Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeiset. Näytä kaikki tekstit
Suklaasunnuntai – Panda Täyssuklaamuna
14.3.2021
9.51
Pääsiäisen herkut ovat olleet kaupoissa jo pitkään esillä, mutta jostain syystä Pandan Täyssuklaamunat eivät olleet osuneet aiemmin silmiini. Tämä oli siihen asti, kunnes puolisoni parisen viikkoa sitten kauppareissultaan toi minulle pussillisen. Tiesin, että näistä on tehtävä juttu Suklaasunnuntaihin.
Innostuin. Mignon on ehdottomasti suosikkisuklaamunani, koska ei tässä iässä enää niitä yllätyksiä kaipaa. Turhaa roinaa. Pääasia, että suklaata on ja PALJON. Pieni täyssuklaamuna ei ole mikään uusi keksintö. Esim. Kinderillä on omansa ja kaikki varmaan tietävät ne eri värisiin sellofaaneihin pakatut "ruohomunat". Niistä en ole koskaan välittänyt, koska suklaa on niissä yksinkertaisesti pahaa.
Koska kyse on Pandan tekemistä täyssuklaamunista, arvasin, että näiden on pakko olla hyviä. Tykkään ostaa vaihteluksi iänikuiselle Fazerin Siniselle toisinaan Pandan suklaalevyjä. Niiden suklaa on aavistuksen makeampaa kuin Fazerin, mutta ei lähellekään niin makeaa kuin Maraboun. Suklaa on suuhuni myös mielestäni laadukkaampaa kuin esim. Maraboussa.
Pandan Täyssuklaamunat maistuvat tietenkin heidän omalta suklaaltaan. Koostumus on kivan jämäkkä. Pinta on sellainen, ettei suklaamuna sula ihan heti sormissa, sellainen aavistuksen kiiltävä. Näihin jää koukkuun ensimmäisestä munasta lähtien. :D Tykkään myös kivan värisestä pussista, josta huokuu pääsiäisen henki. Toivottavasti näistä tulee pysyvä kausituote.
Oletko maistanut Pandan Täyssuklaamunia?
Suklaasunnuntai – Kismet Islanti
10.1.2021
11.33
Tämän vuoden ensimmäisessä suklaasunnuntaissa, maistellaan ehkä tämän hetken puhutuinta herkkua. Taidan olla tämän kanssa vähän myöhässä, sillä Instagramini perusteella vaikuttaa siltä, että jo puoli Suomea on ehtinyt maistelemaan Fazerin uutuusherkkua Kismet Islantia.
Kismetin uusin maku on saanut vaikutteensa meidän kaikkien tuntemasta "jääkarhukarkista", joita on ollut kautta aikain Fazerin Parhain -karkkipussissa. Luulen, että lapsena meistä lähes kaikki söivät ensiksi pussista Kiss Kiss ja Islanti -karkit. Tosin pidin Islanti-karkkeja enemmän Laktoista.
Islanti-karkit ovat minulle aina ja ikuisesti jääkarhukarkkeja. Nostalgisia karkkeja on valmistettu jo vuodesta 1910! Epäilin kyllä heti vahvasti, miten tämä päärynäinen maku sopii yhteen Kismet-suklaan kanssa. Maistaahan se silti piti.
Kun Kismet Islanti pakkauksen avaa, nenään tulvahtaa välittömästi voimakas päärynäjäätelön tuoksu. Itselleni aikamoinen turn off, jotenkin aivot eivät osaa käsitellä tätä makua osaksi Kismetiä.
Koostumus on tyypillistä Kismetiä – rapeaa vohvelia maitosuklaakuorrutuksella. Tällä kertaa täytteenä onkin päärynän makuista. Islanti maistuu todella imelälle, jopa äitelälle. Päärynä on selvästi läsnä. Yleensä en saa Kismetistä tarpeeksini, mutta tällä kertaa riitti yksi pala. Senkin söin naama mutrulla. Tämä ei ollut valitettavasti minun juttuni ollenkaan. Öyh. Palaan pikaisesti tavallisen Kismetin ja Kismet-Mariannen pariin, jotka ovat suurinta herkkuani.
