Skincityn TOP5 lempituotteet juuri nyt ja alekoodi

*)Sisältää mainoslinkkejä, osa tuotteista omia, osa saatu pr-näytteenä

Kevään tullen on taas aika puhua enemmän ihonhoidosta, se on asia, josta en voisi kuvitellakaan luopuvani. Vaikka ulkona liikkumista on rajoitettu, mutta se pölymäärä, joka kaduista tällä hetkellä irtoaa, vaatii ihonhoidoltakin radikaaleja toimenpiteitä. Keväällä haluan myös kirkastaa ihoa talven jälkeen ja tämä onkin se hetki, kun kaivan esiin C-vitamiinituotteet. 

*Skincitylla on menossa 5.4. asti mahtava kamppis, jossa yli 40 euron ostoksesta saa -20% syöttämällä kassalla koodin SUPER20. Tämä koskee kaikkia verkkokaupan brändejä. Joten ajattelin, että voisi olla ajankohtaista jakaa viisi tämän hetken keväistä suosikkituotettani heidän valikoimistaan. Mietin, että voisin itse käyttää koodin siihen, että hankkisin vihdoin kauan himoitsemani *Hourglassin Ambient Lighting Paletten hyvällä alennuksella. En omista vielä brändiltä yhtään tuotetta, mutta tuo paletti, jos mikä uppoaa täysin omaan meikkityyliini. Nyt kuitenkin niihin suosikkeihin, jotka jo kaapista löytyvät. 

*Postauksen tuotteista Sensain The Cleansing Oil ja Paula's Choicen C15 Booster on saatu PR-näytteenä, muut ovat omia. 



Sensain ylelliseen Ultimate-sarja täydentyi alkuvuonna puhdistustuotteilla. Olen aina tykännyt perussarjan puhdistysöljystä, mutta pakko myöntää, että Ultimate-sarjan öljyputsari on vieläkin parempi, vaikka olin aluksi epäileväinen. Varsinkin, kun eräs ystäväni ei ollut tästä niin innostunut. En ole luopunut tästä sen jälkeen, kun otin tuotteen käyttöön. Hinnan puolestahan tuote on sellaista hemmottelua, ettei se ole kaikille, mutta jokainen päättää itse, mihin rahansa käyttää. Eikä se kuulu muille. Ultimate-sarjan tuoksu poikkeaa sarjan peruslinjasta, se on hivenen ylellisempi ja aavistuksen kukkaisempi, vaikka siinä on myös puhtautta. Tuoksu on kuitenkin hyvin mieto, ei mikään liian nenään käyvä. Jos joku vielä miettii, miten tämä arvokkaampi sarja eroaa perussarjasta, niin tuotteisiin on pakattu huomattavasti enemmän ikääntyvää ihoa hoitavia raaka-aineita. 

Puhdistusöljyn koostumus on täyteläistä, se irrottaa meikin tehokkaasti. Emulgoituu iholta veden kanssa, mutta jättää sen pehmeäksi. Tunne on kuitenkin sellainen, että kaksoispuhdistuksen toinen vaihe tarvitaan. Tosin nyt keväällä, kun ihoni on syystä tai toisesta tuntunut katupölyn jälkeen oikein kuivalta, olen saattanut käyttää tätä ainoana putsarina, koska olen halunnut, että kasvot jäävät kosteutetun tuntuisiksi. Sisältää mm. skavaleenia, riisiöljyä sekä Koishimaru-silkkiä. Lisäksi öljyyn on pakattu niacinamidea, joka sisältää ihon epäpuhtauksia ehkäiseviä vitamiineja. Sensain tuotteiden ystäville tiedoksi, että Sensai on vihdoin lisännyt omille verkkosivuilleen tuotteiden täydelliset ainesosaluettelot. Joten jos tuotteen koko sisältö kiinnostaa, niin se on nähtävissä täältä. Mahtavaa, että Sensai on lähtenyt edelläkävijäksi tässä asiassa selektiivisten brändien ostalta. Toivon, että muut selektiiviset sarjat seuraavat perässä. Jostain syystä eivät ole olleet kovin halukkaita ilmoittamaan koko sisältöä sivuillaan vaan kertovat ainoastaan pari vaikuttavaa ainesosaa. Kuluttajat kuitenkin haluavat nykyään tarkat tiedot esim. allergioiden yms.



Ihonhoidossani C-vitamiinituotteet ovat löytäneet paikkansa. Käytän niitä kuitenkin säästeliäästi ja vain kausiluontoisesti kuurituotteina. Kevät on aikaa, jolloin ihoa kirkastava C-vitamiinikuuri on paikallaan. Paula's Choicen 15% C-vitamiini on yksi voimakkaimpia markkinoilla olevia, joten tulokset ovat nopeita. Boosteriin on lisätty myös E-vitamiinia ja ferulahappoa, jotka luovat iholle suojan iho ikäännyttäviä vapaita radikaaleja vastaan. Tiivistetty seerumi sopii kaikille ihotyypeille. Se on koostumukseltaan jouksevan ohutta, eikä tuoksu millekään pullossa. Sen sijaan iholla ollessa siitä lähtee lievä rautainen tuoksu, kuten usein ison pitoisuuden C-vitamiinituotteista. Jos tuoksu tuntuu liian tujulta, boosteria voi sekoittaa myös muutaman tipan toisen seerumin tai voiteen joukkoon. Tällöinkin se toimii ihoa kirkastavasti, mutta tulokset eivät ole yhtä nopeita kuin jos laitat sen yksistään puhdistetulle iholle ja lisäät päälle voiteen. Olen käyttänyt iltaisin tätä yksinään voiteen alla, mutta meikin alle päivisin sekoitan muutaman tipan seerumin joukkoon, ettei rauta haise nenässä koko päivää. Olen valmis kuitenkin kestämään hajun, sillä tuloksena on nopeasti epäpuhtauksista vapaa kirkas ja heleä iho. 



