Keyword: Love: loma

Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit

Mikä ihana kesäloma!

28.6.2025 21.02

Tällä hetkellä on todella erikoinen fiilis. Olen tottunut viimeisten vuosien aikana siihen, että kesälomani on ollut vasta loppukesästä. Viime kesänä loma oli elokuussa ja sitä ennen parina edellisenä vuotena syyskuussa. Tällä hetkellä on todella tyhjä olo, että tänä vuonna lomani on jo ohi ennen kuin heinäkuu edes ehti alkaa. Toisaalta en ole ollut juhannuksena vapaalla sitten vuoden 2018, joten oli kiva kokea pitkästä aikaa sekin.

Tällä hetkellä tuntuu, että loma on ohi, on kaikki silti jollain tapaa edessä. Lehdet eivät ole muuttaneet vielä väriään, kuten edellisinä vuosina ja yleinen fiilis on ihmisillä aivan eri. Tämä loma vahvisti sitä, että vaikka loman odottaminen loppukesään on välillä tuskaista, ajankohta jotenkin jakaa vuoden paremmin. On ollut kiva huomata, kun luonto on alkanut muuttumaan syksyiseksi ja silloin kesäloman jälkeen on voinutkin alkaa odottamaan jo joulua. Tänä vuonna on toisin.

Eniten olen nauttinut siitä, ettei tänä kesänä ole ollut vielä liian kuuma. Tiedän, että toiset kiroavat tämän sään, mutta minulle se sopii loistavasti. On paljon enemmän energiaa, kun keho ei käytä kaikkea energiaansa kuumuudesta selviämiseen, mitä ei tahdo päästä Suomessa omassa kodissa edes sisällä karkuun. Jos meillä vaan olisi säädettävä ilmastointi kaikissa asunnoissa, kesä kuumuudessa sujuisi itseltäkin paremmin.

Lomani alkoi jo toukokuun puolella. Paria suunnitelmaa lukuunottamatta ei ollut tarkoitus tehdä yhtään mitään, koska se on aina parasta lomaa. Ei aikatauluja ja tehdä päivittäin mitä mieleen juolahtaa. Kun lomaa oli vietetty viikon verran, päätimme lähteä käymään puolisoni vanhempien mökillä. Siellä vierähti muutama päivä. Saunoessa, kalastaessa ja vaan ollessa. Olin suunnitellut lukevani kirjoja, mutta eihän siitä mitään tullut, koska olin iltaisin niin väsynyt aktiivisten päivien jälkeen, että sammahdin välittömästi, kun kömmin sänkyyn. Muistin jälleen, miksi rakastan järvellä oloa ja kalastamista niin paljon. Siellä hurahtaa muutama tunti hetkessä, eikä ajan kulumista edes tajua. Jopa virvelin siimasta lähtevä ääni hivelee korviani. Siinä on jotain todella rauhoittavaa. Vaikka olimme mökillä vain muutaman päivän, kotiin palatessa oli olo kuin olisi ollut pidemmässäkin reissussa.

Mökiltä tultua oltiin sitten taas muutama päivä kotona. Sen jälkeen koitti loman odotetuin kohokohta nimittäin vuosittainen Rodoksen reissu. Tällä kertaa olimme vain viikon, mutta sekin riitti hyvin irtiottoon tutuista ympyröistä. Joka kerran saarelle palatessa on olo kuin menisi toiseen kotiinsa. Tällä kertaa kokeilimme meille uutta hotellia ja tykästyimme siihen niin paljon, että palaamme sinne varmasti. Olemme nyt vuosien saatossa yöpyneet Rodoksen kaupungissa neljässä eri hotellissa. Emme pelkää vaihtaa hotellia, jos tuntuu, että entisessä "suosikissa" ei kaikki enää toimikaan. Toki se on aina pieni riski, mutta toistaiseksi hotellin vaihto on joka kerta kannattanut. Meille sopivat hotellit ovat melko kartalla, koska meille on tärkeää sijainti, se, että hotelli on aikuiseen makuun ja tähtiäkin on tietyn verran, että hotellissa olisi tiettyjä fasiliteettejä. Emme matkusta kauemmas kuin kerran vuodessa ja silloin haluamme, että kaikki on viimeisen päälle.

Tällä kertaa otimme mukaan myös anoppini, joka ei ollut koskaan aiemmin käynyt Rodoksella. Oli kiva esitellä tuttuja paikkoja ihmiselle, joka ei ollut niitä aiemmin nähnyt ja huomata, miten monet asiat mihin itse oli ehkä jo tottunut, saattoi herättää isompaakin ihastusta.

