Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Kun yksi kuva kertoo kaiken
14.6.2019
13.03
En tykkää olla kuvattavana, jonka vuoksi minusta on olemassa melko vähän valokuvia. Tykkään kuvata, mutta en juurikaan tykkää olla kuvattavana. Koen itseni kuvaamisen jopa blogiini aina jotenkin hankalana. Lempikuvat joissa esiinnyn, ovat melkeinpä kaikki otettu lomamatkoilla ja jonkun muun ottamia. Blogissa on vilahtanut useastikin kuva, jossa kävelen Grand Casen rannalla valkoisessa paidassa. Se on aina ollut fiilikseltään yksi lempikuvistani.
Tänä vuonna oli kesälomareissumme toiseksi viimeinen päivä Rodoksella ja päätimme mieheni kanssa lähteä kapuamaan Monte Smithille ja siellä sijaisevalle Acropolis of Rhodesille hieman eri kautta mitä yleensä. Koska turistisesonki oli vasta alussa, saimme taivaltaa matkaamme aivan rauhassa kahdestaan, eikä liikkeellä ollut muita. Kukkulalle pääsee kyllä turistibusseillakin, mutta vielä kun on terveet jalat alla, haluan nauttia matkasta toisella tavoin. Yhdessä nurkassa tien varressa sivummalla nökötti yksinäinen penkki, johon päätimme piipahtaa istumaan ja juomaan vettä. Vasta penkille päästyämme, eteemme avautuivat upeat maisemat. Maisema suorastaan huusi, että tässä pitää ottaa kuva.
Mieheni napsi pari kertaa puhelimen kamerallani eri suunnista kuvia, minun istuessa penkillä maisemaa ihaillessa. Kun näin parin minuutin päästä kuvat, suustani pääsi hiljainen WAU. Ainakin minulle kuvista tuli mieleen enemmänkin jopa maalaus kuin valokuva. Kuvakulmasta johtuen näyttää siltä kuin minut olisi photoshopattu kuvaan jälkikäteen. Ylläolevassa kuvassakaan ei ole käytetty minkäänlaista filtteriä, ainoastaan värejä on aavistuksen kirkastettu ja täyteläistetty. Juuri tuona hetkenä kaikki oli täysin pysähtynyttä ja hiljaista. Hetki, jonka voin elää kuvan kautta yhä uudestaan ja uudestaan – täydellinen lomapäivä.
Loma onneksi jatkuu vielä muutaman päivän täällä kotona ja nyt näyttää siltä, että sääkin tulee olemaan kohdillaan.
Kesäarvonnan voittajalle laitettu sähköpostia, joten te ketkä osallistuitte, käykäähän kurkkaamassa, suosiko onni tällä kertaa.
Ihanaa viikonloppua!
Uusi vauva!
5.6.2016
9.52
Blogiani pitkään lukeneet varmaan arvasivat, että otsikossa ei puhuta ihmislapsesta. Minulla on ollut jo oikeastaan parisen vuotta sellainen tunne, että tarvitsisin hyvin palvelleen Canonin rinnalle jonkun kompaktimman kameran, jota olisi helppo kantaa mukana niin, että kuvien laadusta ei tarvitsisi tinkiä. Viime kesän Rodoksen reissulla muistan koko ajan sadatelleeni sitä, miten onnettomia kuvia pokkari otti verrattuna järkkäriini. Varsinkin kuvia rajatessa niiden rakeellisuus oikein pisti silmään. En vain jaksanut raahata isokokoista ja painavaa kameraa mukanani, varsinkin kun olisin joutunut ottamaan mukaan vielä kaksi erillistä linssiä, joista toinen ei ole sieltä pienimmästä päästä. Neljänsadan euron hinnan vuoksi kunnon monitoimilinssi on aina siirtynyt hankintalistassa jonkun muun asian taakse. Ehkä alitajuisesti olen siirtänyt linssin hankintaa siksi, että kameran runko itsessäänkin on tuntunut liian isolta kannettavaksi mukana.
Puolitoista viikkoa sitten mieheni bongasi hyvän kamerapaketin, jossa toteutuivat rungon pieni koko, ja se, että mukana tuli myös kaksi linssiä, joista toinen on juurikin erinomainen siihen, että tulen periaatteessa matkoilla pärjäämään yhdellä linssillä. Vähän tilaa vievällä linssillä (M.Zuiko 14-42mm) saa otettua hyviä kuvia niin nähtävyyksistä, maisemista kuin ihmisistäkin, mutta silti myös melko tarkat lähikuvatkin onnistuvat. Hintaa koko paketille tuli vain pari sataa euroa enemmän kuin pelkälle linssille, jonka ostoa olen lykännyt.
Niin kauan kuin olen kuvannut olen käyttänyt vain Canonia, olenkin Canon-tyttö henkeen ja vereen, joten uuden kameran tulo on vaatinut hieman opettelua. Tosin Canoniin verrattuna huomaa, että Olympuksen PEN Lite E-PL 7 on tehty "bloggaajakameraksi", sillä sen verran helposti pääsin kuvaamisesta tämän kanssa jyvälle. Tiedän, että toiset tykkäävät käydä erilaisilla valokuvauskursseilla ja niistä onkin varmasti paljon apua. Itse olen ollut aina sellainen, että tykkään opetella kameran käytön kuvaamisen kautta, kun eihän tässä itsellä mihinkään kiire ole. ^_^ Auto-asetus ei ole itselleni vaihtoehto paitsi todella kiireessä. Olympuksessa on Canoniin verrattuna todella paljon kivoja ominaisuuksia, tällä saa mm. otettua jo valmiiksi suodatettuja kuvia, joten enää minun ei tarvitse esimerkiksi pehmentää kuvaa ja luoda siihen tunnelmaa kuvankäsittelyohjelmalla vaan voin halutessani kuvata samanlaisen kuvan suoraan. Säästää aikaa. Näppärää. Uudessa kamerassa on myös paremmat mahdollisuudet videokuvaukseen, asia joka on aina välillä itseäni huokuttanut. Tykkään lisäksi ihan hirmuisesti kameran ulkonäöstä, joka tuo mieleeni 70-luvun retrokamerat.
Tulen varmasti ottamaan tuotekuvia suurimmaksi osaksi edelleen vanhalla kameralla, mutta muut kuvat (ja osan tuotekuvista) kuvaankin sitten uudella. Myöskään mukanani kulkevaa kameraa ei ole vaikea päättää. ^_^ Uuden vauvan ja minun tutustuminen jatkuu.
Rentoa sunnuntaita!
Sinä päätit, minä kuvasin
2.8.2013
10.27
Muistatteko, kun viime viikolla pyysin teitä antamaan ehdotuksia kuvattavakseni? Tässä tulisi nyt ehdotuksien pohjalta napsimiani kuvia.
Yllä joitain koruistani. Minussa ei ole harakan vikaa, joten en keräile koruja ympärilleni. Käytän niitä hyvin harvoin ja harkiten. Näyttävät korvakorut laitan, kun lähden juhlimaan. Etualalla näette ehdottoman suosikki koruni St. Bartsilta ostetun käsinmaalatun kissakorun. Se saa minut aina hyvälle tuulelle. Varjelen tätä kuin kalleinta aarretta, vaikka rahallisesti sen arvo on mitätön.
Tässä kuvassa hieman fuskaan. Kuva on otettu viime kesänä. Minulta pyydettiin kuvaa lempipaikastani kotikaupungistani. Tunnustan, en ole käynyt lempipaikassani tänä kesänä ja kohta ei ole edes mahdollisuutta, sillä paikka yleensä suljetaan heinäkuun lopussa tai elokuun alkupuolella. Minulla on hirveän ristiriitainen suhtautuminen nykyiseen asuinpaikkaani. Rakastan kotiani ja sen minun kanssani jakavaa ihmistä, mutta en oikein pidä asuinpaikastani. Tämä kaupunki ei herätä minussa ollenkaan todella positiivisia tunteita, kaikki on ok, mutta voisi olla niin paljon paremminkin. Ihminen, joka on tottunut asumaan järvien tai meren äärellä, on täällä kuin kala kuivalla maalla. Sellainen olo minulla on täällä kodin ulkopuolella.
Paras paikka kotona on tietenkin sänky. Tässä ei sitten ole mitään kaksimielistä, olen vain erittäin kova nukkumaan. Mikään ei voita futonia selän alla.
Vaatekaappi, joka on aina liian täysi, vaikka teen sinne siivouksen joka kevät. Täältä et löydä viimeisintä muotia. Vai mitä sanotte ihmisestä, joka ei ole ikinä käynyt Zarassa?
Kirjahylly tai me kutsumme tätä hurmahenkisesti kirjastoksi. En saanut mahdutettua tähän kuvaan edes puolia hyllyistämme. Olen laskeskellut, että meillä on n. 2000 teosta. Siellä ne ovat sulassa sovussa minun Patricia Cornwellit ja miehen Timo K. Mukat.
Yöpöydän päältä löytyy lukemista.
Yöpöydänlaatikosta taas kaikkea tarpeellista: nenäsumutetta, käsirasvaa, huulivoiteita, nenäliinoja, Mynthoneita, kynsiviila, kynä ja tietenkin taskulamppu!
Meikkikokoelmastakin pyydettiin kuvaa. No, minulla ei ole kokoelmaa vain sekalainen seurakunta kosmetiikkaa. Meikkipussukasta ei ole kuvaa, koska en käytä sellaista.
Kynsilakkoja ei myöskään ole kokoelmaa, vaikka innokkaasti niistä bloggaankin. Johtuen siitä, että osaan myös luopua niistä.
WC:n peilikaapin sisältö kiinnosti myös. Olemme jakaneet kaapin mieheni kanssa täysin puoliksi. Arvaatteko kumman puolella on väljempää? Omalta puoleltani löytyy hajuvesiä ja päivittäin käyttämiäni ihonhoitotuotteita.
Sokerina pohjalla eniten toivottu kuva eli jääkaappi. Ihan peruselintarvikkeita ja näin kesällä pidän kaikkien lakien vastaisesti myös hedelmät jääkaapissa. Ne ovat ihanan raikkaita syötäviä jääkaappikylminä ja lisäksi niistä ei ala lentelemään ympäri asuntoa ötököitä. Bongatkaa, että jouluihmisellä on myös kesällä glögiä saatavilla!
Sinä päätät, minä kuvaan
27.7.2013
10.57
Poimin tämä hauskan idean lounan Hobby Crafts -blogista. Tämä on oiva tilaisuus itseni kaltaisille tirkistelijöille tietää enemmänkin bloggaajasta.
Homma toimii yksinkertaisuudessaan näin: lukijani kommentoivat, mistä haluatte, että otan valokuvan esim. lempivaatteestani. Minä otan kuvan ja teen näistä kuvista myöhemmin blogipostauksen.
Ehdottelu alkaa nyt ja otan niitä vastaan ke 31.7 klo 23.59 asti.
Ai niin, yksi isoimmista syistä miksi olen Hobby Crafts -blogin innokas lukija, ovat lounan kissat. Jos asutte pääkaupunkiseudulla, voitte käydä moikkaamassa tänään lounan ihanaa balineesia Mollaa Kaapelitehtaalla.
Blogin kuvat
17.5.2013
10.12
En tiedä teistä, mutta itse tykkään lukea blogeja, joissa on kauniita kuvia. Varsinkin sellaisia, että kuvat ovat bloggaajan itse ottamia. Paljon näkee blogeja, joissa kuvia kerätään paljon muualta, mutta hyvin vähän näkee blogin pitäjän omaa kädenjälkeä. Toisaalta kuitenkin pidän myös siitä, että blogissa on sanojakin, pelkkien kauniiden kuvien selailu ei täytä omia vaatimuksia siitä, mikä on mielenkiintoinen blogi. Eli kuvia ja tekstiä sopivassa suhteessa niin olette herättäneet kiinnostukseni.
Itse olen alusta asti pyrkinyt ottamaan blogini kuvat itse. Toki toisia juttuja tehdessä tämä on mahdotonta. Valitettavasti en saa kotiini kokoelmaa Alexander McQueenin vaatteita, jotka voisin kuvata, vaan minun on pakko tyytyä netistä löytyviin kuviin.
Ensimmäisen vuoden napsin kuvia blogiini ihan tavallisella Canon IXUS 105 digipokkarilla. Olivathan ne kuvat parempia kuin ei mitään. Kuvaan kuitenkin paljon kynsiä ja ruokia, joten alkoi tuntumaan siltä, etten saa pokkarilla tarpeeksi tarkkoja ja kauniita kuvia. Niinpä mieheni yllätti minut viime kesänä ja osti minulle järjestelmäkameran. Kamerani on jo markkinoilta poistunut edullisemman hintaluokan Canon 500D. Kameran mukana tulleella objektiivilla EFS 18-55mm sain jo huomattavasti parempia kuvia kuin digipokkarilla. Pian kuitenkin mies hankki minulle myös muotokuvalinssin EF 50mm 1:1.8 II:n, joka on mielestäni loistava ruoka -ja kosmetiikkakuviin.
Pari päivää sitten sain syntymäpäivälahjaksi pidemmän aikaa haaveilemani macro-objektiivin, Tamron AF 70-300mm 1:4-5.6 TELE-MACRO (1:2). Taidan olla rakastunut ensi silmäyksellä! Ihan mahtavaa, että kaukaa saa otettuja todella tarkkoja kuvia. Varokaa linnut ja kukkaset, paparazzi iskee teihin tänä kesänä.
Itse olen alusta asti pyrkinyt ottamaan blogini kuvat itse. Toki toisia juttuja tehdessä tämä on mahdotonta. Valitettavasti en saa kotiini kokoelmaa Alexander McQueenin vaatteita, jotka voisin kuvata, vaan minun on pakko tyytyä netistä löytyviin kuviin.
Ensimmäisen vuoden napsin kuvia blogiini ihan tavallisella Canon IXUS 105 digipokkarilla. Olivathan ne kuvat parempia kuin ei mitään. Kuvaan kuitenkin paljon kynsiä ja ruokia, joten alkoi tuntumaan siltä, etten saa pokkarilla tarpeeksi tarkkoja ja kauniita kuvia. Niinpä mieheni yllätti minut viime kesänä ja osti minulle järjestelmäkameran. Kamerani on jo markkinoilta poistunut edullisemman hintaluokan Canon 500D. Kameran mukana tulleella objektiivilla EFS 18-55mm sain jo huomattavasti parempia kuvia kuin digipokkarilla. Pian kuitenkin mies hankki minulle myös muotokuvalinssin EF 50mm 1:1.8 II:n, joka on mielestäni loistava ruoka -ja kosmetiikkakuviin.
Pari päivää sitten sain syntymäpäivälahjaksi pidemmän aikaa haaveilemani macro-objektiivin, Tamron AF 70-300mm 1:4-5.6 TELE-MACRO (1:2). Taidan olla rakastunut ensi silmäyksellä! Ihan mahtavaa, että kaukaa saa otettuja todella tarkkoja kuvia. Varokaa linnut ja kukkaset, paparazzi iskee teihin tänä kesänä.
En todellakaan ole mikään kuvaaja ja voin ihan rehellisesti myöntää, etten vuoden käytön jälkeenkään vieläkään tiedä, mihin kaikkeen kamerani pystyy. Sen olen todennut, että parhaiten oppii kuvaamalla ja kokeilemalla. Ne hutilaukaukset voi sitten aina poistaa. Sitten vielä syy, miksi tuo uusi objektiivi on niin ihana:
