Näytetään tekstit, joissa on tunniste korona. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste korona. Näytä kaikki tekstit
Se on loma NYT!
25.8.2021
12.38
Se on loma NYT!
Voin sanoa, että nyt jos koskaan loma tulee todella tarpeeseen. Mennyt vuosi on ollut raskas, olen joutunut jälleen vetämään rajoja sille, kuinka paljon teen töitä. Kulisseissa on tapahtunut paljon. Viime vuoden lopulla setäni, joka oli kuin isä minulle kuoli. Samalla meni myyntiin kotikotini. Onneksi se kuitenkin lopulta päätyi suvun haltuun. Huomaan myös, että mielialaani vaikutti yllättävän paljon se, että viime vuoden kesäloma tuli vietettyä kotona. En jotenkin päässyt irtautumaan arjesta kunnolla ja töihin palattua oli olo, kuin en olisi ollut lomalla. Ne samat siivoilut ja kokkailut tuli tehtyä, mitä arkenakin. Talvi ja kevät olivat sellaista taiteilua. Sitten siihen päälle tuli vielä kesä ja helteet. En saanut helteiden vuoksi kunnolla nukuttua viikkoihin tai jos nukuin, yöt olivat katkonaisia, koska sisällä oli niin kuuma. Tämä alkoi vaikuttamaan todella nopeasti jaksamiseeni, enkä oikein toipunut tästä. Vasta pari viime viikkoa olen saanut vihdoin nukuttua paremmin ja palautuminen noista huonosti nukutuista viikoista on vähitellen alkanut.
Olen niitä ihmisiä, jotka innostuvat ja tekevät helposti enemmän kuin pitäisi. Sitä jaksaa hetken, kunnes tajuaa, että se ei ollutkaan niin hyvä idea. Onneksi menneistä vuosista oppineena, osaan nykyään puhaltaa pelin ajoissa seis, ettei mennä ihan samoihin syviin vesiin, joissa joskus vuosia sitten on tullut oltua. Sairaslomilta on vältytty. Silti toipuminen vie aikaa. Vaikka osaan nykyään sanoa ei, niin kiltintytönsyndrooma istuu syvällä. Siinä missä toiset jatkavat elämäänsä ein sanomisen jälkeen normaalisti. Minä jään kokemaan siitä huonoa omaatuntoa ja mietin, pahoitinko toisen mielen. Menee useita päiviä päästää asiasta irti. Lisäksi jatkuvasti pitää muistuttaa itseään, että sitten kun tuntuu paremmalta, etten menisi heti hamuamaan lisää töitä vaan tyytyisin siihen mitä on, koska nekin riittävät. Jossain kuitenkin vaanii sellainen ahneuden piru, johon sorrun liian helposti. Olen myös miettinyt paljon sitä, mitä haluan jatkossa tehdä. Blogin kirjoittaminen on asia, jota rakastan. Eikä se oli ole tuntunut koskaan kuormittavalta ja sitä tulen jatkamaan toisena työnäni, ehkäpä vielä jossain vaiheessa kokopäiväisesti, jolloin voisin nostaa postausten määrää.
Sen sijaan some on alkanut puuduttamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se on vähän harmi, sillä firmat haluavat nykyään jopa mieluummin Instagram-yhteistöitä kuin blogipostauksia. On olo, ettei minulla ole sinne oikein mitään annettavaa. En ole ihminen, joka kertoo asioita parissa lauseessa tai tekee naamallansa Instastorieseja. Rakastan kirjoittamista, pohdiskelevaa ja tutkivaa otetta. Haluan testailla tuotteita joista kirjoitan pitkään. Sen sijaan, että tuuttaisin uutta materiaalia pihalle päivittäin liukuhihnalta.
Välillä mietin aikaa ennen somea. Kaipaan sitä ja olenkin paljon pyöritellyt mielessäni, että poistaisin sosiaalisen median kanavat kokonaan. Facebookista olisin jo luopunut, mutta blogini tili on siellä. Instagramistakaan en voi toisen työni vuoksi luopua, vaikka mieli tekisi. En koe paikkaa kovinkaan omakseni.
Uutisia en viitsi enää edes lukea. Niissä ei ole ollut kohta kahteen vuoteen kuin yksi aihe, tiedätte kyllä mikä. Monissa muissa maissa on vähitellen alettu päästämään irti ja päivittäiset ykkösaiheet ovat jotain muuta kuin edellisen päivän tartuntaluvut. Jos aikoinaan oli herranpelko, niin suomalaisiin on saatu istutettua viimeisen vajaan parin vuoden aikana koronapelko. Ilmapiiri on täällä todella ahdistava asian ympärillä. Ajattelen, että se voisi olla hyvinkin toisenlainen. Kiitos lehdistön ja toisten ihmisten kyttäämisen, siitä on muodostunut sellainen kuin se nyt on. Järkevää keskustelua on vaikea löytää. Nykyään on yhtäkkiä normaalia, että jos lähdet rajojen ulkopuolelle reissuun, joudut puolustelemaan muille päätöstäsi. Kertomaan suurin piirtein minuutin tarkkuudella miten toimit ja mitä teit, ettei sinua tuomittaisi. Silti saat kuraa niskaasi. Tämä on absurdia. Jos toimii matkustaessa vastuullisesti, tiedossa olevat riskit huomioiden, tässä ei ole mitään tuomittavaa. Valitettavasti osa sitten toimii holtittomasti, mutta sellainen on ihminen...
"Minua ei pelota eikä ahdista itse korona yhtään vaan tämä asian ympärillä vallitseva ilmapiiri."
