Ikimuistoisimmat blogihetket
Hyvä puoli on se, että olen taltioinut näitä ikimuistoisimpia blogihetkiäni osin tänne blogiin, joten osasta voitte halutessanne klikata lukemaan alkuperäisen postauksen hetkestä.
Vuosi 2014 alkoi visiitillä Kauneuslinnassa. Muistan tuon päivän kuin eilisen. Se oli ensimmäinen minulle henkilökohtaisesti järjestetty tilaisuus päästä tutustumaan paikkaan. Tuona päivänä tunsin olevani kuin kuninkaallinen, niin hyvin minua kohdeltiin. Itseasiassa silloin kirjoittamani juttu ei edes tee oikeutta tuolle päivälle millaisena sen muistan. Kauneuslinnassa kului useampi tunti ja siellä vallinnut lämminhenkisyys ja rauhallisuus hurmasi minut täysin. Kuvitelkaa, että tuo kauneusalan yritys on ollut olemassa vuodesta 1946 lähtien. Artdeco on varmasti tunnetuin firman maahantuomista merkeistä.
TUOKSUT
Tuoksuihin liittyy ehdottomasti eniten muistoja, ne ovat samalla lämpöisiä, mutta samalla muistelu tuo suuhun kitkerän maun siitä, millaiseksi asiat ovat tuoksujen osalta menneet. Tuoksut ovat olleet juttuni lapsuudestani asti. Muistan, kun kesällä 2013 sain päähäni, että jospa ottaisin erääseen maahantuojaan yhteyttä, jos heitä kiinnostaisi antaa tuotenäytteitä tuoksuarvosteluja varten blogiini. Tuohon aikaan, kukaan ei blogimaailmassa juurikaan tuoksuista kirjoitellut, paitsi tuoksufanaatikoille oli tuolloin omat palstansa. Maahantuojat eivät vuonna 2013 olleet edes suurimmaksi osaksi ajatelleet tällaisen markkinoinnin olevan mahdollista. Sain viestiini nopeasti isolta maahantuojalta vastauksen, että hei, aivan mahtava idea ja laitetaan tulemaan sinulle tuoksuja. Lähetetyistä näytteistä kirjoittelin pitkin syksyä blogiini. Kertoo hyvin, kuinka innoissaan maahantuonnissa tuolloin oltiin tästä uudesta markkinointikanavasta. Kaikki blogiani lukeneet tietävät mihin tämä on viimeisen kolmen vuoden aikana mennyt. Ulkomailta isot omistajafirmat päättävät nykyään suurimmaksi osaksi keille tuoksunäytteitä lähetetään. Totuus on, että aika harvalla suomalaisella vaikuttajalla on niin paljon seuraajia, että täyttävät heidän kriteerinsä. Jostain syystä tätä seuraajamäärää ei suhteuteta Suomen oloihin. Seuraajatkaan eivät yksin riitä, sillä tuoksuja ei haluta markkinoida tietämyksellä vaan mielikuvilla. Tärkeää on, että sinun pitää näyttää tietynlaiselta ja edustaa tietynlaista elämäntyyliä tai olla julkkis, että vastaat heidän haluamaansa yhteistyökumppania. Voitte kuvitella, että en persoonana vastaa lainkaan tuohon kysyntään. Olen liian vanha, enkä ole julkkis. Oma tapani kertoa tuoksuista ovat kokemus ja tietämys asiasta, jonka kautta lukijani voivat tehdä omat johtopäätöksensä kiinnostaako tuoksu heitä vai ei. Tuoksun markkinointi elämäntyylilläni tai kasvoillani, eivät ole olleet täällä koskaan pääosassa. Nykyään en saa tämän vuoksi tuoksunäytteitä kuin yhdeltä maahantuojalta (kiitos L'Oreal) ja sitten on tietenkin ne itse ostetut, joista kirjoitan. Harmittaa edelleen, etten voi kirjoittaa teille esim. uutuuksista yhtä laajasti kuin ennen helpottaakseni ostopäätöstä, mutta tämä on nyt tätä päivää ja siihen on tyydyttävä. Oli kuitenkin todella hienoa olla pioneeri Suomessa tämänkaltaisen tuoksumarkkinoinnin tiimoilta.
Tuoksujutuista kolme tapahtumaa on jäänyt erityisesti mieleen.
Vuonna 2014 minua pyydettiin tekemään yhteistyötä Michael Korsin kanssa, kun Korsin tuotteet tulivat Suomeen. Yhteistyö jatkui vielä seuraavanakin vuonna. Tänä päivänä Korsin tuoksuja ei taida enää saada ollenkaan Suomesta kivijalkakaupoista.
Marc Jacobs Daisy Kiss -kampanja oli ensimmäinen yhteistyö, josta sain palkkion. Käväisin tuolloin myös maahantuojan kutsumana Helsingin Stockmanilla Daisy Eau So Fresh -tapahtumassa valitsemassa asiakkaille tuoksuja.
NORDIC COSMETICSIN (nyk. Sirowa) LANSEERAUSTILAISUUDET
Nykyään Suomen suurimman tuoksujen maahantuojan kevään ja syksyn lanseeraustilaisuudet olivat tällaiselle tuoksuista kiinnostuneelle informaatisin tilaisuus, mihin voi osallistua. Pidin huolen, että kalenteri oli noina päivinä tyhjä. Tilaisuuksissa pääsi tutustumaan etukäteen ilmestyviin uutuustuoksuihin, meikkeihin ja ihonhoitotuotteisiin, joiden maahantuojana firma toimi. Tuoksuja oli ihana tuoksutella rauhassa ja keskustella tuoksuista muiden tilaisuudessa olleiden kanssa. Päivien jälkeen olin aina todella hyvin kartalla uutuuksista ja omat suosikit olivat tietenkin nopeasti selvillä.
Keväällä 2016 sain kutsun Sokokselle tutustumaan Guerlainin Spring Glow -kokoelmaan. Pääsin tuolloin Guerlainin kansainvälisen meikkitaitelijan José Luis Yuven meikattavaksi. Voin sanoa, ettei minulla ole ollut koskaan niin dramaattista meikkilookia kuin tuona päivänä. Olin todella CHIC. :D Vieläkin katsellessa tuota meikkilookia, tykkään siitä ihan hirmuisesti, vaikka se ei ole lainkaan sellainen, missä kuljen päivittäin. Huulipunakin on sen värinen, jota en koskaan valitsisi itselleni, mutta jollakin tavalla se vaan sopii tuossa tyylissä. Alarajaukset ovat todella more is more, en tee niitä koskaan itselleni. Tämä opetti, että joskus voi hullutella ja on hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
BRÄNDILÄHETTILÄS
Bloggaajalle/vaikuttajalle/sisällöntuottajalle ehkäpä se korkein saavutus on päästä brändilähettilääksi. Tällaiset pitkään jatkuvat ennalta sovitut yhdessä suunnitellut yhteistyöt ovat molempien osapuolten kannalta järkeviä ja myös seuraajissa luottamusta herättäviä. Olin tuohon aikaan tehnyt blogia jo joitakin vuosia osa-aikatyönä, tämä oli tavallaan luonnollinen jatkumo. En voisi koskaan alkaa brändilähettilääksi merkille, josta itselläni ei olisi aiempaa kokemusta. Se ei olisi uskottavaa teille lukijoille ja pettäisin siinä myös itseni. Yhteistyöt tulivat luonnollisesti, sillä olin käyttänyt näiden brändien tuotteita useita vuosia ja kirjoitellut niistä myös blogissani. Olen edelleen erittäin otettu, että sain toimia kahden suosikkibrändini lähettiläänä. Jane Iredalen brändilähettiläs olin heinäkuusta 2020 lokakuuhun 2021. Yhteistyö päättyi, kun silloinen maahantuoja myi yrityksensä. Sensai käyttää mainontaansa yleensä paljon isompia nimiä, joten oli melkoinen kunnia, että joskus tietämyksellä ja sitoutumisella brändiin mennään pelkkien lukujen edelle. Sensain brändilähettiläänä toimin tammikuusta 2020 joulukuuhun 2021.
Kuka vielä muistaa Purkkimafian? Purkkimafia oli Suomen ensimmäinen blogiportaali, jossa oli mukana ainoastaan kauneusaiheisia blogeja peräti 30 kappaletta. Olin mukana portaalissa alusta asti. Lopulta Purkkimafiasta ei tullut niin mahtava juttu kuin alunperin ajateltiin. Jostain syystä näin "niche" ympäristö ei kuitenkaan kiinnostanut esim. mainostajia tarpeeksi. Tällä alalla mikään ei pyöri ilman rahaa. Lopulta tajusin jo parissa kuukaudessa, ettei Purkkimafia sittenkään ollut "mun juttu". Myöhemmin Purkkimafia kuopattiin lopullisesti. Silti todella hienoa, että tällaista yritettiin. En tiedä olisiko toiminut muualla, mutta ei Suomessa.
KOMMENTIT
Kun joskus on tuntunut pahalta, teidän kannustavat tai muuten vain ilahduttavat kommentit ovat saattaneet pelastaa päivän. Arvostan jokaista kommenttia suuresti ja pidän huolen, että myös vastaan jokaiseen edes jotakin. Se on vähintä mitä voin tehdä kunnioittaakseni teitä, jotka edelleen jaksatte kommentoida. Olen todella onnellisessa asemassa, sillä kaikkien näiden vuosien aikana olen saanut vain muutaman ikävän sävyisen kommentin ja viimeisestä sellaisesta on aikaa jo vuosia. Ikäviä kommentteja tuli eniten siinä vaiheessa, kun aloin aikoinaan saamaan pr-näytteitä blogijuttuja varten. Nykyään pr-näytteisiin on totuttu, mutta tuolloin se oli uutta ja varmasti lukijoistakin hämmentävää. Asiaan on vaikuttanut varmasti myös se, että minäkin olen löytänyt tasapainon asiaan. Tämä on ollut kuitenkin todella pientä verrattuna siihen, että monella tuntemallani bloggaajalla on aktiivisia kiusaajia/häiriköitä, jotka kokevat oikeudekseen jättää jokaiseen heidän postaukseensa jonkin loukkaavan tai alentavan kommentin. Kyse on tällöin jo vainoamisesta. Toiset ovat tehneet näistä jopa poliisille tutkintapyyntöjä. Nämä ovat somen valitettavia negatiivisia lieveilmiöitä.
Jos olet bloggaaja, mitkä ovat sinun ikimuistoisimpia hetkiä? Jos taas olet lukija, mitä sinä muistat blogistani parhaiten näiden vuosien varrelta?
Ristiriitaista
Olen aiemminkin sivunnut ristiriita-asiaa. Tässä maailman tilanteessa, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu – ensiksi oli korona, josta oikeastaan kaikki lähti syöksykierteeseen. Tehtiin vähän ylilyöntejäkin tuntemattoman edessä. Kun tilanne alkoi edes vähän normalisoitumaan, tuli sota, jota sitten seurasi inflaatio ja muut huolet.
Samaan aikaan tuntuu hirveän ristiriitaiselta kirjoittaa blogia, jossa pääaiheena on kosmetiikka, vaikka toki tämä on paljon muutakin. Tein jo pari vuotta sitten päätöksen, että koitan alkaa tekemään juttuja ilman, että kaikki pyörisi saatujen tuotteiden ympärillä, sillä halusin vähentää täällä kotona omaa kosmetiikkakuormaani. Tietenkin on aina yhteistöitä, joissa niitä purkkejakin tarvitaan tai jos olen sattunut testaamaan jotain uutta, mutta moni ihonhoitopostauksistani ei pyöri enää purkkien ympärillä. Toki lisään postauksiin usein mainoslinkkejä, koska onhan tämä toinen työni, mutta ajattelen sen niin, että niiden kautta jokainen voi ostaa tai olla ostamatta, joten tuskinpa ne ketään haittaavat. Rahaa en niiden klikkaamisesta saa, ainoastaan ostoihin päättyvistä tapahtumista.
Kosmetiikkakuormani vähentäminen on sujunut hyvin. Ajattelin, että voisin joskus jopa avata, minkä verran esimerkiksi meikkejä minulla on, sillä niissä on tapahtunut paljon edistystä. Omistan enää viisi luomiväripalettia, mutta niissäkin taitaa olla melkein puolet liikaa. Kaikki meikkini mahtuisivat hyvin yhteen postaukseen. Kiinnostaisiko teitä nähdä kaikki meikkini?
Ihonhoidon saralla on tapahtunut ehkä vieläkin isompi muutos. Ennen kaappini tursusi avaamattomia pulloja ja purnukoita, joita oli saatuna. Ei enää. Minulla on varakappaleita jemmassa muutamista tuotteista, joita käytän jatkuvasti. Lisäksi muutamia tuotteita valmiiksi suunniteltuihin postauksiin, mutta sellaisia ylimääräisiä vain jostain saatuja ei ole enää ollenkaan. Otan vastaan vain tuotteita, joilla on oikeasti täällä käyttöä tai ne kiinnostavat minua. Se määrä on huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Millaisia tunteita sinussa herättää nykytilanne yhdistettynä kaupallisuuteen, joka pyörii ympärillämme yhä vain isommalla rattaalla?
