Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka & leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka & leivonta. Näytä kaikki tekstit

Kesäinen Pavlova


Varsinkin kesäaikaan marenkipohjaiset leivonnaiset ovat makeudestaan huolimatta kivan keveitä ja raikkaan makuisia herkkuja. Parasta on se, että hyvin säilyvän marengin voi valmistaa etukäteen ja ottaa vaikkapa mökille mukaan, jolloin herkkujen valmistamiseen ei tarvita edes uunia. Herkullisen jälkiruoan taikoo hetkessä. 

KESÄINEN PAVLOVA

Marenki:

5 valkuaista
2,5 dl sokeria

Täyte:

1 prk (200 g) Valio Viola vanilja-tuorejuustoa
4 dl kuohukermaa
runsaasti tuoreita marjoja
(vadelmia, karhunvatukoita, pensasmustikoita, mansikoita...)

Aloita valmistaminen marengista. Erottele valkuaiset kulhoon. Ole tarkkana, ettei keltuaista pääse yhtään joukkoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita sokeri joukkoon pienissä erissä. Olet onnistunut, kun vaahto on paksua ja kauniin kiiltävää.

Sivele leivinpaperi kevyesti öljyllä. Levitä marenki leivinpaperille halkaisijaltaan n. 24 cm:n kokoiseksi ympyräksi. Jätä ympyrän keskusta matalammaksi, jotta siihen jää hyvä kuoppa täytteelle. Reunat saavat olla korkeammat ja mitä epätasaisemmat sen parempi. Älä yritä silotella. Rouhea lopputulos on kaunein!

Paista 125°C uunissa alatasolla n. 1,5-2 h, kunnes marenki on muuttunut kevyeksi ja kuivaksi. Sisäpuolelta marenki saa olla vielä hieman kosteaa. Liian kuiva marenki hajoaa helposti. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Sekoita hyvin. 

Lisää marengin päälle ensin kerma-tuorejuustoseos ja ripottele päälle marjat haluamallasi tavalla. Nauti välittömästi. Jos haluaa erityisen makeaa, voi päälle lorauttaa ripauksen kinuskikastiketta. Itse kuitenkin pidän raikkaasta versiosta.

Pidätkö marengista?


Suklaasunnuntai – Panda Täyssuklaamuna



Pääsiäisen herkut ovat olleet kaupoissa jo pitkään esillä, mutta jostain syystä Pandan Täyssuklaamunat eivät olleet osuneet aiemmin silmiini. Tämä oli siihen asti, kunnes puolisoni parisen viikkoa sitten kauppareissultaan toi minulle pussillisen. Tiesin, että näistä on tehtävä juttu Suklaasunnuntaihin.

Innostuin. Mignon on ehdottomasti suosikkisuklaamunani, koska ei tässä iässä enää niitä yllätyksiä kaipaa. Turhaa roinaa. Pääasia, että suklaata on ja PALJON. Pieni täyssuklaamuna ei ole mikään uusi keksintö. Esim. Kinderillä on omansa ja kaikki varmaan tietävät ne eri värisiin sellofaaneihin pakatut "ruohomunat". Niistä en ole koskaan välittänyt, koska suklaa on niissä yksinkertaisesti pahaa.

Koska kyse on Pandan tekemistä täyssuklaamunista, arvasin, että näiden on pakko olla hyviä. Tykkään ostaa vaihteluksi iänikuiselle Fazerin Siniselle toisinaan Pandan suklaalevyjä. Niiden suklaa on aavistuksen makeampaa kuin Fazerin, mutta ei lähellekään niin makeaa kuin Maraboun. Suklaa on suuhuni myös mielestäni laadukkaampaa kuin esim. Maraboussa.

Pandan Täyssuklaamunat maistuvat tietenkin heidän omalta suklaaltaan. Koostumus on kivan jämäkkä. Pinta on sellainen, ettei suklaamuna sula ihan heti sormissa, sellainen aavistuksen kiiltävä. Näihin jää koukkuun ensimmäisestä munasta lähtien. :D Tykkään myös kivan värisestä pussista, josta huokuu pääsiäisen henki. Toivottavasti näistä tulee pysyvä kausituote.


Oletko maistanut Pandan Täyssuklaamunia?


 

Suklaasunnuntai – M&M's Chocolate Eggs

Tänään saatiin herätä täällä etelässä pitkästä aikaa melko lämpimään sunnuntaiaamuun ja koska on sunnuntai, se tietää sitä, että silloin blogissa on toisinaan suklaasunnuntai.

Kävelin viikolla karkkihyllyn kautta ja mitä minun silmäni näkivätkään – M&M's Chocolate Eggs -pussin. Tutustuin karkkeihin ensimmäistä kertaa vasta viime vuoden pääsiäisenä, jonka jälkeen hamstrasimme niitä monta pussillista, kun pääsiäiskarkit olivat pääsiäisen jälkeen -50% alennuksella. 

Minun ja M&M'sin historia on pitkä. On kuitenkin sanottava, että klassisista suklaapähkinöistä en välittänyt nuorempana lainkaan, vasta aikuisena olen saattanut ostaa silloin tällöin pussin, mutta ne eivät ole herkkuani. Sen sijaan suklaanapit ovat ehkä parasta mitä tiedän. Suklaa on niissä sopivan makeaa ja se täydellinen rapsahdus hampaissa, kun karkin puraisee halki ja suklaan maku leviää suuhun. Mmm... 