Jos et käytä muuten aurinkosuojaa, niin nyt on aika kaivaa ne vihdoin esiin. Paula's Choicen Calm Mineral Moisturizer SPF30 on päivävoide, joka sisältää aurinkosuojan. Tämä on ollut lempparini jo pitkään. Minulla on kaapissa aina yksi avaamaton tuubi, sillä olisi jonkinlainen katastrofi, jos tämä pääsisi loppumaan. Olen todella vaativa meikin alle laitettavasta aurinkosuojasta, mutta tämä on niitä harvoja jotka toimivat. Hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdillaan. Käytän tästä normaalin ja rasvaisen ihon versiota, vaikka itselläni on pintakuiva sekaiho, tämä vaan toimii paremmin kuin kuivalle iholle tarkoitettu. Päivävoiteessa on mineraalisuoja, tämän vuoksi heti levityksen jälkeen voide jättää iholle "muumiefektin" eli iho on valkoinen. Vajaan minuutin odottelun jälkeen valkoisuus katoaa. Valkoisuuden katoamisen jälkeen pidän erityisen paljon siitä, miltä ihoni näyttää. Jättää puolihimmeän pinnan ja toimii jopa eräänlaisena primerinä iholla. En ole tämän jälkeen levittänyt iholle muuta erillistä primeriä kuin hivenen mattaavaa t-alueelle. Pitää kasvot lähes mattana pitkänkin päivän, eikä kiiltele.



Tällä hetkellä on selvästi kahta trendiä, joko täysin peittävää instameikkiä tai sitten mahdollisimman luonnollista. Mutta myös kolmas eli täysin meikkivoideton meikkitrendi on kovassa nousussa. Tämä on varmasti vastine pitkään jatkuneelle ihon täysin peittävälle trendille. Meikkivoiteesta loistavan tekee sen sopiminen kaikille ihotyypeille niin herkällekin kuin rasvaisellekin. Vaikka tuote on kevyt, se kestää koko päivän. Vasta ihan illan lopuksi iho saattaa aavistuksen kiillellä, mutta ei mitenkään pahasti. Niille alueille, joiden tiedät alkaa kiiltelevän, kannattaa alle levittää blurraava primer keston takaamiseksi. Levitän tuotteen aina sormin, tulee kaunein lopputulos. Sientäkin voi halutessaan käyttää. Meikkivoidetta saa myös kerrostettua, olen lisännyt punoittaviin kohtiin esim. poskilleni toisen kerroksen. Tinted Moisturizer on todellinen "my skin but better"-tuote. Tekee ihosta luonnollisen, todella nätin ja tasaisen näköisen. 



Vienosti sävyttävä geeli sisältää peräti 70% vettä, joten sen koostumus on kasvoilla ihastuttavan kevyttä ja ohutta. Tuotteessa on todella mieto sensaimaisen tyylikäs puhdas tuoksu. Ihan tuoksuttomaksi en voi tätä sanoa, vaikka tuoksua on vain aavistus. Väri on kaunis neutraali läpinäkyvä ruskea, joka pukee varmasti kaikkia. Hivenen päivettyneellä iholla, tällä saa todella upean meikittömän, mutta terveen näköisen lookin. Lopputulos on läpikuultava ja iho tuntuu levityksen jälkeen kosteutetulta. Sisältää myös pienen aurinkosuojan, mikä on kiva juttu. Ohutta geelimäistä tuotetta voi sekoittaa myös meikkivoiteen joukkoon, jos haluaa saada liian vaaleasta sävystä sopivan. Sensain tuotteiden tapaan Bronzing Gel:ssa on myös ihonhoidollisia vaikutuksia, se lievittää tulehdusta ja punoitusta. 

Löytyikö joukosta tuttuja tuotteita? Onko sinulla jokin tuote, jonka ehdottomasti haluaisit *Skincityn valikoimasta?

Ikimuistoisimmat hetket elämässä tähän asti


Elämään mahtuu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Sitten siihen mahtuu myös niitä ikimuistoisia. Niitä hetkiä, joita muistelee kiikkustuolissa tai silloin, kun tajuaa, miten mahtavaa elämää on saanut elää. Niiden ikimuistoisen hyvien hetkien muisteleminen auttaa myös silloin, jos elämä tuntuu syystä toisesta vaikealta tai ahdistavalta. Ne hyvät hetket kantavat meidät niiden huonojen yli. Yleensä ihmisen mieli on sellainen, että nämä hyvät ikimuistoiset hetket jäävät pysyvästi mieleen, kun taas ne huonommat painuvat enemmän mielen perukoille ja pehmenevät ajan myötä.

En juurikaan muista mitään yhdestä elämäni aikana tapahtuneesta isoimmasta katastrofista, Tsernobylin räjähdyksestä, vaikka olin tuolloin paria viikkoa vaille 9-vuotias ja se kosketti myös minua. Asuin nimittäin Mäntässä, johon osui ne pahimmat laskeumat. Laskeumaa arvioitiin Suomessa luokassa 1 luvuilla 1-5. Aika harvassa kunnassa se oli lopulta tuon viisi, mutta juurikin Mäntän seudulla se oli asteikon yläpäässä viitosessa. Onneksi Suomeen ei sentään tullut 2-5 luokan laskeumalukuja vaan saatiin sentään olla alimmalla asteikolla. Siihen aikaan uutiset kulkivat hitaasti ja voin sanoa, että minulle selvisi oikeastaan vasta aikuisena täysin, miten vakavasta jutusta silloin oli kyse. Muistan vain tuosta vuodesta negatiivisena sen, että sinä vuonna emme keränneet sieniä, emmekä marjoja. 

