Näytetään tekstit, joissa on tunniste dior. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dior. Näytä kaikki tekstit

Kuumimmat kosmetiikkatuotteet 2000-luvun alkupuolella (myynnissä vieläkin!)


Olen usein kertonut, miten kosmetiikkaharrastukseni alkoi jo varhaisessa teini-iässä. Alussa olin kiinnostunut lähinnä tuoksuista ja vähän meikeistä. Isoin muutos tapahtui, kun 2000-luvun vaihteessa löysin Suomi24 -keskustelut, josta löytyi myös omat ketjunsa kosmetiikkafaneille. Siellä pieni mutta aktiivinen ryhmä vaihtoi kokemuksiaan. Samalla jakaen tietoa lempituotteistamme. Lisäksi juttelimme muodista. 

Aloin eräs päivä miettimään, että mitä tuotteita ostin silloisten keskustelujen innoittamana ja mitä niistä olisi markkinoilla vielä tänä päivänä. Muistin heti yllättävän monia tuotteita, jotka ovat pitäneet pintansa kaikki nämä vuodet. Niistä osa löytyy itseltä edelleen ja toisia voisin hyvinkin ostaa uudelleen. Voisi varmaan sanoa, että tuolloin monilla kosmetiikkafaneilla oli melkoisin hyvä käsitys siitä, mitkä tuotteet ovat hyviä, jos ne ovat pitäneet pintansa näihin päiviin asti.


Ihan ensimmäinen tuote minkä muistin ostaneeni muiden suosittelujen perusteella, oli Erisanin hoitava puhdistusgeeli. En ole käyttänyt tuotetta vuosiin ja vihertävä pakettikin on muuttunut vaaleanpunaiseksi, mutta kun näin kesällä tuubin ystäväni kylpyhuoneen hyllyllä, muistot tulvivat mieleeni. Tietenkin minun piti testata tuotetta heti. Välittömästi kasvoille laittaessa muistin sen todella uniikin koostumuksen. Nimestään huolimatta en sanoisi sitä geeliksi. Tuote ei juurikaan vaahtoa, se on paksuhkoa geelimäistä emulsiota. Se kuitenkin tekee tehtävänsä, ei jätä kiristävää ihoa. Suosin nykyään hajusteetonta ihonhoitoa, joten tuote on tänäkin päivänä sopiva ihonhoitorutiiniini. Aionkin ostaa tuubin heti, kun olen saanut muita tuotteitani loppumaan.

Seuraavana mieleeni tuli tällä hetkelläkin meikkipussissani majaileva Chanelin poskipuna ja sävy Reflex. Se oli tuohon aikaan poskipuna, joka piti olla jokaisen kosmetiikkaharrastajan meikkipussissa. Se on edelleen yksi lempiposkipunistani, eikä minulla ole ollut tässä välillä kuin 2-3 vuoden tauko, ettei sitä olisi löytynyt meikkieni joukosta. 

Kolmantena on mainittava Lancômen Juicy Tubesit. Sävylliset huulikiillot olivat välitön hitti, kun tulivat myyntiin. Ennen vuotta 2000, mitään vastaavaa ei ikinä ollut myynnissä. Olette varmaan huomanneet, että Juicy Tubesit ovat tehneet näyttävän paluun viimeisen vuoden aikana, enkä tietenkään voinut olla hankkimatta sellaista itselleni. Toimii edelleen. Tuolloin lempisävyni oli pinkki Bubble Gum, jota ei ainakaan toistaiseksi ole tullut takaisin sävyvalikoimaan. Sen sijaan toinen lempparini Miracle on valikoimissa.

Diorin luomiväriviisikot olivat toki olleet markkinoilla jo paljon aiemmin, mutta 2000-luvun vaihteessa ne olivat kaikista halutuimpia luomivärejä. Diorin kesän meikkikokoelman julkistus oli jokaisen vuoden kohokohta. En muista käytinkö silloin edes mitään muita luomivärejä, tuskin. Viisikoita piti olla mielellään mahdollisimman monta. Paletit olivat tuohon aikaan todella laadukkaita. Näissähän laatu laski kymmenisen vuotta sitten paljon ja monet lopettivat sen vuoksi uudempien ostamisen. Nykyään laatu on jälleen hyvä, jos ei jopa parempi kuin kulta-aikoina.

Tuoksuista Chanel Allure oli "se" tuoksu. Itsekin hankin tuolloin tuoksun, mutta en koskaan oppinut pitämään siitä. Chanelin tuoksut ovat itselleni vähän vaikeita ja tykkään todella paljon vain muutamista. 

Ripsivärien osalta tilanne oli surkeahko. Sensain 38 oli tullut vasta muutama vuosi takaperin markkinoille ja se mullisti oman elämäni. Sitä ennen en käyttänyt juurikaan ripsivärejä, koska ne eivät pysyneet. Muista ripsiväreistä suositelluimpia olivat L'Orealin Telescopic ja Great Lash. Lumenella oli myös suosittu vedenkestävä ripsiväri. Muistan, että Great Lashin harjaksesta ei saanut juuri mitään irti ripsiin. Se vähä mikä lähti, oli silmieni alla alle tunnissa. 

Meikkivoiteita oli vielä 2000-luvun vaihteessa ihan naurettavan pieni valikoima nykyiseen verrattuna. Lähes kaikki käyttivät Maybellinen tai Max Factorin meikkivoiteita. Tuohon aikaan Max Factorin Lasting Performance oli luottotuotteeni meikkipohjista.


Muistatko näitä tuotteita? Kaipaatko tuolta ajalta jotain tiettyä tuotetta?


Kuvat: Pexels

Tässä ovat kaikki meikkini!

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen jo pitkään puhunut siitä, miten olen vähentänyt omistamani kosmetiikan määrää viimeisen parin-kolmen vuoden aikana rajusti. Uskon kosmetiikan suhteen minimalistisempaan otteeseen, enkä halua, että kaapeissani roikkuu tuotteita, joita en käytä tai vielä pahempaa en tule koskaan käyttämään. 

Olen puhunut enimmäkseen ihonhoidosta, mutta tänään ajattelin jakaa teille kaikki meikkini jotka omistan. Meikkaan todella luonnollisesti ja sellaisen meikin tekokin tarvitsee tuotteita, silti koen, että minulla on muutama huulituote edelleen liikaa. Tosin huomaan, että ne myös usein pilaantuvat nopeiten, joten on hyvä, että en ole ihan yhden tuotteen varassa. Kuvassa olevien tuotteiden lisäksi, minulta löytyy varastosta varatuote ripsiväristä ja kiinnityssuihkeesta (joka on loppumassa ihan pian), mutta muuten kaikki omistamani meikit ovat yllä olevassa kuvassa. Jotkut tuotteet ovat sellaisia, joita en korvaa uusilla vaan ostan saman tuotteen aina uudestaan, toisia tykkään korvata eri tuotteella, kun entinen loppuu. Näin pääsen kokeilemaan myös uusia tuotteita. On helpottavaa, että kaikki meikkini mahtuvat yhteen tilavaan meikkipussiin. Tiedän jokaisin tuotteen jonka omistan. Siinä missä ihonhoidossa suosin paljon edullisia brändejä, meikeissä näin ei ole. Jostain syystä en ole vain löytänyt niistä sellaisia tuotteita joista todella pidän. Poikkeuksena huulituotteet, joista minulla on myös edullisia lemppareita. Lisäksi olen huomannut, että monien halvempien meikkien pakkaukset hajoilevat meikkipussissani helpommin. Meikit kuluvat käytössäni niin hitaasti, että pakkausten kesto on yksi prioriteettejä. Ajattelen niin, että kun minulla ei kuitenkaan ole montaa meikkituotetta, miksi ne eivät olisi sellaisia, joita todella rakastan?

Tiedän, että tässäkin määrässä on monelle muulle naurettava määrätuotteita, mutta omalla kohdallani koen määrän vähäiseksi, olin kuitenkin aiemmin ihminen, jolla saattoi olla pelkästään meikkivoiteita kaksikymmentä erilaista, puhumattakaan kymmenistä huulituotteista.

Ottakaa eväät esiin, sillä postauksesta on tulossa pitkä.