Ainoa mikä harmittaa on se, että olisin monesti esim. jouluna halunnut ilahduttaa ystäviäni kustomoiduilla karkeilla, mutta ei edes brändin Euroopan kauppa toimita tuotteita Suomeen, buu! Jos joku tietää mitä kautta Suomeen saisi kustomoituja karkkeja, kertokaa. 


Mennään kuitenkin näihin M&M's Chocolate Eggseihin, eli "suklaamuniin", jotka koukuttivat täysin jo viime vuonna. Joten enpä sitten malttanut mieltäni, kun näin nämä pitkän tauon jälkeen kaupassa vaan nappasin itselleni ja puolisolleni omat pussit, tietenkin. ;)

Pussi sisältää liikuttavan rouhean näköisiä sormenpään kokoisia värikkäitä suklaamunia. Näistä tulee vähän viiriäisen munat mieleen, toki nämä ovat värikkäämpiä ja eivät yhtä sileitä.

Sisällä karkeissa on paljon tuttua M&M's suklaata, joten yhdellä puraisulla saa enemmän suklaata suuhunsa kuin perinteisissä litteissä suklaanapeissa. Kuori on kova, mutta silti niin pehmeä, ettei hampaita tarvitse pelätä hajottavansa näiden kanssa. :D Kuori silppuuntuu hetkessä pienellä hampaiden painalluksella. Maku on kokonaisuudessaan ehkä aavistuksen sokerisempi kuin suklaanapeissa. Sokerisuus tulee luultavasti kovasta kuoresta.

Nämä kuuluvat ehdottomasti pääsiäisen lempikarkkeihin ja sopivat ulkonäkönsä puolesta hyvin myös koristeeksi. Näyttävät hauskoilta esim. lasikulhossa.



Tykkäätkö M&M's -karkeista? Oletko maistanut Chocolate Eggsejä?

 

Suklaasunnuntai – Kismet Islanti

Tämän vuoden ensimmäisessä suklaasunnuntaissa, maistellaan ehkä tämän hetken puhutuinta herkkua. Taidan olla tämän kanssa vähän myöhässä, sillä Instagramini perusteella vaikuttaa siltä, että jo puoli Suomea on ehtinyt maistelemaan Fazerin uutuusherkkua Kismet Islantia.

Kismetin uusin maku on saanut vaikutteensa meidän kaikkien tuntemasta "jääkarhukarkista", joita on ollut kautta aikain Fazerin Parhain -karkkipussissa. Luulen, että lapsena meistä lähes kaikki söivät ensiksi pussista Kiss Kiss ja Islanti -karkit. Tosin pidin Islanti-karkkeja enemmän Laktoista.

Islanti-karkit ovat minulle aina ja ikuisesti jääkarhukarkkeja. Nostalgisia karkkeja on valmistettu jo vuodesta 1910! Epäilin kyllä heti vahvasti, miten tämä päärynäinen maku sopii yhteen Kismet-suklaan kanssa. Maistaahan se silti piti. 

Kun Kismet Islanti pakkauksen avaa, nenään tulvahtaa välittömästi voimakas päärynäjäätelön tuoksu. Itselleni aikamoinen turn off, jotenkin aivot eivät osaa käsitellä tätä makua osaksi Kismetiä. 

Koostumus on tyypillistä Kismetiä – rapeaa vohvelia maitosuklaakuorrutuksella. Tällä kertaa täytteenä onkin päärynän makuista. Islanti maistuu todella imelälle, jopa äitelälle. Päärynä on selvästi läsnä. Yleensä en saa Kismetistä tarpeeksini, mutta tällä kertaa riitti yksi pala. Senkin söin naama mutrulla. Tämä ei ollut valitettavasti minun juttuni ollenkaan. Öyh. Palaan pikaisesti tavallisen Kismetin ja Kismet-Mariannen pariin, jotka ovat suurinta herkkuani.


Joka olet maistunut Kismet Islantia? Mitä pidit?

Kauneusbloggaajien joulukalenteri luukku 6 – Suklaasunnuntai: Ostetuimmat suklaakonvehdit



Kuva:Hannamaria

Tervetuloa kauneusbloggaajien joulukalenterin kuudenteen luukkuun. Aluksi voinkin toivotella hyvää toista adventtia ja tietysti itsenäisyyspäivää, joka onkin tänä vuonna monella hivenen erilainen kuin aiemmin. 

Vuonna 2013 osallistuin ensimmäistä kertaa kauneusbloggaajien joulukalenteriin. Joten voi kai jo sanoa, että tästä on tullut perinne. Ainakin odotan kalenteria kovasti joka vuosi ja käyn tunnollisesti lukemassa kaikki luukut heti aamusta, kun herään. 



Itsenäisyyspäivän lisäksi tänään on myös sunnuntai, joten ajattelin, että nyt voisi olla myös suklaasunnuntai. Silloin aiheena on mikä muukaan kuin suklaa. 

Suomen myydyimmät suklaakonvehdit pysyttelevät vuodesta toiseen lähes samoina. Näistä löytyy jonkin verran listauksia. Viimeisimmän bongasin vuodelta 2017, jolloin isoimmilta kauppaketjuilta kyseltiin joulukuussa heidän eniten myytyjä suklaitaan. Ykköspaikkaa piti oikeutetusti Pandan Juhlapöydän konvehdit (300g). Hyvänä kakkosena perässä Fazerin Maitosuklaakonvehdit ja kolmantena Fazerin Sinivalkoiset suklaakonvehdit.

