Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksumuistoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksumuistoja. Näytä kaikki tekstit
TUOKSUARVOSTELU – Escada Chiffon Sorbet
30.1.2024
12.11
*Sisältää mainoslinkin
Huh, huh mikä tammikuu! Suurin syy hiljaisuuteen on ollut se, että olen ollut jo kolme viikkoa flunssassa. Ei ole sitä k:lla alkavaa, mutta jokin muu todella sitkeä. Viikonloppuna kokeilin pitkästä aikaa mennä töihin, kun tuntui, että tauti vihdoin irroitti edes vähän otettaan. En silti ole vieläkään ihan täysin terve, mutta olo on parempi. Muutakin on tapahtunut, hyviä juttuja, mutta niistä lisää myöhemmin. Helmikuusta on kuitenkin tulossa kiireinen, joten olisi kiva päästä eroon tästä ikuisuusflunssasta, joka on hallinnut tammikuuta.
Vuoden alun mahtavimman lanseerauksen teki Escada. En voinut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Escada lanseeraa kaikkien aikojen ensimmäisen kesätuoksunsa uudelleen. Totuushan on se, että omasta mielestäni parhaat kausituoksut tehtiin 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Sen jälkeen pikkuhiljaa ne alkoivat toistamaan makuuni liikaa toisiaan. Sitä ennen jokainen tuoksu oli todella uniikki. Ne olivat jollakin tapaa syvempiä ja vivahteisempi kuin uudemman kesätuoksut.
En varmasti ole ainoa, joka toivoo, että Escada tulee jatkamaan tätä linjaa ja julkaisee näitä vanhempia tuoksujaan vuosittain tästä eteenpäin uudestaan, koska niissä on todella sitä jotain. Onhan se nyt hienoa, että nuorempi sukupolvikin pääsee nauttimaan tuoksuista, joista itse nautin teini-ikäisenä.
Vuoden 2024 Escada Chiffon Sorbet on erittäin uskollinen vuoden 1993 edeltäjälleen, olen jopa hämmentynyt kuinka saman tuoksuisen ovat saaneet tehtyä. Heti kun suihkautin tätä ensimmäisen kerran, muistin, miksi nämä 90-luvun tuoksut olivat erilaisia ja parempia. Monivivahteisuus tuli heti esiin – hedelmäisyyttä, puuterimaisuutta, trooppisuutta, vaniljaisuutta, kukkaisuutta ja myskisyyttä. Montako eri vivahdetta saa yhteen pulloon laitettua? Monta, vanhemmat kausituoksut ovat tästä hyvä esimerkki.
Viileään kesään 1993 toivat lämpöä kasetilta soivat Bad Boys Blue, Kaija Koo, Ace of Bace ja Haddaway. Samalla kun ilmassa leijui Chiffon Sorbet.
Tuoksu alkaa mehukkaasti punaisella omenalla, mustaherukalla, mangolla ja vadelmalla. Tuoksun sydän on kukkainen ripauksella hedelmäisyyttä – jasmiinia, orvokkia, orkideaa, ruusua ja viikunaa. Pohjalla ambraa, seetriä, myskiä, vaniljaa ja santelipuuta.
Ensisuihkaisusta lähtien tuoksu on mielenkiintoinen, siinä on samaan aikaan hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta, mutta omena tuo ripauksen kirpeyttä. Hetken iholla oltuaan varsinkin vanilja, puuterimaisuus ja myskimäisyys alkavat nousta esiin. Ambra tuo tuoksuun syvyyttä. Kesto ihollani on kuutisen tuntia, jonka jälkeen sitä voi huoletta lisätä. Vaikka kyse on kesätuoksusta, syvyytensä vuoksi tämä sopii loistavasti käytettäväksi ympäri vuoden. Se sopii hyvin kaikkiin tilanteisiin. Tämä on niitä tuoksuja, joka on helppoa valita, kun ei tiedä, mitä haluaisi pistää. Sillä Chiffon Sorbetista tulee aina hyvä fiilis.
Tuoksua myy *Lyko (ale nyt -25%, 30 ml 35,92 € ja 100 ml 67,12).
Joko olet tuoksutellut Escadan Chiffon Sorbetia? Mitä pidit?
Jutussa mainitut hinnat voimassa julkaisuhetkellä, enkä vastaa niiden muutoksista.
Tuoksumuistoja – Gucci Rush 2
15.1.2019
7.30
Pitkästä aikaa takaisin tuoksumuistojen pariin, sillä olen viime aikoina jälleen innostunut vanhemmista minulle jo vuosia sitten rakkaista tuoksuista.
Vuosi 2001
Vuosi ennen euroa. Olin kesällä erään työpäivän jälkeen niin kuin usein ennenkin haahuilemassa Tampereen Sokoksen tuoksuosastolla, joka oli tuohon aikaan suurinta rentouttavaa ajanvietettäni. Tuoksuholismini oli tuolloin kuumimillaan ja harvoin lähdin kaupasta ulos ilman uutta tuoksua, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Katseeni kiinnittyi harvinaiseen rumaan ja kömpelöön muoviseen neliskanttiseen tuoksupulloon, jossa kiehtoi minua tuohon aikaan ainoastaan väri, koska se oli pinkki. Ulkopakkaus ei ollut sen nätimpi, ainoastaan läpinäkyvä laminoitu muovi. Voiko enää halvemmalta näyttää? Se miksi väri kuitenkin kiehtoi oli se, että tuohon aikaan jopa suurin osa vaatteistani oli pinkkejä. Annoin ihan värin vuoksi uudelle tuttavuudelle mahdollisuuden. Muistan vieläkin sen hetken, kun nuuhkaisin tuoksulappua... Uniikki, se oli sana, joka Guccin Rush 2 tuli ensimmäisenä mieleeni. Niin uniikki, että tuoksu lähti siltä istumalta mukaani ja vuosien saatossa sain pulloja jopa kaksin kappalein tyhjäksi, joka on harvinaista oman tuoksukokoelman suuruuden tähden.
Gucci Rush 2 on varmasti uniikein raikas, saippuainen kukkaistuoksu, jota olen koskaan haistanut. Senpä takia onkin todellinen sääli, että Gucci ei ole valmistanut tuoksua enää vuosiin (valmistus lopetettiin 2011), toisin kuin raskaampaa vaniljalla, patsulilla ja korianterilla höystettyä jopa hieman itämaissävytteistä Rushia, joka ei ole oikeastaan lainkaan makuuni, eikä sillä ole lopulta paljonkaan tekemistä tämän kakkosen kanssa. Tämä ei tosin ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen tuoksu jonka valmistuksen lopettaessaan Gucci teki mielestäni virheen. Uudet Guccin lanseeraukset Guiltya lukuunottamatta eivät ole olleet mielestäni mitään verrattuna näihin vanhoihin tuoksuhelmiin.
