24. Yhteinen luukku, jonka aiheena tänä vuonna on: Parasta kaupungissani jouluna.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Muutosten vuosi 2024
30.12.2024
14.53
Kun vuosi 2024 alkoi, jos joku olisi tullut kertomaan millainen siitä tulee, olisin jo valmiiksi huokaissut syvään. Siitä kuitenkin selvittiin. Vuodelta 2025 toivon paikalla oloa ja rauhoittumista, mutta katsotaan miten käy...
Kotimme oli ollut myynnissä toukokuusta 2023 lähtien. Muutamaa katsojaa ja yhtä hylättyä tarjousta lukuunottomatta oli hiljaista, koska asuntokauppa oli koko vuoden todella pysähtynyttä. Tammikuussa 2024 sisään asuntoomme kuitenkin asteli katsoja, joka päätti ostaa sen. Kaupat lyötiin lukkoon helmikuun alussa ja maaliskuun puolen välin jälkeen meidän oli oltava ulkona kodistamme. Tuo vaihe oli todella stressaava. Vaikka olimme käyneet koko edellisen kesän tavaroitamme läpi, niin viidessätoista vuodessa tavaraa kertyy. Piti käydä pikaisesti loppu omaisuus läpi ja alkaa etsiä kattoa pään päälle. Meillä oli kuitenkin muutamia kriteerejä, joita halusimme uudelta asunnolta, onneksi sellainen löytyi nopeasti, joten emme joutuneet taivasalle. Maaliskuun alussa oli muutto. Saimme tehtyä sen kolmessa päivässä siivouksineen pienellä avustuksella, mitä pidän hyvänä saavutuksena. Isoin ruljanssi oli siirtää yli 2000 kirjaa paikasta toiseen. Vinkkinä kaikille jotka muutatte itse kirjoja, isot kestokassit ovat parhaita. Niissä saa vietyä enemmän kuin muuttolaatikoissa ja molempiin käsiin saa yhden kassin. Muutosta haastavan teki myös se, että edellinen asuntomme sijaitsi kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ollut hissiä. Uusi asunto on taas viidennessä kerroksessa ja talossa on hissi, mutta se on niin pieni, että kaikki isommat tavarat oli kannettava portaita pitkin. Voitte kuvitella, ettei muutto ihan heti ole mielellään uudestaan mielessä, mutta sitä ei voi koskaan tietää mihin elämä vie.
Kesä 2024 oli makuuni liian pitkä ja kuuma. Olin jotenkin tosi uupunut koko kesän tuon vuoksi. Varmasti myös muutto ja uusi ympäristö vaativat veronsa. Kävelimme silti puolison kanssa todella paljon yli 40 km:n viikko tahtia, monina viikkoina 50-60 km:ä. Tuli olo, että alan tuntemaan jokaisen kiven ja kannon tästä pikkukaupungista.
Heinäkuun alkupuolella piipahdin parhaan ystäväni mökillä kotimaisemissani ja nautin hiljaisuudesta. Hiljaisuuden kaipuu on sellainen, jonka olen huomannut lisääntyvän jatkuvasti, mitä enemmän ikää tulee.
Heinäkuun lopussa koitti vihdoin kesäloma ja lähdimme heti matkalla. Elokuun pari ensimmäistä viikkoa vierähti Rodoksella. Nautimme joka hetkestä, vaikka sielläkin oli makuumme hieman liian kuuma. En koskaan muista hikoilleeni istuessa, mutta poikkeuksellinen kosteus teki säästä välillä haastavan, vaikka hotellin ilmastointi toi helpotusta. Koimme jälleen paljon uusia asioita ja rakkaus paikkaa kohtaan vain kasvoi. Rodos on kuin toinen koti.
Rodoksen jälkeen ehdin olla muutaman päivän kotona, kun sain ensimmäisen koronan. Voin sanoa, että inhosin joka hetkeä. En saanut edes kuumetta, mutta se kokonaisvaltainen väsymys ja kuiva yskä, joka jatkui useita viikkoja veivät voimat hetkeksi. Onpa sekin sukupolvikokemus nyt koettu alta pois.
Olen täälläkin useasti maininnut, että yksi lempipaikkojani on Ainola ja olen kirjoittanut käynneistä tännekin useamman postauksen. Viimeisestä käynnistä oli kuitenkin kulunut jo seitsemän vuotta. En käsitä, mihin aika katoaa? Joten viimeisenä lämpimänä syyspäivänä syyskuun lopussa suuntasimme matkamme jälleen Ainolaan. Päivä oli ihana. Siinä suorastaan tuoksui viimeinen kesäpäivä, vaikka elettiin jo syyskuun loppua. Joimme kahvit kahvila Auliksen terassilla ulkona viimeisten lämpimien auringonsäteiden hyväillessä kasvoja. Paikassa on jotenkin maagista, rauhallista ja siellä on aina äärettömän hyvä henki.
Syksy oli kiireinen töiden osalta ja varsinkin joulukuussa oli vaikea pysyä perässä, jonka vuoksi kirjoittelukin tänne jäi. Vielä uuden vuoden rypistys ja sen jälkeen helpottaa. Kaipaan sitä, että ennen joulunaika oli oikeasti rauhoittumisen aikaa, koulusta oli parin viikon vapaat ja siihen jouluun pystyi pysähtymään. Nykyään siitä voi vain nauttia hetken ja osa joulunajasta menee aina töissä. En jotenkin saa tämän vuoksi joulusta irti sitä mitä joskus ennen, vaikka se on edelleen suosikkijuhlani vuodesta.
En tee koskaan uuden vuoden lupauksia, mutta aion jatkaa matkaani kohti minimalistisempaa elämää. Ei turhia ostoksia vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsee. Teema varmasti kosmetiikan ja muiden juttujen osalta täällä sivuaa myös tuota aihetta tulevana vuonna.
Miten sinun vuotesi sujui?
Outoja hetkiä
16.4.2024
15.59
Sanotaan, että kuolema, avioero ja muutto ovat suurimpia stressitekijöitä elämässä. Huomenna tulee kuluneeksi tasan kuukausi siitä, kun painoimme 15 vuotta kotina toimineen asuntomme oven lopullisesti kiinni. Se oli puolisoni ja minun ensimmäinen yhteinen koti, sitä ennen emme olleet virallisesti asuneet saman katon alla.
Jotenkin odotin, että olisin ollut tunteikkaampi tuona hetkenä, mutta olo oli vain vapaa ja helpottunut. Toista oli pakkaamisen aikoihin, silloin tunsin jatkuvaa liikutusta vanhan jättämisestä, mutta samaan aikaan innostusta uudesta. Tuota hetkeä kuukausi takaperin oli kuitenkin valmisteltu viitisen vuotta, sillä silloin meille alkoi valkenemaan, että taloyhtiössä asunnon omistaminen ei ole meidän juttu. Sitä tavallaan omistaa seinät, mutta muuten olet muiden armoilla.
Olimme alunperin ajatelleet, että muuttaisimme samalla toiseen kaupunkiin. Myynti ja muutto tulivat kuitenkin niin nopeasti, että stressiä vähentääksemme päätimme jäädä toistaiseksi samaan kaupunkiin, mutta paremmalle sijainnille molempien työmatkojen kannalta. Päätöstä siivitti se, että löysimme erittäin mieleisen vuokra-asunnon täältä, eikä siellä kaupungissa, johon olimme ajatelleet muuttaa, ollut mitään kivaa tuolla hetkellä tarjolla. Olimme molemmat tosi tarkkoja siitä, millainen asunnon pitää olla, joten valinnanvaraa ei pahemmin ollut.