Pandan Juhlapöydän konvehdit ovat tainneet pitää ykkössijaa suomalaisten sydämissä jo vuosia, siinä missä Fazerin suklaat ovat yleensä Suomen myydyimpiä. Tässä kategoriassa Panda kuitenkin vetää pidemmän korren vuodesta toiseen. Ymmärrän kyllä miksi. Vaikka tykkään eniten niistä isommista Pandan rasioista, niin jo pienimmässä rasiassakin on mukavasti vaihtelua. Lisäksi se on gluteeniton, joka lisää tänä päivänä rasian suosiota. Konvehtirasiassa on jokaiselle jotain – suosikkeja ja niitä vähemmän suosikkeja. Rasia tuli myyntiin jo vuonna 1967, mutta iässä Fazerin maitosuklaa vetää pidemmän korren, koska se tuli markkinoille jo vuonna 1922. Kohta meidän kaikkien rakastamalla suklaalla onkin 100-vuotis juhlat.

Te jotka syötte Juhlapöydän konvehteja, mitkä syötte ensin vai onko järjestyksellä väliä?

Itse aloitan aina vadelmamarmeladista, sillä se on lempparini.  Ihan harmittaa, että pienessä rasiassa niitä on vain yksi. Siitä siirryn toisiin lemppareihini – suklaacrispeihin. Muiden järjestyksellä ei ole väliä, mutta huomaan, että lähes joka kerta minttusuklaat jäävät pyörimään viimeiseksi. 





Jouluna arvostetaan perinteitä ja siitä syystä klassikot pitävät pintansa, vaikka ihan varmasti joka vuosi joulun jälkeen jokaisella on olo, ettei halua nähdä enää yhtään jo tutuksi tullutta kohvehtia.

Näiden kolmen suosikin lisäksi omaan jouluuni kuuluvat ehdottomasti Vihreät kuulat. Olen saanut lapsesta asti niitä lahjaksi parhaalta ystävältäni. Yleensä en ostakaan niitä koskaan itse, sillä perinne on jatkunut kaikki nämä vuodet. Näiden lisäksi ällönmakeat Budapest, Wiener Nougat ja Brunbergin tryffeli ovat ei niin salaisia paheitani näin joulunaikaan. Budapestiin minut tutustutti englannin kielen opettajani, joka tarjoili konvehteja aina joulun aikaan. Sitä ennen ne ei juurikaan kiinnostaneet. Mummoni kuolemaan asti, hän osti minulle joka vuosi After Eighteja, jonka jälkeen puolisoni on ostanut niitä lähes joka vuosi lahjaksi ja näin jatkanut mummon aloittamaa perinnettä. En edes pidä mintusta, mutta After Eightit kuuluvat jouluun. 

Joulukalenterin seuraava luukku avautuu huomenna Blinger Shimmer -blogissa. 


Mitkä suklaat kuuluvat sinun jouluusi?

TÄNÄ VUONNA JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEAVAT SEURAAVISSA BLOGEISSA:

1.12. Charlotta Eve // 2.12. Dioriina // 3.12. Maria Glow // 4.12. Laura Loukola // 5.12. Hannamaria // 6.12. MINÄ! // 7.12. Blinger shimmer // 8.12. Miss Aria // 9.12. Strokes of Color // 10.12. Dioriina // 11.12. Beauty by Ida M. // 12.12. Glitteriaddikti // 13.12. Glitz & Glam // 14.12. Minä! // 15.12. Viilankantolupa // 16.12. Purkkisirkus // 17.12. SmartGirlCode // 18.12. Mizz Annie // 19.12. Gingerbiscuit // 20.12. Huulipunamania // 21.12. Nenasofias // 22.12. Beauty Highlights // 23.12. Henna V. // 24.12. Yhteinen luukku!




Paras porkkanakakku



Porkkanakakku on siinä jännä kakku, koska ainakin minun mielestäni se sopii loistavasti joulunaikaan, jo ihan mausteisen tuoksunsa ja makunsa vuoksi. Päälle voi lisätä jouluisia koristeita ja joulukakku on valmis. Syön sitä kyllä ympäri vuoden, sillä porkkanakakku on yksi lempikakkujani. Kahvilassa ollessakin valitsen usein juuri porkkanakakun. Niitä on kiva vertailla ja ne ovat harvoin epäonnistuneen makuisia. Muutamia hyvin kuivahkoja versioita on tullut vastaan, mutta ei mitään sen kummenpaa, mutta porkkanakakuissakin on eroja. 

Kotona porkkanakakkua tehdessä käytän silti aina samaa reseptiä, koska sillä saa aikaiseksi maailman parhaan porkkanakakun, mille ei ole vielä mikään muu maistamani vetänyt vertoja. Resepti ei ole helpoin ja siihen pitää nähdä hivenen vaivaa. Ainesosia on useita, mutta juuri ne inkiväärin kanssa tekevät tästä parhaan. Jauhoja sen sijaan käytetään erittäin vähän. 

Reseptissä käytetään lisäksi maustemittana hyppysellistä, joka voi kuulostaa hankalalta. Se ei kuitenkaan lopulta sitä ole, koska se ei ole niin justiinsa. Hyppysellisen tarkka määritelmä on, että se on enemmän kuin ripaus, mutta kuitenkin vähemmän kuin lusikan kärjellinen. Hyppysellisen ottamiseen käytetään kolmea sormea. (peukalo, etu- ja keskisormi) Mittaamista ei kannata ottaa ihan tosissaan, eikä se ole mausteiden osalta niin tarkkaa. Tässä kakussa vähän enemmän maustetta on parempi kuin liian vähän. Lisäksi ohjeeseen sisältyy toisten mielestä jännittävää vesihauteessa vatkaamista, mutta uskokaa, kaikki vaiva kannattaa. Tajuatte, miksi olet nähnyt kaiken vaivan, kun laitat kakku ensimmäisen palan suuhun. 