Alkuloman aikana sää oli täydellinen, ei lainkaan liian kuuma. Sen sijaan matkamme viimeisinä päivinä juhannusviikonloppuna, alkoi olla taas makuuni melkoisen lämmin. Olemme olleet viimeksi kesäkuussa Rodoksella vuonna 2019 ja olin täysin unohtanut miten paljon polttavammalta alkukesän aurinko siellä tuntuu. Loppukesästä, vaikka lämpöasteita on enemmän, aurinko tuntuu iholla selvästi lempeämmältä. Sen sijaan sellainen yleinen vehreys verrattuna loppukesän haaleuteen, kun aurinko on polttanut kaiken, on edelleen todella viehättävää ja luo erilaisen ympäristön, mihin olimme viime vuosina tottuneet. Käveltyä tuli paljon, viikon aikana 82 kilometriä. Ei ihme, että viimeisenä yönä alkoi jo pohjekin krampata. Vanhuus ei tule yksin. :D Suomessa tosin pohkeet eivät kramppaa koskaan, joten epäilen osasyyksi liian vähäistä veden juontia lämpöön nähden, en niinkään jalkojeni kuntoa.

Joko olet viettänyt lomasi vai onko se vielä edessä? Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?

Hiljennä vauhtia ja nauti

21.10.2023 10.59

Lomalla sitä jotenkin aina pysähtyy ja alkaa ajattelemaan asioita, joihin muulloin ei mukamas ole aikaa. Matkailu avartaa ja se saa näkemään asioita monesti uusista näkökulmista. Se vaatii kuitenkin sen, että osaa pysähtyä.

Rodoksen katuja kulkiessa, olen usein miettinyt, miten ihmeessä olen siellä välittömästi aina paljon seesteisempi kuin kotona. Mieleni on yhtä tyyni kuin järvenpinta kesäiltana. Ainoa syy ei voi olla se, että olen lomalla. Aloin vähitellen kiinnittämään huomiota ympärillä oleviin ihmisiin. Kukaan ei juossut. Kaikki kävelivät rauhallisesti ympäristöstään nauttien, jopa suurin osa työssäkäyvistä paikallisista. Eivät edes muut suomalaiset juosseet.

Tämä sai minut ajattelemaan. Miksi me juoksemme? Onko länsimaalainen kulttuuri opettanut meidät juoksemaan arjessa? Tekeekö se ihmisestä jotenkin tärkeämmän oloisen, että näyttää kiireiseltä? Ihmekös tuo, etten ole koskaan nauttinut kaupunkilomista. Isoissa kaupungeissa ihmisillä on aina kiire.

Kun tajusin asian, päätin välittömästi, että lopetan juoksemisen myös kotona. Kävellenkin ehtii perille, aina ei tarvitse kiirehtiä. Ainainen itse aiheutettu kiire ei voi tehdä hyvää mielelle pitkällä tähtäimellä. Jo ensimmäinen kauppareissu kotiin saavuttua alkoi ahdistamaan. Huomasin heti kuinka kiire kaikilla oli. En tiedä mihin. Oli vaikea pidätellä itseään, etten lähtisi siihen samaan juoksemiseen mukaan. Jokainen askel vaati keskittymistä. "Älä juokse.", hoin mielessäni. Olin alitajuisesti heti muuttamassa askelta nopeammaksi, että sulautuisin joukkooon. Tajusin heti, että päätökseni vaatii työtä ja todellisen muutoksen, että myös aivoni käsittävät, ettei minun tarvitse koko kiirehtiä. Tämä on asia, josta päätin, että alan sitä tietoisesti työstämään. En halua enää koskaan juosta, paitsi silloin, jos meinaan myöhästyä. Edes arki ei ole suorittamista vaan elämistä.

Toinen asia mikä tekee oloni rennoksi Rodoksella, on Sääntö-Suomen puuttuminen. Tämähän on tunnetusti maa, jossa kytätään arkipäivän tilanteissa toisten tekemisiä. Ollaan heti valmiita ojentamaan, jos joku ei tee luotujen sääntöjen mukaan. Kreikassa parkkeerataan sinne mihin halutaan, kunhan ei ole kenenkään tiellä. Kukaan tuskin tulee moittimaan sinua, jos moottoripyörän jalka on väärällä puolen parkkiruutua, saatika, että jakaisi siitä vielä kuvan somessa muille ihmisille ihmeteltäväksi, samalla kertoen, että mistä muropaketista tuokin on ajokorttinsa saanut. Tajusin, että mieleni kaipaa joissakin asioissa tietynlaista vapautta ja rentoutta, ei Sääntö-Suomea.