Meillä kävi tuuri, sillä nykyinen kotimme on todellinen helmi. Taloyhtiökin tuntuu olevan puolentoista kuukauden asumisen jälkeen paljon rauhallisemmalta kuin edellinen. Lisäksi on mukava huomata, että kaikissa taloissa ei ole yhtä huono äänieristys kuin entisessä kodissamme. Ainahan kerrostalossa vähän ääniä kuuluu ja se kuuluu asiaan. Nykyään kotona olo tuntuu paljon yksityisemmältä, sillä puhuessa, ei tarvitse miettiä sitä tosiasiaa mitä entisessä, että naapuri tulisi kuulemaan kaiken puhutun lähes sanasta sanaan.
Tähän reiluun kuukauteen mahtuu silti paljon outoja hetkiä. Asuimme entisessä asunnossamme 15 vuotta, joka on kuitenkin lähes kolmasosa minun tähän asti eletystä elämästä. Eikä sitä tietenkään noin vain aivojen muistista pyyhitä pois. Monesti aamulla herätessä menee hetki, että sisäistän olevani uudessa kodissa. Tuntuu oudolta, ettei katso sitä samaa seinää ja järjestystä mihin 15 vuoden ajan tottui.
Kävelemme puolisoni kanssa paljon. Se on meidän yhteinen juttu, kun sattuu yhteinen vapaapäivä. Viime viikolla taisi tulla taivalta reilut 70 kilometriä. Näillä parin-kolmen tunnin kävelyillä sitten pienessä kaupungissa vääjäämättä välillä tulee käveltyä vanhojen kotikulmien ohi. Silloin mielen valtaa hetkellisesti outo tyhjähkö olo. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun aivot ovat halunneet kääntyä kävelyltä kotiin eri suuntaan kuin missä nykyinen kotimme sijaitsee.
Outo on ollut tämä talvikin. Tuntuuko sinustakin, että tämä talvi on kestänyt ikuisuuden? Minusta tuntuu. Ollaan huhtikuun loppupuolella ja tuntuu, että tämä talvi vaan jatkuu ja jatkuu. Kevätfiilis loistaa poissaolollaan. Kevättä joutuu ainakin toistaiseksi sääennusteen mukaan odottamaan reilun viikon verran.
Mikä on ollut sinun vaikein muutto?
Hyvästi.
12.3.2024
11.44
Näkemiin on aina helpompi sanoa kuin hyvästi. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi sanonut hyvästi. Maaliskuu 2024 onkin sitten ollut täynnä viimeisiä kertoja ja hyvästejä.
En tiedä alkaisiko ihminen muuttohommiin, jos vielä muistaisi millaista on muuttaa? Viisitoista vuotta viimeisestä muutosta on pitkä aika ja siinä ajassa aika todellakin ehtii kullata muistot. Viimeisen parin viikon aikana epätoivo on meinannut iskeä useasti tavarapaljouden keskellä ja muuton jälkeen jokaista kehon osaa on kolottanut enemmän kuin koskaan. Ei ole tarvinnut haaveilla liikunnasta, kun muuttaa parituhatta kirjaa kolmannesta kerroksesta viidenteen kerrokseen. Entisessä kotitalossamme ei ole hissiä ja uudessa mihin muutimme, oli, mutta niin pieni, että suurin osa isoista huonekaluista kannettiin ylös. Mietimme muuttofirman palkkaamista toki, mutta päätimme lopulta kuitenkin tehdä itse. Mikä ei toki ollut se järkevin valinta. :D Onneksi oli apuna ystäviä ja sukulaisia.
Aloimme suunnittelemaan asuntomme myyntiä vuosi sitten. Markkinatilanne oli mitä oli, mutta olimme varmoja, että hyvähintaisille kaksioille on aina kysyntää. Varauduimme pitkään myyntiaikaan, sillä meillä ei ollut mikään kiire. Toukokuussa asunto oli vihdoin myynnissä. Alkoi odottava ja epävarma aika. Katselijoita kävi muutamia kuukausien kuluessa, tuli yksi tarjouskin, jota emme hyväksyneet, koska meillä ei ollut kiire. Muutama päivä ennen joulua kävi katsoja, joka vaikutti todella kiinnostuneelta ja ajattelin, että kohta tulee lähtö. Ei tullut, ei edes tarjousta. Tammikuussa päätimme uusia kylpyhuoneeseemme silikonit ja samalla viikolla tuli jälleen katsoja. En juurikaan ajatellut asiasta mitään ja olin itseasiassa mielessäni ajatellut ja asennoitunut siihen, että vietämme asunnossamme ensi kesän. Kävikin ihan toisin. Saimme tarjouksen, jonka hyväksyimme. Siitä asti viimeiset puolitoista kuukautta on ollut melkoista menoa. Samaan aikaan käydä töissä, etsiä uutta asuntoa, miettiä muuttoa, käydä viidentoista vuoden aikana kertyneitä tavaroita läpi ja pakata. Voin sanoa, ettei ole ollut ongelmia, mihin käyttää vuorokaudessa olevat tunnit. Yöunetkin ovat olleet melko levottomia, eikä keho ole millään meinannut asettua lepotilaan.
Samalla kun olen kokenut helpotusta, että asunto vihdoin myytiin ja saimme kaivatun maiseman vaihdoksen, sekä lyhyemmät työmatkat. Olen tuntenut myös todella kaihoisaa oloa luopumisesta. Entinen asuntomme oli kuitenkin minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen koti, johon sisältyy paljon muistoja ja ensimmäisiä kertoja. Nyt niiden ensimmäisten kertojen tilalle tuli viimeiset viikot viimeisiä kertoja. Olo oli välillä todella ristiriitainen. Innokasta odotusta uudesta ja kaipausta tulevaa vanhaa kohtaan. Ehkä erikoisin vaihe oli reilu viikko sitten, kun olimme jo kantaneet tavaroita uuteen asuntoon, mutta osa tavaroista oli edelleen vanhassa. Tuntui, ettei oikein kuulunut mihinkään. Vanhaan kotiin kävellessä oli outo tunne, mutta uuteen kotiin tultaessa yhtä outo. Ihan kuin olisi ollut kaarnalaiva tuuliajolla.
Muutosta on nyt kulunut viikon verran ja kotiutuminen uuteen asuntoon on vihdoin alkanut. Uusi koti on entisen tapaan vanhempi ja persoonallinen, sillä uudet talot eivät oikein puhuttele sieluani, vaikka sellaisiakin tuli selailtua uutta asuntoa etsiessä.
Postauksen kuva on entisen asuntomme ulko-ovesta. Viisitoista vuotta sitten muuttaessamme asuntoon, ovi herätti minussa paljon tunteita ja mietin usein, mitä asunnossa on mahtanut tapahtua ennen meitä? Kaksi ovisilmää oli vähintään erikoinen ratkaisu, koska alin ei ollut kuitenkaan niin matalalla, että lapsi olisi siitä yltänyt katsomaan ilman jakkaraa. Lisäksi oven sisäpuolella oli jälkiä, että asuntoon olisi yritetty joskus murtautua. Oven ulkopuolikin oli kokenut kolhuja. Tämä kaikki todella rauhallisella asuinalueella. Asunnon tapahtumat eivät koskaan selvinneet vaan ne jäävät ikuiseksi arvoitukseksi. Sillä nyt on aika mennä kohti uusia seikkailuja.