PARAS PORKKANAKAKKU
(8 isoa palaa)

6 keltuaista
200g sokeria
250g porkkanoita raastettuna
125g manteleita jauhettuna
125g hasselpähkinöitä jauhettuna
50g Digestive-keksejä hienoksi jauhettuna
50g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suuri hyppysellinen kanelia
suuri hyppysellinen jauhettua inkivääriä
hyppysellinen jauhettua neilikkaa
hyppysellinen suolaa
1 sitruunan raastettu kuori
6 valkuaista

Tuorejuustokuorrute

75g huoneenlämpöistä voita (suolatonta, voi olla myös vähäsuolaista)
75g tuorejuustoa (esim. maustamaton Philadelphia)
175g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Valmistus

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Vuoraa leivinpaperilla halkaisijaltaan n. 23 cm:n kakkuvuoka. Voitele ja jauhota leivinpaperi. 

Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Yhdistä keltuaiset ja puolet sokerista kuumuuden kestävässä kulhossa. Pane kulho höyryävän vesikattilan päälle niin, ettei kulho koske veteen. Vatkaa seos paksuksi ja vaaleaksi. Nosta kulho kattilan päältä ja sekoita porkkanaraaste joukkoon.

Sekoita mantelijauhe, hasselpähkinäjauhe, keksinmurut, jauhot, leivinjauhe, kaneli, inkivääri, neilikka ja suola keskenään. Sekoita sitruunankuoriraaste joukkoon.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää loput sokerista ja vatkaa vaahto kovaksi ja kiiltäväksi.

Kääntele suurella lusikalla tai lastalla kolmannes marenkivaahdosta porkkanaseoksen joukkoon ja kääntele sitten joukkoon kolmannes kuivista aineista. Lisää aineita vuorotellen, kunnes taikina on tasaista. Kaada taikina vuokaa ja paista kakkua 35-45 minuuttia uunin keskitasolla tai kunnes puutikkuun ei jää taikinaa kakun keskustaa kokeiltaessa. Anna kakun jäähtyä vuoassa kymmenisen minuuttia ja siirrä sen jälkeen ritilälle jäähtymään. 

Tee tuorejuustokuorrute. Vatkaa kaikki aineksi keskenään vaahdoksi. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle. NAUTI! Maku vain parantuu parina seuraavana päivänä, joten kakun voi tehdä jääkaappiin valmiiksi jo edellisenä iltana.

Tykkäätkö porkkanakakusta?


Suklaasunnuntai – Fazer Valkoinen Suklaa

Totuuden nimessä on heti aluksi sanottava, etten juurikaan pidä valkosuklaasta. Se ei ole sellaista herkkua, mitä minun varsinaisesti tekisi koskaan mieli. Syön sitä toisinaan, mutta luultavammin ne kerran jäävään kertaa vuodessa tai harvemmin. Yleensä vain testatakseni, jos tykkäisin siitä enemmän. Pandan valkosuklaa on suosikkini, siinä on makuuni täydellinen koostumus. Koska valkosuklaa ei oikeastaan maistu hirveästi millekään, siinä on kaksi asiaa mitkä voivat mennä pieleen – koostumus on liian jauhoista tai sitten tuotteeseen on käytetty liikaa vanilja-aromia, joka tekee siitä tympeän kitkerän.



Fazer toi jokin aika sitten markkinoille oman valkosuklaansa (Valkoinen Suklaa) ja olihan sitä toki testattava, olisiko siitä Pandan voittajaksi. Koostumus on selvästi täyteläisempää kuin Pandan vastaavassa tuotteessa, mutta se ei ole silti liian jauhoinen vaan suutuntuma on mukava. Maku on melko mieto, ei liian kitkerä, joten vanilja-aromia on käytetty kohtuudella. Suklaa on ok, mutta jos vertaan tätä suosikkiini, niin Panda vetää hivenen pidemmän korren. Tässä kohtaa on jo hifistelyä, kummasta pidät enemmän, koska maut ovat melko lähellä toisiaan. Tykkään kuitenkin enemmän Pandan koostumuksessa, se on kivempi ja kokonaismakukin on jollain tapaa raikkaampi. Fazer on makeampi. Pystyn syömään Pandaa enemmänkin kuin yhden rivin, kun taas Fazerin versio alkaa tursumaan korvista jo yhden rivin jälkeen.


Tykkäätkö valkosuklaasta. Suosikkisi?


Suklaasunnuntai – Pätkis Suklaatäytekeksi


Tänään on sunnuntai ja sehän tietää suklaasunnuntain paluuta. Tällä kertaa pujahdamme keksiosastolle. 

Moni on saattanutkin huomata Fazerin herkuttelukeksit. Täällä on tullut kaikki maisteltua läpi, myös uutuudet, joita on tipahdellut tasaisin väliajoin myyntiin.  Voiton kaikista vie silti toistaiseksi Pätkis- ja Fazerina Suklaatäytekeksit. 

Koska olen lapsesta lähtien ollut Doris-keksien suurin fanittaja, huomasin heti, että herkuttelukeksien pohjana on käytetty Doris-kekseistä tuttua pohjaa. Sisus on täytetty maulla ja koko komeus on kuorrutettu suklaalla, jolloin ulkoasu näyttää hivenen isommalta kuin perinteisessä Doriksessa.


