Suklaasunnuntai – Fazer Tyrkisk Peber Choco -karkkipussi



Kun Turkinpippuri suklaalevy tuli markkinoille aiemmin, ostin sitä mielenkiinnosta. Piti tehdä siitä aikoinaan suklaasunnuntain postauskin, mutta se jäi. Suklaa ei missään nimessä ollut pahaa, mutta se jätti jälkeensä vaisun maun. Turkinpippuri ei maistunut siinä makuuni ollenkaan tarpeeksi. Kun makuja aletaan sekoittamaan, minusta siinä pitää maistua myös kunnolla erikseen ne sekoitetut maut. Suklaalevyssä näin ei ollut ja makuelämys jätti minut kylmäksi.


Sitten näin tai oikeastaan puolisoni näki kaupan hyllyllä Fazerin Tyrkisk Peber Choco -karkkipussin. Pitihän niitä sitten ostaa kokeeksi. Idea on se, että päältä karkki näyttää melkein perinteiseltä turkinpippurilta, se on vaan pidemmän mallinen, sellainen Marianne-karkki. Sisällä odottaa maitosuklaayllätys.

Ja voi pojat, en muista milloin viimeksi minulla olisi tullut näin himo johonkin karkkiin. Söin pussin ennätysajassa ja nyt on sitten kitalaki on hieman hellänä imeskelystä. 

Ensin suuhun tietenkin räjähtää perinteinen tulinen turkinpippurin maku. Kun kuorta on imeskellyt ohuemmaksi, voi karkin purra, jolloin sisällä oleva maitosuklaa sekoittuu salmiakkiin. Makucombinaatio on tajunnan räjäyttävän täydellinen. Tulinen ja lopuksi makuaistia hivelee pehmeä suklaa. Ihan parasta myös kahvin kanssa. Karkki suuhun ja kahvia päälle, täydellistä!


Joko olet maistanut Tyrkisk Peber Choco -karkkeja?

Se on loma NYT!


Se on loma NYT! 

Voin sanoa, että nyt jos koskaan loma tulee todella tarpeeseen. Mennyt vuosi on ollut raskas, olen joutunut jälleen vetämään rajoja sille, kuinka paljon teen töitä. Kulisseissa on tapahtunut paljon. Viime vuoden lopulla setäni, joka oli kuin isä minulle kuoli. Samalla meni myyntiin kotikotini. Onneksi se kuitenkin lopulta päätyi suvun haltuun. Huomaan myös, että mielialaani vaikutti yllättävän paljon se, että viime vuoden kesäloma tuli vietettyä kotona. En jotenkin päässyt irtautumaan arjesta kunnolla ja töihin palattua oli olo, kuin en olisi ollut lomalla. Ne samat siivoilut ja kokkailut tuli tehtyä, mitä arkenakin. Talvi ja kevät olivat sellaista taiteilua. Sitten siihen päälle tuli vielä kesä ja helteet. En saanut helteiden vuoksi kunnolla nukuttua viikkoihin tai jos nukuin, yöt olivat katkonaisia, koska sisällä oli niin kuuma. Tämä alkoi vaikuttamaan todella nopeasti jaksamiseeni, enkä oikein toipunut tästä. Vasta pari viime viikkoa olen saanut vihdoin nukuttua paremmin ja palautuminen noista huonosti nukutuista viikoista on vähitellen alkanut.

Olen niitä ihmisiä, jotka innostuvat ja tekevät helposti enemmän kuin pitäisi. Sitä jaksaa hetken, kunnes tajuaa, että se ei ollutkaan niin hyvä idea. Onneksi menneistä vuosista oppineena, osaan nykyään puhaltaa pelin ajoissa seis, ettei mennä ihan samoihin syviin vesiin, joissa joskus vuosia sitten on tullut oltua. Sairaslomilta on vältytty. Silti toipuminen vie aikaa. Vaikka osaan nykyään sanoa ei, niin kiltintytönsyndrooma istuu syvällä. Siinä missä toiset jatkavat elämäänsä ein sanomisen jälkeen normaalisti. Minä jään kokemaan siitä huonoa omaatuntoa ja mietin, pahoitinko toisen mielen. Menee useita päiviä päästää asiasta irti. Lisäksi jatkuvasti pitää muistuttaa itseään, että sitten kun tuntuu paremmalta, etten menisi heti hamuamaan lisää töitä vaan tyytyisin siihen mitä on, koska nekin riittävät. Jossain kuitenkin vaanii sellainen ahneuden piru, johon sorrun liian helposti. Olen myös miettinyt paljon sitä, mitä haluan jatkossa tehdä. Blogin kirjoittaminen on asia, jota rakastan. Eikä se oli ole tuntunut koskaan kuormittavalta ja sitä tulen jatkamaan toisena työnäni, ehkäpä vielä jossain vaiheessa kokopäiväisesti, jolloin voisin nostaa postausten määrää.


