Erilainen lomafiilis

Viime vuonna kirjoittelin teille lomalta paluun ahdistuksesta. Tänä vuonna tiedän jo nyt, kun vasta ensimmäinen lomaviikko neljästä on menossa, että sellaista tuskin tulee tänä vuonna. Ei ainakaan yhtä pahana kuin viime vuonna. Se oli oikeasti silloin suurempaa, mitä halusin itselleni myöntää. 

Loman aluksi on ollut aikaa miettiä mennyttä vuotta. Viime vuodesta hankalan teki se, että aloitin kodin ulkopuolisen uuden työni lokakuussa 2018 ja siten minulle oli ehtinyt kesäksi 2019 kertyä vain kaksi viikkoa kesälomaa. Olin tuosta lähtien tehnyt kahta työtä – sitä uutta ja tätä blogia. Kesäloman tullen huomasin, että uusi työ oli vienyt niin paljon aikaa, ettei minulla oikeastaan ollut reiluun puoleen vuoteen vapaapäiviä (siis niitä päiviä, etten oikeasti tekisi mitään) montakaan koko aikana. Lokakuussa 2019 kirjoitin postauksen vuosi uutta elämää takana, kerroin silloin, ettei vuosi todellakaan ollut helppo. 

Havahduin oikeastaan jo viime vuoden kesälomalla siihen, ettei homma voi jatkua sen kaltaisesti mitä siihen asti, sillä oma jaksaminen oli vaakalaudalla vähän vapaa-ajan vuoksi. Työpaikallani onneksi ymmärrettiin tilanne ja aloin tekemään alkusyksystä vähemmän tunteja kodin ulkopuolisessa työssäni. Huomasin parannuksen jaksamiseeni lähes heti. Jo ennen kesälomaa hälytysmerkkejä oli toki ilmassa, minkä vuoksi tajusin, että vauhtia olisi hiljennettävä. Stressi aiheuttaa minulle yleensä sen, että sairastun. Sairastin vuodenvaihteessa 2018-2019 elämäni ensimmäisen poskiontelotulehduksen, joka ei meinannut mennä millään ohi. Parin kuukauden jälkeen, kun tauti oli vihdoin takana, sairastuin elämäni ensimmäiseen silmätulehdukseen huhtikuussa. Aluksi ajattelin, että tämä on normaalia, koska tapaan toisessa työssäni paljon ihmisiä. Vuosi on kuitenkin osoittanut, ettei nuo sairastumiset johtuneet pelkästään siitä vaan osa syy oli stressi ja siitä johtuva alhaisempi vastustuskyky. Syksyllä 2019 kun uusi rytmi alkoi löytyä, sairastin poskiontelotulehduksen vielä kertaalleen uudestaan, tosin huomattavasti lievempänä kuin vuoden alussa. Se meni myös nopeasti ohitse. Luulen, että tämä oli se viimeinen stressin purkaantuminen kehosta.

Tämän jälkeen elämäni on ollut todella tasapainoista ja seesteistä. Minulla on ollut kohta vuoden ajan jatkuvasti hyvä fiilis. Toki on niitä huonojakin päiviä, mutta todella harvoin. Tuntuu, että on tarpeeksi aikaa itselle ja sitä kautta valtavasti energiaa tehdä asioita. Nautin molemmista töistäni, koska ne ovat niin erilaisia ja tuovat täysin päinvastaista sisältöä elämääni. Tämä on tarkoittanut tietenkin myös sitä, etten ole lainkaan stressaantunut ja arvatkaapa, mitä tämä on tarkoittanut? Sitä, etten ole ollut kohta vuoteen kipeä. Minulla ei ole ollut edes pientä nuhaa koko aikana. Ainoat poissaolot ovat tulleet siitä, kun loukkasin jalkani, joka sekin on onneksi paranemaan päin. Pientä jäykkyyttä aamuisin, mutta käveleminen on muuten jo normaalia. Tämä on saanut minut arvostamaan jopa aiempaa enemmän sitä, miten hienoa on olla terve. Se on oikeasti upein asia, mitä ihmisellä voi olla. 

Stressitön vuosi koronasta huolimatta on myös tarkoittanut sitä, että kun jäin viikonloppuna kesälomalle, minulla oli aivan eri tunne kuin viime vuonna lomalle jäädessä. En ollut väsynyt. En ole joutunut tällä kertaa käyttämään loman ensimmäistä viikkoa siihen, että lepäisin töistä johtuvaa väsymystä pois vaan olen pystynyt nauttimaan lomasta ihan eri tavalla heti siitä ensimmäisestä päivästä lähtien. Nyt tajuan, että näinhän sen pitäisi olla. Se, kun joku väittää, että stressi voi olla hyvästä, varmaan pätee toisiin, mutta omalle keholle ja jaksamiselle siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. 

Sunnuntaina onkin sitten luvassa kesäarvonta, joten pysykää kuulolla. 

Miten kesäsi on mennyt?