Totuus on kuitenkin se, että me kuolemme todennäköisemmin syöpään kuin koronaan, johon joka kolmas meistä sairastuu ja vuosittain lähes 13 000 kuolee. Miettikää, millainen satumainen tuuri sinulla käy, jos et saa elämäsi aikana syöpää. Jotenkin vasta korona sai useammat ihmiset ajattelemaan omaa kuolevaisuuttaan, jonka vuoksi pelko ja kyttääminen ovat nyt sitten valloillaan. Tästä vallitsevasta pelosta tullaan maksamaan vielä kovaa hintaa jatkossa lisääntyneinä mielenterveysongelmina. Minua ei pelota eikä ahdista itse korona yhtään vaan tämä asian ympärillä vallitseva ilmapiiri Suomessa.
Itselläni on molemmat rokotteet, mutta en ala syyttelemään heitä, jotka eivät rokotetta ota. Jokainen tekee päätöksensä asiasta itse ja elää sen kanssa. Onkin ollut järkyttävää huomata, miten ihmiset ovat toistensa kimpussa tässäkin asiassa. Tuttavissani on ihmisiä, jotka ovat saaneet rokotteesta isompiakin oireita, mutta myös niitä joille ei tullut mitään. Ymmärrän, että toisia pelottaa, varsinkin, jos on sattunut saamaan ensimmäisestä piikistä kunnon oireet, niin takuulla aiheuttaa mietintää toisen ottaminen. Itselläni oli ensimmäisen rokotteen jälkeen käsi hellänä kaksi päivää, toisen rokotteen jälkeen ei mitään. Toivon, että olen näin suojannut itseni hyvin todennäköisesti ainakin pahimmilta tautimuodolta, jos tartunnan saan. Enkä näin tule kuormittamaan lisää meidän erittäin haavoittuvaa sairaanhoitoa.
Näillä vähän raskaillakin mietteillä loman viettoon. Postauksia tänne tulee normaalisti, mutta päivät saattavat hivenen vaihdella. Lupasin itselleni, että seuraavat viikot teen asioita jotka tuntuvat hyvältä omassa tahdissani ja nukun!
Mitä sinun elokuuhun kuuluu?
Jane Iredalen huulituotteet ja Instagram-arvonta
4.3.2021
10.30
Lipdrink ja Just Kissed omia, muut PR-näytteitä saatu blogin kautta
Rakastan huulituotteita, vaikka tämä aika onkin vähentänyt huulipunien myyntiä ymmärrettävistä syistä. Kesää vasten huulituotteiden suosio nousee silti aina. Jane Iredalen valikoimista löytyy laaja kirjo erilaisia tuotteita. Valikoimista löytyy myös sellaisia, jotka sopivat maskin kanssa käytettäväksi. Toiset ovat taas loistavia, kun haluaa kotosalla hieman nopeasti väriä huulille tai miksipä ei vaikkapa oikein kunnon huulipunaa piristämään etäpäivää.
Just Kissed on monivuotinen suosikkini ja se on toiminut loistavana monitoimituotteena nyt poikkeusaikanakin. Kyseessä on sävyttävä hoide, jonka väri huulilla muovautuu ihon lämmön ja pH:n mukaan. Toimii loistavasti myös poskipunana. Koen Just Kissedin todella hoitavaksi. Lisäksi sävy kuluu nätisti pois, eikä luonnollinen väri leviä. Luottotuote, jota voin sipaista huulille vauhdissa ilman peiliäkin.
Valikoimista löytyy lisäksi Just Kissed -Kuultopuna, jota ei kannata sekoittaa edellämainittuun, sillä kyseessä on kaksi hyvinkin erilaista tuotetta. Kuultopunakin tuntuu kosteuttavalta, mutta ei lainkaan yhtä paljon kuin hoide. Kuultopuna kihelmöi ja tuntuu aavistuksen viileältä huulilla, täyteläistäen niitä. Kihelmöinti ei kuitenkaan ole epämukavan tuntuista. Sävyjä on useita ja ne ovat kaikki sävyttäviä, mutta eivät täysin huulten omaa sävyä peittäviä. Oma suosikkini on LA, joka on todella kaunis hyvin neutraali nude, jossa on kultaista hohdetta. Näyttää huulilla luonnolliselta, mutta kultainen hohde luo näyttävän twistin. Sävy on niin vaalea, että levitys onnistuu ilman peiliä.
LipDrink -Huulivoide kulkee Just Kissedin kanssa aina mukana laukussa. Huulivoide sisältää SPF15 suojakertoimen, joten sillä saa huulille myös pientä aurinkosuojaa. Käytän sävyä Flirt, joka antaa huulille aivan aavistuksen vaaleanpunertavaa sävyä. Omilla melko tummapigmenttisillä huulilla sävy ei juurikaan erotu. Paras ystäväni ei käytä huulipunia, mutta annoin hänelle kesällä oman LipDrinkin juurikin sävyssä Flirt ja siitä tuli hetkessä hänen lempparituotteensa helppokäyttöisyyden ja hoitavuuden vuoksi.