Sen sijaan some on alkanut puuduttamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se on vähän harmi, sillä firmat haluavat nykyään jopa mieluummin Instagram-yhteistöitä kuin blogipostauksia. On olo, ettei minulla ole sinne oikein mitään annettavaa. En ole ihminen, joka kertoo asioita parissa lauseessa tai tekee naamallansa Instastorieseja. Rakastan kirjoittamista, pohdiskelevaa ja tutkivaa otetta. Haluan testailla tuotteita joista kirjoitan pitkään. Sen sijaan, että tuuttaisin uutta materiaalia pihalle päivittäin liukuhihnalta. 

Välillä mietin aikaa ennen somea. Kaipaan sitä ja olenkin paljon pyöritellyt mielessäni, että poistaisin sosiaalisen median kanavat kokonaan. Facebookista olisin jo luopunut, mutta blogini tili on siellä. Instagramistakaan en voi toisen työni vuoksi luopua, vaikka mieli tekisi. En koe paikkaa kovinkaan omakseni. 

Uutisia en viitsi enää edes lukea. Niissä ei ole ollut kohta kahteen vuoteen kuin yksi aihe, tiedätte kyllä mikä. Monissa muissa maissa on vähitellen alettu päästämään irti ja päivittäiset ykkösaiheet ovat jotain muuta kuin edellisen päivän tartuntaluvut. Jos aikoinaan oli herranpelko, niin suomalaisiin on saatu istutettua viimeisen vajaan parin vuoden aikana koronapelko. Ilmapiiri on täällä todella ahdistava asian ympärillä. Ajattelen, että se voisi olla hyvinkin toisenlainen. Kiitos lehdistön ja toisten ihmisten kyttäämisen, siitä on muodostunut sellainen kuin se nyt on. Järkevää keskustelua on vaikea löytää. Nykyään on yhtäkkiä normaalia, että jos lähdet rajojen ulkopuolelle reissuun, joudut puolustelemaan muille päätöstäsi. Kertomaan suurin piirtein minuutin tarkkuudella miten toimit ja mitä teit, ettei sinua tuomittaisi. Silti saat kuraa niskaasi. Tämä on absurdia. Jos toimii matkustaessa vastuullisesti, tiedossa olevat riskit huomioiden, tässä ei ole mitään tuomittavaa. Valitettavasti osa sitten toimii holtittomasti, mutta sellainen on ihminen... 

"Minua ei pelota eikä ahdista itse korona yhtään vaan tämä asian ympärillä vallitseva ilmapiiri."

Totuus on kuitenkin se, että me kuolemme todennäköisemmin syöpään kuin koronaan, johon joka kolmas meistä sairastuu ja vuosittain lähes 13 000 kuolee. Miettikää, millainen satumainen tuuri sinulla käy, jos et saa elämäsi aikana syöpää. Jotenkin vasta korona sai useammat ihmiset ajattelemaan omaa kuolevaisuuttaan, jonka vuoksi pelko ja kyttääminen ovat nyt sitten valloillaan. Tästä vallitsevasta pelosta tullaan maksamaan vielä kovaa hintaa jatkossa lisääntyneinä mielenterveysongelmina. Minua ei pelota eikä ahdista itse korona yhtään vaan tämä asian ympärillä vallitseva ilmapiiri Suomessa.