MEIKKIPOHJATUOTTEET

Meikkipohjana käytän Jane Iredalen PurePressed -puristepohjaa. En keksi heti syytä miksi luopuisin tästä. Ostin itseasiassa juuri uuden entisen loputtua, samalla sain vaihdettua pakkauksen vihdoin tähän uuden malliseen. Minulla oli pitkään vanha pyöreä rasia. 

Primer on tuote jota saatan vaihdella. Käytän sitä lähinnä vain t-alueelle, kun haluan meikin pysyvän siitä kohtaa mattana koko päivän. Tällä hetkellä käytössä on *Peter Thomas Rothin Skin to die for no filter -primer (TARJOUS 30,50 € norm. 40.50 €). Tuote blurraa hyvin ihohuokoset ja tasoittaa ihoa. Sitä voisi käyttää myös ihan yksinään ns. kaunistavana voiteena, jos ei halua meikata sen kummemmin. 

Puuterista olen todella tarkka ja kun löydän jonkun suosikin, käytän sitä uudestaan ja uudestaan. Viimeksi puuterin kanssa kävi hassusti muutama vuosi sitten, kun Clarins lopetti puuterin jota käytin, onneksi löysin tilalle *It cosmeticsin Bye Bye Pores kivipuuterin (TARJOUS 35,20 € norm. 39,30 €), joka on todella samanlainen kuin lopetettu Clarins. Puuteri blurraa ihohuokosia. Olen kiinnittänyt tällä myös välillä meikin silmänalusille, eikä puuteri mene juonteisiin tai saa näyttämään silmänalusia kuivilta.

Yhdellekään lukijalleni ei varmasti ole epäselvää, mikä toimii peitevoiteena? *Sensai Highlighting Concealer (43,50 €) on ollut vakkarituotteeni siitä lähtien kun se tuli vuosia sitten markkinoille. Tuli heti olo, että kerrankin on tehty tuote omiin toiveisiini. Tuohon aikaan kaikki peitevoiteet olivat todella peittäviä ja mattoja, joita en kokenut lainkaan omakseni. Sensain peitevoide peittää, mutta samalla se tuo myös pientä hehkua. Pysyy koko päivän, eikä mene juonteisiin. Käytän sävyä 00 Luminous Ivory.

Meikinkiinnitysuihketta tykkään vaihdella. Tällä hetkellä viimeisiään vetelee *Urban Decayn All Nighter Setting Spray Vitamin C (TARJOUS 36,80 € norm. 40,50 €). Olen tykännyt tästä ja tämä tekee tehtävänsä, mutta en oikein tykkää UD:n sumuttimista, ne eivät saa aikaiseksi tarpeeksi hienoa suihketta makuuni, jonka vuoksi en ostaisi tätä enää uudestaan, kuten en muitakaan merkin kiinnityssuihketta. Siksipä kaapissa odottaakin tilalle *Clarinsin Fix' Make-Up (TARJOUS 24,40 € norm. 34 €), johon tunnun palaavan aina uudestaan. En oikeastaan tiedä, miksi kokeilen kuitenkin välillä muita. Ehkä syy on Clarinsin pienehkö pakkaus, vaikka tuotteesta riittää silti pitkään iloa kiitos hienovaraisen suihkeen. Litteä pullo on helppo ottaa matkoille mukaan.


SILMÄT

Päätin heti, että käytössäni tulee olemaan vain yksi meikkipaletti. En ole mikään väri-iloittelija vaan luonnolliset sävyt ovat eniten makuuni. Olin pitkään käyttänyt Jane Iredalen luomivärejä, mutta nyt tuli kuitenkin olo, että halusin kokeilla välillä muuta. Diorin Backstage -paletissa on oikeastaan kaikki mitä meikkipaletilta toivon. Saan tehtyä tällä meikin niin päivään kuin iltaankin. Joukossa on mattoja ja hehkuvia sävyjä. Laatu on loistava ja sävyt ovat todella pigmenttisiä ja pysyvät silmissä koko päivän. Hintakin on kuitenkin samaa luokka kuin Jane Iredalen isommissa luomiväripaleteissa, joissa on kuitenkin vähemmän sävyjä.

Tämän lisäksi minulta löytyy *Giorgio Armanin Eyes to Kill -luomivärinappi sävyssä 05 Stellar (48 €). Tuote on eniten käytössä arkisin. Koostumus on pehmeän voidemaista ja levitän tuotteen ihan sormella luomille. Sävy on vaaleahko, mutta se antaa luomelle hivenen väriä ja kimalletta. Tämä on myös tuote joka riittää niin pitkään, ettei tätä saa käytettyä loppuun ennen kuin se menee pilalle, mutta hajusta tietää milloin on aika ostaa uusi. Minulla on vaikeat luomet, mutta primerin kanssa luomiväri pysyy koko päivän vajoamatta luomivakoon.

Näiden lisäksi kaipaan joskus kunnon hehkua luomelle ja sitä varten kokoelmiini kuuluu *MAC Dazzleshadow Every Day Is Sunshine -nestemäinen luomiväri (28,50 €). Taputtelen glitterimäistä väriä sormin suoraan luomelle, kun haluan jotain extraa. Pysyy hyvin koko päivän, eikä varise silmien alle.

Luomiväriprimeriä vaihtelen, mutta lopulta kokeilujen jälkeen palaan aina Narsiin. Voisin oikeastaan tämän tuotteen kohdalla lopettaa kokeilut ja ostaa vain sitä, josta todella pidän. Tämä muistiin itselle, kun seuraavan kerran tulee aika ostaa uusi. :D 

Kulmakynä on sellainen, että vuosien saatossa olen vaihdellut Anastasian ja Sensain välillä. Lopulta Sensai vei voiton, koska se kestää pidempään, eikä katkeile. *Sensain Styling Eyebrow Pencilista käytän sävyä 03 Taupe Brown (TARJOUS 39,50 € norm. 41,40 €). 

Kulmieni kiinnitykseen käytettävää tuotetta on tullut vaihdeltua, mutta nyt on pitkästä aikaa tuote, jonka ostin entisen loputtua uudestaan. Tärkeintä itselleni on, että tuote pystyy pitämään kulmat paikoillaan kelissä kuin kelissä koko päivän, ilman, että kulmakarvat näyttäisivät sellaisilta rapeilta vaan tuloksen pitää olla luonnollinen. *Too Facedin Fluff & Hold Brow Wax (30 €) pitää kuin tauti. Vahamainen koostumus jättää kulmakarvat kuitenkin pehmeiksi. Tämähän toimii myös niillä, jotka tykkäävät laminoiduista kulmista, koska tällä voi nostaa karvat pystyyn ja tämä pitää ne siinä asennossa todellakin koko päivän. :D

En omista rajauskyniä yms. En tee oikeastaan koskaan rajauksia, mutta jos tulee tunne, että haluan, teen ne luomiväripaletin tummimmalla sävyllä.

Ripsiväri tuskin tulee yllätyksenä? *Sensain Lash Volumiser -mascara (TARJOUS 38,50 € norm. 40,70 €) on se, jolla saat Sensain ripsiväreistä näyttävimmät ripset. 



POSKIPUNAT, AURINKOPUUTERIT JA HIGHLIGHTERIT

Kuten sanoin huulituotteita on edelleen makuuni liikaa. Pyrin siihen, että minulla olisi vain yksi huulikiilto ja yksi huulipuna. Kuitenkin nykyinen määrä on maltillinen, jos ajattelee, että muutama vuosi takaperin minulta löytyi huulituotteita kymmenittäin puhutaan luultavasti lähemmäksi sadasta tuotteesta... Värikkäämmissä tuotteissa arvostan sitä, että ne pysyvät huulillä hyvin, lisäksi suosin tuotteita, joiden aplikaattorilla saa myös rajattua huulet, joten erillinen huulikynä on turha. 

