Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaus. Näytä kaikki tekstit

Ikimuistoisimmat blogihetket



Tänään minulle tuli vanha kunnon blogihetki, siis sellainen, että minun oli päästävä kirjoittamaan asia heti samana päivänä tänne. En ole kokenut tällaista aikoihin. Blogin alussa näitä juttuja tuli usein, kun blogi päivittyi päivittäin. Nykyään tekstejä on usein valmisteltu ainakin päivää aiemmin. Kiitos tästä tämän päivän fiiliksestä kuuluu jälleen Lindalle. Menin lukemaan Lipstick Love -blogiin postauksen ikimuistoisimmista hetkistä blogin parissa. En pysty edes kuvailemaan millaisen nostalgisen ryöpyn postaus sai sisälläni aikaiseksi, kun aloin miettimään omia ikimuistoisimpia blogihetkiä. Niitä on mahtunut näihin vuosiin paljon. Samalla iski haikeus. Ymmärrän, että asiat kehittyvät vuosien aikana, se on luonnollista. Aina ne eivät silti kehity parempaan suuntaan kaikissa asioissa. Voin suoraan myöntää, että minulla on hivenen ikävä sitä aikaa, millaista tämä bloggaaminen oli vielä kuutisenkin vuotta sitten. Varsinkin viimeiset kolme vuotta muutos on mennyt suuntaan, josta en oikein henkilökohtaisesti välitä. Asia, joka sai minut pitämään kaikesta huolimatta kiinni omasta tyylistäni, vaikka sitä ei ajateltaisikaan nykyään kovinkaan myyvänä tapana. 

Hyvä puoli on se, että olen taltioinut näitä ikimuistoisimpia blogihetkiäni osin tänne blogiin, joten osasta voitte halutessanne klikata lukemaan alkuperäisen postauksen hetkestä.

AILA AIRO

Vuosi 2014 alkoi visiitillä Kauneuslinnassa. Muistan tuon päivän kuin eilisen. Se oli ensimmäinen minulle henkilökohtaisesti järjestetty tilaisuus päästä tutustumaan paikkaan. Tuona päivänä tunsin olevani kuin kuninkaallinen, niin hyvin minua kohdeltiin. Itseasiassa silloin kirjoittamani juttu ei edes tee oikeutta tuolle päivälle millaisena sen muistan. Kauneuslinnassa kului useampi tunti ja siellä vallinnut lämminhenkisyys ja rauhallisuus hurmasi minut täysin. Kuvitelkaa, että tuo kauneusalan yritys on ollut olemassa vuodesta 1946 lähtien. Artdeco on varmasti tunnetuin firman maahantuomista merkeistä.


TUOKSUT

Tuoksuihin liittyy ehdottomasti eniten muistoja, ne ovat samalla lämpöisiä, mutta samalla muistelu tuo suuhun kitkerän maun siitä, millaiseksi asiat ovat tuoksujen osalta menneet. Tuoksut ovat olleet juttuni lapsuudestani asti. Muistan, kun kesällä 2013 sain päähäni, että jospa ottaisin erääseen maahantuojaan yhteyttä, jos heitä kiinnostaisi antaa tuotenäytteitä tuoksuarvosteluja varten blogiini. Tuohon aikaan, kukaan ei blogimaailmassa juurikaan tuoksuista kirjoitellut, paitsi tuoksufanaatikoille oli tuolloin omat palstansa. Maahantuojat eivät vuonna 2013 olleet edes suurimmaksi osaksi ajatelleet tällaisen markkinoinnin olevan mahdollista. Sain viestiini nopeasti isolta maahantuojalta vastauksen, että hei, aivan mahtava idea ja laitetaan tulemaan sinulle tuoksuja. Lähetetyistä näytteistä kirjoittelin pitkin syksyä blogiini. Kertoo hyvin, kuinka innoissaan maahantuonnissa tuolloin oltiin tästä uudesta markkinointikanavasta. Kaikki blogiani lukeneet tietävät mihin tämä on viimeisen kolmen vuoden aikana mennyt. Ulkomailta isot omistajafirmat päättävät nykyään suurimmaksi osaksi keille tuoksunäytteitä lähetetään. Totuus on, että aika harvalla suomalaisella vaikuttajalla on niin paljon seuraajia, että täyttävät heidän kriteerinsä. Jostain syystä tätä seuraajamäärää ei suhteuteta Suomen oloihin. Seuraajatkaan eivät yksin riitä, sillä tuoksuja ei haluta markkinoida tietämyksellä vaan mielikuvilla. Tärkeää on, että sinun pitää näyttää tietynlaiselta ja edustaa tietynlaista elämäntyyliä tai olla julkkis, että vastaat heidän haluamaansa yhteistyökumppania. Voitte kuvitella, että en persoonana vastaa lainkaan tuohon kysyntään. Olen liian vanha, enkä ole julkkis. Oma tapani kertoa tuoksuista ovat kokemus ja tietämys asiasta, jonka kautta lukijani voivat tehdä omat johtopäätöksensä kiinnostaako tuoksu heitä vai ei. Tuoksun markkinointi elämäntyylilläni tai kasvoillani, eivät ole olleet täällä koskaan pääosassa. Nykyään en saa tämän vuoksi tuoksunäytteitä kuin yhdeltä maahantuojalta (kiitos L'Oreal) ja sitten on tietenkin ne itse ostetut, joista kirjoitan. Harmittaa edelleen, etten voi kirjoittaa teille esim. uutuuksista yhtä laajasti kuin ennen helpottaakseni ostopäätöstä, mutta tämä on nyt tätä päivää ja siihen on tyydyttävä. Oli kuitenkin todella hienoa olla pioneeri Suomessa tämänkaltaisen tuoksumarkkinoinnin tiimoilta.

Tuoksujutuista kolme tapahtumaa on jäänyt erityisesti mieleen. 

MICHAEL KORS

Vuonna 2014 minua pyydettiin tekemään yhteistyötä Michael Korsin kanssa, kun Korsin tuotteet tulivat Suomeen. Yhteistyö jatkui vielä seuraavanakin vuonna. Tänä päivänä Korsin tuoksuja ei taida enää saada ollenkaan Suomesta kivijalkakaupoista.