Joka olet maistunut Kismet Islantia? Mitä pidit?
Kauneusbloggaajien joulukalenteri luukku 6 – Suklaasunnuntai: Ostetuimmat suklaakonvehdit
6.12.2020
6.00
Kuva:Hannamaria
Tervetuloa kauneusbloggaajien joulukalenterin kuudenteen luukkuun. Aluksi voinkin toivotella hyvää toista adventtia ja tietysti itsenäisyyspäivää, joka onkin tänä vuonna monella hivenen erilainen kuin aiemmin.
Vuonna 2013 osallistuin ensimmäistä kertaa kauneusbloggaajien joulukalenteriin. Joten voi kai jo sanoa, että tästä on tullut perinne. Ainakin odotan kalenteria kovasti joka vuosi ja käyn tunnollisesti lukemassa kaikki luukut heti aamusta, kun herään.
Itsenäisyyspäivän lisäksi tänään on myös sunnuntai, joten ajattelin, että nyt voisi olla myös suklaasunnuntai. Silloin aiheena on mikä muukaan kuin suklaa.
Suomen myydyimmät suklaakonvehdit pysyttelevät vuodesta toiseen lähes samoina. Näistä löytyy jonkin verran listauksia. Viimeisimmän bongasin vuodelta 2017, jolloin isoimmilta kauppaketjuilta kyseltiin joulukuussa heidän eniten myytyjä suklaitaan. Ykköspaikkaa piti oikeutetusti Pandan Juhlapöydän konvehdit (300g). Hyvänä kakkosena perässä Fazerin Maitosuklaakonvehdit ja kolmantena Fazerin Sinivalkoiset suklaakonvehdit.
Pandan Juhlapöydän konvehdit ovat tainneet pitää ykkössijaa suomalaisten sydämissä jo vuosia, siinä missä Fazerin suklaat ovat yleensä Suomen myydyimpiä. Tässä kategoriassa Panda kuitenkin vetää pidemmän korren vuodesta toiseen. Ymmärrän kyllä miksi. Vaikka tykkään eniten niistä isommista Pandan rasioista, niin jo pienimmässä rasiassakin on mukavasti vaihtelua. Lisäksi se on gluteeniton, joka lisää tänä päivänä rasian suosiota. Konvehtirasiassa on jokaiselle jotain – suosikkeja ja niitä vähemmän suosikkeja. Rasia tuli myyntiin jo vuonna 1967, mutta iässä Fazerin maitosuklaa vetää pidemmän korren, koska se tuli markkinoille jo vuonna 1922. Kohta meidän kaikkien rakastamalla suklaalla onkin 100-vuotis juhlat.
Te jotka syötte Juhlapöydän konvehteja, mitkä syötte ensin vai onko järjestyksellä väliä?
Itse aloitan aina vadelmamarmeladista, sillä se on lempparini. Ihan harmittaa, että pienessä rasiassa niitä on vain yksi. Siitä siirryn toisiin lemppareihini – suklaacrispeihin. Muiden järjestyksellä ei ole väliä, mutta huomaan, että lähes joka kerta minttusuklaat jäävät pyörimään viimeiseksi.
Jouluna arvostetaan perinteitä ja siitä syystä klassikot pitävät pintansa, vaikka ihan varmasti joka vuosi joulun jälkeen jokaisella on olo, ettei halua nähdä enää yhtään jo tutuksi tullutta kohvehtia.
Näiden kolmen suosikin lisäksi omaan jouluuni kuuluvat ehdottomasti Vihreät kuulat. Olen saanut lapsesta asti niitä lahjaksi parhaalta ystävältäni. Yleensä en ostakaan niitä koskaan itse, sillä perinne on jatkunut kaikki nämä vuodet. Näiden lisäksi ällönmakeat Budapest, Wiener Nougat ja Brunbergin tryffeli ovat ei niin salaisia paheitani näin joulunaikaan. Budapestiin minut tutustutti englannin kielen opettajani, joka tarjoili konvehteja aina joulun aikaan. Sitä ennen ne ei juurikaan kiinnostaneet. Mummoni kuolemaan asti, hän osti minulle joka vuosi After Eighteja, jonka jälkeen puolisoni on ostanut niitä lähes joka vuosi lahjaksi ja näin jatkanut mummon aloittamaa perinnettä. En edes pidä mintusta, mutta After Eightit kuuluvat jouluun.
