementti, jossa viihdyn. Olen varmasti keskivertoa parempi uimari. Olen osallistunut nuorena koulun uintikisoihin. Harva tietää, että suoritin teininä priimusmaisterin uintimerkin.  Inhoan nykyään uimahalleja, joten kesällä sitten järvi tai meri ovat vaihtoehtoja.


Jos saisit syödä vain yhtä karkkia lopun elämääsi, mikä se olisi? Eli mikä on namien nami, karkkien kunkku, makeisista mainioin?

Ensin tähän vastaaminen tuntui mahdottomalta. Vastaamalla suklaa, tietenkin pelastaisi laajan valikoiman itselleen, mutta kyllä se olisi varmaan Pätkis.

Minne haluaisit matkustaa?

Sellaisia paikkoja missä en ole vielä käynyt, niin Gardajärvi Italiassa. Itselläni tulee paikasta tosi vahvat fiilikset pelkästään kuvia selaamalla ja se on kohde, johon vielä joku päivä matkustan toteamaan, olenko elänyt siellä jossain toisessa elämässäni. ^_^

Mikä on vuorokauden parasta aikaa ja miksi?

Ehdottomasti myöhäinen ilta 18-00, olen silloin tehokkaimmillani ja aivot vireimmillään.

Kysyisin vaikka mikä on jouluruoka herkkusi?

Lanttulaatikko, tästä ei tule edes kilpailua.


Jos aikamatkustus olisi mahdollista, minne aikakaudelle matkustaisit ja miksi?

Sillä ehdolla, että pääsee takaisin (sillä sen aikainen lääketiede kauhistuttaa). Itseäni on aina kiinnostanut 20-luku, en oikeastaan edes tiedä miksi. Joten en kovin kauas.

Haluaisin kysyä, että jos voisit olla päivän joku muu henkilö kuka olisit ja miksi?

Tämä on todella hankala, koska en ole koskaan edes leikkinyt ajatuksella olevani joku muu. Jostain syystä asia ei kiehdo minua lainkaan. Joten pakko vastata, en tiedä. :D

Mikä on mielestäsi parasta bloggaamisessa? Entä mikä vähiten mukavaa tai mistä puolesta et juuri pidä?

Se, että sitä voi tehdä mihin aikaan tahansa, milloin tahansa, aivan omaan tahtiin. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on myös ehdottomasti parhaita puolia. Se, että joku jättää kommentin, niin siitä tulee tunne, että joku on todella kiinnostunut siitä, mitä kirjoitan. Aiemmin olisin sanonut, ettei blogin pitämisessä ole mitään mistä en pidä. Ei siinä oikeastaan ole vieläkään. Ehkä miinuspuolena voisi sanoa, että kun blogimaailma on kasvanut räjähdysmäisesti ja joukosta on vaikeampi erottua, ovat toiset valmiita tekemään mitä vaan päästäkseen pinnalle ja näyttämään tärkeämmiltä mitä oikeastaan ovat. Tätä se on varmasti joka paikassa nykyään... Tästä hyvä esimerkki ovat ostetut Instagram-seuraajat, joilla nämä huijarit sitten saavat hyödykkeitä itselleen, koska vastapuoli ei välttämättä tajua katsella niitä seuraajia sen tarkemmin läpi, että onko niistä mainonnallisesti oikeasti hyötyä heille. Varsinkin pikkufirmat, jotka pelkkien seuraajamäärien perusteella kuvittelevat saavansa asialleen isoakin näkyvyyttä, surettavat, että nämä huijarit käyttävät hyväksi heitä. Inhoan opportunisteja ja niihin törmään nykyään valitettavan usein. Tätä ei vielä tapahtunut muutamia vuosia sitten.

Kysyisin, ketä julkisuuden henkilöä arvostat eniten?

Äärettömän vaikea kysymys. En juurikaan seuraa julkisuuden henkilöitä, en edes tunnista ketään, vaikka kävelisivät kadulla vastaan. Olen näissä ihan onneton. Jos kuitenkin jonkun nostaisin ylös, vastaisin varmaan Aira Samulin, hänellä on aina ollut pieni lämmin paikka sydämessäni.

