Yökylässä

Tänään tapahtuu jotain sellaista, mitä olen odottanut toukokuusta asti. Lähden yökylään, enkä vain yhdeksi vaan kahdeksi yöksi. Mikä tästä nyt sitten tekee niin erikoista, on se, että vietän koko tuon ajan parhaan ystäväni kanssa kahdestaan. Ei puolisoita, ei lapsia, ei muita kavereita tai tuttuja vain me kaksi. Viime kerrasta on kulunut ihan tuhottaman pitkä aika, olemme olleet näin kahdestaan viimeksi teini-ikäisinä, kun meillä oli tapana viettää kesäisin pari yötä saaressa telttailen. Sen jälkeen tällaiseen luksukseen ei ole sittemmin tullut mahdollisuutta, vaikka puhetta on ollut useinkin, mutta nyt vihdoinkin. Mieheni saa myös laatuaikaa kotona kotona yksikseen kritiikkien ja runokokoelman viimeistelyn merkeissä. Se on harvinainen tilanne, koska olen niin usein kotona. 

Tällä kertaa emme kuitenkaan lähde ystäväni kanssa telttailemaan vaan vietämme aikaamme "aikuismaisesti" mukavuuksien äärellä mökillä. Pysähdyn usein miettämään sitä tosiasiaa, että olemme tunteneet parhaan ystäväni kanssa jo 33 vuotta. Olin kahdeksan vuotias, kun tutuistuin häneen ensimmäisen kerran. Itseasiassa meidän mummot tunsivat toisensa, joten esittely tapahtui heidän kauttaan. Voisi kai sanoa, että olimme ensimmäisestä tapaamisesta asti kuin paita ja peppu. Vietimme todella paljon aikaa lapsuudessa ja teini-iässä kahdestaan. Harvinaista kyllä, vaikka vietimme toistemme kanssa aikaa miltein päivittäin, emme ole riidelleet kuin kerran ja sekin oli lapsena typerä väittely koiraroduista. Pidimme mykkäkoulua pari viikkoa, jonka jälkeen totesimme, että olimme olleet molemmat väärässä. Nykyään tämä riita olisi päättynyt heti, kiitos Googlen. :D Jaksamme nauraa tälle asialle yhä uudestaan. Olemme kokeneet yhdessä myös yliluonnollisen tapahtuman, jota en pysty selittämään vielä tänäkään päivänä. Siitä kerroin tässä postauksessa. 

Nuoruuden jälkeen opiskelut veivät molemmat eri paikkakunnille, mutta ystävyys on pysynyt. Emme näe nykyään kuin pari kertaa vuodessa, mutta joka kerran jutut jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi jäivät. Kun olet tuntenut jonkun melkein koko ikäsi, on yhdessä oleminen helppoa, koska tunnet toisen niin hyvin ja olet kulkenut hänen kanssaan pitkän matkan. Nähnyt hänet hyvinä ja huonoina hetkinä. Muistan miten jo lapsina makasimme kesäisin ulkona tai rannalla viltin päällä rinnakkain molempien lukiessa omia kirjojaan täyden hiljaisuuden vallitessa tuntikausia. Otin kirjan mukaan, joten ehkäpä uusimme tämän tulevina päivinä.

Tämän pienen irtioton vuoksi seuraava postaus ilmestyy poikkeuksellisesti vasta sunnuntaina, mutta Instagramiin päivittelen varmasti jotain. Oikein ihanaa helteistä viikkoa!

Koska olit viimeksi yökylässä?