Keyword: Love

...mene Rodokselle.

Tuon lauseen sanoin ääneen vajaat parikymmentä vuotta sitten, kun selasin matkaopasta ja mietin reissukohdetta. Kuvittelin paikan hirveäksi turistirysäksi, mihin en ainakaan haluaisi matkustaa ja kyllä, Rodos on sitäkin, eihän sitä voi kieltää, mutta sitten se on niin paljon muuta ja sitä muuta minä rakastan. Toiset Rodos hurmaa ensi käynnillä, itseni se on pehmittänyt hitaasti, mutta varmasti. Omasta puolestani olenkin valmis sanomaan, että Rodosta ei välttämättä ymmärrä viikon tai parin päivän käynnillä, siihen pitää ensin ihastua ja sitten rakastua. Rodos ei ole se tyyppi, joka välttämättä hurmaa ensimmäisellä kerralla, mutta se saa rakastumaan itseensä, kun antaa aikaa. 

Olen käynyt Rodoksella nyt viisi kertaa. Lauantaina istuessani koneessa takaisin kotiin, tiesin, että palaan takaisin. Seuraavaksi pieni lyhyt historia Rodoksen ja minun suhteesta, kun kaikki alkoi vuonna 2006.

2006 – Hmm.. tämähän oli ihan kiva paikka, mukavampi kuin uskoinkaan. Ei kuitenkaan mitään erityistä.

2007 – Hieman kuin kotiin paluu, kivaa, mutta ei edelleenkään mitään sydäntä pysäyttävää.

2015 – Oi, mitä muistoja, täällähän ei ole muuttunut mikään! Olisinkohan ihastunut ihan vähän.

2016 – Onpa ihana olla täällä, paljon uusia kujia ja uusia juttuja. Koneessa iski ähky, ehkä ei kuitenkaan vähään aikaan enää tänne.

2017 – Katselen keväällä matkavalokuvia edelliseltä kesältä. Vitsit, olisi kiva päästä takaisin, ajattelen. Olipa siellä kivan näköistä. Mieheni oli tehnyt tietämättäni samaa. Yhtäkkiä matka oli varattuna. Olisiko ollut ensimmäinen päivä ja tajusin rakastuneeni istuessani lounaalla meren ääressä tuulen puhaltaessa hiuksiini. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt joka puolelle katsoessani sellaista kauneutta kuin tällä matkalla. Olin kuin kotona, jossa on kuitenkin erilaiset rutiinit kuin kotona Suomessa, askel tuntuu jokaisessa tutussa kadun kulmauksessa kevyeltä. Lentokoneessa iskee haikeus, siitä tiedän, että palaan takaisin. 

Matkan aikana käväisin Facebookissa ja huomasin, että Suomessa kotikaupungissani eräältä lempikaduistani oli kaadettu pitkältä matkalta upeat vanhat lehmukset pois jalkakäytävän kunnostuksen takia. Uudet puut on luvattu istuttaa, mutta eivät ne enää minun elinaikanani kasva sellaiseksi kuin ne vanhat upeat lehmukset olivat. Täällä mennään käytännöllisyys edellä. Tuosta episodista tuli heti syy rakastaa enemmän kreikkalaisia. Siellä ei kaadeta puita uuden edestä, ne säilytetään viimeiseen asti. Hauskin yksityiskohta Rodoksella on eräällä hieman leveämmällä kävelykadulla Vanhankaupungin kupeessa, kun ison puun ympärille on rakennettu jalankulkijoille pieni liikenneympyrä, että puun voi kiertää kävellen molemmin puolin. Keskustasta löytyy myös bussipysäkki, joka on rakennettu puun ympärille. Suomessa molemmat puut olisi jyrätty nurin, koska olisihan se nyt typerää kiertää ne. Kreikkalaisten puu-rakkaus saa minut aina hymyilemään. Sielun tovereitani.

Lopun kuvatulva kertokoon ilman sanoja, miksi Rodokseen lopulta rakastuu.

Oletteko käyneet Rodoksella?