Jane Iredalen Puregloss -Huulikiillot ovat suosikkejani huulipunien päällä käytettäväksi, vaikka käytän niitä myös yksinään. Varsinkin nestemäisten mattapunien päälle sopivat erinomaisesti. Se miksi ne ovat loistavia huulipunan päällä, johtuu niiden koostumuksesta. Se on aavistuksen tahmeaa, mutta ei liiaksi. Kun kiiltoa sivelee huulipunan päälle, ne pysyvät, eivätkä muuta huulipunaa litkuksi. Jolloin huulipuna ei pääse helposti leviämään huulten juonteisiin meillä iäkkäämmillä. Huulikiilloissa on upea kiilto, pehmeän hedelmäinen tuoksu ja ne ovat kaikki vegaanisia. Litteät tuubit vievät mukana kulkevassa meikkipussissa vähän tilaa.
Playon -Huulikynä on juuri sen kaltainen tuote, jota tykkään käyttää kotona, kun haluan sipaista nopeasti väriä huulille. Huulikynällä saa näppärästi samalla rajattua huulet. Koostumus on pehmeä ja kynä levittyy huulille nätisti. Sisältää E-vitamiinia, joten huulikynät hoitavat huulia, eivätkä tunnu kuivattavilta. Huulikynä taipuu tarvittaessa myös poskipunaksi. Suosikkini kahdeksasta sävystä on hempeän pinkki Charming. Väriä joutuu korjailemaan päivän aikana, mutta se kuluu pois nätisti himmentyen.
Perinteistä huulipunaa edustaa ylelliset Tripleluxe -Huulipunat. Runsaspigmenttiset punat levittyvät todella pehmeästi huulille, eivät kuivata ja pysyvät useita tunteja kauniina. Ainoastaan syönnin jälkeen punaa joutuu hivenen korjailemaan. Ainakin itsellä huulipunat pysyvät huulilla leviämättä jopa ilman rajausta.
Uusin tulokas Jane Iredalen huulituotevalikoimaan on Beyond Matte Liquid Lipstick. Nestemäinen mattapuna ei liikahda huulilta edes maskin alla. Sävyt peittävät täysin yhdellä kerroksella. Tuoksuvat vaniljalle. Mattapuniin on lisätty Saflorin -siemenöljyä ja E-vitamiinia hoitamaan huulia. Meistä harva pystyy käyttämään mattapunia joka päivä, mutta nämä ovat ehdottomasti kaikista kokeilemistani sieltä vähiten kuivattavimmasta päästä. Obsession on oma lempparini, kun kaipaan maskin alle pysyvää huulipunaa päivän piristykseksi. Valitsen usein tämän tyylisen punan myös silloin, jos olen menossa ulos syömään. Voin olla silloin varma, että huulipuna ei leviä huulten ulkopuolelle syödessä, vaikka esim. öljyinen salaattikastike sitä kuluttaisikin.
Näiden lisäksi valikoimiin kuuluu Sugar & Butter Kuorinta-/hoitopuikko, joka on täällä blogissakin vilahtanut ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten. Kaksipäisessa huulituotteessa on toisessa päässä sokerikuorinta. Toisessa päässä puikko on kauniin sävyinen huulivoide. Hyvä monitoimituote heille, joilla maskia käyttäessä huulet rohtuvat.
ARVONTA
Tänään kannattaa ottaa seurantaan Instagramista @keywordlove1 ja @janeiredale_finland -tilit. Julkaisen omalla Instgram-tililläni vielä tämän päivän aikana upean arvonnan osallistumisohjeineen. Yksi teistä voi voittaa omaksi yllä olevan Beyond Matte Liquid Lipstick -huulipunapakkauksen. Pakkaus sisältää kolme sävyä – Blissed-out, Obsession ja Fascination. Pakkauksen arvo on 120,90 euroa. Arvonnan sponsoroi Apellis Oy.
Kaikki huulituotteet löydät Jane Iredalen omilta verkkosivuilta täältä, josta kaikki yli 40 euron tilaukset toimituskuluitta, sekä muilta jälleenmyyjiltä täältä.
Onko korona-aika muuttanut huulituotteiden käyttöäsi? Onko Jane Iredalen tuotteet tuttuja?
Kysymyksiä vuodesta 2020
3.1.2021
13.40
Kaikilla tavoin ikimuistoinen vuosi 2020 on vihdoin ohi. Ajattelin, että nyt kun vuotta 2021 on eletty muutama päivä, palaan vielä kerran hetkeksi vuoteen 2020 vastaamaalla
kysymyksiin viime vuodesta.
Mistä viime vuonna tekemästäsi asiasta olet erityisen ylpeä?
Siitä, että pandemiasta huolimatta pystyin jatkamaan elämääni suht normaalisti. Sain sovittua yhteistöitä ja elämäsi rullasi eteenpäin. En kavahda ihmisiä vaan suhtaudun heihin kuten ennenkin, tietenkin turvallisuuden rajoissa.
Kuka oli inspiroivin ihminen jonka tapasit?
Tämä on haasteellinen, sillä en juurikaan tavannut uusia ihmisiä, paitsi töiden kautta.
Mikä lukemasi runo, kirja tai lehtiartikkeli sai sinut ajattelemaan uudella tavalla?
Varmasti kaikki koronaan liittyvä alussa. Nykyään en jaksa enää lukea asiaa koskevia juttuja, mittarini tuli täyteen jo kuukausia sitten.
Mitkä musiikkikappaleet olivat sinulle merkittäviä?
Ehdottomasti kaikki suomalaiset. Kuuntelin todella paljon suomeksi laulettuja kappaleita. Ne ovat nuoruudestani lähtien olleet elämäni "lohtubiisejä".
Mille asioille nauroit niin paljon, ettet saanut henkeä?
Yksi vanha valokuva jonka mieheni löysi arkistoistaan, jaksoi naurattaa yhden illan verran vedet silmissä ja henkeäkin joutui välillä vetämään.