*Lancômen L'Absolu Rouge Drama Ink -huulipunissa (35 €) on todella miellyttävä ja erilainen koostumus. Koostumus on vesi-öljymäistä, joten lopputulos on todella pigmenttinen, mutta paljon ohuempi kuin normi huulipunassa. Teräväkärkisellä aplikaattorilla saa tehtyä rajaukset ja puna pysyy huulilla useita tunteja. Huulet tuntuvat pehmeiltä. Lopputulos ei ole ihan matta vaan aavistuksen kuultava. Jos haluan todella kuultavan luonnollisen lopputuloksen taputtelen tuotetta sormilla huulille. Klassisen punaisen huulipunan virkaa toimittaa sävy 525 French Bisou ja arkikäyttöisempi persikkaisen nude sävy on 555 Soif De Vivre. Näiden lisäksi meikkipussista löytyy Dior Addict Lip Tint sävyssä 641 Natural Rose ja Chanelin värillinen huulivoide sävyssä 918 My Rose. Lempihuulikiiltoni on *Buxomin Full-On Plumping Lip Cream sävyssä Mudslide (26 €). Ostan tätä uudestaan, enkä oikeastaan ole katsellut vuosiin muita kiiltoja.

Aurinkopuutereita löytyy kaksi, joista toista voi käyttää myös poskipunana. Chanelin Les Beiges Healthy Glow Bronzing Cream loppuu tuskin koskaan. Guerlainin Terracotta Bronzing Powder Ligh taipuu persikkaisen sävyisenä tarvittaessa myös poskipunaksi.

Poskipunissa voisi myös vähentää, uskon, että yksi tai maksimissaan kaksi tuotetta olisi tarpeeksi. Tällä hetkellä kuitenkin jäljellä ovat Nars Orgasm, jota olen käyttänyt vuosi, samoin kuin Chanelin Reflexia. Reflex on muuten oiva, jos koet Orgasmin liian hehkuvaksi, niin Chanel on todella samanlainen mutta hillitympi ja ehkä aavistuksen persikkaisempi. Koska nämä kaksi ovat hehkuvia, niin minulta löytyy myös yksi matta poskipuna Joe Blascon Flamingo, mutta sävy on valitettavasti lopetettu. Kaikki matat suosikkini lopetetaan, niin kävi myös Jane Iredalen Flawless sävylle. Mietin, että pitäisi vielä tilata tämä jostain, kun joissakin harvoissa paikoissa on vielä varastoa jäljellä.

Highlightereita on jäljellä kaksi, joista molemmat ovat voidemaisia, mutta hyvin erilaisia. *Sensain Supreme Illuminator (TARJOUS 50,50 € norm. 53,10 €) on tuote jota ostan aina uudestaan. Levitän voidemaisen hehkuvan tuotteen sormin niihin kohtia kasvoille joihin haluan hehkua. Hehku on hillyttyä. Vaikka Chanelista olisi mitä mieltä tahansa, niin jostain syystä he osaavat kehittää varsinkin meikeissä joitain niin innovatiivisia tuotteita, että toiset lähtevät sitten kopioimaan ideoita. Kaikkihan tietävät, että Marilyn Monroe käytti highlighterinaan vaseliinia. Vaseliinin ongelma on se, että se alkaa ihon lämmössä sulamaan, eikä pysy paikoillaan niin hyvin kuin toivoisi ja sitten muukin meikki kärsii. Chanel sitten pisti vaseliinin puikkoon. Toki tämä ei ole pelkkää vaseliinia. Baume Essentiel Multi-use glow stick transparent (47 €) on puikossa täysin väritöntä vaseliinin näköistä ainetta, mutta kovempaa. Mutta siis WOW, millään ei saa yhtä lasimaista hehkua iholle kuin tällä, ilman helmiäismäistä hohtoa. Mikään tuote ei anna yhtä lasimaisen näköisiä poskipäitä kuin tämä. Lisäksi se pysyy iholla koko päivän. Taputtelen tuotetta suoraan puikosta niihin kohtiin, joita haluan korostaa esim. poskipäät, kulmaluut, nenän varsi jne. Täydellinen, jos et tykkää helmiäisestä kasvoillasi, mutta haluat silti tervettä luonnollista hehkua.

Kuinka paljon meikkejä omistat? Näyttääkö tämä sinusta paljolta vai vähältä?

HUOM! Tuotteiden hinnat ovat olleet voimassa juttua kirjoittaessa, enkä vastaa niiden muutoksista. 










Tuokaa takaisin!


Syytän keski-ikääni, mutta viime aikoina mielessäni on pyörinyt usein muutamia tuoksuja, joista antaisin mitä vain, jos brändit toisivat ne takaisin markkinoilla. Ihmettelen suuresti, etteivät merkit ole vielä tarttuneet suuremmin tähän, nyt kun tuoksut ovat uudelleen pinnalla ja ehkä suositumpia kuin koskaan. 

Vaikka oma lähes sadan tuoksun kokoelma on vaihtunut muutamaan tuoksuun, minut saisi luultavasti aika helposti lankeamaan ostoksiin tuomalla kaupan hyllyille nostalgisia tuoksuja. 

Tiesitkö, että Nina Ricci oli 90-luvun puolessa välissä brändi, joka teki ihan mielettömiä tuoksuja? Jostain syystä juuri tuon ajan parhaat tuoksut lopetettiin 2000-luvun alkupuolella, eivätkä ne ole enää tehneet paluuta. Sen sijaan brändi myy aika mitäänsanomattomia tuotteita ja toistaa itseään kuten monet muutkin. Ainoa myynnissä oleva Nina Riccin tuoksu mistä todella pidän on Nina. Se on ollut myynnissä pian 20 vuotta, joten siinä on itselleni sellaista tiettyä nostalgisuutta. Se on helppo tuoksu, joka sopii oikeastaan jokaiseen tilanteeseen. 

Sen sijaan ne tuoksut joita kaipaan; Deci Dela, jo pelkkä pullo oli pelkkää taidetta. (Linkkaan tuoksut joita kaipaan Fragrantican sivuille, josta pääsette tekin tarkemmin katsomaan niitä, nämä eivät ole mainoslinkkejä.) Tuoksu lanseerattiin vuonna 1994 ja suorastaan uin siinä ammattikouluvuosinani 1996-98. Deci Delaa oli ylläni, kun menin ensimmäisen kerran baariin.Voin edelleen haistaa sen, samalla kun taustalla soi Janne Hurmeen Tinasormus. :D  Kun tuoksu jäi pois markkinoilta, tilalle ei ole tullut mitään edes etäisesti sitä muistuttavaa. Hedelmäisen makea, puuterinen ja puinen tuoksu, joka ei ollut helppo, mutta koukuttava. Tuohon aikaan Nina Ricci teki myös hienoimman vihreän hedelmäisen ilmavan tuoksun, mitä on koskaan tehty. Tätä koskee sama kuin Deci Delaakin, mitään tämän kaltaista ei ole enää koskaan nähty tuon jälkeen. Les Belles de Ricci oli pakattu söpöön kirkkaan vaalean vihreään kissapulloon. Täydellinen kesätuoksu, joka on ehkä sellainen tuoksu, jota on eniten ikävä. En käsitä miten tällainen mestariteos lopetettiin, oli vielä aikanaan todella suosittu. Tuohon aikaan kosmetiikasta ja tuoksuista keskusteltiin suomi24-palstalla. Oi niitä aikoja!


Escadan kesätuoksuista edelleen eniten ikävä on Sunny Fruttia. Vuoden 1998 kesätuoksu on tavallaan tyyliltään todella lähellä Nina Riccin Les Belles de Riccia, vaikka ne ovatkin ihan omia tuoksujaan. Nimi kertoo kaiken, hedelmäisen trooppinen cocktail. Elän tämän suhteen aivan pienessä toivossa, sillä Escada tuntuu olevan ainoita brändejä, jotka ovat ymmärtäneet oman ikäisteni nostalgian kaipuun, mutta niin, että ne tuotteet iskevät myös nuorempiin.

