Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit
Suklaasunnuntai – Fazer Tyrkisk Peber Choco -karkkipussi
29.8.2021
11.48
Kun Turkinpippuri suklaalevy tuli markkinoille aiemmin, ostin sitä mielenkiinnosta. Piti tehdä siitä aikoinaan suklaasunnuntain postauskin, mutta se jäi. Suklaa ei missään nimessä ollut pahaa, mutta se jätti jälkeensä vaisun maun. Turkinpippuri ei maistunut siinä makuuni ollenkaan tarpeeksi. Kun makuja aletaan sekoittamaan, minusta siinä pitää maistua myös kunnolla erikseen ne sekoitetut maut. Suklaalevyssä näin ei ollut ja makuelämys jätti minut kylmäksi.
Sitten näin tai oikeastaan puolisoni näki kaupan hyllyllä Fazerin Tyrkisk Peber Choco -karkkipussin. Pitihän niitä sitten ostaa kokeeksi. Idea on se, että päältä karkki näyttää melkein perinteiseltä turkinpippurilta, se on vaan pidemmän mallinen, sellainen Marianne-karkki. Sisällä odottaa maitosuklaayllätys.
Ja voi pojat, en muista milloin viimeksi minulla olisi tullut näin himo johonkin karkkiin. Söin pussin ennätysajassa ja nyt on sitten kitalaki on hieman hellänä imeskelystä.
Ensin suuhun tietenkin räjähtää perinteinen tulinen turkinpippurin maku. Kun kuorta on imeskellyt ohuemmaksi, voi karkin purra, jolloin sisällä oleva maitosuklaa sekoittuu salmiakkiin. Makucombinaatio on tajunnan räjäyttävän täydellinen. Tulinen ja lopuksi makuaistia hivelee pehmeä suklaa. Ihan parasta myös kahvin kanssa. Karkki suuhun ja kahvia päälle, täydellistä!
Joko olet maistanut Tyrkisk Peber Choco -karkkeja?
Suklaasunnuntai – Marabou Bubbly
1.8.2021
9.52
Muistin, että blogissa ei ole vietetty hetkeen suklaasunnuntaita, joten oli taas aika. Lapsuudessani ennennäkemätön suklaauutuus oli aikoinaan norjalainen Stratos. Kuka vielä muistaa sinisen pakkauksen, jossa punaiselle luki päällä Straros. Suomalainen lapsi ei sellaista suklaata ollut ennen nähnyt. Ilmavaa, kuplivaa höttöä, joka hapertui hetkessä suuhun. Suklaa oli ällön makeaa, mutta siinä oli pientä kirpeyttä. Suklaa ei ollut suosikkini, mutta jännän koostumuksen vuoksi ostin sitä aina silloin tällöin. Stratokseen törmää nykyisinkin aina silloin tällöin, mutta läheskään kaikista kaupoista sitä ei löydy.
Jokin aika sitten Marabou lähti klassisen Stratoksen jalanjäljille ja toi markkinoille Bubblyn. Bubblyn koostumus on samanlaista höttöä, mutta suklaan sisällä olevat kuplat ovat tasaisen säännöllisiä, kun Stratoksen sisuksessa on eri kokoisia ilmakuplia, eikä niitä ole läheskään niin paljon ja tasaisesti kuin Bubblyssa. Lisäksi Bubbly on aavistuksen jämäkämpää suussa kuin erittäin höttö Stratos. Siinä missä Stratoksessa oli suussani ällömakeuden lisäksi sellainen outo kirpeä vivahde, Maraboun Bubbly on tehty Maraboun suklaasta. Se maistuu aivan normaalille brändin suklaalle, ainoastaan kuplat ja ilmava koostumus tekevät siitä hauskan syötävän.
Makuelämys on todella makea. Olen silti näitä muutamia ostanut aina silloin tällöin ilmestymisen jälkeen. Jokin tässä ilmavassa koostumuksessa saa koukuttamaan. Bubbly on juuri sopivan kokoinen, yhtään enempää ei kerralla pystyisi syömään.
Oletko maistanut Maraboun Bubblya?
Suklaasunnuntai – Pirkka Hasselpähkinä-Valkosuklaa
23.5.2021
10.07
Suklaasunnuntain postauksissa on tullut selväksi, ettei valkosuklaa lukeudu suosikkeihini. Silti tasaisin väliajoin maistelen uutuuksia. Tällä kertaa sain syntymäpäivälahjaksi kuplivan kera Pirkan Hasselpähkinä-valkosuklaa levyn.
Rakastan pähkinöitä yksinään, mutta pähkinäsuklaat eivät myöskään ole olleet nuorempana suosikkejani. Olen alkanut vasta vanhemmiten pitämään kunnon rouskuvista sattumista suklaan joukossa. Jos iskee pähkinäsuklaan himo, ostan yleensä Fazerin suklaalevyn, jossa on reilusti kokonaisia hasselpähkinöitä.
Pirkan hasselpähkinä-valkosuklaa on selvästi sukua Fazerin levylle. Eroa vain on se, että suklaa on maitosuklaan sijaan valkosuklaata. Levyssä on erittäin runsaasti kokonaisia hasselpähkinöitä, jotka sopivat loistavasti yhteen hieman mauttoman valkosuklaan kanssa. Levyn valkosuklaa on pehmeän makuista, ei lainkaan kitkerää, kuten jotkut saatttavat olla. Omassa suussani pähkinät korostavat valkosuklaan makua, combo on täydellinen. Tulen ehdottomasti ostamaan tätä vielä uudestaan, kun valkosuklaahammasta alkaa kolottamaan.
Oletko maistanut Pirkan suklaata? Tykkäätkö pähkinöistä suklaassa?
Suklaasunnuntai – Panda Täyssuklaamuna
14.3.2021
9.51
Pääsiäisen herkut ovat olleet kaupoissa jo pitkään esillä, mutta jostain syystä Pandan Täyssuklaamunat eivät olleet osuneet aiemmin silmiini. Tämä oli siihen asti, kunnes puolisoni parisen viikkoa sitten kauppareissultaan toi minulle pussillisen. Tiesin, että näistä on tehtävä juttu Suklaasunnuntaihin.