Joulukalenterin seuraava luukku avautuu huomenna Blinger Shimmer -blogissa.
Mitkä suklaat kuuluvat sinun jouluusi?
TÄNÄ VUONNA JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEAVAT SEURAAVISSA BLOGEISSA:
1.12. Charlotta Eve // 2.12. Dioriina // 3.12. Maria Glow // 4.12. Laura Loukola // 5.12. Hannamaria // 6.12. MINÄ! // 7.12. Blinger shimmer // 8.12. Miss Aria // 9.12. Strokes of Color // 10.12. Dioriina // 11.12. Beauty by Ida M. // 12.12. Glitteriaddikti // 13.12. Glitz & Glam // 14.12. Minä! // 15.12. Viilankantolupa // 16.12. Purkkisirkus // 17.12. SmartGirlCode // 18.12. Mizz Annie // 19.12. Gingerbiscuit // 20.12. Huulipunamania // 21.12. Nenasofias // 22.12. Beauty Highlights // 23.12. Henna V. // 24.12. Yhteinen luukku!
Suklaasunnuntai – Fazer Valkoinen Suklaa
18.10.2020
14.13
Totuuden nimessä on heti aluksi sanottava, etten juurikaan pidä valkosuklaasta. Se ei ole sellaista herkkua, mitä minun varsinaisesti tekisi koskaan mieli. Syön sitä toisinaan, mutta luultavammin ne kerran jäävään kertaa vuodessa tai harvemmin. Yleensä vain testatakseni, jos tykkäisin siitä enemmän. Pandan valkosuklaa on suosikkini, siinä on makuuni täydellinen koostumus. Koska valkosuklaa ei oikeastaan maistu hirveästi millekään, siinä on kaksi asiaa mitkä voivat mennä pieleen – koostumus on liian jauhoista tai sitten tuotteeseen on käytetty liikaa vanilja-aromia, joka tekee siitä tympeän kitkerän.
Fazer toi jokin aika sitten markkinoille oman valkosuklaansa (Valkoinen Suklaa) ja olihan sitä toki testattava, olisiko siitä Pandan voittajaksi. Koostumus on selvästi täyteläisempää kuin Pandan vastaavassa tuotteessa, mutta se ei ole silti liian jauhoinen vaan suutuntuma on mukava. Maku on melko mieto, ei liian kitkerä, joten vanilja-aromia on käytetty kohtuudella. Suklaa on ok, mutta jos vertaan tätä suosikkiini, niin Panda vetää hivenen pidemmän korren. Tässä kohtaa on jo hifistelyä, kummasta pidät enemmän, koska maut ovat melko lähellä toisiaan. Tykkään kuitenkin enemmän Pandan koostumuksessa, se on kivempi ja kokonaismakukin on jollain tapaa raikkaampi. Fazer on makeampi. Pystyn syömään Pandaa enemmänkin kuin yhden rivin, kun taas Fazerin versio alkaa tursumaan korvista jo yhden rivin jälkeen.
Tykkäätkö valkosuklaasta. Suosikkisi?
Suklaasunnuntai – ROX Berry Chocolate Crisp proteiinipatukka
13.9.2020
12.49
En ole koskaan pahemmin välittänyt proteiini- tai energiapatukoista, olen ostanut niitä toisinaan, todeten ne usein yhtä "pahoiksi". Kodin ulkopuolisen työn tultua kuvioon kiinnostukseni heräsi tuotteisiin kuitenkin uudelleen.