Sitten voidaankin puhua hetki L'Or de Torrente EdP:sta. Ennen Black Opiumia tämä oli kaikkien kahvituoksujen äiti. Sain tästä näytteen vuonna 2005 ensimmäisellä Karibian reissullani kosmetiikkaliikkeestä, kun ostin muita tuotteita. Palasin ostamaan seuraavana päivänä välittömästi ison pullon. Tätä ei muistaakseni tuohon aikaan saanut Suomesta, mutta silloin oli jo nettikauppoja mistä tilata. L'Or de Torrente oli ehkä ensimmäinen sellainen "aikuisen naisen" tuoksu, johon ihastuin. Tuoksu kesti iholla lähes ikuisesti, mutta se ei ollut hyökkäävä vaan pehmeän voimakas. Näitä pulloja näkee edelleen myynnissä second handina, mutta hinnat ovat kovia, enkä ole oikein valmis maksamaan edes nostalgian vuoksi tuoksusta, josta ei ihan varmaksi tiedä onko se kunnossa.

Versacen Versus Time for Pleasure oli 2000-luvun alkupuolella jokaisen 20-30 ikävuoden välissä olevan ykköstuoksu kesällä. Hedelmäisen makea tuoksu, jota suihkauteltiin ympäri kroppaa useampi suihkauksia, sillä 125 ml:n pullo ei ihan heti loppunut. Versace tekee nykyään makuuni todella tympeitä tuoksuja verrattuna 2000-luvun alkupuoleen. Ainoastaan miesten tuoksuissa ovat onnistuneet viime vuosina. 

Toinen samanlainen ympäri kroppaa suihkuteltava jättipullo oli Diorin Sweet Sun. Tämä oli Guerlainin Terracottan ja Estee Lauderin Bronze Goddessin rakkauslapsi. Siinä oli vaan hivenen enemmän sitruksisuutta ja lämmintä mausteisuutta mitä noissa kahdessa. Täydellinen rantatuoksu. Mutta niinkuin kaiken hyvän, tämänkin taival loppui jo aikoja sitten.

Emanuel Ungaron Apparationiin tutustuin myös yhdellä Karibian reissulla. Maailman ehkä rumimmassa pullossa oleva tuoksu on todella uniikki. Samaan aikaan makea, lämpimän mausteinen ja omaan nenään hivenen saippuainen. Tuoksua saa edelleen second handina jopa todella edullisesti, mutta tämänkin lopetuksesta on niin kauan aikaa, ettei niiden laadusta ole varmuutta, jos ei pääse itse haistelemaan. Monissa väri näyttää pulloissa oudon samealta, sillä muistaakseni tuoksunesteen väri oli alkujaan väritön. 

Viimeinen mestariteos jota todella kaipaan on Laura Biagiottin Emotion. Tässä oli myös niin uniikki tuoksu, että eipä tullut aikoinaan mieleen, että nykymaailmassa kun kaikki tuoksut toistavat toisiaan, on ollut olemassa tuoksu, jonka hienouteen ei enää tunnuta pääsevän. Vai mitä sanotte makeasta tuoksusta, jossa on todella paljon iriksen puuterisuutta, trooppisuutta ja samalla jotain hyvin maanläheistä. Kielo toi tuoksuun puhtautta. Tämä oli tuoksu johon ei päässyt oikein käsiksi edes useilla käyttökerroilla, muuta kuin sen, että se tuoksui taivaalliselta. Tuoksu kesti iholla seuraavaan päivään.


Mitä tuoksua olet jäänyt kaipaamaan?


Kuvat: Pexels

Onko luksusmerkkien aika ohi?

Luksusmerkkien ympärillä on kuohunut paljon viime aikoina. Tosin en ole huomannut tapahtumista juurikaan artikkeleita Suomen mediassa. Keväällä ilmestyi BBC:n artikkeli, jossa paljastui isojen yritysten lapsityövoiman käyttö jasmiinin poiminnassa. Dzinni kirjoitti tästä kattavammin keväällä blogissaan. Suosittelen lukemaan, sillä juttu sai ainakin minut ajattelemaan. Olen jo pidempään ostanut tuoksuja vähemmän ja nekin vähät pienemmiltä brändeiltä. Tuon jutun jälkeen oli helppo todeta, että valitsemani suunta on oikea. 

Samaan aikaan kuin esim. TikTok saa aikaan se, että yhä nuoremmilla ja nuoremmilla pitää olla päällä luksusmerkkien tuotteita, on brändien ympärillä alkanut kuohumaan. Luulen, että tällä hetkellä kohuissa on raapaistu vain pintaa.

Pinnan alla on kytenyt jo pidempään. En ole ostanut luksuslaukkuja vuosikausiin tai oikeastaan vuosikymmeneen, koska viimeisin hankintani oli vuonna 2011. Vuosien kuluessa mieleni on vähitellen kääntynyt siihen, etten tarvitse niitä enää elämääni. Perustelin aiemmin ostamista laadun vuoksi, mutta laatua saa myös halvemmalla. Luksustuote ei määrittele sitä kuka olen tai menestystä elämässäni. Olen huomannut, että monet laukkujen keräilijät ovat alkaneet myydä kokoelmiaan. Syitä on monia. Yksi on varmasti koronapandemia. Sen aikana monet alkoivat miettimään omaa kulutustaan ja sitä, miksi ihmeessä maksan tuotteesta näin paljon? Sehän on vain laukku tai vaate. Monet ovat lopettaneet luksuslaukkujen- ja vaatteiden oston, koska elinkustannukset ovat nousseet ja samaan aikaan myös luksustuotteiden. Jostain on tingittävä ja helpoin kohde on luksustuotteet. Monet ovat lisäksi huomanneet, ettei uusien tuotteiden laatu ole läheskään yhtä hyvä kuin heidän omistamien vanhempien tuotteiden. Olen katsellut videoita, miten muutaman kerran käytetyt luksuslaukut ovat hajonneet, ne laukut, jotka ennen perittiin, koska ne kestivät.


Keväällä ja kesällä alkoi kuohumaan Diorin ja Armanin ympärillä, myös 12 muuta muotibrändiä on tällä hetkellä tutkimuksen alla.  Diorin omistaa LVMH, jonka tytäryhtiöitä ovat mm. Louis Vuitton, Dior, Fendi, Céline, Loewe jne. 

Paljastui, että luksuslaukkuja varten on omia hikipajoja Euroopassa, missä laukut valmistetaan. Eli se, että tuotteessa lukee Made in Italy tai Made in France, ei ole mitenkään tae siitä, että tuote on tehty EU:n säädösten mukaan, koska brändit voiton himoissaan eivät välitä tutkia (tai eivät vain yksinkertaisesti välitä) alihankkijoidensa työolosuhteita. Se jolta saa halvimman diilin, se otetaan. Milanon ulkopuolella tehtiin ratsia tehtaalla, josta paljastui, että työntekijöinä toimi paperittomia henkilöitä, jotka tekivät töitä yötä päivää epäinhimillisissä olosuhteissa. Koneista oli jopa poistettu turvallisuuslaitteet, jotta työntekijät pystyisivät työskentelemään nopeammin.

Ainahan olemme tienneet, että luksustuotteiden hinnassa on paljon ilmaa, mutta ainakin itselle tuli yllättyksenä kuinka paljon.  Olin vähän naiivistikin ajatellut, että on niissä ainakin joku 60 % "ilmaa" tai todellisuudessa se osuus jonka maksan brändistä brändille. Brändin saama voitto on paljon enemmän. Tämän mahdollistaa se miten epäinhimillisissä oloissa luksustuotteita tehdään. Paljastui, että monen himoitseman Diorin laukun, joka maksaa kaupassa 2600 € valmistus maksoi kaikkine kuluineen vain 53 €. Siitä voi sitten laskea, paljonko brändi saa laukusta itselleen ja paljonko on tuottajan osuus. Armanin laukkuja myytiin kaupassa 1800 € arvolla, valmisti ne kiinalainen tavarantoimittaja 93 eurolla, joka sitten myi sen samaiset laukut brändin "middlemanille" 250 eurolla. Lukuja jotka todellakin saivat ajattelemaan luksuslaukkujen älyttömyyttä, puhumattakaan epäeettisyydestä miten niitä valmistetaan. Tähän sopii loistavasti sanonta, ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.


Kun näitä uutisia isoista yrityksistä tuntuu tippuvan tasaiseen tahtiin, se herättää ajatuksia. Siihen on syynsä, miksi ne ovat isoja. Voiton teko ratkaisee ja se tehdään hinnalla millä hyvänsä. 