Innostuin. Mignon on ehdottomasti suosikkisuklaamunani, koska ei tässä iässä enää niitä yllätyksiä kaipaa. Turhaa roinaa. Pääasia, että suklaata on ja PALJON. Pieni täyssuklaamuna ei ole mikään uusi keksintö. Esim. Kinderillä on omansa ja kaikki varmaan tietävät ne eri värisiin sellofaaneihin pakatut "ruohomunat". Niistä en ole koskaan välittänyt, koska suklaa on niissä yksinkertaisesti pahaa.
Koska kyse on Pandan tekemistä täyssuklaamunista, arvasin, että näiden on pakko olla hyviä. Tykkään ostaa vaihteluksi iänikuiselle Fazerin Siniselle toisinaan Pandan suklaalevyjä. Niiden suklaa on aavistuksen makeampaa kuin Fazerin, mutta ei lähellekään niin makeaa kuin Maraboun. Suklaa on suuhuni myös mielestäni laadukkaampaa kuin esim. Maraboussa.
Pandan Täyssuklaamunat maistuvat tietenkin heidän omalta suklaaltaan. Koostumus on kivan jämäkkä. Pinta on sellainen, ettei suklaamuna sula ihan heti sormissa, sellainen aavistuksen kiiltävä. Näihin jää koukkuun ensimmäisestä munasta lähtien. :D Tykkään myös kivan värisestä pussista, josta huokuu pääsiäisen henki. Toivottavasti näistä tulee pysyvä kausituote.
Oletko maistanut Pandan Täyssuklaamunia?
Suklaasunnuntai – M&M's Chocolate Eggs
21.2.2021
10.22
Tänään saatiin herätä täällä etelässä pitkästä aikaa melko lämpimään sunnuntaiaamuun ja koska on sunnuntai, se tietää sitä, että silloin blogissa on toisinaan suklaasunnuntai.
Kävelin viikolla karkkihyllyn kautta ja mitä minun silmäni näkivätkään – M&M's Chocolate Eggs -pussin. Tutustuin karkkeihin ensimmäistä kertaa vasta viime vuoden pääsiäisenä, jonka jälkeen hamstrasimme niitä monta pussillista, kun pääsiäiskarkit olivat pääsiäisen jälkeen -50% alennuksella.
Minun ja M&M'sin historia on pitkä. On kuitenkin sanottava, että klassisista suklaapähkinöistä en välittänyt nuorempana lainkaan, vasta aikuisena olen saattanut ostaa silloin tällöin pussin, mutta ne eivät ole herkkuani. Sen sijaan suklaanapit ovat ehkä parasta mitä tiedän. Suklaa on niissä sopivan makeaa ja se täydellinen rapsahdus hampaissa, kun karkin puraisee halki ja suklaan maku leviää suuhun. Mmm...
Ainoa mikä harmittaa on se, että olisin monesti esim. jouluna halunnut ilahduttaa ystäviäni kustomoiduilla karkeilla, mutta ei edes brändin Euroopan kauppa toimita tuotteita Suomeen, buu! Jos joku tietää mitä kautta Suomeen saisi kustomoituja karkkeja, kertokaa.
Mennään kuitenkin näihin M&M's Chocolate Eggseihin, eli "suklaamuniin", jotka koukuttivat täysin jo viime vuonna. Joten enpä sitten malttanut mieltäni, kun näin nämä pitkän tauon jälkeen kaupassa vaan nappasin itselleni ja puolisolleni omat pussit, tietenkin. ;)
Pussi sisältää liikuttavan rouhean näköisiä sormenpään kokoisia värikkäitä suklaamunia. Näistä tulee vähän viiriäisen munat mieleen, toki nämä ovat värikkäämpiä ja eivät yhtä sileitä.
Sisällä karkeissa on paljon tuttua M&M's suklaata, joten yhdellä puraisulla saa enemmän suklaata suuhunsa kuin perinteisissä litteissä suklaanapeissa. Kuori on kova, mutta silti niin pehmeä, ettei hampaita tarvitse pelätä hajottavansa näiden kanssa. :D Kuori silppuuntuu hetkessä pienellä hampaiden painalluksella. Maku on kokonaisuudessaan ehkä aavistuksen sokerisempi kuin suklaanapeissa. Sokerisuus tulee luultavasti kovasta kuoresta.
Nämä kuuluvat ehdottomasti pääsiäisen lempikarkkeihin ja sopivat ulkonäkönsä puolesta hyvin myös koristeeksi. Näyttävät hauskoilta esim. lasikulhossa.
Tykkäätkö M&M's -karkeista? Oletko maistanut Chocolate Eggsejä?
Suklaasunnuntai – Kismet Islanti
10.1.2021
11.33
Tämän vuoden ensimmäisessä suklaasunnuntaissa, maistellaan ehkä tämän hetken puhutuinta herkkua. Taidan olla tämän kanssa vähän myöhässä, sillä Instagramini perusteella vaikuttaa siltä, että jo puoli Suomea on ehtinyt maistelemaan Fazerin uutuusherkkua Kismet Islantia.
Kismetin uusin maku on saanut vaikutteensa meidän kaikkien tuntemasta "jääkarhukarkista", joita on ollut kautta aikain Fazerin Parhain -karkkipussissa. Luulen, että lapsena meistä lähes kaikki söivät ensiksi pussista Kiss Kiss ja Islanti -karkit. Tosin pidin Islanti-karkkeja enemmän Laktoista.
Islanti-karkit ovat minulle aina ja ikuisesti jääkarhukarkkeja. Nostalgisia karkkeja on valmistettu jo vuodesta 1910! Epäilin kyllä heti vahvasti, miten tämä päärynäinen maku sopii yhteen Kismet-suklaan kanssa. Maistaahan se silti piti.
Kun Kismet Islanti pakkauksen avaa, nenään tulvahtaa välittömästi voimakas päärynäjäätelön tuoksu. Itselleni aikamoinen turn off, jotenkin aivot eivät osaa käsitellä tätä makua osaksi Kismetiä.
Koostumus on tyypillistä Kismetiä – rapeaa vohvelia maitosuklaakuorrutuksella. Tällä kertaa täytteenä onkin päärynän makuista. Islanti maistuu todella imelälle, jopa äitelälle. Päärynä on selvästi läsnä. Yleensä en saa Kismetistä tarpeeksini, mutta tällä kertaa riitti yksi pala. Senkin söin naama mutrulla. Tämä ei ollut valitettavasti minun juttuni ollenkaan. Öyh. Palaan pikaisesti tavallisen Kismetin ja Kismet-Mariannen pariin, jotka ovat suurinta herkkuani.