Rush 2 on täydellinen kevät/kesätuoksu, se on kuin aurinkoinen päivä kera kasteen peittämän nurmen ja keväisen kukkakedon. Se on tuoksu, joka saa onnelliseksi. Koska tuoksu on keveä, se on tällä hetkellä yksi ainoista, jonka olen hyväksynyt työkäyttöön. Se onkin harvoja kukkaistuoksuja, joka ei ärsytä useimmiten edes migreeniherkkiä. Se on tuoksu, jonka haistan iholtani heti suihkautuksen jälkeen, mutta sitten se tunnin kuluessa muuttuu ihotuoksuksi, eikä leijaile ympäriinsä. Tuoksu on EdT ja kesto iholla reilut seitsemän tuntia. Tosin hiuksissa se kestää kauemminkin.
Hurmaava Rush 2 alkaa viattomalla freesialla, ruusulla ja keväisellä kielolla. Tuoksun sydän on täynnä valkoisia kukkia ja vihreää raikkautta: narsissia, gardeniaa, liljaa ja bambun lehtiä. Pohjalla on yllättävä puraisu marjaisuutta mustaherukan voimin. Pohjan täydentävät myski ja jäkälä.
Nyt kun kirjoittaessani luin noita tuoksunuotteja, on entistäkin helpompi tajuta, miksi aikoinaan rakastuin tähän päätäpahkaa. Se on täynnä tuoksuja lapsuuden kotipihastani: ruusuja, mustaherukoita, narsisseja, kieloja ja kun asuin metsän keskellä niin heti pihan vieressä oli jäkälää silmän kantamattomiin. Vaikka tuoksussa on hyvinkin voimakkaita kukkaisia nuotteja, se onnistuu olemaan silti vain hempeästi kukkainen, ei lainkaan vahvasti. Uskon, että tähän voi ihastua sellaisetkin, jotka eivät yleensä kukkaistuoksuista välitä. Vaikka kuinka yrittäisin, en keksi yhtäkään toista tuoksua jossa kukkaisuus, saippuainen puhtaus sekä vihreys olisivat näin uniikissa ja mielenkiintoisessa balanssissa. Tälläkin hetkellä tuoksua hiuksista haistellessani, minun on pakko hymyillä.
Tuoksun valmistus on lopetettu ja sitä on erittäin hankala ostaa. Vielä 2-3 vuotta sitten useammassa nettikaupassa oli varastoja jäljellä, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut tuoksun monen tutun tuoksukaupan valikoimista kadonneen. Omani ostin vuosia sitten (tuoksu itse on valmistettu jo vuonna 2010). Olen koittanut varjella ja säästellä sitä parhaani mukaan, mutta tänä syksynä tuoksua tuli käytettyä melko monena päivänä ja minuun iski piheys, koska tiedän miten vaikea näitä on enää tänä päivänä aitoina saada. Omaani olen säilyttänyt koko ajan pimeässä kaapissa mahdollisimman viileässä ja tasalämpöisessä paikassa, enkä ainakaan haista, että tuoksu olisi näiden vuosien aikana muuttanut mitenkään muotoaan.
Kuka vielä muistaa miltä Rush 2 tuoksuu?
Tuoksumuistoja – Dior J´adore
16.1.2018
7.05
Pienen tauon jälkeen palataan Tuoksumuistojen pariin. Tuoksupostaukset eivät koskaan ole heti ilmestyttyään niitä suosituimpia postauksia, mutta niitä luetaan aina pidemmänkin ajan jälkeen, kun ihmiset ilmeisesti etsivät Googlen kautta tietoa. Tästä huolimatta itse rakastan kirjoittaa tuoksuista. Nämä ovat minulla postauksia, jotka vaativat ehkä vähiten ajatustyötä, sillä näitä kirjoittaessa sormet liukuvat näppäimistöllä ikäänkuin itsestään.
Vuosi 1999
Haahuilin eräänä iltana (niin kuin silloin oli tapana) Tampereen Stockmannin kosmetiikkaosastolla, etsiskellen itselleni uutta tuoksua, kun silmiini osui yksi kauneimmista tuoksupulloista, mitä olin koskaan nähnyt. Varovasti nuuhkaisin tulevaa kukkaistuoksujen klassikkoa, tiesin, että se lähtisi mukaani. Se oli todellakin rakkautta yhdellä nuuhkaisulla.
Tuon päivän jälkeen kulutin J´adorea useita pullollisia niin paljon, että lopulta kyllästyin siihen. Se oli tuoksu jota käytin usein töissä. Se sai oloni varmaksi asikaspalvelutilanteissa. Aamulla se sai unisetkin silmät hereille uuteen päivään. Oli ihana syödä aamupalaa ja tuoksua J´adorelta. Rakastan!
Nyt minua suorastaan harmittaa, etten ole koskaan käyttänyt tuoksua missään spesiaalitilanteessa, mistä muistaisin sen todella elävästi. Pidin tuoksusta aikoinaan niin paljon, että käytin sitä useita kertoja viikossa. Kun ostin uusimman pulloni, olen säästellyt sitä. Käyn aina välillä nuuhkaisemassa, mutta en kuitenkaan laita sitä ylleni. Olen monesti miettinyt, että säästänkö tuoksua tällä hetkellä alitajuisesti jotain tiettyä tilannetta varten, jolloin haluan laittaa sitä, että saisin tästä vuosia rakastamastani tuoksusta jonkin hyvin spesiaalin muiston itselleni.
Vuonna 1999 ilmestynyt J´adorhan on tänä päivänä yksi tuoksumaailman klassikoista, siitä on tehty monia eri versioita ja itsekin olen paria-kolmea erilaista omistanut, mutta silti minulle ainoa ja oikea versio on EdP. Se on voimakas, mutta juuri siinä piilee alkuperäisen version viehätys. Tuoksussa on voimallisuuden lisäksi tiettyä valoisuutta. Se on kuin kesäinen runsas puutarha, jossa paistaa aina aurinko, joka säteilee lämmittävästi kasvoille. Ikoninen tuoksupullo on saanut vaikutteita kreikkalaisesta saviruukusta.
Tuoksu avautuu mehukkaalla päärynällä ja mehevällä persikalla, jonka jälkeen nenään tulvii kaunis magnolia, maustettuna kirpeällä bergamotilla. Sydäntuoksun puutarhassa kukkivat jasmiini, freesia, kielo, orvokki, ruusu ja orkidea. Pohjalla maukasta karhunvatukkaa, vaniljaa ja myskiä. Pohja tekee tuoksusta pehmeän täyteläisen. J´adore on tuoksu joka sopii käytettäväksi ympäri vuoden kaikissa tilanteissa, siinä on tarpeeksi luonnetta myös iltaan. Minusta tuoksussa on ainesta myös häätuoksuksi, jos sellainen on etsinnässä.
Onko J´adore tuttu? Muita rakastuneita?
Tuoksumuistoja – Hermés Eau des Merveilles
13.11.2017
7.30
Tuoksumuistoja-sarja jatkuu tänään tuoksulla, joka varmasti yllättää teistä monet. Pitkäaikaisimmat lukijani muistavat rakkauteni Hermésin Un Jardin Sur Le Nil -tuoksuun, mutta monikaan ei varmaan tiennyt, että se ei ollut ensimmäinen omistamani Hermésin tuoksu vaan olen tässä taustalla käyttänyt jo vuosia erästä toistakin tuoksua, joka ei ennen tätä päivää ole ikinä päässyt blogissa esille. Joten on todellakin aika korjata asia.
Kesä 2004
Tuona kesänä olin vasta parin vuoden ajan tilaillut tuotteita ulkolaisista verkkokaupoista, jotka tuolloin vasta tekivät tuloaan. Nettikauppojen avautuminen toi eteeni aivan uudenlaisen tuoksumaailman. Jo tuolloin yli 10 vuotta sitten Escentual oli suosikkikauppojani. Silmiini pisti tuona kesäisenä päivänä juuri kauppaan tullut uutuustuoksu Hermésin Eau des Merveilles. Taianomaisen mallinen pullo veti minua puoleensa kuin katossa roikkuva parhain kärpäspaperi. En edes tuolloin tilannut useinkaan sokkona mitään, vaan luin tuotteista aina etukäteen legendaarisesta MakeupAlleysta, joka oli tulloin jokaisen kosmetiikkafriikin lempifoorumi. Arvostelut tuoksusta olivat hieman ristiriitaisia, mutta päätin, että haluan tuoksun ja laitoin sen tilaukseen. Sen jälkeen pari viikkoa jännittämistä, kunnes sain hakea tuoksun postista.
Muistan vielä tänäkin päivänä millaista oli pitää litteää ovaalin muotoista pulloa kädessä ensimmäistä kertaa. Se tuntui sileimmältä ja hienoimmalta kiveltä, jonka saattoi rannalta löytää. Mutta se tuoksu... Tiesin, että meistä tulisi ikuisia ystäviä. Aina kun ajattelen kesää 2004, siihen kuuluu mukaan olennaisena osana Eau des Merveilles.
En ole tuon päivän jälkeen haistanut ainuttakaan niin uniikkia tuoksua kuin Eau des Merveilles on. Yksi sana kuvaa tätä loistavasti: mestariteos. Escentual ei enää valitettavasti vuosiin ole myynyt Hermésin tuoksuja, mutta ei hätää, niitä voi ostaa tänä päivänä myös Suomesta. Tuolloin brändin tuoksuja ei voinut saada kuin tilaamalla.
Eau des Merveilles ei todellakaan ole ihan jokaisen tuoksu, siinä on omanlaistaan pientä terävyyttä, yhdistettynä äärimmäiseen hienostuneisuuteen. Minullakin pitää olla juuri tietynlainen päivä, että laitan tätä. Jos minulla olisi esim. työhaastattelu, tämä olisi se tuoksu, jota laittaisin. Sekin kertokoon omaa kieltään, että tuoksu on kuulunut tuoksukokoelmaani jo kolmentoista vuoden ajan.
Kuvailin tätä eräs päivä ystävälleni, että aina kun suihkautan tuoksua, oloni on kuin kuningattarella. Se ei varmaan ole huono asia? Eau des Merveilles saa minut hymyilemään, suoristamaan selkäni ja tuntemaan oloni hyväksi ja itsevarmaksi sekä ripauksen uniikiksi. Tämän kanssa minulla ei ole koskaan huonoa päivää. Sopii minusta kauniisti arkeen, mutta hienostuneisuuden vuoksi se taipuu mainiosti myös iltaan. Yksi suurimmista syistä miksi tykkään tuoksusta niin paljon on se, että tämä on yksi ainoita omistamiani tuoksuja, joissa nenäni erottaa selkeästi kuusen tuoksun. Mikä voisi olla parempaa?
Tuoksu alkaa rapsahtavasti ja terävästi elemi resimillä, joka on suitsuketta muistuttava balsamituoksu, jota saadaan elemi-puusta. Tämä on hyvin tunnistettava ja erittäin uniikki tuoksunuotti. Alussa myös hedelmäistä pirteyttä tuomassa sitruunaa ja appelsiinia. Sydäntuoksu jatkaa alkutuoksun hieman terävähköllä linjalla punapippurin ja pippurin voimin. Sydäntuoksua on pehmennetty ambralla ja hienostuneisuutta tuo orvokki. Pohja on pehmeän puinen ja metsäinen: kuusta, jäkälää, seetriä ja maadagascarilaista vetiveriä.
Ihollani tuoksu on aluksi hivenen kirpeän raikas ja balmimainen, mutta vähitellen se muuttuu metsäiseksi ja pehmeämmäksi ripauksella saippuaisuutta. Tehän tiedätte, että en rakasta mitään niin paljon kuin metsän tuoksua ja sitä tästä todellakin pohjatuoksusta löytyy. Kesto on ihollani kymmenisen tuntia, joka on huikea suoritus EdT:lle, joten tuoksua ei tarvitse kesken päivän lisätä.
Oletteko tutustuneet Eau des Merveillesiin? Mitä mieltä olette? Mikä tuoksu teissä herättää muistoja?
Tuoksumuistoja – Ralph Lauren Ralph
17.10.2017
7.30
Pitkästä aikaa tuoksumuistoja. ^_^
Vuosi 2000
Vuosituhannen vaihdetta juhlittiin talvipakkasessa ja lumikinosten keskellä. Rakettien paukkuessa taivaalla mietiskelin, että mikä tahansa on mahdollista, tästä alkaa uusi aika. Silloin ei tulevista koettelemuksista ollut vielä tietoakaan. Tultiin kesään jonka heinäkuu oli kummallinen monine ukkosineen. Silti parhaiten kesästä 2000 ja koko vuodesta muistan Ralphin, jonka tapasin Sokoksen kosmetiikkaosaston hyllyllä eräällä kauppareissulla. Pirteä, mutta ehkä hivenen yksinkertaiselta näyttävä Ralph hurmasi minut heti kättelyssä. Ehkä kaipasin juuri silloin elämääni jotain kevyttä ja kepeää?
En olisi koskaan uskonut, että 17 vuotta myöhemmin minä ja Ralph olemme edelleen yhdessä, vaikka väliin mahtuukin pitkä tauko.
Ralp Laurenin Ralp on ollut tuosta ensi tapaamisesta lähtien tuoksu, jota suihkauttaessa minulle tulee aina edelleen vahvasti mieleen se nuoruuden palo joka minulla oli, kun tuoksuttelin tuoksua ensimmäistä kertaa. Se edustaa minulle edelleen iloisuutta ja kepeyttä. Laitan Ralphia aina, kun kaipaan piristystä tai mieleni halajaa pientä kohotusta, sillä se saa aina hymyn huulilleni.
