Kesälukemista
Lapsuuden kesät kuluivat lukiessa. Aina kun yksi kirja loppui, oli uusi jo valmiina odottamassa. Tänä kesänä päätin, että alan taas lukemaan. Lomaan on vielä aikaa ja tunsin, että aivot kaipaisivat jotain rauhoittavaa aktiviteettia. Asunnossa on ollut pitkästä aikaa toisinaan tarpeeksi hiljaista, että olen pystynyt keskittymään lukemiseen. Olen hyödyntänyt noita hetkiä parhaani mukaan. Helteellä ei oikein muuta jaksa, niin lukeminen on ihan parasta puuhaa. Huomaan heti, miten kirjan lukeminen rauhoittaa aivoja aivan eri tavalla kuin mikään muu, kunhan siihen vaan pystyy alkaa keskittymään. Rakastan edelleen kirjojen tuoksua ja niistä lähtevää ääntä, kun kääntää sivua. Äänikirjat eivät ole minua varten. Hyvät kirjat tempaisevat nopeasti mukaansa. Yleensä lukulukon jälkeen olen kokenut helpoimmaksi aloittaa lukemisen kirjoista, jotka olen lukenut jo monta kertaa aiemmin. Sen jälkeen on helppo siirtyä sitten ihan uusiinkin teoksiin.
Tänä kesänä olen ehtinyt esimerkiksi lukemaan läpi Jean. M. Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjan viimeistä osaa lukuunottamatta, mutta sekin odottaa jo pöydällä valmiina oikeaa hetkeä.
Patricia Cornwellin Kay Scarpetta -sarjan kirjoista palaan yhä uudestaan sarjan kolmanteen kirjaan – Mitä jäljelle jää. Rakkauteni kirjasarjaan alkoi juuri tästä kirjasta. Luin kolmososan ensimmäisenä, mutta en kokenut, että se oli vaikuttanut negatiivisesti kirjan sisäistämiseen. Pidän kirjaa edelleen hyytävimpänä ja parhaana Scarpettana.
Myskyluodossa on yksissä kansissa koko saaristolaissarja. Jo pienenä tyttönä näkemäni televisiosarja teki lähtemättömän vaikutuksen. Sen tietyllä tapaa surullinen, mutta kuitenkin lohdullisen lämmin tunnelma vetää mukaansa vääjäämättömästi. Ajatukset harhailevat lukukokemuksen tai televisiosarjan katsomisen jälkeen vielä pitkään Myrskyluodolla. Kirja ei ole helppolukuisin, sillä siinä kuvataan aika tarkasti erilaisia töitä yms. Jos se tuntuu liian pitkäveteiseltä, suosittelen katsomaan sarjan, joka on katsottavissa Yle Areenasta.
Tyttö ja Helmikorvakoru ovat niitä kirjoja, jotka osoittavat sen, että vaikka itse elokuva olisi kuinka huikea, yleensä kirja on parempi. Se on kirja, joka jää mieleen. Palaankin siihen aina muutaman vuoden välein. Varsinkin kirjan ajankuvaus on huikeaa taiteesta kiinnostuneelle.
Elämänkerrat kuuluvat kesään. Grace. Elämäni muodin maailmassa kertoo vuonna 1941 syntyneen Goddingtonin elämäntarinan. Gracen elämä on ollut mielenkiintoinen. Mallinurallaan hän poseerasi useiden isojen muotilehtien kannessa ja toimi maailmankuulun Vidal Sassoonin muusana. Kansikuvien ja maailman vaikutusvaltaisimman muotilehden, Yhdysvaltain Voguen taiteellisen johtajan pestin väliin mahtuu paljon. Kirja on helposti luettava. Teksti on soljuvaa.
Nyt kirjat jäävät luultavasti hetkeksi tauolle, kun telkkarista alkavat olympialaiset. Joissa onneksi riittää katsottavaa meilläkin parhaaseen katseluaikaan iltapäivällä. Nyt en aio öitä niiden takia valvoa, kuten joskus nuorempana tuli tehtyä. Kirjojen pariin palaan viimeistään elokuun lopussa, kun kesälomani vihdoin alkaa.
Oletko lukenut kirjoja tänä kesänä?
Pieni hetki itselle
