Näytetään tekstit, joissa on tunniste rhodes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rhodes. Näytä kaikki tekstit
Mikä ihana kesäloma!
28.6.2025
21.02
Tällä hetkellä on todella erikoinen fiilis. Olen tottunut viimeisten vuosien aikana siihen, että kesälomani on ollut vasta loppukesästä. Viime kesänä loma oli elokuussa ja sitä ennen parina edellisenä vuotena syyskuussa. Tällä hetkellä on todella tyhjä olo, että tänä vuonna lomani on jo ohi ennen kuin heinäkuu edes ehti alkaa. Toisaalta en ole ollut juhannuksena vapaalla sitten vuoden 2018, joten oli kiva kokea pitkästä aikaa sekin.
Tällä hetkellä tuntuu, että loma on ohi, on kaikki silti jollain tapaa edessä. Lehdet eivät ole muuttaneet vielä väriään, kuten edellisinä vuosina ja yleinen fiilis on ihmisillä aivan eri. Tämä loma vahvisti sitä, että vaikka loman odottaminen loppukesään on välillä tuskaista, ajankohta jotenkin jakaa vuoden paremmin. On ollut kiva huomata, kun luonto on alkanut muuttumaan syksyiseksi ja silloin kesäloman jälkeen on voinutkin alkaa odottamaan jo joulua. Tänä vuonna on toisin.
Eniten olen nauttinut siitä, ettei tänä kesänä ole ollut vielä liian kuuma. Tiedän, että toiset kiroavat tämän sään, mutta minulle se sopii loistavasti. On paljon enemmän energiaa, kun keho ei käytä kaikkea energiaansa kuumuudesta selviämiseen, mitä ei tahdo päästä Suomessa omassa kodissa edes sisällä karkuun. Jos meillä vaan olisi säädettävä ilmastointi kaikissa asunnoissa, kesä kuumuudessa sujuisi itseltäkin paremmin.
Lomani alkoi jo toukokuun puolella. Paria suunnitelmaa lukuunottamatta ei ollut tarkoitus tehdä yhtään mitään, koska se on aina parasta lomaa. Ei aikatauluja ja tehdä päivittäin mitä mieleen juolahtaa. Kun lomaa oli vietetty viikon verran, päätimme lähteä käymään puolisoni vanhempien mökillä. Siellä vierähti muutama päivä. Saunoessa, kalastaessa ja vaan ollessa. Olin suunnitellut lukevani kirjoja, mutta eihän siitä mitään tullut, koska olin iltaisin niin väsynyt aktiivisten päivien jälkeen, että sammahdin välittömästi, kun kömmin sänkyyn. Muistin jälleen, miksi rakastan järvellä oloa ja kalastamista niin paljon. Siellä hurahtaa muutama tunti hetkessä, eikä ajan kulumista edes tajua. Jopa virvelin siimasta lähtevä ääni hivelee korviani. Siinä on jotain todella rauhoittavaa. Vaikka olimme mökillä vain muutaman päivän, kotiin palatessa oli olo kuin olisi ollut pidemmässäkin reissussa.
Mökiltä tultua oltiin sitten taas muutama päivä kotona. Sen jälkeen koitti loman odotetuin kohokohta nimittäin vuosittainen Rodoksen reissu. Tällä kertaa olimme vain viikon, mutta sekin riitti hyvin irtiottoon tutuista ympyröistä. Joka kerran saarelle palatessa on olo kuin menisi toiseen kotiinsa. Tällä kertaa kokeilimme meille uutta hotellia ja tykästyimme siihen niin paljon, että palaamme sinne varmasti. Olemme nyt vuosien saatossa yöpyneet Rodoksen kaupungissa neljässä eri hotellissa. Emme pelkää vaihtaa hotellia, jos tuntuu, että entisessä "suosikissa" ei kaikki enää toimikaan. Toki se on aina pieni riski, mutta toistaiseksi hotellin vaihto on joka kerta kannattanut. Meille sopivat hotellit ovat melko kartalla, koska meille on tärkeää sijainti, se, että hotelli on aikuiseen makuun ja tähtiäkin on tietyn verran, että hotellissa olisi tiettyjä fasiliteettejä. Emme matkusta kauemmas kuin kerran vuodessa ja silloin haluamme, että kaikki on viimeisen päälle.
Tällä kertaa otimme mukaan myös anoppini, joka ei ollut koskaan aiemmin käynyt Rodoksella. Oli kiva esitellä tuttuja paikkoja ihmiselle, joka ei ollut niitä aiemmin nähnyt ja huomata, miten monet asiat mihin itse oli ehkä jo tottunut, saattoi herättää isompaakin ihastusta.
Alkuloman aikana sää oli täydellinen, ei lainkaan liian kuuma. Sen sijaan matkamme viimeisinä päivinä juhannusviikonloppuna, alkoi olla taas makuuni melkoisen lämmin. Olemme olleet viimeksi kesäkuussa Rodoksella vuonna 2019 ja olin täysin unohtanut miten paljon polttavammalta alkukesän aurinko siellä tuntuu. Loppukesästä, vaikka lämpöasteita on enemmän, aurinko tuntuu iholla selvästi lempeämmältä. Sen sijaan sellainen yleinen vehreys verrattuna loppukesän haaleuteen, kun aurinko on polttanut kaiken, on edelleen todella viehättävää ja luo erilaisen ympäristön, mihin olimme viime vuosina tottuneet. Käveltyä tuli paljon, viikon aikana 82 kilometriä. Ei ihme, että viimeisenä yönä alkoi jo pohjekin krampata. Vanhuus ei tule yksin. :D Suomessa tosin pohkeet eivät kramppaa koskaan, joten epäilen osasyyksi liian vähäistä veden juontia lämpöön nähden, en niinkään jalkojeni kuntoa.
Joko olet viettänyt lomasi vai onko se vielä edessä? Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?
Mikä ihana loma!
3.10.2023
11.46
Kesäloma vetelee viimeisiään. On ollut paras loma aikoihin. Syksy on ollut lämmin, luonto näyttää lokakuussa siltä, miltä se on yleensä näyttänyt syyskuussa. Sopii hyvin, en kaipaa lokakuun sateita, kuollutta luontoa tai pimeyttä. Se, että puissa on vieläkin lehtiä, tuo kummasti pirteyttä päiviin.
Olimme puolisoni kanssa syyskuun lopussa kaksi viikkoa reissussa ja blogin lukijat kyllä tietävät missä. ^_^ En ole matkailija joka etsii aina uusia paikkoja vaan haluan löytää jokaisella matkallani samasta paikasta jotain uutta. Vaikka olen käynyt Rodoksella nyt kymmenen kertaa, jokainen kerta löydän jotain uutta. Saari yllättää joka kerta. Se vaatii vain sen, että osaa katsoa ja etsiä. Tälläkin kertaa tuli kuljettua lukemattomia kujia, joissa en ennen ollut kävellyt. Havannoitua yksityiskohtia, jotka olivat aiemmin menneet ohi. Yksityisellä päivän kestävällä saarikierroksella opimme paikasta taas valtavasti lisää. En jaksa koskaan lakata ihmettelemästä saarelaisten ystävällisyyttä. Tämä on saanut minut ymmärtämään, miten pintaraapaisun paikoista voi saada päivän, muutaman päivän tai viikon kokemuksen aikana.
Rodos on minulle muutakin kuin aurinkopedit ja ranta. En ole ottanut kohta kymmeneen vuoteen aurinkoa, joten se ei ole Rodoksessa se juttu, jonka vuoksi sinne palaan. Lämmin ilma ja aurinko tietenkin ovat plussaa. Oli ihana jatkaa kesää vielä syyskuussa. Ensimmäisellä viikolla oli makuuni vähän turhankin kuuma, kun mittari kipusi varjossa useana päivänä +35°C. Onneksi viimeiset lomapäivät olivat maltillisempia – vain +28°C varjossa, jolloin kävelystäkin sai enemmän irti.
Tuttuun tapaan tuli kierreltyä myös paljon museoita, jotka ovat lempipaikkojani. Nyky- ja Modernintaiteen museoissa näyttelyt vaihtuvat peruskokoelman lisäksi parikin kertaa vuodessa, joten joka vuosi niissäkin on uutta mielenkiintoista nähtävää.
Vaikka olen ollut pari päivää kotona, aivot ovat edelleen matkalla. Sääntö-Suomi, jossa ihmiset kyttäävät tarkasti toisten tekemisiä, tuntuu vapaamman Kreikan jälkeen hivenen kalsealta. Tuntuu, että täällä ihmiset kävelevätkin nopeammin. Kiire, se näkyy kaikkialla. Näköjään mitä pidempi matka, sen kauemmin kestää totuttautuminen omaan arkeen, mutta eikököhän se tästä pikku hiljaa. Tämä matka opetti minut ottamaan rennommin. Päätin, että en enää suostu kiireeseen vaan koitan saada loman rennompaa mielen mentaliteettia mukaan myös arkeeni. Se tekee yksinkertaisesti hyvää aivoille.
Jos kiinnostaa, lisää kuvia matkasta löydät Instagramista @keywordlove1 profiilin kohokohdista painamalla Rodos-kuvaketta.
Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? Syyslomasuunnitelmia?
Lomalla!
26.9.2022
12.19
Kolmisen viikkoa lomailtu ja voin sanoa, että on ollut paras kesäloma vuosiin. Olen päässyt oikeasti irtautumaan omasta arjesta ja omista rutiineista. Se on tehnyt järjettömän hyvää. Aivot ovat tällä hetkellä aivan erillaisessa lomatilassa kuin useampaan vuoteen. Olo on kuin olisi palannut toisesta maailmasta ja tavallaan onkin. Yhdentoista päivän maiseman vaihdos ja poistuminen Suomesta tässä välissä teki hyvää. Oli vapauttavaa olla noinkin pitkä aika ilman tietokonetta. Puhelin toki oli mukana, mutta sen selaaminen oli minimissä. Käytin sitä lähinnä valokuvien ottamiseen. Päätin, ettei lomani ole someloma, koska silloin se ei olisi minulle lomaa. Tuli luettua ja käveltyä. Alkukesästä murtunut jalkakin tuntui kestävän hyvin, vaikka välillä piti kuunnella sen olotuksia. Yhdentoista päivän aikana kilometrejä kertyi melkein 82, mikä on hyvä saavutus, kun on koko ajan kuuma, välillä kosteakin ja korkeuseroja.
Reissussa ollessa on toki aina omat haasteensa – meno ja tulo vaativat aina oman veronsa, joten on kiva viettää loppuloma kotona. Loma sai kyllä ajattelemaan, että miten sitä voisi täällä kotonakin edes pikkaisen viilata omia rutiineja vähemmän kuluttavaksi. Tuntuu, että kaikkia arkipäivän asioitakin on hirveä kiire suorittamaan, ihan turhaan. Pitäisi opetella erilainen mentaliteetti asioiden tekemiseen. Sitä jopa huomaamattaan alkaa kävelemään nopeammin. Kiire, se tuntuu hallitsevan kaikkea. Olen päättänyt, että se loppuu nyt.
Miten sinun syksy on alkanut?
Lomalta paluun ahdistus
19.6.2019
7.30
Lomalta paluun ahdistus oli aihe, jota mietin jo paljon ennen lomaani. Tiesin, että minulle tulee jonkin asteinen sellainen, on tullut aina ennenkin. Yleensä ensimmäinen päivä loman jälkeen on pahin, sitten helpottaa. Toisilla voi kestää useamman päivän, ehkä jopa ensimmäisen viikonkin. Minulle riittää yleensä päivä, että pääsen takaisin rytmiin.
"Pieni ahdistus on normaalia, eikä siitä kannata huolestua."
Hyvä ja onnistunut loma on ollut silloin, kun on pystynyt ottamaan etäisyyttä työasioihin. Oma kesälomani oli tänä vuonna vain 2,5 viikkoa, koska aloitin työni niin myöhään syksyllä, ettei täyttä lomaa ollut ehtinyt vielä kertyä. Koska teen kodin ulkopuolista työtä vain osa-aikaisesti, minulla on toki ollut syksystä lähtien välillä jopa viiden tai peräti kuuden päivän vapaaputkia tai no, vapaata ja vapaata, sillä blogi on pyörinyt koko ajan, mutta sellaista vapaata, ettei ole tarvinnut pomppia kenenkään muun kuin oman aikataulun mukaan. Noilla muutamalla pidemmän vapaan putkella en ole alkanut tuntemaan millaistakaan ahdistusta töihin paluusta. Kesäloman 2,5 viikkoa teki kuitenkin tehtävänsä.
Pieni ahdistus on normaalia, eikä siitä kannata huolestua. Lähes puolet meistä on kokenut lomalta paluun ahdistusta elämänsä aikana. Ahdistusta voi kokea, vaikka todella pitäisi työstään, kuten minä pidän. Se on vain merkki siitä, että loma on tehnyt juuri sen mitä pitääkin.
Oma lomalta paluuni alkaa onneksi kevyellä laskulla – kaksi päivää töitä ja kaksi vapaata, joka helpottaa kovasti sopeutumista takaisin työhön. Omaa palautumista kannattaa myös miettiä. Riittävään nukkumiseen huomion kiinnittäminen on tärkeää. Talvella kuljin paljon bussilla töihin, nyt kesällä jos sää vain sallii, aion käyttää pyörää. Työmatka pyörällä on hyvää omaa aikaa ja auttaa rentouttamaan ajatuksia työpäivän jälkeen. Mikä sen ihanampaa kuin pyöräillä kauniina kesäiltana kotiin!
Olen myös päättänyt olla itselleni ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen armollinen. Työni on sellaista, että siinä voi tehdä helposti virheitä, mutta ne on aina nopeasti korjattavissa. Mahdollisiin virheisiini ei myöskään yhdenkään muun ihmisen elämä kaadu. En edes oleta, että ensimmäinen työpäivä menisi virheettömästi läpi, jos menee, niin hyvä. Jos ei, en ota siitä stressiä.
"Töihin paluuta helpottaa kovasti se, jos on joku toinen asia mitä odottaa."
Vähentääkseni lomalta paluun ahdistusta, järjestin itselleni viiden päivän miniloman reilun parin viikon päähän heinäkuun alkupuolelle. Kiitos joustavan työpaikkani ja osa-aikaisen työni, tämä on mahdollista. Lähden minilomalla parhaan ystäväni kanssa mökkeilemään pariksi päiväksi. Olen aiemmin huomannut, että töihin paluuta helpottaa kovasti se, jos on joku toinen asia mitä odottaa, myös seuraavasta lomasta haaveilu auttaa. Tällöin loman loppuminen ei tunnu niin lopulliselta ja ahdistavalta. Mieheni kanssa on ollut puhetta myös käynnistä Ainolassa, joka jäi meiltä viime vuonna väliin.
Tiedän, että on myös ihmisiä, jotka kokevat lomalta paluun paljon pelottavampana ja ahdistavampana kuin minä. Olen kokenut tällaisen lomalta paluun kerran elämäni aikana. Muistan vuosia sitten, kun jo loman ensimmäisestä päivästä alkaen pohdin, miten pystyn menemään takaisin. Itseasiassa pohdin asiaa jo ennen lomaa. Viimeiset viikot töissäkin ajattelin, että kunpa jaksaisin lomaan asti. Usein tällainen voi kertoa työpaikan sisäisistä ongelmista tai siitä, että itsestä tuntuu, että olisi aika ehkä kokeilla jotain muuta. Sitä on vain vaikea juuri sillä hetkellä myöntää. Jos ahdistuksen määrä on suuri, kannattaa ottaa yhteyttä työterveyteen tai terveyskeskukseen, että asiasta pääsisi juttelemaan jonkun kanssa. Minullekin tuo vuosien takainen lomalta paluu olikin sitten lopullinen käännekohta elämässäni kohti nykyistä. Silloin se oli pelottavaa, mutta nykyään olen kiitollinen jopa niistä hetkistä, sillä ilman niitä en olisi tässä.
Oletko kokenut lomalta paluun ahdistusta?
Kun yksi kuva kertoo kaiken
14.6.2019
13.03
En tykkää olla kuvattavana, jonka vuoksi minusta on olemassa melko vähän valokuvia. Tykkään kuvata, mutta en juurikaan tykkää olla kuvattavana. Koen itseni kuvaamisen jopa blogiini aina jotenkin hankalana. Lempikuvat joissa esiinnyn, ovat melkeinpä kaikki otettu lomamatkoilla ja jonkun muun ottamia. Blogissa on vilahtanut useastikin kuva, jossa kävelen Grand Casen rannalla valkoisessa paidassa. Se on aina ollut fiilikseltään yksi lempikuvistani.
Tänä vuonna oli kesälomareissumme toiseksi viimeinen päivä Rodoksella ja päätimme mieheni kanssa lähteä kapuamaan Monte Smithille ja siellä sijaisevalle Acropolis of Rhodesille hieman eri kautta mitä yleensä. Koska turistisesonki oli vasta alussa, saimme taivaltaa matkaamme aivan rauhassa kahdestaan, eikä liikkeellä ollut muita. Kukkulalle pääsee kyllä turistibusseillakin, mutta vielä kun on terveet jalat alla, haluan nauttia matkasta toisella tavoin. Yhdessä nurkassa tien varressa sivummalla nökötti yksinäinen penkki, johon päätimme piipahtaa istumaan ja juomaan vettä. Vasta penkille päästyämme, eteemme avautuivat upeat maisemat. Maisema suorastaan huusi, että tässä pitää ottaa kuva.
Mieheni napsi pari kertaa puhelimen kamerallani eri suunnista kuvia, minun istuessa penkillä maisemaa ihaillessa. Kun näin parin minuutin päästä kuvat, suustani pääsi hiljainen WAU. Ainakin minulle kuvista tuli mieleen enemmänkin jopa maalaus kuin valokuva. Kuvakulmasta johtuen näyttää siltä kuin minut olisi photoshopattu kuvaan jälkikäteen. Ylläolevassa kuvassakaan ei ole käytetty minkäänlaista filtteriä, ainoastaan värejä on aavistuksen kirkastettu ja täyteläistetty. Juuri tuona hetkenä kaikki oli täysin pysähtynyttä ja hiljaista. Hetki, jonka voin elää kuvan kautta yhä uudestaan ja uudestaan – täydellinen lomapäivä.
Loma onneksi jatkuu vielä muutaman päivän täällä kotona ja nyt näyttää siltä, että sääkin tulee olemaan kohdillaan.
Kesäarvonnan voittajalle laitettu sähköpostia, joten te ketkä osallistuitte, käykäähän kurkkaamassa, suosiko onni tällä kertaa.
Ihanaa viikonloppua!
Rodos Huawei Mate 10 Pron linssin läpi
9.9.2018
8.00
YHTEISTYÖSSÄ: HUAWEI
Olen toukokuusta asti käyttänyt saamaani Huawein Mate 10 Prota (tarkemman esittelyn voit lukea täältä). Varsinkin puhelimen kuvausominaisuuksia on paljon kehuttu, joten ajattelin pistää ne elokuussa todelliseen testiin. En ole koskaan ollut lomalla ilman järkkäriäni, mutta koska paikka johon matkustin, oli tuttu, päätin, että tällä kertaa aion pärjätä pelkästään puhelimen kameralla. Olin jo aiemmin kesällä todennut puhelimen kuvausominaisuudet hyviksi, mutta silti järkkärin kotiin jättäminen hivenen epäilytti. Pidän varsinkin Huawein ottamista lähikuvista ja blogissani onkin pitkin kesää vilahdellut osin puhelimella otettuja kuvia järkkärillä otettujen kuvien lomassa. Jo menomatkalla koneessa tuntui, että käsilaukkuun jäi vaikka kuinka paljon tyhjää tilaa, kun järkkäri jäi kotiin, vaikka se ei mikään suuri kooltaan olekaan.
Auringonlasku on tyypillisesti vaikea kuvata (varsinkin puhelimella), mutta Huawein yökuva-ominaisuudella sen saa onnistumaan todella hyvin. Utuinen aurinko mikä Rodoksella on, ei tietenkään tallentunut niin kirkkaana kuin suomalaisessa kesäyössä kuvattu auringonlasku. Sen sijaan se miten aidoksi ja eläväksi vielä hämärässä meri tallentui alimmassa kuvassa, on minusta huikeaa.
Matkalla paljon kuvatessa oli helppo huomata, että Mate 10 Prolla saa erinomaisia ruoka- ja kohdekuvia, upeita miljöökuvia, se tarkentaa ja tallentaa upeasti jopa veden liikkeen. Ainoa mihin en saanut kameraa taipumaan monista yrityksistä huolimatta, olivat todella kaukaa otetut maisemakuvat. Niihin ei saanut tallennettua koko maisemaa yhtä yksityiskohtaisesti kuin järkkärillä, mutta tuskin tätä kukaan edes puhelimen kameralta odottaa, en toki itsekään. Nuo olivatkin ainoita hetkiä jolloin kaipasin järjestelmäkameraani. Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen kuvien laatuun. Niinhän sitä sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten annetaan kuvien puhua puolestaan.
Tämän postauksen kuvissa ei ole käytetty filttereitä, ainoastaan valotusta tai värikylläisyyttä on saatettu hieman korjailla, yökuvaominaisuus on ollut käytössä illalla otetuissa kuvissa.
Otatteko lomakuvanne älypuhelimella vai kannatteko mukana kameraa?
Elämä on sattumien summa
6.9.2018
7.30
Elämässä sattuu joskus outoja asioita. Usein jotkut tapahtumat voivat olla melkein käsittämättömien sattumien summa. Olen aiemmin kertonut täällä omista yliluonnollisista kokemuksista, joita elämäni aikana on tapahtunut muutamia. Viimeisin hieman jopa kylmiä väreitä aiheuttanut tapaus, ei ehkä ole yliluonnollinen, mutta se on melkoisten sattumien summa, joka pysäytti itseni taas miettimään miksi.
22.8.2018
Olen kävellyt Rodoksella usein jo aikaisemmilla reissuilla tuon yllä olevan oven ohi. Se on kaunis Boutique hotelli Mascotin ovi. Ovi on viehättävä, mutta en ole ikinä pysähtynyt kuvaamaan sitä, koska tiedättehän, se ei ole sellainen vanha ja ränsistynyt, mitä tykkään kuvata vaan hyvin pidetty, vaikka kaunis onkin, mutta ei sillä tavalla mitä haluan kuvata. Jostain syystä tuona päivänä tuli tunne, että haluan ottaa siitä kuvan, otinkin monta kuvaa ja mielessä kävi, että kotiin päästyäni aion kyllä kurkata millainen hotelli on sisältä, koska se voisi olla kiva vaihtoehto tulevaisuudessa. Lopun lomaa unohdin koko oven.
Tulin lomalta kotiin ja vasta monta päivää kotiintulon jälkeen, muistin yhtäkkiä hotellin oven kuvia selatessani. Klikkasin 31.8. illalla itseni Tripadvisoriin ja ihastelin persoonallista ja hyvin erikoisesti sisustettua hotellia. Kerroin miehellekin, että se on tosi kivan ja jännän näköinen sisältä.
En ole kuukausiin käynyt edes viikottain lukemassa iltapäivälehtiä netissä. Kuitenkin seuraavana päivänä 1.9. syystä tai toisesta klikkasin itseni Ilta-Sanomien sivulle ja luin tämän jutun Australialaisen Instagram-mallin mystisestä kuolemasta Kreikassa Kefaloniassa. Juttu kiinnosti, koska olin itse tullut juuri Kreikasta. Aloin katselemaan uutisessa olevia Instagram-kuvia, miten tutulta ne näyttivätkään. Tajusin kuvista heti, että malli oli ollut juuri Mascot hotellissa vain reilua viikkoa ennen kuin kuvasin oven. Minulla meni hetken kylmät väreet. Mikä todennäköisyys on kaikkeen tähän? Häviävän pieni, mutta niin kuitenkin tapahtui. Miksi? Minua tietenkin kiinnosti mitä Sineadille oikeastaan tapahtui. Tähän mennessä on selvinnyt, että hän kuoli hirttäytymällä, mutta selvää ei ole onko kuolema tapahtunut väkivallan vai tapaturman seurauksena. Surullinen tapaus, jonka muistan tästä lähtien varmasti aina, jos kävelen tuon oven ohi tai katselen lomakuviani.
Mikä on oudoin sattuma joka sinulle on tapahtunut?