Tuoksu on jotenkin iätön, tuntuu, ettei se koskaan vanhene. Olisi muuten kiva tietää minkäikäisiä Ralphin käyttäjiä siellä ruudun toiselle puolella on. Muistan, että tämä oli aikoinaan enemmän teinien suosiossa, mutta minusta tämä istuu hyvin kaiken ikäisille.
Tuoksu avautuu voimakkaalla osmanthuksella, omenan lehdillä ja mehukkaalla mandariinilla. Sydän on kukkainen: keltaista freesiaa, magnoliaa ja boroniaa. Pohjalla hienostunutta iiristä ja myskiä. Tuoksu on EdT, mutta sen kesto iholla on huima, melkein kahdeksan tuntia. Yksi pieni miinus on sanottava tai oikeastaan varoitus. Kesäisin tämän kanssa kannattaa olla aavistuksen varovainen, sillä jostain tämä vetää ampiaisia helposti puoleensa. Huomaan, että ne ovat minusta kiinnostuneempia kuin yleensä, jos olen suihkauttanut tätä, joten käytänkin Ralphia usein pilvisinä tai sateisina päivinä.
Onko Ralph tuttu? Herättääkö jokin tuoksu erityisiä muistoja?
Long lost parfumes
4.9.2017
7.30
En ole ollut pitkään aikaan mistään haasteesta niin innoissani kuin tästä, jonka kaimani Nonnulasta heitti minulle eteenpäin viime viikolla. Suorastaan ahmin postauksen ja sitä lukiessa mieleeni putkahteli tasaisin väliajoin tuoksuja, joita olen todella jäänyt todella kaipaamaan. Osaa tuoksuista ei saa enää mistään, osaa voi ostaa isolla rahalla, ilman varmuutta siitä onko tuote vielä kurantti, mutta ainakin yksi on helposti saatavilla ja olenkin usein suunnitellut liittäväni sen takaisin tuoksukokoelmaani. Olen lukenut innoissani jo haasteeseen vastanneiden postaukset, mitä ihania nostalgisia muistoja niistä on itsellekin tullut. Tämä muistelu on jälleen kerran todistanut sen, kuinka vahvana erilaiset tuoksumuistot meissä ihmisissä elävät. Jonnan haasteeseen ehtivät vastata ainakin Jusu ja Fanni, käykäähän kurkkaamassa postaukset, jos tuoksumuistelot kiinnostavat. Sitten niihin omiin kauan kadoksissa olleisiin tuoksuihin. Nämä yhdeksän tulivat heti mieleeni, kun luin kaiman postausta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että jos nämä olisivat helposti saatavilla ja kelpo hintaan, ostaisin kaikki välittömästi takaisin tuoksukokoelmaani ilman silmän räpäystäkään.
Christian Dior Sweet Sun – Tämä oli silkkaa rakkautta kesät 2004-2006. Sweet Sun on edelleen paras alkoholiton "rantatuoksu"/kesätuoksu, mitä on koskaan valmistettu, se olisi tänäkin päivänä moderni ja sillä olisi mielestäni markkinoilla oma rakonsa, en vaan voi käsittää, miksi Dior ei tuo tuoksua uudelleen markkinoille. Tiedän, etten todellakaan ole ainoa, joka tätä kaipailee. Tällä hetkellä lähimmäksi tätä pääsevä tuoksu on Guerlain Terracotta Le Parfum (joka sisältää alkoholia), mutta tämä Dior oli jotenkin hempeämpi ja pehmeämpi. Pysyvyys oli tuoksussa myös loistava.
Christian Lacroix for Women – Christian Lacroix on mielestäni hieman unohdettu nimi tuoksumarkkinoilla tänä päivänä, johtuen varmasti siitä, että yhtään tuoksua ei ole brändiltä tullut kymmeneen vuoteen markkinoille. Sen sijaan Lacroix on esim. tehnyt yhteistyötä Avonin kanssa. Kun kauniiseen simpukan malliseen pulloon puettu for Women tuli markkinoille 90-luvun lopussa Lacroixin tuoksut elivät kulta-aikaansa. Rakastin lämpöistä, puisen pehmeää, hieman mausteista hienostunutta kukkaistuoksua talvipäivinä. Muistan, kuinka tätä laittaessa tuli aina sellainen lämmin ja hyvä olo. Koen tuoksun tosi uniikiksi, markkinoilla ei ole tällä hetkellä mitään vastaavaa tuoksua.
Escada Sunny Frutti – Paras Escadan tekemä kesätuoksu. Jo pelkkä raikkaan kellertävän vihreän pullon näkeminen saa hymyn huulille. Pakko kritisoida tässä vaiheessa vähän Escadaa, joka teki minusta emämunauksen, lopettamalla kausituoksujen pakkaamisen noihin legendaarisen klassisiin sydänpulloihin. Uudet ovat lähinnä tylsiä ja lapsellisia, kuin näissä vanhoissa oli värikästä, mutta silti nuorekasta eleganssia. Joskus uudistukset eivät vain ole kovin onnistuneita... Sunny Frutti vie minut suoraan kesään 1998, tuoksu on kuin haukkaus kesää. Nykyään tehdään paljon kukkaishedelmäisiä tuoksuja, mutta mikään ei ole kuin Sunny Frutti.
Kenzo d´Ete 1992 – Tämä oli yksi ensimmäisiä omistamiani arvokkaampia tuoksuja, joten siksikin rakas, 1990-luvun alussa osattiin tehdä ihan mielettömän upeita raikkaita kukkaistuoksuja ja tämä lehden malliseen pulloon pakattu oli yksi niistä. Muistan vieläkin kuinka voimakkaasti tässä tuoksui niin paljon rakastamani hyasintti. Kenzohan teki uuden version kymmenen vuotta myöhemmin 2002, mutta se ei ollut mielestäni lainkaan yhtä hyvä kuin alkuperäinen, vaikka siinä toki samanlaisia elementtejä olikin.
Kenzo Jungle L´ Elephant – On näistä tuoksuista se, jonka pystyy edelleen helposti tilaamalla ostamaan. Minulle tuoksu on yhtä kuin joulu 1997. Muistan edelleen, kun tulin kotona huoneestani jouluaattona alakertaan juuri, kun olin suihkauttanut tuoksua. Kummitätini kommentoi minun tuoksuvan aivan joululle. Niin... joululle tämä tuoksuukin, tämä on varmasti mausteisin koskaan omistamani tuoksu. Tuoksu vie mieleni suoraan Intian viidakkoihin tai torille, mutta samaan aikaan siinä on todellakin jotain jouluista. Tuoksu on voimakas ja sen käytön kanssa piti aina olla äärimmäisen varovainen, ettei sitä laita liikaa. Olen tuon vuoksi lykännyt tilaamista, koska pohdin onko Jungle L´ Elephant minulle nykyään liiankin mausteinen, sillä 90-luvulla tuoksumakuni oli ihan erilainen kuin nyt. Rakastin todella voimakkaita ja sellaisia kunnon statement-tuoksuja.
