Keyword: Love

Onko teille hetkiä, että kaipaisitte jotain tuotetta takaisin markkinoille? Minulla tulee ajatuksiin oikeastaan päivittäin tuotteita, joita haluaisin takaisin. Kaipaus koskee vähän kaikkea: meikkejä, ihonhoitoa, ruokaa, astioita... lista on loputon. Astioissa on toki se hyvä puoli, että niitä löytää melko helposti kirppareilta ja nettikirppiksiltä. Tämä postaus keskittyykin enemmän kosmetiikkaan, mutta haikailen samalla muutaman muunkin asian perään. Aloitetaan kuitenkin kosmetiikasta. Jos löysin netin syövereistä kaipaamistani tuotteista kuvan, nimen kohdalta voi klikata niin näkee tuotteen jota tarkoitin. 

Christian Lacroix for Women – Yksi maailman historian upeimpia tuoksuja. Kuka vielä muistaa jumalaisen simpukkapullon, jota oli pakko säilyttää kyljeltään hyllyllä? Puinen, kukkainen ja makea tuoksu jollaista ei ole vielä tänäkään päivänä kukaan muu tehnyt. Vuonna 1999 julkaistusta tuoksusta minulle tulee ikuisesti mieleen parikymppinen minä. 

Dior Sweet Sun –  En vaan pysty mitenkään ymmärtämään miksi ihmeessä Dior ei tuo tätä tuoksua takaisin. Tällaisille olisi juuri tänä päivänä kysyntää. Kevyehkö auringonpaahteinen tuoksu oli täydellinen kesätuoksu.

Escada Sunny Frutti – Paras Escadan kesätuoksu, en ole koskaan haistanut mitään mehukkaampaa hedelmäsalaatilta tuoksuvaa tuoksua. Tämä on myös tuoksu, jossa tuoksui voimakkaasti banaani, nuotti jota harvemmin tuoksuissa näkee. Lisäksi kaipaan Escadan vanhoja ultra-ylellisiä pulloja, nykyiset ovat hivenen liian lapsellisia ja naiivin näköisiä makuuni.

Nivea Mascara – Kuka vielä muistaa Nivean kumiharjaripsarin, se taisi olla ensimmäinen Suomen markkinoilla ollut kumiharjamascara aikoinaan. Rakastin sitä! Kumiharja oli silloin jotain uutta ja olin ihan heikkona siihen, kuinka helpoksi se teki ripsivärin levittämisen. Lisäksi mascara pysyi silmissäni suttaamatta koko päivän. Käyttäisin loistavan hintaista ripsiväriä vieläkin, jos sitä vaan saisi jostain.

Max Factor Erace – MF meni lopettamaan maailman parhaan peitepuikon, joka oli ollut markkinoilla ties miten monta vuosikymmentä. Olen kokeillut varmaan kaikki myynnissä olevat peitepuikot marketista selektiivisiin, yksi mikä edes hieman pääsee lähelle Max Factoria on Silk oil of Moroccon Peitepuikko, mutta se ei pysty millään kilpailemaan hinnassa. Erace on ainoa peitepuikko joka pysyy finnin päällä koko päivän, ilman, että se haihtuu päivän kuluessa taivaan tuuliin. Silti koostumus on niin kivan voidemainen ja juonteita häivyttävä, että se sopii erinomaisesti myös tummille silmänalusille. Olen edelleen tästä asiasta täysin pöyristynyt. Siitä on nyt pari vuotta, kun tuote poistettiin markkinoilta,  joten olen hamstrannut eBaysta itselleni omaa sävyä ainakin viisi puikkoa ja toivon, että voidemaiset tuotteet säilyisivät ja riittäisivät siihen asti kunnes Max Factor tulee järkiinsä.

Pout Eye Brow Pencil – Ei pitäisi koskaan mennä rakastumaan indiebrändin tuotteeseen, koska voi käydä niin, että koko firma lopetaan. Kaipaan edelleen Poutia. Brändillä oli todella suloiset pakkaukset ja laatu priimaa, varsinkin luomivärit ja poskipunat olivat loistavia. Minähän käytin vielä muutama vuosi sitten Poutin kulmakynän tynkääni täällä blogissakin, mutta sitten se vihdoin loppui. Koitin jo luopumisprosessin aikana löytää jotain yhtä hyvää, mutta turhaan. Ei ole tämän hetkisistä Anastasiasta tai Too Facedista Poutin kilpailijoiksi. Menevät paremman puutteessa, mutta joka kerran kulmia tehdessä huokaan turhautuneena.

Kääretorttujäätelö – Muistaako kukaan tällaistä? Oli lapsena ihan lemppari. Jäätelö oli pakattuna sellaiseen oranssiin pyöreään pahvipakkaukseen, sillä se oli kääretortun näköinen. Sisällä muistaakseni vanilja tai tiikerijäätelöä ja ympärillä pehmeää kääretorttupohjaa. Toki tätä voisi tehdä itsekin, mutta olisi kiva, jos sitä olisi kaupassa valmiina. 

Roope-Ankan Kolikot – Ooh, nämä olivat parhaita hedelmäkarkkeja.