Linkkaan tähän vielä artikkeleita laukkutehdastapauksesta. Kannattaa lukea, koska niistä paljastuu vielä tarkemmin tämä todella kyseenalainen toiminta. Artikkeleita ja jopa videoita ratsiasta löytyy aiheesta lisää, kun googlettaa luxury handbags scandal.


BUSINESS OF FASHION ( juttu on osin maksumuurin takana, mutta näkyvissä kuvia tehtaalta)

Omistatko luksuslaukkuja? Millaisia ajatuksia paljastunut skandaali herättää?






Viisi unohtumatonta tuoksua

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Hobbyhall.fi-verkkokauppa

Tuoksuja saa nykyään näppärästi tilattua verkosta, jos lähin myymälä ei ole lähellä. Tietyt brändit ovat ovat helposti saatavilla, mutta toiset brändit ovat eksklusiivisia, eikä heidän tuotteitaan saa ostettua ihan joka paikasta. Hobbyhall.fi-verkkokaupassa on valikoimissa kattava kokonaisuus eri merkkien tuoksuja – niitä ekslusiivisia brändejä kuin meille kaikille tuttuja. 

Valitsin verkkokaupan valikoimista viisi unohtumatonta tuoksua. Toisia niistä voisi sanoa modernin ajan klassikoiksi, mutta mukana on myös uudempia, ehkäpä tulevaisuuden klassikoita.


Chanelin tuoksuja ei pysty ostamaan ihan mistä vain, mutta ne kuuluvat Hobbyhall.fi-verkkokaupan valikoimiin. Kun Chanelin tuoksuista puhutaan, uudemmista tuoksuista Coco Mademoiselle-tuoksut ovat nousseet todellisiksi 2000-luvun klassikoiksi. Tuntuu uskomattomalta, että Coco Mademoisellen lanseerauksesta on aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen suositusta tuoksusta on tehty erilaisia variaatioita, joista viitisen vuotta sitten lanseerattu Coco Mademoiselle Eau De Parfum Intense on itselleni se mielenkiintoisin. 

Itämaisen puinen tuoksu yllättää ripauksella hedelmäistä ja vaniljaista makeutta. Muistan, kun aikoinaan kokeilin tuoksua ensimmäisen kerran. Se ei heti räjäyttänyt tajuntaani, mutta vähitellen olin koukussa. Tietynlainen pehmeys, tekee siitä helposti lähestyttävän ja monipuolisen käyttää. Sopii käytettäväksi vuoden ympäri aamuin illoin. 

Tuoksun alku on raikkaan sitruksinen – appelsiinia, bergamotia ja sitruunaa. Sydämessä ruusua, hedelmäisiä vivahteita ja jasmiinia. Pohja on syvä ja pehmeä, hyvin chanelmainen – patsulia, vaniljaa, tonkapapua, myskiä ja labdanumia. 


Toinen klassikkomerkki verkkokaupan valikoimissa on Dior. Miss Dior Rose N'Roses on 2020-luvun mielenkiintoisimpia tuoksulanseerauksia ruusutuoksujen ystäville. Nimen kekseliäisyys saa vanhalle Gunnari-fanille hymyn huulille. Tuoksusta tulee ensinuuhkaisusta mieleen aamukasteinen ruusutarha. Rose N'Roses on raikkaan ruusuinen ja pirskahtelevan kirpeä tuoksu. Saatat pitää tästä, vaikka muuten et ruusuisista tuoksuista välittäisikään. Pidän tätä uuden ajan ruusutuoksuna, kaukana on ruusuinen puuterisuus, jota monet vierastavat.

Alkutuoksussa kurjenpolvea, mandariinia ja bergamotia. Sydäntuoksu on ruusuinen. Pohjalla pehmeää valkoista myskiä. 


Piti ihan tarkistaa, mutta olen käyttänyt Dolce & Gabbanan Pour Femme Eau de Parfumia lähes kymmenen vuotta. Tuoksussa viehättää sen monipuolisuus. Käytän sitä ympäri vuoden, fiiliksen mukaan. Tuoksu sopii täydellisesti deittituoksuksi. Se on pirskahteleva, leikkisä ja syötävän makea. Omalaatuinen ja rakastettava. 

Alkutuoksu alkaa mehukkaalla vadelmalla, nerolilla ja mandariinilla. Sydäntuoksu on kukkainen –  jasmiinia ja appelsiinin kukkaa. Pohja on suorastaan syötävän herkullinen ja pehmeä – vaniljaa, vaahtokarkkia, santelipuuta ja vaniljaiselta tuoksuvaa heliotrooppia.

Saan tuoksua käyttäessäni usein kehuja, mikä on nykyään harvinaista. Luulen, että tuoksun pehmeys ja tasapainoisuus tekevät siitä monen nenään sopivan. 


Vuosituhat ei alkanut yhtään hullummin, sillä silloin luotiin yksi tämän ajan tuoksuklassikoista Ralph Laurenin Ralph. Käytin Ralphia paljon parikymppisenä, mutta nenässäni se on kestänyt aikaa. Se istuu edelleen käyttööni yhtä hyvin parikymmentä vuotta sitten, vaikka välissä olikin pitkä tauko. Tuoksu edustaa minulle iloisuutta ja kepeyttä. Se saa aina hymyn huulilleni, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Tykkään käyttää Ralphia varsinkin aamuisin sen mieltä nostattavan pirteyden vuoksi. 

Ralph avautuu osmanthuksella, omenan lehdillä ja mehukkaalla mandariinilla. Sydän on raikkaan kukkainen – keltaista freesiaa, magnoliaa ja boroniaa. Pohjalla myskiä ja puuterista iiristä. Tuoksu on EdT, mutta se kestää iholla pitkään – kahdeksisen tuntia tai jopa enemmän. Tämä on niitä tuoksuja, joissa hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdillaan. 


Jos pitäisi listata tuoksujen TOP 10, niin Hugo Bossin Deep Red pääsisi sille listalle heittämällä. Olen käyttänyt tuoksua monta pullollista, joten kertokoon se jotain. Deep Red lanseerattiin 2000-luvun alussa, jolloin tehtiin monia tänäkin päivänä suosittuja tuoksuja. 

Deep Red on nimensä mukainen – tumma ja syvä. Se on tasapainoinen ja pehmeä. Jostain syystä tuoksu ei ikinä lopeta yllättämästä minua. Se on kiehtova, koska päivästä riippuen haistan siinä voimakkaammin eri vivahteita. Toisina päivinä se on nenääni erittäin vaniljainen, toisina päivinä taas hedelmäisempi. 

Alkutuoksu on mehukkaan hedelmäisen marjaisa – veriappelsiinia, mustaherukkaa, klementiinia, päärynää ja mandariinia. Sydän on hienostuneen kukkainen, pienellä mausteisella twistillä – inkivääriä, tuberoosaa, freesiaa ja hibiskusta. Pohja on makean pehmeä – santelipuuta, vaniljaa, myskiä ja seetriä

Deep Red on omaan makuuni talvituoksu. Sen lämpö ja pehmeys tekevät siitä täydellisen kirpeisiin pakkaspäiviin. Huomaan tarttuvani pulloon usein varsinkin joulunaikaan. 

Näitä ja monia muita uusia sekä vanhempia unohtumattomia tuoksuja voit tilata Hobbyhall.fi-verkkokaupasta TÄÄLTÄ.

Tilaatko tuoksuja netistä? Oliko ylläolevista tuoksuista sinulle jokin tuttu?



Nämä kosmetiikkabrändit eivät kiinnosta



Linda teki jokin aika postauksen kosmetiikkabrändeistä, jotka kiinnostavat häntä ja mitkä taas ei. Postaus oli toteutettu brändeistä, joita hän ei itse ollut käyttänyt vaan mielipiteeseen vaikuttivat omat fiilikset ja mielikuvat brändeistä. Tämän postauksen inspiroimana ajattelin kertoa teille itselleni ennestään tuttuja kosmetiikkabrändejä, jotka eivät enää kiinnosta itseäni ja syitä tähän. Tämän postauksen tarkoitus ei ole millään tavalla tarkoitus herjata tai vähätellä mitään brändiä. Syyt miksi ne eivät enää kiinnosta, ovat omat tarpeeni ja mieltymyksieni muuttuminen vuosien saatossa. 