Mitä aiot tehdä tulevana kesänä?

Pyrkiä olla tekemättä mitään! Ei nyt ihan, mutta tavoitteena olisi saada rentoutua kunnolla syksyä varten, joka on tyypillisesti itselleni se rankin vuodenaika.

Sinä olet puhunut kuinka olet opiskellut raksapuolen. Oletko ikinä tehnyt alan töitä?

Niin olen, valmistuin vuonna -98. Silloin taisin mainitakin, etten tosiaan ole tehnyt päivääkään alan töitä, vaikka alussa harkitsen päälle vielä insinöörin opintoja.

Olet varmaan joskus kertonutkin, mutta kysyn että kuinka kauan olet ollut miehesi kanssa yhdessä ja kuinka tapasitte?

Mehän tavattiin perinteisesti netissä yksitoista vuotta sitten. Minä bongasin sieltä mieheni ja jo samana iltana juttua riitti seuraavaan aamuun asti. Siitä seuraavalla viikolle menin kylään mieheni luokse, josta asti olemme olleet yhdessä. 

Oliko sulla kolmenkympin kriisi kymmenen vuotta sitten?

Oli. Tosin en haluaisin puhua kriisistä vaan enemmän itseni etsimisestä. Kuulostaa paremmalta eikö?  Lähinnä ajatukset liittyivät todella paljon siihen kuka minä olen ja mitä minä haluan. Yksi tuttavani sanoi, että jos on kriisi kolmekymppisenä, seuraava tulee viisikymppisenä. Sitä odotellessa. :D

Onko bloggaaminen missään vaiheessa tuntunut raskaalta?

Ei. Ainoastaan siinä vaiheessa, kun postasin seitsemänä päivänä viikossa, tajusin, että on aika höllätä, koska en saanut mielestäni tarpeeksi laadukasta sisältöä tänne, noin nopealla tahdilla. Tahti myös uuvutti, koska en ollut tyytyväinen sisältöön. 

Muistelen että puhuit joskus lukujumista. Oletko päässyt siitä eroon? Keiden kirjailijoiden tuotannosta pidät eniten?

En ole päässyt, yritän kyllä jatkuvasti. Välillä saatan saada yhden kirjan luettua, mutta sitten jumittaa taas ja seuraava jää kesken. Nyt aloitin kirjan, jonka olen lukenut jo monesti. Patricia Cornwellin Post Mortemin, koska usein jo valmiiksi tuttua kirjaa on helpompi lukea kuin ihan uutta. Tykkään lukea todella paljon taidekirjoja ja elämänkertoja, mutta näiden lisäksi myös dekkareita. Patricia Cornwell ja Kathy Reichs ovat ehdottomat lempparini. Kevyempi lukuisista tykkään Cathy Kellysta ja Kira Puotasesta.

Olen jo hetken lueskellut blogiasi, mutta en ole törmännyt siihen, että miksi aloitit bloggaamisen ja milloin? 

Aloitin bloggaamisen huhtikuussa 2011 eli yli seitsemän vuotta sitten. Aktiivisesti olen blogannut kuitenkin 2013 vuodesta lähtien. Mitään erityistä syytä ei ollut, päätin vain kokeilla.

Lempikohteesi paikoista joissa olet jo käynyt ja minne aiot seuraavaksi/vielä joskus matkustaa? 

Ehdottomasti se monesti mainitsemani St. Martin, mutta Rodoksella on nykyään oma paikka sydämessäni ja sinne on jo seuraava reissu suunnitteilla. 

Onko jotain paikkaa, mihin et enää ikinä haluaisi matkustaa?

Ehkä Tallinna on tullut nähtyä niin monesti, että sinne enää ainakaan ykkösvaihtoehtona olisi menossa, mutta en sano ei koskaan. :D

Et kyllä näytä nelikymppiseltä, mikä sun salaisuus on? 