Koska sinä olet muuttanut viimeksi?
Näitä asioita arvostan lapsuudessani eniten
16.12.2022
9.48
Kirjoitin marraskuussa blogiini postauksen otsikolla ristiriitaista. Pohdin jutussa paljon sitä, miten ristiriitaiselta koen tämän blogin pitämisen siihen nähden, millaista elämää tällä hetkellä tahtoisin elää. Olen oikeastaan koko syksyn ajan käynyt itseni kanssa tietynlaista taistelua ristiriitojen kanssa. Samalla kun haaveeni unelmaelämästä on muuttunut, olen tietenkin pohtinut paljon sitä, miksi tämä nykymeno ei tunnu enää lainkaan omalta.
En tiedä onko se vain vanhaksi tulemista, mutta siinä samassa olen miettinyt todella paljon lapsuuttani ja asioita, jotka olivat mielestäni silloin hyvin. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että sain olla lapsi 80-luvulla, enkä tänä päivänä. En tiedä, miten lapset kestävät nykypäivän raadollisuutta, kun meillä aikuisillakin on nykyisen menon kanssa vaikeuksia.
Vaikka lapsuuteni oli hyvin erikoinen ja vaikea, siihen mahtui silti äärettömän paljon hyviä asioita, sellaisia, joita tämän päivän maailmassa on vaikeampi toteuttaa. Noista hetkistä olen ikuisesti äärimmäisen kiitollinen. Kyllä, minusta on tullut se tyyppi, joka ajattelee, että silloin kun olin nuori, moni asia oli paremmin. :D
Koulusta kotiin tulo
Vasta aikuisena osasin alkaa arvostamaan sitä, että minulla oli lähes aina joku kotona ruoan kanssa odottamassa, kun tulin koulusta kotiin. En asiaa lapsena niin ajatellut, miten harvinaislaatuisessa asemassa jo silloin olin. Harvalla on nykyään aikuinen kotona, kun tulet koulusta. Entisaikaan isovanhemmat hakivat lapset koulusta/tarhasta, jos vanhemmat olivat töissä, koska he olivat usein siinä vaiheessa jo eläkkeellä. Ovesta sisään astuttuani ensimmäinen kysymys kuului: Miten sinun päivä meni?" Oli kiva vaihtaa koulupäivän kuulumisia samalla, kun lappoi lämmintä ruokaa suuhunsa.
Kaupassa käynti
Asuimme syrjässä ja kaupassa käynti ei ollut jokapäiväistä vaan yleensä kerran viikossa tapahtuva isompi operaatio, jolloin hoidettiin samalla kaikki muutkin asiat. Lapsena se oli vähän kuin juhlapäivä. Rakastin kesälomia, sillä tiesin, että pääsin nauttimaan noista kauppareissuista joka viikko. Halusin aina lähteä mukaan, sillä se sisälsi myös käynnin kirjastossa. Kaupassa meillä oli mummon kanssa selvä työnjako. Mummo lykkäsi kärryjä ja minä poimin tarvittavat tavarat mummon kauppalistalta ja tarkistin, että niissä on tarpeeksi pitkät päiväykset. Kassalla mummo maksoi, kun taas minulle kuului tavaroiden pakkaaminen. Eikä se ollut mikään pakko vaan rakastin pakkaamista ja vaadin, että sain tehdä sen.
Oma piha
Antaisin mitä vain, jos minulla olisi oma piha jossain syrjässä, mihin voisin heittää nurmikolle viltin ja lukea kesäpäivinä hyvää kirjaa. En ole koskaan oikein kunnolla sopeutunut asumaan kerrostalossa, vaikka yritys on ollut kova viimeiset 25 vuotta. Kaipaan lapsuudesta jopa lumien kolausta. Muistan, että lähdin usein iltapimeälläkin kolaamaan, koska tykkäsin hommasta niin paljon. Nyt olisin vielä siinä iässä, että kolaus onnistuisi. Siinä oli jotain rentouttavaa – minä, kola ja omat ajatukset. Usein oli niin hiljaista, että pystyin kuulemaan lumisateen.
Kehopositiivisuus
Kehopositiivisuus on asia, johon ovat suuresti vaikuttaneet lapsena ympärilläni olleet aikuiset. Silloin ei puhuttu kehopositiivisuudesta vaan erilaiset vartalot olivat vain luontainen osa omaa kasvuympäristöä. Meillä ei ns. "puristeltu makkaroita". Olen vasta nyt myöhemmin tajunnut, miten iso vaikutus heidän luonnollisella itsevarmalla käytöksellään ja suhtautumisellaan omaan vartaloonsa, on ollut siihen, etten ole koskaan tuntenut minkäänlaista "häpeää" omasta kehostani, en edes teini-iässä. Se on myös vaikuttanut siihen, miten näen toiset ihmiset vain ihmisinä. Varsinkin someaikana kotona saatu vahva itsetunto olisi entistäkin tärkeämpää. Ongelma on se, että nykypäivänä somen epärealistisen luoman kuvan vuoksi myös aikuiset painivat oman ulkomuotonsa kanssa. Yhteiskunnan nykytilasta kertoo hyvin se, miten aikuiset ihmiset kokivat oikeudekseen kommentoida Nasima Razmyarin Twitterissä julkaisemaan kuvaan siinä olevien ihmisten ulkonäköä. Asiatonta kommentointia, jolla ei ollut mitään tekemistä kyseisen kuvan kanssa. Some on siitä hullu paikka, että sieltä erossa pysymällä, jäisi huomattavasti ruusuisempi kuva kanssa tallaajista. Mikä olisi tavallaan omalle mielelle helpompaa. Some kuitenkin paljastaa raadollisesti sen, mihin suuntaan maailma on osin menossa, ainakin pienen ryhmän osalta. Itsellä on somen alusta asti ollut mentaliteetti, että en sano somessa mitään, mitä en voisi sanoa toiselle ihmiselle kasvotusten. Epäilen vahvasti, että monet kommentoijista laukoisivat samoja asioita kasvotusten kuin mitä somessa tuppaavat huutelemaan.
Käytöstavat
Sanokaa vain vanhoilliseksi, mutta arvostan käytöstapoja. Ne istutettiin minuun jo lapsena ja hyvä niin. Yksi parhaista asioista, mitä voi ihmiselle opettaa. Nykyään tuntuu, että nekin alkavat olla häviävää kansanperinnettä. Tuntuvat unohtuvan niin vanhoilta kuin nuoriltakin. Yleensä ei ymmärretä, mikä olisi asiallista käytöstä erinäisissä tilanteissa, vaikka itseä kuin ketuttaisi vaan käytösmalli on enemmänkin sellaista, jota meillä kotona kutsuttiin moukkamaiseksi. Toki löytyy poikkeuksiakin.