Nyt kuitenkin niihin ikimuistoisiin hetkiin. Koitin kirjoitella ne suht koht aikajärjestyksessä. Kun kirjoittelin näitä postausta varten ylös, olin hämmentynyt siitä, miten moni ikimuistoisistahetkistä oli lopulta yllättävänkin pieniä arkipäiväisiä asioita. Enemmänkin siihen ikimuistoisuuteen vaikuttaa tunnelataus, mikä niihin sisältyi. Postauksesta tulee pitkä, vaikka koitin rajata ikimuistoiset hetket, koska kaikki eivät millään mahtuneet mukaan. Joten varatkaa syötävää ja juotavaa.


Parhaan ystävän tapaaminen – Olin seitsemän vuotias (täytin pian kahdeksan), kun tapasin parhaan ystäväni ensimmäisen kerran. Olin majaillut tuon kevään mummoni luona, ennen lopullista muuttoa hänen luo. Mummo oli jutellut lähimmän naapurimme kanssa, että vieressä asuu minua pari vuotta nuorempi tyttö, että heistä voisi olla seuraa toisilleen. Paras ystäväni tuli sitten mummonsa kanssa meille kylään. Muistan tuon tapaamisen edelleen kuin eilisen. Meillä synkkasi heti ja sen jälkeen olimmekin kuin paita ja peppu. Vaikka tällä hetkellä asumme eri paikkakunnilla, ystävyytemme on säilynyt. Ystävyydessä jossa pystyt jakamaan toisen kanssa lähes koko elämäsi alusta asti, on jotain todella uniikkia. Vaikka eivät ne myöhemminkään elämääni tulleet ystävät ole lainkaan vähäpätöisempiä, ne ystävyydet ovat vain erilaisia, koska ei ole niin pitkää yhteistä historiaa takana.

Karjalaisten kesäjuhlat Mikkeli 1986 – Niinpä, siitä Tsernobyl-vuodesta minulle on jäänyt parhaiten mieleen karjalaisten kesäjuhlat Mikkelissä, johon matkustimme bussilla. Reissu oli huikea. Muistan miten esiinnyin etkoilla eräässä ravintolassa satapäiselle yleisölle lausumalla runoja. Yövyimme tuolla reissulla myös mummon ystävän luona Sorsakoskella. Samalla visiitillä kävimme myös Hackmanin tehtaanmyymälässä. Yksi parhaista matkoistani mummon ja papan kanssa.

10-vuotis syntymäpäivä – Lapsuudessani 10-vuotis synttärit olivat kova juttu. Silloin jokainen luokan tyttö järjesti omat synttärinsä, jotka olivat aina hienommat kuin yleensä ja niihin kutsuttiin kaikki. Niitä osui tietenkin melkoinen määrä kouluvuodelle. Tuohon aikaa tytöt ja pojat ei käyneet toistensa syntymäpäivillä, joten kutsuttuina olivat vain tytöt. En muista koskaan syöneeni kakkuja ja muita herkkuja niin paljon kuin tuona vuonna. Muistan, miten luokkalaiseni tulivat meille, kun omien synttäreideni aika koitti toukokuussa. Tuohon aikaan lapset olivat vielä tuossa iässä lapsia. Silloin kenellekään ei ollut kotona trampoliineja (ei minkäänlaisia), kuten tänä päivänä. Minulla sen sijaan oli jotain parempaa. Olimme jo monena kesänä parhaan ystäväni kanssa hyppineet yhdessä pihalla vanhoilla hetekoilla, jotka kaivoimme pihamökistä. Tämä oli itseasiassa mummoni ehdotus, että siinäpä teille kivaa puhaa, koska olimme niin aktiivisia. Kohta hetekoilla oli pomppimassa koko porukka, eikä kukaan halunnut lähteä kotiin, kun vanhemmat tulivat hakemaan. Se hyppiminen oli silloin jotain niin erilaista, mitä muut eivät olleet kokeneet. Tuntuu, aika uskomattomalta nyt. Voisi varmaan sanoa, että olen ollut edellä kävijä näissä trampoliiniasioissa. Hetekoilla hyppiminen vaatii muuten taitoa, ettei jalka lipsahda rungon ja pohja väliin. :D Hienointa oli hypätä oikea-aikaisesti niin, että oman painon voimasti sai pompautettua toisen oikein korkealle ilmaan. Silloin tunsi melkein lentävänsä ja se otti hetken aikaa jopa mahanpohjasta.

Kesäilta Irjan luona – Olen kirjoitellut teille Irjasta, joka oli isäni nuorin sisko ja yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni. Kesäisin kahdella serkullani oli tapana tulla meillä vanhempien kanssa pidemmäksi aikaa kesäloman viettoon. Viipyivät yleensä viikon tai kaksi. Oli muuten joka kesä odotettu hetki, koska se tiesi sitä, että meillä riitti säpinää ja silloin tehtiin yleensä kaikkea kivaa. Käytiin Ähtärin eläinpuistossa, uimassa, Särkänniemessä... Irja oli tuona kesänä "talonmiehenä" Mäntän tennispaviljongilla, jonne pyöräilimme viiden kilometrin matkan viettämään iltaa. Kesäilta oli mielettömän kaunis ja lämmin. Meillä oli todella hauskaa ja viivyimme myöhään. Lähdimme ajamaan kotiin, kun ilta alkoi viilenemään. Tämä reissu jäi ikimuistoiseksi myös siksi, että paluumatkalla kimalainen lensi alamäessä pitkähihaisen paitani hihasta sisään ja pisti kolmeen eri kohtaan, ennen kuin sain pyörän pysäytettyä ja viskattua paidan pois päältä. Oli muuten elämäni kipeimmät pistokset, käsi turposi kotona, mutta onneksi allergialääke auttoi ja tilanne oli parempi seuraavana aamuna. 