Itselläni on molemmat rokotteet, mutta en ala syyttelemään heitä, jotka eivät rokotetta ota. Jokainen tekee päätöksensä asiasta itse ja elää sen kanssa. Onkin ollut järkyttävää huomata, miten ihmiset ovat toistensa kimpussa tässäkin asiassa. Tuttavissani on ihmisiä, jotka ovat saaneet rokotteesta isompiakin oireita, mutta myös niitä joille ei tullut mitään. Ymmärrän, että toisia pelottaa, varsinkin, jos on sattunut saamaan ensimmäisestä piikistä kunnon oireet, niin takuulla aiheuttaa mietintää toisen ottaminen. Itselläni oli ensimmäisen rokotteen jälkeen käsi hellänä kaksi päivää, toisen rokotteen jälkeen ei mitään. Toivon, että olen näin suojannut itseni hyvin todennäköisesti ainakin pahimmilta tautimuodolta, jos tartunnan saan. Enkä näin tule kuormittamaan lisää meidän erittäin haavoittuvaa sairaanhoitoa. 


Näillä vähän raskaillakin mietteillä loman viettoon. Postauksia tänne tulee normaalisti, mutta päivät saattavat hivenen vaihdella. Lupasin itselleni, että seuraavat viikot teen asioita jotka tuntuvat hyvältä omassa tahdissani ja nukun!

Mitä sinun elokuuhun kuuluu?

10 elämäni biisiä



Musiikilla on ollut elämässäni iso merkitys. Mitä sitä muuta 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori olisi tehnyt kuin kuunnellut musiikkia? Myöhemmin elämässäni musiikista tuli yhdessä vaiheessa jopa ärsyke, jonka jälkeen olen kuunnellut musiikkia harvemmin. Toisinaan kuitenkin tulee eteen päiviä, että haluan kuunnella tiettyjä kappaleita ja muistella niihin liittyneitä tapahtumia. En juurikaan kuuntele tämän hetken musiikkia ja olen aivan pihalla, mikä on suosittua tällä hetkellä. Toista se oli 80- ja 90-luvulla.

Aloin yksi ilta miettimään biisejä, joilla on ollut iso merkitys elämässäni. Samoin kuin tuoksuilla, musiikilla on vahva vaikutus siihen, miten jotkut hetket jäävät elävänä mieleen. Kaikkiin biiseihin liittyykin juuri tiettyjä hetkiä, jotka muistan todella vahvasti. Monia jouduin jättämään pois, joten listasin vain ne, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni. Vaikka sitten postausta kirjoittaessani, kymmeniä muita kappaleita putkahteli jatkuvasti mieleeni.


Kari Tapio – Olen suomalainen 

Voi tuntua käsittämättömältä, mutta ihan ensimmäinen kappale, jota muistan lapsena kuunnelleeni paljon ja jonka liitän todella vahvasti aina tiettyyn tilanteeseen, on kotimaista iskelmää. Se on varmaasti syy, miksi löysin iskelmän elämässäni myöhemmin uudestaan ja se on edelleen ehkä kaikista lähimpänä sydäntäni. Mennään kuitenkin Kari Tapion kappaleeseen. Kuulin sen ensimmäisen kerran parhaan ystäväni kotona. Heillä oli LP-soitin ja paljon levyjä. Meillä oli ystäväni kanssa tapana usein siivota talon yläkerta. Kyllä, teimme tämän ihan mukisematta. Samalla tykkäsimme soittaa musiikkia. Muistan miten monesti renkutimme kappaleen useamman kerran putkeen, tähän tarvittiin tietenkin toinen siirtämään neula takaisin kappaleen alkuun. En tiedä miksi, mutta sanat tekivät lähtemättömän vaikutuksen tokaluokkalaiseen. Se iski sieluuni ja syvälle. Äkkiseltään voisi kuvitella, että olin liian nuori ymmärtämään sanoitusta, mutta niin ei todellakaan ollut.


Kim Lönnholm – Minä olen muistanut

Olin lapsena todella syvällinen ja ns. "vanha sielu", johtuen kaikesta minulle jo siihen asti tapahtuneesta. Tätä kirjoittaessa tajusin, että jopa nämä syvään syöpyneet biisitkin kertovat siitä. Jos en väärin muista, niin se oli pitkä, lämmin ja kuiva kesä 1989, kun makasin usein pihan nurmikolla kuunnellen musiikkia. Minä olen muistanut oli silloin todellinen hittibiisi ja sitä soitettiin useasti, useilta eri kanavilta. Kaihoisa kappale toi lähes joka kerran kyyneleet silmiini.