Terveyskeskus
Tämä oli varmasti monelle täysi yllätys, mutta kyllä ainakin minulla on ikävä 80- ja 90-luvun terveyskeskusta. Tällä vuosituhannella on sitten alkanut sellainen alamäki, ettei toista ole nähty. En joutunut kovin monesti käymään, mutta ne pari hassua kertaa, niin palvelua sai heti. Muistan, kun vielä jopa 90-luvun puolivälissä, sain ranteeseeni rasituksesta pahkuran (Ganglio). Päätin, että käyn näyttämässä sitä koulun jälkeen, kun terveyskeskus oli kotimatkan varrella. Kävelin vain sisään ja kerroin ongelmani. Ei mennyt kauaa, kun lääkäri pyysi sisään. Totesi vaivan ja tyhjensi pahkuran samalla kertaa. Hommaan meni alle puoli tuntia odotuksineen. Tuon jälkeen alkoikin ymmärtääkseni terveyskeskuksien alamäki. Nykyään ei ole edes varmaan pääsetkö vastaanotolle, pitää ensin odotella takaisinsoittoa, että josko vaivasi on niin iso, että sinut otetaan vastaan. Ensiapuun mennessä saat varautua tuntikausien tai jopa vuorokauden jonotukseen. Eräs ystäväni istui siellä aamusta iltaan syömättä ja juomatta. Miten ihmeessä me ollaan päästetty tilanne tähän?!? Ei todellakaan käy kateeksi alalla työskenteleviä. Kaikki kunnioitus heille. Voin hyvin kuvitella pitkän uran tehneitä, jotka vielä muistavat nuo "paremmat ajat", miten turhauttavalta heistä nykymeno saattaa tuntua. Ei tarvitse lukea kuin viime päivien uutisia, niin ero on selvä.
Turvallisuus
Siinä missä joku voisi kokea, että turvattomuutta oli, kun 80-luvulla sauhuteltiin tupakkaa sisätiloissa ja istuttiin henkilöautossakin pitkään takapenkillä ilman turvavöitä, niin kyllä nykyinen turvattomuus on huolestuttavampaa. Edellämainitut asiat on korjattu, mutta muu turvattomuus on valitettavasti lisääntynyt. Vieläkö meillä tulevaisuudessa nähdään yksin kouluun meneviä koululaisia, joita muualta tulleet vielä niin ihailevat? Ongelmia ovat huumeet, eri syistä pahoinvoivat nuoret kuin aikuisetkin. Olen ihan omassa asuinympäristössäni parissa vuodessa huomannut valtavan muutoksen. Kun aloitin reilut neljä vuotta sitten toisen työni, sain melko rauhassa kävellä myöhään iltaisin kolmen kilometrin matkan kotiin. Viimeiset pari vuotta olen joutunut olemaan ympäristöstä jopa näinkin pienessä kaupungissa huomattavasti enemmän hereillä. Varsinkin viikonloppuisin osuu tielle vaikka minkälaista tallaajaa, joiden aikeista ei aina voi olla varma. Muutama kotimatkalla tapahtunut juttu on tehnyt minut varovaisemmaksi. Kaipaan sitä turvallisuuden tunnetta, mikä omassa lapsuudessa oli tai jopa sitä, millaista oli vielä pari vuotta sitten. Sitä ei valitettavasti taideta saada koskaan enää takaisin. Jotain pitäisi tehdä, että nykyinen koko ajan huonompaan suuntaan menevä kierre saataisiin pysäytettyä.
Tämä oli tietyllä tapaa raskas aihe, mutta ajattelin, että ruudun sillä puolen monella meistä vanhemmista on varmasti samanlaisia ajatuksia. Nämä ovat niitä syitä, miksi haaveilen siitä yksinkertaisemmasta ja vähemmän yhteiskunnasta riippuvaisesta elämästä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minusta tuntuu, etten kuulu tähän nykyiseen menoon.
Mitkä olivat parhaita asioita lapsuudessasi?
Blogihaaste – Kysymyksiä ja vastauksia kodin tiloista
15.8.2021
12.04
Vuosien saatossa olen tehnyt monia blogihaasteita, mutta harvempia niistä on koskenut kotia. Koti on aina ollut minulle todella tärkeä paikka. Se on paikka, jossa lataan akkuja ja johon on aina hyvä tulla. Vietän kotona myös ehdottomasti eniten aikaa, sillä toisen työn teko tapahtuu myös kotona. Olen aina ollut todellinen kotihiiri. Vapaa-ajat ovat aina kuluneet lapsesta lähtien mieluiten kotona. Tiedän, että kaikki eivät ole samanlaisia vaan osalla menojalkaa vipattaa jatkuvasti. Kotona käydään kääntymässä tai nukkumassa. Minulle koti on kuitenkin paras paikka maailmassa.
Paikka, jossa viihtyy koko perhe?
Meidän perhe koostuu minusta ja puolisosta. Vietämme varmasti suurimman osan ajastamme olohuoneessa. Se on asuntomme isoin huone ja olemme jakaneet sen sisustusratkaisuilla kahteen osaan. Viihdeosaan, jossa katsomme leffoja ja "kirjastoon", jossa on lukunurkkaus. Muistan, kun ostimme asuntoa, yksi tärkeimpiä asioita oli, että kirjahyllyjä olisi mahduttava ja paljon. Kiinteistönvälittäjä takuulla ihmetteli, mitä mittailimme olohuoneessa ennen ostopäätöstä. :D
Paikka, jonka sotkuisuus ärsyttää ensimmäisenä?
Kyllä se on kylpyhuone. Lapsesta lähtien olen kammonnut likaisia kylpyhuoneita ja wc-tiloja. Tosin sotkuisuutta tähän tilaan ei pääse pahemmin syntymään, kiitos traumojeni. Seuraavaksi eniten varmaan ärsyttävät kaapit. Pidän kodin pintapuolet todella siistissä kunnossa, mutta tämä ei valitettavasti ylety ovien takana oleviin asioihin. Pari kertaa vuodessa saatamme saada puolisoni kanssa siivouspuuskan, jolloin siivoamme ja raivaamme tavarat osasta kaappeja. Kohta niihin alkaa kuitenkin taas kertymään tavaraa, joka ei sinne kuulu...
Paikka, joka kaipaisi remonttia?
Olemme asuneet kodissamme kohta 13 vuotta. Joten pientä pintaremonttia pitäisi alkaa tekemään. Haluaisin makuuhuoneeseen edes yhdelle seinälle tehosteeksi värikkään tapetin. Eniten haluaisin silti vaihtaa koko asuntoon lattiat, mutta se olisikin sitten suurempi homma. Haaveilen, että saataisiin tuttu ja turvallinen remppamies, joka hoitaisi homman sillä aikaa, kun ollaan pari viikkoa reissussa. Keittiö on hyvässä kunnossa, mutta kolmessatoista vuodessa se alkaa auttamattomasti näyttämään "vanhahtavalta" neutraalista värimaailmasta huolimatta. Olisi ihanaa jossain vaiheessa suunnitella se täysin uusiksi. Tekisin aivan erilaisia valintoja kuin mitä nykyinen keittiömme sisältää.
Paikka, jota haluaisit sisustaa seuraavaksi?
Onko hirveää sanoa, mutta en harrasta sisustamista? Ostan sisustustavaroita vain, jos niille on tarve. En siksi, että kotiin tulisi vaihtelua. Olen tehnyt aikoinaan sisustusratkaisut niin, että ne edelleen suurimmaksi osaksi miellyttävät silmääni, joten miksi ostaa uutta ennen kuin on pakko? Maailman sisustuskaupat olisivat varmasti konkurssissa, jos kaikki olisivat kuten minä. :D Seuraava sisustuskohde tulee silti varmasti olemaan keittiö. Olen haaveillut pitkään pyöreästä ruokapöydästä ja nyt kun tuolitkin on istuttu lähes loppuun, voisi olla aika vaihtaa ruokailuryhmä.
