Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuulumiset. Näytä kaikki tekstit
Viisi parasta tuoksua kevääseen
22.2.2024
13.09
*Sisältää mainoslinkkejä
Viimeisimmässä julkaisussa kirjoitin ihon stressitilasta. Omat vinkit ovat olleet viime aikoina enemmän kuin tarpeen. Kiire mikä nyt on, on todellakin itse aiheutettua, mutta se menee onneksi parissa viikossa ohi. Odotan maaliskuun loppupuolta, jolloin minulla on taas aikaa kirjoitella tänne enemmän. Olen kaivannut sitä ihan hirveästi!
Kiire johtuu siitä, että kävi niin iloisesti, että saimme tammikuussa myytyä asuntomme ja kaupat vahvistui muutama viikko takaperin. Olemme asuneet tässä 15 vuotta, joten tavaraa on kertynyt. Tavaroita on nyt ensiksi käyty läpi, ennen kuin päästään varsinaiseen pakkaamiseen. On tehnyt mieli tavaroita läpikäydessä lyödä itseään jatkuvasti lekalla päähän, mitä kaikkea turhaa sitä ihminen voi varastoida. En aio todellakaan kantaa sitä roskaa enää uuteen asuntoomme mukana.
En malta odottaa, että pääsemme uuteen kotiimme. Ollaan molemmat todella innoissamme muutoksesta, joka on muhinut ajatuksissa jo viitisen vuotta, kunnes lopulta viime vuonna päätimme alkaa tositoimiin. Uuden asunnon myötä työmatkat lyhenee molemmilla. Vaikka asunnossa on neliöitä pari vähemmän kuin nykyisessä asunnossamme, saamme vihdoin pitkään haaveilemamme kolmion, jossa on oma työ/kirjastohuone. Lisäksi saan vihdoin haaveilemani avokeittiön. Joten kunhan tämän kiireisen muuttovaiheen jaksaa, on muutos vain hyvästä.
Halusin kertoa tähän alkuun kuulumiset, jos alkuvuoden hiljaisuus on teitä ihmetyttänyt. Hiljaisuus tulee jatkumaan vielä muutaman viikon, mutta sen jälkeen postauksia alkaa tulemaan taas useammin.
Sitten julkaisun otsikkoon, joka vihjaa jo kevääseen. Miettikää, että ensi viikolla on jo maaliskuu. Minulle se on ainakin jo kevättä, eikä talvea. Ajattelin, että tässä vaiheessa olisi kiva jakaa viisi keväistä tuoksusuosikkiani, jotka tukevat mieltä kesän odotuksessa.
*Lancôme Idôle Nectar (58,90-90,90 €) – Todellinen tuulahdus kesästä. mieltä nostattava, makean karkkinen ja kukkainen tuoksu. Ihollani tuoksussa on hedelmäisen mehukas nektarinen vivahde, vaikka tuoksunuoteissa ei ole näkyvissä mitään hedelmäistä. Tämän vuoksi Nectar on tuoksuna erityisen kiinnostava. Tuoksu alkaa hyvin ruusuisesti – ruusulla, turkkilaisella ruusulla ja Grassen ruusulla. Sydämessä karamellia ja popcornia. Pohjalla vaniljaa. Ihollani tuoksu on karkkisen kukkaisa, hieman hedelmäinen ja vaniljainen. Yllättäen Nectar ei ole mitenkään todella ruusuinen, vaan mielestäni se on vain sivuosassa. Haistan myös aavistuksen vihreyttä. Popcorni ei ole ihollani kovin havaittava ominaisuus. Nectarista on parissa vuodessa tullut luottotuoksuni kevätaikaan.
*Jo Malone Nectarine Blossom & Honey (70-140 €) – Jos maailmassa jokin tuoksu suorastaan huutaa kevättä, se on tämä. Eloisa tuoksu on sekoitus hedelmäisyyttä, makeutta ja vihreyttä. Sisältää myös ripauksen puuterisuutta, puutarhan aamukasteeseen verrattavaa vihreyttä, sekä kukkaisuutta, joka ei kuitenkaan ole tuoksussa lainkaan hallitseva ominaisuus. Tuoksu alkaa vihreydellä, mustaherukalla ja appelsiinipuusta saatavalla petitgrainilla. Tuoksun sydämessä nektariinia, sekä black locusta, puun jonka valkoinen kukka muistuttaa tuoksumaailmaltaan mimosaa ja appelsiinin kukkaa. Pohjalla mehukasta persikkaa, luumua ja vetiveria. Ihollani mehukas tuoksu kestää yllättävänkin pitkään 6-8 tuntia.
*Burberry Her (74,90-109,90 €) – Rakastin ysärillä ja vuosituhannen alussa Burberryn tuoksuja. Alkuperäinen Weekend on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkituoksujani. Siitä tulee paljon muistoja. Uusista Her on kuitenkin ehdoton suosikkini. Her on hedelmäinen ja makea, vahvistettuna puisilla, puuterisilla ja myskisillä vivahteilla. Tuoksu alkaa mehukkaasti – mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, kirsikkaa, karhunvatukkaa, mandariinia ja sitruunaa. Tuoksun sydän on kukkainen; orvokkia ja jasmiinia. Pohjalla myskiä, vaniljaa, kashmiria, puisia vivahteita, ambraa, jäkälää ja patsulia. Toimii keväällä varsinkin iltatuoksuna, toki voi käyttää päivälläkin. Ihollani tuoksu on aluksi todella hedelmäinen, mutta se muuttuu päivän edetessä puuteriseksi ja myskiseksi, ripauksella vaniljaa. Kesto ihollani on reilut kahdeksan tuntia.
*Escada Chiffon Sorbet (38,32-71,60 €) – Mitä enemmän olen tässä viime aikoina Escadan uudelleenlanseerattua kesätuoksua käyttänyt, sen enemmän tämä on minusta kevääseen sopiva. Puuterisuus tekee tuoksusta täydellisen kevätpäiviin. Tuoksu alkaa mehukkaasti punaisella omenalla, mustaherukalla, mangolla ja vadelmalla. Tuoksun sydän on kukkainen ripauksella hedelmäisyyttä – jasmiinia, orvokkia, orkideaa, ruusua ja viikunaa. Pohjalla ambraa, seetriä, myskiä, vaniljaa ja santelipuuta. Tuoksu on mielenkiintoinen, siinä on samaan aikaan hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta, mutta omena tuo ripauksen kirpeyttä. Hetken iholla oltuaan varsinkin vanilja, puuterimaisuus ja myskimäisyys alkavat nousta esiin. Ambra tuo tuoksuun syvyyttä. Kesto ihollani on kuutisen tuntia, jonka jälkeen sitä voi huoletta lisätä.
*Lancôme Miracle (50,32-100,40 €) – Rakastuin Miracleen viitisen vuotta sitten uudelleen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Olen iloinen, että klassikkoa löytyy tänäkin päivänä kauppojen hyllyistä, sillä tästä tuoksusta tulee aina hyvälle tuulelle. Kukkainen, sitruksinen, hedelmäinen, trooppinen, varustetuna ripauksella mausteisuutta ja raikkautta. Tämä on siitä jännä tuoksu, että se on tavallaan "helppo", mutta samaan aikaan siinä on kerroksia, jotka tekevät siitä mielenkiintoisen. Tuoksu avautuu mehukkaalla puraisulla litsiä ja ripauksella herkkää freesiaa. Sydän on itämainen – magnoliaa, inkivääriä, mandariinia, pippuria ja jasmiinia. Pohja on puuterisen kermainen – ambraa, myskiä ja jasmiinia. Tuoksuun selkeää energisyyttä tuo kirpeän raikas inkivääri ja pippuri. Silti ehdottomasti tuoksun parasta antia itselle on alun mehevä litsi, ambran tuoma makeus ja magnolian sitruksinen mehevyys. Miraclen kesto ihollani on aina ollut huikea – yli kymmenen tuntia. En ole koskaan kokenut, että Miraclea olisi lisättävä päivän aikana.
Mitkä ovat suosikkituoksujasi keväällä? Onko teillä muilla ollut yhtä suuria muutoksia elämässä viime aikoina?
Kuvat: Pexels
Kesäkuulumisia
6.7.2022
10.20
Miten kesä on mennyt?
No voi kuulkaa...
Moniko vielä muistaa parin vuoden takaisin jalkaepisodini? Tästä oikeasta jalasta on nyt selvästi tulossa toistuva teema, josta en oikein pidä. Viime talvena oli todella liukasta ja liikuttua tuli vähemmän kuin talvisin yleensä. Rakastan kävelyä, mutta talvinen liukkaus on sellainen juttu mitä inhoan. Pari läheltä piti tilannetta on tehnyt minut araksi. Kun kevät vihdoin maaliskuussa koitti, alkoi talviuntaan nukkuneen karhun menojalkaa vipattaa. Kävelimme puolisoni kanssa koko kevään paljon. Monta kertaa viikossa ja usein hyvinkin pitkiä matkoja. Yleensä olen kävellyt vähän millä kengillä sattuu, mutta tänä vuonna kevättalvella ostin oikein vartavasten kävelyyn soveltuvat jalkineet, joten senkin puolen piti olla kunnossa.
Eräänä toukokuun keskiviikkona päivä ennen helatorstaita lähdimme taas kävelylle. Ihan ilman mitään varoitusta aloin tuntemaan jalkapöydässä pistävää kipua, jollaista en ollut ennen tuntenut. Ajattelin, että jospa se on vain rasittunut paljosta kävelystä ja onnuin lopulta kotiin. Seuraava päivä oli vapaata, joten mietin, että sillä se hoituu ja ei muuta kuin perjantaina töihin. Jalkapöytää ei särkenyt levossa, mutta kävely oli kivuliasta ja varpaisilteen nouseminen sattui. Turvottikin vähän. Jalka oli lisäksi kipukohdasta jalkapöydän päältä niin arka, että teki mieli irvistää, kun siitä vähänkään painoi. Kengänlaitto teki todella kipeää. Perjantai meni ontuen töissä, mutta en pystynyt tekemään mitään vähänkään enemmän kävelyä vaativia työtehtävä. Illalla töistä tultua oli pakko varata työterveyslääkärille aika lauantaiksi. Lääkäri sitten tutki jalkaa, mutta siinä ei ollut mitään näkyvää. Heitti kuitenkin ilmoille mahdollisen rasitusmurtuman. Sanoi, että katsotaan viikko, jos ei asetu, niin uutta aikaa. Jalalla voisi alkaa varata, jos siltä tuntuu. Viikko läheni loppuaan ja itsestä jopa tuntui, että jalka saattaisi olla aavistuksen parempi, kipukohta oli edelleen erittäin arka ja turvotus lisääntyi. Uudelleen sitten perjantaina lääkäriin ja kuvaukseen. Murtamahan sieltä paljastui, elämäni ensimmäinen, jos lukuun ei oteta pientä hiusmurtumaa, joka minulla oli isovarpaassa parikymppisenä. Kuvassa toisessa jalkapöydän luussa näkyi yläosassa kohta ihan kuin hius olisi ollut luun päällä. Murtuma oli siisti, mutta hankalassa kohdassa, sillä juuri tuohon kohtaan astuessa varataan melkoisesti painoa, kun jalkaa taivuttaa eteenpäin askeltaessa. Kipsiä ei tarvittu, mutta kirurgin ennuste oli karu. Vältettävä jalalla täyden painon varaamista jopa kuuden viikon ajan ja samalla tukea jalkaa kovapohjaisella jalkineella. Varvistamistakin suositeltiin välttävän kolme viikkoa. Olen elänyt Birkenstockeissa tuosta lähtien... Minusta on tullut suorastaan fani, omistan kolmet erimalliset – Arizonat, Gizehit ja Daloat. :D Kiinnostaisiko teitä muuten postaus näistä pari vuotta sitten uudelleen muotiin nousseista jalkineista?
Pari ensimmäistä viikkoa uloslähtiessä piti olla kepit, tosin kävin niillä vain lääkärissä. Asumme hissitömässä kerrostalossa kolmannessa kerroksessa ja varsinkin portaiden alasmeno ei meinannut onnistua jalalla millään, en vain pystynyt laittamaan jalkaa kivun vuoksi asentoon mitä alasmeno vaati. Joten mitäpä sitä turhaan yrittämään. Viimeiset kuusi viikkoa ovat olleet pitkiä. Jalkaa ei oikeastaan ole särkenyt lepotilassa kuin ihan parina päivänä. Koko tämän ajan olen tuntenut, että jalka menisi parempaan hyvin pikkuhiljaa, mutta eihän sitä voi tietää. Vasta viimeisen viikon aikana olen pystynyt vihdoin alkaa varaamaan jalalle kunnolla painoa ja myös askel on vihdoin alkanut kulkea. Uskaltauduin jopa lähikauppaan kävellen 300 metrin päähän. Vaikka jalkaa hivenen kuumotti kävelyn jälkeen, se rauhoittui nopeasti, eikä alkanut särkemään. Pidin tätä hyvänä merkkinä.
En muista, olisinko koskaan jännittänyt lääkäriä niin paljon kuin eilen. Tiesin, että nämä voivat olla pitkiä juttua, varsinkin, kun en ole enää mikään nuori ja kaikki kestää tässä iässä kauemmin, myös luutuminen. Kuusi viikkoa kokonaan sisällä lähes liikkumatta, on ollut pitkä aika jopa introvertille. Tylsyyskuolema on iskenyt monesti ja samaan tapaan kuin pari vuotta sitten, olen ollut kateellinen ihmisille, jotka ovat kuvanneet itseään menemässä vaikka missä. Tiedän, tämä on todella absurdia ja naurattaa itseänikin, mutta jokainen joka on ollut samassa tilanteessa tajuaa ajatukseni. Kesälomani on vasta edessäpäin ja kolmen vuoden tauon jälkeen matkakin on varattuna. Toki se voi peruuntua tässä maailmantilanteessa vaikka minkä vuoksi, varsinkin kun itseltä on se k:lla alkavakin tietääkseni vielä sairastamatta... En todellakaan halua sitä, mutta kyllähän se takaraivossa jatkuvasti kolkuttaa, että mitä jos just ennen matkaa voitan tässä arvonnassa. Toivon, että tämän suhteen onneni on yhtä huono kuin lotossa. Eihän sille mitään voi, mutta kyllä v-käyrä on siinä vaiheessa sitten pilvissä. En käy tätä edes kieltämään. On vain otettava päivä kerrallaan.
Päässä meni eilen monenlaista ajatusta, ehkä eniten pelkäsin sitä, että jospa luu ei luudu ja heittävät sen vuoksi ilmoille vaihtoehdon leikkauksesta. Minua ei ole koskaan leikattu, inhoan sairaaloita ja menen lääkäriin vasta kuin on pakko. Nukuttuminen ideana kammottaa minua, varsinkin, kun ei ole kokemusta, enkä tiedä yhtään miten keho reagoi niihin aineisiin. En kuitenkaan kehota ketään olemaan minä, menkää aina lääkäriin, jos vähänkään tuntuu siltä.
Päässäni pyöri siinä pedillä maatessani ja kuvia ottaessa miljoona ajatusta. Huomasin olevani jäykkä kuin rautakanki, kun hoitaja väänteli jalkaani oikeisiin asentoihin. Mahanpohjaa kiristi ja rauhoittelin itseäni mielessäni, että no sehän on vain murtuma, voisi olla jotain paljon pahempaa. Koin itseni lähinnä naurettavaksi. Jäin odottamaan lääkärille pääsyä. Mahassa velloi edelleen, tiesin kuitenkin, että olin tehnyt omasta puolestani kaikkeni lepäämällä, nyt oli vain kyse enää siitä, toimisiko kehoni kuten pitäisi. Sitten tuli tuomion aika, lähes pidättelin itkua, kun mietin, mitä sieltä on tulossa. Lääkäri kysyi, että miten on mennyt, kerroin lyhyesti. Onneksi lääkäri meni kuitenkin nopeasti asiaan, koska istuin tuolissa vähintäänkin hermostuneena. "Tämä sinun kuvasi näyttää hyvältä", tokaisi lääkäri ja käänsi ruutua minua kohti. Olin ottanut mielenkiinnosta asioista selvää ja tiesin miltä näyttää luutumaan alkanut luu röntgenkuvassa. Minun murtuman kohdalla oli alkanut parantuminen. Se oli kaunein hetkeen näkemäni kuva. Olin taas purskahtaa itkuun, mutta tällä kertaa helpotuksesta. Eilen kävelin kuuteen viikkoon pisimmän matkani – vajaat kaksi kilometriä. Lopullinen ohje oli ottaa rauhallisesti vielä pari kuukautta ja välttää samanlaista toistuvaa liikettä. Eli taidan hypätä kävelyn lisäksi myös fillarin selkään, mutta rauhallisesti. Olo on lähinnä helpottunut. Kiittelin mielessäni kehoani, että se vielä tämänkin ikäisenä jaksaa toimia. Aion jatkossakin kuunnella tuntemuksiani ja Birkenstockit taitavat olla tänä kesänä kenkäni siihen asti, kunnes varpaita alkaa ulkona paleltamaan. Töihin palaan takaisin vihdoin ensi viikolla kuuden viikon sairasloman jälkeen.
Miten sinun kesä on sujunut?
Keskikesän pikafiilikset
18.6.2020
9.44
Kuva: Teemu Helle
Se olisi taas se aika vuodesta, kun juhannus kolkuttelee ihan kulman takana. Tänä vuonna ei ole ohjelmassa mitään ihmeellistä, koska olemme mieheni kanssa molemmat juhannusaattona töissä. Pääsemme kuitenkin hivenen fiilistelemään keskikesän juhlaa viikonloppuna.
Kesälomatkin lähestyvät vauhdilla. Vielä kolmisen viikkoa paiskotaan hommia ja sitten vaihdetaankin täysin vapaalle. Tuntuu hurjalta ajatella, että palaan lomalta lähes samoihin aikoihin, kun koulut jälleen alkavat. Mihin aika taas menee? Hyvin se aika menee täällä Suomessakin, mutta varmasti lomalla tulee olemaan outoa, kun perinteinen kesälomareissu jää välistä. Olen hivenen haikeana katsellut edellisten kesien reissukuvia. Onneksi on edes ne muistot!
Kipeä jalkanikin alkaa vähitellen ottamaan parantumisessa aimo harppauksia eteenpäin. Alku oli kyllä niin hidasta, että meinasi hermot pettää totaalisesti. Viime viikonloppuna kävin kokeilemassa jalkaa ensimmäistä kertaa tapaturman jälkeen töissä. Hyvin jaksoi, vaikka kävely oli hivenen hidasta, sekä melkoinen turvotus päivän päätteeksi. Onneksi turvotus kuitenkin laskee nopeaan kylmähoidolla ja nostamalla jalan ylös. Pääasia, ettei kipeytynyt siitä lisää. Hyvä puoli on se, että pyöräily sujuu täysin normaalisti, joten työmatkat menevät sujuvasti. Toki pitää olla koko ajan extravarovainen, ettei satuta jalkaa uudestaan. Se olisi pahinta, mitä voisi nyt sattua, kun parantuminen on parhaassa vauhdissaan.
Mitä sinä aiot tehdä juhannuksena?
Oikein ihanaa juhannusta kaikille!
Viimeisimmät jutut!
10.12.2019
18.00
Bongasin ystäväni Tiian blogista jo jokin aika sitten hauskan juttuaiheen, jonka tarkoituksena on kertoa viimeisimmät jutut. Näitä on ollut hauska lukea ja vihdoin itselläkin oli aikaa tarttua tuumasta toimeen.
Viimeisin viesti: WhatsApp-viesti mieheltäni. Kyllä, olemme se pariskunta, joka viestittelee päivän aikana toisilleen kuulumisia. Viestien vaihto kävi kiivaana myöhässä olevasta bussista, jonka vuoksi melkein myöhästyin töistä.
Viimeisin ruoka: Kehtaanko edes sanoa? Aamupuuro ja soijamaitolatte. Kohta olisi kuitenkin tarkoitus siirtyä kanapastan pariin.
Viimeisin itku: Tästä on niin kauan, etten edes muista. Itken todella harvoin, mutta liikutun sitäkin useammin.
Viimeisin hermostuminen: Varmaan tänä aamuna, otan joka päivä kierrokset jostain. Olen koittanut tätä piirrettä hivenen poistaa itsestäni, sillä ei ole kovin tervettä käydä jatkuvasti asiasta kuin asiasta kierroksilla. Toisaalta en pitkän pohdinnan jälkeen pidä ominaisuutta itselleni kovinkaan kuormittavana. Se on vain persoonani, että vedän nollasta sataan kierrokset sekunnissa ja rauhoitun sitten. Voin hermostua toisten mielestä ihan pikkujutuistakin. Reilu viikko takaperin hermostuin siitä, että olin valinnut aivan väärät kengät jalkaan ja jouduin sitten liukastelemaan kolmen kilometrin matkan kotiin. En muista koska olisin ollut yhtä onnellinen kuin kotiinpäästyäni, ettei minulla ollut yksikään luu rikki ja pääkoppakin oli yhdessä osassa.
Viimeisin ostos: Ruokakaupassa aamulla. Sorruin pariin valmiiseen mokkapalaan ja lisäksi ostin teetä, vaahtokarkkeja ja ruisleipää.
Viimeisin muutos sisustuksessa: Ostettiin kesällä miehen kanssa olkkariin uudet nojatuolit ja matto. Tänään sisustus muuttuu jälleen kuukaudeksi, kun koristelen joulukuusen.
Viimeisin lukemani blogiteksti: Tietenkin Tiian tämä vastaava postaus. Lueskelin sen muistin virkistämiseksi uudestaan, kun kävin kopioimassa linkin siitä tähän juttuun.
Viimeisin suunnitelma: Suunniteltiin miehen kanssa joulun aikatauluja ja siitä mitä muuta puuhaamme niinä hetkinä, kun olemme molemmat kotona. Joulu on molemmille se tärkein juttu ja sitä on kiva suunnitella yhdessä.
Ei muuta kuin oikein hyvää tiistaita kaikille. Itselläni on edessä mukava viikonloppu, kun ystäväni saapuu yökylään ja vietämme perinteistä laatuaikaa näin joulun alla. Sitä ennen kuitenkin pari päivää töitä, mutta katse on jo viikonlopussa.
Milloin hermostuit viimeksi?
Muistaakahan käydä osallistumassa Sensai-arvontaan, vielä tämä päivä aikaa! Osallistumisohjeet läydät täältä.