Mondo-lasit – Saisivat tulla takaisin tuotantoon. Itseäni välillä ärsyttävät nykyisin myytävät ohuen jalan omaavat lasit, jotka tuntuvat tosi heppoisilta kädessä. Mondot ovat tukevat pikku hiprakassakin. hih Onneksi olen niin onnekas, että ystäväni ehti vuosien aikana ostaa minulle kahdentoista kappaleen setin harmaita Mondo-viinilaseja. Niistä nautittiin viiniä joulun alla, kun samainen ystäväni oli käymässä. 

Fanny-vanukas – Valio päätti suorittaa ihmiskidutuksen poistamalla Fanny-vanukkaat myynnistä. Vanilja- ja maitosuklaavanukas olivat suosikkini. Muista vanukkaista nämä erotti se, että näissä oli aivan täydellinen täyteläisen paksuhko koostumus. Esim. Jackyn sininen on ihan vetelää kuraa verrattuna Fannyyn. Vaniljavanukkaassa oli kunnon aidon vaniljan maku. Slurps.

Näitä tulisi vaikka kuinka, mutta lopetetaan tähän, että edes joku jaksaa lukea loppuun asti.

Mitä tuotetta kaipaatte?

Olen ollut aina kaikkiruokainen, pienenä kun muut ikäiseni katselivat inhoten erilaisia ruokaherkkuja, minun suuhuni ne katosivat aina ilman sen kummempia ihmettelyjä. Nuorena maistui ihan kaikki, okei, kala tuli joskus ulos korvista, koska sitä oli meillä kotona aina, kiitos kalastuksesta villiintyneen lähipiirini ja itseni, mutta noin muuten, kun kuulin sanan ruoka, olin jo syömässä. Ne pienen tytön annokset eivät olleet mitään pieniä; viisi perunaa ja saman verran kauhallisia mummon tekemää kyljyskastiketta, tuntui, että olin aina syömässä tai se oli oikeastaan ainoa syy, millä minut sai sisälle. Ruoka-aikaan olin aina kotona ja minulla oli vapaus syödä aina kun oli nälkä ja minähän söin. Siitä huolimatta kiitos päivittäisen koko päivän ulkona juoksemisen olin niin laiha (enää ei tätä ongelmaa ole), että koulun terveydenhoitoja epäili mummolleni, etten saanut tarpeeksi ruokaa. Tämä kirvoitti mummossa melkoiset naurut. Kyllähän te kaikki tiedätte millaisia mummot ovat? Herkkuja kaapit pullollaan, ihan varmuuden vuoksi. ^_^ Yksi mahtavimmista asioista elämässäni onkin ollut, että sain elää 19-vuotiaaksi asti mummon patojen äärellä. Antaisin mitä vain, jos vielä kerran saisin maistaa mummon tekemää kyljyskastiketta, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita tai  aitoon juureen tehtyä ruislimppua. Valitettavasti se ei enää ole mahdollista.

Nyt vanhempana syön edelleen oikeastaan kaikkea. Paitsi moni varmaan muistaa, että tonnikala purkissa ei uppoa ja sushi on sellaista ruokaa, että se saa pakenemaan toiseen suuntaan, kovista tykkäämisyrityksistä huolimatta, mutta muuten menee aivan kaikki.

Huomaan, että minulle muodostuu tiettyihin ruokiin kausittaisia himoja. Yksi kesä elin mansikoilla, yhden syksyn sienillä. Yhden talven söin leivän päällä pelkkää maksamakkaraaa. Toisinaan en syö kuin tummaa leipää, toisinaan on pakko saada vaaleaa. Yksi syksy iski punajuurivilli, tein sitä varmaan miljoonassa eri muodossa, mistä tulikin mieleen, että siitä voisi ottaa uusinnan. 

Pari viikkoa sitten silmiini osui kaupan hyllyllä purkki, jonka sisältöön olin viimeksi koskenut 80-luvulla. Aloin miettimään, että miltä tuo Valion Olympia -sulatejuusto maistuikaan? En saanut äkkiä ajateltuna makunystyröihini muistikuvaa, millaiset makukiemurat tuote toi suuhuni. Muistin, että pikkutyttönä suhteeni siihen oli sellainen, että se ei ollut suurinta herkkuani, mutta joskus sitä oli pakko levittää leivän päälle. Niinpä rohkenin ottaa 200g:n pakkauksen ostoskoriin. Laitoin kotona pehmeää sulatejuustoa ruisleivän päälle ja voi pojat, se oli hyvää. Vähän jo ensimmäisestä leivän haukkauksesta lähtien epäilin, että tässä saattaa nyt taas tapahtua se kuuluisa koukutus, jonka olen oppinut tunnistamaan vuosien saatossa. Oikeassa olin, himohan siihen tuli, nyt 2x200g:n purkkia myöhemmin, siirryin sille tasolle, että ostin kaupasta 400g:n purkin, koska suoraan sanottuna minun tekisi mieli syödä tuota suoraan veitsellä purkista. No, ehkäpä tämäkin himo menee ohi niin kuin kaikki muutkin tähän mennessä. Varsinkin joulu varmaan aiheuttaa viimeistään stopin tälle himolle.

Onko teillä outoja ruokahimoja?