Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit

Mikä ihana kesäloma!


Tällä hetkellä on todella erikoinen fiilis. Olen tottunut viimeisten vuosien aikana siihen, että kesälomani on ollut vasta loppukesästä. Viime kesänä loma oli elokuussa ja sitä ennen parina edellisenä vuotena syyskuussa. Tällä hetkellä on todella tyhjä olo, että tänä vuonna lomani on jo ohi ennen kuin heinäkuu edes ehti alkaa. Toisaalta en ole ollut juhannuksena vapaalla sitten vuoden 2018, joten oli kiva kokea pitkästä aikaa sekin. 

Tällä hetkellä tuntuu, että loma on ohi, on kaikki silti jollain tapaa edessä. Lehdet eivät ole muuttaneet vielä väriään, kuten edellisinä vuosina ja yleinen fiilis on ihmisillä aivan eri. Tämä loma vahvisti sitä, että vaikka loman odottaminen loppukesään on välillä tuskaista, ajankohta jotenkin jakaa vuoden paremmin. On ollut kiva huomata, kun luonto on alkanut muuttumaan syksyiseksi ja silloin kesäloman jälkeen on voinutkin alkaa odottamaan jo joulua. Tänä vuonna on toisin. 

Eniten olen nauttinut siitä, ettei tänä kesänä ole ollut vielä liian kuuma. Tiedän, että toiset kiroavat tämän sään, mutta minulle se sopii loistavasti. On paljon enemmän energiaa, kun keho ei käytä kaikkea energiaansa kuumuudesta selviämiseen, mitä ei tahdo päästä Suomessa omassa kodissa edes sisällä karkuun. Jos meillä vaan olisi säädettävä ilmastointi kaikissa asunnoissa, kesä kuumuudessa sujuisi itseltäkin paremmin. 


Lomani alkoi jo toukokuun puolella. Paria suunnitelmaa lukuunottamatta ei ollut tarkoitus tehdä yhtään mitään, koska se on aina parasta lomaa. Ei aikatauluja ja tehdä päivittäin mitä mieleen juolahtaa. Kun lomaa oli vietetty viikon verran, päätimme lähteä käymään puolisoni vanhempien mökillä. Siellä vierähti muutama päivä. Saunoessa, kalastaessa ja vaan ollessa. Olin suunnitellut lukevani kirjoja, mutta eihän siitä mitään tullut, koska olin iltaisin niin väsynyt aktiivisten päivien jälkeen, että sammahdin välittömästi, kun kömmin sänkyyn. Muistin jälleen, miksi rakastan järvellä oloa ja kalastamista niin paljon. Siellä hurahtaa muutama tunti hetkessä, eikä ajan kulumista edes tajua. Jopa virvelin siimasta lähtevä ääni hivelee korviani. Siinä on jotain todella rauhoittavaa. Vaikka olimme mökillä vain muutaman päivän, kotiin palatessa oli olo kuin olisi ollut pidemmässäkin reissussa. 



Mökiltä tultua oltiin sitten taas muutama päivä kotona. Sen jälkeen koitti loman odotetuin kohokohta nimittäin vuosittainen Rodoksen reissu. Tällä kertaa olimme vain viikon, mutta sekin riitti hyvin irtiottoon tutuista ympyröistä. Joka kerran saarelle palatessa on olo kuin menisi toiseen kotiinsa. Tällä kertaa kokeilimme meille uutta hotellia ja tykästyimme siihen niin paljon, että palaamme sinne varmasti. Olemme nyt vuosien saatossa yöpyneet Rodoksen kaupungissa neljässä eri hotellissa. Emme pelkää vaihtaa hotellia, jos tuntuu, että entisessä "suosikissa" ei kaikki enää toimikaan. Toki se on aina pieni riski, mutta toistaiseksi hotellin vaihto on joka kerta kannattanut. Meille sopivat hotellit ovat melko kartalla, koska meille on tärkeää sijainti, se, että hotelli on aikuiseen makuun ja tähtiäkin on tietyn verran, että hotellissa olisi tiettyjä fasiliteettejä. Emme matkusta kauemmas kuin kerran vuodessa ja silloin haluamme, että kaikki on viimeisen päälle. 

Tällä kertaa otimme mukaan myös anoppini, joka ei ollut koskaan aiemmin käynyt Rodoksella. Oli kiva esitellä tuttuja paikkoja ihmiselle, joka ei ollut niitä aiemmin nähnyt ja huomata, miten monet asiat mihin itse oli ehkä jo tottunut, saattoi herättää isompaakin ihastusta. 

Alkuloman aikana sää oli täydellinen, ei lainkaan liian kuuma. Sen sijaan matkamme viimeisinä päivinä juhannusviikonloppuna, alkoi olla taas makuuni melkoisen lämmin. Olemme olleet viimeksi kesäkuussa Rodoksella vuonna 2019 ja olin täysin unohtanut miten paljon polttavammalta alkukesän aurinko siellä tuntuu. Loppukesästä, vaikka lämpöasteita on enemmän, aurinko tuntuu iholla selvästi lempeämmältä. Sen sijaan sellainen yleinen vehreys verrattuna loppukesän haaleuteen, kun aurinko on polttanut kaiken, on edelleen todella viehättävää ja luo erilaisen ympäristön, mihin olimme viime vuosina tottuneet. Käveltyä tuli paljon, viikon aikana 82 kilometriä. Ei ihme, että viimeisenä yönä alkoi jo pohjekin krampata. Vanhuus ei tule yksin. :D Suomessa tosin pohkeet eivät kramppaa koskaan, joten epäilen osasyyksi liian vähäistä veden juontia lämpöön nähden, en niinkään jalkojeni kuntoa.



Joko olet viettänyt lomasi vai onko se vielä edessä? Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?