MARC JACOBS

Marc Jacobs Daisy Kiss -kampanja oli ensimmäinen yhteistyö, josta sain palkkion. Käväisin tuolloin myös maahantuojan kutsumana Helsingin Stockmanilla Daisy Eau So Fresh -tapahtumassa valitsemassa asiakkaille tuoksuja.

NORDIC COSMETICSIN (nyk. Sirowa) LANSEERAUSTILAISUUDET

Nykyään Suomen suurimman tuoksujen maahantuojan kevään ja syksyn lanseeraustilaisuudet olivat tällaiselle tuoksuista kiinnostuneelle informaatisin tilaisuus, mihin voi osallistua. Pidin huolen, että kalenteri oli noina päivinä tyhjä. Tilaisuuksissa pääsi tutustumaan etukäteen ilmestyviin uutuustuoksuihin, meikkeihin ja ihonhoitotuotteisiin, joiden maahantuojana firma toimi. Tuoksuja oli ihana tuoksutella rauhassa ja keskustella tuoksuista muiden tilaisuudessa olleiden kanssa. Päivien jälkeen olin aina todella hyvin kartalla uutuuksista ja omat suosikit olivat tietenkin nopeasti selvillä. 

GUERLAIN

Keväällä 2016 sain kutsun Sokokselle tutustumaan Guerlainin Spring Glow -kokoelmaan. Pääsin tuolloin Guerlainin kansainvälisen meikkitaitelijan José Luis Yuven meikattavaksi. Voin sanoa, ettei minulla ole ollut koskaan niin dramaattista meikkilookia kuin tuona päivänä. Olin todella CHIC. :D Vieläkin katsellessa tuota meikkilookia, tykkään siitä ihan hirmuisesti, vaikka se ei ole lainkaan sellainen, missä kuljen päivittäin. Huulipunakin on sen värinen, jota en koskaan valitsisi itselleni, mutta jollakin tavalla se vaan sopii tuossa tyylissä. Alarajaukset ovat todella more is more, en tee niitä koskaan itselleni. Tämä opetti, että joskus voi hullutella ja on hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

BRÄNDILÄHETTILÄS

Bloggaajalle/vaikuttajalle/sisällöntuottajalle ehkäpä se korkein saavutus on päästä brändilähettilääksi. Tällaiset pitkään jatkuvat ennalta sovitut yhdessä suunnitellut yhteistyöt ovat molempien osapuolten kannalta järkeviä ja myös seuraajissa luottamusta herättäviä. Olin tuohon aikaan tehnyt blogia jo joitakin vuosia osa-aikatyönä, tämä oli tavallaan luonnollinen jatkumo. En voisi koskaan alkaa brändilähettilääksi merkille, josta itselläni ei olisi aiempaa kokemusta. Se ei olisi uskottavaa teille lukijoille ja pettäisin siinä myös itseni. Yhteistyöt tulivat luonnollisesti, sillä olin käyttänyt näiden brändien tuotteita useita vuosia ja kirjoitellut niistä myös blogissani. Olen edelleen erittäin otettu, että sain toimia kahden suosikkibrändini lähettiläänä. Jane Iredalen brändilähettiläs olin heinäkuusta 2020 lokakuuhun 2021. Yhteistyö päättyi, kun silloinen maahantuoja myi yrityksensä. Sensai käyttää mainontaansa yleensä paljon isompia nimiä, joten oli melkoinen kunnia, että joskus tietämyksellä ja sitoutumisella brändiin mennään pelkkien lukujen edelle. Sensain brändilähettiläänä toimin tammikuusta 2020 joulukuuhun 2021.

PURKKIMAFIA

Kuka vielä muistaa Purkkimafian? Purkkimafia oli Suomen ensimmäinen blogiportaali, jossa oli mukana ainoastaan kauneusaiheisia blogeja peräti 30 kappaletta. Olin mukana portaalissa alusta asti. Lopulta Purkkimafiasta ei tullut niin mahtava juttu kuin alunperin ajateltiin. Jostain syystä näin "niche" ympäristö ei kuitenkaan kiinnostanut esim. mainostajia tarpeeksi. Tällä alalla mikään ei pyöri ilman rahaa. Lopulta tajusin jo parissa kuukaudessa, ettei Purkkimafia sittenkään ollut "mun juttu". Myöhemmin Purkkimafia kuopattiin lopullisesti. Silti todella hienoa, että tällaista yritettiin. En tiedä olisiko toiminut muualla, mutta ei Suomessa.

KOMMENTIT

Kun joskus on tuntunut pahalta, teidän kannustavat tai muuten vain ilahduttavat kommentit ovat saattaneet pelastaa päivän. Arvostan jokaista kommenttia suuresti ja pidän huolen, että myös vastaan jokaiseen edes jotakin. Se on vähintä mitä voin tehdä kunnioittaakseni teitä, jotka edelleen jaksatte kommentoida. Olen todella onnellisessa asemassa, sillä kaikkien näiden vuosien aikana olen saanut vain muutaman ikävän sävyisen kommentin ja viimeisestä sellaisesta on aikaa jo vuosia. Ikäviä kommentteja tuli eniten siinä vaiheessa, kun aloin aikoinaan saamaan pr-näytteitä blogijuttuja varten. Nykyään pr-näytteisiin on totuttu, mutta tuolloin se oli uutta ja varmasti lukijoistakin hämmentävää. Asiaan on vaikuttanut varmasti myös se, että minäkin olen löytänyt tasapainon asiaan. Tämä on ollut kuitenkin todella pientä verrattuna siihen, että monella tuntemallani bloggaajalla on aktiivisia kiusaajia/häiriköitä, jotka kokevat oikeudekseen jättää jokaiseen heidän postaukseensa jonkin loukkaavan tai alentavan kommentin. Kyse on tällöin jo vainoamisesta. Toiset ovat tehneet näistä jopa poliisille tutkintapyyntöjä. Nämä ovat somen valitettavia negatiivisia lieveilmiöitä.


Jos olet bloggaaja, mitkä ovat sinun ikimuistoisimpia hetkiä? Jos taas olet lukija, mitä sinä muistat blogistani parhaiten näiden vuosien varrelta?

Ristiriitaista

Olen aiemminkin sivunnut ristiriita-asiaa. Tässä maailman tilanteessa, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu – ensiksi oli korona, josta oikeastaan kaikki lähti syöksykierteeseen. Tehtiin vähän ylilyöntejäkin tuntemattoman edessä. Kun tilanne alkoi edes vähän normalisoitumaan, tuli sota, jota sitten seurasi inflaatio ja muut huolet. 