Hyvä esimerkki tästä meidän pikkumaisuudesta tiettyjen arkipäivän kirjoittamattomien sääntöjen suhteen oli jokin aika sitten eräällä somealustalla käyty keskustelu. Siitä tuli hyvin ilmi, miten paljon me odotetaan toisilta, että heidän pitää toimia kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, jotka ovat meidän mielestä oikein. Oli puhetta, miten pitää käyttäytyä liukuportaissa, miten hissistä tai junasta tullaan ulos, miten jopa raastepöydässä menetellään... Lukemattomia isossa mittakaavassa hyvin mitättömiä asioita, jotka ärsyttävät toisia ihmisiä toisten ihmisten käytöksessä. Olen itse syyllistynyt tähän samaan vuosia. Tuskastellut mielessäni, että eikö tuokin voisi tehdä toisin. Kreikka on kuitenkin opettanut minut vähitellen olemaan välittämättä, siellä meille suomalaisille kirjoittamattomien sääntöjen rikkomista tapahtuu koko ajan ja olen huomannut, etten välitä, miksi siis välittäisin niistä Suomessakaan? Tajuan, miten oma mieli on kevyempi, kun en enää kiinnitä huomiota näihin. Verenpaine ja oma mielikin tykkäävät kummasti.

Joskus tuntuu, että emme osaa hiljentää, koska meidät opetetaan lapsesta asti kiireisiksi. Jos et ole kiireinen, olet laiska. Elämästä nauttii ja saa kuitenkin enemmän irti, kun oppii hiljentämään. Silloin jää aikaa nauttia myös matkasta.

Herättääkö loma-aika sinut ajattelemaan elämän asioita uusiksi?

Mikä ihana loma!

3.10.2023 11.46

Kesäloma vetelee viimeisiään. On ollut paras loma aikoihin. Syksy on ollut lämmin, luonto näyttää lokakuussa siltä, miltä se on yleensä näyttänyt syyskuussa. Sopii hyvin, en kaipaa lokakuun sateita, kuollutta luontoa tai pimeyttä. Se, että puissa on vieläkin lehtiä, tuo kummasti pirteyttä päiviin.

Olimme puolisoni kanssa syyskuun lopussa kaksi viikkoa reissussa ja blogin lukijat kyllä tietävät missä. ^_^ En ole matkailija joka etsii aina uusia paikkoja vaan haluan löytää jokaisella matkallani samasta paikasta jotain uutta. Vaikka olen käynyt Rodoksella nyt kymmenen kertaa, jokainen kerta löydän jotain uutta. Saari yllättää joka kerta. Se vaatii vain sen, että osaa katsoa ja etsiä. Tälläkin kertaa tuli kuljettua lukemattomia kujia, joissa en ennen ollut kävellyt. Havannoitua yksityiskohtia, jotka olivat aiemmin menneet ohi. Yksityisellä päivän kestävällä saarikierroksella opimme paikasta taas valtavasti lisää. En jaksa koskaan lakata ihmettelemästä saarelaisten ystävällisyyttä. Tämä on saanut minut ymmärtämään, miten pintaraapaisun paikoista voi saada päivän, muutaman päivän tai viikon kokemuksen aikana.

Rodos on minulle muutakin kuin aurinkopedit ja ranta. En ole ottanut kohta kymmeneen vuoteen aurinkoa, joten se ei ole Rodoksessa se juttu, jonka vuoksi sinne palaan. Lämmin ilma ja aurinko tietenkin ovat plussaa. Oli ihana jatkaa kesää vielä syyskuussa. Ensimmäisellä viikolla oli makuuni vähän turhankin kuuma, kun mittari kipusi varjossa useana päivänä +35°C. Onneksi viimeiset lomapäivät olivat maltillisempia – vain +28°C varjossa, jolloin kävelystäkin sai enemmän irti.

Tuttuun tapaan tuli kierreltyä myös paljon museoita, jotka ovat lempipaikkojani. Nyky- ja Modernintaiteen museoissa näyttelyt vaihtuvat peruskokoelman lisäksi parikin kertaa vuodessa, joten joka vuosi niissäkin on uutta mielenkiintoista nähtävää.

Vaikka olen ollut pari päivää kotona, aivot ovat edelleen matkalla. Sääntö-Suomi, jossa ihmiset kyttäävät tarkasti toisten tekemisiä, tuntuu vapaamman Kreikan jälkeen hivenen kalsealta. Tuntuu, että täällä ihmiset kävelevätkin nopeammin. Kiire, se näkyy kaikkialla. Näköjään mitä pidempi matka, sen kauemmin kestää totuttautuminen omaan arkeen, mutta eikököhän se tästä pikku hiljaa. Tämä matka opetti minut ottamaan rennommin. Päätin, että en enää suostu kiireeseen vaan koitan saada loman rennompaa mielen mentaliteettia mukaan myös arkeeni. Se tekee yksinkertaisesti hyvää aivoille.

Jos kiinnostaa, lisää kuvia matkasta löydät Instagramista @keywordlove1 profiilin kohokohdista painamalla Rodos-kuvaketta.

Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? Syyslomasuunnitelmia?

Se on loma NYT!

25.8.2021 12.38

Se on loma NYT!

Voin sanoa, että nyt jos koskaan loma tulee todella tarpeeseen. Mennyt vuosi on ollut raskas, olen joutunut jälleen vetämään rajoja sille, kuinka paljon teen töitä. Kulisseissa on tapahtunut paljon. Viime vuoden lopulla setäni, joka oli kuin isä minulle kuoli. Samalla meni myyntiin kotikotini. Onneksi se kuitenkin lopulta päätyi suvun haltuun. Huomaan myös, että mielialaani vaikutti yllättävän paljon se, että viime vuoden kesäloma tuli vietettyä kotona. En jotenkin päässyt irtautumaan arjesta kunnolla ja töihin palattua oli olo, kuin en olisi ollut lomalla. Ne samat siivoilut ja kokkailut tuli tehtyä, mitä arkenakin. Talvi ja kevät olivat sellaista taiteilua. Sitten siihen päälle tuli vielä kesä ja helteet. En saanut helteiden vuoksi kunnolla nukuttua viikkoihin tai jos nukuin, yöt olivat katkonaisia, koska sisällä oli niin kuuma. Tämä alkoi vaikuttamaan todella nopeasti jaksamiseeni, enkä oikein toipunut tästä. Vasta pari viime viikkoa olen saanut vihdoin nukuttua paremmin ja palautuminen noista huonosti nukutuista viikoista on vähitellen alkanut.

Olen niitä ihmisiä, jotka innostuvat ja tekevät helposti enemmän kuin pitäisi. Sitä jaksaa hetken, kunnes tajuaa, että se ei ollutkaan niin hyvä idea. Onneksi menneistä vuosista oppineena, osaan nykyään puhaltaa pelin ajoissa seis, ettei mennä ihan samoihin syviin vesiin, joissa joskus vuosia sitten on tullut oltua. Sairaslomilta on vältytty. Silti toipuminen vie aikaa. Vaikka osaan nykyään sanoa ei, niin kiltintytönsyndrooma istuu syvällä. Siinä missä toiset jatkavat elämäänsä ein sanomisen jälkeen normaalisti. Minä jään kokemaan siitä huonoa omaatuntoa ja mietin, pahoitinko toisen mielen. Menee useita päiviä päästää asiasta irti. Lisäksi jatkuvasti pitää muistuttaa itseään, että sitten kun tuntuu paremmalta, etten menisi heti hamuamaan lisää töitä vaan tyytyisin siihen mitä on, koska nekin riittävät. Jossain kuitenkin vaanii sellainen ahneuden piru, johon sorrun liian helposti. Olen myös miettinyt paljon sitä, mitä haluan jatkossa tehdä. Blogin kirjoittaminen on asia, jota rakastan. Eikä se oli ole tuntunut koskaan kuormittavalta ja sitä tulen jatkamaan toisena työnäni, ehkäpä vielä jossain vaiheessa kokopäiväisesti, jolloin voisin nostaa postausten määrää.

Sen sijaan some on alkanut puuduttamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se on vähän harmi, sillä firmat haluavat nykyään jopa mieluummin Instagram-yhteistöitä kuin blogipostauksia. On olo, ettei minulla ole sinne oikein mitään annettavaa. En ole ihminen, joka kertoo asioita parissa lauseessa tai tekee naamallansa Instastorieseja. Rakastan kirjoittamista, pohdiskelevaa ja tutkivaa otetta. Haluan testailla tuotteita joista kirjoitan pitkään. Sen sijaan, että tuuttaisin uutta materiaalia pihalle päivittäin liukuhihnalta.

Välillä mietin aikaa ennen somea. Kaipaan sitä ja olenkin paljon pyöritellyt mielessäni, että poistaisin sosiaalisen median kanavat kokonaan. Facebookista olisin jo luopunut, mutta blogini tili on siellä. Instagramistakaan en voi toisen työni vuoksi luopua, vaikka mieli tekisi. En koe paikkaa kovinkaan omakseni.

Uutisia en viitsi enää edes lukea. Niissä ei ole ollut kohta kahteen vuoteen kuin yksi aihe, tiedätte kyllä mikä. Monissa muissa maissa on vähitellen alettu päästämään irti ja päivittäiset ykkösaiheet ovat jotain muuta kuin edellisen päivän tartuntaluvut. Jos aikoinaan oli herranpelko, niin suomalaisiin on saatu istutettua viimeisen vajaan parin vuoden aikana koronapelko. Ilmapiiri on täällä todella ahdistava asian ympärillä. Ajattelen, että se voisi olla hyvinkin toisenlainen. Kiitos lehdistön ja toisten ihmisten kyttäämisen, siitä on muodostunut sellainen kuin se nyt on. Järkevää keskustelua on vaikea löytää. Nykyään on yhtäkkiä normaalia, että jos lähdet rajojen ulkopuolelle reissuun, joudut puolustelemaan muille päätöstäsi. Kertomaan suurin piirtein minuutin tarkkuudella miten toimit ja mitä teit, ettei sinua tuomittaisi. Silti saat kuraa niskaasi. Tämä on absurdia. Jos toimii matkustaessa vastuullisesti, tiedossa olevat riskit huomioiden, tässä ei ole mitään tuomittavaa. Valitettavasti osa sitten toimii holtittomasti, mutta sellainen on ihminen...

"Minua ei pelota eikä ahdista itse korona yhtään vaan tämä asian ympärillä vallitseva ilmapiiri."

Totuus on kuitenkin se, että me kuolemme todennäköisemmin syöpään kuin koronaan, johon joka kolmas meistä sairastuu ja vuosittain lähes 13 000 kuolee. Miettikää, millainen satumainen tuuri sinulla käy, jos et saa elämäsi aikana syöpää. Jotenkin vasta korona sai useammat ihmiset ajattelemaan omaa kuolevaisuuttaan, jonka vuoksi pelko ja kyttääminen ovat nyt sitten valloillaan. Tästä vallitsevasta pelosta tullaan maksamaan vielä kovaa hintaa jatkossa lisääntyneinä mielenterveysongelmina. Minua ei pelota eikä ahdista itse korona yhtään vaan tämä asian ympärillä vallitseva ilmapiiri Suomessa.

Itselläni on molemmat rokotteet, mutta en ala syyttelemään heitä, jotka eivät rokotetta ota. Jokainen tekee päätöksensä asiasta itse ja elää sen kanssa. Onkin ollut järkyttävää huomata, miten ihmiset ovat toistensa kimpussa tässäkin asiassa. Tuttavissani on ihmisiä, jotka ovat saaneet rokotteesta isompiakin oireita, mutta myös niitä joille ei tullut mitään. Ymmärrän, että toisia pelottaa, varsinkin, jos on sattunut saamaan ensimmäisestä piikistä kunnon oireet, niin takuulla aiheuttaa mietintää toisen ottaminen. Itselläni oli ensimmäisen rokotteen jälkeen käsi hellänä kaksi päivää, toisen rokotteen jälkeen ei mitään. Toivon, että olen näin suojannut itseni hyvin todennäköisesti ainakin pahimmilta tautimuodolta, jos tartunnan saan. Enkä näin tule kuormittamaan lisää meidän erittäin haavoittuvaa sairaanhoitoa.

Näillä vähän raskaillakin mietteillä loman viettoon. Postauksia tänne tulee normaalisti, mutta päivät saattavat hivenen vaihdella. Lupasin itselleni, että seuraavat viikot teen asioita jotka tuntuvat hyvältä omassa tahdissani ja nukun!

Mitä sinun elokuuhun kuuluu?

Kiitos loma!

13.8.2020 13.48

Ylin ja alin kuva: Teemu Helle

Nyt on tullut se hetki, kun kesälomani on ohi. Huomenna palaan kodin ulkopuoliseen työhöni ja siitä se arki sitten taas alkaa. Tämä tietää sitä samaa kuin juuri ennen lomaakin, että tämä ensimmäinen viikko tulee olemaan kiireisempi (samalla tavalla kuin viimeinen viikko ennen lomaa), mitä normaalisti. Joten ensi viikolla ei välttämättä ilmesty postauksia säntillisesti ti, to ja su. Viikolla 35 palataan aivan normaaliin tahtiin.

Kun olin ollut viikon verran lomalla, kerroin teille, miten erilainen lomafiilis tänä vuonna on ollut viime vuoteen verrattuna. Olin jo lomalle jäädessä rentoutuneempi kuin viime vuonna, joten siksi töihin meno tällä kertaa tuntuu erilaiselta ja mukavalta. Huomasin myös sen, että itselleni sopii se, että loma on mahdollisimman pitkä. Toisethan pätkivät kesälomansa pitkin kesää ja se sopii heidän rytmiinsä mainiosti. Omaan nollautumiseen pitkä yhtäjaksoinen loma on kuitenkin selvästi se paras juttu. Aivoille jää oikeasti aikaa nollata kaikki.

Tämä loma on ollut kieltämättä erilainen. Olen tehnyt osin samoja asioita kuin edellisinä kesinä. Olin parhaan ystäväni kanssa mökillä pari yötä, kuten monena muunakin kesänä. Tästä on vähän tullut traditio. ^_^ Hyvä traditio siinäkin mielessä, että sopii tällaiseen erikoiseen aikaankin. Tälläkin kertaa ilmat suosivat. Aurinko paistoi kaikkina kolmena päivänä ja välillä oltiin lähes hellelukemissa, pieni tuuli järveltä viilensi mukavasti. Omaan makuuni oli juuri täydellinen kesäkeli. Jopa ärsyttävät hyttyset olivat minimissään, enkä saanut mökiltä ihooni matkamuistoksi ainuttakaan hyttysen pistoa tai paarman puremaa. Tutuissa maisemissa oli helppo rentoutua. Nukun mökillä aina kuin tukki. Tiedän tämän johtuvan siitä, että olosuhteet ovat samat kuin kotikotonani. Samanlaiset missä olen ensimmäiset 19 vuotta elämästäni tottunut nukkumaan. Naapureita tai liikennettä ei ole läheisyydessä, pelkät luonnon äänet. Jopa uni tuntuu syvemmältä kuin täällä kaupungissa nukkuessa, koska en alitajuisesti pelkää herääväni johonkin naapureiden tai huoltomiesten aiheuttamaan möykkään.

Lisäksi olen tietenkin vain ollut. Moniko teistä osaa vain olla? Minulta onnistuu olla monta päivää putkeen olla tekemättä mitään järkevää. Katsella rikosdokkareita ja vain ihmetellä. Kutsuisin tätä laiskotteluksi. Minulla ei aika pitkäksi käy, vaikka en ole menossa mihinkään.

Ei sitä kuitenkaan käy kieltäminen, että jäin kaipaamaan tästä lomasta yhtä asiaa – Rodoksen matkaa. Olimme tehneet reissun jo viitenä vuotena peräkkäin. Se on ollut sellainen yhteinen kiva asia miehen kanssa, koska muuten vietämme aikaa vain kotona. Olen usein sanonut, että varsinkin Rodoksella pääsen usein ihan erilaiseen lomafiilikseen. Se on kuin koti, mutta siellä tehdään eri asioita kuin omassa kodissa Suomessa. En ole yhtään tyyppi, joka haluaisi matkustaa joka kerran eri paikkaan ja kokea uusia elämyksiä, saan voimaa tutuista asioista. Rakastan tuttua ja turvallista. Erilaisen lomafiiliksen siellä osaltaan luo toki se, ettei tarvitse laittaa ruokaa, pyykätä tai siivota viikkoon. Se on heti sellainen iso helpotus, jota osaa arvostaa. Tietyt rutiinit, joita joutuu lomasta huolimatta kotona tekemään jäävät pois. Aikaa olemiselle ja ihmettelylle jää entistäkin enemmän ilman noita rutiineja. Ensi vuonna kesälomamme näillä näkymin ajoittuvat vasta elo-syyskuulle, joten katsotaan, mikä tilanne on silloin. Käykö polte ja matkakuume liian kovaksi, jos matkustaminen silloin on sinne ok. Nythän Rodos on harvoja kohteita, joihin on ollut muutaman viikon mahdollisuus Suomesta matkustaa ilman omaehtoisia karanteeneja yms. Tietenkin olisimme voineet lähteä viikoksi johonkin Suomen kohteeseen, mutta voin suoraan sanoa, ettei ajokortittomina oikein kiinnostanut lähteä julkisiin kulkuneuvoihin istumaan pitkiä matkoja. Lisäksi toki matkustamisessa mietityttää sekin, että haluanko sitä tehdä. En ole koskaan nauttinut lentokoneesta olosta tai lentokentillä sekkailuista. Ahdistavia paikkoja molemmat. Olen suoraan sanottuna kestänyt kaikki oheisjutut kohteen vuoksi ja aina toivonut, että se osuus olisi nopeasti ohi. Koronan myötä kaikesta on tullut entistäkin hankalampaa – koronatestejä, maskirulettia, lippujen ja lappujen täyttöä, koodien odottamista muutama tunti ennen lentoa... en vain tiedä, olisinko edes määränpään vuoksi valmis altistamaan itseäni melko stressaavalle etapille, muista matkusteluun liittyvistä terveysasioista puhumattakaan. Turha kuitenkaan murehtia tulevaa, tilanteen näkee sitten vuoden päästä.

Nyt kuitenkin hyvillä mielin kohti arkea.

Kiitos loma!

Miten sinun kesä on mennyt?

12 kysymystä kesästä

28.6.2020 14.45

Kuvat: Teemu Helle

Löysin Hannamarian blogista todella kivan kesähaasteen ja mikäs sen parempi ajankohta toteuttaa se kuin näin hellejakson lopuksi. Joko teille alkaa helteet riittämään? Itse odotan jo vähän viileämpää ilmaa. Yleensä siinä vaiheessa, kun yöt alkavat menemään kuumuuden vuoksi plörinäksi, itselle alkaa riittämään. Viisi päivää hellekelejä putkeen ja asunto alkaa olla marinoitu sellaiseen lämpöön, ettei edes viileämmät yölämpötilat pelasta nukkumismukavuutta. Mutta joo, ensi viikolla luvassa helpotusta, mutta silti ihan kivan lämpöistä keliä, ettei sentään palella tarvitse.

1. Mekko vai shortsit?

Ehdottomasti mekko, mikään ei ole kivempi vaate kesällä kuin mekko. Sen alla ilma kiertää, sopivan pituinen väljä helma mahdollistaa myös pyöräilyn, joten senkään takia ei tarvitse shortsien puoleen kääntyä. Mekosta saa myös asun viileämpiin kesäpäiviin laittamalla päälle neuleen tai jopa viileämmällä ilmalla nahkatakin.

2. Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?

Varmaan tiedättekin, etten ole aamuihminen, mutta en myöskään ole niitä, jotka nukkuvat puolille päivin. Jos kodin ulkopuolisessa työssä ei satu olemaan aamuvuoroa, niin heräilen viimeistään yhdeksän aikoihin, mutta usein jo kahdeksankin jälkeen. Joskus jos olen äärimmäisen väsynyt, saattaa unet vahingossa jatkua kymmenen asti. Tämä sama rytmi on ympäri vuoden, oli kesä tai ei. Sopii kropalleni parhaiten.

3. Ravintola vai piknik?

Molemmat ovat kivoja, mutta valitsen ravintolan. Pääsee sisällä viileään. Piknikki tarkoittaa usein auringossa oloa, itikoita (jotka syystä tai toisesta rakastavat minua!) ja kaikkea muuta ei niin kivaa.

4. Pavlova vai perinteinen masikkakermakakku?

Nyt on paha, todella paha. Tätähän joutuu ihan miettimään. Rakastavan pavlovaa, mutta kyllä se taitaa olla niin, että kunnon mansikkakermakakkua ei kuitenkaan voita mikään.

5. Päivä rannalla vai huvipuistossa?

Päivä huvipuistossa. Ihan harmittaa, ettei ole moneen vuoteen tullut käytyä. Rakastan kieppua kaikenlaisissa vempeleissä, vaikka koko päivän. Itsellehän ei näistä pahaa oloa tule. Lisäksi tarvittaessa pääsee sisätiloihin viilentämään itseään. Niin ja se hattara, mikään ei ole parempaa juuri sillä hetkellä, kunnes sen jälkeen syötävä pehmis.

6. Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?

Molemmat. Tykkään tehdä mökkireissuja kotimaassa, mutta kyllä tänä vuonna jään kaipaamaan äärettömästi jokavuotista ulkomaanreissua, joka rikkoo lomaa mukavasti.

7. Trampoliini vai löhötuoli?

Tykkään kyllä pomppia trampoliinalla, jos jollakin sellainen on. Tosin tänä kesänä jää sellaiset huvit nilkan takia väliin, joten kesällä 2020 valitsen löhötuolin jossakin varjossa hyvän kirjan kera.

8. Kirja vai sarja?

Molemmat tietenkin. Kirjoja tulee aina varsinkin lomalla luettua enemmän. Mutta aika usein haluan jostain syystä katsoa kesäisin Metsoloita, en tiedä, mutta mulle se on kesäjuttu. Ollaan katsottu Metsolat miehen kanssa niin monta kertaa, että melkein muistetaan jo kaikki vuorosanatkin ulkoa. :D

9. Sandaalit vai tennarit?

Sandaalit, ne pitävät jalat ja muun kropan viileinä. Tennareissa tulee heti hiostava olo, varsinkin kuumalla ilmalla.

10. Pionit vai lupiinit?

Tietenkin pionit. Lupiini on rikkaruoho, joka ei kuulu Suomen luontoon. Melkein suututtaa, kun omassa lamsuudessa tienposket kasvoivat täynnä maitohorsmaa, joka on Suomen luontoon kuuluva kasvi. Vähitellen kuitenkin lupiinit alkoivat vallata niiltä kaiken tilan. :(

11. Festarit vai kotibileet?

Sen päivän kun näkisi, että olisin festareilla tai kerran olen ollut, mutta vain pari tuntia illalla. Se oli kokemus, joka riitti. Jos joku tarjoaa tarpeeksi ison rahasumman voin miettiä uusintaa. :D Vastaus on tietenkin kotibileet.

12. Hehkuva kesäinen meikki vai ilman meikkiä?

Olen kesällä paljon ilman meikkiäkin, mutta rakastan hehkuvaa kesämeikkiä, jonka teenkin useampana päivänä viikossa ihan omaksi ilokseni.

Oikein ihanaa kesää!

Lomalta paluun ahdistus

19.6.2019 7.30

Lomalta paluun ahdistus oli aihe, jota mietin jo paljon ennen lomaani. Tiesin, että minulle tulee jonkin asteinen sellainen, on tullut aina ennenkin. Yleensä ensimmäinen päivä loman jälkeen on pahin, sitten helpottaa. Toisilla voi kestää useamman päivän, ehkä jopa ensimmäisen viikonkin. Minulle riittää yleensä päivä, että pääsen takaisin rytmiin.

"Pieni ahdistus on normaalia, eikä siitä kannata huolestua."

Hyvä ja onnistunut loma on ollut silloin, kun on pystynyt ottamaan etäisyyttä työasioihin. Oma kesälomani oli tänä vuonna vain 2,5 viikkoa, koska aloitin työni niin myöhään syksyllä, ettei täyttä lomaa ollut ehtinyt vielä kertyä. Koska teen kodin ulkopuolista työtä vain osa-aikaisesti, minulla on toki ollut syksystä lähtien välillä jopa viiden tai peräti kuuden päivän vapaaputkia tai no, vapaata ja vapaata, sillä blogi on pyörinyt koko ajan, mutta sellaista vapaata, ettei ole tarvinnut pomppia kenenkään muun kuin oman aikataulun mukaan. Noilla muutamalla pidemmän vapaan putkella en ole alkanut tuntemaan millaistakaan ahdistusta töihin paluusta. Kesäloman 2,5 viikkoa teki kuitenkin tehtävänsä.

Pieni ahdistus on normaalia, eikä siitä kannata huolestua. Lähes puolet meistä on kokenut lomalta paluun ahdistusta elämänsä aikana. Ahdistusta voi kokea, vaikka todella pitäisi työstään, kuten minä pidän. Se on vain merkki siitä, että loma on tehnyt juuri sen mitä pitääkin.

Oma lomalta paluuni alkaa onneksi kevyellä laskulla – kaksi päivää töitä ja kaksi vapaata, joka helpottaa kovasti sopeutumista takaisin työhön. Omaa palautumista kannattaa myös miettiä. Riittävään nukkumiseen huomion kiinnittäminen on tärkeää. Talvella kuljin paljon bussilla töihin, nyt kesällä jos sää vain sallii, aion käyttää pyörää. Työmatka pyörällä on hyvää omaa aikaa ja auttaa rentouttamaan ajatuksia työpäivän jälkeen. Mikä sen ihanampaa kuin pyöräillä kauniina kesäiltana kotiin!

Olen myös päättänyt olla itselleni ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen armollinen. Työni on sellaista, että siinä voi tehdä helposti virheitä, mutta ne on aina nopeasti korjattavissa. Mahdollisiin virheisiini ei myöskään yhdenkään muun ihmisen elämä kaadu. En edes oleta, että ensimmäinen työpäivä menisi virheettömästi läpi, jos menee, niin hyvä. Jos ei, en ota siitä stressiä.

"Töihin paluuta helpottaa kovasti se, jos on joku toinen asia mitä odottaa."

Vähentääkseni lomalta paluun ahdistusta, järjestin itselleni viiden päivän miniloman reilun parin viikon päähän heinäkuun alkupuolelle. Kiitos joustavan työpaikkani ja osa-aikaisen työni, tämä on mahdollista. Lähden minilomalla parhaan ystäväni kanssa mökkeilemään pariksi päiväksi. Olen aiemmin huomannut, että töihin paluuta helpottaa kovasti se, jos on joku toinen asia mitä odottaa, myös seuraavasta lomasta haaveilu auttaa. Tällöin loman loppuminen ei tunnu niin lopulliselta ja ahdistavalta. Mieheni kanssa on ollut puhetta myös käynnistä Ainolassa, joka jäi meiltä viime vuonna väliin.

Tiedän, että on myös ihmisiä, jotka kokevat lomalta paluun paljon pelottavampana ja ahdistavampana kuin minä. Olen kokenut tällaisen lomalta paluun kerran elämäni aikana. Muistan vuosia sitten, kun jo loman ensimmäisestä päivästä alkaen pohdin, miten pystyn menemään takaisin. Itseasiassa pohdin asiaa jo ennen lomaa. Viimeiset viikot töissäkin ajattelin, että kunpa jaksaisin lomaan asti. Usein tällainen voi kertoa työpaikan sisäisistä ongelmista tai siitä, että itsestä tuntuu, että olisi aika ehkä kokeilla jotain muuta. Sitä on vain vaikea juuri sillä hetkellä myöntää. Jos ahdistuksen määrä on suuri, kannattaa ottaa yhteyttä työterveyteen tai terveyskeskukseen, että asiasta pääsisi juttelemaan jonkun kanssa. Minullekin tuo vuosien takainen lomalta paluu olikin sitten lopullinen käännekohta elämässäni kohti nykyistä. Silloin se oli pelottavaa, mutta nykyään olen kiitollinen jopa niistä hetkistä, sillä ilman niitä en olisi tässä.

Oletko kokenut lomalta paluun ahdistusta?

Keyword: Love

Mikä ihana kesäloma!

Hiljennä vauhtia ja nauti

Mikä ihana loma!

Se on loma NYT!

Kiitos loma!

12 kysymystä kesästä

Lomalta paluun ahdistus

Translate

Tervetuloa!

Somessa

Hae tästä blogista

Suositut postaukset

Blogiarkisto

NÄITÄ SEURAAN