New Kids on the Block – Step by Step

Vaikka bändi oli ollut olemassa jo vuosia, Suomessa varsinainen huuma alkoi vasta 90-luvun vaihteessa. Taisin jopa teininä repäistä ja pistää muutaman New Kids on The Block -julisteenkin seinälle. Koulukavereiden kanssa mentiin välitunnilla lukemaan uusin Suosikki ilmestymispäivänä, koska ei maltettu odottaa kotiin pääsyä, että päästäisiin lukemaan se. Silloin kaikille kamulleni tuli Suosikki kotiin. Jokaisella oli tietenkin oma suosikki jäsen bändistä ja minulla se oli Joey. Oma huumani meni kuitenkin aika nopeasti ohi ja julisteet oli revitty pois seiniltä siinä vaiheessa, kun bändi esiintyi Suomessa vuonna 1991. Sillä seuraavaksi löysin rockin.

Guns N' Roses - Don't Cry

Guns N' Roses Use Your Illusion I ja II -albumit ovat edelleen minulle varmasti yksiä maailman historian hienoimpia Rock -albumeita. Olisin voinut valita tähän niistä useampia kappaleita, mutta Don't Cry oli se, jonka kuulin ensiksi. En muista montako kertaa tätä kappaletta teinitytön sydänsuruissani kuuntelin, mutta monta...

Nylon Beat – Rakastuin mä luuseriin

Toukokuussa 1996 julkaistiin Nylon Beatin debyyttialbumi. Kesän 1996 olin töissä leirintäalueen kioskilla. Se on edelleen yksi kivoimpia työpaikkoja, missä olen koskaan ollut. Mikä sen kivempaa kuin viettää kesäpäiviä järven rannassa, lämmitellä ihmisille lihapiirakoita mikrossa ja juoda kahvia niin paljon kuin vain haluaa. Pidin päivittäin Radiomafian päällä ja sieltä tuli useampaan kertaan päivässä Nylon Beatia ja varsinkin Rakastuin mä luuseriin kipale. Olimme silloin Jonnan kanssa täysiä nimikaimoja sukunimiä myöden, lisäksi Jonna on syntynyt samana vuonna kuin minä. Kun aikoinaan vihdoin hankin kännykän, sain fanisoittoja päivittäin, jonka jälkeen vasta tajusin, että minut sekoitettiin häneen ja jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni salaiseksi sen vuoksi. 

Faitless – Insomnia

Biisi oli julkaista jo vuotta aiemmin, mutta löysin sen vasta vuoden 1996 syksyllä muutettuani Raumalla opiskelijasoluun. Minulla oli kolme mahtavaa kämppistä, joiden kanssa on mielettömiä muistoja, mutta yhdestä heistä tuli vieläkin muista läheisempi. Niin läheinen, että lopulta muutimme solusta yhteiseen asuntoon kämppiksiksi. Tämä oli minun ja hänen bilebiisi. Opiskeluaikoina tuli biletettyä keskiviikosta sunnuntaihin, liekö syy, että olen nykyään kotihiiri. Heti kun Insomnia lähti soimaan, hyppäsimme tanssilattialle. 

Sash – Ecuador

Juhannus 1997 ja tämä soi kaiuttimista jatkuvalla syötöllä. Muistan, kun heräsin juhannuspäivänä tuttujen mökillä pienessä koomassa juuri tähän kipaleeseen. Ysäri Disco oli kyllä hauskaa aikaa. Liittyy myös vahvasti samaan bilekauteen kuin Insomniakin.

Eppu Normaali – Tahroja paperilla

Eppu Normaali oli tätini Irjan lempibändejä, joten kappaleita tuli kuunneltua lapsesta lähtien. Löysin Eput varsin myöhään 90-luvun puolivälissä. Eppuja joko inhoaa tai rakastaa, minä rakastan. Sanoittajana Martti ja Pantse Syrjä ovat yksinkertaisesti neroja, jota tosin ei tarvitse ihmetellä niillä geeneillä. Eppujen idea onkin juuri biisien sanoissa. Lisäksi bändi on loistava livebändi. Olen edelleen kiitollinen, että olen päässyt muutamalle livekeikalle. Oikeastaan eräs Repullinen hittejä kiertueen livekeikka myi minulle bändin lopullisesti. 