Mitkä kosmetiikkabrändit eivät kiinnosta minua?


YSL, Dior, Chanel, Guerlain... – En voisi enää kuvitellakaan käyttäväni kyseisten brändien ihonhoitotuotteita. Sen sijaan meikkejä ja tuoksuja kyllä heiltä ostan. Vielä kymmenen vuotta sitten rakastin selektiivisten brändien ihonhoitoa, se oli arkipäivän ylellisyyttä, joka teki minut jollakin tapaa onnelliseksi. Vuodet ovat muuttaneet mieltymyksiäni. Enää en voisi kuvitellakaan hoitavani ihoani kyseisten sarjojen tuotteilla. Itseeni vetoaa enemmän ihonhoitoon keskittyneet brändit ja nekin mielellään mahdollisimman pienellä tuoksukuormalla. En enää hae ylellisistä pakkauksista ja parfyymimäisestä tuoksumaailmasta täydennystä ihonhoitoelämykseeni.

Whamisa – Tämä kirpaisee. Whamisan uudistus on itselleni edelleen yksi isoimpia pettymyksiä viime aikoina. Tuoksumaailma muuttui voimakkaammaksi, koostumukset monissa tuotteissa huonommiksi, enkä oikein ymmärrä niitä pakkauksiakaan, vaikka ei niillä ole enää itselle niin väliä. Olen kokeillut myös uusia tuotteita joita brändiltä on ilmestynyt, mutta nekin ovat olleet pettymyksiä tavalla tai toisella. Muistatte varmaan surullisen kuuluisan huulibalmin?

Neal's Yard Remedies – Luonnollista ja vähemmän synteettistä. Iskulause joka ei tehoa minuun. Pelotellaan syövillä ja puhutaan kemikaaleista. En vaan voi sietää tällaista markkinointia. Eikä se ole enää nykyaikaa, perustella näin omaa paremmuuttaan muihin verrattuna. Brändi tuntuu muutenkin hivenen jämähtäneen koostumuksineen sinne 80-luvulle, milloin brändi on perustettu. Heillä on kuitenkin laaja uskollinen käyttäjäkunta. Vääränlainen markkinointi on itselleni syy olla ostamatta.

The Body Shop  – Niin paljon kuin vuosien aikana olenkin kirjoittanut ja käyttänyt The Body Shopin tuotteita. Niitä ei ole varmaan pariin vuoteen enää löytynyt hyllystäni. Suosin vartalolle tarkoitetuissa tuotteissa paljon tuoksuttomuutta, koska en halua vartalotuotteiden lisäävän tuoksukuormaa käyttämäni tuoksun kanssa. Voisin silti ajatella joskus ostavani suihkugeelin, jos ilmestyisi joku oikein herkullinen tuoksu ja fiilistellä sitä kesäaikaan. 

Lush – Muistaako joku vielä Lushin? Brändi teki puolitoista vuotta sitten todella rohkean päätöksen jättäytyä pois sosiaalisesta mediasta. Nostan todella paljon hattua tälle päätökselle. Olisinpa itse yhtä rohkea. Pyörittelen nimittäin lähes päivittäin ajatusta, että jättäisin vain blogin ja lopettaisin sosiaalisen median päivittämisen kokonaan Twitteriä lukuunottamatta. Miksi Lush ei sitten kiinnosta? Brändin tuotteet eivät vain sovi enää mitenkään päin nykyiseen ihonhoitofilosofiaani ja ajatukseen siitä, millaisia tuotteita tykkään käyttää. Kiinteä shampoopala on kuitenkin sellainen, jonka edelleen silloin tällöin ostan, mutta muuten brändi ei kiinnosta.

MAC – Muistan ajan, kun vuosia vuosia sitten olin merkistä innoissani. Seurasin tiukasti kaikki uutuudet ja keräilin Limited Edition -huulipunahylsyjä. Nyt en ole vuosikausiin ostanut brändiltä mitään, eikä se kiinnosta minua enää mitenkään. Luulen, että isoin hype taitaa olla muutenkin ohi. Luultavasti brändin kuuluminen monen ammattimeikkaajan meikkipussiin kantaa pitkälle. Nykyään en enää jaksa innostua jatkuvista uutuuksista tai värileikeistä. Tykkään enemmän ostaa niitä tuttuja hyväksi havaitsemiani jonkun mielestä tylsiä meikkejä. Meikkaamisessa minulla vahva oma minimalistinen tyyli, eikä MAC brändinä oikein vastaa siihen, vaikka tuotteet ovat suurilta osin laadukkaita.

Biotherm – Pelkkä nimen kirjoittaminen nostaa muistoja pintaan. Tämä oli ensimmäinen hivenen kalliimpi brändi jonka ihonhoitotuotteita aloin alle parikymppisenä käyttämään. Tuolloin oli vaihe, että lähes kaikki käyttämäni ihonhoitotuotteet olivat Biothermilta. Biothermin tuotteissa käytetään edelleen monia mielenkiintoisia raaka-aineita, mutta myös paljon denatoruitua alkoholia, joka auttaa tuotteita tuntumaan iholla niin kevyeltä ja nopeasti imeytyvältä. En haluaisi kuitenkaan jokaisen päivittäin käyttämäni tuotteen sisältävän tuota ainesosaa, sillä vaarana voi olla, että denaturoidun alkoholin vuoksi iho ei lopulta pysty sitomaan itseensä entiseen tapaan kosteutta. Samalla ihon oma suojakerros heikentyy.

Foreo – Ihonhoidossa erilaisten laitteiden aika on ohi. Totuus on se, että ilman yhtäkään laitetta ihoni näyttää paremmalta kuin koskaan. Ihonhoito on edelleen hemmottelua, mutta tykkään silti pitää sen yksinkertaisena. Omat sormet ja kädet toimivat parhaiten. Jos haluan käytettävän iholleni jotain laitetta, varaan laitteen sisältävän kasvohoidon ammattilaiselta.



Mitkä kosmetiikkabrändit eivät kiinnosta sinua? Löytyikö listaltani sinun suosikkibrändejä?


Kuvat: Pexels

Parhaat – kesäkuu'19

*Dior oma, muut PR-näytteitä.

Se on sitten kesäkuu tältä vuodelta ohi, itselläni jopa hivenen haikeuttakin sen johdosta, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä pari kuukautta. Itseasiassa vuosien saatossa kesäkuun jälkeen elokuu on noussut lemppari kesäkuukaudekseni ohi heinäkuun. Nuorena inhosin elokuuta, koska silloin oli aina edessä kouluun paluu, mutta nyt aikuisena elokuussa on ihan omanlaistaan taikaa.

Kesäkuussa olin reissussa ja samalla pidin ihonhoitoni hyvin yksikertaisena. Ihastuin yllätyksekseni uuteen kevyempään meikkipohjaan pitkän Missha-kauteni jälkeen. Olin itseasiassa katsellut meikkivoidetta pidemmän aikaa ja lopulta rohkaistuin ostamaan sen omakseni. 


*Avène Eau Thermale – Avène Thermal Spring Water Spray on todellinen kosmetiikan klassikko. Sitä on saatavana kolmessa eri koossa ja näin kesäaikaan 50 ml:n koko on todella näppärä kuljettaa laukussa mukana. Raikastava, pehmentävä, hajusteeton ja rauhoittava terveyslähdevesisuihke sopii hyvin niin haavoille, ihovaurioille, ihon punoitukseen- ja ärsytykseen. En tiedä käyttääkö joku muu, mutta itse suihkutan mistiä usein säärille epiloinnin jälkeen rauhoittamaan ihoa. Virkistää ja kosteuttaa. 

