Mikä vuosi!
Vuosi meni jälleen kerran liian nopeasti ohitse. Oikein kauhistuttaa, mihin se katosi? Mennyt vuosi oli kaikin puolin mahtava. Kyllä, mahtava. Aina toki jotain pieniä vastoinkäymisiä (kuten naapurin kahden ja puolen kuukauden pituiseksi venähtänyt kylppäriremppa... piikkausääni kaikuu vieläkin korvissa), mutta muuten vahvasti positiivisen puolella. Mitä enemmän tulee ikää, sen enemmän arvostaa sitä, että ei ole mitään isompaa ongelmaa kropassa.
Vuoden yksi mahtavampia juttuja oli kahden viikon lomamatka. Ollaan yleensä oltu puolisoni kanssa vähemmän aikaa, mutta nyt tuli fiilis, että ollaan kauemmin. Se kannatti. Olen vieläkin katsellut kuvia reissusta hymy huulilla. Se oli meidän paras loma koskaan. Tiedättekö, kun matkustaa aina samaan paikkaan lomalle ja voisi ajatella, että on jo nähnyt kaiken, eikä se siitä enää parane? Viimeinen reissu todisti sen, että kyllä voi. En muista koska olisin ollut viimeksi yhtä rentoutunut kuin lokakuun alussa kesäloman jälkeen.
Mennyt vuosi toi mukanaan sen, että pysähdyin hetkeksi pohtimaan ikääni. Yleensä en ajattele sitä, koska koen itseni iättömäksi. Hassua, mutta tämä on takuulla joku ikääntyvien ihmisten aivojen tekemä kikka, jolla meitä huijataan. :D Ikääni aloin miettimään, kun kummilapseni pääsi ensin keväällä ylioppilaaksi ja joulukuussa juhlittiin jo hänen häitään. Minun kummilapseni naimisissa? Kyllä! Tämänkaltaiset elämässä eteen tulevat hetket saavat tajuamaan, että siitä on aika kauan kun olin tuon ikäinen. En silti haluaisi palata siihen aikaan takaisin. Se sai vain tajuamaan kuinka nopeasti elämä menee eteenpäin. Tapahtumat saivat myös miettimään, miten haluan jatkossa viettää elämääni. Mitä priorisoida, mistä voisi päästää irti? Miksi tuhlata aikaa asioihin, jotka eivät tee onnelliseksi? Haluan panostaa asioihin jotka tukevat hyvää oloa ja sitä kautta parempaa elämää.
Miten sinun vuotesi meni? Suunnitelmia vuodelle 2024?
KUVAT: PEXELS
Hei hei mitä kuuluu?
En ollut ajatellut, että blogin päivittämiseen tulisi näin pitkä tauko. En itseasiassa ajatellut, että pitäisin mitään taukoa. Näin vain pääsi tapahtumaan. Toukokuu ja kesäkuun alku on lipunut ohi yhdessä hujauksessa. Välillä on ollut tunne, ettei ole itse meinannut pysyä perässä, vaikka myös vapaalle on jäänyt jonkin verran aikaa.
Ikimuistoisimmat blogihetket
Hyvä puoli on se, että olen taltioinut näitä ikimuistoisimpia blogihetkiäni osin tänne blogiin, joten osasta voitte halutessanne klikata lukemaan alkuperäisen postauksen hetkestä.
Vuosi 2014 alkoi visiitillä Kauneuslinnassa. Muistan tuon päivän kuin eilisen. Se oli ensimmäinen minulle henkilökohtaisesti järjestetty tilaisuus päästä tutustumaan paikkaan. Tuona päivänä tunsin olevani kuin kuninkaallinen, niin hyvin minua kohdeltiin. Itseasiassa silloin kirjoittamani juttu ei edes tee oikeutta tuolle päivälle millaisena sen muistan. Kauneuslinnassa kului useampi tunti ja siellä vallinnut lämminhenkisyys ja rauhallisuus hurmasi minut täysin. Kuvitelkaa, että tuo kauneusalan yritys on ollut olemassa vuodesta 1946 lähtien. Artdeco on varmasti tunnetuin firman maahantuomista merkeistä.
TUOKSUT
Tuoksuihin liittyy ehdottomasti eniten muistoja, ne ovat samalla lämpöisiä, mutta samalla muistelu tuo suuhun kitkerän maun siitä, millaiseksi asiat ovat tuoksujen osalta menneet. Tuoksut ovat olleet juttuni lapsuudestani asti. Muistan, kun kesällä 2013 sain päähäni, että jospa ottaisin erääseen maahantuojaan yhteyttä, jos heitä kiinnostaisi antaa tuotenäytteitä tuoksuarvosteluja varten blogiini. Tuohon aikaan, kukaan ei blogimaailmassa juurikaan tuoksuista kirjoitellut, paitsi tuoksufanaatikoille oli tuolloin omat palstansa. Maahantuojat eivät vuonna 2013 olleet edes suurimmaksi osaksi ajatelleet tällaisen markkinoinnin olevan mahdollista. Sain viestiini nopeasti isolta maahantuojalta vastauksen, että hei, aivan mahtava idea ja laitetaan tulemaan sinulle tuoksuja. Lähetetyistä näytteistä kirjoittelin pitkin syksyä blogiini. Kertoo hyvin, kuinka innoissaan maahantuonnissa tuolloin oltiin tästä uudesta markkinointikanavasta. Kaikki blogiani lukeneet tietävät mihin tämä on viimeisen kolmen vuoden aikana mennyt. Ulkomailta isot omistajafirmat päättävät nykyään suurimmaksi osaksi keille tuoksunäytteitä lähetetään. Totuus on, että aika harvalla suomalaisella vaikuttajalla on niin paljon seuraajia, että täyttävät heidän kriteerinsä. Jostain syystä tätä seuraajamäärää ei suhteuteta Suomen oloihin. Seuraajatkaan eivät yksin riitä, sillä tuoksuja ei haluta markkinoida tietämyksellä vaan mielikuvilla. Tärkeää on, että sinun pitää näyttää tietynlaiselta ja edustaa tietynlaista elämäntyyliä tai olla julkkis, että vastaat heidän haluamaansa yhteistyökumppania. Voitte kuvitella, että en persoonana vastaa lainkaan tuohon kysyntään. Olen liian vanha, enkä ole julkkis. Oma tapani kertoa tuoksuista ovat kokemus ja tietämys asiasta, jonka kautta lukijani voivat tehdä omat johtopäätöksensä kiinnostaako tuoksu heitä vai ei. Tuoksun markkinointi elämäntyylilläni tai kasvoillani, eivät ole olleet täällä koskaan pääosassa. Nykyään en saa tämän vuoksi tuoksunäytteitä kuin yhdeltä maahantuojalta (kiitos L'Oreal) ja sitten on tietenkin ne itse ostetut, joista kirjoitan. Harmittaa edelleen, etten voi kirjoittaa teille esim. uutuuksista yhtä laajasti kuin ennen helpottaakseni ostopäätöstä, mutta tämä on nyt tätä päivää ja siihen on tyydyttävä. Oli kuitenkin todella hienoa olla pioneeri Suomessa tämänkaltaisen tuoksumarkkinoinnin tiimoilta.
Tuoksujutuista kolme tapahtumaa on jäänyt erityisesti mieleen.
Vuonna 2014 minua pyydettiin tekemään yhteistyötä Michael Korsin kanssa, kun Korsin tuotteet tulivat Suomeen. Yhteistyö jatkui vielä seuraavanakin vuonna. Tänä päivänä Korsin tuoksuja ei taida enää saada ollenkaan Suomesta kivijalkakaupoista.
Marc Jacobs Daisy Kiss -kampanja oli ensimmäinen yhteistyö, josta sain palkkion. Käväisin tuolloin myös maahantuojan kutsumana Helsingin Stockmanilla Daisy Eau So Fresh -tapahtumassa valitsemassa asiakkaille tuoksuja.
NORDIC COSMETICSIN (nyk. Sirowa) LANSEERAUSTILAISUUDET
Nykyään Suomen suurimman tuoksujen maahantuojan kevään ja syksyn lanseeraustilaisuudet olivat tällaiselle tuoksuista kiinnostuneelle informaatisin tilaisuus, mihin voi osallistua. Pidin huolen, että kalenteri oli noina päivinä tyhjä. Tilaisuuksissa pääsi tutustumaan etukäteen ilmestyviin uutuustuoksuihin, meikkeihin ja ihonhoitotuotteisiin, joiden maahantuojana firma toimi. Tuoksuja oli ihana tuoksutella rauhassa ja keskustella tuoksuista muiden tilaisuudessa olleiden kanssa. Päivien jälkeen olin aina todella hyvin kartalla uutuuksista ja omat suosikit olivat tietenkin nopeasti selvillä.
Keväällä 2016 sain kutsun Sokokselle tutustumaan Guerlainin Spring Glow -kokoelmaan. Pääsin tuolloin Guerlainin kansainvälisen meikkitaitelijan José Luis Yuven meikattavaksi. Voin sanoa, ettei minulla ole ollut koskaan niin dramaattista meikkilookia kuin tuona päivänä. Olin todella CHIC. :D Vieläkin katsellessa tuota meikkilookia, tykkään siitä ihan hirmuisesti, vaikka se ei ole lainkaan sellainen, missä kuljen päivittäin. Huulipunakin on sen värinen, jota en koskaan valitsisi itselleni, mutta jollakin tavalla se vaan sopii tuossa tyylissä. Alarajaukset ovat todella more is more, en tee niitä koskaan itselleni. Tämä opetti, että joskus voi hullutella ja on hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
BRÄNDILÄHETTILÄS
Bloggaajalle/vaikuttajalle/sisällöntuottajalle ehkäpä se korkein saavutus on päästä brändilähettilääksi. Tällaiset pitkään jatkuvat ennalta sovitut yhdessä suunnitellut yhteistyöt ovat molempien osapuolten kannalta järkeviä ja myös seuraajissa luottamusta herättäviä. Olin tuohon aikaan tehnyt blogia jo joitakin vuosia osa-aikatyönä, tämä oli tavallaan luonnollinen jatkumo. En voisi koskaan alkaa brändilähettilääksi merkille, josta itselläni ei olisi aiempaa kokemusta. Se ei olisi uskottavaa teille lukijoille ja pettäisin siinä myös itseni. Yhteistyöt tulivat luonnollisesti, sillä olin käyttänyt näiden brändien tuotteita useita vuosia ja kirjoitellut niistä myös blogissani. Olen edelleen erittäin otettu, että sain toimia kahden suosikkibrändini lähettiläänä. Jane Iredalen brändilähettiläs olin heinäkuusta 2020 lokakuuhun 2021. Yhteistyö päättyi, kun silloinen maahantuoja myi yrityksensä. Sensai käyttää mainontaansa yleensä paljon isompia nimiä, joten oli melkoinen kunnia, että joskus tietämyksellä ja sitoutumisella brändiin mennään pelkkien lukujen edelle. Sensain brändilähettiläänä toimin tammikuusta 2020 joulukuuhun 2021.
Kuka vielä muistaa Purkkimafian? Purkkimafia oli Suomen ensimmäinen blogiportaali, jossa oli mukana ainoastaan kauneusaiheisia blogeja peräti 30 kappaletta. Olin mukana portaalissa alusta asti. Lopulta Purkkimafiasta ei tullut niin mahtava juttu kuin alunperin ajateltiin. Jostain syystä näin "niche" ympäristö ei kuitenkaan kiinnostanut esim. mainostajia tarpeeksi. Tällä alalla mikään ei pyöri ilman rahaa. Lopulta tajusin jo parissa kuukaudessa, ettei Purkkimafia sittenkään ollut "mun juttu". Myöhemmin Purkkimafia kuopattiin lopullisesti. Silti todella hienoa, että tällaista yritettiin. En tiedä olisiko toiminut muualla, mutta ei Suomessa.
KOMMENTIT
Kun joskus on tuntunut pahalta, teidän kannustavat tai muuten vain ilahduttavat kommentit ovat saattaneet pelastaa päivän. Arvostan jokaista kommenttia suuresti ja pidän huolen, että myös vastaan jokaiseen edes jotakin. Se on vähintä mitä voin tehdä kunnioittaakseni teitä, jotka edelleen jaksatte kommentoida. Olen todella onnellisessa asemassa, sillä kaikkien näiden vuosien aikana olen saanut vain muutaman ikävän sävyisen kommentin ja viimeisestä sellaisesta on aikaa jo vuosia. Ikäviä kommentteja tuli eniten siinä vaiheessa, kun aloin aikoinaan saamaan pr-näytteitä blogijuttuja varten. Nykyään pr-näytteisiin on totuttu, mutta tuolloin se oli uutta ja varmasti lukijoistakin hämmentävää. Asiaan on vaikuttanut varmasti myös se, että minäkin olen löytänyt tasapainon asiaan. Tämä on ollut kuitenkin todella pientä verrattuna siihen, että monella tuntemallani bloggaajalla on aktiivisia kiusaajia/häiriköitä, jotka kokevat oikeudekseen jättää jokaiseen heidän postaukseensa jonkin loukkaavan tai alentavan kommentin. Kyse on tällöin jo vainoamisesta. Toiset ovat tehneet näistä jopa poliisille tutkintapyyntöjä. Nämä ovat somen valitettavia negatiivisia lieveilmiöitä.
Jos olet bloggaaja, mitkä ovat sinun ikimuistoisimpia hetkiä? Jos taas olet lukija, mitä sinä muistat blogistani parhaiten näiden vuosien varrelta?
Kolme asiaa
Huomasin Outin blogista kivan blogihaasteen ja ajattelin tarttua siihen. Kysymykset olivat kivoja ja jotenkin sopivia tähän vuoden alkuun, kun usein haluaa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
KOLME ASIAA JOIDEN TEKEMISTÄ OLET LYKÄNNYT:
Eilen näitä olisi ollut enemmän, mutta sain silloin tehtyä muutaman lykkäämäni jutun. Jostain syystä kaikki lykkäämäni asiat liittyvät jotenkin siivoukseen. Tykkään perussiivoamisesta, mutta kaikki muu ei oikein nappaa.
- Hanska-huivilaatikon siivous. Tämä on ollut räjähdyspisteessä jo pitkään. Suurin osa pipoista, hanskoista ja huiveista on sellaisia, joita kumpikaan meistä ei käytä. Saisi siistittyä, niin löytäisi helpommin haluamansa ilman hermojen palamista.
- Kellarivaraston siivous. Siitä on puhuttu nyt varmaan jo kaksi vuotta, että kun sen saisi kuntoon. Pieni askel otettiin syksyllä, kun vietiin sieltä jo hivenen tavaraa kaatopaikalle. Olen säästänyt ruokatilauksista tulleita pahvilaatikoita, joihin saisi laitettua jäljelle jäävät tavarat selkeästi. Kunhan vain saisi aikaiseksi...
- Astioiden järjestely. Tämä olisi aika pieni juttu, mutta en vaan saa tehtyä. Pitäisi siirtää osa astioista ylemmältä hyllyltä alemmalle, että paino jakautuisi tasaisemmin, eikä yhdelle hyllylle kertyisi kaikki paino.
KOLME ASIAA JOITA KAIPAAN:
- 80-luku. Tästä olenkin puhunut paljon viime aikoina. Kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja maailmaa, mikä silloin oli. En koe tätä nykymenoa lainkaan omakseni.
- Hiljaisuus. Tämä on sellainen asia, mitä kaipaan koko ajan enemmän ja enemmän. On herkkua, jos kerrostalossa asuessa saa tällaisen hetken edes joskus. Tuossa ennen joulua oli päivä, jolloin olin kotona, eikä tuntiin kuulunut mistään mitään ääntä. Käytin tämän ajan istumalla sohvalla kuuntelemalla hiljaisuutta, tekemättä mitään muuta. Kaipaan tuollaisia hetkiä. Tuntuu, että tarvitsisin sellaisen lähes päivittäin, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Kokeilkaa, pystyisitkö olemaan tunnin tekemättä mitään?
- Hyvät elokuvat. Oletteko huomanneet miten nykyään leffat toistavat toinen toisiaan? Ei tule enää juurikaan sellaisia tosi oivaltavia wow-efektin aiheuttavia elokuvia kuten vaikkapa Kuudes Aisti. Ehkä Get Out on ollut uudemmista elokuvista sellainen "mitä hittoa tässä juuri tapahtui" -elokuva, mutta senkin julkaisusta on jo viitisen vuotta. Kaipaan elokuvilta sitä, että ne pystyvät yllättämään minut täysin. Kirjoissa tämä on edelleen yleisempää.
Viisi faktaa, joita et ehkä tiennyt minusta
Välillä tuntuu, että olen lähes kahdentoista blogivuoden aikana kertonut täällä itsestäni melkein kaiken, mitä olen halunnut kertoa. On kuitenkin muutamia hauskoja pikkujuttuja, joita et ehkä vielä tiennyt. Osan olen täällä blogissa saattanut vuosien aikana kertoa, osaa taas en.
1. Maapähkinävoi
Söin ensimmäistä kertaa elämässäni maapähkinävoita vajaa pari vuotta sitten. Sitä ennen en ollut edes koskaan maistanut. Ostin purkin, koska halusin laittaa sitä chiapuuroon, jota innostuin tekemään sitäkin tuohon aikaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Sen jälkeen maapähkinävoista on tullut kaappimme vakiovaruste ja sitä on kulunut monta purkillista. Sen pitää tietenkin olla sokeroimatonta, maksimissaan ripauksen suolaa sisältävää 100% maapähkinää.
2. Nutella
Samoihin aikoihin, kun ostin ensimmäisen maapähkinävoipurkkini, ostin myös elämäni ensimmäisen purkin Nutellaa. Sitäkään en ollut koskaan maistanut aiemmin. Nutellasta ei tullut samanlaista hittiä, olen ehkä kerran ostanut purkillisen sitä lisää parin vuoden aikana. Sen sijaan olen ollut rohkeampi ja laittanut sitä esim. hotellin aamupalalla pannukakkujen päälle.
3. Kylpyhuone
Tämän osa seuraajista saattaakin muistaa. Kun kylpyhuoneemme vuonna 2015 remontoitiin, valitsin sinne laatat suoraan kaupan verkkosivuilta. En koskaan käynyt mallaamassa ja katsomassa laattoja paikan päällä. Halusin vain aikaa kestäviä laattoja ja yksinkertaista musta-harmaa-valkoista -värimaailmaa, joka on aika helppo toteuttaa ilman turhaa mallailuakin. Talonrakentajan ammattitutkinnon suorittaneena oli helppo hahmottaa ilman näkemistäkin se, minkäkoiset laatat näyttäisivät hyvältä kylpyhuoneemme seinissä, mitkä taas eivät toimisi. Lattialaatoissa panostin kestävyyteen, valitsit laatat, joita voisi käyttää julkisissakin tiloissa, jossa kulkee ihmisiä paljon. Suihkun taakse tullut koristeseinän pätkä oli myös helppo hahmottaa kokonaisuuteen. Ilmoitin remppamiehelle mitkä laatat halusin hänen kaupasta noutavan ja ilmoittavan, jos jotain ei löydy, niin mietin sitten uusiksi. Kun laattapaketit kannettiin eteiseen, tietenkin vähän jännitti. Valehtelisin, jos ei. :D Heti kun avasin pakkaukset, tiesin onnistuneeni. Toisille pitkään pohtiminen ja sävymaailmojen valitseminen on juuri sitä kivointa puuhaa remontissa ja siihen käytetään huolellisesti aikaa. Itse en taas tuosta osiosta välitä lainkaan vaan käytönnöllisyys on tärkeintä, silti kuitenkaan harmoniasta tinkimättä. Jos värimaailma olisi ollut jokin toinen, värien yhteensopivuutta olisi pitänyt luultavasti käydä katsomassa paikan päällä, koska laatoissa tietyt sävyt saattavat vaihdella paljonkin.
4. Uinti
Olen hyvä uimaan. Lapsena minut vietiin uimakouluun jo tarhaiässä. Ensimmäisen uimamerkkini taisin suorittaa 4-vuotiaana. Luulen, että minun haluttiin oppivan nopeasti uimaan, koska liikuimme paljon järvellä. Nuorempana tuli myös harrastettua uintia jonkin verran. Lisäksi liikuntatunneilla uinti oli aina aivan parasta. Suurin osa lintsasi (tiedätte kyllä millä syyllä ja menivät kävelemään) ja meitä oli vain muutama, jotka osallistuttiin aktiiviesti tunneille. Aluksi tehtiin yksi 45 minuuttia, mitä opettaja halusi ja toinen puolisko saatiin tehdä mitä itse haluttiin. Edelleen vesi on elementtini, siinä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa. Parasta on vain kellua vedessä, silloin kuulee vedenalaisen maailman äänet ja voi unohtaa kaiken muun. Lapsuudesta on jäänyt elävästi mieleen, kun usein järvessä kelluessa alkoi jo kaukaa kuulemaan veden alla, miten moottorivene alkoi lähestymään jostain. Kelluminen on oikeasti parasta mitä ihminen voi kropallaan tehdä. Se ilmava rentous, sitä on vaikea kuvailla. Valitettavasti uimahallien häly ja ympäristö eivät ole vanhempana olleet makuuni ja uiminen on sen vuoksi rajoittunutta. Osaksi tämän vuoksi unelmani olisi asua järven rannalla.
5. Sisu
Tiedättekö paljonko sisua vaatiin ajaa pyörällä kouluun -25°C pakkasessa neljän ja puolen kilometrin matka? Siinä samalla nostella vielä ketjuja useamman kerran paikoilleen, koska pakkanen teki sen, että ne tippuivat helposti rattailta 21-vaihteisessa maastopyörässäni. Taluttaa pyörää talvella umpihangessa pilkkopimeässä sama matka, kun tietä ei vielä aamuisin ollut aurattu? Tai polkea samaa hiekkatietä keväällä, kun se oli pelkkää mutavelliä tai sen jälkeen kun samalle tielle oli ajettu paksu kerros irtosoraa? Puhumattakaan siitä, kun tie näytti välillä hyvin ajetulta luistinradalta, joka vietti tietenkin ojiin päin... Sain aikoinaan koulukyydin toiselle luokalle, sekä viidennelle, että kuudennelle luokalle. Toisen luokan kuljetuksesta mummo joutui aikoinaan taistelemaan. Sen sijaan 5-6 -luokan koulu sijaitsi sen verran kaukana, että kyyti oli selviö. Kaikki muut luokat poljin pyörällä kouluun aina ammattikoulun viimeiselle luokalle asti. Aluksi katuvaloja oli ensimmäiselle kilometrille keskustasta kotiin tultaessa, vuosien päästä katuvaloja pidennettiin niin, että enää viimeinen kilometri oli täysin pimeää. Voin kertoa, etten tuon jälkeen ole ollut ensimmäinen periksiantaja. Myönnän, että välillä tuli aseteltua kyyneleet silmissä ketjuja paikoilleen, samalla kun sormet olivat jäätyä. Tuohon aikaan 80-90 -luvulla oli talvisin Mäntän seudulla koviakin pakkasia ja huomaan vielä tänäkin päivänä, että hyvästä kerrospukeutumisesta huolimatta, reiteni, sormeni ja poskipääni ottavat muuta kroppaa herkemmin kylmästä itseensä. Luultavasti ne saivat polkiessa eniten kylmää. Mittarin näyttäessä -30°C, sain jäädä kotiin. Näitäkin päiviä oli toisinaan, yhtenä talvena muistan montakin, taisi olla melkein viikon putkeen. Hyvä puoli on se, että lapsena ja nuorena taisin huomaamatta polkea pyörällä itselleni sellaisen peruskunnon, jonka jäänteet näkyvät kropassani edelleen tänäkin päivänä, nyt kun olen 45-vuotias.
Oliko uusia faktoja vai tiesitkö jo jotain näistä?
Näitä asioita arvostan lapsuudessani eniten
En tiedä onko se vain vanhaksi tulemista, mutta siinä samassa olen miettinyt todella paljon lapsuuttani ja asioita, jotka olivat mielestäni silloin hyvin. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että sain olla lapsi 80-luvulla, enkä tänä päivänä. En tiedä, miten lapset kestävät nykypäivän raadollisuutta, kun meillä aikuisillakin on nykyisen menon kanssa vaikeuksia.
Tämä oli tietyllä tapaa raskas aihe, mutta ajattelin, että ruudun sillä puolen monella meistä vanhemmista on varmasti samanlaisia ajatuksia. Nämä ovat niitä syitä, miksi haaveilen siitä yksinkertaisemmasta ja vähemmän yhteiskunnasta riippuvaisesta elämästä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minusta tuntuu, etten kuulu tähän nykyiseen menoon.
Mitkä olivat parhaita asioita lapsuudessasi?
Ristiriitaista
Olen aiemminkin sivunnut ristiriita-asiaa. Tässä maailman tilanteessa, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu – ensiksi oli korona, josta oikeastaan kaikki lähti syöksykierteeseen. Tehtiin vähän ylilyöntejäkin tuntemattoman edessä. Kun tilanne alkoi edes vähän normalisoitumaan, tuli sota, jota sitten seurasi inflaatio ja muut huolet.
Samaan aikaan tuntuu hirveän ristiriitaiselta kirjoittaa blogia, jossa pääaiheena on kosmetiikka, vaikka toki tämä on paljon muutakin. Tein jo pari vuotta sitten päätöksen, että koitan alkaa tekemään juttuja ilman, että kaikki pyörisi saatujen tuotteiden ympärillä, sillä halusin vähentää täällä kotona omaa kosmetiikkakuormaani. Tietenkin on aina yhteistöitä, joissa niitä purkkejakin tarvitaan tai jos olen sattunut testaamaan jotain uutta, mutta moni ihonhoitopostauksistani ei pyöri enää purkkien ympärillä. Toki lisään postauksiin usein mainoslinkkejä, koska onhan tämä toinen työni, mutta ajattelen sen niin, että niiden kautta jokainen voi ostaa tai olla ostamatta, joten tuskinpa ne ketään haittaavat. Rahaa en niiden klikkaamisesta saa, ainoastaan ostoihin päättyvistä tapahtumista.
Kosmetiikkakuormani vähentäminen on sujunut hyvin. Ajattelin, että voisin joskus jopa avata, minkä verran esimerkiksi meikkejä minulla on, sillä niissä on tapahtunut paljon edistystä. Omistan enää viisi luomiväripalettia, mutta niissäkin taitaa olla melkein puolet liikaa. Kaikki meikkini mahtuisivat hyvin yhteen postaukseen. Kiinnostaisiko teitä nähdä kaikki meikkini?
Ihonhoidon saralla on tapahtunut ehkä vieläkin isompi muutos. Ennen kaappini tursusi avaamattomia pulloja ja purnukoita, joita oli saatuna. Ei enää. Minulla on varakappaleita jemmassa muutamista tuotteista, joita käytän jatkuvasti. Lisäksi muutamia tuotteita valmiiksi suunniteltuihin postauksiin, mutta sellaisia ylimääräisiä vain jostain saatuja ei ole enää ollenkaan. Otan vastaan vain tuotteita, joilla on oikeasti täällä käyttöä tai ne kiinnostavat minua. Se määrä on huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Millaisia tunteita sinussa herättää nykytilanne yhdistettynä kaupallisuuteen, joka pyörii ympärillämme yhä vain isommalla rattaalla?
Kuvat: Pexels
45
Enemmänkin kaipaan sitä aikaa, millaista silloin oli. Tietyissä jutuissa minusta on tullut se "vanhus", joka on sitä mieltä, että jotkin asiat olivat yksinkertaisesti ennen paremmin. Olen usein miettinyt, että jos saisin aikamatkustaa yhden päivän ajan, valitsisin varmaan kohteeksi päivän, kun täytin kymmenen vuotta. Tuolloin oli jo tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita, mutta silti sitä sai olla lapsi ilman aikuisten murheita. Viattomuutta ja huolettomuutta ei saa takaisin, kun ne kerran menettää. Saisin tavata myös kaikki ne ihmiset, joita ei enää ole.
Tässä iässä sitä elää itselleen. Ei tarvitse enää välittää toisten mielipiteistä. Istuin viikolla ystäväni sohvalla ja siinä samalla tuli kerrattua hivenen menneitä. Tajusin, mistä kaikesta sitä on tullut selvittyä tähän astisen elämän aikana. Monesti nuorempana ajattelin, että olin valmis ihmisenä. Varsinkin parikymppisenä sitä luulee tietävänsä kaiken. Vuodet kuitenkin opettavat, että et ole ikinä valmis. Eletty elämä saa näkemään asioita eri näkökulmista. En ole enää yhtä ehdoton kuin nuorempana. Silloin kaikki oli usein mustaa tai valkoista. Nykyisin on helpompi kuunnella ja ymmärtää niidenkin mielipiteitä, jotka eivät ole välttämättä kanssani samaa mieltä. Oletteko muuten huomanneet, että tämä ominaisuus on monilta kadonnut viimeisten parin vuoden aikana? Monella on vain yksi ainoa ehdoton totuus ja se on tietenkin se oma. Ei edes suostuta näkemään saatika kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä, mitä se oma on.
Muutenkin maailma on muuttunut/muuttumassa kummalliseksi paikaksi ja valehtelisin, jos sanoisin, etten seuraisi tilannetta hivenen huolestuneena. Ihmiset tuntuvat vain toistavan omia virheitään vuodesta toiseen. Se on saanut minut haaveilemaan yhä enemmän yksinkertaisemmasta elämästä, johon olenkin ottanut askeleita vähitellen, mutta haluan sen myös jatkuvan. Olen myös vuosien aikana tajunnut, että elämässä on paljon muutakin kuin työ. Sitä tehdään juuri sen verran, että saa rahaa elämiseen, mutta en tarvitse yhtään enempää. Se ei tarkoita silti sitä, että tarvitsisi tinkiä mistään, kunhan vain priorisoi asioita. Kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta katsotaan, josko viiden vuoden päästä olisin vielä lähempänä tavoitettani.
Keyword: Love 11 vuotta & voita kosmetiikkapaketti
Yksitoista vuotta bloggaamista takana. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei viimeinen vuosi olisi ollut vaikea. Mietin jopa vuodenvaihteessa lopettamista, ensimmäistä kertaa koko tämän blogin olemassa olon aikana. Oli tyhjä olo. Tuntui, ettei tämä ole enää minua varten, vaikka rakastan kirjoittamista. En kokenut ilmapiiriä omakseni, mihin suuntaan somemaailma on viimeisten parin vuoden aikana mennyt. Kirjoittelin näistä asioista muutama viikko sitten enemmänkin. Postauksen voit lukea täältä.
Lopettamisajatus meni kuitenkin nopeasti ohi, kun ymmärsin, että voisin jatkaa tekemällä asioita edelleen omalla tavallani. Miksi pakottaisin kehittämään itseäni muottiin, johon en yksinkertaisesti koe sopivani? Se on kuin koittaisi väkisin vääntää neliön muotoista palikkaa ympyrän muotoiseen aukkoon. Se ei vaan mahdu. Kun tajusin ja hyväksyin tämän, kaikki tuntui heti helpommalta. Juuri nyt tuntuu, että tuon tutkiskelun jälkeen löysin takaisin sen alkuperäisen innostukseni bloggaamiseen. Teen nykyään paljon enemmän postauksia fiilispohjalta. Monet syntyvät samana päivänä, kun julkaisen ne. Ihan kuten silloin alussa kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan, että suunnittelisin juttuja viikkojakin etukäteen. Tämän mahdollistaa se, että päätin luopua kiveen hakatuista julkaisupäivistä ja elää blogin kanssa enemmän fiiliksellä. Toki päässäni vilisee jatkuvasti uusia aiheita, joita kirjaan ylös.
ARVONTA
Arvotaan kosmetiikkapaketti (arvo n. 160 euroa), joka sisältää seuraavat tuotteet:
Missha Perfect Cover B.B Cream No. 23 Natural Beige
Jane Iredale PurePressed Blush sävy Flawless
Elizabeth Arden Eight Hour Cream Nourishing Lip Balm SPF 20
Sensai Lash Volumiser 38°C Mascara Black
Avène Intense Protect SPF 50+
CeraVe Foaming Cleanser
La Roche-Posay Toleriane Ultra Cream
Avène Eau Thermal Spring Water
OSALLISTUMINEN
Osallistuminen on helppoa. Kerro kommenttiboxiin, mikä blogipostaukseni on jäänyt sinulle mieleen vuosien varrelta. Jätä kommenttilaatikkoon myös sähköpostiosoitteesi. Voit osallistua arvontaan halutessasi myös sähköpostitse. Laita sähköposti osoitteeseen hakusanarakkaus@gmail.com otsikolla SYNTTÄRIARVONTA ja kerro viestissä mieleen jäänyt blogipostaus. Osallistusmisaikaa on su 1.5.2022 asti. Voitosta ilmoitetaan voittajalle vko:lla 18, tarkkailkaa sähköpostianne! Kosmetiikkapaketti postitetaan voittajalle toukokuun aikana.
Onnea arvontaan!
Kun kaikki muuttuu
Kun aloitin bloggaamisen yli kymmenen vuotta sitten, kaikki oli todella erilaista. Alalla vallitsi tietynlainen uutuudenviehätys ja monet firmat eivät tuohon aikaan olleet edes tajunneet somen voimaa markkinoinnissa. Kosmetiikkapainotteisia blogeja oli muutamia todella aktiivisia. Vuosien saatossa kaikesta on tullut ammattimaisempaa, mutta myös yrittäjien määrä on kasvanut. Ammattimaisuus ei todellakaan ole huono juttu, jos vain siinä samassa pystyy säilyttämään aitoutensa. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki on siirtynyt yhä vahvemmin Instagramiin. Nopea alusta on se, mitä lähes kaikki haluavat. Kun elämä saattaa olla muutenkin hetkistä, on mielestäni ihana rentoutua jonkin rauhallisemman tahdissa, kuten lukemalla blogeja, joihin keskittyminen vaatii ihan eri tavalla aikaa. Iines Aaltonen kirjoitti blogikirjoituksessaan hyvin omat ajatukseni nopeista alustustoista.
"Olen kaivannut jälleen 'hitaamman' somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti."
Minulla on juuri tuollainen olo nykyään Instagramissa, jonka vuoksi vietän siellä yhä vähemmän aikaa. En saa siitä mitään irti. Rakastin alustaa vielä silloin, kun feedillä katseltiin kuvia. Se edusti minulle vielä sitä hitaampaa somea. Nyt mukaan on lisätty nopeat reelsit, ihan kuin storiesit eivät olisi riittäneet.
Varsinkin Instagram on tuonut alalle mukaan jos minkälaista yrittäjää, joita monet firmat eivät vieläkään tietämättömyyttään osaa kyseenalaistaa, vaikka asiaa on kyllä yritetty viedä eteenpäin bloggaajien osalta. Saavatko he oikeasti yhteistöistä sitä mitä he alun perin ajattelivat? Aluksi monet ostivat seuraajia saadaakseen tuolloin maagiset 10 000 seuraajaa täyteen, jolla määrällä sai sitten tehtyä suoria swipe up -linkkejä, joita monet yhteistyökumppanit toivoivat, ehtona että lähtivät yhteistyöhön. Ostamalla seuraajia monet saivat näyttämään itsensä suosituimmalta mitä oikeasti olivatkaan. Sen jälkeen alettiin ostamaan vielä tykkäyksiäkin, kun seurajien määrä ja tykkäykset eivät kohdanneet ja alettiin epäilemään vilunkipeliä. Tämä oli se ensimmäinen vaihe, jolloin itselläni alkoi mennä maku kyseiseen alustaan.
Enää seuraajamäärällä ei ole onneksi väliä, koska kaikki pääsevät tekemään suoria linkkejä, mutta toki määrällä on edelleen merkitystä monelle firmalle. Monet eivät vain ymmärrä, että vaikka sinulla olisi 30 000 seuraajaa, jos niistä alle 2%:a on sitoutuneita, se ei anna paljoakaan takaisin. Varsinkin, jos kohderyhmä markkinoinnin aiheelle ei ole oikea. Tiedän yhdenkin tilin, mikä pyörii suurimmaksi osaksi sen ympärillä, että vaikuttaja arpoo jatkuvasti tavaraa tilillään, pitääkseen seuraajamäärän korkealla. En viitsi edes aloittaa siitä, miten monet alalla pitkään olleet isot vaikuttajat tai julkkikset eivät edelleenkään merkkaa saatuja tuotteitaan niin kuin ne ohjeistuksen mukaan pitäisi – AINA ENSIMMÄISEKSI. Asia piilotetaan viimeiseksi perään, jota kukaan ei instafeediä selatessa näe, että tuote on saatu. Firmat eivät ole näistä oikein kartalla, joten yhteistöitä satelee väärinkäytöksistä huolimatta. Jos olisin maksajan paikalla, olisin todella tarkka, että yhteistyökumppani noudattaa annettuja ohjeita markkinoinnin osalta. Tämä vaikuttaa firman imagoon.
Niin niistä yhteistöistä... Mikaela Koskela sen hyvin sanoi storieseissaan jokin aika sitten. Kevyesti häntä siteeratakseni – "beige esteettinen fiidi croissant-kuvineen ja Chanelin käsilaukulla". Hymähdin, kun luin Mikaelan sanat. Juuri tuota tunnutaan haluavan. Suomessa eniten mainontaan käytettyjen vaikuttajien piiri on hyvin homogeeninen, kaikki näyttävät visuaalisesti samalta. Osasyy on varmasti tähän se, että sitä yhteistyökumppanit tuntuvat haluavan, joten muottiin on helppo solahtaa. En vain koe tuota muottia lainkaan omakseni.
Miten sinä olet kokenut nykyisen somemaailman?
Kuvat: Pexels
Lomalla!
Nyt on päässyt käymään niin, että olen seuraavat lähes kaksi viikkoa talvilomalla. Jee. Aion pyhittää joulukuun alkupuolen jouluvalmisteluille, sillä juuri ennen joulua on sitten melkoista vipinää toisessa työssäni. Mikä on oikeastaan kiva, sen jälkeen voikin taas rauhoittua joulun viettoon. Sovitut blogityöt sen sijaan ovat tältä vuodelta paketissa.
Päätin, että aion nauttia lomastani täysin siemauksin, sillä vuosi on ollut rankka, vaikka en sitä täällä ole niin tuonut esiin. Kaikkea kivaa on tiedossa. Lounastreffit ystävän kanssa. Treffaan myös hammashygienistiäni, jonka kanssa minulla on sovitusti treffit aina joulun alla. Nauretaankin aina, että laitetaan hampaat joulukuntoon. Pitäähän sitä jouluperinteitä olla. :D Tämän lisäksi näen parasta ystävääni ja vietämme perinteisiä illanistujaisia.
Aloitin joulun fiilistelyn ensimmäisen lomapäiväni kunniaksi koristelemalla kuusen. Meinasi tosin tulla heti mutkia matkaan. En nimittäin meinannut löytää kuusenjalkaa, koska olin pistänyt sen eri paikkaan kuin kuusen. Pitää varmaan tänä vuonna petrata asiassa, koska ei tässä enää nuoremmaksi tulla. Vuosi on pitkä aika, joten tässä iässä helposti unohtaa, mitä kätöset puuhailivat viime loppiaisena, kun pistivät kuusen pois.
Lomailuni ja joulun alla tulevat toisen työn kiireet tietävät sitä, että joulukuussa tulee vähemmän blogipostauksia kuin yleensä. Postailen kyllä, mutta täysin oman fiiliksen mukaan kevennetysti. Ainoa lukkoonlyöty postauspäivä on to 9.12. Sillä silloin täällä avautuu Kauneusbloggaajien joulukalenterin yhdeksäs luukku. Kannattaa seurailla avautuvia luukkuja Instagramissa ja blogeissa, sillä tiedossa on ihan mahtavia luukkuja, mitä olen muiden tulevia sisältöjä kurkkinut. Ensimmäinen luukku avautuu Charlotta Eve -blogissa ja Instagramissa. Joten sieltä pääsette aloittamaan keskiviikkona joulun odotuksen.
Joko siellä valmistellaan joulua?
Ihanaa viikkoa kaikille!
Ylin kuva: Pexels