Paikka, jossa rentoudut parhaiten?
Kotona kokonaisuudessaan, mutta kyllähän se on selvää, että ihminen rentoutuu parhaiten nukkuessaan. Silloin keho palautuu. Joten vastaus on tietenkin sänky. Olen nukkunut yli 20 vuotta futonilla, enkä vaihtaisi yötäkään pois. Matkoilta kotiin tullessa onkin aina parasta päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Valitettavasti hotelleissa ei ole oikein futoneita tarjolla, joten lomilla omat unet jäävät usein huonolle tolalle tämän vuoksi.
Paikka, johon olet erityisen tyytyväinen?
Olohuoneen lukunurkkaus. Se on juuri sellainen kuin aina ajattelin sen olevan. On kuin olisit jossakin kirjaston hiljaisessa pienessä lukunurkkauksessa, mutta oletkin kotona. Hyvät nojatuolit, lukuvalo, kiva matto ja paljon kirjoja, niillä saa luotua rauhallisen ympäristön.
Paikka, jossa olette, kun teillä on vieraita?
Olohuoneessa, mutta lopulta taidetaan silti istua eniten keittiössä, mikä on aika yllättävä. Koska jos olemme kahdestaan kotona, emme käytä keittiötä juuri lainkaan muuhun kuin ruoanlaittoon.
Paikka, josta on paras näkymä?
Ehdottomasti keittiön ikkuna. Tämä on varmaan se syy, miksi haaveilen siitä pyöreästä ruokailuryhmästä. Se tekisi keittiöstä heti kodikkaamman. Luulen, että näkymän vuoksi, alkaisin tehdä siellä myös nykyistä enemmän töitä. Potentiaalia uudeksi suosikkihuoneekseni siinä ainakin on.
Kuvat: Pexels
Kauneusbloggaajien joulukalenteri luukku 24 – Parasta kaupungissani jouluna
24.12.2019
6.01
Tänä vuonna odotan varmaan innokkaammin kuin koskaan Kauneusbloggaajien joulukalenterin viimeistä luukkua. Teemana on nimittäin parasta kaupungissani jouluna. Itse olen ainakin niin utelias, että on mielenkiintoista nähdä, mitä rakkaita joulujuttuja kollegoilla on näin jouluna.
Minun piti alunperin esitellä tässä postauksessa vain yksi jouluinen juttu, mutta tajusin, että tällä hetkellä niitä on useampia. En vaan voinut jättää yhtään pois.
Uskoisitteko, jos sanon, että Riihimäellä upeimmat näyteikkunat jouluna ovat kauneushoitoloissa? Hämeenkadun Kauneushuoneen ikkuna on joka joulu vähintäänkin legendaarinen, mutta tänä vuonna omissa silmissäni kisan ykköspaikan upeimmasta näyteikkunasta vei naapurissa majaileva Kauneushoitola Pirjo Laaksonlaita. Olin suorastaan sanaton ylläolevasta nukkekotikokonaisuudesta. Näyteikkunassa tapahtuu taloissa niin paljon asioista, että siinä voisi viettää tunteja pelkästään tuijottaessa ja silti jäisi jotain huomaamatta. Paljoudesta huolimatta kokonaisuus on hyvällä maulla tehty. UPEA!
Toiselle sijalle pääsee Kolmiopuistoon asennetut valohimmelit. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun valot ilmestyivät puihin riippumaan. Ne juhlistavat Kolmiopuiston 90-vuotista historiaa. Kolmiopuisto oli aikoinaan Riihimäen ensimmäinen kunnallinen puisto ja se rakennettiin vuonna 1929. Kesällä puiston keskellä ilahduttaa yksi kaupungin harvoista suihkulähteistä.
Kolmantena mutta ei suinkaan vähäisimpänä yksityiskodin jouluvalot. En kerro osoitetta, sillä tämä on paikka jonka löytää, jos löytää. Talo kuitenkin sijaitsee ihan tien vieressä. Suomessa näkee harvemmin tällaista jenkkityylistä jouluvaloiloittelua, joten näin joulun aikaan talo kyllä erottuu hyvin naapureista. Joka vuosi pihaan ilmestyy lisää valoja. Saa nähdä onko kokonaisuus koskaan valmis? Jostain syystä tykkään tästä överistä heittäytymisestä, talossa on pakko asua todellisen jouluihmisen, joka uskaltaa olla vähän erilainen. Vai löytyykö teidän naapurilta valolumiukkoa tai poroa pihasta? Tämä taitaa olla jo pieni pyhiinvaelluskohde, luulen, että tavallani joulusta innostuneet käyvät ihan uteliaisuudesta katsomassa joka vuosi, mitä pihaan on ilmestynyt lisää.
Mikä kolmesta oli sinun suosikkisi? Mikä on parasta jouluna sinun kaupungissasi?
Toivottelen kaikille oikein rauhallista joulua!
Tässä vielä linkit kaikkiin blogeihin, jotka osallistuivat Kauneusbloggaajien joulukalenteriin tänä vuonna. Käykäähän ruokia sulatellessa kurkkaamassa, mitä kivaa jouluista heiltä löytyy.
Acca Kappa Wisteria – Rakkautta ensinuuhkaisulla
30.7.2019
7.30
*Tuotteet PR-näytteitä saatu blogin kautta
Wisteria – Glicine – Sinisateet
Tuoksuprofiili – mausteinen, ripauksella orvokin ja neilikan vivahteita
"Yksi oli kuitenkin rakkautta ensinuuhkaisulla."
Elämäni aikana minulle on tullut vastaan ehkä kymmenisen tuoksua, jotka ovat säväyttäneet minua yhtä paljon ensinuuhkaisulla kuin Acca Kappan Wisteria tai italialaisittain Glicine. Lähes vuosi sitten sain Suomen Acca Kappan maahantuojalta White Moss -lähetyksen yhteydessä tuoksunäytteet kaikista Acca Kappan valikoimaan kuuluvista tuoksuista. Meni aika kauan, että sain nuuhkittua kaikki läpi, joukossa oli useita ihastuttavia tuoksuja. Yksi oli kuitenkin rakkautta ensinuuhkaisulla. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi rakastunut johonkin tuoksuun yhtä paljon kuin Glicineen.
Olin välittömästi tuoksutaivaassa. Jos tuoksua pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi KAUNIS, kermainen, lämmin, seesteinen, raikas ja saippuainen. Tuoksu joka ei varmasti ärsytä, mutta se on silti tarpeeksi uniikki ja erottuva. Tuoksu, josta sinut muistetaan. Varsinkin lähikontaktissa tuoksun kantaja suorastaan huokuu rauhoittavaa lämpöä. En keksi tilannetta johon Wisteria ei sopisi – arkeen, juhlaan, töihin, treffeille, yökerhoon...
"Rakkaustarinamme kuitenkin meinasi tyssätä heti alkuunsa."