Dior Backstage Face & Body Foundation – Kun on pitkän aikaa käyttänyt lähes voidemaisia ja paksuhkon koostumuksen omaavia BB-voiteita sellaisia kuin esim. Missha, niin voin sanoa, että tällainen juokseva lähes vesimäinen ohut meikkivoide tuntui omituiselta. Tästä huolimatta meikkivoide myi itsensä minulle heti ensimmäisellä käyttökerralla. Päätin levittää tuotteen sormin, koska se on tuntunut parhaalta tavalta viime aikoina. Ohut meikkivoide peittää ihon virheitä todella hyvin, se on kuin toinen iho, näyttää kuin ei olisi meikkivoidetta lainkaan. Jos haluaa enemmän peittoa, tuotetta voi myös kerrostaa. Kerrostaessa käytän tämän kanssa mielellään Beautyblenderiä, mutta jos en kaipaa paljoa peittoa, tykkään levittää sormin yhden hyvin ohuen ja luonnollisen kerroksen. Ei tee kasvoista liian mattoja, mutta pitää kiillon poissa lähes koko päivän jopa helteellä, joka on hämmentävä ominaisuus. En tarvitse tämän kanssa juuri lainkaan puuteria, kun taas Misshaa en voinut kuvitellakaan käyttäväni ilman. Meikkivoiteessa ei ole suojakerrointa, mutta sillä ei ole väliä, koska käytän kasvoillani kesällä aina vähintään SPF30 aurinkosuojaa. Jos tästä pitää yksi huono asia keksiä, on se, että tuotetta on hyvä ravistaa ennen käyttöä ja kun tuon jälkeen avaan pullon, sieltä automaattisesti toisinaan purskahtaa juoksevaa voidetta ulos. Joka alkaa aavistuksen ärsyttämään, jos sitä tapahtuu useana päivänä peräkkäin.

*Centifolía Éclat de Rose Light Fluid – Ihastuin kevyeen meikin alle sopivaan fluidiin niin paljon, että otin sen myös matkalle mukaan. Tuotteessa ei ole vahvaa ruusun tuoksua, vaikka nimestä voisi niin päätellä vaan siitä tulee mieleen aavistuksen Mádaran SOS-sarjan tuotteet, joissa on makeahko mieto tuoksu. Se ei jää leijumaan kasvoille pitkäksi aikaa. Voide on pakattu näppärään tuubiin, jossa on pumppu. Imeytyy iholle heti ja jättää heleän pohjan meikille. 

*Sensai Total Lip Gloss – En ole varmaan kuukausiin käyttänyt mattoja huulipunia, kiiltoa sen olla pitää. Minulla on muutama mattasävy joista pidän kovasti ja olen tehnyt niistä käyttökelpoisia nykyiseen makuuni lisäämällä päälle Sensain Total Lip Glossia, joka jättää melkein lasimaisen kiiltävän pinnan huulille. Kiilto ei ole tahmea, eikä liian liukas, joten se pysyy hyvin huulilla. Kosteuttaa huulia ja on tuoksuton.

*V 10 Plus Keramidi Puhdistusgeeli – Harvoja puhdistusgeelejä joista pidän, koska ei kuivata ihoa. Soijapavuista eristettyjen keramidien avulla tuote kosteuttaa ihoa, eikä iho jää kiristäväksi. Puhdistusgeeli ei yksinään poista vahvaa meikkiä vaan olen käyttänyt sitä kaksoispuhdistuksessa toisen vaiheen puhdistajana. Puhdistusgeelissä on ihana raikas minttuinen tuoksu, joka on saatu peltomintun lehtiöljystä, vaikka tuote sopiikin herkälle iholle, kannattaa herkän ihon omaavan tiedostaa edellä mainittu. Jättää ihon raikkaan ja pehmeän tuntuiseksi. Miellyttävän raikkauden vuoksi, olen jopa toisinaan korvannut miselliveden käytön aamulla ja pessyt kasvot tällä, jolloin saan mukavan raikkaan aamun aloituksen. 


Mikä oli kesäkuun suosikkituotteesi? Oliko joukossa tuttuja tai kiinnostavia tuotteita?



Parhaat – helmikuu'19

°Sisältää mainoslinkkejä

On helppo huomata, että helmikuussa on vähemmän päiviä, sillä tuntuu, että tämä on suorastaan mennyt kiitämällä ohi. Aloin alkuviikosta ihan laskemaan, että onko oikeasti jo kuukauden parhaiden aika. Huomenna on maaliskuun ensimmäinen päivä, joten tänään on hyvä päivä vetää yhteen helmikuussa eniten käyttämäni ja ihastuttaneet tuotteet. 

Muutama aurinkoinen päivä sai minut fiilistelemään jo kesää ja sehän tiesi sitä, että otin kaapista esiin yhden kesäkauden suosikeistani. Tata Harper vei mukanaan, tuotteista tulen kirjoittelemaan kattavan postauksen myöhemmin. Löysin kaapin perukoilta todella vanhan suosikkini, jonka olin unohtanut ja elelin helmikuun todella yksinkertaisen silmämeikin kanssa.

*Muut tuotteet omia, Laura Geller PR-näyte saatu blogin kautta. Mainoslinkit merkattu °-merkillä. Niiden klikkauksista en saa rahaa, mutta niiden kautta tehdyistä ostoista saan pienen komission. 


Tata Harper Soin Illuminating Moisturizer – Voin heti kertoa, että tässä on tuote, jota joko rakastaa tai inhoaa. Mattaa haluavien kannattaa pysyä tästä kaukana, mutta jos rakastatte tapaani hehkua, niin tässäpä uusi luottotuotteenne. Kyseessä on kosteusvoide, mutta itse luettelisin tämän jopa osin meikkituotteeksi ihonhoidollisilla vaikutuksilla. Lämpimän sävyinen hohtava voide antaa kasvoille highlighter-efektin, ensin mietin, että näytänkö jopa liikaa Tin Manilta, mutta meikin alla käytettynä voide tuo iholla todella kauniin luonnollisen hehkun. Tuotetta voi taputella myös meikin päälle kohtiin joihin haluaa lisähehkua. Hehku tulee voiteen sisältämästä timanttipölystä ja mineraaleista. Tämän lisäksi kevyt voide kosteuttaa ihoa tehokkaasti hyaluronihapon, bambun fermenttien, saflorin olesomien voimin. Aloe vera -pohjaan tehty voide rauhoittaa lempeästi aamuisin ihoa. Tata Harperin tuotteissa on kautta linjan hyvin tunnistettava raikkaan vihreä tuoksu, niin tässäkin. Ilman meikkiä yksinään iholla en voidetta käyttäisi, sillä se on jopa omaan makuuni liian hehkuva, sen sijaan olen sekoittanut sitä muutaman tipan muun voiteen joukkoon tuomaan sopivasti heleyttä meikittöminä päivinä.

Tata Harperia myy mm. Skincity.


Smashbox Cali Palette – Ostin paljon hehkutetun paletin jo syksyllä. Se seisoi kauan käyttämättömänä, enkä ollut oikein ihastunut siihen kaikesta hypestä huolimatta. Kyseessä on siis kasvopaletti, missä on kaksi highlighteria, kaksi poskipunaa ja kaksi varjostussävyä. Highlighterit eivät ole lainkaan sellaisia, joita itse käyttäisin ja vaaleampi sävy, mikä on sopivampi iholleni, ei mielestäni oli tarpeeksi hehkuva vaan lopputulos on hivenen pliisu ja jopa tunkkainen. Lisäksi ainoastaan toinen poskipunasävyistä on sellainen, josta todella pidän. Varjostukset hoidan aurinkopuuterilla ja niinpä paletti jatkoi meikkilaatikkoni kaunistusta käyttömättömänä siihen asti, kunnes tajusin alkaa käyttämään sitä silmämeikissä. 

Jos loppuvuosi meni ColourPopin Yes, please! -paletin kimpussa, niin tämä vuosi on mennyt tehdessä silmämeikkejä Calilla. Olenkin suorastaan elänyt nudeille silmämeikeille mitä tällä saa tehtyä. Päivästä riippuen teen varjostussävyillä joko lämpimän tai kylmän version, vaaleinta highlighteria käytän kulmaluulla, silmien sisänurkissa ja liikkuvalla luomella. Liikkuvalle luomelle sopii myös loistavasti paletin tummempi highlighter, jos haluan syvemmän lookin. Koska pannut ovat isoja, voin vain kuvitella kuinka kauan tämä kestää silmämeikkejä tehdessä... todellista säästöä siis! 

Cali Palettea myy Kicks°.


