Keyword: Love

Tämä postaus tulee aika hyvin avaamaan sitä, miksi Keyword: Love ei ole ruokablogi, muotiblogi, sisustusblogi eikä lifestyleblogi vaan kosmetiikkablogi. Pelkästään ruokablogiin sisältöä saadakseni, en laita tarpeeksi usein ruokaa, että saisin siihen sisältöä. En ainakaan mitään kummoista. Muotiblogi, nooh, syy selviää, kun jaksatte lukea loppuun. Sisustusblogi jaa-a, sekin tulee selviämään. Keyword: Love blogissa on lifestyle-juttuja, mutta ne postaukset ovat usein ajatelmia elämästäni, ei niinkään siitä mitä teen, harrastan jne. Minä kun en näe, enkä koe varmasti kenenkään mielestä mitään mielenkiintoista suurimpana osana vuoden päivistä. En käy elokuvissa, en ulkona syömässä/juhlimassa, en riehu salilla bodaamassa vartaloani kuntoon, enkä edes harrasta kotona joogaa. En sisusta, en suunnittele asukokonaisuuksia, en käy oikeastaan missään, paisi joskus ja niistä yleensä saatte lukea blogista. Yksinkertaisesti mitään ei tapahdu, mutta arvatkaapa mitä? Minä rakastan sitä! Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta touhuta koko ajan jotain, tapailla ihmisiä, tai puuhastella vapailla jotain pientä, saatika tarvetta olla aina menossa jossain. Tiedän, että on ihmisiä, jotka suoranaisesti pelkäävät olla kotona yksin. Olen toinen ääripää. Töissä ollessanikin istahdin vapaapäivänä sohvan nurkkaan ja saatoin katsella kolme elokuvaa putkeen. Ei sitä muuta tarvinnut.

Joten tervetuloa ihanan tylsään elämääni. Tällä kertaa eiliseen päivääni maanantaihin, joka ei eroa kovinkaan paljon viikon muista päivistä. Varsinkin, kun terapeuttini on tällä hetkellä kesälomalla.

Herään joka aamu 8-9 välillä kuin kello, herätystä ei yleensä tarvita. Sillä ei ole mitään väliä monen aikaan menen nukkumaan, menin sitten yhdeksältä illalla tai kahdelta yöllä, tulos on sama. Univelkoja makselen sitten seuraavan päivän. 

Kun saan silmäni auki, kaivan yleensä sängyn vierestä lattialta vaatteet, jotka olen illalla siihen jättänyt. Tällä kertaa vaatetuksena toimivat mustat shortsit ja ihanan kulahtanut bändipaita. Voin kertoa, että shortseilla ei ole meinannut tarjeta edes sisällä koko kesänä, mutta tässä asiassa en aio antaa periksi, nyt on kesä!

Tänään en ole lähdössä kotoa minnekään, joten en meikkaa. Kävelen horroksessa kylppäriin ja toistan tutut rutiinini. Harjaan hiukseni ja pyyhkäisen kasvot misellivedellä, tällä kertaa käytössä Biorderma. Iho on hyvässä kunnossa, joten laitan kasvoilla ainoastaan kosteusvoiteen, jonka valitsen joka aamu harkiten. Halusin jotain luonnollisen kosteuttavaa ja kasvoille tiensä löysi Mia Höytön Ihana. Silmänympäryksille sudin virkistävää Cool Eyesia. Sitten päivän tärkein asia eli tuoksu, tänään suihkautin Sensain The Silk -tuoksua, joka tulee myyntiin elokuussa. Mieleni huusi jotain puhtaanraikasta, koska tarkoitus oli olla vain kotona. Tämä on ehdottomasti blogin pitämisen ihania puolia, pääsen testailemaan tuotteita ennen niiden ilmestymistä myyntiin. 

Illalla nukkumaanmenon kanssa tuli kiire, enkä ehtinyt viikkaamaan alakerran kuivaushuoneesta hakemiani kuivia pyykkejä kaappiin. Täysi pyykkikori kaihersi mieltäni jo illalla ja ajattelin sitä melkein unissanikin. En pystynyt alkaa valmistamaan aamupalaa, ennen kuin hoidin pyykit pois päiväjärjestyksestä. Viikkasin pyykit kaappiin. Mielessä oli vihdoin rauha ja oli aamupalan aika.