Rippileiri – En kuulu enää tänä päivänä kirkkoon, mutta siitä huolimatta rippileiri on elämäni parhaita muistoja. Siitäkin huolimatta, että saavuin sinne suoraan kielikurssireissulta Englannista, niin silti rippileiri on jäänyt mieleeni mahtavana yhteisöllisenä kokemuksena, joka kasvatti minua paljon. 

Mummon 70-vuotis juhlat – Mummo juhli synttäreitään kesällä etukäteen isosti. Meille oli kutsuttuna tietenkin kaikki sukulaiset ja ystävät, mutta sen lisäksi saapui minibussilastillinen porukkaa, jotka tekivät juhlista entistäkin ikimuistoisemmat. Bussi nimittäin toi perille kasan ympäri Suomea levittyneitä mummon lapsuuden tuttuja ja ystäviä Kytösyrjän kylästä Karjalasta. Karjalaiset ovat ihan oma heimonsa, heidät ymmärtää vasta, kun heidän kanssaan elää. Myönnän, että vaikka olen introvertti, minuunkin on tarttunut se tietyin ajoin pirskahteleva iloisuus. Varsinkin sellainen karjalaiseen mentaliteettiin kuuluva huolenpito toisista ihmisistä tulee silloin tällöin esiin. Silti he osaavat olla hiljaa ja tekemättä itsestään numeroa, vaikka porukassa nauru raikaa aina. Mummo muisteli noita synttäreitään vielä vuosienkin päästä. Enkä minäkään ole unohtanut niitä, sillä se kesäpäivä oli ikimuistoinen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että mummon kautta opin tuntemaan juureni ja arvostamaan niitä.


Jokainen lapsuuden joulu ja kesä – Vaikka vuosien varrella molempiin sisältyi paljon suruakin kuolemien vuoksi, siitä huolimatta jokainen lapsuuden kesä ja joulu ovat mielessäni ainutlaatuisina. Muistan helposti jopa viisi vuotiaasta asti jokaisesta kesästä ja joulusta edes jonkin asian, miksi juuri se on jäänyt mieleen. Ne olivat aikaa, kun sain olla lapsi. Nykyään eniten usein surettaa se, miten lapsien pitää kasvaa nuoriksi ihan liian varhain. 

Kesä 1996 – Sain kesätyön leirintäalueelta ravintola Vanhasta Laivurista ja muutin kesäksi tätini ja kummisetäni luokse, jotka asuivat lähempänä keskellä ei mitään olevaa työpaikkaani. Leirintäalueella työ oli leppoisaa ja sitä sai tehdä luonnonhelmassa yksin. Muistan, että tuo kesä ja varsinkin kesäkuu ei ollut kovinkaan kummoinen ilmojen puolesta. Oli viileää ja vettäkin satoi usein. Heinäkuu oli parempi. Kesäkuussa kioskilla jossa olin töissä, pysähtyikin päivän aikana vain satunnaisia matkailijoita. Aamu alkoi aina aukaisemalla radio kioskin terassilla, jonka väänsin Radiomafian kohdalle. Tuona kesänä radiosta raikasi Macarena, Coco Jamboo, Breathe, Insomnia ja Lemon Tree, unohtamatta Beautiful Lifea. 

Muutto Valkeakoskelle – En ollut koskaan ennen muuttoa käynyt Valkeakoskella, en edes käynyt katsomassa asuntoa johon muutin etukäteen. Sillä hetkellä oli otettava se, minkä nopeiten sai, koska muutto tuli nopeasti. Ihastuin välittömästi. Mäntästä kotoisin olevalle Valkeakoski oli kuin olisi kotiin tullut. Tehdaskaupunki vesistön ympäröimänä on kuin Mänttä, mutta vähän isommassa koossa. Viihdyin ja olin kuin kotonani. Myönnän, että kaipaan edelleen silloin tällöin takaisin. Varsinkin kuumina kesäpäivinä, kun uimarantoja oli kävelymatkan päässä useita. 

Ensimmäisen kerran naimisiin – Olin aina tiennyt, että haluan isot häät, kun aika koittaa. Minulla on paljon sukulaisia, joten oli aika vääjäämätöntä, että vaikka kutsuisi vain lähipiirin, sitä porukkaa tulisi helposti yli sata silti. Teetin hääpukuni ompelijalla, mikä oli paras päätös ikinä. Valitsin kankaasta ja yksityiskohdista lähtien kaiken itse pukuuni. Pukuni istui kuin hansikas, koska se oli ommeltu suoraan päälleni. Päivä oli pitkä ja se kesti aamuun asti. Taisin mennä joskus kuuden aikaan aamulla nukkumaan. Miksi lähteä pois kesken omista häistään, kun voi pitää hauskaa loppuun asti? :D Lisää häistä ja hääpuvusta voi lukea täältä.