Rakkaustarinamme kuitenkin meinasi tyssätä heti alkuunsa. Maahantuoja oli pyytänyt minua kertomaan, mitä tykkäsin tuoksunäytteistä ja tietenkin viestissäni kerroin, että yksi nousi ylitse muiden, vaikka joukossa oli muitakin mielenkiintoisia yksilöitä. Sain sitten paluupostina surukseni tietoa, että Wisteria ei ole kovinkaan suosittu (en tajua miksi?!?), joten sitä saatetaan olla lopettamassa. Aikamoista kärsimystä, kun olet juuri rakastunut johonkin ja saatkin pakit. Maahantuoja kuitenkin sanoi, että tiedustelee vielä suoraan Acca Kappalta, että mitä ovat sarjan suhteen päättäneet.
Meni muutama kuukausi, olin jo ehkä aavistuksen toipunut surustani, kun kuulin ilouutisia. Wisteria jäisi ainakin toistaiseksi pysyvään valikoimaan. Siitä ei ehkä saisi isoa valikoimaa erilaisia tuotteita, mitä monista muista brändin tuoksuista, mutta se ei poistuisi markkinoilta toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi. Wisteria-sarjaan kuuluu tällä hetkellä 15 ml:n (24€) ja 100 ml:n (100€) Eau de Parfumit, huonetuoksu, palasaippua, kynttilä ja käsisaippua. Ihan kattava valikoima tuotteita siis. Kaikkia tuotteita voi tilata suoraan maahantuojalta sähköpostitse velourmet@gmail.com, jos varastosta ei löydy jotain, he tilaavat Italiasta lisää. Palataan kuitenkin hetkeksi vielä itse tuoksuun.
Acca Kappan Wisterian alkutuoksu on raikkaan makeahko – sitruunaa, bergamotia, eksoottisia hedelmiä ja melonia. Sydäntuoksu on kukkainen – sinisadetta, valkoista liljaa, magnoliaa ja orvokkia. Pohja on lämmin ja makea – heliotrooppia, ambraa, vaniljaa, myskiä ja santelipuuta. Ainoa tuoksu, jossa on täysin samaa saippuaisen puhdasta vivahdetta juuri heliotroopin, vaniljan ja ambran vuoksi, on Trussardin My Name, joka on muuten tänä päivänä yksi eniten käyttämiäni tuoksuja. Viimeisen vuoden aikana tuoksumakuni on muuttunut paljon verrattuna aiempaan, pitääkin joskus avautua miten. Vaikka tuoksuissa on tietynlainen sama vivahde, ne ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia tuoksuja. My Name on ehkä aavistuksen tavanomaisempi, kun taas Glicine kiitos sinisateen vivahteen on muistettavampi, uniikimpi ja ripauksen ylellisempi.
Acca Kappalla tapahtuu muutenkin. Brändi on tehnyt uuden aluevaltauksen ihonhoidon puolelle. Eikä valtausta ole aloitettu miten tahansa vaan Acca Kappan ihonhoitosarja jossa on tällä hetkellä neljä tuotetta, ovat vegaanisia ja 100% luonnollisia.
Millaisista tuoksuista pidät? Onko Acca Kappa tuttu?
Joulukoti numeroin
19.12.2017
7.00
Mietin pitkään, että mikähän olisi tämän joulun alla mukava jouluinen postaus. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että seuraavat kortit oli jo käytetty aiempina vuosina: jouluhaaste, jouluaakkoset ja 24 jouluista kysymystä. Meinasi kuulkaa iskeä ahdistus, melkein jo joulumielikin alkoi leijua ikkunasta ulos ja päätäni uhkasi elämäni ensimmäinen migreeni, että mitäs sitten tänä jouluna, kunnes Katja Johannan blogissa osui silmiini hauska postaus joulukoti numeroina. Itse en mitään kotijuttuja ole täällä blogin puolella paljoa raottanut, joten ajattelin, että tämähän voisi oikeastaan olla ihan kiva juttu. Tartuin tähän sitten tietenkin kuin viimeiseen oljenkorteen, tässäpä se jouluinen postaus jouluviikoksi.
2 jouluvalot – Joista toiset roikkuvat paikoillaan ympäri vuoden. En todellakaan ole mikään kamalan innokas tässä asiassa. Muutoinkin joulusisustus on asunnossamme aika vähäistä, vaikka muuten joulumieltä on kyllä ihan riittämiin hyvä jos ei juhannuksesta lähtien.
4 joulukalenteria – Joista kaksi on kosmetiikkakalentereita, yksi Veikkauksen ja yksi suklaakalenteri. Eniten sydämen tykytyksiä aiheuttaa ehdottomasti Veikkauksen kalenteri, josta muutamasta kohdasta puuttuu enää yksi symboli voitosta. Tuurillani kuitenkin olen jouluaattona kalenterin hintaa köyhempi. :D
3 porokoristetta – Niin jopa meiltä löytyy niitä Pentikin kuuluisia poroja, yksi iso ja kaksi lahjaksi saatua pienempää, jotka kyllä yhdessä muodostavat kivan kokonaisuuden.
0 kynttilää – Tai on meillä kynttilöitä, mutta ne ovat kaikki kaapissa. Jostain syystä viime vuosina kynttilöiden polttaminen on jäänyt ja polttelen niitä usein vain aattona joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
0 joulutyynyliinaa – Joulukuosit sisustuksessa eivät ole ehkä minun juttuni.
8 paketoitua lahjaa ja 3 lahjakassia – Vielä pitäisi pakettihommia suorittaa tällä viikolla...
1 joulutähti – Sekin on kuusen latvassa. Me kaikki 70-luvun lapset varmasti muistamme kodeissamme riippuneet oranssit paperitähdet. Itseasiassa olen monesti nostalgiasyistä miettinyt hankkivani sellaisen.
1 joulukuusi – Tuossa se seisoo olohuoneen nurkassa tai on seissyt jo joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien niin kuin joka vuosi, paitsi silloin kun olemme hankkineet aidon kuusen.
0 jouluverhoa – Tässä sama kuin tyynyliinojen kohdalle, ei kiitos. Tosin lapsuuden kodissani oli aina jouluverhot, ehkä niistä jäi traumat? :D
0 joulukukkaa – Surullinen tilanne, mutta tämä tulee muuttumaan ihan juuri. Ostin jo erän hyasintteja, mutta ne ehtivät mennä vanhaksi, joten tällä viikolla pitää käydä noutamassa uudet. Ehkä sorrun myös amaryllikseen. Joulutähteä meille ei valitettavasti osteta, koska mies tuntuu olevan sille allerginen, ainakin siitä päätellen kuinka paljon aivastelua alkaa kuulumaan sen ollessa pöydällä.
2 kynttelikköä – Toinen on keittiön ikkunassa, toinen olohuoneessa. Ensi jouluksi petraan niin, että sellainen löytyy jokaisesta asuntomme kolmesta ikkunasta.
n. 15 joulukirjaa – Olen vuosien aikana keräillyt joulukirjoja jonkun verran, toivon niitä joka vuosi joululahjaksi, mutta aika heikosti pukki on toiveitani kuullut. ;)
3 joululiinaa – Kaikki tosin vielä kaapissa.
Tykkäättekö laittaa kotia jouluksi? Isolla kädellä vai minimaalisesti?
Oikein ihanaa tiistaita kaikille!