Ihonhoitorutiini matkalla

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen sanaton miten tämä kesä on tuntunut ikuisuudelta, samaan aikaan päivät vaan ovat vilahdelleet ohi. Vuosi on ollut hurja. Helmikuussa myytiin asunto, jossa olimme asuneet 15 vuotta. Maaliskuussa muutettiin uuteen asuntoon. Sen jälkeen alkoi totuttelu uuteen. Itselläni otti aikansa, itseasiassa reilut pari kuukautta, että aamulla olin edes kartalla, missä heräsin. Vapun tienoilla tuli takatalvi. Toukokuun puolessa välissä alkoi kesä, joka jatkuu vaan tänäkin päivänä. Heinäkuun lopussa alkoi loma ja Instagramissa minua seuranneet saattoivatkin huomata, että lähdimme heti loman aluksi matkalle. Rodoksesta on vähitellen tullut toinen kotimme, jossa mieli lepää. Siellä pääsee irti arkisista askareista ja ajatuksista. Matkalta kotiuduttua elämä oli pari päivää yhtä pyykinpesua ja tavaroiden järjestelyä. Tottakai koti piti myös siivota parin viikon pölyistä. Kesälomani jatkuu vielä tämän viikon, mutta ensi viikolla alkaa taas arki.

Ennen matkoilla ollessa ihoni saattoi mennä jopa huonompaan kuntoon. Kuntoon vaikuttaa helposti ilmasto, erilainen vesi jne. Pahinta on, jos vielä muuttaa omaa ihonhoitorutiiniaan ja ottaa mukaan uusia tuotteita. Matkat eivät ole oikea hetki uusien tuotteiden kokeilemiseen. Joten tälläkin kerralla otin mukaan vain suosikkituotteitani.  

En ole ottanut lähes kymmeneen vuoteen lainkaan aurinkoa. Mutta tärkein tuote on silti tietenkin aurinkosuoja. Kasvoille ei ole Riemannin P20 SPF 50+ (13,50 €) voittanutta. Voiteen kun levittää kasvoille aamulla, sitä ei tarvitse enää päivän aikana lisätä. Tuote on vedenkestävä, eikä sisällä hajusteita. Olen aiemmin käyttänyt tästä kasvoille tarkoitettua SPF 30+ -versiota, mutta se on ilmeisesti lopetettu ja ainoastaan SPF 50+ on saatavilla. En tykkää yhtä paljon tämän koostumuksesta kuin pienemmän suojakertoimen versiosta. Tämä jätti kasvot huomattavasti kiiltävimmiksi ja jouduin lisäämään päälle mineraalimeikkipuuteria, etten olisi kiiltänyt kilometrin päähän. Joten en voi suositella tätä versiota rasvoittuvalle iholle. Muuten voide toimi yhtä hyvin kuin pienemmän suojakertoimen tuote. Vaikka kävelimme paljon ja istuimme luonaalla terassilla, ei kasvojen ihosta ottaneet maksaläiskät valtaa. 

Huulien suojaus on asia, jonka moni unohtaa. Suojakertoimellista huulivoidetta pitää lisätä lähes jatkuvasti, koska se kuluu esim. vettä juodessa. Tykkään kiinteämmän oloisista tuotteista, jotka kestävät edes vähän kuumuutta. Mikään ei ole kamalampaa kuin sulatunut huulivoide. Tällä kertaa mukana oli *Labellon Sun Protect Lip Balm SPF 30 (3,90 €), joka on todella hyvä peruspuikko. Yleensä nämä suojakertoimelliset eivät ole niitä kosteuttavampia tuotteita, ei tämäkään ja siksi minulla onkin yötä varten sitten aina ihan eri tuote huulille mukana. 

En voisi edes kuvitella lähteväni matkalle ilman *Elizabeth Arden Eight Hour Creamia ( TARJOUS 27,90 € norm. 36,95 €). Matkalle kannatta ottaa aina yksi monitoimituote, joka toimii oikeastaan mihin vain. Tätä kun siveli iltaisin huulille, pysyivät huulet pehmeinä. Sopii hyvin mahdollisiin auringonpolttamiin, pieniin arpiin, ihon kuiviin kohtiin, olenpa kiinnittänyt tällä jopa pieniä hiussuortuvia ja kulmakarvojanikin. Sandaaleissa kuivuvat kantapäätkin rakastavat voidetta.


Ihonhoidon pidin simppelinä. Aamuisin aurinkosuojan alle levitin *Paula's Choicen 25% Vitamin C + Glutathione Clinical Serumin (TARJOUS 55,20 € norm. 69 €). Seerumi on kevyttä emulsiota ja se levittyy iholle miellyttävästi. Pitää ihon kirkkaana ja kimmoisana. 

Matkalla olo tuo ihonhoitorutiiniini yhden välivaiheen, jota kotona ei välttämättä ole. Päivän jälkeen ennen illalliselle menoa käyn suihkussa ja puhdistan kasvot, en tietenkään tässä välillä tee vielä iltaihonhoitoani, koska tykkään tehdä illalliselle aina kevyen meikin. Nautin, kun minulla on kerrankin aikaa siihen. Niinpä tässä välissä teen vain kevyen preppauksen iholle, jonka tarkoitus on antaa lisäkosteutta ja rauhoittaa ihoa ennen meikin tekoa. Kasvovetenä minulla oli mukana *Pyunkang Yulin Mist Toner (11.10-16 €). Matkoilla mistit toimivat parhaiten, koska niitä voi suihkuttaa suoraan kasvoille. Toki myös kämmenille, josta sitten tuotteen voi taputella kasvoille. Lisäksi suihkeella voi kiinnittää mineraalimeikille hehkuvamman pinnan. Toimii myös vartalolle suihkuteltuna. Pyunkang Yulin suihke on ennenkaikkea ihoa rauhoittava, eikä se sisällä kuin viittä eri ainesosaa. Tuotteesta 91,9% on kultalankauutetta, jolla on ihan mieletön määrä hyviä vaikutuksia ja sitä käytetäänkin itämaisessa lääketieteessä. Vähentää punoitusta ja virkistää ihoa. Lisäksi suihkeessa on hyaluronihappoa ja glyseriiniä, jotka kosteuttavat ihoa. Koostumus on todella kevyt lähes vesimäinen, mutta kosteuttava. 

Suihkeen päälle ihon ollessa vielä kostea lisäsin *SKIN1004 Madagascar Centella Hyalu-Cica Blue Seerumin (27 €). Kevyt, jopa aavistuksen geelimäinen seerumi kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa. Muratinlehtiuute elvyttää ja pehmentää ihoa. Iho oli näiden kahden tuotteen jälkeen pehmeä ja hyvin kosteutettu. Meikki levittyi kuin unelma. Pidän tosi tärkeänä auringossa olon jälkeen nimenomaan sen, että tuotteet olisivat rauhoittavia ja kosteuttavia. Tässä vaiheessa iho ei todellakaan vielä kaipaa mitään tiukkoja aktiivisia raaka-aineita.