Ensimmäinen matka St. Martinille – Tästä olen usein kirjoittanut, miten tämä oli sellainen elämää isompi asia elämässäni. Jo aiemmin elämässäni oli ollut monia hetkiä, jolloin olen kokenut todella voimakkaita déjà-vu -hetkiä. Kun astuin St. Martinilla ulos lentokoneesta, tiesin, että olen kotona. Se käsittämätön hyvänolontunne mikä minut valtasi, sitä ei pysty kuvailemaan. Kaikki miten edes päädyin saarelle alunperin, oli pelkkää sattumaa ja tunnetta, että minun on mentävä sinne.

Nykyisen puolison tapaaminen – Olen salamarakastuja. Se on kaikki tai ei mitään heti. En jaksa mitään pelejä ja leikkejä, sen joko tietää tai on tietämättä heti, onko tuo se ihminen, jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni. Seurustelu on ihan yliarvostettua. Olisin ollut aikoinani loistava ehdokas Ensitreffit alttarilla tai Love is Blind tuotantoihin. :D


Häämatka – Puhutaan puolisoni kanssa vieläkin usein meidän häämätkasta, joka suuntautui Lefkakselle. Ensimmäisen kerran naimisiin mennessäni en käynyt häämatkalla, joten tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen häämatka. ;) Matka osui juhannusviikolle, jolloin Lefkaksella ei ole vielä mitenkään erityisen kuuma. Ei tehty koko viikkona oikeasti yhtikäs mitään. Muuta kuin istuttiin varjon alla ja luettiin kirjoja sekä uitiin. Tietenkin myös syötiin eli täydellinen loma siis. Mieleenpainuvimmat olivat kaksi ensimmäistä yötä, kun meinasimme paleltua hotellihuoneeseemme, kun loppuviikon taas pyörimme kuumuudessa, koska emme jaksaneet enää maksaa ilmastoinnista. Aamuisin meidät herätti paikallinen kukko hotellin takapihalla, jolla oli tapana kiekua myös iltapäivällä. Rannalla valitsimme aina saman paikan. Nimesimme sen papanpaikaksi, sillä joka aamu sama kreikkalainen pappa, kävi ottamassa meiltä maksun aurinkotuoleista- ja varjoista. Pappa on jäänyt elävästi mieleen. Siinä hän istuskeli takanamme puun varjossa päivän tuolissa lukien lehteä. Lisäksi saimme tutustua Paul-Erikiin. Paul-Erik tai virallisemmin Paul-Erik Pöllönen. Herra Pöllönen oli meidän virallinen naapurimme koko loman ajan, kun illalla suihkussa käynnin jälkeen avasimme kylppärin ikkunan, kääntyi Paul-Erikin pää reilun metrin päässä olevalta pesältään talon syvennyksestä ikkunaa kohti ja katseemme kohtasivat. Ensimmäisellä kerralla myönnän hivenen hätkähtäneeni tätä tarkkakatseista naapuriamme. Eikä unohtaa sovi tietenkään parasta punanapsija ateriaa Kalypsossa, jonka olen elämässäni syönyt. Kala oli paistettu kokonaisena ja tarjoiltiin simppelisti uunijuureksien, parin itsetehdyn ranskalaisen, salaatin ja tuoreen sitruunan kera. Annos oli niin hyvä, että palasimme syömään sen uudelleen, ennen kotiin lähtöä.  

Ensimmäinen yhteinen matka Rodokselle – Olimme molemmat käyneet Rodoksella aiemmin, mutta tietenkin kun on naimisissa, on hieman eri juttu jakaa se toisen kanssa. Vuosien aikana vähän yllättäenkin Rodoksesta on tullut meidän juttumme ja toinen kotimme. Tämä ei ollut tarkoitus, niin vain kävi. Tiedän, että on käynyt monelle muullekin, Rodos vie sydämen. Se on koti, jossa tehdään eri juttuja kuin täällä Suomessa. 

Vuosi 2018 – Vuosi jolloin elämässäni tapahtui isoin käänne parempaan pitkän vaikean ajan jälkeen. Sain kodin ulkopuolisen työni heti ensimmäisellä työhakemuksella vuosiin. Se sopii täydellisesti joustavuutensa, vakituisuutensa ja osa-aikaisuutensa vuoksi yhteen blogityöni oheen. Teen siis kahta työtä, mutta siitä huolimatta minulla jää aikaa silti myös vapaalle, jota tarvitsen enemmän kuin monet muut. Elämäni on ollut tuosta vuodesta lähtien balanssissa ja olen löytänyt sisäisen rauhan kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Minulla on hyvä olla. Joka aamu kun herään, odotan, mitä uusi päivä tuo tullessaan, sillä jokaisessa päivässä on uskokaa tai älkää jotain hyvää.

Mikä on sinun paras ja ikimuistoisin hetki elämässä tähän asti? 

Haastan mukaan muut bloggaajat kertomaan parhaita ikimuistoisimpia hetkiään.  



Macarons suklaatäytteellä


Macaronsit eivät todellakaan ole se juttu, josta suosittelisin aloittamaan leivontaharrastuksen. Niiden valmistaminen vaatii jopa kokeneelta kotileipurilta malttia. Tekeminen on pientä näperrystä, joka kokettelee jonkin verran hermoja. Tekeminen ei tästä huolimatta ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Suklaaholisti tekee tietenkinkin omat macaronsleivokset suklaatäytteellä. Ensimmäisellä kerralla ulkonäkö ei ikinä ole se kaunein, mutta harjoitus tekee mestarin.