Nina Ricci Deci Dela – Pinkkiä kultakorkkista pulloa katsoessani olen taas hämyisessä yökerhossa tanssilattialla puhkuen nuoruuden elinvoimaa. Muistan, että miehet rakastivat tätä tuoksua, sain baarissa aina kohteliaisuuksia tuoksustani. Kukkainen chypre-tuoksu on sellainen, että en edelleenkään ole löytänyt mitään vastaavaa. Hedelmäisyys, kukkaisuus, raikkaus ja makeus oli Deci Delassa täydellisessä balanssissa.
Nina Ricci Les Belles de Ricci Liberty Fizz – Taas ollaan ysärillä, mitä pidemmälle olen tätä kirjoittanut niin tajuan, että ysäri oli kyllä tuoksujen kulta-aikaa, silloin tehtiin aivan tajuttoman hienoja luomuksia, joihin moni brändi ei ole sen koommin pystynyt. Voiko ihmisen saada muuta kuin iloiseksi vihreällä kissan muotoisella pullolla, jolla on pinkki kruunu päässä? Ei kait. Liberty Fizz olisi edelleen markkinoilla ollessaan paras mehukkaan marjaisa ja mieltä virkistävä tuoksu. Rakastin käyttää päivinä, kun olin jostain syystä vähän apea ja kaipasin piristystä, tämä pelasti päivän joka kerran.
Torrente L´Or de Torrente for Women – Kultainen lehdillä koristeltu pullo on mielestäni edelleen yksi kauneimpia tuoksupulloja, mitä on koskaan tehty. En kuitenkaan ostanut tuotetta pullon perusteella vaan tutustuminen tapahtui näytteen kautta. Olin St. Martinilla lomalla vuonna 2005 ja kosmetiikkaostoksia tehdessä pussiini sujautettiin tuoksusta näyte ja onneksi, päätin kokeilla sitä näytettä jo loman aikana, koska eihän tätä ole Suomesta koskaan saanut. Ihastuin ikihyviksi tähän täyteläiseen erittäin hienostuneeseen kukkais-itämaiseen tuoksuun. Mikä tuoksuun tekee twistin on se, että se tuoksuu erittäin voimakkaasti kahville. Kävinkin ostamassa sen seuraavana päivänä omaksi ja sen jälkeen se oli aina mukanani iltatuoksuna lomamatkoilla. Tänäkin päivänä minulla on tätä pieni ripe pullon pohjalla, mutta en raaski käyttää, koska tuoksua ei enää saa mistään tai saa, mutta siitä pyydetään ihan naurettavia summia.
Versace Versus Time For Pleasure – Muistan vieläkin tuon pullon kaulasta roikkuvan sinetin kilinän pulloa vasten, kun tätä suihkautti. Siinä 2000-luvun puolta väliä lähestyessä me 90-luvun "Escada-tytöt" aloimme olemaan hieman tympääntyneitä Escadan kesätuoksuihin, koska ne olivat saavuttaneet siinä vaiheessa niin suuren suosion, että tuntui, että kaikki tuoksuivat niille. Niinpä sitten lähdettiin etsimään niille hieman uniikimpaa korvaajaa ja Versacen Time For Pleasuresta tuli sellainen. Mehukkaan marjaisa tuoksu vaniljaisella pohjalla, täydellisyyttä Escadan tuoksujen rakastajille, mutta modernimpana ja ehkä hieman aikuismaisempana versiona. Tähän liittyy monia ihania kesämuistoja.
Mitä tuoksuja olette jääneet kaipaamaan?
Haastan: Smoky Eye Candy, Kultainen Kynsilakka, Gently Out Of Time, Kristallikimara ja Masutoaitemu.
Tuoksumuistoja – Salvatore Ferragamo Incanto Dream
7.3.2017
7.30
Tuoksumuistoja -sarja jatkuu tänään tuoksulla, josta luulin, etten pystyisi koskaan kirjoittamaan tähän sarjaan, vaikka halusin. Olin kuitenkin väärässä, sillä aika taitaa todellakin parantaa haavat. Ajan ansiosta Salvatore Ferragamon Incanto Dream on yli kymmenen vuoden jälkeen taas osa elämääni.
Kesä 2006
Kesä 2006 oli kuuma ja sitä hellettä jatkui pitkälle syksyyn. Hellepäiviä oli tuona kesänä alvariinsa. Kesäkuussa 11, heinäkuussa 22 ja elokuussa peräti 25 eli melkein jokainen elokuinen päivä oli hellepäivä jossain päin Suomea. Muistan tuosta kesästä sen, että silloin tuntui paistavan aina aurinko, se on edelleen yksi kauneimmista kesistä, mitä tähän astisesta elämästäni muistan. Sitä en kuitenkaan silloin tiennyt, että se tulisi olemaan "entisen" elämäni viimeinen kesä. Sen jälkeen sitä Jonnaa joka tuona kesänä oli, ei enää seuraavana kesänä olisi, koska syksyllä kaikki romahtaisi.
Toukokuussa 2006 olin juuri kotiutunut Karibian lomalta ja etsin itselleni kuumeisesti uutta kesätuoksua. Kesä-Escadat eivät olleet enää muutamaan vuoteen kiinnostaneet niin paljoa kuin 2000-luvun taitteessa, mutta olin silti vailla jotain makeaa ja eksoottista, jotenkin se vaan tuntui kuuluvan kesään. Eräänä päivänä työpäivän jälkeen vaeltelin Sokoksen kosmetiikkaosastolla, kun silmiini osui pullo, joka henki juuri sitä eksotiikkaa, mitä olin vailla. Yksi nuuhkaisu ja tiesin, että se olisi siinä. Vein pullon mukanani kotiin vielä autuaan tietämättömänä siitä, missä kaikkialla tuoksu tulisi tuona kesänä minua seuraamaan. Incanto Dream oli mukana city-juhannuksessa Espoon Kilossa, Seinäjoen Vauhtiajoissa, tanssilattialla Vaasassa, elämäni ensimmäisellä visiitillä Lappeenrannassa, lapsuuteni uimarannalla ja syyskuisena päivänä töissä, päivänä jolloin kaikki romahti.
Syyskuun 2006 jälkeen en pystynyt koskemaan tähän tuoksuun, suoraan sanottuna en edes halunnut nähdä sitä. Muutossa kahdeksan vuotta sitten heitin sen lopulta menemään. Kypsyttelin kuitenkin pitkään ajatusta siitä, että kokeilisin Incanto Dreamia uudestaan ja antaisin sille vielä kerran mahdollisuuden. Siihen kuitenkin sisältyi myös hyviä muistoja, ehkä ne auttaisivat pääsemään tuoksukammosta ja luomaan uusia parempia tuoksumuistoja? Niinpä viime vuoden lopulla, kun aloin suunnittelemaan tätä postaussarjaa, päätin ottaa riskin. Tuoksua saa edelleen ulkolaisista nettikaupoista ja vielä erittäin halvalla, 100ml:n jättipullon hieman reilulla parillakymmenellä eurolla.
Tiedättekö mitä, olen todella onnellinen, että otin riskin. Tästä on tullut nimittäin nyt alkuvuonna turvallinen päivätuoksu, johon huomaan tarttuvani yllättävän usein. Joka kerran tätä suihkauttaessa minut valtaa sellainen lämmin hyvä olo ja olen taas 29-vuotias siellä tanssilattialla. Olo on vähintäänkin nostalginen. Terapia on varmasti auttanut romahduspäivän käsittelemiseen ja luulen, että osaksi sen vuoksi pystyin jättämään tuoksuun liittyvän huonon muiston taakseni, vaikka se vielä muutama vuosi sitten tuntui mahdottomalta.
Millainen tuoksu Salvatore Ferragamon Incanto Dream sitten on? Jos tykkäät Escadan kesätuoksuista, rakastat myös tätä. Incanto Dream eroaa niistä siinä, että se on ehkä aavistuksen hienostuneempi ja naisellisempi. Se on makea hedelmäpommi höystettynä kukilla ja lämpöisellä pohjalla.
Tuoksun avaus on puraisu eksotiikkaa: ananasta, mangoa ja kotipihan mieleen tuovaa mustaherukkaa sekä punaista omenaa. Tuoksun sydän on naisellinen: hienostunutta pionia ja freesiaa. Pohjalle syvyyttä tuovat pehmeä myski ja mystisen vivahteen tuova santelipuu.
Oma nenäni haistaa selkeimmin alun kirpeän mustaherukan ja makean ananaksen sekä mangon, alun makeus pehmentyy mukavasti iholla hienostuneilla pionilla ja freesialla. Pohjatuoksu on iholla pehmeä ja lämmin, sillä myski on selvästi läsnä. Tuoksu on EdT ja sen kesto ihollani on 6-8 tuntia.
Sen verran on vielä sanottava tuoksusta, että parfymöörinä on toiminut Laurent Bruyere, joka tunnetaan mm. sellaisista tuoksuista kuin Thierry Mugler Alien, Escada Sexy Graffiti ja Cacharel Amor Amor.
Oletteko tuoksutelleet Incanto Dreamia? Mitä pidätte?
Tuoksumuistoja – Hermès Un Jardin Sur Le Nil
7.2.2017
7.30
Ensiksi iso kiitos siitä, miten lämpimän vastaanoton tämä viime kuussa alkanut Tuoksumuistoja -sarja on saanut. Itse olen ihan innoissani tästä ja viime kuun postaus oli varmasti yksi kuukauden mieluisimmista postauksista itselleni. Joten jatketaan tällaisella sopivalla kerran kuukaudessa tahdilla, nämähän eivät ihan heti lopu vaan jatkoa voi tuolla tahdilla tulla vuosia. ^_^
Marraskuu 2005, Pariisi Charles de Gaulle
Ihana aurinkoloma St. Martinilla takana. Pyyhin unihiekkoja silmistä melkein yhdeksän tunnin lennon jälkeen, jonka vietin nukkumalla ja katselemalla pari leffaa. Vielä muutama tunti odotusta, muutaman tunnin lento ja vihdoin kotona. Ajatuksia painaa jo tuleva työviikko, niin kuin aina loman jälkeen, rästissä jääneitä hommia on vaikka kuinka tiedossa. Sitäkin enemmän mielen alakuloiseksi vetää pimeä marraskuu, mikä Suomessa odottaa. Se on järkytys, kahden viikon auringon ja lämmön jälkeen. Kävelen hetkeä ennen koneenvaihtoa Tax free -myymälään, haaveissani löytää joku erityinen tuoksu, joka muistuttaa minua kesästä ja lämmöstä vielä kotonakin. Haahuilen hetken aikaan hyllyjen välissä, mutta mieleistäni ei tahdo löytyä. Keskitän kaiken tarmoni tuoksuihin, joita Suomesta ei voi ostaa, sillä haluan jotain erikoista. Pian myyjä tulee viereeni ja kysyy voisiko hän auttaa. Kerron hänelle millaista tuoksua olen vailla. Minut johdatetaan Hermèsin tuoksuhyllyn eteen ja käteeni ojennetaan tuoksu, jollaista en ole ennen nähnyt. "Tämä on tällä hetkellä todella suosittu ja tullut tänä vuonna, tämä voisi olla sellainen jota haet", hän selittää. Un Jardin Sur Le Nil lukee pullossa. Vihreä on aina ollut yksi lempiväreistäni, joten liukuvärjätty vaaleanvihreä yksinkertaisen linjakas pullo saa ulkoisen hyväksyntäni ja pyydän myyjää laittamaan tuoksua tuoksutikulle, jotta voin haistella sitä. Yksi nuuhkaisu ja tiedän, että tämä on lupaus ikuisesta kesästä myös pimeinä marraskuun päivinä. Kuuluu klik ja poistun kaupasta kassan kautta koneeseen. Sitä en vielä tuolla hetkellä tiedä, että yli kymmenen vuotta myöhemmin tästä tuoksusta on tullut kauiten viikoittain käyttämäni tuoksu. Rakkaus, joka ei sammu koskaan.
Yksitoista vuotta, MONTA Un Jardin Sur Le Nil pulloa myöhemmin, olen edelleen sitä mieltä, että tuoksu oli tuoksurintamalla paras muutamassa sekunnissa tekemäni päätös, mitä olen koskaan tehnyt. Kyllästyn yleensä helposti tuoksuihin, en ole kovinkaan iso raikkaiden tuoksujen ystävä, käytän harvoin samaa tuoksua vuodesta toiseen, vielä harvinaisempaa on se, että käytän tuoksua kaikkina vuodenaikoina, mutta Un Jardin Sur Le Nil on pystynyt siihen, mihinkä mikään muu tuoksu ei ole aikoihin pystynyt. Tulemaan suosikiksi, jota minulla on aina yksi täysinäinen pullo jemmassa. Ajatus siitä, että varapulloa ei olisi, kauhistuttaa minua. Vuosien saatossa olen kiertänyt tuoksun takia lentokenttiä ja aina tilaisuuden tullen hankkinut varakappaleen. Mieheni tietää pakkomielteeni tähän, koska myös hän ollut mukana metsästyksessä. Onneksi reilu vuosi sitten tilanteeseen tuli muutos ja nyt tuoksu on saatavilla helposti myös Suomesta.