Nukkuminen! Nukun joka yö ainakin kahdeksan tuntia. Varmasti asialla on tekemistä myös geenien kanssa, äitini näyttää myös ikäistään nuoremmalta. Toki myös säännöllisellä ihonhoidolla ja lisäravinteilla saattaa olla vaikutuksensa. ^_^ Lopulta varmastikin mieli, joku joskus sanoi, että olen sellainen luonnonlapsi, eli osaa säilyttää vanhemmitenkin sellaisen lapsellisen riemastuneisuuden elämän pieniinkin asioihin.

Haluaisin kysyä sulta, että miten olet ”varautunut” vanhenemiseen henkisesti, pelottaako sua elämän loppupuolisko? 

En mitenkään, en oikeastaan ajattele koko asiaa. Suurin pelkoni olisi varmaan, että joutuisi "kitumaan" muiden elättinä. Joten pitää varmaan säästää sen verran rahaa, että pääsee päättämään päivänsä ulkomaille siinä vaiheessa, kun alkaa näyttämään huonolta. Kun kerran Suomessakin eutanasian tyrmäsivät. Toivon, että tähän tulee kuitenkin vielä joskus muutos. Mutta en todellakaan pohdi tätä edes vuosittain, elän aika päivän kerrallaan.

Mutta onko nelikymppisyys vielä kivempaa kuin kolmekymppisyys? 

Ehdottomasti. Kolmekymppisenä vielä etsin itseäni, nyt ei enää tarvitse.

Millaisia henkisiä muutoksia/kypsymistä huomaat itsessäsi, kun vertaat nykyistä ja vaikkapa 25-vuotiasta sinua keskenään?

Olen pitkäpinnaisempi, en hermostu läheskään yhtä helposti.

Mikä on paras kesämuistosi?

Kyllä ne on varmasti kaikki lapsuuden kesät. Mieleen on jäänyt elävästi varsinkin parin päivän saarireissut kahdestaan parhaan ystäväni kanssa. 

Itselleni Kreeta on se paikka jonne haluan aina mennä, mikä maa sinulle on se tärkein?

Pakko sanoa, että kreikkalaiset ovat ihmisiä myös minun makuuni, kun olen lomalla. Ei välttämättä sellaisia joita jaksaisin arjessa, mutta lomalla ihan täydellistä. Ystävällisiä, eivät ole liian hyökkääviä, todella kartalla oman maansa asioista jne. Joten Kreikalla ja kreikkalaisilla on erityinen paikka omassa sydämessä. Vähintään kuitenkin yhtä paljon rakastan karibialaisten sielunelämää, joten ne ovat ne kaksi tärkeintä, joihin voisin mennä aina uudestaan.

Mikä on lempivuodenaikasi? :)

Kesä, mutta rakastan kyllä talveakin, kunhan on kymmenen astetta pakkasta ja lunta.

Mihin matkakohteeseen matkustaisit juhlimaan syntymäpäiviä jos saisit itse päättää ja miksi?

Tähän voisi olla parikin vaihtoa ehtoa, joko Karibialle tai sitten Wimbledoniin tenniskisojen aikaan. 

Mitä teet, jo bloggausjumi iskee? Tuntuuko joskus siltä, että tästä aiheesta ei saa kiinni ja mikä auttaa silloin alkuun?

Pakko tunnustaa, että koko reilun seitsemän vuoden aikana ei ole ollut bloggausjumia. Ainoastaan se, että uuvutin itseäni liian vilkkaalla postaustahdilla, mutta jumista en ole toistaiseksi kärsinyt. Olen monesti miettinyt, että miksi en, ehkä syy on se, että tää on vaan jotenkin kokonaisuuten ihan "mun juttu".


Mitä sellaista haluaisit tehdä, mitä et ole vielä kokenut?

Näitä on ihan valtavasti. Heti ensimmäisenä tuli mieleen penkkiurheilijan haaveet eli käydä katsomassa paikan päällä kaikkia neljää Grand Slam -turnausta, nähdä NHL, NBA, NFL matsit paikan päällä. Päästä Super Bowliin. Käydä Galapagossaarilla... näitä olisi vaikka kuinka. Perjantaina sitä 90 miljoonan pottia odotellessa. :D

Kysymykseni on, että jos saisit tehdä ihan mitä vain ilman mitään rajoitteita, niin mitä tekisit?

Perustettaisiin varmasti miehen kanssa divarin, jota pidettäisiin auki silloin kuin mieli tekee. Siellä olisi vanhojen kirjojen lisäksi tarjolla kakkua ja kahvia. Ostettaisiin meidän haaveiden asunto, matkusteltaisiin, mieheni saisi vihdoin ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Kokkaisin vihdoin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -keittokirjan lävitse. Uusisin koko vaatekaappini, ostaisin sinne vain muutaman klassikon, joita yhdistelisin. Jatkaisin myös tämän blogin kirjoittamista, ehkä vielä vakavammin mitä nyt.

Kuinka pitkä olet?

167,5cm kun viimeksi mitattiin.

Saatko paljon ns. vihapostia? Ilkeitä kommentteja jne?

Todella harvoin. Yleensä joku sama anonyymi kirjoitustyylistä päätellen jaksaa hetken piinata, kunnes löytää itselleen uuden kohteen.

Synttäribonus: Tunnetko itsesi nelikymppiseksi?

Kesäbonus: Paras jäätelömaku? / Mitä jäätelöä pitää tänä kesänä päästä maistamaan? :D

En tunne, mikä on ehkä hyvä. ;)

Olin jo pari viikkoa kuolannut kaupassa Classicin Corea, vihdoin viikonloppuna maistoin sitä ja voi slurps. Olisikohan kaikkien aikojen Classic-suosikkini. :p

Uskotko vielä bloggaavasi viiden vuoden kuluttua?

Uskon, vaikka en pahemmin ajattele asiaa, mutta koen, että olen löytänyt juttuni.

Mitkä ovat parhaat hyvinvointi vinkkisi?

Nukkukaa tarpeeksi, se tekee ihmeitä.






26 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostava postaus ja paljon uuttakin tietoa:) Nuorempana seurasin ihan himona tennisturnauksia tv:stä, rakastin Wimbledonia erityisesti, mutta myöhemmin ei oikein mikään penkkiurheilu (eikä muukaan urheilu) ole saanut pauloihinsa, että jaksaisin seurata ollenkaan.
    Olen samaa mieltä, ettei työ ole ihmisen mitta, ja luulen, että aika moni eläisi tyytyväisenä ilman jokapäiväistä työssäkäyntiä, jos se vaan olisi mahdollista. Itse ainakin unelmoin siitä isosta lottopotista joka viikko;)
    Aurinkoista viikkoa Jonna<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, moni oli kysynyt todella hyviä kysymyksiä, sellaisia mistä itsekin olin, että aah, tosta en ole tainnut ikinä koko seitsemän vuoden aikana täällä edes puhua. Siis mähän rakastin nuorena jopa maata ulkona nurmikolla ja kuunnella radiosta just Wimbledonia ja usein olympialaisia, kun ei malttanut mennä sisälle, jos oli nätti päivä. :D

      Aurinkoista viikkoa Sari. <3

      Poista
  2. Tosi kiva postaus.
    Tykkäisitkö huonoa jos varastaisin aiheen sinulta?
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, enkä todellakaan tykkää. Joten varasta ihmeessä! :)

      Aurinkoista viikkoa. <3

      Poista
  3. Jonna vitsi olet saanut mielettömiä kysymyksiä ja sellaisia, joista näkee, että lukijasi ovat seuranneet blogiasi pitkään. <3 Tämä oli megakiva, vaikka tavallaan ei tullut uutta, koska jutellaan niin paljon, niin siltikin tuli uutta.

    Jennifer Lawrence on ehdoton tukkajumala, samaa mieltä. Muutenkin oli taas hämmästyttävää lukea miten samanlaisia ollaan, juu meditaatio ei ole mun juttu ja hikoileminen, heti pitää pestä hiki pois, vaikka sitten monta kertaa päivässä.

    Tiedän, että omaat niin loistavan itsetuntemuksen, että kun olet sanonut ettet halua lapsia, niin olet sen tiennyt. Minusta ehkä on jopa itsekkäämpää tehdä lapsia, jo ei ole varma, joten en koe, että olet itsekäs tässä asiassa, ei kaikkien ole tarkoitus lisääntyä.