Macarons suklaatäytteellä
(30 kpl)

Macaron-kuoret

100 g munanvalkuaista
110 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
25 g hienosokeria
koristeluun 20 g tummaa suklaata

Täyte

1 dl kuohukermaa
125 g tummaa suklaata, mitä tummempaa sen parampi, mieluiten 80 %
25 g voita

Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri huolellisesti keskenään. Laita toiseen kulhoon huoneenlämpöiset kananmunanvalkuaiset ja hyppysellinen sokeria. Sekoita sähkövatkaimella. Kun seos alkaa vaahdota lisää loput sokerista pienissä erissä. Vatkaa kunnes vaahto on kiiltävää ja vispilään muodostuu nostattaessa teräviä huippuja. 

Yhdistä manteli- ja tomusokeriseos valkuaisvaahtoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi kumilastalla nostellen. Kaavi huolellisesti mukaan myös reunoilla ja pohjalla oleva taikina. Jatka nostelua, kunnes taikina on hyvin sekoittunut, muttei kuitenkaan liian juokseva. Voit kokeilla taikinan koostumusta nostamalla sitä lautaselle pienen ympyrän verran. Taikinan koostumus on oikea, kun pintaan ei jää huippua, vaan se levittyy laakeasti.

Lusikoi taikina pursotuspussiin, jonka tylla on pyöreä ja halkaisijaltaan n. 8 mm. Pursota leivinpaperilla peitetylle pellille pieniä ympyröitä, joiden koko on kahden euron kolikon suuruinen. Taputtele lopuksi pellin pohjaa kevyesti kämmenellä, jotta macaronit asettuisivat kauniisti ja mahdolliset ilmakuplat hajoaisivat.

Anna macaronien levätä ja kuivahtaa huoneenlämmössä noin parikymmentä minuuttia, jotta niihin muodostuu rapea kuori. Paista macaroneja 150°C uunissa keskitasolla n. 12-14 minuuttia. Puolessa välissä paistoaikaa uunipelti tulee kääntää. Jos macaroneja paistaa liian vähän aikaa kuori jää pehmeäksi, jos liian kauan, ne alkavat ruskistua ja kuivua. Paiston jälkeen macaronien pitää antaa jäähtyä hyvin ennen leivinpaperilta irrottamista. Kuorten jäähdyttyä sulata 20 g suklaata. Pirskottele sulanut suklaa macaron-kuorten päälle haarukkaa apuna käyttäen ja anna jähmettyä.

Kuumenna kerma kasarissa kiehumispisteeseen. Lisää pieneksi paloiteltu suklaa kolmessa erässä ja sekoita hyvin joka kerran jälkeen, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää. Lisää lopuksi voi ja anna jäähtyä. Ennen kuin suklaatäyte ehtii jähmettyä liikaa, täytä macaronit pursotinpussia apuna käyttäen. Täyte levitetään macaron-kuorten sileälle alapinnalle ja ne kootaan painamalla kaksi kuorta kevyesti vastakkain. Lopuksi laita leivokset vuorokaudeksi jääkaappiin vetäytymään.

Maistuvaa sunnuntaita!

Lykolta tuoksut kaikkiin tilanteisiin

Kaupallinen yhteistyö: LYKO.FI

Iän karttuessa tuoksumaun kehittyminen on luonnollista. Yleensä nuorempiin vetoavat hedelmäiset kukkaistuoksut, kun vanhempia saattaa enemmän kiinnostaa itämaiset tai hienostuneet chypre-tuoksut. Tästä huolimatta lienee yleisempää, että moni meistä pysyttelee uskollisena omalle tuoksuperheelleen läpi elämän. Minä kuulun tähän joukkoon, mutta ehkä hivenen eri tavalla. Minulla on kyllä ollut tietty maku jo teini-iästä lähtien, rakastan kukkaistuoksuja. Niistä löytyy kuitenkin niin monia variaatioita, että on helppo löytää oma tuoksu jokaiseen tilanteeseen. Minulla on aina ollut tuoksuja, joita käytän arkena esim. töissä, sitten on erikseen tuoksut joita tykkään käyttää illalla, sekä tuoksut jotka sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja saan niillä aina hyvän mielen. 

Estée Lauderin tiedetään aikoinaan tokaisseen:

"En käyttäisi koskaan samaa leninkiä tenniskentällä ja illallisella, joten miksi käyttäisin aina samaa tuoksua?"

Millaisia ovat sitten lempituoksuni tällä hetkellä erilaisiin tilanteisiin? Olen joskus laskenut, että 4-5 tuoksua olisi se määrä, jolla kattaa kaikki mahdolliset tilanteet. Toki sitten on ihmisiä, jotka käyttävät vain yhtä nimikkotuoksuaan, mutta jos on kiinnostunut tuoksuista ja haluaa laajentaa varastoaan sopivaksi, edellä mainittu on sopiva määrä. Valitsin yhteistyössä hiusten- ja kauneushoitoalan yritykseltä Lykolta neljä tuoksua. Tästä kvartetista löytyy tuoksu jokaiseen tilanteeseen. Tottakai tuoksut ovat sellaisia joista pidän, mutta koitin valita tuoksut myös niin, että ne olisivat myös mahdollisimman monen muun nenään sopivia. Välttelin tietoisesti erittäin voimakkaita tai hyvin erikoisia tuoksuja. Mietin myös sitä, että tuoksut taipuisivat kaikkiin vuodenaikoihin eli yksikään ei tunnu kesällä liian makealta tai talvella liiankin raikkaalta ja siten ehkä tylsältä. Kannatta lukea postaus loppuun, sillä postauksen lopussa on alekoodi Lykon verkkokauppaan, jonka käytöstä en hyödy rahallisesti, joten se on vain teidän iloksi.