Illalliselta tullessa teen sitten vasta lopullisen illan ihonhoitorutiinini. Matkoilla illat venyvät usein niin, että hotellilla ollaan vasta puolen yön aikaan. Puhdistustuotteet valitsen niin, että niiden on oltava hellävaraisia, mutta niiden on irroitettava hyvin vedenkestävä aurinkovoide ja meikki. Olen aikoinaan ostanut *Cliniquen Take The Day Off Cleansing Balmia (10,50-35 €) pienen purkin, jota sitten täyttelen nykyään matkoille isommasta purkistani. Luottotuote, jolla irtoaa varmasti ja hellävaraisesti kaikki epäpuhtaudet iholta. Toisen vaiheen puhdistajana tykkään geelimäisistä tuotteista kesäaikaan. Plussaa myös siitä, että *CeraVen Foaming Cleanserilla (6,95-9,95 €) voi pestä tarvittaessa vaikka koko kropan. Tässäkin tuotteessa pieni pakkaus maksaa enemmän, joten olen ostanut sen kerran ja täytän sitten pikkupurkin aina isosta matkalle lähtiessä. 

Puhdistetulle kuivalle iholle levitin jo viime reissulta tutun *The Inkey Listin Mandelic Acid Treatmentin (14,50 €). Emulsiomainen tuote pitää ihon kirkkaana ja pehmeänä. Se on niin hellävarainen, että sitä voi huoletta laittaa joka ilta, ilman, että se kuivattaisi tai ärsyttäisi ihoa. Sisältää mantelihappoa ja pienen määrän retinolia. Pieni tuubi (15 ml) on älyttömän riittoisa ja olen jatkanut tuotteen käyttöä kahden viikon jälkeen myös kotona.

Tykkään kesäaikaan kosteuttavista, mutta kevyemmän koostumuksen omaavista voiteista. *SKIN1004 Madagascar Centella Cream (TARJOUS 23,90 € norm. 31,95 €) on juuri tällainen tuote. Koostumus on ohuehkoa geelimäisen kermaisen oloista emulsiota. Voide rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa tehokkaasti. Ihotuntuma on miellyttävän raikas. Tässä on hyvin mieto tuoksu, joka tulee tuotteeseen lisätyistä eteerisistä öljyistä. Sisältää mm. glyseriiniä, skvalaania, sheavoita ja niasiiniamidia.

Miten kesäsi on mennyt? Miten hoidat ihoasi matkoilla?



Mikä ihana loma!



Kesäloma vetelee viimeisiään. On ollut paras loma aikoihin. Syksy on ollut lämmin, luonto näyttää lokakuussa siltä, miltä se on yleensä näyttänyt syyskuussa. Sopii hyvin, en kaipaa lokakuun sateita, kuollutta luontoa tai pimeyttä. Se, että puissa on vieläkin lehtiä, tuo kummasti pirteyttä päiviin.

Olimme puolisoni kanssa syyskuun lopussa kaksi viikkoa reissussa ja blogin lukijat kyllä tietävät missä. ^_^ En ole matkailija joka etsii aina uusia paikkoja vaan haluan löytää jokaisella matkallani samasta paikasta jotain uutta. Vaikka olen käynyt Rodoksella nyt kymmenen kertaa, jokainen kerta löydän jotain uutta. Saari yllättää joka kerta. Se vaatii vain sen, että osaa katsoa ja etsiä. Tälläkin kertaa tuli kuljettua lukemattomia kujia, joissa en ennen ollut kävellyt. Havannoitua yksityiskohtia, jotka olivat aiemmin menneet ohi. Yksityisellä päivän kestävällä saarikierroksella opimme paikasta taas valtavasti lisää. En jaksa koskaan lakata ihmettelemästä saarelaisten ystävällisyyttä. Tämä on saanut minut ymmärtämään, miten pintaraapaisun paikoista voi saada päivän, muutaman päivän tai viikon kokemuksen aikana. 



Rodos on minulle muutakin kuin aurinkopedit ja ranta. En ole ottanut kohta kymmeneen vuoteen aurinkoa, joten se ei ole Rodoksessa se juttu, jonka vuoksi sinne palaan. Lämmin ilma ja aurinko tietenkin ovat plussaa. Oli ihana jatkaa kesää vielä syyskuussa. Ensimmäisellä viikolla oli makuuni vähän turhankin kuuma, kun mittari kipusi varjossa useana päivänä +35°C. Onneksi viimeiset lomapäivät olivat maltillisempia – vain +28°C varjossa, jolloin kävelystäkin sai enemmän irti. 

Tuttuun tapaan tuli kierreltyä myös paljon museoita, jotka ovat lempipaikkojani. Nyky- ja Modernintaiteen museoissa näyttelyt vaihtuvat peruskokoelman lisäksi parikin kertaa vuodessa, joten joka vuosi niissäkin on uutta mielenkiintoista nähtävää. 

Vaikka olen ollut pari päivää kotona, aivot ovat edelleen matkalla. Sääntö-Suomi, jossa ihmiset kyttäävät tarkasti toisten tekemisiä, tuntuu vapaamman Kreikan jälkeen hivenen kalsealta. Tuntuu, että täällä ihmiset kävelevätkin nopeammin. Kiire, se näkyy kaikkialla. Näköjään mitä pidempi matka, sen kauemmin kestää totuttautuminen omaan arkeen, mutta eikököhän se tästä pikku hiljaa. Tämä matka opetti minut ottamaan rennommin. Päätin, että en enää suostu kiireeseen vaan koitan saada loman rennompaa mielen mentaliteettia mukaan myös arkeeni. Se tekee yksinkertaisesti hyvää aivoille.

Jos kiinnostaa, lisää kuvia matkasta löydät Instagramista @keywordlove1 profiilin kohokohdista painamalla Rodos-kuvaketta.





Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? Syyslomasuunnitelmia?

Lomalla!