Kuvat: Pexels
Kun kaikki muuttuu
Kun aloitin bloggaamisen yli kymmenen vuotta sitten, kaikki oli todella erilaista. Alalla vallitsi tietynlainen uutuudenviehätys ja monet firmat eivät tuohon aikaan olleet edes tajunneet somen voimaa markkinoinnissa. Kosmetiikkapainotteisia blogeja oli muutamia todella aktiivisia. Vuosien saatossa kaikesta on tullut ammattimaisempaa, mutta myös yrittäjien määrä on kasvanut. Ammattimaisuus ei todellakaan ole huono juttu, jos vain siinä samassa pystyy säilyttämään aitoutensa. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki on siirtynyt yhä vahvemmin Instagramiin. Nopea alusta on se, mitä lähes kaikki haluavat. Kun elämä saattaa olla muutenkin hetkistä, on mielestäni ihana rentoutua jonkin rauhallisemman tahdissa, kuten lukemalla blogeja, joihin keskittyminen vaatii ihan eri tavalla aikaa. Iines Aaltonen kirjoitti blogikirjoituksessaan hyvin omat ajatukseni nopeista alustustoista.
"Olen kaivannut jälleen 'hitaamman' somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti."
Minulla on juuri tuollainen olo nykyään Instagramissa, jonka vuoksi vietän siellä yhä vähemmän aikaa. En saa siitä mitään irti. Rakastin alustaa vielä silloin, kun feedillä katseltiin kuvia. Se edusti minulle vielä sitä hitaampaa somea. Nyt mukaan on lisätty nopeat reelsit, ihan kuin storiesit eivät olisi riittäneet.
Varsinkin Instagram on tuonut alalle mukaan jos minkälaista yrittäjää, joita monet firmat eivät vieläkään tietämättömyyttään osaa kyseenalaistaa, vaikka asiaa on kyllä yritetty viedä eteenpäin bloggaajien osalta. Saavatko he oikeasti yhteistöistä sitä mitä he alun perin ajattelivat? Aluksi monet ostivat seuraajia saadaakseen tuolloin maagiset 10 000 seuraajaa täyteen, jolla määrällä sai sitten tehtyä suoria swipe up -linkkejä, joita monet yhteistyökumppanit toivoivat, ehtona että lähtivät yhteistyöhön. Ostamalla seuraajia monet saivat näyttämään itsensä suosituimmalta mitä oikeasti olivatkaan. Sen jälkeen alettiin ostamaan vielä tykkäyksiäkin, kun seurajien määrä ja tykkäykset eivät kohdanneet ja alettiin epäilemään vilunkipeliä. Tämä oli se ensimmäinen vaihe, jolloin itselläni alkoi mennä maku kyseiseen alustaan.
Enää seuraajamäärällä ei ole onneksi väliä, koska kaikki pääsevät tekemään suoria linkkejä, mutta toki määrällä on edelleen merkitystä monelle firmalle. Monet eivät vain ymmärrä, että vaikka sinulla olisi 30 000 seuraajaa, jos niistä alle 2%:a on sitoutuneita, se ei anna paljoakaan takaisin. Varsinkin, jos kohderyhmä markkinoinnin aiheelle ei ole oikea. Tiedän yhdenkin tilin, mikä pyörii suurimmaksi osaksi sen ympärillä, että vaikuttaja arpoo jatkuvasti tavaraa tilillään, pitääkseen seuraajamäärän korkealla. En viitsi edes aloittaa siitä, miten monet alalla pitkään olleet isot vaikuttajat tai julkkikset eivät edelleenkään merkkaa saatuja tuotteitaan niin kuin ne ohjeistuksen mukaan pitäisi – AINA ENSIMMÄISEKSI. Asia piilotetaan viimeiseksi perään, jota kukaan ei instafeediä selatessa näe, että tuote on saatu. Firmat eivät ole näistä oikein kartalla, joten yhteistöitä satelee väärinkäytöksistä huolimatta. Jos olisin maksajan paikalla, olisin todella tarkka, että yhteistyökumppani noudattaa annettuja ohjeita markkinoinnin osalta. Tämä vaikuttaa firman imagoon.
Niin niistä yhteistöistä... Mikaela Koskela sen hyvin sanoi storieseissaan jokin aika sitten. Kevyesti häntä siteeratakseni – "beige esteettinen fiidi croissant-kuvineen ja Chanelin käsilaukulla". Hymähdin, kun luin Mikaelan sanat. Juuri tuota tunnutaan haluavan. Suomessa eniten mainontaan käytettyjen vaikuttajien piiri on hyvin homogeeninen, kaikki näyttävät visuaalisesti samalta. Osasyy on varmasti tähän se, että sitä yhteistyökumppanit tuntuvat haluavan, joten muottiin on helppo solahtaa. En vain koe tuota muottia lainkaan omakseni.
Miten sinä olet kokenut nykyisen somemaailman?
Kuvat: Pexels