Suurimmaksi osaksi työpäiväni koostuvat niin, että minulla on yksi tai kaksi kahdentoista minuutin taukoa, joskus harvoin työpäivä kestää yli seitsemän tuntia, johon kuuluu sitten kunnon puolen tuonnin ruokatauko. Omassa työssäni tauot, eivät tarkoita sitä, että siellä voisi olla tuosta vaan pari minuuttia kauemmin vaan meillä mennään ns. kello kaulassa jatkuvasti. Kun aletaan laskemaan, että tuossa ajassa pitää käydä vessassakin, niin eipä siitä sitten hiveästi aikaa jää syömiseen. Seitsemän tuntia on kuitenkin jo pitkä päivä ja siinä ajassa ehtii kelle tahansa tulla nälkä. Noin pitkä aika syömättä ei ole terveellistä. Syömiseni ovatkin aina jotain nopeaa – banaani, smoothie tai joku proteiinin lähde. En voisi kuvitellakaan, että alkaisin lämmitelemään mitään mikrossa, saatika alkaa syömään salaattia, jota joutuu tökkimään haarukalla moneen kertaan, että saa edes jotain suuhun.
Olen tämän vuoksi toisinaan alkanut syömään tauolla proteiinipatukan. Ei todellakaan mikään terveellisin ratkaisu, mutta olen huomannut, että nälkä pysyy poissa ja mieli yllättävänkin virkeänä. Mikä parasta, sen saa syötyä tarpeeksi nopeasti.
En ole yleensä pitänyt energia- ja proteiinipatukoista, koska niissä on todella usein hirveän sitkeä koostumus ja jauhoinen maku. Niitä joutuu jauhamaan suussa pitkään ja kun aika on rajattu, jopa koostumuksesta tulee tärkeä asia. Niinpä otin pari vuotta sitten missioksi löytää miellyttävän koostumuksen ja hyvän maun omaavan proteiinipatukan. Aika monet kävin läpi, kunnes yhdellä kauppareissulla käteeni osui ROX.
Roxin patukoista ehdoton suosikkini on Berry Chocolate Crisp, joka on eittämättä paras proteiinipatukka, mitä olen koskaan syönyt. Muut mautkin ovat hyviä, mutta Berryssa on mehevin koostumus kaikista. Raikas marjaisa maku yhdistettynä tummaan suklaaseen (30%) toimii loistavasti. Maku ei ole liian esanssinen, millaiseksi nämä marjaisat maut usein tulevat. Proteiinia on peräti 20 grammaa, joten ei ihme, että näläntunnekin pysyy poissa. Roxin tuotteeseen ei ole myöskään lisätty sokeria, mutta se on silti kivan makea. Tykkään myös päällisen crispistä, joka tuo kivaa rapeutta purressa.
Syötkö proteiinipatukoita? Millaisissa tilanteissa? Suosikkeja?
Suklaasunnuntai – Mignon
12.4.2020
8.00
Suklaasunnuntain aihe pitää olla tietenkin pääsiäiseen sopiva. Mikä olisikaan parempi aika kuin nyt puhua suklaamunasta, jota ilman pääsiäinen ei tuntuisi pääsiäiseltä. Jos saisin päättää syödä lopun elämääni vain yhtä suklaamunaa, se olisi Mignon.
Mignon jakaa mielipiteitä – toiset rakastaa, toiset inhoaa. Minä kuulun ensimmäiseen joukkoon. Näin vanhempana niillä yllätyksillä ei ole väliä, pääasia on, että saa hyvää suklaata innovatiivisella tavalla. Mignon on makea, koska se sisältää mantelipähkinänougat täytettä, mutta se ei kuitenkaan ole lähellekään yhtä makea kuin Maraboun Nougat-patukka. Koostumuskin on täysin eri, mutta maussa on aavistus samaa.