Pätkis Suklaatäytekeksejä ei ole voinut kukaan Pätkiksen ystävä ohittaa. Keksin sisus on pehmeää ja sieltä löytyy Pätkiksen makuinen minttu-tryffelitäyte. Se on koostumukseltaan lähes samanlaista kuin aito Pätkis olisi sauvasekoittimella laitettu hienoksi ja laitettu keksin sisään.  Päällys on maitosuklaata. Nämä maistuvat aidosti Pätkikselle keksipohjalla. Olen makean ystävä, mutta nämä ovat niin makeita, että jopa herkkusuulle riittää pari keksiä kahvia kanssa. Toisin kuin esim. Dominoita syödessä voisin lappaa kokonaisen pötkön kitusiini.


Oletko maistanut Fazerin herkuttelukeksejä? Suosikkeja?

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!



 

Suklaasunnuntai – ROX Berry Chocolate Crisp proteiinipatukka


En ole koskaan pahemmin välittänyt proteiini- tai energiapatukoista, olen ostanut niitä toisinaan, todeten ne usein yhtä "pahoiksi". Kodin ulkopuolisen työn tultua kuvioon kiinnostukseni heräsi tuotteisiin kuitenkin uudelleen. 

Suurimmaksi osaksi työpäiväni koostuvat niin, että minulla on yksi tai kaksi kahdentoista minuutin taukoa, joskus harvoin työpäivä kestää yli seitsemän tuntia, johon kuuluu sitten kunnon puolen tuonnin ruokatauko. Omassa työssäni tauot, eivät tarkoita sitä, että siellä voisi olla tuosta vaan pari minuuttia kauemmin vaan meillä mennään ns. kello kaulassa jatkuvasti. Kun aletaan laskemaan, että tuossa ajassa pitää käydä vessassakin, niin eipä siitä sitten hiveästi aikaa jää syömiseen. Seitsemän tuntia on kuitenkin jo pitkä päivä ja siinä ajassa ehtii kelle tahansa tulla nälkä. Noin pitkä aika syömättä ei ole terveellistä. Syömiseni ovatkin aina jotain nopeaa  – banaani, smoothie tai joku proteiinin lähde. En voisi kuvitellakaan, että alkaisin lämmitelemään mitään mikrossa, saatika alkaa syömään salaattia, jota joutuu tökkimään haarukalla moneen kertaan, että saa edes jotain suuhun. 

Olen tämän vuoksi toisinaan alkanut syömään tauolla proteiinipatukan. Ei todellakaan mikään terveellisin ratkaisu, mutta olen huomannut, että nälkä pysyy poissa ja mieli yllättävänkin virkeänä. Mikä parasta, sen saa syötyä tarpeeksi nopeasti. 

En ole yleensä pitänyt energia- ja proteiinipatukoista, koska niissä on todella usein hirveän sitkeä koostumus ja jauhoinen maku. Niitä joutuu jauhamaan suussa pitkään ja kun aika on rajattu, jopa koostumuksesta tulee tärkeä asia. Niinpä otin pari vuotta sitten missioksi löytää miellyttävän koostumuksen ja hyvän maun omaavan proteiinipatukan. Aika monet kävin läpi, kunnes yhdellä kauppareissulla käteeni osui ROX


Roxin patukoista ehdoton suosikkini on Berry Chocolate Crisp, joka on eittämättä paras proteiinipatukka, mitä olen koskaan syönyt. Muut mautkin ovat hyviä, mutta Berryssa on mehevin koostumus kaikista. Raikas marjaisa maku yhdistettynä tummaan suklaaseen (30%) toimii loistavasti. Maku ei ole liian esanssinen, millaiseksi nämä marjaisat maut usein tulevat. Proteiinia on peräti 20 grammaa, joten ei ihme, että näläntunnekin pysyy poissa. Roxin tuotteeseen ei ole myöskään lisätty sokeria, mutta se on silti kivan makea. Tykkään myös päällisen crispistä, joka tuo kivaa rapeutta purressa. 


Syötkö proteiinipatukoita? Millaisissa tilanteissa? Suosikkeja?


Suklaasunnuntai – Dumle Seasonal Strawberry


Dumlen ystävät, nostakaa käsi ylös!

Tykkään Dumleista, mutta ne eivät ole mikään suosikkikarkkini. Toisinaan kuitenkin tulee sellainen himo, että pussi on pakko ostaa. Sitten voi mennä kuukausia, etten edes ajattele asiaa. Lakritsidumlet ovat normaalien lisäksi suosikkejani. Joten jouluna on aina pakko ostaa se sekoituspakkaus, että saan lemppareitani. Tosin tänä vuonna olen harkinnut repäistä ja tilata Urjalan makeistukusta (vaarallinen paikka!) kolmen kilon pakkauksen pelkkää lakritsia. YUMMY!

Viime vuosina Fazer on tehnyt Dumlesta kausimakuja, mikä on hauska idea. Ainakin tällaisen, joka ei siis yleensä paljoa Dumleja ostele, näillä kausimauilla saa aina ostamaan ainakin sen yhden pussin, sillä pitäähän sitä nyt kokeilla. Tähän astisista ehdoton suosikki on ollut banaani, sitä tuli ostettua useampi pussi. Miehenikin ihastui niihin. En edes oikeasti pidä banaanikarkeista, mutta jostain syystä maku sopi Dumleen kuin nakutettu. Lisäksi Fazer oli onnistunut tekemään banaanin maun, joka ei ollut liian esanssinen. Se maistui, mutta oli silti sopivan mieto. Muita kausimakuja on mm. ollut appelsiini ja caramel cranberry. 