Joka olet maistunut Kismet Islantia? Mitä pidit?
Kauneusbloggaajien joulukalenteri luukku 6 – Suklaasunnuntai: Ostetuimmat suklaakonvehdit
6.12.2020
6.00
Kuva:Hannamaria
Tervetuloa kauneusbloggaajien joulukalenterin kuudenteen luukkuun. Aluksi voinkin toivotella hyvää toista adventtia ja tietysti itsenäisyyspäivää, joka onkin tänä vuonna monella hivenen erilainen kuin aiemmin.
Vuonna 2013 osallistuin ensimmäistä kertaa kauneusbloggaajien joulukalenteriin. Joten voi kai jo sanoa, että tästä on tullut perinne. Ainakin odotan kalenteria kovasti joka vuosi ja käyn tunnollisesti lukemassa kaikki luukut heti aamusta, kun herään.
Itsenäisyyspäivän lisäksi tänään on myös sunnuntai, joten ajattelin, että nyt voisi olla myös suklaasunnuntai. Silloin aiheena on mikä muukaan kuin suklaa.
Suomen myydyimmät suklaakonvehdit pysyttelevät vuodesta toiseen lähes samoina. Näistä löytyy jonkin verran listauksia. Viimeisimmän bongasin vuodelta 2017, jolloin isoimmilta kauppaketjuilta kyseltiin joulukuussa heidän eniten myytyjä suklaitaan. Ykköspaikkaa piti oikeutetusti Pandan Juhlapöydän konvehdit (300g). Hyvänä kakkosena perässä Fazerin Maitosuklaakonvehdit ja kolmantena Fazerin Sinivalkoiset suklaakonvehdit.
Pandan Juhlapöydän konvehdit ovat tainneet pitää ykkössijaa suomalaisten sydämissä jo vuosia, siinä missä Fazerin suklaat ovat yleensä Suomen myydyimpiä. Tässä kategoriassa Panda kuitenkin vetää pidemmän korren vuodesta toiseen. Ymmärrän kyllä miksi. Vaikka tykkään eniten niistä isommista Pandan rasioista, niin jo pienimmässä rasiassakin on mukavasti vaihtelua. Lisäksi se on gluteeniton, joka lisää tänä päivänä rasian suosiota. Konvehtirasiassa on jokaiselle jotain – suosikkeja ja niitä vähemmän suosikkeja. Rasia tuli myyntiin jo vuonna 1967, mutta iässä Fazerin maitosuklaa vetää pidemmän korren, koska se tuli markkinoille jo vuonna 1922. Kohta meidän kaikkien rakastamalla suklaalla onkin 100-vuotis juhlat.
Te jotka syötte Juhlapöydän konvehteja, mitkä syötte ensin vai onko järjestyksellä väliä?
Itse aloitan aina vadelmamarmeladista, sillä se on lempparini. Ihan harmittaa, että pienessä rasiassa niitä on vain yksi. Siitä siirryn toisiin lemppareihini – suklaacrispeihin. Muiden järjestyksellä ei ole väliä, mutta huomaan, että lähes joka kerta minttusuklaat jäävät pyörimään viimeiseksi.
Jouluna arvostetaan perinteitä ja siitä syystä klassikot pitävät pintansa, vaikka ihan varmasti joka vuosi joulun jälkeen jokaisella on olo, ettei halua nähdä enää yhtään jo tutuksi tullutta kohvehtia.
Näiden kolmen suosikin lisäksi omaan jouluuni kuuluvat ehdottomasti Vihreät kuulat. Olen saanut lapsesta asti niitä lahjaksi parhaalta ystävältäni. Yleensä en ostakaan niitä koskaan itse, sillä perinne on jatkunut kaikki nämä vuodet. Näiden lisäksi ällönmakeat Budapest, Wiener Nougat ja Brunbergin tryffeli ovat ei niin salaisia paheitani näin joulunaikaan. Budapestiin minut tutustutti englannin kielen opettajani, joka tarjoili konvehteja aina joulun aikaan. Sitä ennen ne ei juurikaan kiinnostaneet. Mummoni kuolemaan asti, hän osti minulle joka vuosi After Eighteja, jonka jälkeen puolisoni on ostanut niitä lähes joka vuosi lahjaksi ja näin jatkanut mummon aloittamaa perinnettä. En edes pidä mintusta, mutta After Eightit kuuluvat jouluun.
Joulukalenterin seuraava luukku avautuu huomenna Blinger Shimmer -blogissa.
Mitkä suklaat kuuluvat sinun jouluusi?
TÄNÄ VUONNA JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEAVAT SEURAAVISSA BLOGEISSA:
1.12. Charlotta Eve // 2.12. Dioriina // 3.12. Maria Glow // 4.12. Laura Loukola // 5.12. Hannamaria // 6.12. MINÄ! // 7.12. Blinger shimmer // 8.12. Miss Aria // 9.12. Strokes of Color // 10.12. Dioriina // 11.12. Beauty by Ida M. // 12.12. Glitteriaddikti // 13.12. Glitz & Glam // 14.12. Minä! // 15.12. Viilankantolupa // 16.12. Purkkisirkus // 17.12. SmartGirlCode // 18.12. Mizz Annie // 19.12. Gingerbiscuit // 20.12. Huulipunamania // 21.12. Nenasofias // 22.12. Beauty Highlights // 23.12. Henna V. // 24.12. Yhteinen luukku!
Suklaasunnuntai – Fazer Valkoinen Suklaa
18.10.2020
14.13
Totuuden nimessä on heti aluksi sanottava, etten juurikaan pidä valkosuklaasta. Se ei ole sellaista herkkua, mitä minun varsinaisesti tekisi koskaan mieli. Syön sitä toisinaan, mutta luultavammin ne kerran jäävään kertaa vuodessa tai harvemmin. Yleensä vain testatakseni, jos tykkäisin siitä enemmän. Pandan valkosuklaa on suosikkini, siinä on makuuni täydellinen koostumus. Koska valkosuklaa ei oikeastaan maistu hirveästi millekään, siinä on kaksi asiaa mitkä voivat mennä pieleen – koostumus on liian jauhoista tai sitten tuotteeseen on käytetty liikaa vanilja-aromia, joka tekee siitä tympeän kitkerän.
