Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinointi. Näytä kaikki tekstit

Mikä vaikuttajamarkkinoinnissa moraalisesti mättää


Kun aloitin blogini lähes 15 vuotta sitten, maailma oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Blogimaailma eli kulta-aikojaan, eikä sosiaalinen media ollut vielä pinnalla kuten nykyään. Ennen vaikuttajamarkkinointia hoitivat lähinnä julkkikset, joiden kuvia lehdistä ihailimme. Blogimaailma toi vaikuttajiksi bloggaajat. Kaikki alkoi hyvinkin viattomasti, mutta sitten mukaan tuli myös some. Mitä isommaksi ja yleisemmäksi vaikuttajamarkkinointi on kasvanut, sitä enemmän on alkanut herätä kysymyksiä. 

Aluksi yritykset saattoivat lähettää yhden tai kaksi pr-tuotetta, mistä bloggaajat sitten innoissaan totuudenmukaisesti kirjoittivat, sillä olihan se nyt hienoa saada jotain ilmaiseksi. Vaikuttajamarkkinoinnin kasvaessa kilpailu kiristyi ja yritykset alkoivat asettaa pelkkiä pr-tuotteitakin vastaan isojakin vaatimuksia. Jos et anna saamillesi tuotteille näkyvyyttä, voit olla melko varma, että jatkossa näytteitä on turha odottaa. Tämä vaatiikin sitten vaikuttajalta rohkeutta, uskallatko olla esittelemättä tuotteita positiivisessa valossa, vaikka oikeasti et välitä niistä tuon taivaallista? Monet ratkaisevat asian tekemällä unboxauksen esim. Tiktokissa tai Instgramin Stories -osiossa. Esittelet nopeasti saamasi tuotteet, eikä sinun tarvitse ottaa niihin sen kummemmin kantaa, koska et ole ehtinyt vielä niitä kokeilemaan. Silloin lähetetty tuote saa kuitenkin näkyvyyttä ja yritys on tyytyväinen, sillä jo tämä saattaa herättää katsojan mielenkiinnon tuotteita kohtaan. Jokainen ymmärtää, ettei kenellekään voi olla joka päivä jotain uutta kivaa juttua, joka on ihan paras sillä hetkellä, kun päivän tai viikon päästä se onkin jo jokin muu tuote tai palvelu. Tämän vuoksi koen, että vaikuttajan kannalta parasta markkinointia on pitkäjänteinen yhteistyö muutaman hyvin valitun yrityksen kanssa. Tällaisia on vaikea saada ja siksi mainonta menee useilla työkseen tekevillä monien yritysten sillisalaatiksi. Seuraan Instagramissa erästä kissatiliä, joka on loistava esimerkki hyvästä mainonnasta. Heillä on muutama yhteistyökumppani, jotka kaikki sopivat täydellisesti tilin kanssa yhteen.

Samalla kun kilpailu on koventunut, myös pr-lähetykset ovat menneet koko ajan överimmiksi. Nykyajan sykli on se, että meille tuotetaan ulos koko ajan uutuuksia, joka saavat sinut tuntemaan, että se on saatava. Tämä tarkoittaa vaikuttajalle sitä, että uutta tavaraa saapuu kotiisi jatkuvalla syötöllä. Myös tässä kohtaa kysytään vaikuttajan moraalia, haluatko todella kotiisi tavaraa, jota et tule koskaan käyttämään tai kuluttamaan loppuun asti? Jossakin kohtaa on hyvä sanoa ei. Vaate-unboxaukset ovat  hyvä esimerkki, miten sinut saadaan kuluttamaan lisää. Vaikuttaja lainaa tai tilaa kotiinsa kasan vaatteita, joita sitten esittelee seuraajilleen. Tämän jälkeen palauttaa vaatteet. Tarkoituksena on saada sinut ostamaan lisää jotain, jota et sitä ennen edes tiennyt tarvitsevasi. 


Tasa-arvosta puhutaan paljon. Totuus on se, että varsinkin vaikuttajamarkkinointi on nuorten pelikenttä, johon muutamat vanhemmat vaikuttajat koittavat sopeutua. Yritykset ja brändit suosivat nuoria. Jopa anti-age -tuotteista lähetetään näytteitä parikymppisille, kun taas iäkkäämmät halutaan pitää näkymättömissä. Monenko kosmetiikkafirman Instagram-tilien kuvissa olette nähneet säännöllisesti iäkkäämpi malleja? Aivan. Absurdein esimerkki nuorten suosimisesta on ehkäpä se, minkä meillä Suomessakin muutamat vanhemmat vaikuttajat ovat pistäneet merkille, että kun pr-tilaisuuksista julkaistaan kuvia, niissä näkyy vain nuoria ihmisiä, vaikka hekin ovat olleet paikalla ja heistäkin on kuvia otettu. Jos tämä ei ole ikärasismia, niin mikä sitten? 