Laura Geller Gilded Honey – Tämähän tuli luokseni marraskuun Lookfantasticin Beauty Boxissa, jonka sain blogin kautta. Kyseessä on kulttituote, mutta heti kun näin tuotteen livenä, tiesin, että tämä on makuuni liian kultainen highlighteriksi. Se ei kuitenkaan ole estänyt tuotteen käyttöä, sillä jos olen halunnut tehdä Calin kanssa astetta juhlavamman meikin, olen laittanut sormella Gilded Honeyta liikkuvalle luomelle, aivan mielettömän kaunis hehkuva kulta, joka toimii loistavasti luomilla. 

Gilded Honeyta myy mm. Escentual.


Dior Rosy Glow – Lisää kulttituotteita. Muistan ikuisesti kun jokaisen iholle yksilöllisesti sointuva poskipuna tuli vuosia sitten myyntiin. Punasta kohisivat silloin kaikki, nyt vuosienkin jälkeen aina silloin tällöin törmään blogeissa tähän, enkä ihmettele miksi. Olin varmaan vuoden päivät käyttämättä omaani, kunnes pitkän persikkaisen kauden jälkeen kaipasin poskille jotain vielä rakkaampaa ja muistin, että minultahan löytyy Rosy Glow. Olen laittanut tämän aikoinaan täällä blogissa TOP5 -poskipuniini ja kyllä tämä edelleen on siellä paikkansa pitänyt. Jos haluaa raikkaan ja luonnollisen poskipunan, niin räväkästä väristään huolimatta, tämä on juuri sellainen. 

Rosy Glowta myy Kicks°.

Sensai Bronzing Gel – Mitäpä olisi oma kevät ja kesä ilman Sensain Bronzing Geliä. Sensain sävyttävä geeli sisältää peräti 70% vettä, joten sen koostumus on kasvoilla ihastuttavan kevyttä ja ohutta. Tuotteessa on todella mieto sensaimaisen tyylikäs puhdas tuoksu, ihan tuoksuttomaksi en voi tätä sanoa, vaikka tuoksua onkin vain aavistus. Väri on kaunis neutraali ruskea, joka pukee varmasti kaikkia. Lopputulos on läpikuultava ja iho tuntuu levityksen jälkeen kosteutetulta. Sisältää myös pienen aurinkosuojan, mikä on kiva juttu. Sekoitan tuotetta usein meikkivoiteeseen nokareen tuomaan sävyä sekä kuulautta ja raikkautta pohjameikkiin. Tuotetta voi jopa sutia skunkilla meikkivoiteen päälle aurinkopuuterin tapaan halutessaan. 

Bronzing Geliä myy mm. Hajuvesi.fi°.

Oliko joukossa tuttuja tuotteita? Mikä oli sinun helmikuun suosikkisi?


Ostaisitko tuoksun pullon perusteella?


Tuoksubrändeille pullo on merkittävä osa tuotetta. Tuoksuja tulee nykyisin sitä tahtia markkinoille, että tuhansien muiden joukosta on pystyttävä erottumaan edukseen. 

Mutta ostaisinko tuoksua ainoastaan pullon perusteella? Ehkä, jos se näyttäisi koriste-esineeltä, jonka välttämättä haluaisin. Vielä tähän päivään mennessä en kuitenkaan ole ostanut tuoksua pelkän pullon vuoksi. Sen sijaan jos minulla on ollut vaikeuksia päättää kahden tuoksun väliltä, on voiton vienyt se, jonka ulkoasu on miellyttänyt silmääni enemmän. Arjessa huomaan helposti tarttuvani tuoksuihin, joiden ulkoasu sillä hetkellä miellyttää silmääni, vaikka lopullinen päätös tuoksun valinnasta riippuu aina kulloisenkin päivän fiiliksestä. 

"Pullo on hyvä esimerkki siitä, miten hieno muotoilu kestää aikaa vuosikymmeniä, vuosisatoja ja vuosituhansia."

Tuoksupullot ovat huikeita muotoilijoiden taidonnäytteitä. Otetaan esimerkiksi ylimmässä kuvassa oleva Lancômen La Vie Est Belle -tuoksun pullo. Olisitteko uskoneet, jos sanon, että pullo on kehitetty jo vuonna 1949, vaikka ensimmäinen La Vie Est Belle ilmestyi 63 vuotta tuon jälkeen. Pullon tarina alkoi siitä, kun Lancômen perustaja Armand Petitjean pyysi taiteellista johtajaa George Delhommea luomaan naisen auraa symboloivan pullon. Useiden luonnosten jälkeen Delhomme onnistui vangitsemaan onnen olemuksen, viehkeän hymyn lasiksi muotoiltuna. Design jäi vuosiksi arkistoihin, kunnes kristallihymy kaivettiin esiin ja pääsi näytille La Vie Est Bellen pullossa. Pullo on hyvä esimerkki siitä, miten hieno muotoilu kestää aikaa vuosikymmeniä, vuosisatoja ja vuosituhansia.


Myös Calvin Kleinin Obsessionin taustalta löytyy hauska tarina. Pierre Dinand joka on suunnitellut huikean määrän tuoksuklassikkojen pakkauksia niin Givenchylle, YSL:lleChanelille kuin Lancômellekin sai inspiraation 1980-luvulla rikkoutuneesta golfpallosta, jonka sisällä oli omituista materiaalia, jota käytettiin pehmusteena. Dinandin mukaan se näytti huurteiselta lasilta ja tarjosi kontrastia syvyysvaikutelman luomisessa. Niinpä keskeltä hajonneesta golpallosta tuli inspiraation lähde Obsession pullolle, mutta se tunnettu kaunis meripihkan sävy syntyi tapaamisessa itse Calvin Kleinin kanssa. Dinand oli vieraillut Calvinin asunnossa, jossa yhdessä huoneessa oli antiikkisten kilpikonnankuorien kokoelma, josta suunnittelija sai sitten idean pullon väriin. 

Guerlain ottaa taas paljon inspiraatiota omasta pitkästä historiastaan. Aqua Allegoria -sarjan pullojen teemana on mehiläinen ja mehiläiskenno. Pulloja onkin inspiroinut legendaarinen "bee" -pullo, johon on kaiverrettu 69 kultaista mehiläistä. Eau de Cologne Impèriale (Grace) kultaisine "bee" -pulloineen valmistettiin kunnianosoituksena Napoleon III:n vaimolle Eugenielle vuonna 1853. Mehiläiset ovatkin inspiroineet Guerlainia melkein kahden vuosisadan ajan.

"Eniten ihmetyttää se, että miksi muut brändit eivät ole lähteneet tähän uudelleen täyttöön vieläkään mukaan."

Tänä päivänä varmasti uskaliaampien tuoksupullojen kärkijoukossa ovat Marc Jacobs huikean leikkisillä ja värikkäillä pakkauksillaan. Viktor & Rolfin Bonboneja koristaa massiivinen rusetti, jota voidaan jo pitää eräänlaisena tunnusmerkkinä brändille, puhumattakaan Flowerbombin käsikranaattia muistuttavasta ulkonäöstä. Eikä tietenkään sovi unohtaa Jean Paul Gaultierien jo ikonisia torsoja.

Thierry Mugler toi markkinoille uudelleen täytettävän tuoksupullon Angel-hajuvedelleen jo vuonna 1992, se oli siihen aikaan uutta ja hienoa. Eniten ihmetyttää se, että miksi muut brändit eivät ole lähteneet tähän uudelleen täyttöön vieläkään mukaan. Yhteiskunnassa jossa elämme tällä hetkellä, on kierrätys kunniassa ja mikä olisikaan parempaa turhan jätteen vähentämistä kuin se, että oman lempituoksun pullon voisi uudelleen täyttää liikkeessä? 


Olen aina arvostanut suunnattomasti tuoksupakkauksien lahjakkaita muotoilijoita, sillä saan nauttia heidän työnsä tuloksista kotini pieninä taide-esineinä joka päivä. Muotoilijat jäävät tuoksujen lanseerauksissa turhan usein varjoon, vaikka meistä varmasti jokainen tietää useita tuoksuja juuri pullon perusteella, vaikka ei olisi koskaan itse hajuvettä edes haistanut. 

Miten on, ostaisitko tuoksun pullon perusteella?



Designed by FlexyCreatives