Kolmisen viikkoa lomailtu ja voin sanoa, että on ollut paras kesäloma vuosiin. Olen päässyt oikeasti irtautumaan omasta arjesta ja omista rutiineista. Se on tehnyt järjettömän hyvää. Aivot ovat tällä hetkellä aivan erillaisessa lomatilassa kuin useampaan vuoteen. Olo on kuin olisi palannut toisesta maailmasta ja tavallaan onkin. Yhdentoista päivän maiseman vaihdos ja poistuminen Suomesta tässä välissä teki hyvää. Oli vapauttavaa olla noinkin pitkä aika ilman tietokonetta. Puhelin toki oli mukana, mutta sen selaaminen oli minimissä. Käytin sitä lähinnä valokuvien ottamiseen. Päätin, ettei lomani ole someloma, koska silloin se ei olisi minulle lomaa. Tuli luettua ja käveltyä. Alkukesästä murtunut jalkakin tuntui kestävän hyvin, vaikka välillä piti kuunnella sen olotuksia. Yhdentoista päivän aikana kilometrejä kertyi melkein 82, mikä on hyvä saavutus, kun on koko ajan kuuma, välillä kosteakin ja korkeuseroja. 

Reissussa ollessa on toki aina omat haasteensa – meno ja tulo vaativat aina oman veronsa, joten on kiva viettää loppuloma kotona. Loma sai kyllä ajattelemaan, että miten sitä voisi täällä kotonakin edes pikkaisen viilata omia rutiineja vähemmän kuluttavaksi. Tuntuu, että kaikkia arkipäivän asioitakin on hirveä kiire suorittamaan, ihan turhaan. Pitäisi opetella erilainen mentaliteetti asioiden tekemiseen. Sitä jopa huomaamattaan alkaa kävelemään nopeammin. Kiire, se tuntuu hallitsevan kaikkea. Olen päättänyt, että se loppuu nyt.









Miten sinun syksy on alkanut?

Medik8 – Helppoa ja tehokasta ihonhoitoa matkalla

MAINOS: MEDIK8

Moni pakkaa matkalle mukaan laatikon pohjalle kertyneitä kosmetiikkanäytteitä. Olin ennen sellainen. Onneksi minulle vihdoin valkeni jo vuosia sitten, ettei se ole kovin järkevää. Ihoni reistaili usein reissussa ja mietin, mistä se mahtoi johtua. Aloinkin pohtimaan millainen rasite matkustaminen on iholle. Kukapa ei stressaisi matkustamisesta ja stressi tunnetusti vaikuttaa ihoon negatiivisesti. Tähän vielä kun otetaan mukaan matkan aiheuttamat mahdolliset erilaiset lämpötilan vaihtelut, ilmastointi, kaupunkilomien ilmansaasteet, aurinko ja erilainen vesijohtovesi, niin siinäpä iholle haastetta ja kunnon shokkihoitoa kerrakseen. 

Matkalla iho kaipaa sekalaisen näytepussiarsenaalin sijasta erityistä huomiota. Jos iho on herkkä, saattaa olla, että satunnaisilla näytepusseilla hoidettu ihonhoito näyttäytyy iholle aivan muuna kuin lepolomana. Tämän vuoksi kannattaa luottaa matkalla niihin omiin luottotuotteisiin, silläkin uhalla, että ne toisivat kassiin lisäpainoa. Onneksi nykyään monista tuotteista on myynnissä hyvän kokoisia matkakokoja, joista tuotetta riittää viikon matkan ajaksi. 

Medik8 on ollut jo pitkään yksi suosikki ihonhoitosarjoistani. Merkiltä löytyy tuotteita, joita käytän osana ihonhoitoani säännöllisesti, vaikka välillä testaankin uusia tuotteita. Sarjan tuotteet ovat tehokkaita ja toimivia, mutta silti myös tarpeeksi hellävaraisia. Ne ovat loistavia matkalle mukaan otettavaksi. Eniten tilaavieviä puhdistustuotteita löytyy näppärinä riittoisina matkakokoina ja muut tehotuotteet ovat normaalikokoisinakin helppo mahduttaa laukkuun mukaan. 


MITÄ PAKKAAN MUKAAN?
 
Tykkään kaksoispuhdistaa ihoni lomallakin. Haluan kuitenkin toisen tuotteen olevan sellainen, mitä voin käyttää yksinäänkin, kun siltä tuntuu. Misellipuhdistusvaahtoa saa ostettua myös matkakoossa. Riittoisa puhdistuvaahto on erittäin hellävarainen ja pH-tasapainotettu, mutta se poistaa silti meikin tehokkaasti. Ei kuivata vaan jättää ihon pehmeäksi. Sopii hyvin myös aamuisin ainoaksi puhdistustuotteeksi. Toisen vaiheen puhdistukseen sopii loistavasti Surface Radiance Cleanse, joka on Medik8:n myydyin puhdistustuote, eikä suotta. Geelimäiset puhdistustuotteet koetaan usein kuivattavaksi, mutta tämä ei jätä kiristelevää ihoa siitä huolimatta, että puhdistaja on pakattu täyteen ihoa uudistavia raaka-aineita kuten manteli-, maito- ja salisyylihappoa, jotka syväpuhdistavat ihoa. Puhdistaja on ikäänkuin kevyt päivittäinen kuorinta, joka ei kuitenkaan rasita ihoa vaan pitää sen pehmeänä, heleänä ja joustavana. Hyvä tuote varsinkin kaupunkilomilla. Olen todella tarkka kuorivien tuotteiden kanssa, mutta tämä ei ole koskaan kuivattanut ihoani edes päivittäisessä käytössä.

Tehotuotteet eivät tule varmaan kenellekään yllätyksenä, sillä niistä olen kirjoitellut usein. Crystal Retinal 3 -seerumi on mielestäni paras markkinoilla oleva tuote, joka omaa retinolin hyödyt ilman retinolin aiheuttamaa ihoärsytystä. Retinolin sijasta vaikuttavana aineena vaniljalta tuoksuva emulsiomainen seerumi sisältää kapseloitua retinaldehydea. 