Egotrippi – Matkustaja

Joskus elämä hämmentää. En ollut kuullut kappaletta koskaan aiemmin, vaikka se oli julkaistu jo pari vuotta aiemmin. Varmasti se oli soinut jossakin taustalla jossain, mutta en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Istuin eräänä tammikuun talvisen pimeänä yönä bussissa matkalla kotiin, eikä uni tullut silmään. Juuri sillä hetkellä radiosta alkoi soida tämä biisi. Minulla oli tuolloin hivenen vaikea vaihe elämässäni päällä ja sanat kolahtivat syvälle sisimpääni. Muistan, että kuuntelin niitä kyyneleet silmissäni. Samalla kappale antoi kuitenkin lohtua. Koen tämän eräänlaisena voimabiisinä surullisuudestaan huolimatta.

Juha Tapio – Ohikiitävää

Kolmekymppisenä löysin takaisin kunnolla Suomi-iskelmän pariin, enkä sen jälkeen ole luopunut siitä. Olen käynyt monilla iskelmä-keikoilla ja mitä monet eivät tiedä, mutta iskelmälaulajat ovat älyttömän taitavia solisteja. He pystyvät laulamaan eri genrejen musiikkia ihan tuosta noin vain, mikä oli aikoinaan itselleni hämmentävää, mutta sai minut arvostamaan iskelmälaulajia entistäkin enemmän. Ohikiitävää liittyy biisinä myös vaikeaan elämänvaiheeseeni, mutta mikään muu ei antanut siinä vaiheessa enemmän lohtua kuin haikeat Suomi-iskelmät, niin oudolta kuin se tuntuukin. 

Mitkä olisivat kymmenen elämäsi biisiä?

Kuvat: Pixabay

Blogihaaste – Kysymyksiä ja vastauksia kodin tiloista


Vuosien saatossa olen tehnyt monia blogihaasteita, mutta harvempia niistä on koskenut kotia. Koti on aina ollut minulle todella tärkeä paikka. Se on paikka, jossa lataan akkuja ja johon on aina hyvä tulla. Vietän kotona myös ehdottomasti eniten aikaa, sillä toisen työn teko tapahtuu myös kotona. Olen aina ollut todellinen kotihiiri. Vapaa-ajat ovat aina kuluneet lapsesta lähtien mieluiten kotona. Tiedän, että kaikki eivät ole samanlaisia vaan osalla menojalkaa vipattaa jatkuvasti. Kotona käydään kääntymässä tai nukkumassa. Minulle koti on kuitenkin paras paikka maailmassa.

Paikka, jossa viihtyy koko perhe?

Meidän perhe koostuu minusta ja puolisosta. Vietämme varmasti suurimman osan ajastamme olohuoneessa. Se on asuntomme isoin huone ja olemme jakaneet sen sisustusratkaisuilla kahteen osaan. Viihdeosaan, jossa katsomme leffoja ja "kirjastoon", jossa on lukunurkkaus. Muistan, kun ostimme asuntoa, yksi tärkeimpiä asioita oli, että kirjahyllyjä olisi mahduttava ja paljon. Kiinteistönvälittäjä takuulla ihmetteli, mitä mittailimme olohuoneessa ennen ostopäätöstä. :D 

Paikka, jonka sotkuisuus ärsyttää ensimmäisenä?

Kyllä se on kylpyhuone. Lapsesta lähtien olen kammonnut likaisia kylpyhuoneita ja wc-tiloja. Tosin sotkuisuutta tähän tilaan ei pääse pahemmin syntymään, kiitos traumojeni. Seuraavaksi eniten varmaan ärsyttävät kaapit. Pidän kodin pintapuolet todella siistissä kunnossa, mutta tämä ei valitettavasti ylety ovien takana oleviin asioihin. Pari kertaa vuodessa saatamme saada puolisoni kanssa siivouspuuskan, jolloin siivoamme ja raivaamme tavarat osasta kaappeja. Kohta niihin alkaa kuitenkin taas kertymään tavaraa, joka ei sinne kuulu...