Fazer toi jokin aika sitten markkinoille oman valkosuklaansa (Valkoinen Suklaa) ja olihan sitä toki testattava, olisiko siitä Pandan voittajaksi. Koostumus on selvästi täyteläisempää kuin Pandan vastaavassa tuotteessa, mutta se ei ole silti liian jauhoinen vaan suutuntuma on mukava. Maku on melko mieto, ei liian kitkerä, joten vanilja-aromia on käytetty kohtuudella. Suklaa on ok, mutta jos vertaan tätä suosikkiini, niin Panda vetää hivenen pidemmän korren. Tässä kohtaa on jo hifistelyä, kummasta pidät enemmän, koska maut ovat melko lähellä toisiaan. Tykkään kuitenkin enemmän Pandan koostumuksessa, se on kivempi ja kokonaismakukin on jollain tapaa raikkaampi. Fazer on makeampi. Pystyn syömään Pandaa enemmänkin kuin yhden rivin, kun taas Fazerin versio alkaa tursumaan korvista jo yhden rivin jälkeen.
Tykkäätkö valkosuklaasta. Suosikkisi?
Suklaasunnuntai – Dumle Seasonal Strawberry
16.8.2020
12.46
Dumlen ystävät, nostakaa käsi ylös!
Tykkään Dumleista, mutta ne eivät ole mikään suosikkikarkkini. Toisinaan kuitenkin tulee sellainen himo, että pussi on pakko ostaa. Sitten voi mennä kuukausia, etten edes ajattele asiaa. Lakritsidumlet ovat normaalien lisäksi suosikkejani. Joten jouluna on aina pakko ostaa se sekoituspakkaus, että saan lemppareitani. Tosin tänä vuonna olen harkinnut repäistä ja tilata Urjalan makeistukusta (vaarallinen paikka!) kolmen kilon pakkauksen pelkkää lakritsia. YUMMY!
Viime vuosina Fazer on tehnyt Dumlesta kausimakuja, mikä on hauska idea. Ainakin tällaisen, joka ei siis yleensä paljoa Dumleja ostele, näillä kausimauilla saa aina ostamaan ainakin sen yhden pussin, sillä pitäähän sitä nyt kokeilla. Tähän astisista ehdoton suosikki on ollut banaani, sitä tuli ostettua useampi pussi. Miehenikin ihastui niihin. En edes oikeasti pidä banaanikarkeista, mutta jostain syystä maku sopi Dumleen kuin nakutettu. Lisäksi Fazer oli onnistunut tekemään banaanin maun, joka ei ollut liian esanssinen. Se maistui, mutta oli silti sopivan mieto. Muita kausimakuja on mm. ollut appelsiini ja caramel cranberry.
Tänä keväänä kauppojen hyllyihin ilmestyi kausimakuna strawberry eli mansikka. Mansikkakarkit ovat yleensä aika hitti tai huti omaan makuun. Rakastan yli kaiken tuoreita mansikoita ja no sen vuoksi kaikki muu maistuu yleensä esanssilta. Dumlen toffeekarkeissa mansikan maku on hyvin mieto, ehkä jopa liiankin mieto. Karkkia joutuu pureskelemaan suussa paljonkin, että siitä saa jotain makua irti. Tällä kertaa taisi riittää tämä yksi bussi, jonka jaoimme mieheni kanssa tasan.
Tykkäätkö Dumleista? Joko olet ehtinyt maistamaan kesän kausimakua?
Suklaasunnuntai – Kingis Original Bites
26.7.2020
12.14
*)Sisältää mainoslinkin, karkit omia
Tänään päästään pitkästä aikaa suklaasunnuntain pariin. Minulla oli lapsena kaksi lempijäätelöä – Murueskimot ja Kingispuikot. Mummo raahasi näitä minulle viikottaiselta kauppareissultaan. Nykyään ostan molempia hyvin harvoin. Ne ovat jotenkin tätä nykyä liian makeita makuuni molemmat. Nuorena tämä ei todellakaan haitannut, sillä olin todellinen sokerihiiri, jos ei muuta herkkua kaapista löytynyt, vedin palasokeria. :D Muutoshan on huima, sillä en ole parikymppisestä lähtien käyttänyt sokeria lainkaan esim. kahvissa tai teessä. Eikä todellakaan tulisi enää mieleen vetää makeannälkään palasokeria...
Keväällä kauppojen hyllyyn ilmestyi Kingis Bites -karkkeja, enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta maistaa niitä. Maistuisivatko ne siltä samalta imelältä jäätelöltä? Kingispuikossahan on makeaa kaikki. Vaniljajäätelö on todella imelää, sellaista, että melkein voi tuntea ikenien vetäytyvän ylöspäin, kun haukkaa puikosta ensimmäisen palan. Puhumattakaan suklaan makeudesta, joka sekin on nykyään mielestäni todella imelää.
Bitesit ovat nimensä mukaan pieniä paloja. Ne on kuorrutettu suklaalla ja sisällä on valkoinen pehmeä sisällys. Se ei ole vaahtomaista, mutta se on ilmavaa. Heti ensimmäisestä puraisusta lähtien, aivot tekevät tepposen. Maku on täysin sama kuin jäätelössä, mutta koostumus ei tietenkään ole sama ja kylmyyskin puuttuu. Aivot joutuvat shokkiin – mitä ihmettä täällä tapahtuu?!?
Kyllä, Kingis Original Bitesit maistuvat ihan samalta kuin jäätelö, koostumus vaan on eri. Nämä ovat todella makeita, enkä edes minä suklaahiiri pysty syömään kovin montaa putkeen. Jos kuitenkin rakastat Kingispuikkoa, rakastat varmasti myös näitä.
Oletko maistanut Kingis Biteseja?
Oikein aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Suklaasunnuntai – Mignon
12.4.2020
8.00
Suklaasunnuntain aihe pitää olla tietenkin pääsiäiseen sopiva. Mikä olisikaan parempi aika kuin nyt puhua suklaamunasta, jota ilman pääsiäinen ei tuntuisi pääsiäiseltä. Jos saisin päättää syödä lopun elämääni vain yhtä suklaamunaa, se olisi Mignon.