Miksi sitten Un Jardin Sur Le Nil on niin lumoava? Se on tuoksu, joka osaa olla yhtä aikaa raikas, naisellinen, hivenen mausteinen ja kukkainen. Siinä on vähän kaikkea, kuitenkin niin, että kaikki on tasapainossa. Se on tuoksu joka tuntuu erilaiselta joka kerralla, riippuen siitä millainen fiilis itsellä on. Toisina päivinä haistan siinä selkeämmin greipin, toisina hyasintin, joskus mausteisen kanelin. En ole käynyt Niilillä, mutta olen käynyt Egyptissä ja siellä tajusin, mistä tämä tuoksu on saanut nimensä. Siellä veden äärellä kävellessä, haistoin samaa tuoksua, mitä olin haistellut jo vuosia aiemmin kotona pullosta. Tuoksussa on jotain kaunista, mitä on vaikea kuvailla, mutta lupaan, että ymmärrätte mitä tarkoitan, kun haistatte sitä. Tämä on itselleni iloinen tuoksu, aina kun laitan tätä, suupielet nousevat automaattisesti ylöspäin, jopa kurjimpina päivinä.
Alkutuoksussa greippiä, porkkanaa, tomaattia ja vihreää mangoa. Sydäntuoksussa hyasinttia, lootuksen kukkaa, pionia, osmankäämiä ja appelsiinia. Pohjalla kanelia, myskiä, suitsuketta ja iristä.
Tuoksun kesto on hyvä, haistan tämän helposti vielä kahdeksan tunnin jälkeen, joten harvemmin lisäilen tuoksua päivän aikana.
Onko Un Jardin Sur Le Nil tuttu? Mitä pidätte?
Tuoksumuistoja – Cacharel Loulou
10.1.2017
7.30
Tänään alkaa viikko sitten lupaamani Tuoksumuistoja-sarja, joka herätti kovasti kiinnostusta etukäteen. Tästä lähtien kaikki Tuoksumuistoja -postaukset löytyvät helposti blogin oikeasta sivupalkista tuoksumuistoja-tunnisteen alta.
Rauma, laskiaistiistai 11.2.1997
Olen ollut koko päivän koulussa, jossa opiskelen talonrakentajaksi. Olimme tehneet monta tuntia hallissa kattokehikoita rakennustyömaalla rakenteilla olevaa autotallia varten. On laskiaistiistai ja tiedossa olisi kunnon opiskelijabileet sen kunniaksi paikallisessa ravintolassa. Olen kuitenkin hieman epävarma jaksanko lähteä, sillä koulupäivä on ollut rankka ja edellisellä viikolla on tullut kulutettua baarin penkkejä aivan tarpeeksi. Menen kotiin kuitenkin kaupan kautta ja ostan pari olutta, varmuuden vuoksi. Kerrankos täällä eletään. Kotona minua odottaa hyvä ystäväni ja kämppäkaverini, jonka kanssa olemme muuttaneet muutama viikko aiemmin yhdessä tilavaan kaksioon. Kämppis on innoissaan sairaanhoitajaksi opiskelevasta kundista, jonka on tavannut vajaa viikko sitten keskiviikkona ollessamme ulkona. Sellaisena iltana, kun päätimme, että tänään pidetään tyttöjen ilta, eikä edes vilkaista kaksilahkeisten perään. Kiusoittelen ystävääni hieman tilanteesta, että mitenkäs se ilta sitten oikein menikään. Parempi olla päättämättä mitään. Kämppis houkuttelee minua kanssaan etkoille tapaamansa kundin luo. Tyyppi asuu viereisessä talossa, mikä sattuma. Olen vähän epävarma, sillä kolmantena pyöränä olo ei oikein innosta. Ystäväni kuitenkin lausuu taikasanat: "On sillä kämppäkaverikin". "Mikäs siinä, voisin lähteäkin, ainakin sinne etkoille, sitten kotiin.", ajattelen. Alamme valmistautumaan iltaa varten. Valitsen päälleni farkut ja villaslipoverin, jotain rentoa, koska tarkoitus on tulla muutaman tunnin päästä takaisin kotiin. Naukkailen lasillisen punaviiniä ja mielialani alkaa nousta. Fiiliksiä nostattaa myös Loulou, jonka olen ostanut itselleni ennen joulua. Olemme vihdoin valmiit ja kipaisemme minuutin matkan naapuriin, jossa tapaan ovella tämän paljon puhutun uuden kundin, joka näyttää kiharine paksuine hiuksineen hurmaavalta maahiselta ja vaikuttaa hauskalta tyypiltä, tosin enpä muuta voisi odottaakaan ystäväni valinnalta. Suunnistan kohti keittiötä, että saan juomat kylmään ja jätän kuhertelevan parin kaksistaan. Siellä pöydän ääressä harmaassa oloasussa istuu se paljon puhuttu kämppäkaveri, joka nostaa katseensa Aku Ankasta ja huikkaa tervehdyksen. Jostain kummasta tiedän sillä samalla hetkellä varmaksi, että tuossa istuu tuleva aviomieheni. Se hänestä sitten tuleekin pari vuotta myöhemmin, aviomies nro.1, jonka kanssa jaamme elämämme melkein kymmenen vuoden ajan.
Kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1997, olin todella itsevarma ja maailmaa pelkäämätön tyyppi. Todellinen jääräpää jokaisessa asiassa. Luulin tietäväni kaikesta kaiken, eikös me kaikki kaksikymppisenä? Käyttämäni tuoksut olivat samanlaisia kuin itse tuolloin olin, vahvoja, villejä, voimakkaita, rohkeita ja koko huoneen valloittavia, sellaisia kuin Loulou.
Cacharelin ikoninen tuoksu viettää tänä vuonna 30-vuotis juhliaan, sillä se tuli markkinoille vuonna 1987. Se oli yksi 80-luvun myydyimpiä parfyymeitä. Loulou on aina ollut kiistanalainen tuoksu, sitä joka rakastetaan tai vihataan, itse olen aina rakastanut, vielä nytkin 20 vuotta myöhemmin, kun tätä juttua varten metsästin pullon itselleni uudelleen, kun suihkautin tuoksua ranteesi, muistin, miksi tämä oli joskus niin rakas. Pysyvää rakkautta, vaikka en enää olekaan villi, enkä huoneen valloittava, pahimmat särmätkin ovat hioutuneet pois. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi puhunut Loulousta neutraalina tuoksuna. Se aiheuttaa keskustelua ja mielipiteitä. Tiedän, että monella on tähän jopa viha-rakkaussuhde, se kertoo kaiken. Tuoksun takana on Jean Guichard, jonka käsialaa on mm. sellaiset klassikot kuin Eden, Obsession, Deci Dela, tuoksut jotka jokainen tuoksujen ystävä tuntee.