Mitkä olivat suosikkielokuviasi?
Jostain syystä viime vuonna tuli katseltua elokuvia yllättävän vähän, sen sijaan sarjoja sitäkin enemmän. Mielessä ovat edelleen kaikki jouluelokuvat joita katsoin joulun alla Netflixista ja Viaplaysta maratoonina.
Mitä pelkäsit vuoden alussa, mutta et pelkää enää tänä päivänä?
En pelännyt vuoden alussa mitään, joten en voi vastata tähän.
Mikä oli lempimieltämäsi?
I always live in the present. The future I can't know. The past I no longer have. - Fernando Pessoa
Millä keinoin pidit huolta itsestäsi?
Rentoutumalla ja ottamalla tarpeeksi vapaa-aikaa.
Mitä asioita toivot saavasi mukana tähän vuoteen?
Toivon, että kaikki jatkuu samalla tavalla ja elämä pysyy balanssissa.
Mitä asioita teit viime vuonna, mitä et ikinä uskonut tekeväsi?
Tutustuin paremmin pitkäaikaiseen naapuriini. Sanotaanko niin, että yhteinen "murhe" yhdisti. :D Niin ja tietenkin kävin koronatestissä, saavutus sekin.
Mitkä olivat vuoden suosikkiasiat?
Ehdottomasti mökkiviikonloppu parhaan ystävän kanssa heinäkuussa. Sain levättyä ja nukuttua. Yhteiset vapaapäivät puolison kanssa, kun ei tehty mitään. Tietenkin myös yhteistyöt pitkäaikaisten yhteistyökumppaneideni Sensain ja Jane Iredalen kanssa.
Mitkä olivat tärkeimmät oppimasi asiat?
Ottaa rauhallisesti, päivä kerrallaan. Turha höntyillä tulevaa liian toiveikkaana. Tosin en ole ikinä ollut mikään optimisti vaan todella jalat maassa oleva realisti.
Mitä asioita haluaisit sanoa läheisillesi?
Kiitos kun olette, toivottavasti tänä vuonna nähdään enemmän.
Missä paikoissa koit suurinta elämäniloa?
Ehdottomasti parhaan ystäväni mökillä lapsuudenmaisemissa. Niinä harvoina kotipäivinä, kun kotona oli hiljaista. Toisinaan myös töissä mahtavien työkaverien kanssa jutustellessa työn lomassa.
Missä paikoissa koit olevasi eniten oma itsesi?
Olen aina oma itseni paikasta riippumatta.
Mikä oli lempiruokasi?
Valion reseptillä tehtyä Chorizokeittoa tuli syötyä usein. Taivaallisen hyvää. Sopasta riittää muuten kahdelle ihmiselle kahdeksi päiväksi. Resepti täällä.
Miten selviydyit stressaavista ajoista?
Keskustelemalla mieheni kanssa, sekä avautumalla ystävälleni Tiialle. Eniten harmittaa, etten nähnyt Tiia koko vuonna.
Mitkä kehut vaikuttivat sinuun eniten?
Ehdottomasti asiakkailta saatu positiivinen palaute, sekä työkaverin kehut.
Ketkä ihmiset saavat sinusta parhaat piirteet esiin?
Tietenkin kaikki läheiset ihmiset, jotka tuntevat minut.
Mitkä viime vuonna ostamasi vaatteet tuntuivat eniten sinulta?
Spanxin Fashion-legginsit, jos legginsit voivat olla tyylikäs joka paikan vaate, niin nämä ovat sitä! Hankin toiset puoleen hintaan Black Fridayna, koska rakastuin niin palavasti. Oyshon vihreä kevyt liuhumekko. Harmittaa vieläkin, etten päässyt ulkoiluttamaan mekkoa Rodoksen iltaan. Sen sijaan tein pari reissua mekon kanssa lähikauppaan.
Mitä et malta jättää taaksesi viime vuoteen?
Kaikki kyllä arvaavat minkä, valitettavasti korona seurasi mukana tähänkin vuoteen. Onneksi asian kanssa on jo oppinut elämään.
Mistä asioista ruoskit itseäsi, vaikka sinulla ei ollut siinä tilanteessa mahdollisuutta toimia muuten?
En ruoski itseäni tällaisista asioista. Tapahtuneille ei voi enää mitään. Miksi syyttäisin itseäni jostain, johon ei ollut muuta mahdollisuutta toimia?
Mitkä olivat parhaat tänä vuonna saamasi neuvot?
Ei nyt voi sanoa neuvoiksi, mutta parhaat ihonhoitovinkit sain Dr. Draylta.
Mitkä olivat parhaat antamasi neuvot?
En tykkää neuvoa ihmisiä vaan enemmän kannustaa tekemään asioita eri tavalla ja herätellä ajatuksia.
Mitkä asiat jätit tekemättä, koska sinulla ei ollut aikaa?
Muutamia blogipostauksia. En saanut pidettyä yllä kolmen postauksen viikkotahtia, vaikka yritin kovasti. En kuitenkaan soimaa tästä itseäni.
Mihin asioihin haluaisit panostaa tänä vuonna enemmän?
Lukemiseen, tahtoisin niin paljon lukea enemmän. Kiinnostavia kirjoja on hyllyssä iso nippu, mutta en saa vaan tartuttua niihin, koska kotona on harvoin tarpeeksi hiljaista (kiitos mökänaapureiden), että pystyisin keskittymään lukemiseen.
Mitkä piirteesi pääsivät viime vuonna todella esiin?
Luovuus, hetkessä elämisen taito ja sinnikkyys.
Mitä toivot tapahtuvan vuonna 2021?
Toivon, että pandemiaa saataisiin hillittyä ja pääsisin jälleen matkustamaan ja halaamaan ihmisiä. Lisäksi toivon, että pääsisin eroon jatkuvaa melua aiheuttavasta naapurista.
Parempaa vuotta 2021 kaikille!
Mitä sinä toivot tapahtuvan vuonna 2021?
Kuvat: Pixabay
Kiitos loma!
13.8.2020
13.48
Ylin ja alin kuva: Teemu Helle
Nyt on tullut se hetki, kun kesälomani on ohi. Huomenna palaan kodin ulkopuoliseen työhöni ja siitä se arki sitten taas alkaa. Tämä tietää sitä samaa kuin juuri ennen lomaakin, että tämä ensimmäinen viikko tulee olemaan kiireisempi (samalla tavalla kuin viimeinen viikko ennen lomaa), mitä normaalisti. Joten ensi viikolla ei välttämättä ilmesty postauksia säntillisesti ti, to ja su. Viikolla 35 palataan aivan normaaliin tahtiin.
Kun olin ollut viikon verran lomalla, kerroin teille, miten erilainen lomafiilis tänä vuonna on ollut viime vuoteen verrattuna. Olin jo lomalle jäädessä rentoutuneempi kuin viime vuonna, joten siksi töihin meno tällä kertaa tuntuu erilaiselta ja mukavalta. Huomasin myös sen, että itselleni sopii se, että loma on mahdollisimman pitkä. Toisethan pätkivät kesälomansa pitkin kesää ja se sopii heidän rytmiinsä mainiosti. Omaan nollautumiseen pitkä yhtäjaksoinen loma on kuitenkin selvästi se paras juttu. Aivoille jää oikeasti aikaa nollata kaikki.
Tämä loma on ollut kieltämättä erilainen. Olen tehnyt osin samoja asioita kuin edellisinä kesinä. Olin parhaan ystäväni kanssa mökillä pari yötä, kuten monena muunakin kesänä. Tästä on vähän tullut traditio. ^_^ Hyvä traditio siinäkin mielessä, että sopii tällaiseen erikoiseen aikaankin. Tälläkin kertaa ilmat suosivat. Aurinko paistoi kaikkina kolmena päivänä ja välillä oltiin lähes hellelukemissa, pieni tuuli järveltä viilensi mukavasti. Omaan makuuni oli juuri täydellinen kesäkeli. Jopa ärsyttävät hyttyset olivat minimissään, enkä saanut mökiltä ihooni matkamuistoksi ainuttakaan hyttysen pistoa tai paarman puremaa. Tutuissa maisemissa oli helppo rentoutua. Nukun mökillä aina kuin tukki. Tiedän tämän johtuvan siitä, että olosuhteet ovat samat kuin kotikotonani. Samanlaiset missä olen ensimmäiset 19 vuotta elämästäni tottunut nukkumaan. Naapureita tai liikennettä ei ole läheisyydessä, pelkät luonnon äänet. Jopa uni tuntuu syvemmältä kuin täällä kaupungissa nukkuessa, koska en alitajuisesti pelkää herääväni johonkin naapureiden tai huoltomiesten aiheuttamaan möykkään.
Lisäksi olen tietenkin vain ollut. Moniko teistä osaa vain olla? Minulta onnistuu olla monta päivää putkeen olla tekemättä mitään järkevää. Katsella rikosdokkareita ja vain ihmetellä. Kutsuisin tätä laiskotteluksi. Minulla ei aika pitkäksi käy, vaikka en ole menossa mihinkään.
Ei sitä kuitenkaan käy kieltäminen, että jäin kaipaamaan tästä lomasta yhtä asiaa – Rodoksen matkaa. Olimme tehneet reissun jo viitenä vuotena peräkkäin. Se on ollut sellainen yhteinen kiva asia miehen kanssa, koska muuten vietämme aikaa vain kotona. Olen usein sanonut, että varsinkin Rodoksella pääsen usein ihan erilaiseen lomafiilikseen. Se on kuin koti, mutta siellä tehdään eri asioita kuin omassa kodissa Suomessa. En ole yhtään tyyppi, joka haluaisi matkustaa joka kerran eri paikkaan ja kokea uusia elämyksiä, saan voimaa tutuista asioista. Rakastan tuttua ja turvallista. Erilaisen lomafiiliksen siellä osaltaan luo toki se, ettei tarvitse laittaa ruokaa, pyykätä tai siivota viikkoon. Se on heti sellainen iso helpotus, jota osaa arvostaa. Tietyt rutiinit, joita joutuu lomasta huolimatta kotona tekemään jäävät pois. Aikaa olemiselle ja ihmettelylle jää entistäkin enemmän ilman noita rutiineja. Ensi vuonna kesälomamme näillä näkymin ajoittuvat vasta elo-syyskuulle, joten katsotaan, mikä tilanne on silloin. Käykö polte ja matkakuume liian kovaksi, jos matkustaminen silloin on sinne ok. Nythän Rodos on harvoja kohteita, joihin on ollut muutaman viikon mahdollisuus Suomesta matkustaa ilman omaehtoisia karanteeneja yms. Tietenkin olisimme voineet lähteä viikoksi johonkin Suomen kohteeseen, mutta voin suoraan sanoa, ettei ajokortittomina oikein kiinnostanut lähteä julkisiin kulkuneuvoihin istumaan pitkiä matkoja. Lisäksi toki matkustamisessa mietityttää sekin, että haluanko sitä tehdä. En ole koskaan nauttinut lentokoneesta olosta tai lentokentillä sekkailuista. Ahdistavia paikkoja molemmat. Olen suoraan sanottuna kestänyt kaikki oheisjutut kohteen vuoksi ja aina toivonut, että se osuus olisi nopeasti ohi. Koronan myötä kaikesta on tullut entistäkin hankalampaa – koronatestejä, maskirulettia, lippujen ja lappujen täyttöä, koodien odottamista muutama tunti ennen lentoa... en vain tiedä, olisinko edes määränpään vuoksi valmis altistamaan itseäni melko stressaavalle etapille, muista matkusteluun liittyvistä terveysasioista puhumattakaan. Turha kuitenkaan murehtia tulevaa, tilanteen näkee sitten vuoden päästä.
Nyt kuitenkin hyvillä mielin kohti arkea.
Kiitos loma!
Miten sinun kesä on mennyt?
Mádara ANTI – Korona-ajan käsien hoitoa luonnollisesti
26.5.2020
10.30
*PR-näytteitä, saatu blogin kautta. Sisältää mainoslinkkejä.
Vieläkö teillä on käsissä yhtään nahkaa jäljellä vai paistaako jo luut? Tänä vuonna kädet ovat joutuneet kyllä sellaiseen kurimukseen, että ihmettelen kovasti, että omissa käsissä vielä on sitä nahkaakin jäljellä muuta kuin riekaleet. Olen aina ollut tarkka käsihygieniasta, mutta kyllä tämä aivan jatkuva peseminen on kuivattavaa, ei siitä mihinkään pääse, vaikka kuinka rasvaisi kädet jokaisen pesukerran jälkeen. Olen kuitenkin säästynyt pahimmalta, sillä menneet kuukaudet ovat saaneet minut etsimään yhä hellävaraisempia pesutuotteita. Oma suosikkini nämä kuukaudet on ollut *CeraVen Foaming Cleanser, jolla pesen niin käsiä, vartaloa kuin kasvojakin. Hyvä tuote monipuolisuutensa vuoksi.
Kiinnostuin kuitenkin kovasti, kun Mádara toi jokin aika sitten markkinoille oman ANTI-sarjan. Sarja on suunniteltu sekä Mádaran työntekijöille että kuluttajille näinä haastavina aikoina. Ei ole oikeasti lainkaan sama millä niitä käsiä pesee, varsinkin nyt kun peseminen on lähes jatkuvaa. Olen valinnut pesuaineet sen mukaan, että niiden on sisällettävä myös kosteuttavia raaka-aineita, eikä vain peseviä ja kuivattavia. CeraVen Foaming Cleanser sisältää mm. keramideja, jotka vahvistavat ihon suojausta ja lisäävät kosteutta, sekä tietenkin ihoon kosteutta sitovaa hyaluronihappoa.
Myös Mádara on kiinnittänyt ANTI-sarjassaan erityisesti huomiota siihen. että iho saa myös kosteutta. Mádaran tuotteet ovat tietenkin sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joten on kiva, että myös luonnollisia tuotteita suosiville on tullut markkinoille sarja, jossa on todella panostettu käsien puhdistukseen, mutta myös hellävaraisuuteen ja kosteutukseen. Sarja sisältää viisi tuotetta – puhdistussuihkeen, puhdistusvaahdon, käsivoiteen, käsisaippuan ja puhdistusgeelin. Sain testattavaksi puhdistusgeelin, puhdistusvaahdon ja käsivoiteen. Tuotteet ovat myös vegaaneille sopivia.
ANTI FAST CLEAN FOAM 15,90€ – Puhdistuvaahdossa on ihanan pehmeä silkkinen koostumus. Vaahto ei ole mitään höttöä vaan kermaisen pehmeää. Tuote on niin ylellisen tuntuinen, että vähän suorastaan kauhistutti pestä tällä käsiä. Jätti kädet mielettömän pehmeiksi ja hoidetuiksi, ei kuivattanut lainkaan vaan kädet tuntuivat heti pesun jälkeen niin pehmeiltä, etten edes kokenut tarvetta laittaa niihin voidetta. Ylellinen tunne on helppo ymmärtää, sillä puhdistusvaahto ei ole tarkoitettu vain käsien pesuun vaan myös kasvoille. Joissa se toimii myös loistavasti poistaen kevyen meikin, sopii erinomaisesti toisen vaiheen puhdistajaksi. Sisältää kosteuttavaa betaiinia sekä antibakteerisia - ja rauhoittavia karpalo-, kvitteni- ja kamomilla uutteita. Rohtosammakonputki suojaa ja tasapainottaa ihoa. Tuoksu on hivenen makeahko, mutta siinä on samalla mielenkiintoista merellistä raikkautta.
ANTI HYALURON CLEAN HAND GEL LAVENDER 17,50€ – Myönnän heti, että käsidesiksi hinta on jäätävä, sillä pullo on pieni (50ml). Sisältää 60% kasvialkoholia, joka onkin vähimmäisvaatimus, että käsidesi on toimiva. Annostellaan pari pumppausta kuiville käsille ja hierotaan 20-30 sekunttia, kunnes tuote on täysin imeytynyt ja kuivunut. Tuoksuu miedosti laventelille. En yleensä tykkää lainkaan laventelintuoksusta, mutta tässä se on mukavan mieto, eikä lainkaan häiritsevä. Korkeahkoa hintaa hieman selventää se, että käsidesi sisältää myös ihoon kosteutta sitovaa hyaluronihappoa. Karpalo-, kvitteni ja kamomilla uutteita, sekä rohtosammakonputkiuutetta hoitamaan ja suojaamaan käsiä. Hoitavat aineet todella tekevät tehtävänsä, sillä kivan, ei liian litkun koostumuksen omaava käsigeeli ei tuntunut kuivattavan yhtä paljon ihoa kuin monet muut kokeilemani. Lisäksi tykkään pumppupakkauksesta, jolloin tuotetta ei tarvitse lorottaa napsukorkista käsille. En ole tänä aikana käyttänyt käsidesiä kuin pakon edessä esim. julkisissa kulkuneuvoissa liikkuessani tai silloin, kun minulla ei ole ollut heti käsienpesupaikkaa tiedossa. On jotenkin outoa miettiä elämäänsä seuraavan käsienpesupaikan mukaan, mutta niin olen huomannut monesti tänä outona aikakautena miettiväni asioita eteenpäin.
CARE RESCUE HAND CREAM 15,90€ – Tehän tiedätte, että olen jo vuosia rakastanut *Absolutionin käsivoidetta, mutta nyt löytyi voittaja niin hinnan kuin kaiken muunkin puolesta. Voin heti sanoa, että tulen ostamaan tätä ihan varmasti omin rahoin lisää ja samalla toivon, ettei Mádara koskaan tule lopettamaan tämän käsivoiteen tekoa, sillä tässä on kaikki, mitä toivon täydelliseltä käsivoiteelta. Ensinnäkin ensimmäiset ablodit sille, että käsivoide on pakettu 150 ml:n pumppupakkaukseen, kyllä luit oikein, ei mitään pikkutuubeja. Tämän vuoksi hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdillaan, sillä hintaa ei jää lopulta paljoa enempää kuin markettikäsivoiteille. Pakkaus on toki kömpelön iso laukkuun, mutta itsellä on niin iso kassi, että voin hyvin heittää tämän sinne pohjalle. Tai sitten muutkin huomaavat tämän hyvyyden ja menekki on niin isoa, että Mádaralla tehdään lisäksi myös matkakoko, joka on helppo ottaa mukaan. Kun tuotetta ottaa käyttöön, pumppua saa painella aika kauan, ennen kuin voidetta alkaa tulemaan ulos. Tämä on vähän kuin YSL:n valokynä, jota saa napsutella kerran, jos toisenkin. Herkkua kuitenkin kannattaa odottaa. Ensinnäkin tuoksu... Käsivoiteissa minua ei haittaa tuoksut, päinvastoin, ne voivatkin tuoksua vähän, kunhan se ei leiju koko päivää nenässä. Hyvä tuoksu peittää alleen kokkaajan sipulin tuoksuisia käsiä jne. Rescue Hand Cream tuoksuu juuri avatulle hedelmäkarkkipussille, niin minä tuoksun kuvailisin. En keksi mitään, mikä tuote tuoksuisi edes läheskään samalta, tätä tekisi mieli syödä. Tuoksu pysyy käsissä puolisen tuntia levityksen jälkeen, sitten se häviää, mutta sen voi silti aistia hyvin vienosti, jos käden vie nenän eteen. Myönnän nuuhkineeni tämän saatuani aika usein käsiäni. Ihmiset varmaan pitävät minua vähän hulluna, mutta ei se mitään, hullu saakin olla, mutta ei tyhmä. ;) Voide tulee pullosta ulos melko jämäkän näköisenä, joka saattaa hämätä. Sillä koostumus onkin paksua mutta kevyttä emulsiota. Imeytyy hetkessä käsiin, eikä jätä käsiä rasvaisiksi tai tahmeiksi. Heti kun on vain saanut hierottua tuotteen käsiin, voi siirtyä näpyttelemään läppärille, ilman, että näppäimistö on sotkussa. Kosteuttaa hyvin. Syväkosteuttava käsivoide ravitsee karite- ja kaakaovoin voimin. Sisältää myös kahdesta muusta tuotteesta tuttuja karpalo-, kvitteni ja kamomilla uutteita, sekä rohtosammakonputkiuutetta hoitamaan ja suojaamaan käsiä.
Mádaran ANTI-tuotteet ostettavissa Jolien verkkokaupasta *täältä.
Joko olet ehtinyt kokeilemaan ANTI-sarjan tuotteita? Suosikkikäsivoiteesi tänä vuonna?
Mitäs nyt?
17.3.2020
18.00
Olo on epätodellinen ja pysähtynyt. Välillä tuntuu, että haluaa vain sulkea silmät ja olla lukematta yhtäkään koronauutista. Viranomaiset kyllä tiedottavat, jos asioihin tulee muutosta ja ne tottakai sen verran on asiaa seurattava. Sen lisäksi, että varsinkin pienyrittäjät ovat tiukoilla, alkoi tänään tippumaan myös perusduunareille lomautusuhkia, kun ainakin VR ja Stockmann ilmoittivat aloittavansa YT-neuvottelut. Tämä on omiaan lisäämään muutenkin epävakaan tilanteen epävarmuutta. Varsinkin VR:n YT-neuvottelut kuulostavat pöyristyttäviltä, vaikka liikenne toistaiseksi tilanteen vuoksi väheneekin. Viime vuonna yhtiö maksoi osinkoa valtiolle hulppeat 350 miljoonaa euroa, joten nyt ei puhuta yhtiöstä, jolla menisi huonosti tai ei olisi mahdollisuus tukea työntekijöitä näinä aikoina. Osoittaa sitä paljon puhuttua solidaarisuutta. YT:lla ilmeisesti halutaan varvistaa edelleen voitokas tulos tällekin vuodelle. Mikään muu ei selitä vakavaraisen yhtiön näin äkkinäistä reagointia. Nämä YT:n uhan alla olevat duunarit ovat kuitenkin niitä, jotka ovat käyttäneet niitä palkkatulojaan myös yrityksiin.