Ylikulutus. Lisää, lisää ja lisää. Vaikuttajan on tarkoitus saada juuri sinut ostamaan palvelu tai tuote, jota hän esittelee. Hän ei itse suurimmaksi osaksi maksa niistä, mutta sinä maksat. Näet kauniiksi kuratoituja vaatekaappeja, meikkikokoelmia, tuoksu- ja ihonhoitohyllyjä. Kasoittain tavaraa, jotka pilaantuvat ennen kuin niitä käytetään loppuun. Olen nähnyt viime aikoina juttuja siitä, miten varsinkin ulkomailla yhä nuoremmat ovat joutuneet rahallisiin vaikeuksiin, koska heidän on pakko saada juuri sillä hetkellä trendaavia tuotteita, jota heidän suosikki tiktokkaaja -tai muuvaikuttaja on esitellyt. Nopea some saa aikaan sen, että jos et osta, olet jotenkin ulkopuolinen. Osaksi tätä estämään onkin jo vuosia sitten meillä ja nykyään myös ulkomailla kehitetty markkinointisäädöksiä, joissa kerrotaan, että vaikuttajan on ilmaistava selkeästi, että kyseessä on mainos. Ongelma tässä vain on se, että niin meillä kuin ulkomaillakin monen vaikuttajan tuntuu olevan todella vaikea kertoa suoraan ja selkeästi, että kyseessä on mainos. Suomessakin vaikuttajat ovat saaneet asiasta huomautuksia mainonnan eettiseltä neuvostolta. Valitettavasti nämä ovat vain huomautuksia ja siten vaikutus on mitätön. Rahalliset rangaistukset voisivat muuttaa tilannetta. Tuntuu, että monet firmatkaan eivät ole kunnolla kartalla siitä, miten yhteistyöt pitää merkata, joten hälläväliätouhu jatkuu. Sääntöjä ei aleta noudattamaan ennen kuin vaikuttajia tukevat firmat sulkevat heiltä pr-tuote -ja rahahanat, jos eivät noudata annettuja ohjeita. Toki vastuu on aina lopulta lukijalla, katsojalla tai ostajalla itsellään, vaikka peräänkuulutan tässä asiassa myös vastuullisuutta niin vaikuttajalle kuin häntä käyttävälle yrityksellekin.


Sana on vapaa. Mikä sinua vaikuttajamarkkinoinnissa moraalisesti mättää?



KUVAT: PEXELS





Kosmetiikan markkinointi – Tieto lisää tuskaa


Muistatteko, kun kirjoitin helmikuussa postauksen siitä, miten ajatukseni ihonhoidosta ovat muuttuneet vuosien varrella? Kerroin tuolloin lähinnä siitä, miten ajatukseni nimenomaan ihonhoidon osalta on muuttunut. Nyt haluaisin avata kuitenkin sitä toista puolta nimittäin markkinointia. Tämä on siitä mielenkiintoinen aihe, että tällä hetkellä saan osan tuloistani markkinoimalla kosmetiikkatuotteita täällä blogissa ja somekanavissani. 

Olen ystävilleni tilittänyt koko vuoden, miten tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän olen imenyt tietoa vuosien saatossa ihonhoidosta, sitä enemmän olen alkanut suhtautumaan kriittisesti siihen, miten sitä markkinoidaan meille. Toisinaan tämä ärsyttää, olisi niin kiva uskoa kaikki, mitä meille syötetään. Varsinkin monilla ihonhoitobrändeillä on todella hienot "tarinat", mikä on iso osa markkinointia, jolla luodaan mielikuvaa brändistä. Tämä on tietenkin kiehtovaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Lisäksi juuri ihonhoidon kohdalla on usein kyse siitä, että meille halutaan myydä aina vain useampia tuotteita tai sen hetkistä muotiraaka-ainetta, vaikka emme niitä kaikkia oikeasti tarvitse tai raaka-aine ei edes sopisi ihollemme. Toki jokainen itse lopulta päättää, mitä tarvitsee ja haluaa käyttää. Brändit ovat kuitenkin vuosien saatossa onnistuneet luomaan aiheen ympärille ilmapiirin, että tarvitsemme jokaiseen ihomme kohtaan eri tuotteen. Jos joku näin haluaa tehdä, niin siinä ei todellakaan ole mitään väärää. 

Voisinko nykyisten tietojeni perusteella enää tänä päivänä tuoda brändien sanomaa sensuroimattomana blogiini, niin vastaus on ei. Koen tämän kuitenkin vahvuutena ja hyvänä asiana myös teille lukijoille.


Muistan, kun aloitin bloggaamisen reilu kymmenen vuotta sitten ja aloin saamaan ensimmäisiä kutsuja blogitilaisuuksiin. Kuuntelin tilaisuuksissa innostuneena brändien tarinoita ja ne iskeytyivät tajuntaani kuin salama. Nämä ihmiset ovat alansa huippuja ja tietävät, miten esittelevät asiansa. Uskon, että moni bloggaaja voi samaistua näihin alkuaikoihin. Vuosien saatossa oma tietomääräni ja ymmärtämykseni on kuitenkin lisääntynyt. Asiat jotka kiinnostavat, niin niistä tietenkin haluaa etsiä mahdollisimman paljon lisää tietoa ja samalla kehittää itseään. Voin hyvin kuvitella millainen tuska kosmetiikan kemiaa opiskelevilla on, koska heidän tietonsa ovat aivan eri luokkaa kuin omani. Tänäkin päivänä tilaisuuksissa tuotteiden ympärille kehitellyt tarinat kiehtovat juurikin markkinointi mielessä pitäen, mutta nyt osaan suhtautua  niihin aivan eri tavalla ja olen siten kriittisempi tuotteista esitettyihin väitteisiin. 