Tänä keväänä kauppojen hyllyihin ilmestyi kausimakuna strawberry eli mansikka. Mansikkakarkit ovat yleensä aika hitti tai huti omaan makuun. Rakastan yli kaiken tuoreita mansikoita ja no sen vuoksi kaikki muu maistuu yleensä esanssilta. Dumlen toffeekarkeissa mansikan maku on hyvin mieto, ehkä jopa liiankin mieto. Karkkia joutuu pureskelemaan suussa paljonkin, että siitä saa jotain makua irti. Tällä kertaa taisi riittää tämä yksi bussi, jonka jaoimme mieheni kanssa tasan.


Tykkäätkö Dumleista? Joko olet ehtinyt maistamaan kesän kausimakua?


Kreikkalaiset feta-sitruunalihapullat Balsamicon tapaan


Tänä vuonna ei päästy Kreikkaan, mutta päätettiin, että Kreikka tulee meidän luokse ruoan osalta. Tapanani on ollut maistella ravintoloissa käydessämme Rodoksella nimenomaan paikan lihapulla-annoksia. Niistä on monia erilaisia variaatioita paikasta riippuen, mutta mikään ei edelleenkään ole vetänyt vertoja Balsamicossa tarjoiluille lihapullille. Niiden raikas maku oli itselleni aikoinaan todella uutta ja annoksesta tulikin sellainen, joka oli syötävä ainakin kerran loman aikana. Ne maistuvat tuulahdukselta Välimerta.

Kaipaan edelleen suuresti jo pari vuotta sitten kuopattua Balsamicoa. Rodokselle ulkona syödessä on oppinut sen, että se ei kerro yhtään mitään ravintolan tasosta, että se on täysi vaan aika usein se tarkoittaa sitä, että paikassa sattuu vain olemaan agressiivisimmat ja parhaat sisäänheittäjät, ruoan ollessa melko ala-arvoista. Ihan muutama paikka tekee tähän poikkeuksen, mutta ne paikat pitää "tietää". Olemmekin oppineet sen, että yleensä helmet ovat piilossa sivukaduilla ja usein niissä ei sen vuoksi istu juuri kukaan. Kannattaa lomalla rohkeasti kokeilla näitä paikkoja, jos ne näyttävät muuten kaikin puolin siisteiltä. Rohkeasti sisään, vaikka olisit paikan ainoa asiakas. Parhaat ruoat ovat myös yleensä paikoissa, jotka eivät käytä sisäänheittäjiä tai jakele flyereita. Itseasiassa tätä kirjoittaessa tajusin, että yhdessäkään suosikkiravintolassani Rodokselle ei ole sisäänheittäjää. Tämän vuoksi sitten niille loistavillekaan ravintoloille ei löydy asiakkaita kilpailun ollessa kovaa vaan ne lopettavat. Tilalle tulee usein uusi yrittäjä. Balsamico oli meille aikoinaan ensimmäinen tällainen takaisku, toivon, ettei uusia ole tulossa. En silti tule koskaan unohtamaan paikkaa, jossa olen syönyt tähän astisen elämäni parhaat kreikkalaiset lihapullat. Onneksi resepti ei ollut salainen, sillä se löytyi paikan käyntikortin takaa, jonka vuoksi se on minulla tallessa. 

Tällä kertaa jouduin itse käyttämään lampaan jauhelihan sijasta karitsan jauhelihaa, koska se oli ainoa, mitä pakastealtaasta löytyi tässä pikkukylässä. Tuoreesta on turha haaveilla supermarkettien luvatussa maassa. Maku ei kuitenkaan silläkään poikennut vaan lihapullista tuli oikeanlaisia.


KREIKKALAISET FETA-SITRUUNALIHAPULLAT BALSAMICON TAPAAN

500 g lampaan jauhelihaa
1 kananmuna kevyesti sekoitettuna
1,5 dl vaaleaa leipää pieniksi revittyinä paloina (esim. ranskanleipä käy hyvin)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl kuivattua oreganoa
kourallinen tuoretta persiljaa hakattuna pieneksi
2 tl  pestyn sitruunan kuorta hienoksi raastettuna, sekä pieni loraus 1-2 tl sitruunan mehua
100 g fetajuustoa haarukalla hienonnettuna
öljyä
(tarvittaessa pieni ripaus suolaa)

TSATZIKI

2 dl kreikkalaistajogurttia
puolikas kurkku raastettuna
1/2 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 tl sokeria
mustapippuria rouhittuna
reilusti kuivattua tai tuoretta minttua 

Tarjoile lihapullat tsatzikin kera. Tämän lisäksi kylkeen voi lisätä lankku- tai lohkoperunoita, rapeaa salaattia yms.

Sekoita jauheliha, kananmuna, leipä, valkosipuli, oregano, persilja, sitruuna ja feta kulhossa. Sekoita puutalastalla- tai haarukalla niin kauan, että taikina on tasaista. Fetapaloja voi olla joukossa, ne eivät haittaa vaan ovat hyviä sattumia. Voi halutessasi lisätä aivan pienen ripauksen suolaa, jos haluat fetajuuston lisäksi suolaisuutta enemmän. Pyörittele taikinasta keskikokoisen mansikan kokoisia palloja. Kuumenna iso paistinpannu kuumaksi. Lisää öljy. Paista lihapullia 5-7 minuuttia tasaisesti käännelleen levyn keskilämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä. Tarjoile tsatzikin kera. Se kannattaa tehdä jääkaappiin maustumaan ennen lihapullien valmistamista.