Paikka, joka kaipaisi remonttia?

Olemme asuneet kodissamme kohta 13 vuotta. Joten pientä pintaremonttia pitäisi alkaa tekemään. Haluaisin makuuhuoneeseen edes yhdelle seinälle tehosteeksi värikkään tapetin. Eniten haluaisin silti vaihtaa koko asuntoon lattiat, mutta se olisikin sitten suurempi homma. Haaveilen, että saataisiin tuttu ja turvallinen remppamies, joka hoitaisi homman sillä aikaa, kun ollaan pari viikkoa reissussa. Keittiö on hyvässä kunnossa, mutta kolmessatoista vuodessa se alkaa auttamattomasti näyttämään "vanhahtavalta" neutraalista värimaailmasta huolimatta. Olisi ihanaa jossain vaiheessa suunnitella se täysin uusiksi. Tekisin aivan erilaisia valintoja kuin mitä nykyinen keittiömme sisältää.

Paikka, jota haluaisit sisustaa seuraavaksi?

Onko hirveää sanoa, mutta en harrasta sisustamista? Ostan sisustustavaroita vain, jos niille on tarve. En siksi, että kotiin tulisi vaihtelua. Olen tehnyt aikoinaan sisustusratkaisut niin, että ne edelleen suurimmaksi osaksi miellyttävät silmääni, joten miksi ostaa uutta ennen kuin on pakko? Maailman sisustuskaupat olisivat varmasti konkurssissa, jos kaikki olisivat kuten minä. :D Seuraava sisustuskohde tulee silti varmasti olemaan keittiö. Olen haaveillut pitkään pyöreästä ruokapöydästä ja nyt kun tuolitkin on istuttu lähes loppuun, voisi olla aika vaihtaa ruokailuryhmä.

Paikka, jossa rentoudut parhaiten?

Kotona kokonaisuudessaan, mutta kyllähän se on selvää, että ihminen rentoutuu parhaiten nukkuessaan. Silloin keho palautuu. Joten vastaus on tietenkin sänky. Olen nukkunut yli 20 vuotta futonilla, enkä vaihtaisi yötäkään pois. Matkoilta kotiin tullessa onkin aina parasta päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Valitettavasti hotelleissa ei ole oikein futoneita tarjolla, joten lomilla omat unet jäävät usein huonolle tolalle tämän vuoksi.

Paikka, johon olet erityisen tyytyväinen?

Olohuoneen lukunurkkaus. Se on juuri sellainen kuin aina ajattelin sen olevan. On kuin olisit jossakin kirjaston hiljaisessa pienessä lukunurkkauksessa, mutta oletkin kotona. Hyvät nojatuolit, lukuvalo, kiva matto ja paljon kirjoja, niillä saa luotua rauhallisen ympäristön.


Paikka, jossa olette, kun teillä on vieraita?

Olohuoneessa, mutta lopulta taidetaan silti istua eniten keittiössä, mikä on aika yllättävä. Koska jos olemme kahdestaan kotona, emme käytä keittiötä juuri lainkaan muuhun kuin ruoanlaittoon. 

Paikka, josta on paras näkymä?

Ehdottomasti keittiön ikkuna. Tämä on varmaan se syy, miksi haaveilen siitä pyöreästä ruokailuryhmästä. Se tekisi keittiöstä heti kodikkaamman. Luulen, että näkymän vuoksi, alkaisin tehdä siellä myös nykyistä enemmän töitä. Potentiaalia uudeksi suosikkihuoneekseni siinä ainakin on. 