Erikoiseksi tilanteen sitten tekee vielä se, että vaikka maailma ympäriltäni huomisesta lähtien lähes pysähtyy, niin oma elämäni jatkuu toistaiseksi normaalisti. Menen töihin normaalisti, kirjoitan blogiani normaalisti. Toistaiseksi näyttää siltä, että miehenkin työt jatkuvat, kun palaa talvilomalta. Molempien työ vaatii myös työpaikalla oloa, joten käymme töissä normaalisti. Meillä ei ole myöskään lapsia, eikä lähipiirissä ole lähellä riskiryhmään kuuluvia ihmisiä. Joten siltä osin julkisissa liikkuminen ei pelota. Toistaiseksi meidän elämä ei siis oikeastaan muutu, vaikka kaikki ympärillä muuttuu. Rutiini tällaisena aikana tuo turvallisuutta ja lohtua.
Olen surullinen useiden muiden puolesta, mutta tämä tilanne on saanut tajuamaan sen, saanko sanoa suoraan (anteeksi kirosana)? Kuinka HEMMETIN onnekas olen! Olen tosin jo aiemminkin kertonut täällä, miten onnekas olen kokenut olevani viime aikoina, koska elämässäni on kaikki vihdoin ollut hyvin. En silti ole edes osannut ajatella, että jos tuleekin poikkeustilanne, että omat valintani toistaiseksi ainakin vielä kantavat (tämä on se realisti minussa, olen miettinyt kuitenkin myös jatkoa, jos tilanne muuttuu). Jos olisin tajunnut tuon jo aiemmin, olisin varmasti itkenyt ilosta. Nyt en pysty, koska olen huolissani siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Toisaalta on sellainen tunne, että kun vihdoin kaikkien vuosien jälkeen kaikki oli hyvin, tahtoi universumi jälleen pysäyttää. Ehkä se pysäytti siksi, että tajuaisin, mitä kaikkea minulla on.
Monet varmaan miettivät pelottaako minua mennä töihin ja olla jatkuvissa asiakaskontakteissa. Ei pelota. En anna pelolle valtaa. Hygieniasta pidetään huolta niin kuin työnantaja määrää ja vielä vähän paremmin, sitten jos korona iskee, niin se iskee, en minä sille mitään voi. Ehkä tähän ajatukseen auttaa se, että olen aina ollut tosi sinut kuolevaisuuteni kanssa. Uskon aika vahvasti kohtaloon ja siihen, että minun päiväni tällä planeetalla on päätetty sinä päivänä kuin synnyin (jos ei aiemmin), enkä pysty tekemään muuta kuin parhaani pysyäkseni hengissä, mutta kun aika tulee, se tulee, vaikka kotisohvalla istuessa. Meillä on lisäksi työpaikalla loistava porukka ja sinne on aina kiva mennä, oli tilanne mikä tahansa.
Näen tässä kaikessa kaaoksessa yhden hyvän asian. Me olemme eläneet tähän asti vahvasti viime vuodet kulttuurissa, missä ihminen ei ehdi ajattelemaan. Me emme mieti miten haluamme elää vaan meille kerrotaan ulkopuolelta miten meidän pitäisi elää. Löysin oman onneni vajaat pari vuotta sitten, kun aloin vihdoin viimein elämään kuten itse haluan, en niin kuin minun oletetaan elävän. Se oli suoranainen valaistuminen.
Elämästä on monille tullut suorittamista, niin oli minullekin, mutta siihen tautiin sain onneksi pysäytyksen jo neljätoista vuotta sitten. Nyt tämä tilanne on saanut monet ajattelemaan, että mitä jos tämä olikin tässä? Se on pelottava ajatus, eikä sitä tarvitse miettiä jatkuvasti, mutta se on hyvä sisäistää. Luulen, että elämän kauneus näyttäytyy nyt myös osalle niistä, joiden elämästä oli tullut suorittamista eikä elämistä.
Muistan vahvasti, kun tulin sinuiksi kuolevaisuuteni kanssa alle 10-vuotiaana, kun ympäriltäni alkoi laota joka vuosi täysin terveitä nuoria ihmisiä – onnettomuuksia, yllättäviä sairauksia... Silloin oikeastaan ensimmäisen kerran tajusin, että minäkin voin lähteä täältä milloin vain. Oman kuolevaisuuden löytämisessä on jotain todella lohduttavaa – sen jälkeen kokee olevansa yksi onnekkaista.
Tämä oli ainoa postaukseni tästä aiheesta. Pysykää terveinä, noudattakaa viranomaisten antamia määräyksiä ja pitäkää huolta toisista. Minä puolestani lupaan antaa jokaiselle tielleni eksyvälle lisäksi hymyn. Nyt jos koskaan sille ystävälliselle hymylle ja hyvälle mielelle on tarvetta. Tämän jälkeen blogissa jatkuvat normaalit aiheet: oma elämä, kauneus, ruoka jne. Sillä me kaikki varmasti haluamme elämäämme muutankin sisältöä kuin sen k:lla alkavan sanan. Sen asian tiedotuksesta pitäkööt muut huolen.
❤️