Raasta kurkku ja laita siivilään. Sekoita joukkoon suola ja anna nesteen valua pois. Odota n. 10-15 minuuttia. Lisää kreikkalaisen jogurtin joukkoon kurkku ja muut aineet, sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin vartin.

Maistuuko kreikkalainen ruoka?


Suklaasunnuntai – Kingis Original Bites

*)Sisältää mainoslinkin, karkit omia

Tänään päästään pitkästä aikaa suklaasunnuntain pariin. Minulla oli lapsena kaksi lempijäätelöä – Murueskimot ja Kingispuikot. Mummo raahasi näitä minulle viikottaiselta kauppareissultaan. Nykyään ostan molempia hyvin harvoin. Ne ovat jotenkin tätä nykyä liian makeita makuuni molemmat. Nuorena tämä ei todellakaan haitannut, sillä olin todellinen sokerihiiri, jos ei muuta herkkua kaapista löytynyt, vedin palasokeria. :D Muutoshan on huima, sillä en ole parikymppisestä lähtien käyttänyt sokeria lainkaan esim. kahvissa tai teessä. Eikä todellakaan tulisi enää mieleen vetää makeannälkään palasokeria...

Keväällä kauppojen hyllyyn ilmestyi Kingis Bites -karkkeja, enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta maistaa niitä. Maistuisivatko ne siltä samalta imelältä jäätelöltä? Kingispuikossahan on makeaa kaikki. Vaniljajäätelö on todella imelää, sellaista, että melkein voi tuntea ikenien vetäytyvän ylöspäin, kun haukkaa puikosta ensimmäisen palan. Puhumattakaan suklaan makeudesta, joka sekin on nykyään mielestäni todella imelää.


Bitesit ovat nimensä mukaan pieniä paloja. Ne on kuorrutettu suklaalla ja sisällä on valkoinen pehmeä sisällys. Se ei ole vaahtomaista, mutta se on ilmavaa. Heti ensimmäisestä puraisusta lähtien, aivot tekevät tepposen. Maku on täysin sama kuin jäätelössä, mutta koostumus ei tietenkään ole sama ja kylmyyskin puuttuu. Aivot joutuvat shokkiin – mitä ihmettä täällä tapahtuu?!?

Kyllä, Kingis Original Bitesit maistuvat ihan samalta kuin jäätelö, koostumus vaan on eri. Nämä ovat todella makeita, enkä edes minä suklaahiiri pysty syömään kovin montaa putkeen. Jos kuitenkin rakastat Kingispuikkoa, rakastat varmasti myös näitä.


Oletko maistanut Kingis Biteseja?

Oikein aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Muistuttelisin, että vielä tämän päivän ajan saatte kaikista Skincityn normaalihintaisista tuotteista -20% koodilla SUMMERDEALS20, kun ostatte 50 eurolla. Ostoksille *)tästä.

Mansikka-marenkikakku


Muistatteko, miten kesäpostauksessa piti valita mansikka-kermakakun ja marenkikakun välillä? On itseasiassa olemassa yksi loistava resepti, missä melkein pystyy yhdistämään nämä molemmat, jos ei osaa päättää, kumpaa tekisi mieli.

Reseptin löysin varmaan kohta kymmenen vuotta sitten legendaarisen Kinuskikissan blogista. Tämä, jos mikä on täydellistä kesäjälkkäriä. Mansikat voi toki korvata mustikoilla tai hedelmillä, mutta minusta tämä on aina ollut parasta tuoreilla mansikoilla. Jos haluat oikaista reseptiä, korvaa itsetehty kinuskikastike valmiilla kaupan versiolla. Tulee lähes yhtä hyvää, mutta hivenen nopeammin. Keksinen marenki tekee kakusta helpommin leikattavan, koska se pysyy normaali marenkia paremmin kasassa. Se myös pysyy pidempään rapeana, joten tätä ei ole kiire nauttia silmänräpäyksessä kokoamisesta. Jos olet todellinen kinuskin ystävä ja haluat tuplakinuskin makeuden, vaniljatuorejuuston voi korvata Valion Viola kinuskituorejuustolla.

MANSIKKA-MARENKIKAKKU

Marenki:
5 valkuaista
2 ½ dl sokeria
8 kpl Digestive-keksejä

Kinuskikastike:
2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

Täyte:
4 dl kermaa
200 g Valio Viola vaniljatuorejuustoa
500 g tuoreita mansikoita
4 Digestive-keksiä


Erottele valkuaiset kulhoon (ole tarkkana, ettei yhtään keltuaista pääse joukkoon!). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita sokeri joukkoon pienissä erissä. Murenna keksit vaahtoon varovasti sekoitellen.

Sivele leivinpaperi pienellä määrällä öljyä. Levitä keksimarenki leivinpaperille kahdeksi n. 1 cm paksuiseksi levyksi (esim. 15 x 32 cm). Jätä hieman leviämisvaraa. Paista 125 asteessa uunin alatasolla n. 60 minuuttia. Marengin pinta saa muuttua vaaleanruskeaksi. Marenki on valmiina täysin kuivaa. Anna jäähtyä ja irrota sitten leivinpaperista.

Mittaa kinuskikastiketta varten fariinisokeri ja kerma kattilaan. Kuumenna sekoitellen kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Nosta kylmään vesihauteeseen jäähtymään ja siirrä jääkaappiin odottamaan. Tämän osuuden voi korvata myös valmiilla kinuskikastikkeella.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon vanilja- tai kinuskituorejuusto. Leikkaa mansikat siivuiksi.

