Keyword: Love

Pääsiäisen herkut ovat olleet kaupoissa jo pitkään esillä, mutta jostain syystä Pandan Täyssuklaamunat eivät olleet osuneet aiemmin silmiini. Tämä oli siihen asti, kunnes puolisoni parisen viikkoa sitten kauppareissultaan toi minulle pussillisen. Tiesin, että näistä on tehtävä juttu Suklaasunnuntaihin.

Innostuin. Mignon on ehdottomasti suosikkisuklaamunani, koska ei tässä iässä enää niitä yllätyksiä kaipaa. Turhaa roinaa. Pääasia, että suklaata on ja PALJON. Pieni täyssuklaamuna ei ole mikään uusi keksintö. Esim. Kinderillä on omansa ja kaikki varmaan tietävät ne eri värisiin sellofaaneihin pakatut "ruohomunat". Niistä en ole koskaan välittänyt, koska suklaa on niissä yksinkertaisesti pahaa.

En tiedä miksi, mutta nämä karkkipostaukset ovat jostain syystä nousseet koko blogin luetuimmiksi postauksiksi. Ne tuntuvat keikkuvan joka kerran julkaisun jälkeen luetuimpien listalla. Olen tästä suosiosta jopa hieman hämilläni. Tästä itseasiassa hyvin huomaa sen, että koskaan ei voi bloggaaja varmaksi tietää, mistä postauksista tulee hittejä. En kuvitellut, että ihmisiä kiinnostaisi karkkimakuni tai testailuni näin paljon. Bloggaajana tietenkin seuraan postausten tilannetta ja toisinaan haluan tarjota lukijoille sisältöä, mikä tuntuu kiinnostavan, niinpä tänään jatketaankin sitten samalla aiheella, mutta jälleen kerran hieman eri näkökulmasta. Aikaisemmat äitelän makeat postauksethan olivat Suuri yllätysmunatesti, TOP5 parhaat suklaapatukat ja Suuri Classic-jäätelötesti.

Tällä kertaa juttua karkkipusseista. En tiedä kehtaanko aloittaa tämän heti paasauksella, mutta aloitanpa kuitenkin. Lapsuudessani 80-luvulla ei myyty perhekokoisia yli 300g:n karkkipusseja, vaan kaikki taisivat olla maltillista 150g:n kokoa. Viime vuosinahan kauppoihin on alkanut ilmestymään myös pienempiä pusseja, mutta edelleen hyllyjä hallitsevat nämä minun mielestäni perhekooksi lueteltavat pussit. Olen todella perso karkille, mutta jopa minä pidän noita isoja säkkejä ihan naurettavan kokoisina. Omassa unelmamaailmassani pienet karkkipussit olisivat siellä kauppojen hyllyillä hallitsevia ja isoja pusseja myytäisiin jossain lattian rajassa pientä valikoimaa niitä haluaville. Luulen, että tämä olisi jo kansanterveydellinen tekokin. ^_^

Sitten niihin lemppareihin. Jos ostan tai pyydän miestäni tuomaan minulle kaupasta karkkipussin, se on oikeastaan aina joku näistä viidestä, en juurikaan syö muita. Suosikeistani hyvin huomaa, etten ole salmiakin tai lakun ystävä, en ole koskaan ollutkaan. Ainoat salmiakit mitä pidän hyvinä, ovat Salmixit, joita löytyykin yhdestä lempparipussistani. Sen sijaan rakastan suklaata ja hedelmäkarkkeja, tämä ei liene yllätys kenellekään. 

FAZER AMERIKAN PASTILLEJA – Ensinnäkin koko on juuri oikea. Rakastan näiden hampaissa rapsahtavaa pintaa ja maitosuklaasydäntä. Onhan siinä joku taika, jos nämä ovat olleet jo 50 vuotta myynnissä. Erityisen ihania yhdessä kahvin kanssa. Rouskis. 

MALACO HEDELMÄAAKKOSET – Nämä ovat edelleen lemppareitani, vaikka on pakko sanoa, etten tykkää tästä uudestä kosteammasta koostumuksesta ja pulleammasta tyynymäisestä muodosta niin paljon kuin niistä vanhoista, joissa pinta ei ollut koholla ja minusta ne ei olleet näin "limaisia" päältä kuin nämä. No yhtä kaikki, jos mieleni tekee hedelmäkarkkeja, nämä ovat parasta mitä tiedän.

CLOETTA POLLY – Näissäkin on vähän hillitympi koko, mikä on hyvä juttu. Ainoa karkkipussi joka aiheuttaa minulle sellaisen "lappomeiningin", että en osaa lopettaa ennen kuin käsi hamuaa viimeisen karkin pussin pohjalta. Syy, miksi näitä ei osteta kovin usein. :D Näitähän on muitakin versioita, mutta nämä siniset ovat parhaita.

PANDA SUKLAAMIX – Tämän kanssa on koettu kyllä tuotekehittämöllä oikea älynväläys, kaikki suklaalempparit samaan pussiin? Kyllä kiitos! Aloitan tämän pussin aina syömällä ensin sydämenmuotoiset Vadelmamarmeladit pois, tykkään niistä, mutta ne on vähiten hyviä mielestäni. Pussin helmi on isot neliskanttiset Mansikkanougatit, voittavat jopa Suklaa Crispit. Slurps.