Mignon jakaa mielipiteitä – toiset rakastaa, toiset inhoaa. Minä kuulun ensimmäiseen joukkoon. Näin vanhempana niillä yllätyksillä ei ole väliä, pääasia on, että saa hyvää suklaata innovatiivisella tavalla. Mignon on makea, koska se sisältää mantelipähkinänougat täytettä, mutta se ei kuitenkaan ole lähellekään yhtä makea kuin Maraboun Nougat-patukka. Koostumuskin on täysin eri, mutta maussa on aavistus samaa.
Näen joka pääsiäinen somessa Mignonin kuorimisen kanssa tappelevia ihmisiä. Nyt kannattaa kuunnella "asiantuntijaa", niin säästätte hermojanne. Laittakaa suklaamuna hetkeksi pakkaseen – 1-2 minuuttia riittää. Sen jälkeen yksi napakka kopautus kovaa vasten, niin että kuori halkeaa. Sen jälkeen kuori melkein tippuu itsestään pois kahdessa osassa suklaan päältä. Riittää kun kuoren puolikasta hieman vetää, niin se irtoaa pois. Jos et omista pakastinta, laita siinä tapauksessa muna jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Sen verran, että se tuntuu käteen hivenen viileältä. Kylmä tekee sen, että suklaa kuoren sisällä supistuu. Joskus voi melkein tuntea, miten suklaa osa jopa hölskyy kuoren sisällä, eikä se ole niin napakasti kiinni kuten huoneenlämpöisessä suklaassa. Jonka kanssa saa aikaan vain sotkua. Tässä ajassa itse suklaa ei kuitenkaan mene liian kovaksi, vaan syömisen voi aloittaa heti.
Tykkään Mignoneissa erityisesti siitä, että ne sisältävät edelleen paljon käsityötä. Voitteko kuvitella, että se on Fazerin toiseksi vanhin markkinoilla olevista tuotteista toiseksi vanhin? Sitä on valmistettu vuodesta 1896 lähtien. Munan valmistus lähtee liikkeelle siitä, että suomalaisista kanaloista lähetetään valikoidut kananmunat jatkokäsittelyä varten. Niistä valitaan oikean kokoiset Mignoneiden valmistusta varten. Kananmunat tyhjennetään imumenetelmällä, puhdistetaan, desinfioidaan ja kuivataan, jonka jälkeen ne lähetetään Fazerin Vantaan tehtaalle. Tehtaalla munat täytetään edelleen käsityönä 52 grammalla suklaatäytettä. Täyttöaukko suljetaan sinetillä, joka sisältää puuterisokeria, vettä sekä riisivalkuaista. Muuten olenko ainoa, joka syö myös tuon pienen valkoisen sokeriosan? :D Nuukana en heitä mitään pois, paitsi ne kuoret. Voisivat olla vähän kovia ja mauttomia hampaissa.
Lisää herkullista pääsiäiseen sopivaa luettavaa löytyy yllätysmunatestistä, jonka tein muutama vuosi takaperin.
Joko olet syönyt ensimmäiset Mignonit?
Herkulliset brownies-leivokset
7.4.2020
16.00
Leivosten teko kuulostaa yleensä hankalalta. Ei enää. Nämä superhelpot brownie-leivokset syntyvät nopeaan. Sopivat hyvin juhliin, mutta myös yksistään nautittavaksi. Pääsiäiseen näistä saa sopivan koristelemalla leivokset värikkäillä minisuklaamunilla tai keltaisilla kakkukoristeilla.
Herkulliset brownies-leivokset
(5-6 kpl)
125 g voita
75 g taloussuklaata
2 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
Kuorrute
200 g Valio Viola Vanilja-tuorejuustoa
Koristeluun
nonparelleja tai suklaarouhetta
Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon suklaa. Kun suklaa on sulanut, lisää sokeri, suola ja vaniljasokeri. Sekoita munat joukkoon yksitellen. Lisää lopuksi venhäjauhot. Kaada taikina halkaisijaltaan n. 24 cm irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla. Paista uunin keskitasolla 175°C n. 20 min. Varo paistamasta liian kauan, hyvin onnistuneet browniet ovat kostean tahmeita. Anna jäähtyä hyvin.
Leikkaa sydämenmuotoisella piparimuotilla pohjasta leivospohjia. Kokki voi syödä palkkiona ylimääräiset reunapalat.
Sekoita tuorejuusto notkeaksi ja kuorruta sillä Brownie-leivokset. Lisää koristeeksi nonparelleja tai suklaarouhetta. Nauti. Mehevät leivokset maistuvat hyvin seuraavanakin päivänä.
Macarons suklaatäytteellä
29.3.2020
12.00
Macaronsit eivät todellakaan ole se juttu, josta suosittelisin aloittamaan leivontaharrastuksen. Niiden valmistaminen vaatii jopa kokeneelta kotileipurilta malttia. Tekeminen on pientä näperrystä, joka kokettelee jonkin verran hermoja. Tekeminen ei tästä huolimatta ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Suklaaholisti tekee tietenkinkin omat macaronsleivokset suklaatäytteellä. Ensimmäisellä kerralla ulkonäkö ei ikinä ole se kaunein, mutta harjoitus tekee mestarin.
Macarons suklaatäytteellä
(30 kpl)
Macaron-kuoret
100 g munanvalkuaista
110 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
25 g hienosokeria
koristeluun 20 g tummaa suklaata
Täyte
1 dl kuohukermaa
125 g tummaa suklaata, mitä tummempaa sen parampi, mieluiten 80 %
25 g voita
Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri huolellisesti keskenään. Laita toiseen kulhoon huoneenlämpöiset kananmunanvalkuaiset ja hyppysellinen sokeria. Sekoita sähkövatkaimella. Kun seos alkaa vaahdota lisää loput sokerista pienissä erissä. Vatkaa kunnes vaahto on kiiltävää ja vispilään muodostuu nostattaessa teräviä huippuja.