Pelkästään blogini postauksia lukemalla, voi huomata melkoisen muutoksen viimeisen parin vuoden aikana siihen, miten kuvailen ja kerron tuotteista. Olette varmasti huomanneet, miten usein mainitsen siitä, miten kukaan ei todellakaan tarvitse kaikkia tuotteita, mitä täällä esittelen. Koitan myös mahdollisimman selkeästi tuoda esille sen, millaisille ihoille ajattelen tuotteiden sopivan. 

Olen tosi iloinen, että kaikki yhteistyökumppanini ovat antaneet minulle hyvin vapaat kädet kaupallisissakin jutuissa niin, että olen saanut kertoa brändistä ja tuotteista sillä tavoin kuin minusta on tuntunut hyvältä ja oikealta. Kukaan ei ole koskaan laittanut sanoja suuhuni, miten minun pitäisi tuotteita täällä esitellä. Tuloksena onkin aina oma näkemykseni tuotteista, eikä se lehdistötiedotteissa esitetty kiiltävä pinta.

Valitettavasti varsinkin luonnonkosmetiikkaa kohtaan asenteeni on muuttunut paljon. Tähän osa syy on juurikin vääränlaisessa markkinoinnissa. Muistan, kun luonnonkosmetiikka nousi pinnalle muutamia vuosia sitten ja miten silloin vielä menin hurmokseen mukaan. Tämä jatkui siihen asti, kunnes aloin etsimään mahdollisimman monenlaisia näkemyksiä ja sitä kautta ymmärtämään jälleen enemmän. Tykkään luonnonkosmetiikan ideologiasta sinällään, mutta varsinkin sen markkinointi on vuosien saatossa välillä ylitetty hyvän maun rajat toisten brändien dissaamisen suhteen. Luonnonkosmetiikkaa markkinoidessa esitetään usein väitteitä ei luonnonkosmetiikka kohtaan, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Onneksi myös tällä saralla on yrityksiä, jotka markkinoivat itseään omien vahvuuksiensa kautta.


Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä asiana olen ollut huomaavinani sen, miten varsinkin Suomessa kosmetiikkaa halutaan kaupata hyvin suppealle ryhmälle – pääsääntöisesti nuorille ja tietyn tyyppisille ihmisille. Usein tuntuu, että markkinoinnin huumassa meidät iäkkäämmät asiakkaat on haluttu unohtaa täysin, vaikka samalla tavalla meistä suurin osa on somessa kuten nuoristakin. Jaksan edelleen ihmetellä sitä, kun näen nuoren parikymppisen mainostavan esim. anti-age -tuotteita. Ulkomailla saman brändin mainoskasvo voi olla iäkäs julkkis, mutta meillä Suomessa tuotetta mainostavat lähinnä vain nuoret.  En pysty henkilökohtaisesti samaistumaan mitenkään tällaiseen mainontaan ja se luokin minulle brändistä vähintäänkin oudon kuvan. Onko se ulkomailla käytetty iäkkäämpi julkkis vain tasa-arvon vuoksi näyttävää kiillotuspintaa brändille, mutta totuus takana olisi kuitenkin se, että pääsääntöisesti halutaan markkinoida vain nuorilla? Tämä on kuitenkin todella yleistä. Ehkä Suomessa ajatellaan, että me iäkkäämmät avaamme lompakkomme ulkolaisen iäkkäämmän esikuvan vuoksi joka tapauksessa, kun haluamme ostaa heidän tuotteen.

Tämän postauksen tarkoitus ei suinkaan ollut mollata markkinointia. Sillä se jos mikä on kiehtova aihealue vaan enemmänkin tuoda tiedostetusti esille sitä, mitä markkinoinnilla haetaan, sekä omia huomioitani siitä, miten oma suhtautumiseni on muuttunut vuosien aikana. Markkinointi ylipäätään on aihealueena niin kiehtova, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. On kirjoitettukin ja monia. Kuinka moni teistä on esimerkiksi miettinyt uuden iPhonen ostaessa, että Applella on mietitty tarkasti jopa se, miten kauan pahvirasian kannen, jossa uusi puhelin tulee, nostaminen kestää? Se on tehty tarkoituksella tiukaksi, että sen nostaminen vie hetken, mutta juuri sen verran vähän aikaa, ettei ostaja menetä hermojaan. Tämän vuoksi avaamisesta ja uuden puhelimen näkemisestä tulee ostajalle alitajuntaan vieläkin suurempi miellyttävä elämys.

Miltä kosmetiikan markkinointi sinusta näyttää ja mitä ajattelet siitä? Haluatko kauniita mainoslauseita vai faktapohjaista tietoa?

Kuvat: Pexels



Designed by FlexyCreatives