Söin aamupalan. Se on joka päivä sama, kupillinen kahvia, puuroa ja marjoja. Marjatkin ovat yleensä aina mustikkaa tai mustaherukkaa. Kaipasin tätä rutiinia kesäkuisella lomalla, viikon loppupuolella olisin myynyt vaikka mieheni saadakseni lautasellisen puuroa aamulla. Ainoa ruoka, joka pitää nälän poissa pitkälle iltapäivään asti.

Keittiön pöydän ääressä istuessa tuijottelin ulos. Tarkastelin onko räystäässä asuva lemmikkimme Antero (talitiainen) jo täysissä aamupuuhissaan. Samalla huomasin pihalla olevan koivun. Siinä oli paljon keltaisia lehtiä. Iski ihan kamala haikeus: kesä on kohta ohi. Eihän se edes vielä alkanut! :( En ole syksyn ystävä ja koko kesä on tuntunut olevan pelkkää sitä.

Aamupalan yhteydessä oikoluen päivän postauksen vielä pariin kertaan ja korjailen kirjoitusvirheitä, jotka osuvat silmiini. Silti virheitä vääjäämättä aina silloin tällöin jää. Samalla tarkistin sähköpostini, vastailin sinne tulleisiin viesteihin, julkaisin kommentteja ja vastailin niihin. Pohdiskelin myös tulevia postausaiheita ja pistin niitä ylös kännykkääni, koska luultavasti en enää illalla muistaisi niitä. 

Huomasin, että takanani olevassa yrttiruukussa olevat yrtit olivat hieman nuupahtaneet. Olen ihan onneton kaiken vihreän kanssa, jos haluatte kukistanne eroon, tuokaa tänne hoitoon viikoksi.

Vähän aikaa tuumittuani, kävin pesämässä hampaat. Tämä on ihan ehdoton juttu joka aamu. Sähköhammasharja & Yotuel, niistä en luovu.

Minulla oli heinäkuun alussa vaihe, että olin jo pääsemässä lukulukostani eroon. Luin ihan pienellä ajalla kaksi kirjaa, mitä voi pitää nykytilanteeseen melkoisena suorituksena. Tämä kolmas on sitten takerrellut. Olin koittanut aloittaa tätä jo useana päivänä. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta en vaan pääse puusta pitkälle. Ihmettelin kirjan kimpussa pari tuntia, kunnes luovutin. Mieleen ei jäänyt oikein mitään. Ajatukseni olivat harhailleet ihan muissa asioissa, sillä edessä on suuria ratkaisuja ja uusia juttuja, jotka pelottavat. Ehkä pitäisi koittaa jotain toista kirjaa? Se joku toinen varmaan löytyy 2000 kirjan seasta kirjahyllystämme.

Kello alkoi hiljalleen lähenemään kolmea ja katsoin asialliseksi syödä myöhäistä lounasta. Nakkelin salaattiini, mitä nyt kaapista sattui löytymään: salaattia, tomaattia, avokadoa, serranonkinkkua ja leipäjuustoa. Keitin vielä lopuksi kupin teetä ja aloin odottamaan miestä kotiin.

Tarkoitus oli kuvata myös loppupäivä juttua varten miehen tultua kotiin, mutta tajusin, että tästä postauksesta tulisi niin pitkä, ettei kukaan jaksaisi lukea tätä. Jos jaksaisi, joutuisin ottamaan syyt niskoilleni heidän tylsyyteen kuolemisesta. Haluatte kuitenkin tietää, miten päivä jatkui?

Mies alkoi tekemään taustatyötä sukututkimuksen parissa ja minä aloin valmistelemaan tätä postausta. Kuvat kamerasta koneelle ja käsiteltäviksi. Kirjoitin postauksen tekstin. Samalla luonnostelin hieman myös jo keskiviikon ja torstain postauksia, sekä mietin, miten toteuttaisin kuvat postauksiin. Monta tuntia lipui huomaamatta. Blogin pitämiseen saa oikeasti kulutettua ihan hirmuisen määrän aikaa. Joskus tuntuu, että se tehty työmäärä ei välttämättä näy näissä jutuissa ollenkaan.