KAIKKI TILANTEET

Dolce & Gabbana Light Blue – Kukkaistuoksu ja klassikko joka julkaistiin vuonna 2001. Joten ensi vuonna Light Blue täyttää kaksikymmentä vuotta. En poikkeuksellisesti rakastanut tuoksuun aikoinaan ensi nuuhkaisulla, ostin silti jo silloin tuoksun heti mukaani. Tuosta hetkestä on aikaa yli viisitoista vuotta ja sen jälkeen se on kuulunut tuoksukaappini kulmakiviin. Kun aloitin puolitoista vuotta sitten kodin ulkopuolisen työni, Light Blue nousi jälleen kerran arvoon arvaamattomaan. Siitä tuli tuoksu, mitä käytän suurimman osan aikaa töissä, koska se harvemmin ärsyttää kenenkään muun nenää. Silti turvaudun siihen usein muutenkin, koska ei ole tilannetta, aikaa tai paikkaa mihin se ei sopisi. Light Blue on harvoja tuoksuja, jota voi käyttää aina ja kaikkialla. Ylläni se on myös yllättävä kehujen kerääjä ulkopuolisilta. Olen ihan viime viikkoinakin saanut siitä monta kehua. Miksi se sitten on klassikko, joka pysyttelee vuodesta toiseen parhaiden myytyjen tuoksujen listoilla? Miksi se muuntautuu kaikkiin tilanteisiin?

Light Blue on ihastuttavan pirteä ja rento tuoksu. Silti samaan aikaan siinä on hienostuneisuutta, joka saa sen sopimaan myös juhlaan ja tärkeisiin hetkiin. Se on kuin luottofarkut, jotka jalkaan vetäessä saavat iloiseksi ja tuntuvat hyvältä ihoa vasten. Se on muodissa aina. Silkinkevyt tuoksu on kuin tuulenhenkäys avoimesta ikkunasta. Puraisu Granny Smith -omenaa tekee siitä raikkaan kirpeän. Raikkaan elämyksen täydentää sitruuna. Hienostunutta kukkaisuutta tuoksuun tuovat jasmiini, ruusu ja englanninsinililja. Ruusua on kuitenkin vain aavistus; edes minä, ruusutuoksujen ystävä, en juurikaan erota sitä. Pohja on lämmin ja tuo pehmeyttä – myskiä, seetripuuta ja ambraa. Jopa hivenen tummasta pohjasta huolimatta tuoksusta ei tule liian syvä vaan se säilyttää kepeytensä. 


TREFFIT, HÄÄT,  JUHLATILAISUUDET

Burberry Her Blossom EdT – Parfymööri Francis Kurkdjian nosti Burberryn takaisin vuosien jälkeen tuoksumaratonin kärkikastiin. Kun Burberry toi markkinoille vuonna 2018 Burberry Her -tuoksun, siitä tuli välittömästi hitti. Siinä on mielestäni jopa klassikon ainesta, mutta sen statuksen vasta tulevat vuodet näyttävät. Menestyneestä tuoksusta tehtiinkin pian Burberry Her Blossom -versio, joka tuli markkinoille vuosi takaperin. Blossom on mielestäni alkuperäistä vieläkin parempi ja se poikkeaa hämmentävän paljon makeammasta isosiskostaan. Her Blossom EdT on kukkaishedelmäinen elegantti tuoksu, samalla se on myös yllättävästi aikuisempi versio originaalista Her-tuoksusta. Eleganttiudensa vuoksi Her Blossom sopii elämän tärkeisiin hetkiin. Niihin hetkiin, joita haluat muistella vielä vuosienkin päästä. Se on kuplivan kermainen ja valoisa. 

Tuoksun alun punapippuri ei ole voimakas, päinvastoin, se jää hyvin pieneksi pirskahdukseksi. Sen sijaan mandariinin puraisu leijailee esiin helposti. Sydämessä ihastuttavaa pionia, joka on eniten esiin tuleva nuotti. Her Blossom onkin tuoksu, joka mielestäni tuo pionin tuoksun kauneiten esiin tällä hetkellä markkinoilla olevista tuoksuista. Luumukukka tuo pehmeää makeutta. Pohjalle pehmeyttä antavat santelipuu ja myski.


PÄIVÄTUOKSU

Chloé L'Eau – Läpikuultavaa romantiikkaa pullotettuna. En muista kuka, mutta kun olin lapsi, joku kutsui minua kukkaistytöksi, ehkä se kertoo persoonastani jotain. Ei siis ole mikään ihme, että kaikkein mieluiten ihan arkisenakin päivätuoksuna käytän mieluiten tuoksua, joka suorastaan huutaa romantiikkaa. Chloé L'Eau tuntuu yllä siltä kuin joku halaisi sinua rauhoittavasti. Jokainen meistä haluaa tuntea halauksen ympärillään, se luo turvallisuutta. Light Bluen tavoin myös tämä on erinomainen tuoksu töihin.

Tuoksu avautuu raikkaalla pirskahduksella greippiä. Litsi tuo mukaan pehmeyttä ja ruusu hienostuneisuutta. Sydämessä lisää ruusua, jota herkkä magnolia täydentää. Pohja antaa makeutta, syvyyttä ja pehmeyttä. Ambran makeus, myskin pehmeys ja jäkälän kirpeys sekä setrin metsäisyys luovat täydellisen liiton, joka tasapainottaa tuoksun kukkaisuutta.