C-vitamiinituotteesta on tullut iso osa ihonhoitoani. Super C Ferulic sisältää 30% etyloitua askorbiinihappoa, E-vitamiinia ja Ferulahappoa. Koska tuotteen sisältämä C-vitamiini on C-vitamiinin johdannaista, se ei ärsytä iho yhtä helposti kuin askorbiinihappo. Jos ihosi ei siedä C-vitamiinia, eikä retinolia tai niiden johdannaisia, silloin vaihtoehdon voi löytää Clarity Peptides -seerumista, jota voi käyttää aamulla ja illalla. Tykkään käyttää seerumia niin aamulla C-vitamiinin päällä kuin iltaisin joko yksinään tai yhdessä retinolin kanssa. Kevyt maitomainen seerumi sisältää niasiiniamidia, kaksivaikutteista peptidiä, sinkkiä, hyaluronihappoa, sekä N-Asetyyliglucosamiinia, joka tasoittaa ihon sävyä. 

Päivävoiteeksi matkalle sopii Advanced Total Day Protect SPF 30, joka laajakirjoisen aurinkosuojan lisäksi suojaa ihoa ulkoisilta haittavaikutuksilta andioksidanttien voimalla. Olen usein puhunut siitä miten en enää juurikaan käytä erillisiä silmänympärysvoiteita. Matkalle lähtö on kuitenkin hetki, jolloin sellaisen usein ostan. Yleensä silmänympärysvoiteet ovat 15 ml:n pakkauksissa, joista riittää tuotetta hyvin parin viikon lomalle koko kasvoille. Täyteläiset silmänympärysvoiteet sopivat loistavasti koko kasvoille yövoiteen asemasta. Medik8:n valikoimasta löytyy Advanced Night Eye, joka sisältää antioksidantteja, peptidiyhdisteen ja kofeiinia, joka muuten tekee hyvää ihan koko kasvojen iholle ei vain silmänympärysiholle. Varsinkin lennon jälkeen kofeiinia sisältävä voide on tehokas laskemaan turvotusta.




MILLAISIA TUOTTEITA PAKKAAT MATKALLE MUKAAN? KÄVITKÖ KESÄLLÄ MATKOILLA?

Kaikki tuotteet löydät Medik8 omilta verkkosivuilta täältä. Liittymällä uutiskirjeen tilaajaksi saat 15%:n alennuksen ostoksestasi.

Kreikkalaiset feta-sitruunalihapullat Balsamicon tapaan


Tänä vuonna ei päästy Kreikkaan, mutta päätettiin, että Kreikka tulee meidän luokse ruoan osalta. Tapanani on ollut maistella ravintoloissa käydessämme Rodoksella nimenomaan paikan lihapulla-annoksia. Niistä on monia erilaisia variaatioita paikasta riippuen, mutta mikään ei edelleenkään ole vetänyt vertoja Balsamicossa tarjoiluille lihapullille. Niiden raikas maku oli itselleni aikoinaan todella uutta ja annoksesta tulikin sellainen, joka oli syötävä ainakin kerran loman aikana. Ne maistuvat tuulahdukselta Välimerta.

Kaipaan edelleen suuresti jo pari vuotta sitten kuopattua Balsamicoa. Rodokselle ulkona syödessä on oppinut sen, että se ei kerro yhtään mitään ravintolan tasosta, että se on täysi vaan aika usein se tarkoittaa sitä, että paikassa sattuu vain olemaan agressiivisimmat ja parhaat sisäänheittäjät, ruoan ollessa melko ala-arvoista. Ihan muutama paikka tekee tähän poikkeuksen, mutta ne paikat pitää "tietää". Olemmekin oppineet sen, että yleensä helmet ovat piilossa sivukaduilla ja usein niissä ei sen vuoksi istu juuri kukaan. Kannattaa lomalla rohkeasti kokeilla näitä paikkoja, jos ne näyttävät muuten kaikin puolin siisteiltä. Rohkeasti sisään, vaikka olisit paikan ainoa asiakas. Parhaat ruoat ovat myös yleensä paikoissa, jotka eivät käytä sisäänheittäjiä tai jakele flyereita. Itseasiassa tätä kirjoittaessa tajusin, että yhdessäkään suosikkiravintolassani Rodokselle ei ole sisäänheittäjää. Tämän vuoksi sitten niille loistavillekaan ravintoloille ei löydy asiakkaita kilpailun ollessa kovaa vaan ne lopettavat. Tilalle tulee usein uusi yrittäjä. Balsamico oli meille aikoinaan ensimmäinen tällainen takaisku, toivon, ettei uusia ole tulossa. En silti tule koskaan unohtamaan paikkaa, jossa olen syönyt tähän astisen elämäni parhaat kreikkalaiset lihapullat. Onneksi resepti ei ollut salainen, sillä se löytyi paikan käyntikortin takaa, jonka vuoksi se on minulla tallessa. 

Tällä kertaa jouduin itse käyttämään lampaan jauhelihan sijasta karitsan jauhelihaa, koska se oli ainoa, mitä pakastealtaasta löytyi tässä pikkukylässä. Tuoreesta on turha haaveilla supermarkettien luvatussa maassa. Maku ei kuitenkaan silläkään poikennut vaan lihapullista tuli oikeanlaisia.


KREIKKALAISET FETA-SITRUUNALIHAPULLAT BALSAMICON TAPAAN

500 g lampaan jauhelihaa
1 kananmuna kevyesti sekoitettuna
1,5 dl vaaleaa leipää pieniksi revittyinä paloina (esim. ranskanleipä käy hyvin)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl kuivattua oreganoa
kourallinen tuoretta persiljaa hakattuna pieneksi
2 tl  pestyn sitruunan kuorta hienoksi raastettuna, sekä pieni loraus 1-2 tl sitruunan mehua
100 g fetajuustoa haarukalla hienonnettuna
öljyä
(tarvittaessa pieni ripaus suolaa)

TSATZIKI

2 dl kreikkalaistajogurttia
puolikas kurkku raastettuna
1/2 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 tl sokeria
mustapippuria rouhittuna
reilusti kuivattua tai tuoretta minttua 

Tarjoile lihapullat tsatzikin kera. Tämän lisäksi kylkeen voi lisätä lankku- tai lohkoperunoita, rapeaa salaattia yms.