Monogram Mug – Muki joka on kaikkialla
26.10.2016
7.00
Tämän vuoden eittämättä nähdyin muki on Anthoropoligien Monogram Mug kultaisena versiona. Se on ollut kaikkialla. Sisustusblogeissa- ja lehdissä, sen on voinut bongata myös suosituilta tubettajilta niin KathleenLightsilta kuin Jaclyn Hilliltäkin. Kun tarpeeksi usein kuukausien aikana mukia näin, ajattelin, että minunkin on se saatava. En haaveillut mukille kahvikuppikäyttöä vaan minulla oli tarvetta säilyttää eniten käyttämiäni siveltimiä ja meikkikyniä jotenkin nätisti esillä. Enkä tuohon asti ollut keksinyt niille mitään silmääni miellyttävää ratkaisua. Kuppi on iso ja leveä, joten siihen mahtuu tavaraa paljon. Lisäksi se nyt on vain esineenä kaunis katsella.
Mukit olivat niin suosittuja, että ne olivat välillä loppuunmyytyjä, mutta joulunalusaika on selvästi sesonkiaikaa kuppien myynnille, koska muutama viikko sitten Anthropoligien verkkokauppaan ilmaantui myös kultaisia mukeja, mustavalkoisia onkin ollut saatavilla koko ajan.
Kun mukeja vihdoin oli saatavilla, päädyin valkkaamaan niitä kaksi, tällä kertaa en valinnut omia nimikirjaimiani vaan M = Make Up ja B = Brushes. Loogista, eikö? ^_^ Kultaisten mukien hinta on kahdeksan puntaa, mustavalkoisten kuusi, joten hinnalla näitä ei todellakaan olla pilattu. Postikulut kahdella mukille taisi muistaakseni olla n. kahdeksan puntaa (?), joka sekin on varsin kohtuullista. Mukit tulivat hyvin pakattuina ja ehjinä perille parissa viikossa.
Jos joku miettii näitä kahvikupeiksi, niin on hyvä tietää, että kultaiset on pestävä käsin, eikä niitä saa pistää mikroon, kun taas mustavalkoiset ovat mikron ja astianpesukoneen kestäviä.
Oletteko bonganneet Monogram -mukeja? Miten säilytätte siveltimiänne?
Linkit eivät ole mainoslinkkejä.
Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: Luukku 8
8.12.2014
7.00
Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri porskuttaa terhakkaasti tänäkin vuonna ja tänään on minun vuoroni. Viime vuonnahan kirjoittelin teille tunnustuksen jouluhöperyydestäni. On muuten ihana kiireisen arvontaviikon jälkeen pysähtyä ja paneutua jouluaiheeseen. Varsinkin, kun aihe on tälläkin kertaa itselleni herkkä ja läheinen. Luukun aihe selkiintyi minulle jo marraskuussa, heti, kun tätä kalenteriasiaa alettiin puuhaamaan. Haluan muistella ja esitellä teille raikkaimpia kuusenkoristeitani.
Nyt siellä joku ajattelee, että se Keyword: Loven Jonna on seonnut lopullisesti, mutta ei. Kun rakas mummoni kuoli viime vuoden loppupuolella, vielä viimeisellä tapaamisella sairaalassa puhuimme kuusenkoristeista. Mummo otti asian esiin ja kertoi, että hän oli säästänyt kaikki koristeet kaappiin minua varten ja kertonut vielä sedällenikin, että antaa ne minulle. Jo tämä keskustelu antoi minulle osviittaa siitä, että mummo tiesi lähtönsä olevan lähellä. Kyllähän mummo minut tunsi, tiesi tasan tarkkaan miten rakkaita minulle nämä koristeet ovat vuosien saatossa olleet. Kaikki koristeet ovat olleet olemassa jo ennen minua, ilman niitä ei ole joulua.
Meillä oli kotona perinne. Kuusi tuotiin sisään aina aatonaattona ja siihen ei saanut koskea kukaan muu kuin minä. Tai sai, mutta siitä saattoi tulla pienimuotoista huutoa. ;) Hoidin koristelun jo pikkutyttönä viimeistä piirtoa myöden. Mummo aina nauroi, että kuusessa oli niin paljon koristeita, että hyvä, jos vihreitä havunoksia näkyi. Kuusi ei todellakaan ollut mikään sisustuslehtien ihanuus, jossa kaikki koristeet ovat nätisti samaa sävyä vaan persoonallinen sillisalaatti vähän kaikkea. Tämä tapa jatkui useita vuosia. Vielä muutettuani pois kotoa, palasin jouluksi kotiin koristelemaan kuusen siihen asti, kunnes työt alkoivat estää joulun viettoni toisella paikkakunnalla. Jokainen aatonnaatto oli aina yhtä jännittävä, vaikka muistinkin kaikki koristeet ulkoa. Otin jokaisen koristeen vuosi toisensa jälkeen yksitellen pahvilaatikosta ja katsoin niitä kuin näkisin ne ensi kertaa. Puristin jokaista pienen hetken kädessäni ennen ripustamista. Iso osa koristeista on osin itsetehtyjä, sellaisia ei ole, eikä tule missään muualla vastaan. Suurin osa koristeista on varmasti peräisin 60-luvulta, seassa on myös selkeästi 70-lukulaisia yksilöitä.
Viime jouluna mummon kuolemasta oli vain vajaat kolme kuukautta aikaa. Se tuli itselleni liian pian, enkä pystynyt menemään kotiin ja hakemaan rakkaita koristeita itselleni. Vuosi kuitenkin teki tehtävänsä ja viimein marraskuussa hain nämä rakkaat vihdoin omaan kotiin. Voin sanoa, että itku oli enemmän kuin lähellä, kun aloin koristella kuusta.
Tämä enkeli on Irja. Irja oli itselleni se läheisen ja rakkain täti, joka kuoli yllättäen kolmekymppisenä. Irjasta näen edelleen usein unia ja meillä on aina ihan yhtä hauskaa kuin silloin lapsuudessani. Niistä unista ei edes tahtoisi herätä. Ai miksi tämä on Irja? Edesmennyt tätini on tehnyt tämän ollessaan koulussa. Minusta on jotenkin hurmaavan hauska ajatus, että koululaisille on jaettu kumiset enkelin päät, joihin on sitten ympärille kyhätty itse enkeli. Tämä on tehty tosi taidokkaasti ihan pieniä yksityiskohtia myöden. Enkelin päässä on ollut joskus sädekehä, mutta se on tippunut kovassa vauhdissa matkan varrella ja nyt sitä koristaa enää läntti liimaa. Pohjaan tietenkin tätini on omin pikku kätösin raapustanut nimensä: Irja. Minua jaksaa huvittaa tässä eräs asia, huomaatteko mistä tämä on ripustettu? Enkelin kaulan ympärille on köytetty punainen naru, josta koriste laitetaan oksalle keikkumaan. Hirtetty enkeli, kuinka somaa. :D
Herra Tonttu on jaksanut viehättää minua aina. Piippurassia, pala kangasta ja paperimassapalloon tehdyt kasvot. Sisään on tungettu valmistuotannon discopalloa muistuttava sininen pallo. Herra Tontun ilme on aina ollut lempeä, sellainen vienosti hymyilevä. Tulen aina hyvälle tuulelle hänet nähdessäni. Ikkunoiden takana lapsia kurkisteleva tonttu on välttynyt enkelin kohtalolta. Hänet ripustetaan oksaan kiinni tonttulakista.