ILTATUOKSU

Viktor & Rolf Bonbon EdP – Iltatuoksussa pitää olla syvyyttä, tummuutta ja makeutta, mutta mielestäni myöskään leikkisyyttä ei saa unohtaa. Flirttiä pitää olla. Viktor & Rolfin Bonbon EdP on täydellinen sekoitus näitä kaikkia. Vaikka siitä löytyy makeutta, sitä ei ole liiaksi. Lisäksi siinä missä Viktor & Rolfin ehkä kuuluisin tuoksu Flowerbomb on ainakin omaan nenääni jopa liiankin tilaa vievä, ottaa Bonbon tilan haltuun hienostuneemmin. Se ikään kuin hiipii nurkasta takaapäin diskovalojen loisteeseen, silti pysytellen hienostuneena.

Bonbonin alku on mehukas puraisu hedelmäsalaattia – persikkaa, appelsiini ja mandariinia.
Tuoksun sydän on kauniin kukkainen ja karkkinen – karamellia, jasmiinia ja appelsiininkukkaa. Pohja on syvä ja lämmin – setriä, ambraa, santelipuuta ja guajakkipuuta, joka tuo mielenkiintoista nichemaista savuisuutta tuoksuun. 



Valitsetko erilaisia tuoksuja tiettyihin hetkiin? Mitkä olisivat sinun neljä tuoksua erilaisiin tilanteisiin?

ALEKOODI

Saatte to 9.4. asti -15% Lykon verkkokaupasta koodilla love15. Tällä hetkellä tuoksut ovat jo valmiiksi alennuksessa -20% 29.3. asti, mutta koodillani saatte vielä tuosta jo alennetusta hinnasta lisäalen -15%. Joten nyt on mahdollisuus hankkia se unelmien tuoksu todella edullisesti. Alekoodi käy myös kaikkiin muihin tuotteisiin Lykon todella laajasta valikoimasta, johon kuuluu niin ihonhoitoa, meikkejä kuin hiustuotteitakin. Verkkokauppa toimittaa paketit normaalisti koronasta huolimatta. Alekoodi ei koske Dr. Dennis Grossia, Eminencea, Elixir Cosmeticsia, The Ordinarya eikä kamppanjatuotteita. Kaikesta muusta saat alennuksen syöttämällä koodin kassalla.


Back to Basics – blogihaaste

Kuva: Souliina

Löysin netin syövereistä vanhan kunnon blogihaasteen, johon en muista vastanneeni, vaikka olen näitä paljon vuosien saatossa tehnytkin. 

Olen syntynyt... Mäntässä, jossa asuin ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta elämästäni. Mäntässä on edelleen pikkuisen tehdaskaupungin charmia. Mänttä on myös kaupunki, joka opetti minut rakastamaan taidetta ihan lapsesta asti. Siellä sellutehtaan (R.I.P) hajussa oli hyvä kasvaa aikuiseksi. Toivon, että voin vielä joskus palata juurilleni.

Pienenä olin varma, että minusta tulee... Parturi-kampaaja ja se minusta tulikin vain huomatakseni, ettei se lopulta ollut minun juttuni lainkaan.

Kolme parasta piirrettäni ovat... Ystävällisyys, empaattisuus ja realistisuus.

Minne haluaisin matkustaa... Tällä hetkellä yksi bussimatka töihinkin tuntuu luksukselta ja etuoikeudelta.

Suosikkijuomani ovat... kahvi ja vichy.


Lempiruokani on... kaikki pastaruoat, risotot ja karjalanpaisti.

Viikonloppuisin herkuttelen... Öööö, mitä? Miksi pitäisi herkutella vain viikonloppuna, varsinkin kun olen usein silloin töissä. :D Herkutteluun kuuluu lasi viiniä tai yksi olut, suklaata ja jotain lohturuokaa.

Lempiblogini, joita seuraan säännölliset ovat... Näitä on todella monia, voitte klikata blogin alhaalta oikealta kohtaa näitä seuraan, niin sieltä löytyy iso pino. 

Kirjat joita olen lukemassa juuri nyt... Cilkan tarina, joka ei muuten ole lainkaan niin hyvä Auschwitzin tatuoija. Tulee mieleen, että kirja on tehty ainoastaan siksi, että sillä tahkottaisiin lisää rahaa menestys kirjan jälkeen. En arvosta.

Lempilajini kirjallisuudessa ovat... Elämänkerrat, chick lit ja jännitys.

Suosikkisovellukseni kännykässä on... Twitter ja Instagram taistelevat ykköspaikasta.

Kahvini juon... soijamaidolla tai kahvikermalla.

Viikkorutiineihini kuuluu... Blogin kirjoittaminen, kodin ulkopuolisessa työssä käynti, sekä rikosdokkareiden katsominen. Unohtamatta tietenkään ihonhoitorutiinia. ^_^

Viimeisin elokuva jonka olen nähnyt elokuvateatterissa... Tästä on todella pitkä aika. En edes muista. Tykkään katsella leffat omalta kotisohvalta.

Rentoutuakseni... katselen rikosdokkareita, olen tekemättä mitään, luen ja nukun.

Lemmikkieläimeni... Minulla on ollut elämäni varrella niin koiria, kissoja kuin gerbiileitäkin. Nyt ei kuitenkaan ole ollut enää vuosiin lemmikkejä.

Lempivuodenaikani on... Kesä, mutta talvessakin on oma kauneutensa ja rakastan sitä varsinkin, jos maassa on lunta.

Ruokabravuurini on... Tätä varmaan pitäisi kysyä mieheltäni, mutta saan usein kehuja pasta-annoksistani, jotka eivät kulma häviä yhtään ravintola-annoksille. 

Sarjat joista pidän eniten... Bones, House, Medium, Game of Thrones, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat, voisin katsella kaikki yhä uudestaan ja uudestaan. 


Oikein aurinkoista torstaita kaikille!



Designed by FlexyCreatives