Aseta toinen keksimarenkilevy tarjoilulautaselle. Levitä päälle tuorejuusto-kermavaahtoa ja mansikan siivuja. Ripottele päälle keksimuruja ja valuta kinuskikastiketta. Nosta päälle toinen keksimarenki ja toista sama täytteiden kanssa.

Maistuuko sinulle marenki?

Helppo varhaiskaalisalaatti


Olen lapsesta asti rakastanut erilaisia kaaliruokia, mutta uskokaa tai älkää, ennen tätä kesää en ole koskaan tehnyt varhaiskaalisalaattia. Minun on kyllä pitänyt, mutta aina se on jotenkin jäänyt. Tänä vuonna päätin vihdoin ryhtyä ajatuksesta tekoihin. Tutkailin tietenkin ennen tekemistä monia erilaisia reseptejä, mutta päädyin tekemään kuitenkin ihan omanlaiseni (ilman kermaviiliä tai turkkilaista jogurttia), sillä minulla sattui olemaan kaapissa Maillen Dijonnaise sinappimajoneesia, jonka arvelin sopivan tähän täydellisesti. Sillä pääsisi oikomaan varsinaisista resepteistä monia mutkia. Ehkä tämä on hivenen väärin sanottu, sillä varhaiskaalisalaatin teko on todella helppoa, hankalin vaihe on se, kun pitäisi odottaa hetki tekeytymistä, kun sen haluaisi syödä saman tien mahaansa. Tästä varhaiskaalisalaatista parhaan tekee sen etikkainen, sinappinen kirpeä potku suussa. Sopii hyvin esim. grillimakkaran seuraksi, mutta itse tykkään tästä tosi ohuiden reissumiesten päällä. Rakastuin tähän niin, että söin salaattia heti aluksi kolme päivää putkeen. 


HELPPO VARHAISKAALISALAATTI
(kahdelle)

puolikas pienehköstä varhaiskaalista
2 tl Maille Dijonnaise sinappimajoneesia
n. 1 dl pieneksi hakattu tuoretta tilliä
1-2 tl vastapuristettua sitruunamehua
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus rouhittua mustapippuria

Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi ja lisää joukkoon pieneksi hakattu tilli. Lisää sitruunan mehu, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita lopuksi huolellisesti joukkoon sinappimajoneesi, niin, että sitä on tasaisesti kaikkialla. Maista, lisää ripaus sokeria, jos salaatissa on liikaa "potkua" makuusi. Laita tekeytymään jääkaappiin puoleksi tunniksi. Nauti leivän tai makkaran kanssa. Maistuu myös sellaisenaan suolaisen nälkään.

Oletko tehnyt varhaiskaalisalaattia? Pidätkö kaalista?




Kesän paras perunasalaatti


Helteinen kesäviikonloppu kolkuttaa ovella ja mikä sen parempaa kuin valmistaa silloin grilliruoan oheen kesän parasta perunasalaattia.

En ole koskaan ollut suuri perinteisen majoneesipohjaisen perunasalaatin ystävä. Majoneesi peittää mielestäni alleen perunan hienostuneen aidon maun.

Tämän perunasalaatin ohjeen kuulin pian kaksikymmentä vuotta sitten radiosta, kun istuin matkalla kotikotiini. Olisikohan Antti Vahtera ollut se, joka tästä vinkkasi. Siitä lähtien perunasalaatti on ollut yksi kesieni suurimpia herkkuja. Mieheni rakastaa tätä ja kyselee usein, milloin tekisin tätä, heti kun ensimmäiset varhaisperunat ilmestyvät. Muuntelen salaattia aina vähän mieleni mukaan, mutta joka kerta se maistuu yhtä hyvältä! Sitruuna on reseptin juju, se tuo perunoihin miellyttävää raikkautta. Raikkaan makuinen perunasalaatti sopii loistavasti lisukkeeksi grilliruokien kanssa tai ihan sellaisenaan nautittavaksi. Maistuu hyvältä vielä seuraavanakin päivänä, kun maut ovat päässeet imeytymään perunoihin, joten kannattaa tehdä isompi satsi kerralla.

Kesän paras perunasalaatti
(3 hengelle)

1 kg kotimaisia varhaisperunoita
1 kevätsipuli varsineen
kourallinen tuoretta basilikaa silputtuna
1 rkl tuoretta rakuunaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
puolikkaan sitruunan mehu
2-3 rkl hyvää oliiviöljyä
(rucolaa)

Pese perunat ja keitä kattilassa suolavedessä kypsäksi. Varo etteivät perunat hajoa keitettäessä! Perunat voivat olla keskeltä jopa hieman kovahkoja, mutta ei raakoja.

Huuhtele kypsät perunat kylmällä vedellä ja laita jäähtymään. Isommat perunat voit pilkkoa kahteen tai kolmeen osaan. Odota, että perunut ovat täysin jäähtyneet. Lisää pilkottu kevätsipuli, basilika, rakuuna, hiven suolaa ja mustapippuria, sitruunan mehu ja oliiviöljy. Sekoittele nostelemalla varovasti ja anna vetäytyä hetken aikaa ennen tarjoilua. Jos salaatti tuntuu liian kuivalta, lisää oliiviöljyä. Usein en kyllä malta odottaa vaan tämä uppoaa nopeasti parempiin suihin. Voit halutessasi lisätä joukkoon myös hienonnettua rucolaa.

Syötkö perunasalaattia?


Designed by FlexyCreatives