    Mutta tohon lanttulootaan on pakko sanoa hyi olkoon. ;)

    Jee huomenna nähdään, muiskuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö?!? Olin ihan ihmeissäni, aivan loistavia kysymyksiä ja varmaan jos ei ole minun ystävä vaan vain täältä blogin kautta seuraa tuli montakin uutta asiaa. Ehkä mä olen jotenkin liian käytännön tyyppi tohon meditoimiseen ja senhän vaikutus perustuu siihen, että siihen pitää uskoa, että se toimiin. Jos itsellä ei ole sitä tunnetta, niin siitä ei ole mitään hyötyä.

      Mä en olekaan ikinä ajatellut tota lapsinäkökulmaa tosta kannasta. Kyllähän se tosiaan on varmasti noinkin jopa itsekkäämpää, jos vaan "väkisellä" tehdään, jos ei ole varma asiasta. Tosin monet kasvavat sitten siihen vanhemmuuteen kun lapsi syntyy, niinhän se menee. Mutta aina tästä maailmasta löytyy niitä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä, sellaista kohtelua ovat lapset saaneet kokea niissä perheissä. :(

      Haha, mä syön lanttulaatikot sunkin puolesta. :p

      Jee huomenna nähdään, mukavaa maanantaita Tiia! <3

      Poista
    2. Piti vielä noista huijareista sanoa, että toivon todella, että jäävät kiinni. Ihan järkyttävää on ollut seurata, miten joka toinen viikko tulee hurja määrä lisää ostettuja seuraajia, kun luvut taas pudonneet, kun insta sulkee noita huijaustilejä minkä ehtii. On niin väärin, huijata pienyrityksiä valeluvuilla, minusta se on jopa petokseen verrattavaa. Mikä ihmisiä vaivaa ja ei itselle tuntuisi hyvältä feikkiseuraajat, sehän on sama asia, kuin kaikki perustuisi siihen, että huojun luhistuvan korttitalon päällä, hirveää itsepetosta ja myös muiden huijaamista. Olen niin ehdoton, että mulla menee ihan fiilis.

      Poista
    3. No petoshan se on, kun huijaa saadakseen itselleen rahanarvoista vastinetta. Toivon, että tietoisuus tästä seuraajien osteluista leviäisi ja firmat alkaisivat plarata läpi seuraajalistoja, kyllä se huijaus sieltä alle minuutissa paljastuu. Instassa kuitenkin saa myös tilin pitäjältä tiedot, mistä suurin osa hänen seuraajistaan on, minkäikäisiä jne.

      Poista
  4. Kiva postaus ja kiitos, kun vastasit kysymykseeni. ❤️ Henkilökohtainen kysymys on aina vähän riskinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Varmasti on, mutta minusta ne ovat aina mielenkiintoisimpia. Jos niissä ei ole mitään loukkaavaa tai liian henkilökohtaista vastaan sellaisiin mielelläni. :)

      Poista
  5. Hyviä kysymyksiä ja tosiaan ihan uusia juttuja tuli tätä kautta sinusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyviä, musta monia sellaisia, joista en ole aiemmin puhunut blogissakaan mitään. :)

      Poista
  6. Liljat ja kielot♡ Urheilusta ollaan täälläkin samaa mieltä,en vaan voi sietää hikoamista :| Alko muuten naurattaa et meillä on samat ulkomaalaiset kirjailijalempparit! Ja oon eutanasiasta ihan samaa mieltä,en ymmärrä miks sitä ei alettu tarkastella tosissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo jo se hikoilu tekee niin epämukavan olon, että siinä on euforiat kaukana. :D Ihanko tosi, tosta ei ole ollut meillä koskaan puhetta, vaikka ollaan paljon juteltukin. :o Kyllä sivistysvaltioon nykyaikana pitäisi kuulua ihmisen oma oikeus päättää, milloin elämänlaatu ja kivut on sitä luokkaa, että on aika lopettaa. Toki mitä vaan ei pidä sallia, mutta varsinkin kun vanhustenhoito yms. on mennyt välistä ihan ala-arvoiseksi, kun vedetään henkilökunnan voimavarat niin alas, niin tuskinpa meistä monikaan kuvittelee enää elävänsä hyvää vanhuutta, jos ei sitten pysy suht hyvässä kunnossa ja kuole ns. saappaat jalassa.