Loulou on pakattu kukilla koristeltuun mystisen värikkääseen pahvipakkaukseen, joka kieltämättä henkii aitoa voimakasta kasarifiilistä. Vaaleansininen kahdeksankulmainen pullo on jo ikoni, tosin alkuperäinen pullo oli erilainen kuin kuvissa oleva. Se tehtiin muistuttamaan Aladdinin lamppua. Minun 90-luvun Loulou oli kuitenkin pakattu täsmälleen kuvissa näkyvään pulloon.
Tuoksu itsessään on minusta kaunis, kutsuva, kiehtova, koukuttava, siinä on jotain itämaista ja hyvin kiellettyä. Se on ääretön sekoitus hieman kaikkea. Voimakas eksoottinen tuberoosa, makea vanilja, suitsuke, pehmeä luumu ja mausteinen kaneli tavoittavat nenäni ensimmäiseksi. Myös iiris, ylang-ylang, santelipuu ja mimosa ovat nuotteja, jotka erotan tuoksusta. Loulou on tuoksu, jota riittää yksi ainoa suihkaisu, toinen olisi jo liioittelua. Se on itsevarman naisen tuoksu, jos et pelkää valloittaa koko huonetta astuessaan sisään. Aikaisemmin tuoksua käyttäessäni kuuntelin paljon musiikkia, niinpä tämä tuoksuu edelleen myös tupakan savuiselta bileillalta (kyllä, silloin ravintoloissa vielä poltettiin joka paikassa), No Doubtin Don`t Speakilta, Aquan Barbie Girlilta, Sash!:in Ecuadorilta, Paradision Bailandolta ja Toni Braxtonin Un-break my heartilta. Kesto iholla on huikea yli 12 tuntia, jos tätä on mennyt vaikka kaulaliinaan niin tuoksun haistaa siitä useita päiviä jälkeenpäin.
Nyt minä ja Loulou lähdetään 20 vuoden tauon jälkeen uusintakierrokselle ja vuoden tavoitteeni on luoda kaikille tässä postaussarjassa oleville tuoksuille uusi aiempaa tuoreempi pysyvä tuoksumuisto, tiedän, kun Louloun ja minun uusi hetki tulee.
Onko Loulou tuttu?
Viktor&Rolf Bonbon Couture
3.1.2017
7.30
Jotenkin tuntuu sopivalta aloittaa uusi vuosi itselleen tärkeimmillä ja innostavimmilla jutuilla. Tuoksut jos jotkut ovat olleet iso osa tätä blogia aina alusta asti. Täksi vuodeksi minulla on suunnitteilla jotain uutta kivaa sillekin rintamalle. Olen aina puhunut sitä, kuinka tärkeitä tuoksumuistot ovat minulle. Onkin ihan tutkittu juttu, että tuoksumuisti säilyy, vaikka muu muisti alkaisi jo heikentyä. Muistan edelleen kymmenistä tuoksuista, milloin olen niitä käyttänyt, että mitä sillä ajanjaksolla tai juuri sinä päivänä tapahtui. Minulla on ollut jo pidemmän aikaa tunne, että haluaisin jakaa nuo tuoksumuistot teidän kanssanne ja laittaa ne tänne myös itselleni ylös. Sillä ne kaikki kertovat yhtä paljon elämästäni kuin itse tuoksustakin. Jokainen tuoksumuisto paljastaa varmasti jotain uutta myös minusta. Joten tässä kuussa aloitan uuden postaussarjan nimeltään Tuoksumuistoja. Jokaisessa postauksessa esitellään yksi tuoksu, sekä tuoksun ympärille kietoutuneet tuoksumuistoni. Ensimmäisenä esittelyyn tulee tuoksu, jota olen käyttänyt viimeksi 20 vuotta sitten, ette usko, miten kaikki tapahtumat tulivat hyökyaallon lailla mieleeni, kun suihkautin tuoksua ranteeseeni 20 vuotta myöhemmin. Jos, et malta odottaa, niin sarjan aloittavan tuoksun voit kurkata Instagramista. Näitä Tuoksumuistoja -postauksia tulee ulos n. yksi/kk. Miltä tämä kuulostaa?
Tämän vuoden ensimmäinen tuoksu tulee kuitenkin karkin muotoisessa pullossa. Niin paljon kuin rakastankin alkuperäisen Bonbonin ylenpalttista karkkisuutta, taisi käydä niin, että Viktor&Rolfin Bonbon Couture* nousi yhden portaan ylemmäksi. Couture on hollantilaisten vaatesuunnittelijoiden Viktor&Rolfin uusi söpö versio Bonbonista ja se ilmestyi myyntiin syksyllä. Couture on edeltäjäänsä selvästi monimutkaisempi, mutta ei pahassa mielessä vaan kiinnostavassa. Kun karkista käärii paperin pois ja pistää suuhun, se avautuu edeltäjäänsä verrattuna yllättävällä raikkaudella. Kielenpäällä tuntuu mehukas yhdistelmä mandariinia, nerolia ja pehmeää persikkaa. Hetken imeskeltyä, suun täyttää kermaisuus, jossa yhdistyvä valkoiset kukat, appelsiinin kukka ja jasmiini, jotka ovat makeutettu sokerisella voimakkaalla karamellilla. Vielä on loppurutistus jäljellä, jälkimaku on puinen ja itämainen: santelipuuta, patsulia, vaniljaa ja monen mielestä pelottavaa tupakkaa. Tuoksuissa tupakka ei ole kuitenkaan yhtä pelottava ja epäterveellinen kuin mitä voisi luulla, se antaa tähänkin karkkiin sellaista kaivattua pehmeyttä, alun kirpakkuuden jälkeen.
Couture valloitti minut juurikin monimutkaisuudellaan. Olen huomannut, että viime aikoina tuoksumakuni on muuttunut ja olen alkanut pitää voimakkaammista tuoksuista kuin vielä mitä vuosi sitten. Toivottavasti miehen nenä kestää. ^_^ Tuoksun alku oli ensimmäisellä kerralla shokki, koska odotin jotain makeaa, mutta sainkin kirpeän raikasta. Raikkaus kuitenkin haihtuu noin puolen tunnin aikana ja tuoksu alkaa muodostumaan iholla tyylikkääksi, lämpöiseksi itämaiseksi karkkiunelmaksi. Tämä on jännällä tapaa tuoksu, jota voin kuvitella käyttäväni ympäri vuoden myös kesällä. Varsinkin kesäiltoina tässä tulee varmasti olemaan jotain erityistä taikaa.
Joko olette ehtineet tuoksutella Bonbon Couturea, mitä piditte?
*Tuoksu PR-näyte, saatu blogin kautta.