Yhdistä manteli- ja tomusokeriseos valkuaisvaahtoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi kumilastalla nostellen. Kaavi huolellisesti mukaan myös reunoilla ja pohjalla oleva taikina. Jatka nostelua, kunnes taikina on hyvin sekoittunut, muttei kuitenkaan liian juokseva. Voit kokeilla taikinan koostumusta nostamalla sitä lautaselle pienen ympyrän verran. Taikinan koostumus on oikea, kun pintaan ei jää huippua, vaan se levittyy laakeasti.
Lusikoi taikina pursotuspussiin, jonka tylla on pyöreä ja halkaisijaltaan n. 8 mm. Pursota leivinpaperilla peitetylle pellille pieniä ympyröitä, joiden koko on kahden euron kolikon suuruinen. Taputtele lopuksi pellin pohjaa kevyesti kämmenellä, jotta macaronit asettuisivat kauniisti ja mahdolliset ilmakuplat hajoaisivat.
Anna macaronien levätä ja kuivahtaa huoneenlämmössä noin parikymmentä minuuttia, jotta niihin muodostuu rapea kuori. Paista macaroneja 150°C uunissa keskitasolla n. 12-14 minuuttia. Puolessa välissä paistoaikaa uunipelti tulee kääntää. Jos macaroneja paistaa liian vähän aikaa kuori jää pehmeäksi, jos liian kauan, ne alkavat ruskistua ja kuivua. Paiston jälkeen macaronien pitää antaa jäähtyä hyvin ennen leivinpaperilta irrottamista. Kuorten jäähdyttyä sulata 20 g suklaata. Pirskottele sulanut suklaa macaron-kuorten päälle haarukkaa apuna käyttäen ja anna jähmettyä.
Kuumenna kerma kasarissa kiehumispisteeseen. Lisää pieneksi paloiteltu suklaa kolmessa erässä ja sekoita hyvin joka kerran jälkeen, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää. Lisää lopuksi voi ja anna jäähtyä. Ennen kuin suklaatäyte ehtii jähmettyä liikaa, täytä macaronit pursotinpussia apuna käyttäen. Täyte levitetään macaron-kuorten sileälle alapinnalle ja ne kootaan painamalla kaksi kuorta kevyesti vastakkain. Lopuksi laita leivokset vuorokaudeksi jääkaappiin vetäytymään.
Maistuvaa sunnuntaita!
Suklaakakkua genovalaisittain
22.3.2020
8.00
Genovalainen suklaakakku on nopea pyöräyttää ja syntyy vain muutamasta raaka-aineesta. Ainoan pienen jännitysmomentin kakun tekoon tekee se, että munat vatkataan vesihauteen päällä. Se antaa kakulle tarvittavan kuohkeuden ilman leivinjauhetta. Kannattaa rohkeasti yrittää, ei se kovin vaikeaa ole. En ollut moista aikaisemmin itse ikinä tehnyt ennen kuin leivoin kakkua ensimmäistä kertaa. Ruoanlaiton yksi hauskimpia puolia on se, että aina voi rohkeasti kokeilla jotain uutta. Kakusta tulee todella mehevä ja se vie kielen mennessään.
Genovalainen suklaakakku
(kuudelle)
4 munaa
100 g hienosokeria
80 g vehnäjauhoja
20 g tummaa kaakaojauhetta (esim. Van Houten)
20 g kirkastettua voita sulatettuna ja jäähdytettynä
120 g vadelmahilloa
tomusokeria pinnalle
50 g vadelmia (tuoreita) koristeeksi
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan n. 20 cm:n kokoinen kakkuvuoka.
Pane munat ja sokeri isoon kulhoon. Täytä kattila puolilleen vedellä ja kuumenna vesi höyryäväksi. Nosta kattila liedeltä ja nosta kulho kattilan päälle, niin ettei se kosketa veteen. Vatkaa sähkövatkaimella 5-10 minuuttia tai kunnes vaahto on paksua, se on kaksinkertaistunut ja vatkaimen jälki näkyy. Seoksen tulee olla lämmintä, ei kuumaa. Nosta kulho kattilan päältä ja jatka seoksen vatkaamista kunnes se on kylmää.
Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe yhdessä muna-sokerivaahtoon ja kääntele seos varovasti isolla metallilusikalla joukkoon. Älä sekoita liikaa, jottei vaahto laske. Kääntele joukkoon voisula varovasti, mutta nopeasti. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla 25-30 minuuttia tai kunnes pinta on kimmoisa ja kakku irtoaa vuoan reunoista. Kumoa kakku ritilälle, pane sen päälle toinen ritilä. (tai uunipelti) Käännä kakku niiden avulla oikein päin ja nosta ylempi ritilä pois ja annan kakun jäähtyä.
Halkaise jäähtynyt kakku kahtia. Levitä väliin vadelmahilloa ja nosta toinen puolikas päälle. Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria, koristele vadelmilla ja siirrä varovasti tarjoilualustalle.
Kirkastetun voin teko:
Tarvitset kakkuun 40 g kirkastamatonta suolatonta voita. Sulata voi sekoittamatta miedolla lämmöllä kattilassa. Kaada kirkas voi varovasti toiseen astiaan ja jätä valkoinen sakka kattilaan. Kirkastettu oi säilyy jääkaapissa kannellisessa astiassa neljä viikkoa.
Maukasta sunnuntaita kaikille!
Suklaasunnuntai – Kinder Maxi Dark & Mild
8.3.2020
8.00
Joskus parhaat löydöt tekee vahingossa. Myönnän suoraan, että minun oli tarkoitus ostaa niitä ihan tavallisia Kinder Maxeja, jotka ovat ikuisesti lemppareitani, kun puhutaan suklaapatuikoista. Kuitenkin tällä kertaa käteeni tarttui kaupasta jotain ihan muuta. Huomasin asian vasta kotona, kun aloin katsomaan, että näyttääpä pakkaus jotenkin erilaiselta. Sitten tajusin tekstin Dark & Mild. Mitä ihmettä olin ostanut? Kinder tummalla suklaalla, hmm... sehän saattaisi ehkä jopa toimia... En ollut edes huomannut aiemmin, että tällaisia on olemassa.
Muistan ikuisesti kuinka vuonna 1992 minulle valkeni, että Kindereitä saa myös patukoina. Suomessa tällaista ihmettä ei ollut silloin vielä myynnissä. Lähdin tuona vuonna kielikurssille ja reissu alkoi piipahduksella Pariisiin. Siellä hotellin läheisessä ruokakaupassa näin kymmenen kappaleen paketin Kinder-patukoita, niitä sen kokoisia mitä meilläkin myydään jouluna niissä litteissä laatikoissa. Olin aivan hurmoksessa. En ollut vanhemmiten enää yllätysten perään, mutta rakastin sitä ällön imelää suklaata, mitä Kindereissä on. Kalliita suklaamunia joutui tuohon aikaan syömään kymmenen, että sai edes jotenkin niiden suklaasta tarpeekseen. Päälle vaan joutui ostamaan yllätyksiä, mitä en enää tuohon aikaan halunnut. Muistan, että ostin paketteja siltä istumalta kymmenen, joista muutaman raahasin vielä Suomeen asti muutaman viikon päästä. Jouduin odottamaan vielä vuosia, ennen kuin Kinder-patukat ilmestyivät Suomen kauppoihin.
Ostin siis vahingossa Kinder Maxi Dark & Milk -patukoita. Patukat eivät eroa millään tavalla normaaleista Maxeista muuten kuin siinä, että niiden päällä olevan suklaa on huomattavasti tummempaa. Monet teistä lukijoista tietävätkin, että inhoa tummaa suklaata. Mietin hetken mielessäni, että meninkö tosissani vahingossa ostamaan syömäkelvotonta ison paketillisin. Jossain takaraivossa oli kuitenkin koko ajan kutina, että tämä saattaa toimia...
Olin oikeassa. Dark & Mildin tummasuklaa on pehmeän makuista ja sitäkin taittaa vielä ihanasti pehmeämmäksi sisällä oleva maitotäyte. Nämä eivät ole ihan niin makeita kuin tavalliset Maxit, mutta eivät jää paljoa makeudessaan. Pakko myöntää, että nämä ovat takuulla ainoa tummaa suklaata sisältävä makeinen, josta aidosti pidän. En itseasiassa ole ihan varma, että tykkäänkö näistä jopa vielä enemmän kuin normi Maxi-patukoista. Maistuvat ihan Kinder-patukoille, mutta eivät ole ihan yhtä "imeliä". Yhtä kaikki, olen myyty. Paketissa lukee Limited Edition, silti mietityttää jäävätköhän nämä myyntiin. Se on varmaa, että tulen ostamaan toisenkin paketin, vielä kun näitä löytyy.
Joko olet maistanut Kinder Maxi Dark & Mild patukoita? Mitä pidit?
Suklaista sunnuntaita kaikille!
Suklaa-banaanikakku
1.3.2020
8.00
Rakastan suklaata, mutta en ole kovinkaan suuri banaanin ystävä. Tykkään kyllä syödä banaania sellaiseen välipalaksi, mutta leivonnaisissa tai jälkiruuissa en siitä juurikin välitä. Poikkeuksen tekee kuitenkin tämä suklaa-banaanikakku, jonka aikoinaan kehittelin itse. Yhdistelin reseptiin suosikki kuivakakkupohjani ja kuorrutukseen käytin mielestäni maailman parasta porkkanakakun kuorrutetta. TOIMII!
Suklaa-banaanikakku
Pohja:
250 g suolatonta voita
4 dl sokeria
5,5 dl vehnäjauhoja
4 munaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta (esim.Van Houten)
50 g suklaarouhetta (70% suklaata)
1 iso kypsä banaani
Tuorejuustokuorrute:
75 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
75 g maustamatonta tuorejuustoa
175 g tomusokeria
1/2 tl vaniljauutetta tai -esanssia (Voit korvata tämän 1 tl vaniljasokeria ja 1/2 tl vettä!)
50 g tummaa suklaarouhetta koristeluun
1. Vaahdota voi.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito, leivinjauhe, kaakaojauhe ja vaniljasokeri jauhoihin sekoitettuna. Lisää haarukalla muussattu banaani, sekä lopuksi vaahdotettu voi ja rouhittu suklaa. Sekoita huolellisesti. Taikinan kuuluu olla paksua ja jämäkkää.
3. Voitele halkaisijaltaan n. 23 cm irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.
4. Paista uunin alatasolla 175°C n. 1 h. Kakku on valmista, kun puutikkuun ei tartu kokeillessa taikinaa. Kakku voi jäädä keskeltä aavistuksen kosteaksi. Kumoa kakku vadille ja anna jäähtyä kunnolla.
5. Tee tuorejuustokuorrute. Vatkaa kaikki aineet keskenään vaahdoksi. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle. Koristele tummalla suklaarouheella.
Mitä mieltä olet banaanista leivonnaisissa?
Joululahjat
26.12.2019
8.00
MAINOS: SORTTER.FI
Tajusin aamulla seuraava postausta miettiessäni, etten varmaan koskaan ole esitellyt täällä joululahjojani. Tykkään lukea todella paljon toisten lahjaesittelyjä, mutta omiani en ole kertaakaan esitellyt. Koitin etsiä lahjaesittelyjä vanhoista postauksistakin, mutta ei. Olen kyllä ohimennen maininnut mitä olen saanut, mutta en sen kummempaa.
Olemme mieheni kanssa molemmat vähän samanlaisia hölmöjä ja tykkäämme ostaa toisillemme lahjoja. Lahjojen ei todellakaan tarvitse olla mitään kalliita, kunhan ne on ajatuksella mietitty. Tänä vuonna sovimme ennen joulua, että emme ostaisi kuin maksimissaan kolme lahjaa. Kuten arvata saattaa, molemmat lipesivät tästä aika pahastikin, mieheni minua vieläkin pahemmin.
Lahjat ovat aika henkilökohtainen asia ja ehkä siksi minusta on tuntunut vuosien aikana vaikealta esitellä niitä. En halua myöskään, että minun ajateltaisiin pröystäilevän lahjoillani, vaikka ne eivät mitään kovin arvokkaita olekaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen tyylillään. Toiset eivät halua lahjan lahjaa, toiset ostavat yhden ja sitten on näitä meidän kaltaisia hörhöjä. Toiset eivät yksinkertaisesti pysty lahjoja ostamaan. Mikään ei ole oikein tai väärin. Päätin kuitenkin kuvata osan lahjoistani, sillä sain tänä vuonna jotenkin tosi osuvia ja siksi rohkaistuin vihdoin niitä vähän tarkemmin esittelemään.
Lopuksi vielä haluan sanoa, että kyllä, minä todellakin osaan arvostaa kaikkea sitä minulla on. Opiskeluaikoina tuli laskettua omaa budjettia aika tarkkaan, kun ruokarahaa oli kahdeksi viikoksi kaksikymmentä markkaa. Koska halusin tulla itse toimeen, enkä käydä mummoni lompakolla. Näen myös työssäni jatkuvasti ihmisiä, joilla ei ole asiat niin hyvin kuin minulla. Se saa joka kerran ajattelemaan sitä, kuinka hyvin itsellä asiat tällä hetkellä ovat (tulevaisuudestahan ei tiedä kukaan) ja siitä jos mistä osaan olla kiitollinen.
Tulevaisuudesta ei kuitenkaan kannata liikaa huolehtia, sillä raha-asiat on helppo järjestää lainojen kilpailutus- ja vertailupalvelu *Sortterin avulla. Säästät rahaa yhdistämällä vanhat luotot ja lainat yhdeksi edullisemmaksi lainaksi. Sortterin palvelussa voit kilpailuttaa *yhdistelylainat ja samalla säästää kuukausierissä- ja kuluissa. Palvelussa voi myös kilpailuttaa vakuudettomat *kulutusluotot, tarpeellisia isompia yllätyksellisiä menoja varten.
Suklaata tulee joka vuosi. Se on selvä. Sitä ostaa niin ystävät kuin miehenikin, kaikkia en viitsinyt edes kuvata. Varsinkin belgialaisilta kohvehdeilta odotan paljon. En ole vielä edes avannut rasiaa, sillä vatsa on niin täynnä jouluruokaa, että tuntuu, ettei sinne mahdu oikein mitään muuta.
Kirjoja tuli tietenkin. Meillä on itseasiassa miehen kanssa diili, että ainakin yksi kirja pitää ostaa, se on alusta asti ollut meidän yhteinen juttu. Voitte uskoa, että kirjan osto ei ole aina helppoa, kun omista kirjahyllyistä löytyy parituhatta kirjaa. Onneksi niitä julkaistaan joka vuosi uusia. Kahta saamistani kirjoista olin toivonut ja kolmas oli ylläri. Auswitchin tatuoija oli toivekirja. En tiedä olenko ikinä maininnut, mutta minulla on muutamia teemoja, joista kerään kirjoja. Ne ovat Pohjois-Korea, joulu, Egypti ja kaikki holokaustiin liittyvä. Yleensä toivon lahjaksi myös elämänkertaa, koska ne ovat se viimeisin keräilykohde. Tämä vuonna toive oli selvä – Aino Sibeliuksen elämäkerta. En malta odottaa, että pääsen kurkistamaan Ainon elämään Ainona, ilman että häneen tutustutaan jonkun miehen kautta. Kolmantena kirjana sainkin pokkarin Pieni bistro Bretangessa, joka on hivenen kevyempää luettavaa kuin kaksi muuta.
Blogia lukeville varmaan on tullut selväksi, että rakastan Muumeja. Ystäviltäni sain pari muumimukia. Kesämukin Iltauinti, joka minulla toki oli ostettuna keräilyversioksi hyllyyn. Onkin ihanaa, että minulla on nyt myös toinen kappale, jota voin käyttää. Uusin muumipeikkomuki minulta puuttui kokoelmastani kokonaan. Mieheni ilahdutti minua muumimuki kuusenkoristeilla, jotka varmaan kirvoittivat eniten ihastunutta huokailua (rakastan tuota aihetta). Sain myös vuosittaisen Kalevala Korun kuusenkoristeen, jonka olen saanut nyt muutamana vuotena peräkkäin. Joka vuosi kuusta koristellessa sydämessä käy pieni lämmin läikähdys, kun ripustan niitä kuuseen. Ihana lahjaidea, josta on iloa lopun elämää.
Eva Solon termosmukia olin myös toivonut, että voisin juoda töissä ns. kunnon kahvia. Meillä on töissä kyllä kahviautomaatti, joka jauhaa oikein pavuista kahvin ja se myös puhdistetaan tarpeeksi usein. Jostain syystä se kahvi ei silti ole kovin hääviä, liekö johtuu niistä melko basic-pavuista, jotka eivät enää parempaan tottuneelle oikein maistu. :D Kaikessa hifistelyssä on aina tämä vaara, kun tottuu parhaaseen, mikään entinen ei sitten oikein enää tunnu tai maistu samalta. Meillä itseasiassa on jo yksi tällainen Eva Solon termosmuki. Ystäväni Tiia K Minäkö Keski-ikäinen blogista antoi sellaisen minulle vuosi sitten, mutta se tuli silloin mieheni käyttöön. Joten minulle iski myöhemmin mukikateus. Enää ei tarvitse olla kateellinen, koska sain omani ja pääsen nautiskelemaan töissä omasta termarista kuumana kunnon kahvia.
Kylmiin jalkoihini sain lämmittämään uudet pehmeät sukat.
Isoimmasta yllätyksestä vastasi silti paras ystäväni, joka oli ostanut minulle Fjällrevenin Totepackin No. 1 mustana. Ensin mietin, että mistä ihmeestä ystäväni oli tajunnut ostaa laukun. Mutta sitten muistin, että oltiin juteltu näistä jossain vaiheessa. Minähän meinasin ottaa käyttööni työmatkoille jo kesällä mieheni vanhan olalla kannettavan Fjällrevenin, koska hän osti itselleen repun ja se olalla kannettava on jäänyt vähälle käytölle. Nyt ei tarvitse "varastaa" miehen laukkua, koska sain oman. Laukkuhan on todellinen monitoimi-ihme. Se on syvä, joten se vetää paljon tavaraa. Sinne mahtuu niin vaihtovaatteet kuin eväätkin. Lisäksi sitä voi kantaa kädessä tai olalla, mutta siitä muotoutuu myös selässä kannettava reppu. Suomen keleissä osaan arvostaa vahattua kangasta, joka hylkii vettä. Otin laukun heti käyttöön.
Mitä sait lahjaksi?