      Poista
  7. Mäkin muistan jo melko nuorena miettineeni, etten halua lapsia. Olen ehkä joidenkin mielestä itsekäs, mutta nautin omasta rauhasta ja siitä että voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tosiaan jännä, että monelle on just hyvin nuoresta itsestäänkin jo se muistikuva, että on tiennyt, ettei halua lapsia. Siinä on pakko olla joku "juttu". Olis mielenkiintoista lukea, jos tästä olisi tehty joku tutkimus. :D Mä luin yhdestä erityisherkästä juuri jutun, jossa kertoi heti pienenä tienneensä, ettei halua lapsia, monilla erityisherkillä on toki lapsia, nostan hattua, että ovat selvinneet, mutta on paljon niitäkin joilla ei ole. Toki tähän ei tosiaan mitään erityisherkkyyttä tarvita, riittää juuri perusteluksi nuo mitä sanoitkin. ;)

      Poista
  8. Hih, minä harrastan sitä hikiliikuntaa sit teidänkin puolesta :D jos ei käy jumpissa ja lenkillä niin tulee olo että ei tee mitään :D siitä tulee vaan niin hyvä olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kunpa mäkin saisin liikunnasta tollaisen olon, mut ei. Pelkkää tuskaa ja inhotusta. :D

      Poista
  9. Voin jotenkin niin hyvin samaistua tuohon työjuttuun, varsinkin kun omat vanhemmat on juurikin semmoisia, joiden mielestä mikä tahansa työpaikka on parempi asia kuin työttömänä oleminen. Mä taas olen sitä mieltä, että kannattaa olla mieluummin työttömänä kuin kiskoa itsensä väkisin työpaikkaan, jota inhoaa ja joka pahimassa tapauksessa vie mielenterveyden. Mieluummin sitten vaikka käyttää sen työttömänajan itsensä kehittämiseen tai vaikka vapaaehtoistyöhön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sun kanssa niin samoilla linjoilla. Mietin vaan, että monikohan mielenterveysongelma nykypäivänä just johtuu siitä, että ihmiset vääntää itsensä henkensä kaupalla työpaikkaan, jossa eivät ollenkaan viihdy, koska sieltä saa sen palkan ja no sillä kuitenkin maksaa sitten laskuja sekä elää ja no se on tietynlainen mitta tässä yhteiskunnassa edelleen, mitä vielä nykyinen hallituspolitiikka vielä korostaa, leimaamalla kaikki työttömät luusereiksi.

      Poista
  10. Olipa kiva postaus ja minä ainakin opin sinusta vaikka mitä uutta. Rodos rakkaudestasi muistan lukeneenikin blogistasi.
    Ihanaa viikkoa sinulle Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Outi, että tuli jotain uuttakin. ^_^

      Ihanaa viikkoa sinnekin! <3

      Poista
  11. Tätä oli mukava lukea ja oppia tuntemaan sinua paremmin. Kaunista viikkoa, Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Satu. Ihanaa viikkoa sinnekin! :)

      Poista
  12. Mielenkiintoinen postaus! Ja mä olen kans sitä mieltä, että onni on tässä ja nyt, niissä pienissä arkisissa asioissa :) Ei aina tarvita sen kummempia spektaaleita onneen. Ja hih, nyt olen yrittänyt kaivaa juoksuharrastuksen naftaliinista ja olen muutamina iltoina käynyt juoksemassa..olenkin niinä öinä nukkunut kuin tukki, eli ilmeisesti mun kannattaisi käydä useamminkin iltaisin juoksemassa :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, liikunta tekee sulle selvästi hyvää! Itselläni ei auta tohonkaan ongelmaan. :D Ehkä kaikkia ei vain ole tehty liikkumaan? :D Mä kyllä tykkään kävellä, vaikka 10 kilometriä menee kuin vettä vaan, mutta pidän koko ajan huolen, etten hikoaisi, en vaan voi sietää sitä tunnetta. :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown