Acropolis of Rhodes

Rodos-postaukset jatkuvat vielä parin postauksen verran, sitten lupaan, että palataan normaalisti kosmetiikan pariin. Tiedän, että lukijoissani on niitäkin, jotka eivät lue kosmetiikkapostauksiani ollenkaan, joten tämä on ollut teille varmasti mukavaa vaihtelua. ^_^

Tällä kertaa tutustutaan ehdottomasti omaan lempipaikkaani hieman Rodoksen kaupungin ulkopuolella Monte Smithin kukkulalla sijaitsevaan Rodoksen Akropolisiin. Jostain syystä kun olemme käyneet paikalla mieheni kanssa joskus 15-16 aikaan, muita turisteja on ollut vain sormilla laskettava määrä, joten täällä voi tuntea olevansa melkein yksin maailmassa, vaikka kyseessä on todella näkemisen arvoinen turistikohde. Jos olette Rodoksella reissussa ja hotellinne sijaitsee Tuulisella rannalla ja ihan heti sen alkupäässä, kun lentokentältä päin tullaan niin Akropolisille pääsee ihan jalan. Käveltävää on vajaat pari kilometriä suuntaansa. Paikalle pääsee myös kaksikerrosbussilla tai kaupunkia kiertävällä junalla, mutta jos pidätte omin päin kiertelystä ja kävelemisestä niin suosittelen kävelemään, siten näkee paljon enemmän. Paahtavassa helteessä kannattaa varata pari litraa henkeä kohti juotavaa mukaan, koska jano yllättää nopeasti. Lisäksi itse paikka on tietenkin rakennettu kaupungin korkeimmalle kohdalle ja se on yhtä laajaa aukeaa aluetta, eikä varjopaikkoja ole tarjolla. Joten suosittelen paikalle menemistä aikaisin aamulla, myöhään iltapäivällä tai illalla juuri ennen auringonlaskua, jolloin ylhäältä saisi varmasti huikeita kuvia merelle päin, sillä Rodoksen auringonlaskut ovat ihan omaa luokkaansa. Hattu ja paksu aurinkorasvakerros ovat suositeltavia. Japanilaiset turistit ovat yleensä varustautuneet päivänvarjoilla, mutta sellaista meillä ei ole ollut. Parastahan tässä kohteessa on se, että sisäänpääsymaksua ei ole, eli tänne pääsee ihailemaan paikkoja aivan ilmaiseksi. Ihan käsittämätöntä. Siksi ihmettelenkin, että miten täällä ei ole koskaan enempää ihmisiä. 

Alueella sijaitsee muinainen stadion, "pieni" jopa 800 paikkainen amfiteatteri ja itse Apollonin temppeli, josta on pystyssä jäljellä kolme pylvästä, jotka olivat tällä kertaa tukirakenteiden peitossa, sekä muinaiset rauniot. Tässä postauksessa kuvat ovat siinä järjestyksessä, miten itse paikan näin. On vaikuttavaa nähdä pylväät jo kaukaa hiostavan kuumaa ja väreilevää hiekkakenttää kävellessä. Ensimmäisenä alhaalla on Diagoran stadioni, joka 200 metrin pituuksineen on vaikuttavan kokoinen. Siellä järjestettiin muinoin Helios-jumalan kunniaksi kisoja. Toisessa päässä sijaitsee marmorinen teatteri, sen portaille voi kuvitella itsensä istuskelemaan. Sitten lähdetään kapuamaan portaita ylöspäin kohti temppeliä. Portaita saa juosta liskojen kanssa kilpaa, sirkkojen siritystä kuunnellen, mutta vihdoin eteen aukeaa upea näkymä Rodoksen kaupungin yli merelle. Hyvällä selkeällä säällä horisontissa siintää myös Turkki. Temppelille johtavilla viimeisillä leveillä portailla on aina pakko ottaa varjokuva, kun aurinko kuumottaa suorastaan polttavasti selkään. Oikeasti tuossa kohtaa ei huvita kovin kauaa seisoskella. Itse Athinan ja Zeuksen -temppeleiden rauniot ovat vaikuttavat, yhteen kiveen on työmies työn touhussa jättänyt jalan jälkensä. Hiekasta päätellen moni on kokeillut kenkänsä sopivuutta valmiiseen muottiin. Minulla on aina täällä jotenkin rauhallinen ja hyvä fiilis, sillä paikka henkii historiaa, joten suosittelen aluetta lämpimästi, jos olette Rodoksen kaupungissa lomailemassa.

Herättääkö rauniot tunteita?