Näen joka pääsiäinen somessa Mignonin kuorimisen kanssa tappelevia ihmisiä. Nyt kannattaa kuunnella "asiantuntijaa", niin säästätte hermojanne. Laittakaa suklaamuna hetkeksi pakkaseen – 1-2 minuuttia riittää. Sen jälkeen yksi napakka kopautus kovaa vasten, niin että kuori halkeaa. Sen jälkeen kuori melkein tippuu itsestään pois kahdessa osassa suklaan päältä. Riittää kun kuoren puolikasta hieman vetää, niin se irtoaa pois. Jos et omista pakastinta, laita siinä tapauksessa muna jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Sen verran, että se tuntuu käteen hivenen viileältä. Kylmä tekee sen, että suklaa kuoren sisällä supistuu. Joskus voi melkein tuntea, miten suklaa osa jopa hölskyy kuoren sisällä, eikä se ole niin napakasti kiinni kuten huoneenlämpöisessä suklaassa. Jonka kanssa saa aikaan vain sotkua. Tässä ajassa itse suklaa ei kuitenkaan mene liian kovaksi, vaan syömisen voi aloittaa heti.
Tykkään Mignoneissa erityisesti siitä, että ne sisältävät edelleen paljon käsityötä. Voitteko kuvitella, että se on Fazerin toiseksi vanhin markkinoilla olevista tuotteista toiseksi vanhin? Sitä on valmistettu vuodesta 1896 lähtien. Munan valmistus lähtee liikkeelle siitä, että suomalaisista kanaloista lähetetään valikoidut kananmunat jatkokäsittelyä varten. Niistä valitaan oikean kokoiset Mignoneiden valmistusta varten. Kananmunat tyhjennetään imumenetelmällä, puhdistetaan, desinfioidaan ja kuivataan, jonka jälkeen ne lähetetään Fazerin Vantaan tehtaalle. Tehtaalla munat täytetään edelleen käsityönä 52 grammalla suklaatäytettä. Täyttöaukko suljetaan sinetillä, joka sisältää puuterisokeria, vettä sekä riisivalkuaista. Muuten olenko ainoa, joka syö myös tuon pienen valkoisen sokeriosan? :D Nuukana en heitä mitään pois, paitsi ne kuoret. Voisivat olla vähän kovia ja mauttomia hampaissa.
Lisää herkullista pääsiäiseen sopivaa luettavaa löytyy yllätysmunatestistä, jonka tein muutama vuosi takaperin.
Joko olet syönyt ensimmäiset Mignonit?
Suklaasunnuntai – Tupla Double Layer Mint
9.2.2020
8.00
Suklaasunnuntain aika, viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Koitan, ettei näin enää kävisi, vaan suklaasunnuntaita vietettäisiin tästä lähtien kerran kuukaudessa.
Elo-syyskuussa kauppoihin ilmestyi uutuus – Tupla Double Layer Mint -suklaapatukka. Tavallista Tuplaa tulee ostettua aina silloin tällöin ja tykkään siitä paljon. Sen sijaan lakritsiversiosta minulle riitti, kun maistoin kerran. Ei ollut minua varten.
Tuplan historia ulottuu yllättävän kauas. Alkuperäinen suklaapatukka tuli markkinoille vuonna 1960. Tänä vuonna onkin Tuplan 60-vuotis juhlavuosi.
Mintun makuinen Tupla herätti heti huomioni. Se tulisi olemaan joko hitti tai huti. Itsehän en pidä konvehdeista, joissa on minttutäyte. Jätän mm. suklaarasioista minttusuklaat syömättä. Fazermint on ehkäpä yksi inhokkikarkeistani. Kuka haluaa syödä hammastahnalta maistuvaa suklaata? Sen sijaan taas minttuinen Pätkis on ehdottomasti yksi parhaista, jos ei paras suklaapatukka, mitä kaupan hyllyltä löytyy. Joten pidän kyllä mintusta, kunhan sen maku on tarpeeksi hillitty ja suklaa siinä ympärillä on jotain muuta kuin tummaasuklaata.
Tiesitkö, että Tuplan pakkaus on suunniteltu avattavaksi kuten ylläolevassa kuvassa? Vai vieläkö revit pakettia päädystä auki? Patukan saa taitettua helposti kahtia, se oikein napsahtaa, kun sitä taivuttaa. Patukan saa helposti syötyä sotkematta käsiään, mikä ainakin kesän helteillä on toivottava ominaisuus.
Tupla Double Layer Mint on kuorrutettu maitosuklaalla ja riisimuroilla, jotka tuovat kivaa tekstuuria. Sisus on kaakaonougatia ja minttutoffeeta. Tuote on gluteeniton, joten se sopii myös keliaakikoille.
Mitkään Tuplien "erikoismauista" eivät ole mielestäni täytteeltään ihan yhtä meheviä ja pehmeitä kuin alkuperäinen. Tämäkään ei noissa ominaisuuksissa pääse aivan alkuperäisen tasolle, mutta on silti selvästi mehevämpi kuin omaan makuuni kuivahko lakritsi. Double Layer Mintissa on juuri sopivasti minttua makuuni, joten patukka oli hitti. En ostaisi tätä jokaiseen makean himooni, mutta silloin tällöin vaihteluna tämä on kiva, varsinkin kahvin kera nautittuna.
Oletko maistanut Tupla Double Layer Mintia? Maistuuko mintun makuiset karkit?
Rentoa ja makeaa sunnuntaita kaikille!
Suklaasunnuntai – Mozartin kuulat
17.11.2019
8.00
Tästä lähtien yksi sunnuntai kuukaudesta on pyhitetty suklaasunnuntaille. Suklaasunnuntaina puhutaan tietenkin suklaasta. Suurimmaksi osaksi nämä varmasti tulevat olemaan erilaisia karkkeja joko uutuuksia tai vanhoja tuttuja, mutta myös leivonnaisia yms. Suklaasunnuntai saattaa sisältää myös reseptejä.
Aloitan kuitenkin suklaasunnuntain klassikolla Mozartin kuulilla. Makeisella johon minulla oli nuorempana suoranainen viha-rakkaussuhde, tänä päivänä ainoastaan rakkaussuhde. Hauskintahan on puhua asioista, jotka jakavat mielipiteitä, eikös? Mozarin kuulat ovat varmasti eniten mielipiteitä jakava makeinen.
Mozartin kuulia on nautittu jo vuodesta 1890 lähtien, eli kohta 130 vuotta. Kuulat keksi Paul Fürst Mozartin syntymäkaupungissa Salzburgissa Itävallassa. Joten onkin helppo päätellä, mistä makeinen on saanut nimensä.
Alkuperäinen kohvehti on muodoltaan täysin pyöreä. Sen päällä on suklaata. Sisus taas on kermainen pistaasi- ja mantelimarsipaania sekä nougatia. Jos en ihan väärin muista, alkuperäisissä kuulissa kohvehdin sisällä oli ympärillä tuo nougat ja sisimpänä oli marsipaani sydän. Nykyisin useat konditoriat valmistavat kuulia ja niistä onkin hieman erilaisia versioita. Suomessa näkee eniten kuvissakin olevia Reberin versioita (jotka eivät siis ole täysin pyöreitä), mutta jos haluat syödä aitoja, niitä tekee Fürstin konditoria. Ne ovat pakattu hopea-sinisiin pakkauksiin, joita ei pahemmin suomalaisten kauppojen hyllyssä näy. Alkuperäisiä kuulia voi tilata suoraan valmistajalta täältä myös Suomeen.
Pienenä inhosin syvästi marsipaania, mutta muistan miten irvistellen kuitenkin sain kuulat alas kurkusta. Niiden suklaan ja karvasmantelin makuinen symbioosi oli jollakin tapaa kiehtova. Lisäksi ne olivat silloin ja ovat edelleen mielestäni yksiä kauneimpia makeisia.
Tänä päivänä Mozartin kuulat ovat parasta herkkua kahvin kanssa. Parikin kuulaa riittää tyydyttämään makean nälän ja yhdessä kahvin kanssa nautittuna, ne ovat arkipäivän pieni herkku. Ainoa mikä hillitsee niiden syöntiä, on hinta, joka huitelee reilussa eurossa kappaleelta.
Millainen suhde sinulla on Mozartin kuuliin?