Sekoita jauheliha, kananmuna, leipä, valkosipuli, oregano, persilja, sitruuna ja feta kulhossa. Sekoita puutalastalla- tai haarukalla niin kauan, että taikina on tasaista. Fetapaloja voi olla joukossa, ne eivät haittaa vaan ovat hyviä sattumia. Voi halutessasi lisätä aivan pienen ripauksen suolaa, jos haluat fetajuuston lisäksi suolaisuutta enemmän. Pyörittele taikinasta keskikokoisen mansikan kokoisia palloja. Kuumenna iso paistinpannu kuumaksi. Lisää öljy. Paista lihapullia 5-7 minuuttia tasaisesti käännelleen levyn keskilämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä. Tarjoile tsatzikin kera. Se kannattaa tehdä jääkaappiin maustumaan ennen lihapullien valmistamista.

Raasta kurkku ja laita siivilään. Sekoita joukkoon suola ja anna nesteen valua pois. Odota n. 10-15 minuuttia. Lisää kreikkalaisen jogurtin joukkoon kurkku ja muut aineet, sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin vartin.

Maistuuko kreikkalainen ruoka?


Suomen kesä


Terveisiä mökiltä!

Nyt on syöty, juotu, grillattu, saunottu, uitu, paljuteltu, naurettu, soudeltu, poltettu myöhäinen juhannuskokko ja ihailtu hiljaisina Suomen kesää. Kaikista tärkeimpänä – levätty täydessä hiljaisuudussa. Kun joutuu heräämään joka aamu useiden vuosien ajan naapureiden ääniin, oppii arvostamaan sitä luksusta, kun tajuaakin heräävänsä täyteen hiljaisuuteen. Ainoastaan luonnonäänet tekevät särön hiljaisuuteen. Asia jota kaipaan edelleen eniten joka päivä lapsuuden kodistani. 









Toivottavasti teidän viikonloppu sujui mukavissa merkeissä. Torstaina palataan jälleen kosmetiikan pariin. 

Miten sinä rentoudut?


Lomalta paluun ahdistus


Lomalta paluun ahdistus oli aihe, jota mietin jo paljon ennen lomaani. Tiesin, että minulle tulee jonkin asteinen sellainen, on tullut aina ennenkin. Yleensä ensimmäinen päivä loman jälkeen on pahin, sitten helpottaa. Toisilla voi kestää useamman päivän, ehkä jopa ensimmäisen viikonkin. Minulle riittää yleensä päivä, että pääsen takaisin rytmiin. 

"Pieni ahdistus on normaalia, eikä siitä kannata huolestua."

Hyvä ja onnistunut loma on ollut silloin, kun on pystynyt ottamaan etäisyyttä työasioihin. Oma kesälomani oli tänä vuonna vain 2,5 viikkoa, koska aloitin työni niin myöhään syksyllä, ettei täyttä lomaa ollut ehtinyt vielä kertyä. Koska teen kodin ulkopuolista työtä vain osa-aikaisesti, minulla on toki ollut syksystä lähtien välillä jopa viiden tai peräti kuuden päivän vapaaputkia tai no, vapaata ja vapaata, sillä blogi on pyörinyt koko ajan, mutta sellaista vapaata, ettei ole tarvinnut pomppia kenenkään muun kuin oman aikataulun mukaan. Noilla muutamalla pidemmän vapaan putkella en ole alkanut tuntemaan millaistakaan ahdistusta töihin paluusta. Kesäloman 2,5 viikkoa teki kuitenkin tehtävänsä.

Pieni ahdistus on normaalia, eikä siitä kannata huolestua. Lähes puolet meistä on kokenut lomalta paluun ahdistusta elämänsä aikana. Ahdistusta voi kokea, vaikka todella pitäisi työstään, kuten minä pidän. Se on vain merkki siitä, että loma on tehnyt juuri sen mitä pitääkin. 



Oma lomalta paluuni alkaa onneksi kevyellä laskulla – kaksi päivää töitä ja kaksi vapaata, joka helpottaa kovasti sopeutumista takaisin työhön. Omaa palautumista kannattaa myös miettiä. Riittävään nukkumiseen huomion kiinnittäminen on tärkeää. Talvella kuljin paljon bussilla töihin, nyt kesällä jos sää vain sallii, aion käyttää pyörää. Työmatka pyörällä on hyvää omaa aikaa ja auttaa rentouttamaan ajatuksia työpäivän jälkeen. Mikä sen ihanampaa kuin pyöräillä kauniina kesäiltana kotiin!

Olen myös päättänyt olla itselleni ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen armollinen. Työni on sellaista, että siinä voi tehdä helposti virheitä, mutta ne on aina nopeasti korjattavissa. Mahdollisiin virheisiini ei myöskään yhdenkään muun ihmisen elämä kaadu. En edes oleta, että ensimmäinen työpäivä menisi virheettömästi läpi, jos menee, niin hyvä. Jos ei, en ota siitä stressiä.



"Töihin paluuta helpottaa kovasti se, jos on joku toinen asia mitä odottaa."

Vähentääkseni lomalta paluun ahdistusta, järjestin itselleni viiden päivän miniloman reilun parin viikon päähän heinäkuun alkupuolelle. Kiitos joustavan työpaikkani ja osa-aikaisen työni, tämä on mahdollista. Lähden minilomalla parhaan ystäväni kanssa mökkeilemään pariksi päiväksi. Olen aiemmin huomannut, että töihin paluuta helpottaa kovasti se, jos on joku toinen asia mitä odottaa, myös seuraavasta lomasta haaveilu auttaa. Tällöin loman loppuminen ei tunnu niin lopulliselta ja ahdistavalta. Mieheni kanssa on ollut puhetta myös käynnistä Ainolassa, joka jäi meiltä viime vuonna väliin. 

Tiedän, että on myös ihmisiä, jotka kokevat lomalta paluun paljon pelottavampana ja ahdistavampana kuin minä. Olen kokenut tällaisen lomalta paluun kerran elämäni aikana. Muistan vuosia sitten, kun jo loman ensimmäisestä päivästä alkaen pohdin, miten pystyn menemään takaisin. Itseasiassa pohdin asiaa jo ennen lomaa. Viimeiset viikot töissäkin ajattelin, että kunpa jaksaisin lomaan asti. Usein tällainen voi kertoa työpaikan sisäisistä ongelmista tai siitä, että itsestä tuntuu, että olisi aika ehkä kokeilla jotain muuta. Sitä on vain vaikea juuri sillä hetkellä myöntää. Jos ahdistuksen määrä on suuri, kannattaa ottaa yhteyttä työterveyteen tai terveyskeskukseen, että asiasta pääsisi juttelemaan jonkun kanssa. Minullekin tuo vuosien takainen lomalta paluu olikin sitten lopullinen käännekohta elämässäni kohti nykyistä. Silloin se oli pelottavaa, mutta nykyään olen kiitollinen jopa niistä hetkistä, sillä ilman niitä en olisi tässä.