MALACO TV MIX – Tähänkin pussiin tehtiin muutos, josta en ole ollut järin innoissani, siitä huolimatta tämä on edelleen markkinoilla olevista sekalaisista pusseista paras. Ennen kiikutin ainoastaan tassut miehen syötäviksi, mutta sen jälkeen kun osa Helmixeistä korvattiin jollain löllöillä pahanmakuisilla (mauttomilla) hedelmäkarkeilla, olen kiikuttanut myös ne mieheni jätemyllyyn. Helmixit ovat tässä pussissa lemppareitani ja olen vielä nyt vuosienkin jälkeen pyöristynyt, että jonkun typerästä älynväläyksestä piti mennä lisäämään pahoja hedelmäkarkkeja joukkoon Helmixien kustannuksella. Öyh. Tässä pussissa minulla on tarkka syöntijärjestys. Mies siis hoitelee tassut ja ne pahat hedelmät. Aloitan aina sienistä, jonka jälkeen siirryn liitulakuihin. Liitulakujen jälkeen tuhoan ne vaaleansinisillä nonparelleilla koristellut karkit, joiden jälkeen on vuorossa Helmixit. Salmixit jäävät yleensä pussin pohjalle ja ne nautin kahvin kera parina seuraavana päivänä.

Mikä on teidän lemppari karkkipussi? Onko teillä outoja tai pakonomaisia tapoja missä järjestyksessä syötte karkit niistä?

Tänään onkin vähän erilainen Top5 -postaus, nimittäin aiheena on lemppari suklaapatukkani. Yksi suosikki kuitenkin joukosta puuttuu. Sillä kun ostin patukoita tätä postausta varten (oli muuten mukava tehtävä, koska tiesin, että voisin hyvällä omalla tunnolla mussuttaa ne parempiin suihin kuvailun jälkeen), ei tietenkään ollut lähettyvillä saatavilla ehdotonta suosikkiani Brunbergin Vadelmatryffeliä. Koko kylästä ei ole taaskaan moneen kuukauteen saanut kyseistä tuotetta, mutta mies on hemmotellut minua ja aina silloin tällöin tuonut minulle niitä Pasilasta työmatkansa varrella olevasta K-kaupasta. Mutta jos totta puhutaan niin suklaaholistin ei ollut kovin vaikeaa päättää tilalle jotain muuta patukkaa. ^_^

Makuni on ehkä siitä jännä, että en niinkään välitä niistä ihan kaikista perinteisemmistä Fazerin patukoista Geishasta, Fazerinasta tai Fazerin Sinisestä, koska minusta niitä ei nautita patukoina vaan levyinä. :D

Panda Ahaa – Tässä ei ole kuin yksi vika, tämä on aivan naurettavan pienen kokoinen. En tiedä mille hiirelle tai superlaihduttajalle koko on mitoitettu, mutta itse en tule kuin vihaiseksi ja siksi näitä on ostettava aina kaksi kerralla. Tuotteessa on tiikeriraidoilla koristettu ohut suklaa, jossa on pehmeä suklaakuori. Sisältä löytyy makea ja hivenen hampaissa rapsahteleva toffeinen suklaasydän. Gluteeniton ja kananmunaton.

Fazer Da-Capo – On ollut myynnissä vuodesta 1916 asti, aika huikeaa. Se on ollut myös Fazerin ensimmäinen suklaapatukka. Hieman tummempaa suklaata oleva vienosti "punssin" makuinen suklaa on aikuiseen makuun. Tämä ei nuorempana ollut todellakaan suosikkini vaan olen kehitellyt tähän riippuvuuden vasta hieman vanhemmalla iällä. Saattaa sisältää vehnää. Kananmunaton.

Kinder Maxi – Törmäsin ensimmäisen kerran Kinderin patukoihin vuonna 1992, kun olin käymässä Ranskassa, ette usko miten silmäni alkoivat kiilumaan, kun näin nämä kaupan hyllyssä. Karkinhimonihan on ollut suvun ihan yleinen vitsi siitä lähtien, kun olin lapsi. Suomessahan tuohon aikaan ei ollut myynnissä kuin suklaamunia ja nämä tulivat hyllyille vasta monia monia vuosia myöhemmin. Muistan kuinka raahasin näitä matkalaukussa varmaan pari kiloa kotiin. Kinderin suklaa on koukuttavan hyvää ja makeaa. En ainakaan sisällysluettelosta löytänyt mitään miksi tämä ei sopisi gluteenitonta ruokavaliota noudattaville, mutta kannattaa varmistaa asia. Pandasta ja Fazerista poiketen Kinder ei harmillisesti ilmoita tätä asiaa selkeästi sivuillaan.

Fazer Fami – Tämä oli nuorempana inhokkini, mutta niin vaan se mieli on muuttunut tämänkin kanssa ajan saatossa. En ollut nuorempana pähkinän ystävä ja varmaan siksi tämä ei silloin makuhermojani kutkutellut. Fami tuli myyntiin 60-luvulla, joten voisi tätäkin kai klassikoksi kutsua. Patukassa on päällä tummaasuklaata ja sisällä hasselpähkinätryffelitäytettä. Maku on pehmeä ja todella makea. Tämä on niitä harvoja pieniä patukoita, että jopa minulle yksi riittää ja makeannälkä on takuulla tyydytetty.

Fazer Pätkis – Tämä on sitten vaarallista tavaraa. Kun syömisen aloittaa, sitä ei voi lopettaa. Jos vahingossa ostan vaikka viisi, niin se on aika varmaa, että ne on kaikki kerralla syöty. Minttutryffeli on yksinkertaisesti herkullista. Mintun makua ei ole minusta helppoa saada makeisiin tuotteisiin sopivan makuiseksi, koska äkkiä tulee hammastahnan syöntifiilis. Pätkiksen kanssa ei ole sitä pelkoa. Ikää on melkein saman verran kuin minulla, Pätkis on vuoden nuorempi. ;) Saattaa sisältää vehnää. Kananmunaton. 

Mikä on teidän suklaapatukkasuosikki?