Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeat. Näytä kaikki tekstit

Suklaasunnuntai – Fazer Tyrkisk Peber Choco -karkkipussi



Kun Turkinpippuri suklaalevy tuli markkinoille aiemmin, ostin sitä mielenkiinnosta. Piti tehdä siitä aikoinaan suklaasunnuntain postauskin, mutta se jäi. Suklaa ei missään nimessä ollut pahaa, mutta se jätti jälkeensä vaisun maun. Turkinpippuri ei maistunut siinä makuuni ollenkaan tarpeeksi. Kun makuja aletaan sekoittamaan, minusta siinä pitää maistua myös kunnolla erikseen ne sekoitetut maut. Suklaalevyssä näin ei ollut ja makuelämys jätti minut kylmäksi.


Sitten näin tai oikeastaan puolisoni näki kaupan hyllyllä Fazerin Tyrkisk Peber Choco -karkkipussin. Pitihän niitä sitten ostaa kokeeksi. Idea on se, että päältä karkki näyttää melkein perinteiseltä turkinpippurilta, se on vaan pidemmän mallinen, sellainen Marianne-karkki. Sisällä odottaa maitosuklaayllätys.

Ja voi pojat, en muista milloin viimeksi minulla olisi tullut näin himo johonkin karkkiin. Söin pussin ennätysajassa ja nyt on sitten kitalaki on hieman hellänä imeskelystä. 

Ensin suuhun tietenkin räjähtää perinteinen tulinen turkinpippurin maku. Kun kuorta on imeskellyt ohuemmaksi, voi karkin purra, jolloin sisällä oleva maitosuklaa sekoittuu salmiakkiin. Makucombinaatio on tajunnan räjäyttävän täydellinen. Tulinen ja lopuksi makuaistia hivelee pehmeä suklaa. Ihan parasta myös kahvin kanssa. Karkki suuhun ja kahvia päälle, täydellistä!


Joko olet maistanut Tyrkisk Peber Choco -karkkeja?

Suklaasunnuntai – Marabou Bubbly


Muistin, että blogissa ei ole vietetty hetkeen suklaasunnuntaita, joten oli taas aika. Lapsuudessani ennennäkemätön suklaauutuus oli aikoinaan norjalainen Stratos. Kuka vielä muistaa sinisen pakkauksen, jossa punaiselle luki päällä Straros. Suomalainen lapsi ei sellaista suklaata ollut ennen nähnyt. Ilmavaa, kuplivaa höttöä, joka hapertui hetkessä suuhun. Suklaa oli ällön makeaa, mutta siinä oli pientä kirpeyttä. Suklaa ei ollut suosikkini, mutta jännän koostumuksen vuoksi ostin sitä aina silloin tällöin. Stratokseen törmää nykyisinkin aina silloin tällöin, mutta läheskään kaikista kaupoista sitä ei löydy. 


Jokin aika sitten Marabou lähti klassisen Stratoksen jalanjäljille ja toi markkinoille Bubblyn. Bubblyn koostumus on samanlaista höttöä, mutta suklaan sisällä olevat kuplat ovat tasaisen säännöllisiä, kun Stratoksen sisuksessa on eri kokoisia ilmakuplia, eikä niitä ole läheskään niin paljon ja tasaisesti kuin Bubblyssa. Lisäksi Bubbly on aavistuksen jämäkämpää suussa kuin erittäin höttö Stratos. Siinä missä Stratoksessa oli suussani ällömakeuden lisäksi sellainen outo kirpeä vivahde, Maraboun Bubbly on tehty Maraboun suklaasta. Se maistuu aivan normaalille brändin suklaalle, ainoastaan kuplat ja ilmava koostumus tekevät siitä hauskan syötävän. 

Makuelämys on todella makea. Olen silti näitä muutamia ostanut aina silloin tällöin ilmestymisen jälkeen. Jokin tässä ilmavassa koostumuksessa saa koukuttamaan. Bubbly on juuri sopivan kokoinen, yhtään enempää ei kerralla pystyisi syömään.


Oletko maistanut Maraboun Bubblya?

Suklaasunnuntai – M&M's Chocolate Eggs

Tänään saatiin herätä täällä etelässä pitkästä aikaa melko lämpimään sunnuntaiaamuun ja koska on sunnuntai, se tietää sitä, että silloin blogissa on toisinaan suklaasunnuntai.

Kävelin viikolla karkkihyllyn kautta ja mitä minun silmäni näkivätkään – M&M's Chocolate Eggs -pussin. Tutustuin karkkeihin ensimmäistä kertaa vasta viime vuoden pääsiäisenä, jonka jälkeen hamstrasimme niitä monta pussillista, kun pääsiäiskarkit olivat pääsiäisen jälkeen -50% alennuksella. 

Minun ja M&M'sin historia on pitkä. On kuitenkin sanottava, että klassisista suklaapähkinöistä en välittänyt nuorempana lainkaan, vasta aikuisena olen saattanut ostaa silloin tällöin pussin, mutta ne eivät ole herkkuani. Sen sijaan suklaanapit ovat ehkä parasta mitä tiedän. Suklaa on niissä sopivan makeaa ja se täydellinen rapsahdus hampaissa, kun karkin puraisee halki ja suklaan maku leviää suuhun. Mmm... 

Ainoa mikä harmittaa on se, että olisin monesti esim. jouluna halunnut ilahduttaa ystäviäni kustomoiduilla karkeilla, mutta ei edes brändin Euroopan kauppa toimita tuotteita Suomeen, buu! Jos joku tietää mitä kautta Suomeen saisi kustomoituja karkkeja, kertokaa. 


Mennään kuitenkin näihin M&M's Chocolate Eggseihin, eli "suklaamuniin", jotka koukuttivat täysin jo viime vuonna. Joten enpä sitten malttanut mieltäni, kun näin nämä pitkän tauon jälkeen kaupassa vaan nappasin itselleni ja puolisolleni omat pussit, tietenkin. ;)

Pussi sisältää liikuttavan rouhean näköisiä sormenpään kokoisia värikkäitä suklaamunia. Näistä tulee vähän viiriäisen munat mieleen, toki nämä ovat värikkäämpiä ja eivät yhtä sileitä.

Sisällä karkeissa on paljon tuttua M&M's suklaata, joten yhdellä puraisulla saa enemmän suklaata suuhunsa kuin perinteisissä litteissä suklaanapeissa. Kuori on kova, mutta silti niin pehmeä, ettei hampaita tarvitse pelätä hajottavansa näiden kanssa. :D Kuori silppuuntuu hetkessä pienellä hampaiden painalluksella. Maku on kokonaisuudessaan ehkä aavistuksen sokerisempi kuin suklaanapeissa. Sokerisuus tulee luultavasti kovasta kuoresta.

Nämä kuuluvat ehdottomasti pääsiäisen lempikarkkeihin ja sopivat ulkonäkönsä puolesta hyvin myös koristeeksi. Näyttävät hauskoilta esim. lasikulhossa.



Tykkäätkö M&M's -karkeista? Oletko maistanut Chocolate Eggsejä?

 

Kauneusbloggaajien joulukalenteri luukku 6 – Suklaasunnuntai: Ostetuimmat suklaakonvehdit



Kuva:Hannamaria

Tervetuloa kauneusbloggaajien joulukalenterin kuudenteen luukkuun. Aluksi voinkin toivotella hyvää toista adventtia ja tietysti itsenäisyyspäivää, joka onkin tänä vuonna monella hivenen erilainen kuin aiemmin. 

Vuonna 2013 osallistuin ensimmäistä kertaa kauneusbloggaajien joulukalenteriin. Joten voi kai jo sanoa, että tästä on tullut perinne. Ainakin odotan kalenteria kovasti joka vuosi ja käyn tunnollisesti lukemassa kaikki luukut heti aamusta, kun herään. 



Itsenäisyyspäivän lisäksi tänään on myös sunnuntai, joten ajattelin, että nyt voisi olla myös suklaasunnuntai. Silloin aiheena on mikä muukaan kuin suklaa. 

Suomen myydyimmät suklaakonvehdit pysyttelevät vuodesta toiseen lähes samoina. Näistä löytyy jonkin verran listauksia. Viimeisimmän bongasin vuodelta 2017, jolloin isoimmilta kauppaketjuilta kyseltiin joulukuussa heidän eniten myytyjä suklaitaan. Ykköspaikkaa piti oikeutetusti Pandan Juhlapöydän konvehdit (300g). Hyvänä kakkosena perässä Fazerin Maitosuklaakonvehdit ja kolmantena Fazerin Sinivalkoiset suklaakonvehdit.

Pandan Juhlapöydän konvehdit ovat tainneet pitää ykkössijaa suomalaisten sydämissä jo vuosia, siinä missä Fazerin suklaat ovat yleensä Suomen myydyimpiä. Tässä kategoriassa Panda kuitenkin vetää pidemmän korren vuodesta toiseen. Ymmärrän kyllä miksi. Vaikka tykkään eniten niistä isommista Pandan rasioista, niin jo pienimmässä rasiassakin on mukavasti vaihtelua. Lisäksi se on gluteeniton, joka lisää tänä päivänä rasian suosiota. Konvehtirasiassa on jokaiselle jotain – suosikkeja ja niitä vähemmän suosikkeja. Rasia tuli myyntiin jo vuonna 1967, mutta iässä Fazerin maitosuklaa vetää pidemmän korren, koska se tuli markkinoille jo vuonna 1922. Kohta meidän kaikkien rakastamalla suklaalla onkin 100-vuotis juhlat.

Te jotka syötte Juhlapöydän konvehteja, mitkä syötte ensin vai onko järjestyksellä väliä?

Itse aloitan aina vadelmamarmeladista, sillä se on lempparini.  Ihan harmittaa, että pienessä rasiassa niitä on vain yksi. Siitä siirryn toisiin lemppareihini – suklaacrispeihin. Muiden järjestyksellä ei ole väliä, mutta huomaan, että lähes joka kerta minttusuklaat jäävät pyörimään viimeiseksi. 





Jouluna arvostetaan perinteitä ja siitä syystä klassikot pitävät pintansa, vaikka ihan varmasti joka vuosi joulun jälkeen jokaisella on olo, ettei halua nähdä enää yhtään jo tutuksi tullutta kohvehtia.

Näiden kolmen suosikin lisäksi omaan jouluuni kuuluvat ehdottomasti Vihreät kuulat. Olen saanut lapsesta asti niitä lahjaksi parhaalta ystävältäni. Yleensä en ostakaan niitä koskaan itse, sillä perinne on jatkunut kaikki nämä vuodet. Näiden lisäksi ällönmakeat Budapest, Wiener Nougat ja Brunbergin tryffeli ovat ei niin salaisia paheitani näin joulunaikaan. Budapestiin minut tutustutti englannin kielen opettajani, joka tarjoili konvehteja aina joulun aikaan. Sitä ennen ne ei juurikaan kiinnostaneet. Mummoni kuolemaan asti, hän osti minulle joka vuosi After Eighteja, jonka jälkeen puolisoni on ostanut niitä lähes joka vuosi lahjaksi ja näin jatkanut mummon aloittamaa perinnettä. En edes pidä mintusta, mutta After Eightit kuuluvat jouluun. 

Joulukalenterin seuraava luukku avautuu huomenna Blinger Shimmer -blogissa. 


Mitkä suklaat kuuluvat sinun jouluusi?

TÄNÄ VUONNA JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEAVAT SEURAAVISSA BLOGEISSA:

1.12. Charlotta Eve // 2.12. Dioriina // 3.12. Maria Glow // 4.12. Laura Loukola // 5.12. Hannamaria // 6.12. MINÄ! // 7.12. Blinger shimmer // 8.12. Miss Aria // 9.12. Strokes of Color // 10.12. Dioriina // 11.12. Beauty by Ida M. // 12.12. Glitteriaddikti // 13.12. Glitz & Glam // 14.12. Minä! // 15.12. Viilankantolupa // 16.12. Purkkisirkus // 17.12. SmartGirlCode // 18.12. Mizz Annie // 19.12. Gingerbiscuit // 20.12. Huulipunamania // 21.12. Nenasofias // 22.12. Beauty Highlights // 23.12. Henna V. // 24.12. Yhteinen luukku!




Suklaasunnuntai – Fazer Valkoinen Suklaa

Totuuden nimessä on heti aluksi sanottava, etten juurikaan pidä valkosuklaasta. Se ei ole sellaista herkkua, mitä minun varsinaisesti tekisi koskaan mieli. Syön sitä toisinaan, mutta luultavammin ne kerran jäävään kertaa vuodessa tai harvemmin. Yleensä vain testatakseni, jos tykkäisin siitä enemmän. Pandan valkosuklaa on suosikkini, siinä on makuuni täydellinen koostumus. Koska valkosuklaa ei oikeastaan maistu hirveästi millekään, siinä on kaksi asiaa mitkä voivat mennä pieleen – koostumus on liian jauhoista tai sitten tuotteeseen on käytetty liikaa vanilja-aromia, joka tekee siitä tympeän kitkerän.



Fazer toi jokin aika sitten markkinoille oman valkosuklaansa (Valkoinen Suklaa) ja olihan sitä toki testattava, olisiko siitä Pandan voittajaksi. Koostumus on selvästi täyteläisempää kuin Pandan vastaavassa tuotteessa, mutta se ei ole silti liian jauhoinen vaan suutuntuma on mukava. Maku on melko mieto, ei liian kitkerä, joten vanilja-aromia on käytetty kohtuudella. Suklaa on ok, mutta jos vertaan tätä suosikkiini, niin Panda vetää hivenen pidemmän korren. Tässä kohtaa on jo hifistelyä, kummasta pidät enemmän, koska maut ovat melko lähellä toisiaan. Tykkään kuitenkin enemmän Pandan koostumuksessa, se on kivempi ja kokonaismakukin on jollain tapaa raikkaampi. Fazer on makeampi. Pystyn syömään Pandaa enemmänkin kuin yhden rivin, kun taas Fazerin versio alkaa tursumaan korvista jo yhden rivin jälkeen.


Tykkäätkö valkosuklaasta. Suosikkisi?


Suklaasunnuntai – Dumle Seasonal Strawberry


Dumlen ystävät, nostakaa käsi ylös!

Tykkään Dumleista, mutta ne eivät ole mikään suosikkikarkkini. Toisinaan kuitenkin tulee sellainen himo, että pussi on pakko ostaa. Sitten voi mennä kuukausia, etten edes ajattele asiaa. Lakritsidumlet ovat normaalien lisäksi suosikkejani. Joten jouluna on aina pakko ostaa se sekoituspakkaus, että saan lemppareitani. Tosin tänä vuonna olen harkinnut repäistä ja tilata Urjalan makeistukusta (vaarallinen paikka!) kolmen kilon pakkauksen pelkkää lakritsia. YUMMY!

Viime vuosina Fazer on tehnyt Dumlesta kausimakuja, mikä on hauska idea. Ainakin tällaisen, joka ei siis yleensä paljoa Dumleja ostele, näillä kausimauilla saa aina ostamaan ainakin sen yhden pussin, sillä pitäähän sitä nyt kokeilla. Tähän astisista ehdoton suosikki on ollut banaani, sitä tuli ostettua useampi pussi. Miehenikin ihastui niihin. En edes oikeasti pidä banaanikarkeista, mutta jostain syystä maku sopi Dumleen kuin nakutettu. Lisäksi Fazer oli onnistunut tekemään banaanin maun, joka ei ollut liian esanssinen. Se maistui, mutta oli silti sopivan mieto. Muita kausimakuja on mm. ollut appelsiini ja caramel cranberry. 


Tänä keväänä kauppojen hyllyihin ilmestyi kausimakuna strawberry eli mansikka. Mansikkakarkit ovat yleensä aika hitti tai huti omaan makuun. Rakastan yli kaiken tuoreita mansikoita ja no sen vuoksi kaikki muu maistuu yleensä esanssilta. Dumlen toffeekarkeissa mansikan maku on hyvin mieto, ehkä jopa liiankin mieto. Karkkia joutuu pureskelemaan suussa paljonkin, että siitä saa jotain makua irti. Tällä kertaa taisi riittää tämä yksi bussi, jonka jaoimme mieheni kanssa tasan.


Tykkäätkö Dumleista? Joko olet ehtinyt maistamaan kesän kausimakua?


Designed by FlexyCreatives