Samaan aikaan tuntuu hirveän ristiriitaiselta kirjoittaa blogia, jossa pääaiheena on kosmetiikka, vaikka toki tämä on paljon muutakin. Tein jo pari vuotta sitten päätöksen, että koitan alkaa tekemään juttuja ilman, että kaikki pyörisi saatujen tuotteiden ympärillä, sillä halusin vähentää täällä kotona omaa kosmetiikkakuormaani. Tietenkin on aina yhteistöitä, joissa niitä purkkejakin tarvitaan tai jos olen sattunut testaamaan jotain uutta, mutta moni ihonhoitopostauksistani ei pyöri enää purkkien ympärillä. Toki lisään postauksiin usein mainoslinkkejä, koska onhan tämä toinen työni, mutta ajattelen sen niin, että niiden kautta jokainen voi ostaa tai olla ostamatta, joten tuskinpa ne ketään haittaavat. Rahaa en niiden klikkaamisesta saa, ainoastaan ostoihin päättyvistä tapahtumista.

Kosmetiikkakuormani vähentäminen on sujunut hyvin. Ajattelin, että voisin joskus jopa avata, minkä verran esimerkiksi meikkejä minulla on, sillä niissä on tapahtunut paljon edistystä. Omistan enää viisi luomiväripalettia, mutta niissäkin taitaa olla melkein puolet liikaa. Kaikki meikkini mahtuisivat hyvin yhteen postaukseen. Kiinnostaisiko teitä nähdä kaikki meikkini?

Ihonhoidon saralla on tapahtunut ehkä vieläkin isompi muutos. Ennen kaappini tursusi avaamattomia pulloja ja purnukoita, joita oli saatuna. Ei enää. Minulla on varakappaleita jemmassa muutamista tuotteista, joita käytän jatkuvasti. Lisäksi muutamia tuotteita valmiiksi suunniteltuihin postauksiin, mutta sellaisia ylimääräisiä vain jostain saatuja ei ole enää ollenkaan. Otan vastaan vain tuotteita, joilla on oikeasti täällä käyttöä tai ne kiinnostavat minua. Se määrä on huomattavasti vähemmän kuin ennen.


Ristiriitaisen asiasta tekee myös se, etten tykkää seurata Instagramia nykyään juuri lainkaan sen kaupallisuuden vuoksi. Melkein joka tili koittaa kaikessa kaupata jotain, lähes kaikki tuotteet on saatuja. En ole kateellinen, koska tiedän, miten tämä meidän ala toimii. Olenhan siinä itsekin mukana. Minua vain on henkilökohtaisesti alkanut ahdistamaan sen kaupallisuus paljon. Sen sijaan blogeja tykkään lukea, en osaa selittää, mutta täällä homma on nykyään hyvin erilaista, kun meitä kirjoittajia on vähemmän. Jotenkin sydän pakahtuu kaikkia kohtaan, jotka jaksavat vielä kirjoittaa. Kyllä meilläkin on saatuja tuotteita ja kaupallisuutta, mutta se mittakaava on niin eri. Sisältö on myös erilaista hyvällä tavalla. 

Samaan aikaan kun olen vähentänyt ostamista ja kaupallisuutta, tämä on kuitenkin toinen työni, ollut jo useamman vuoden. Suurin unelmani tällä hetkellä olisi se, että pystyisin elämään sellaista elämää, joka olisi mahdollisimman vähän riippuvainen tästä yhteiskunnasta. Siihen tosin tarvitaan tietenkin rahaa, mikään ei tule täällä ilmaiseksi. Olisi niin hienoa omistaa jokin pieni maapläntti, jossa voisi viljellä mahdollisimman paljon omat syömisensä. Olisi pienen pieni mökki metsän keskellä, mutta ei kuitenkaan liian kaukana palveluista (pyörämatka). Keskellä tupaa olisi leivinuuni ja katolla aurinkopaneeleita, jotka auttaisivat sähköntuottamisessa niin paljon, että voisi olla lähes omavarainen. Pihassa oma kaivo. Mitä vähemmän olisi kiinni tämän yhteiskunnan nykymetkuissa sen parempi. Tämä on tietenkin vain ISO unelma. 

Unelmaelämäni on tällä hetkellä todella kaukana tästä somemaailmasta ja kaupallisuudesta, jossa ihmisellä pitää olla kaikkea uutta, mielellään suurempaa ja parempaa tai ainakin sellaista mielikuvaa meille luodaan. Tosin luulen, että tämä ajatusmaailma alkaa olla hyvin pian mennyttä ja moni muukin haaveilee edellämainitun kaltaisesta yksinkertaisemmasta elämästä, jossa se merkkilaukku tai uusi mekko eivät ole elämää paremmaksi tekeviä asioita. Kaikkihan tietävät, että minultakin merkkilaukkuja löytyy, joten tämä ei ole mikään herja omistajia kohtaan vaan kertoo vain omista ajatuksistani tällä hetkellä. 

Viimeiset kaksi vuotta ovat vieneet minua eri suuntaan elämästä, jota ennen ajattelin hyväksi ja tyydyttäväksi. Kosmetiikan lisäksi olen vähentänyt myös vaatteitani. En osta enää mitään uutta, jos en oikeasti tarvitse. Olen keräillyt pitkään Muumimukeja. Uusia tuutataan nykyisin sellaisella vauhdilla ulos, että pitää olla jo jonkin verran rahaa lompakossa, että kaikki pystyisi keräämään. Tämäkin alkoi ahdistamaan. Haluanko todella käyttää rahaa tuollaiseen? Joten päätin, että lopetan haaveeni omistaa kaikki mukit. Luultavasti ainakin vielä ostan uusia, mutta uusien hankinnat rajoittuvat talvi- ja kesämukeihin, josta kaikki aikoinaan lähti ja jotka ovat aina olleet itselleni niitä rakkaimpia. Voi olla, että luovutan niidenkin suhteen. Asia vaatii vielä pureskelua. Lopetin myös yhden pitkään seuraamani Youtube-kanavan katsomisen, koska koin sen itselleni liian ristiriitaisena. Ympäristöasioissa monesti kerrotaan, että pienikin teko on hyväksi, totta, mutta koin siitä huolimatta ristiriitaa, kun kosmetiikkapurkkeja esitellessä hän puhuu paljon mikromuoveista, joka on se hänen pikkujuttunsa. Samaan aikaan kuitenkin lennetään useita pitkiäkin lentomatkoja vuodessa, omistetaan useita autoja ja näiden lisäksi ostetaan jatkuvasti uusia vaatteita, kun sesonki vaihtuu. En vain enää pystynyt katsomaan tai olisin, jos olisi jättänyt ne mikromuovijutut. Minulle se oli vain liian ristiriitaista, vieläkin ristiriitaisempaa kuin tämä oma elämä tällä hetkellä. :D Olenkin aina sanonut, että jos jokin alkaa ahdistamaan, lopettakaa vain seuraaminen. Se on parempi kuin alkaa moralisoimaan toista kommenttikentässä.