Askartelun helmiä. Näitä löytyy monessa värissä: kultaisena, hopeisena, sinisenä ja punaisena. Noin 10 cm:n korkuinen kimallenauhasta ja metallikoukusta kyhätty teos on oikeastaan kivan näyttävä ja se heijastelee ripustettuna nätisti valoa.
Misteliä jäljittelevä punavalkoinen koriste on ottanut esimerkkiä Herra Tontusta. Tavallisen pallon ympärille on rakennettu itse piippurassista ja kimaltelevasta narusta hieman ekstraa. Marjasta on lähtenyt vuosien saatossa maalipintakin hilseilemään. Siitä huolimatta koristeessa on herkkyyttä ja persoonallisuutta.
Itselläni oli yhdessä vaiheessa inho kuusenkoristelussa koristeköynnöksiä kohtaan. Ne näyttivät jotenkin kököiltä. Silti joka vuosi tämä koristeköynnös pääsi kuuseen. Itselläni ei ole mitään hajua onko tämän joku tehnyt itse, vai olisiko peräti ostettu. Se on erilainen, kimalteleva ja värikäs. Hyvin erilainen kuin ne perinteiset pörheät köynnökset. Yksinkertainen, mutta niin kaunis.
Lopuksi vielä tuorein tulevien vuosien suosikkini. Viime jouluna mieheltäni saamani Pikku Myy -pallo. Siellä se roikkuu kuusessa vanhojen rakkaiden rinnalla.
Niin ja löytyihän niistä koristeista vielä muutakin jännää. Kuten Itä-Saksassa eli DDR:ssä valmistetut kuusenkynttilät 60-luvulta, sekä varma palaturvallisuusriski kuuden setti kävynmallisia aidoille kuusenkynttilöille tarkoitettuja pidikkeitä. Muistan, että lapsuudessani joskus polttelimme kuusessa aitojakin kynttilöitä noissa pidikkeissä sähkökynttilöiden lisäksi, mutta tuolloin kuusta ei kannattanut jättää hetkeksikään valvomatta.
Koristelin kuusen tänä vuonna ensimmäisenä adventtina. Meidän "ikikuusi", kun ei karise. Vanhoja koristeita käsissä pitäessäni ja Irjan hetkeksi sydämen kohdalle painaessani, olin jälleen se tonttulakkinen lapsi koristelemassa kuusta. Vatsanpohjassa perhosia ja sydämessä aitoa joulun odotusta.
Onko teillä koristesuosikkeja?
Huomisen luukun löydätte täältä.
1.
luukku
Viilankantolupa
2.
luukku
Eyeshadow and Flame ja One of Beauty's Daughters
3.
luukku
Wind it up
4.
luukku
Miss Aria
5.
luukku
Pitkät kynnet ja Charming nails
6.
luukku
Levoton tyttö
7.
luukku
Lazy Dynamite
8.
luukku
Keyword: Love
9.
luukku
Kosmetiikkaobsessio
10.
luukku
Kahvia ja kosmetiikkaa ja Designin eyes
11.
luukku
elämää smykkinä
12.
luukku
Siamese lipstick ja Crème de Beauté
13.
luukku
Kvartsiharakka ja Gently Out of Time
14.
luukku
Wasting lifestyle ja Polishaholic
15.
luukku
Dioriina ja Fani's nails and life
16.
luukku
Piece of Panda ja Cotton Candy Maker
17.
luukku
Miten niin liikaa? ja Dazzling Glow
18.
luukku
Kynsipöllö kosmetiikkapuussa ja Hetkessä
19.
luukku
in this part of town
20.
luukku
Mustaa Kajalia ja Nutturapää
21.
luukku
Dixi
22.
luukku
Neiti Kameleontti ja Pakolliset - tai ainakin melkein
23. luukku Juille's
24. Yllätys
Yankee Candle-arvonta & alekoodi
6.10.2014
17.38
KILPAILU ON PÄÄTTYNYT!
En ole ollenkaan syksyihminen, jos minulta kysytään, syksyssä on vain yksi hyvä puoli: silloin voi kaivaa kynttilät esiin ja luoda pimeyden keskelle hieman lämpöistä tunnelmaa. En kamalasti tykkää tästä pimeydestä vaan talvi valkoisine hankineen on enemmän se minun juttu, kesän lisäksi tietenkin. Viikonloppukin meni täysin kotona löhöillessä mieheni kanssa. Myönnän laiskotelleeni ihan kunnolla. Tein kaksipäiväistä ruokaa, jota ei tarvinnut muuta kuin lämmittää seuraavana päivänä. Aina ei vain jaksa. En uhrannut ajatuksia blogillekaan hetkeäkään, ihan virkistävää.
Rakastan tuoksuja ja tuoksuvia kynttilöitä. Myönnän olevani kynttilöiden suhteen hieman hifistelijä. Minulle on tärkeää, että ne palavat tasaisesti ja savuttamatta. Mahdollisimman aidoista herkullisista tuoksuistakaan ei ole haittaa.
Yankee Candlen kynttilät toteuttavat vaativat toiveeni. Brändi tuo joka vuosi markkinoille perusvalikoiman lisäksi erilaisia kausituotteita, joista voi sitten nautiskella tiettyyn vuodenaikaan, joten valikoima on laaja. Mikäs sen parempaa kuin valmistautua esim. Halloweeniin Happy Halloweenin sisältämien lakritsin, neilikan ja aniksen voimin. Jos tykkäät taas patsulista ja santelipuusta oranssinen Amber Moon saattaisi olla valintasi.
Minun teki mieli syksyn kunniaksi jotain makeaa ja ei lihottavaa, joten omalle pöydälleni päätyi suklaisen herkullinen uutuus Chocolate Layer Cake. Kynttilän rouhea rakenne näyttää ihan suklaakakulle ja tuoksu jatkaa samaa linjaa. Yummy.
Olisi suorastaan rikollista nauttia Yankee Candlen tuoksusta ainoastaan ruudun tällä puolen, niinpä Sisustuskauppa.com lahjoitti arvottavaksi teille yhden vapaavalintaisen L-Jar -purkkikynttilän, jonka paloaika on jopa 150 tuntia.
Osallistuminen on helppoa. Käy valitsemassa Sisustuskauppa.comin sivuilta oma L-Jar suosikkisi, jonka haluaisit voittaa omaksesi. Linkitä haluamasi kynttilä kommenttilaatikkooni ja lisää viestiin toimiva sähköpostiosoitteesi. Jos et halua jättää sähköpostiasi näkyviin, laita minulle linkki haluamaasi L-Jar -kynttilään sähköpostilla osoitteeseen hakusanarakkaus@gmail.com ja laita viestin otsikoksi Yankee Candle-arvonta. Kaikki L-Jar -kynttilät löydät täältä. Palkinnon arvo 33,90 euroa. Arvonta päättyy pe 10.10 klo 23.59. Voittajalle ilmoitetaan asiasta sähköpostitse.
Lisäksi Sisustuskauppa.com halusi tarjota lukijoilleni alekoodin. Syöttämällä kassalla koodin KEYTOLOVE saatte 20% alennuksen kaikista normaalihintaisista Yankee Candle -tuotteista. Koodi voimassa 31.10.2014 asti.
Tuoksuvaa ja lämmintä syksyä kaikille!
Kynttilä saatu blogin kautta, jutun linkkien klikkaamisesta en saa rahallista korvausta, enkä hyödy rahallisesti tarjouskoodin käytöstä.