Oletko kokenut lomalta paluun ahdistusta? 




Kun yksi kuva kertoo kaiken


En tykkää olla kuvattavana, jonka vuoksi minusta on olemassa melko vähän valokuvia. Tykkään kuvata, mutta en juurikaan tykkää olla kuvattavana. Koen itseni kuvaamisen jopa blogiini aina jotenkin hankalana. Lempikuvat joissa esiinnyn, ovat melkeinpä kaikki otettu lomamatkoilla ja jonkun muun ottamia. Blogissa on vilahtanut useastikin kuva, jossa kävelen Grand Casen rannalla valkoisessa paidassa. Se on aina ollut fiilikseltään yksi lempikuvistani.

Tänä vuonna oli kesälomareissumme toiseksi viimeinen päivä Rodoksella ja päätimme mieheni kanssa lähteä kapuamaan Monte Smithille ja siellä sijaisevalle Acropolis of Rhodesille hieman eri kautta mitä yleensä. Koska turistisesonki oli vasta alussa, saimme taivaltaa matkaamme aivan rauhassa kahdestaan, eikä liikkeellä ollut muita. Kukkulalle pääsee kyllä turistibusseillakin, mutta vielä kun on terveet jalat alla, haluan nauttia matkasta toisella tavoin. Yhdessä nurkassa tien varressa sivummalla nökötti yksinäinen penkki, johon päätimme piipahtaa istumaan ja juomaan vettä. Vasta penkille päästyämme, eteemme avautuivat upeat maisemat. Maisema suorastaan huusi, että tässä pitää ottaa kuva. 

Mieheni napsi pari kertaa puhelimen kamerallani eri suunnista kuvia, minun istuessa penkillä maisemaa ihaillessa. Kun näin parin minuutin päästä kuvat, suustani pääsi hiljainen WAU. Ainakin minulle kuvista tuli mieleen enemmänkin jopa maalaus kuin valokuva. Kuvakulmasta johtuen näyttää siltä kuin minut olisi photoshopattu kuvaan jälkikäteen. Ylläolevassa kuvassakaan ei ole käytetty minkäänlaista filtteriä, ainoastaan värejä on aavistuksen kirkastettu ja täyteläistetty. Juuri tuona hetkenä kaikki oli täysin pysähtynyttä ja hiljaista. Hetki, jonka voin elää kuvan kautta yhä uudestaan ja uudestaan – täydellinen lomapäivä.

Loma onneksi jatkuu vielä muutaman päivän täällä kotona ja nyt näyttää siltä, että sääkin tulee olemaan kohdillaan. 

Kesäarvonnan voittajalle laitettu sähköpostia, joten te ketkä osallistuitte, käykäähän kurkkaamassa, suosiko onni tällä kertaa. 

Ihanaa viikonloppua!


Matkakuvia ja tarinoita niiden takaa


Olisiko pari vuotta sitten, kun näin muutamissa blogeissa ihan mielettömiä postauksia, joissa bloggaajat jakoivat vanhoja matkakuviaan ja kertoivat tarinoita niiden takaa. Luin niitä suorastaan ahmien ja minun piti jo silloin tehdä tämä myös omaan blogiini, mutta unohdin. 

Ensinnäkin varoitus kaikille, jo ensimmäisestä kuvasta voitte päätellä, että kuvat tulevat olemaan osin kunnon wall of shame -tasoa, mutta koitetaan päästä siitä yli. :D 

Omasta matkustelusta sen verran, etten teini-ikää reissannut lainkaan ulkomailla, en edes tiedä miksi. Minua ei itseasiassa edes kiinnostanut reissaaminen vaan viihdyin kotona. Kuten olen useasti kertonut, oma kotini oli sellainen kuin olisi asunut ympäri vuoden kesämökillä, joten uskon, että sillä oli tekemistä asian kanssa. En ole koskaan ollut tyyppi, joka haluaisi nähdä elämänsä aikana mahdollisimman monta paikkaa vaan jostain syystä hakeuden yhä uudestaan samoihin paikkoihin, vaikka välillä saatan kokeilla jotain uuttakin. Tästä käyttäytymismallista kertoo jo se, että kun ensimmäisen kerran vuonna 1992 matkustin ulkomaille kielikurssille, menin samaan paikkaan toistamiseen kielikurssille vuonna 1994. Tämä kaava on toistunut usein myös myöhemmin. Tästä kuitenkin päästäänkin näppäristä postauksen aloittaneeseen kuvaan.

Lontoo 1994 – Olimme kaverini Sannan kanssa kielikurssilla Bournemouthissa, mutta tuona hivenen sateisena ja todella koleana päivänä olimme käymässä Lontoossa. Kuva on otettu jossain Hyde Parkin kulmilla. Muistan edelleen, miten tuona päivänä hytistiin avokattoisen bussin katolla katselemassa nähtävyyksiä, välillä satoikin, mutta päätimme ettemme ole sokerista. Eniten kuvassa naurattaa se, että miten ihminen voi näyttää 17-vuotiaalta vanhemmalta kuin 41-vuotiaana? Tämä todella antaa uskoa siihen, että meillä kaikilla on toivoa! :D Kuvasta voi etsiä myös tyylivirheitä. Montako löydätte? Kyllä, minulla on ollut lyhyet hiukset, joissa on ollut vielä permanentti, koska se oli cool. Cool olivat myös valkoiset tennissukat ja nuo ruskeat kengät piti olla tuohon aikaan kaikilla, niiden piti olla myös jotain tiettyä brändiä, mutta en enää muista mitä. Jalassa tietenkin Leviksen 501, eihän sitä nyt muilla farkuilla voinut kulkea. Klassista 90-lukua on myös mustassa hihnassa roikkuva kaulakoru, joita oli aivan kaikilla. HUH.