Kaivoin kaapista vähän iltapalaa. Heittäydyin villiksi ja söin paahtoleipää viikunahillolla ja pari tomaattia, että tuntuisi terveellisemmältä. :D Sain myös kummallisen mieliteon ja sorruin muroihin. Miehellä oli herätys seuraavana aamuna kukonlaulunaikaan, joten kaivauduin sänkyyn hyvissä ajoin kymmeneltä. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin tehnyt iltaiset ihonhoitorutiinini ja pessyt hampaat.

Päivissäni huomattavaa on, että yleensä en puhu kenenkään muun ihmisen kuin mieheni kanssa. En soita kenellekään, eikä kukaan soita minulle. Hyvä niin. Puhelin on aina äänettömällä, koska sen soiminen saisi välittömästi ahdistuksen nousemaan. Jos minä voisin päättää, en haluaisi omistaa puhelinta ollenkaan tai siitä ainakin puuttuisi soitto-ominaisuus kokonaan. ;) Kännykät ovat pirun keksintö. Sen jälkeen, kun varmaan jokaisella suomalaisella on ollut kännykkä, kaikki olettavat, että olet tavoitettavissa 24/7. Toista se oli lankapuhelinaikaan... 

Olin viime viikolla melko sosiaalinen. Torstaina luonani kävi ystäväni ja lauantaina meillä oli sukulaisia kylässä. Huomasin maanantaina vaikutukset, tarvitsin pakonomaisesti omaa aikaa. Tällä viikollakin huomenna on päivä, kun olen ottanut itselleni ohjelmaan sosiaalisen tilanteen. Niin ihanaa kuin se tuleekin olemaan, tiedän, että kaipaan sen jälkeen välittömästi pari päivää täysin itselleni. Joten pelkästään lifestyle-blogia tästä ei voi tulla. Mistä minä muka kirjoittaisin? 

Mitä tulee sitten muotibloggaajaksi alkamiseen, valitsen vaatteet joka ilta samalla tavalla aamua varten, pääasia on, että ne on puhtaat. En mieti asukokonaisuuksia, paitsi sitä, että sopiiko värit yhteen. Tosin se on helppoa, koska kaapistani löytyy niin paljon mustaa/harmaata/valkoista. Voin sanoa, että vaatteiden osalta rakastin entistä työpaikkaani, joka määritteli työvaatteet. Eipä tarvinnut niitäkään aamuisin pohtia. 

Ruokabloggaajana olisi vitsit vähissä, sillä lämmintä ruokaa en yleensä jaksa tehdä, jos mies on töissä. Sitä saan tehdä tarpeeksi silloin, kun mies on kotona samaan aikaan. Joskus innostun leipomaan, mutta olen sitäkin vähän rajoittanut, koska joutuisin luultavasti syömään ne yksin, miehen rajoitettua niiden syömistä.

Sen sijaan tuoksun valintaan ja ihonhoitoon kulutan paljonkin ajatuksiani. Valitsen tuotteet jokainen päivä ihoani kuunnellen tai sen mukaan, mitä minulla on testijonossa. Yleensä, jos olen kotona, en meikkaa. Toisinaan saatan silti innostua tekemään sitä ihan omaksi ilokseni. Kauppaan lähtiessä on ihan kiva sipaista edes vähän huulipunaa ja puuteria.

Miksi tämä ei sitten ole sisustusblogi. Kukaan ei varmaan haluaisi katsella kuvia Ikea-kamaa täynnä olevasta kodista, jossa ei ole mitään inspiroivaa tai muodikasta. Anteeksi, narrasin. Löytyy meiltä jotain Kodin1:kin. Tosin siistiä on, niin siistiä, että voisin vaikka lusikoida sen aamupuuroni lattialta. ;) Koti on samanlainen kuin vaatekaappini: valkoista/mustaa/harmaata.

Tämä oli monen mielestä varmasti maailman tylsin päivä. Mutta itselleni tämä oli aika lähelle täydellistä. Ei tarvinnut siivota, koska olin hoitanut sen edellisenä iltana, ei tarvinnut laittaa ruokaa, ei käydä kaupassa, eikä edes tarvinnut viedä roskia. Eikä tarvinnut puhua kenellekään, paitsi miehelleni. Sai vaan olla. 

Onneksi elämäni kuitenkin on omalla tavallaan värikästä jokainen päivä, kun on aikaa katsoa.

Millainen on teidän täydellinen päivä?