Kuvat: Pexels

Ammattilaisten ihonhoitosuosikki – SkinCeuticals

*MAINOS: Skincity, sisältää mainoslinkkejä 


Monet blogia pitkään seuranneet ovat saattaneet huomata, että viimeisen parin vuoden aikana käyttämäni ihonhoitotuotteiden hintahaitari on muuttunut melkoisesti. Ennen olin lähes pelkästään selektiivisen kosmetiikan ystävä, mitä ihonhoitoon tuli. Tänä päivänä käytän suurimmaksi osaksi edullisia tai keskihintaisia tuotteita, mutta joukossa on edelleen brändejä joiden tuotteista olen valmis maksamaan enemmänkin, mutta siihen on oltava hyvä syy. En enää niinkään hae ihonhoidolta elämyksellisyyttä kuten aiemmin vaan tehokkuus ja miellyttävät koostumukset ovat elämyksellisyyttä tärkeämpiä asioita. Ennen hain kauniita pakkauksia, nykyään myös yksinkertaiset antavat saman ilon, kunhan ne ovat toiminnallisia.

SkinCeuticals on yksi brändeistä, jonka tuotteista olen tarvittaessa valmis maksamaan enemmän, mitä keskimääräisesti nykyisin maksan ihonhoitotuotteista. Suomessa merkki on edelleen tuntemattomampi, mutta rapakon takana se on erittäin suosittu. Monet sosiaalisessa mediassa olevat ihotautilääkärit suosittelevat sarjan tuotteita ja käyttävät niitä tietenkin myös itse. Toki heidänkin mainonnan takana on koneisto, mutta suosio on myös perusteltua. 

SkinCeuticals on melko nuori brändi. Se on perustettu vuonna 1997. Tuotteiden teho perustuu kliinisesti tutkittuihin raaka-aineisiin. Ne pyrkivät pitämään yllä ihon terveyttä kolmella asialla – ennaltaehkäisemällä, suojaamalla ja korjaamalla. Tuotteet ovatkin tehty korjaamaan erityisesti iho-ongelmia ja suojaamaan ihoa ennenaikaisilta ikääntymisen vaikutuksilta. Tuotteet kehitetäänkin aina tieteellisten tutkimusten kautta. Niillä on tehosta todisteena takanaan tieteellisiä tutkimuksia, jotka osaltaan selittävät merkin hivenen keskimääräistä korkeammat hinnat. 


SkinCeuticalsin ehdoton kulttituote on *C E Ferulic. Antioksidanttiseerumi auttaa suojaamaan ihoa vapaita radikaaleja vastaan. Seerumi on markkinoiden paras C-vitamiinituote. On toki olemassa edullisempia 15% L-askorbiinihappoa sisältäviä tuotteita, mutta ne ovat yleensä formuloitu silikonisiksi. Inhoan niiden silikonista ja toisiaan rouhean tuntuista koostumusta iholla. Se ei vaan ole sitä, mitä henkilökohtaisesti haen ihonhoidolta. SkinCeuticalsin C E Ferulic eroaa muista tuotteista myös siten, että se on yksi harvoja C-vitamiinituotteita, jonka teho on todistettu kliinisissä tutkimuksissa. Seerumi on formuloitu todistetusti stabiiliksi ja sen käyttöikä avattuna on huimat 12 kuukautta. Vaikka tuotteen sävy muuttuu matkan varrella, se on silti edelleen täysin käyttökelpoista. Seerumi on erittäin riittoisaa ja sitä kannattaa annostella varovasti. Ohut vesimäinen seerumi imeytyy ihoon välittömästi, mutta tekee ihon pinnasta miellyttävän pehmeän tuntuisen. Päälle voi helposti lisätä voiteen ja vielä aurinkosuojan. Sopii loistavasti meikin alle. Jos sinulla on herkkä iho, suosittelen aloittamaan käytön *Serum 10:llä. Se sisältää 10% L-askorbiinihappoa ja ferulihappoa. Se onkin miedompana parempi vaihtoehto herkälle iholle. 

Toinen sarjan suosikkituotteeni on *Mineral Radiance UV Defence SPF 50Skinceuticalsin suoja on erittäin ohut mineraalisuoja. Sävytetty kevyesti. Sävy on vaalea ja hyvin neutraali. Tasoittaa nätisti omaa ihon sävyä, kun tuotteen kiinnittää puuterilla, se menee vaikka kevyestä meikkipohjasta tarvittaessa. Tummemmalla iholla tämä ei välttämättä toimi. Pieni miinus tulee siitä, että tuotteessa on hivenen rautainen tuoksu, joka tarkkaan nenään kyllä jää leijumaan. Tykkään tuotteesta meikittöminä päivinä tästä huolimatta todella paljon. Vedenkestävä.

