Uusia tuulia

Tiedättekö, kun joskus tulee se päivä, jota ette uskonut koskaan tulevan?

Huomisesta alkaen elämässäni puhaltavat uudet tuulet, mutta kaikki huomiseen johtanut alkoi jo vuosi sitten. Silloin aloin ensimmäisen kerran selailemaan vapaita työpaikkoja. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että minulla ei ole ollut painetta asian suhteen vaan olen voinut katsella töitä aivan rauhassa ja valita, mikä minua kiinnostaisi. Tiedän, että olen ollut tämän asian kanssa todella etuoikeutetussa asemassa ja tämä ei todellakaan ole useimmille ihmisille mitenkään mahdollista. 

Niin kuin kaikilla myös minulla oli haaveita mahdollisen tulevan työpaikkani suhteen. Halusin pitää vapaa-ajan, blogin ja kodin ulkopuolisen työn sopivassa balanssissa, joten etsiskelin lähinnä osa-aikatyötä. En halunnut 0 h-sopimuksia, koska tarpeeni turvalliseen työympäristöön ja siihen, että minulle jää riittävästi aikaa muihin asioihin, olivat niin suuret, että halusin tietää viikossa toteutuvat työtunnit etukäteen, piste i:n päälle olisi, jos työpaikka olisi vakituinen. Tiedän, tätä listaa lukiessa moni varmasti miettii ja naurahtaa, että nyt on kyllä ollut mahdottomat toiveet ja niin mietin itsekin. En ollut kuitenkaan valmis luopumaan unelmastani, että sellainen paikka mahdollisimman läheltä kotia vielä joskus vastaan tulisi. Vuoden verran enemmän tai vähemmän avoimia työpaikkojani selailtuani, silmiini vihdoin osui eräs ilmoitus, jossa haettiin kahta työntekijää. Uskokaa tai älkää, mutta siinä oli kaikki mitä halusin. Vakituinen osa-aikainen työ, jossa myös tehtävät tunnit olivat määritelty. Se, että bongasin itselleni sopivan ilmoituksen, ei tietenkään merkkaa yhtään mitään tänä päivänä, avoimista työpaikoista kilpailee hirmuinen määrä ihmisiä. 

Olen usein puhunut täällä sitä, että toimin ja teen kaikki elämäni tärkeimmät päätökset intuitioni varassa, jokin sanoi minulle, että tuossa on se paikka, jota haet. Niin minä hain, juuri ennen elokuun lomamatkaa väsäsin iltamyöhällä elämäni ensimmäisen CV:n vajaassa puolessa tunnissa. Tämä ei olisi onnistunut ikinä, jos en olisi kirjoittanut blogia reilua seitsemää vuotta. Netistä muuten löytyy todella hyviä valmiita ilmaisia pohjia, jos ette tiedä, mistä aloittaa. Laitoin hakemuksen sisään ja lähdin lomalle. 

Aikaa kului ja ajattelin, että se taisi olla siinä. Kunnes eräs perjantai puhelimeeni piippasi tekstiviesti, jossa pyydettiin tulemaan ryhmähaastatteluun. Enhän minä ole sellaisessa koskaan ollut, joten ei muuta kuin Googleen, pari sivua selailtuani päätin, että parempi olla lukematta ja ylianalysoimatta, että olen vain itseni, kun menen paikalle. Ryhmähaastattelutilannetta en jostain syystä jännittänyt ollenkaan, en vieläkään tiedä miksi. Olen usein kertonut siitä, että olen introvertti, mutta sosiaalisesti lahjakas sellainen, joten tuollaiset tilanteet eivät ole ongelma. Koin itseasiassa tilanteen hyvin kiinnostavana, sillä tykkään tarkkailla ihmisiä. Kun tilanne oli ohi, ajattelin, että se oli omalta osaltani mennyt hyvin, vaikka toki se, että olin vanhimpia mietitytti minua. Intuitioni siitä että ryhmähaastattelu meni hyvin oli oikea, sillä minut pyydettiin tämän jälkeen yksilöhaastatteluun. Sekin sujui hyvin, minulla oli tunne että olin sekä rekrytoijan, että mahdollisesti tulevan pomoni kanssa koko ajan samalla aaltopituudella. Haastattelun jälkeen pieni pessimistini tuli esiin, ja mietin, että koko homma kaatuu lopulta ikääni. Tiedätte varmasti mitä on olla reilu nelikymppinen työmarkkinoilla. Tuo oli luultavasti osin sellaista pettymykseen varautumista, sillä olinhan päässyt noin pitkälle.

Seuraavan aamuna minulle kuitenkin soitettiin ja kerrottiin, että toinen paikoista olisi minun, jos vielä haluaisin sen. Tietysti halusin, koska työ on juuri sitä mitä olin hakenut ja etsinyt vuoden! Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että työni alkaa huomenna. En oikeasti muista, koska olisi ollut yhtä innoissani jostakin. 

Luulen, että uusi työ tuo myös potkua tänne blogin puolella, koska täällä saan toteuttaa ihan toista puolta itsestäni kuin mitä tulevassa työssäni. Tämä muuten oli myös yksi haaveistani, että kodin ulkopuolella oleva työ olisi jotain täysin erilaista kuin blogin kirjoittamien. Katselen, että miten pääsen rytmiin tämän blogin kanssa, koska tilanne on uusi. Mutta näin aluksi postauksia ilmestyy aina ti, to ja su, katsotaan, jos pääsen vielä lisäämään maanantain jonkin ajan kuluttua mukaan, mutta en sulje pois, että postauksia voi ilmestyä muinakin päivinä, jos fiilis on sellainen.

Oikein ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Kaikki kuvat: Pixabay.