St. Martin Grand Case 2005 – Tämä on edelleen yksi lempikuvistani, koska tässä kiteytyy ihan kaikki, mitä tunnen paikkaa kohtaan. En edes tiedä voiko mikään kertoa paremmin kuin tämä kuva, miten rentoutunut ja onnellinen olen tässä hetkessä. Se kaikki johtuu täysin tuosta paikasta. Olen kotona. Grand Casesta olen kirjoittanut enemmän täällä


Rodos 2006 – Voi aikoja, voi muistoja ja voi vaateita... En laittaisi koskaan enää tuollaista farkkuhametta päälleni. Noita kenkiä rakastin ja käyttäisin varmaan vieläkin, koska ne olivat yhdet parhaista korkkareista kävellä, mutta niille jouduin heittämään hyvästi jo vuosia sitten. Kuvassa edessäni lempidrinksuni volga ja sen vieressä kaverini Riikan bomba, jota muuten edelleenkin saa Amarylliksestä. En tule ikinä unohtamaan Riikan kanssa tehtyjä kahta reissua Rodokselle, silloin sitä jaksoi vielä bilettää aamuun asti ja mennä päiväksi noukkumaan rannalle varjon alle. Myönnän, että Rodoksen nähtävyyksistä en oppinut mitään noina kahtena reissuna, ehkä tässäkin oli lopulta kohtalolla näppinsä pelissä... Sillä myöhemmin opin tuntemaan myös Rodoksen toisen puolen.


Tallinna 2009 – Olen käynyt Tallinnassa useampaan otteeseen, mutta tämä on toinen kerta, kun olen ollut siellä useamman yön. Vietimme pari yötä mieheni kanssa kylpylähotellissa toukokuussa ja matkasta on jäänyt kivoja muistoja, varsinkin kun tuon jälkeen en ole Tallinnassa käynyt kuin kerran. En muista nimeä, mutta edessä pala maailman parasta piimäkakkua jossakin vanhan kaupunkin kahvilassa. Kaapista muuten löytyy edelleen kuvassa oleva nahkatakki ja sitä myös käytetään. 


Nidri 2010 – Tätä maisemaa sain ihailla häämatkallani joka päivä. Lähdimme häämatkalle heti seuraavana päivänä vihkimisen jälkeen.  Meillä on ensi vuonna 10-vuotis hääpäivä eli tuttavallisemmin tinahäät ja olemme paljon miettineet, että tekisimme paluun häämatkakohteeseemme. Täydellinen paikka siihen, jos et halua tehdä yhtään mitään. Matkalla tapahtui myös erityinen kohtaaminen ravintolassa. Menimme eräänä iltana syömään, tarjoilija tuli tuomaan meille ruokalistat ja siinä sitten aikamme pähkäilimme, mitä ottaisimme. Kun tarjoilija tuli takaisin, hän tiedusteli varovasti, että saako hän kysyä, mutta oletteko menneet juuri naimisiin. Menimme ihan hämillemme ja sanoimme, että kyllä, pari päivää sitten. Miekkonen sanoi, että hän arvasi, koska jotenkin teistä heti näki sen. Tarkkasilmäisiä nämä kreikkalaiset tarjoilijat. ^_^



Sharm el Sheik 2012 – Myönnän ihan suoraan, että minulla oli aivan järkyttävät ennakkoasenteet Egyptiä kohtaan. Matkalle kuitenkin päädyttiin siitä syystä, että miehen vapaa osui niin, että Sharm el Sheik oli ainoa johon lähtöpäivä osui kohdilleen, halusimme myös all in clusiven ja varman auringon. Sitä kaikkea saimme, lisäksi hotellimme rannassa oli aivan mielettömän upea koralliriutta, jossa olisi voinut snorklata ja ihailla Punaisenmeren värikylläisyyttä vaikka koko päivän. Olen edelleen hivenen kateellinen mieheni säikyttäneestä rauskusta. Otin matkalla aika paljon huomioon paikallista kulttuuria esim. syömään mennessä en ollut tunkemassa lounaalle uimapuvussa kuten useat muut, jotka saivat tästä hyvästä melkoisen pahoja katseita, sekä kehoituksen pukea enemmän vaatetta päällensä. Maassa maan tavalla, niin sai loistavaa palvelua. Muistan aina miten Egyptin kuivaa lämpöä oli jotenkin helpompi sietää, kuin sellaista kosteaa kuumuutta. Lisäksi illat olivat huhtikuussa kivan vilpoisia vain parikymmentä astetta, jolloin illallisen jälkeen oli leppoisaa istahtaa allasbaariin vielä yksille. 


Rodos 2015 – Mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen kerta Rodoksella. Tällöin mieheni aloitti matkasta inspiroituneena kirjoittamaan Kahden kaupungin runoja.  Olimme molemmat käyneet pari kertaa aiemminkin kaupungissa, mutta tämä kerta oli ensimmäinen kahdestaan. Rodoksen auringonlaskut ovat edelleen yksiä kauneimpia joita tiedän, värit vaihtelevat illasta riippuen. Tätä kuvaa ottaessa en vielä tiennyt, että tulisin rakastumaan paikkaan. Tuon jälkeen olemme olleet Rodoksella moneen eri aikaan kesästä ja olen sitä mieltä, että kesäkuun alku mikä oli ajankohta ensimmäisellä yhteisellä matkallamme, on paras. Saarella oli suht rauhallista, päivät lämpimiä, mutta illalla saattoi olla jopa aavistuksen viileän tuntuista, jos tuuli oikein navakasti. Tällä kertaa ei biletetty, joten Rodoksen nähtävyydetkin alkoivat tulla vähitellen tutuksi.


Rodos 2017 – Tämä oli kerta, kun vihdoin rakastuin Rodokseen. Kuvassa näkyy oikeastaan kaikki, mikä näkyy St. Martinin kuvassa. Olen äärettömän seesteinen ja kaikesta näkee, että minulla on mielettömän hyvä olla. Se huokuu jopa itselleni tästä kuvasta läpi. Yksiä parhaita hetkiä yhä uudestaan ovat nämä auringonlaskut, joiden jälkeen laskeutuu pimeys, jonka jälkeen onkin aika istua syömään joistakin lempiravintoloistamme aina myöhäiseen yöhön asti.

Mikä on sinun paras reissumuistosi?

Muut bloggaajat tarttukaa ihmeessä haasteeseen, lukisin teidän tarinoita matkakuvien takaa mielelläni!







Designed by FlexyCreatives