Silti samaan aikaan koen edelleen suurta intohimoa niinkin pinnallisiin asioihin kuin ihonhoitoon ja tuoksuihin. Rakastan kirjoittaa aiheista ja antaa vinkkejä, jos ketään enää kiinnostaa. Yksi ulkomaanmatka vuodessa antaa minulle rentoutumisen tunteen, jota en saa kotona. Puolustelen itselleni lentämistä sillä, että meillä ei ole autoa, eikä edes ajokortteja. Kaikki matkat tapahtuvat kävellen, pyörällä tai sitten julkisella liikenteellä. Asutaan pienissä neliöissä kerrostalossa kahdestaan. Näiden asioiden vuoksi tappelen moraalini kanssa. Tämän vuoksi usein sanonkin teille, että ostakaa vain jos on tarve, vaikka minä mainostaisin täällä mitä. Kuulostan juuri sellaiselta kauppiaalta, jonka kanssa kukaan ei varmasti enää halua olla yhteistyössä. :D

On ristiriitaista haaveilla yksinkertaisemmasta, mutta silti samalla tuntea intohimoa turhuuteen. Lipstick Love -blogin Linda on myös käsitellyt blogissaan omaa kosmetiikka-ahdistustaan ja voin hyvin samaistua hänen tunteisiinsa, koska samoista fiiliksistä itsellä kaikki lähti vähenemään ja muuttumaan pari vuotta sitten. Nyt kun kosmetiikkapuoli alkaa olla kunnossa, haaveet yksikertaisuudesta ovat siirtyneet koskemaan muitakin elämän osa-alueita. 



Millaisia tunteita sinussa herättää nykytilanne yhdistettynä kaupallisuuteen, joka pyörii ympärillämme yhä vain isommalla rattaalla?

Kuvat: Pexels

Kun kaikki muuttuu


Postaus, jonka olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Julkaisua on viivästyttänyt monesti se, etten oikein ole tietänyt, miten sen muotoilisin. Ajatuksia on niin paljon. Osaksi se on varmasti ollut myös pelkoa puhua omasta alasta suu puhtaaksi, vaikka olen asiaa kyllä varsinkin viime vuoden aikana monissa postauksissa sivunnut. Fiksut ovat varmasti aavistaneet ja osanneet lukea rivien välistä, mistä kenkä puristaa. Viime aikoina olen alkanut näkemään paljon ulostuloja toisilta vaikuttajilta. Se on saanut minut ajattelemaan, ehkä olisi aika avata omakin suu ja kertoa missä mennään.

Kun aloitin bloggaamisen yli kymmenen vuotta sitten, kaikki oli todella erilaista. Alalla vallitsi tietynlainen uutuudenviehätys ja monet firmat eivät tuohon aikaan olleet edes tajunneet somen voimaa markkinoinnissa. Kosmetiikkapainotteisia blogeja oli muutamia todella aktiivisia. Vuosien saatossa kaikesta on tullut ammattimaisempaa, mutta myös yrittäjien määrä on kasvanut. Ammattimaisuus ei todellakaan ole huono juttu, jos vain siinä samassa pystyy säilyttämään aitoutensa. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki on siirtynyt yhä vahvemmin Instagramiin. Nopea alusta on se, mitä lähes kaikki haluavat. Kun elämä saattaa olla muutenkin hetkistä, on mielestäni ihana rentoutua jonkin rauhallisemman tahdissa, kuten lukemalla blogeja, joihin keskittyminen vaatii ihan eri tavalla aikaa. Iines Aaltonen kirjoitti blogikirjoituksessaan hyvin omat ajatukseni nopeista alustustoista.

"Olen kaivannut jälleen 'hitaamman' somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti."

Minulla on juuri tuollainen olo nykyään Instagramissa, jonka vuoksi vietän siellä yhä vähemmän aikaa. En saa siitä mitään irti. Rakastin alustaa vielä silloin, kun feedillä katseltiin kuvia. Se edusti minulle vielä sitä hitaampaa somea. Nyt mukaan on lisätty nopeat reelsit, ihan kuin storiesit eivät olisi riittäneet. 

Varsinkin Instagram on tuonut alalle mukaan jos minkälaista yrittäjää, joita monet firmat eivät vieläkään tietämättömyyttään osaa kyseenalaistaa, vaikka asiaa on kyllä yritetty viedä eteenpäin bloggaajien osalta. Saavatko he oikeasti yhteistöistä sitä mitä he alun perin ajattelivat? Aluksi monet ostivat seuraajia saadaakseen tuolloin maagiset 10 000 seuraajaa täyteen, jolla määrällä sai sitten tehtyä suoria swipe up -linkkejä, joita monet yhteistyökumppanit toivoivat, ehtona että lähtivät yhteistyöhön. Ostamalla seuraajia monet saivat näyttämään itsensä suosituimmalta mitä oikeasti olivatkaan. Sen jälkeen alettiin ostamaan vielä tykkäyksiäkin, kun seurajien määrä ja tykkäykset eivät kohdanneet ja alettiin epäilemään vilunkipeliä. Tämä oli se ensimmäinen vaihe, jolloin itselläni alkoi mennä maku kyseiseen alustaan. 

Enää seuraajamäärällä ei ole onneksi väliä, koska kaikki pääsevät tekemään suoria linkkejä, mutta toki määrällä on edelleen merkitystä monelle firmalle. Monet eivät vain ymmärrä, että vaikka sinulla olisi 30 000 seuraajaa, jos niistä alle 2%:a on sitoutuneita, se ei anna paljoakaan takaisin. Varsinkin, jos kohderyhmä markkinoinnin aiheelle ei ole oikea. Tiedän yhdenkin tilin, mikä pyörii suurimmaksi osaksi sen ympärillä, että vaikuttaja arpoo jatkuvasti tavaraa tilillään, pitääkseen seuraajamäärän korkealla. En viitsi edes aloittaa siitä, miten monet alalla pitkään olleet isot vaikuttajat tai julkkikset eivät edelleenkään merkkaa saatuja tuotteitaan niin kuin ne ohjeistuksen mukaan pitäisi – AINA ENSIMMÄISEKSI. Asia piilotetaan viimeiseksi perään, jota kukaan ei instafeediä selatessa näe, että tuote on saatu. Firmat eivät ole näistä oikein kartalla, joten yhteistöitä satelee väärinkäytöksistä huolimatta. Jos olisin maksajan paikalla, olisin todella tarkka, että yhteistyökumppani noudattaa annettuja ohjeita markkinoinnin osalta. Tämä vaikuttaa firman imagoon. 

Niin niistä yhteistöistä... Mikaela Koskela sen hyvin sanoi storieseissaan jokin aika sitten. Kevyesti häntä siteeratakseni – "beige esteettinen fiidi croissant-kuvineen ja Chanelin käsilaukulla". Hymähdin, kun luin Mikaelan sanat. Juuri tuota tunnutaan haluavan. Suomessa eniten mainontaan käytettyjen vaikuttajien piiri on hyvin homogeeninen, kaikki näyttävät visuaalisesti samalta. Osasyy on varmasti tähän se, että sitä yhteistyökumppanit tuntuvat haluavan, joten muottiin on helppo solahtaa. En vain koe tuota muottia lainkaan omakseni. 

Kun aloitin bloggaamisen olin reilu kolmekymppinen. Nyt olen kohta neljänkymmenen puolessa välissä ja on ollut ikävä huomata, että omalla alalla myös ikärasismi rehottaa ja voi hyvin. Tiia on omassa blogissaan aiheesta monesti puhunut. Vuosien saatossa muutkin ovat nostaneet asian toisinaan tikun nokkaan. Yleensä on ollut nähtävillä hetkellinen tsemppaaminen, kunnes firmat palaavat nopeasti entisiin uomiinsa. Tässäkin toki saa ikäänsä vähän anteeksi, jos on beigeä, se Chanelin käsilaukku tai olet julkkis. 

Ikääntymisestä on tullut vaiettu salaisuus. En huomannut asiaa ennen kuin täytin neljäkymmentä. Sen jälkeen alkoi vastaan tulla näitä tapauksia, että tajusin olevani toisille liian vanha. Kyllä, vaikka kyse on kosmetiikasta, joka todellakin on kaikenikäisille. Monet firmat joiden kanssa olin tehnyt vuosia yhteistyötä, alkoivat ottamaan "hajurakoa". Kun sitten kyselin perään, että mikä on syynä, etteivät enää kontaktoi minua, sain vastaukseksi lähinnä kiertelyä ja kaartelua. Kunnes ihan suoraan kyselin, että onko syynä ikäni, sain hiljaisen vaivautuneen myönnön vastaukseksi. Usein firmoille speksit tulevat ulkomailta emäfirmoilta ja sitten Suomessa vain toteutetaan markkinointia ulkomailta tulevien ohjeiden mukaan. Sen vuoksi yhteistyöt menevät suurimmaksi osaksi aiemmin mainitsemalleni homogeeniselle porukalle. Joten vaikka mainoksissa näkyy yhä enemmän kosmetiikassa vanhempia ihmisiä, varsinainen markkinointi halutaan järjestää nuorilla. Olen monesti katsellut parikymppisten storieseja, jossa hänelle on pr-toimiston puolesta lähetetty ikääntyvälle iholle tarkoitettuja tuotteita. Koska halutaan luoda meille vanhemmille mielikuvaa, että näytetään taas parikymppiseltä, kun laitetaan sitä nuoren mainostamaa voidetta kasvoille.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut tuoksujen osalta. Kun aloitin kirjoittamaan tuoksuista, lisäkseni ei ollut montakaan muuta, jota asia olisi blogimaailmassa kiinnostanut. Voisi varmaan sanoa, että olin asiassa Suomessa edelläkävijä. Muistan, kun kontaktoin kesällä 2013 erästä isoa firmaa ja siellä oltiin ihan hämmästyneitä, että tällainen mainostaminen on mahdollista. Olivat innoissaan ja lähettivät näytteitä ison laatikollisen. Tuo yhteistyö jatkui aina viime vuosiin saakka.

Moni on varmaan ihmetellyt, että miksi kirjoitan tuoksuista nykyään harvemmin. Tiedän, että monet löysivät tänne blogiin alkujaan juuri tuoksujen vuoksi. Syy on se, että tuoksunäytteitä ei enää oikeastaan saa lainkaan, tai no saat, jos kuuluu käsilaukkuporukkaan, sinulla on kymmeniätuhansia seuraajia Instagramissa tai olet julkkis. En ole tarpeeksi trendikäs ja suosittu, että minulle haluttaisiin niitä lähettää. En ole mitään edellämainituista, olen vain ihminen, joka on rakastanut tuoksuja lapsesta asti. Tämän olen kokenut omalta osaltani ehkä isoimmaksi pettymykseksi, koska tuoksut ovat aina olleet se oma intohimoni. Tuoksujen hinnat ovat nousseet vuosien aikana todella paljon, joten ei ole mitenkään mahdollista, että ostaisin jokaista uutuutta tai edes jokaista mielenkiintoista uutuutta tänne arvosteltavaksi, jotta voisitte sitten kuvauksieni perusteella löytää itsellenne mahdollisesti uuden kivan tuoksun. 

Postauksen tarkoitus ei ole suinkaan mollata millään tavalla kenenkään alalla olevan tekemää työtä vaan pohtia enemmän sitä miksi tähän nykyiseen on menty. Tuoda esiin se, että ei tämä homma ole niin kiiltokuvamaista kuin monet saattavat luulla vaan pinnan alla on paljon muutakin. Paljon epäkohtia joita voisi korjata, jos vain haluttaisiin. Hankalaa se tietenkin on, kun kaikki käskyt tulevat osin ulkomailta ja Suomessa harvemmin niitä sitten uskalletaan lähteä kyseenalaistamaan, että mikä voisi toimia täällä meillä. Kuitenkin koen, että ikärasismiin vaikuttaminen olisi helppoa, jos vain olisi tahtoa.

Tästä päästäänkin siihen, että kaikki edellä mainittu saa aikaan sen, että omaa "asiantuntemusta" tietyistä aiheista ei yksinkertaisesti arvosteta, koska en ulkoisesti näytä tietynlaiselta, ole tietyn ikäinen, koska feedi ei ole tietynlainen, enkä ole julkkis jonka tekemisiä seurataan iltapäivälehdissä. Sanoinkin yksi päivä ystävälleni, että saan toisessa työssäni enemmän tunnustusta hyvin tehdystä työstä kuin tästä somemaailmasta, joka tuntuu nykyisin olevan pelkkää iskujen vastaanottoa, kunnes saan joltakin teistä lukijoista viestin, jolla taas jaksan jatkaa eteenpäin taistelua meidän muottiin sopimattomien bloggaajien ja vaikuttajien puolesta omalla tavallani.


Miten sinä olet kokenut nykyisen somemaailman?

Kuvat: Pexels


Back to Basics – blogihaaste

Kuva: Souliina

Löysin netin syövereistä vanhan kunnon blogihaasteen, johon en muista vastanneeni, vaikka olen näitä paljon vuosien saatossa tehnytkin. 

Olen syntynyt... Mäntässä, jossa asuin ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta elämästäni. Mäntässä on edelleen pikkuisen tehdaskaupungin charmia. Mänttä on myös kaupunki, joka opetti minut rakastamaan taidetta ihan lapsesta asti. Siellä sellutehtaan (R.I.P) hajussa oli hyvä kasvaa aikuiseksi. Toivon, että voin vielä joskus palata juurilleni.

Pienenä olin varma, että minusta tulee... Parturi-kampaaja ja se minusta tulikin vain huomatakseni, ettei se lopulta ollut minun juttuni lainkaan.

Kolme parasta piirrettäni ovat... Ystävällisyys, empaattisuus ja realistisuus.

Minne haluaisin matkustaa... Tällä hetkellä yksi bussimatka töihinkin tuntuu luksukselta ja etuoikeudelta.

Suosikkijuomani ovat... kahvi ja vichy.


Lempiruokani on... kaikki pastaruoat, risotot ja karjalanpaisti.

Viikonloppuisin herkuttelen... Öööö, mitä? Miksi pitäisi herkutella vain viikonloppuna, varsinkin kun olen usein silloin töissä. :D Herkutteluun kuuluu lasi viiniä tai yksi olut, suklaata ja jotain lohturuokaa.

Lempiblogini, joita seuraan säännölliset ovat... Näitä on todella monia, voitte klikata blogin alhaalta oikealta kohtaa näitä seuraan, niin sieltä löytyy iso pino. 

Kirjat joita olen lukemassa juuri nyt... Cilkan tarina, joka ei muuten ole lainkaan niin hyvä Auschwitzin tatuoija. Tulee mieleen, että kirja on tehty ainoastaan siksi, että sillä tahkottaisiin lisää rahaa menestys kirjan jälkeen. En arvosta.

Lempilajini kirjallisuudessa ovat... Elämänkerrat, chick lit ja jännitys.

Suosikkisovellukseni kännykässä on... Twitter ja Instagram taistelevat ykköspaikasta.

Kahvini juon... soijamaidolla tai kahvikermalla.

Viikkorutiineihini kuuluu... Blogin kirjoittaminen, kodin ulkopuolisessa työssä käynti, sekä rikosdokkareiden katsominen. Unohtamatta tietenkään ihonhoitorutiinia. ^_^

Viimeisin elokuva jonka olen nähnyt elokuvateatterissa... Tästä on todella pitkä aika. En edes muista. Tykkään katsella leffat omalta kotisohvalta.

Rentoutuakseni... katselen rikosdokkareita, olen tekemättä mitään, luen ja nukun.

Lemmikkieläimeni... Minulla on ollut elämäni varrella niin koiria, kissoja kuin gerbiileitäkin. Nyt ei kuitenkaan ole ollut enää vuosiin lemmikkejä.

Lempivuodenaikani on... Kesä, mutta talvessakin on oma kauneutensa ja rakastan sitä varsinkin, jos maassa on lunta.

Ruokabravuurini on... Tätä varmaan pitäisi kysyä mieheltäni, mutta saan usein kehuja pasta-annoksistani, jotka eivät kulma häviä yhtään ravintola-annoksille. 

Sarjat joista pidän eniten... Bones, House, Medium, Game of Thrones, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat, voisin katsella kaikki yhä uudestaan ja uudestaan. 


Oikein aurinkoista torstaita kaikille!



Osallistu kyselytutkimukseen ja voita upea luonnonkosmetiikkapaketti


Kuulkaas ihanat lukijat, tällä kertaa minulla olisi teille hieman erilainen pyyntö. Toivoisin, että vastaisitte kyselytutkimukseen, joka on varta vasten tehty teille blogin lukijoille. Sen tuloksia tullaan käyttämään Metropolia AMK:n liiketalouden opinnäytetyöhön. 

Kyselyyn voi osallistua myös niin, ettei tarvitse osallistua arvontaan. Silloin jätätte vain viimeisen kohdan kyselystä eli yhteystiedot täyttämättä ja voitte vastata ainoastaan kyselyyn. Jos kuitenkin haluat osallistua myös arvontaan, voit jättää kyselylomakkeen loppuun nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Kaikkien yhteistietojen jättäneiden kesken arvotaan upea luonnonkosmetiikan tuotepaketti. Yhteystiedot käsitellään erikseen ja hävitetään asianmukaisesti arvonnan jälkeen. 

Kyselytutkimukseen ja arvontaan pääset osallistumaan su 18.11. klo 23.59 asti

TÄSTÄ


Tällä kertaa kyselytutkimukseen vastanneiden ja yhteystietojen jättäneiden kesken arvottava luonnonkosmetiikkapaketti sisältää oikeastaan kaiken mahdollisen kasvojen hemmotteluun.

*)Tuotteet olen saanut blogin kautta, muut ei *) -merkityt itse hankittu.  

- Bybi Babe Balm* monitoimituote, sopii huulivoiteeksi, kuivalle iholle tai jopa ihon puhdistukseen.
- SnowAnna Honey Peeling Mask* ihoa kirkastava kuorintanaamio.
- Novexpert Lip'Up huulia täyteläistävä ja kosteuttava huulikiilto.
- Mádara Micellar Water ihon puhdistus ilman vettä.
- Sóley Soothing Tonic Splash hoitava kasvovesi tasapainottaa ja rauhoittaa ihoa.
- Bybi Detox Dust* aktiivihiiltä ja valkosavea sisältävästä superpuuterista voit räätlöidä oman naamiosi.
- Lavera Hydro Effect Serum kevyt seerumi kaikille ihotyypeille.
- Sóley Fersk White Deep Cleansing Foam* ihohuokosia supistava ja epäpuhtauksia ehkäisevä puhdistuvaahto.*
- Whamisa Organic Seeds Shampoo kuivalle päänahalle.

Kiitos osallistumisesta ja onnea arvontaan teille, jotka jätätte yhteystietonne kyselytutkimukseen. 










Riittämättömyyden tunne


Riittämättömyyden tunne...

Se ei ole vaivannutkaan minua enää vuosikausiin, mutta muutaman viimeisen kuukauden aikana tämä kuluttava tunne on silloin tällöin vallannut mieleni. Tunne ei sinänsä ole ongelma, koska osaan käsitellä sitä, mutta silti se toisinaan tuntuu turhauttavalta. 

Oma riittämättömyyden tunteeni liittyy bloggaamiseen. Viime kuukausien aikana olen huomannut blogimaailmassa entistä suurempana kehityksen, että bloggaajan pitäisi olla jollakin tavalla erikoinen, tehdä jotain todella raflaavaa ollakseen kiinnostava. Enää ei riitä, että kirjoittelet innostuneesti minun päiväni -postauksia vaan sinun pitää olla jollakin tapaa "erikoinen" kerätäksesi lukijoita. 

Osin tämän vuoksi olen alkanut kokemaan itseni hyvinkin tylsänä ihmisenä, kun lukulistallani vilahtelee entistä raflaampia otsikoita. Eikä siinä mitään, tylsä on hyvä, tämä on oikeastaan olotila mitä olen tavoitellut vuosia, mutta blogimaailmassa se ei kanna. Tylsyys ei lukijoita kiinnosta.

Toki minullakin olisi monestakin asiasta paljon sanottavaa varsinkin yhteiskunnallisesti, mutta niiden paikka ei minusta ole täällä vaan Twitter toimii enemmän alustana sille puolelle. Voisin kirjoittaa epäsuosituista mielipiteistäni, mutta ketä oikeasti kiinnostaa esim. se, että pidän kaikenlaisia self help -kirjoja naurettavina, sillä vaikka minusta ne ovat naurettavia, mutta jos niistä jollakin on hyötyä niin mikäs minä olen sanomaan. Tai sitä miten olen naureskellut vuosia KonMarille, että eikö nyt ihmiset kertakaikkiaan älynneet luopua turhasta roinastaan ennen tuota opusta? 


Tylsäksi minut tekee myös se, etten pohdi päivittäin mitään maata mullistavia juttuja, mistä saisin blogiini aihetta. Elämässänikään ei oikein tapahdu mitään: syön, juon, nukun, teen töitä, testailen koko ajan uusia tuotteita taustalla blogia varten, joista lopulta vain hyvin pieni osa päätyy tänne asti.  Suunnittelen uusia blogijuttuja ja kuvaan tulevia varten. Vietän aikaa tietenkin mieheni kanssa. Tylsyyden huipentumasta taitaa kertoa se, että katselemme mieheni kanssa Metsoloita varmaan neljättä kertaa läpi, vaikka molemmat muistavat jo vuorosanatkin ulkoa. Silti se on edelleen parasta yhteistä aikaa. Ai niin ja ehdinhän minä katsella Netflixistä kohutun The Haunting Of Hill Housen, joka oli kyllä ihan hyvä, pari kohtaa säpsäytti kunnolla. Tosin sen jälkeen kun aloin katselemaan paljon tosielämän rikosdokkareita niin nämä keksityt kauhujutut eivät ole enää hätkäyttäneet entisenlaisesti. 

Vaikka itse olen pääsääntöisesti tehnyt blogiani vuosia harrastepohjalta, niin toki aina lukijamäärien noustessa olen itsekin miettinyt, että ehkä tästä kohta kahdeksan vuoden rupeamasta voisi itselleen silloin tällöin nykyistä useammin myös muutaman roposen ansaita. Sitten kun itse olen umpirehellinen ihminen, niin tuntuu pahalta, että myös blogimaailman kaupallisuuden kasvaessa on joukkoon alkanut ilmestymään huijareita. Itsekin olen törmännyt moniin, valitettavasti. Huijareiden eteenpäin porskuttamista edesauttaa se, että edelleen harva firma ymmärtää kysellä bloggaajilta Analytics-lukuja tai katsoa sieltä Instagramista millaisista seuraajista se isolta vaikuttava luku koostuu. Esim. bloggaajien omaan sanaan lukijoiden määrästä ilman Analytics-todisteita luotetaan liikaa, tätäkin moni käyttää hyödykseen. Oi mutsi mutsin Elsa kirjoittikin juuri postauksen näistä Instagram-huijareista, jotka ostavat seuraajansa. Aihe josta ei vaan voi puhua liikaa. Tietenkin sitten tällaiselle rehelliselle ihmiselle tästäkin tulee riittämättömyyden tunne, pyöriä ympyröissä, joissa huomaa, että myös huijaamalla voi saavuttaa itselleen statuksen ja aseman. Rehellisyyttä ei välttämättä palkitakaan. Tästäkin voisin sanoa muutaman esimerkin myös yhteiskunnallisesti, mutta pidän mölyt mahassani. 


Kaiken tämän tylsyyden keskellä nautin edelleen suunnattomasti isoimmasta intohimostani eli kosmetiikasta. En muista koska minulla olisi ollut näin monta postausaihetta valmiina blogini luonnoksissa kuin tällä hetkellä. Tiedän, että monet tykkäävät lukea blogistani juuri niitä muita kuin kosmetiikkaa koskevia aiheita ja lupaan kyllä palata niihin, jos tämä tylsyys jossain vaiheessa loppuu.  Mutta tällä hetkellä ajattelen niin, että tylsyydellä on turhaan tässä maailmassa negatiivinen kaiku, sillä joskus se tylsyys saattaakin olla onnellisen elämän salaisuus. Mitä jos tylsä ihminen onkin onnellinen?

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!



Näin valehtelen netissä ja somessa


Sain Blinger shimmer -blogilta sen verran hyvän haasteen, että heti sen saatuani, tartuin kiinni tietokoneen näppäimistöön. Uskon, että juuri tässä haasteessa ilmi tulevat asiat kiinnostavat varmasti teitä lukijoitakin ruudun toiselle puolella, sellaisiakin, jotka eivät itse blogia kirjoita. Luulen, että monet näistä väittämistä askarruttavat teitäkin. 

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

No en todellakaan, myönnän auliisti, etten mieti tällaisiä asioita ollenkaan, vaikka varmaan pitäisi. Tämä johtuu varmasti siitä, etten tee blogia työkseni. Tapahtumat valitsen ainoastaan sen perusteella, onko niissä esillä oleva brändi itseäni kiinnostava.

Sisustan, teen kauttauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

En tee tätäkään. Jotenkin tulee heti huono bloggaaja olo, koska itsellä on ajatuksissa vahva käsitys, että ehkä näin pitäisi tehdä, jos haluaisi "menestyä". Ainoa mitä teen, on, että meikkaan niin, että meikistä saisi mahdollisia meikkikuvia varten hyviä otoksia. 


En ota itsestäni kuvia enkä Instastories -videoita, joissa minulla ei meikkiä.

Minut on voinut bongata blogista useasti ilman meikkiä, joten se ei ole kynnyskysymys. Instasta löytyy myös meikittömiä kuvia kasvoistani. 

Teen asioita ja kerron asioista blogissani, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

En nyt sanoisi, että blogini on mikään brändi, mutta kyllä. Teen blogiini ihonhoito- ja tuoksujuttuja, koska tiedän, että juuri niitä lukijani lukevat paljon ja sen vuoksi, että se on "minun juttuni". Tietenkin se on selvää, että nuo aiheet ovat myös itselleni läheisiä, en kirjoita blogiini mistään, mitä en koe aidosti omakseni.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Otan kasvokuvat muotokuvalinssillä, joka sopii kasvojen kuvaukseen, joten kyllähän se näyttää tietenkin paremmalta kuin normilinssillä otettuna. Kuvia yleensä vain rajaan ja korjaan valotusta, joskus lisään suodattimen. Joten kyllä, kaikilla noilla kikoilla saan varmasti näyttämään itseni "kauniimmalta". 

Silottelen elämääni somessa.

En sanoisi silotteluksi sitä, etten halua jakaa ihan kaikkea yksityiselämääni somessa, vaikka olen monista vaikeistakin asioista hyvin avoin. Mielestäni jokaiselle kuuluu yksityisyys siinä määrin kuin päättää, en ajattele, että se olisi siloittelua.



Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Valitsen omat yhteistyökumppanit todella tarkasti. Monien kanssa olen tehnyt vuosien ajan yhteistyötä. En ole koskaan katunut yhteistöitäni.

Bloggaajan elämä on glamouria.

No ei todellakaan ole. Tietenkin joistain pressitilaisuuksien kuvista voi äkkiä vetää johtopäätöksen, että melkoista luksusta, kun pääsee syömään noin hienoja ruokia yms. Fakta on kuitenkin se, että glamour on melkoisen kaukana, matkatkin paikan päälle pitää itse maksaa.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Ihan hirveää sanoa tähänkin, etten todellakaan. Ehkä pitäisi? Tässä tapauksessa olen kuitenkin luonnonlapsi, pakko myöntää, että rakastan Instagram-tilejä, joissa on rosoisuutta, ilman, että jokainen kuva noudattaa samaa kaavaa ja on tarkoin harkittu. Minusta niistä puuttuu sielu. Tiedän, että toiset katsovat minun Instagram-tiliäni, että eihän tuossa ole päätä eikä häntää, eikä siinä varmaan olekaan, mutta se kuvaa kuitenkin täydellisesti minua.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Anteeksi mikä? Ensin meinasin, että googletan, mikä ihmeen Jodelia, mutta sitten ajattelin, että enpä taida googlata. Välillä on autuasta olla tietämättä kaikista asioista, luulen, että tuo on yksi niistä. En ole koskaan googlannut itseäni. 

Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Tuota... anteeksi mitä juuri luin. Kuka keksii juoruja? Eikös juorutkin pitäisi edes alunperin perustua edes jonkin asteisiin totuuteen vai olenko tippunut taas kärryiltä, että somessa on ihmisiä, jotka keksimällä keksivät toisista skeidaa ja levittävät sitä? Jos näin on, niin melko hulluksi on maailma mennyt. Sanoisinko, että melkoista kiusaamista tuollainen. Puhua saa tottakai, se vapaus on kaikilla.


Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ellei rahaakin) tästä turhakkeesta. 

Voin sano, että ei ole helppoa. Itse olin kirjoittanut blogia kaksi vuotta, ennen kuin sain ensimmäiset pr-näytteeni. Heinänteko on muuten melkoisen raskasta puuhaa (se joka muuta väittää, ei ole sitä tehnyt), sitä on myös bloggaaminen. Turhake? Jos bloggaaminen olisi täysin turhaa, niin kumman paljon kymmenille tuhansille suomalaisille bloggaajillekin silti löytyy lukijoita. ;)

Bloggaaja keksii otsikon hakusanat mielessään.

Varmasti monikin. Varsinkin jos teet blogia työksesi, asiaa on pakko miettiä, mutta kyllä harrastelijakin haluaa lisää lukijoita ja niitä saa oikeilla hakusanoilla ja oikeanlaisella otsikolla. 

Haaste
Kerro keneltä sait haasteen.
Vastaa väittämiin.
Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää ja vastaa myös siihen itse. 

Haastan mukaan Minäkö keski-ikäinen blogin Tiian, Tuubitoleranssin Jusun, kaimani Nonnulan Jonnan ja Zaza's Petalsin Sarin.



Kuvat: Pixabay.










Designed by FlexyCreatives