Silloin kun haluan ihon todella puhtaaksi, käytän toisen vaiheen puhdistukseen *Simply Clean -puhdistusgeeliä. Geelipuhdistajaa suositellaan erityisesti normaalille ja rasvoittuvalle iholle, mutta se toimii syväpuhdistuksena myös muille ihotyypeille, varsinkin pintakuivalle iholle irroittamaan kuollutta ihosolukkoa. Puhdistusgeelissä on kevyesti kuoriva vaikutus. Se poistaa iholta talin ja vedenkestävän meikin. Sisältää kookoksen rasvahappoja, jotka puhdistava hellävaraisesti, kun taas kamomilla ja aloe vera rauhoittavat ihoa. Sitruunahappo auttaa poistamaan iholta kuolleita ihosoluja. Puhdistus on kuitenkin hellävarainen, eikä se kuivata normaalia ihoa. 


SkinCeuticalsin tuotteita myy *Skincity.

Onko SkinCeuticals tuttu? Suosikkituotteita?

Hellekesän meikkisuosikit

 *Sisältää mainoslinkkejä, Arden , Enlighten Plus ja huulipuna saatu, muut omia

Olen aivan varma, että tulen muistamaan hellekesän 2021 ikuisesti. Muutamia erittäin lämpöisiä kesiä on jäänyt elämäni varrelta mieleen ja tämä kesä tulee olemaan yksi niistä. Kesälomakin häämöttää vasta edessä muutaman viikon päässä, mikä tuntuu tietyllä tapaa erikoiselta. 

Hellekesä on asettanut meikille melkoisia haasteita varsinkin kestävyyden suhteen. Olen aina kokenut sellaisen no make up -lookin eniten omakseni. Tykkään siitä, että iho on luonnollinen ja se saa kuultaa läpi. Silmämeikki on minimaalinen, mutta huulet ovat ne osa-alue, jossa saatan sitten räväyttää, jos siltä tuntuu.

Olen koko kesän meikannut hyvin yksinkertaisesti, mutta varsinkin töihin olen halunnut tehdä myös meikkipohjan. Sellaisen joka kestää, eikä alkaisi kiiltelemään liiaksi päivän aikana. Tykkään siitä, että meikkipohja antaa vielä varsinaisen SPF:n lisäksi enemmän aurinkosuojaa, varsinkin, kun olen pyöräillyt töihin koko kesän. Huomasin aika nopeasti jo alkukesästä, että tartun yhä uudestaan samoihin tuotteisiin, koska ne vain toimivat parhaiten kuumuudessa. Olenkin pärjännyt koko kesän vain seitsemällä meikkituotteella, jolla olen yllättänyt itsenikin.


Tykkään edelleen todella paljon *Misshan BB Creamista ja palaan siihen varmasti, kunhan ilmat kylmenevät. Kesällä parhaaksi meikkipohjaksi on kuitenkin muodostunut Jane Iredalen PurePressed Base. Vaikka olen käyttänyt brändin tuotteita jo vuosia, jostain syystä minulla meni pitkään, että löysin tämän sarjan myydyimmän tuotteen hyvyyden. Aluksi aloin käyttämään sitä Misshan BB Creamin päällä, mutta nyt helteillä puuterimainen pohja on parasta, mitä iholle voi laittaa. Puuteripohjassa on melko kevyt peitto, mutta sitä voi kerrostaa, jos haluaa hivenen peittävämmän lopputuloksen. Sävystä riippuen se sisältää SPF:n 15-20. Puristepohja on pysynyt jopa maskin alla töissä koko työpäivän kulumatta. Toki nenän kohdalta pientä kulumaa, mutta muuten päivän päätteeksi meikkipohja on aina paikoillaan ja hyvän näköinen. Tykkään levittää pohjan Jane Iredalen Kabukilla, jolla levittäminen on todella nopeaa ja helppoa. Meikkipohja on tehty alle puolessa minuutissa.

Peitevoidetta laitan silmien alle ja punoittaviin nenän pieliini. Enlighten Plus -peiteväri sisältää SPF 30:n mikä on pelkkää plussaa, kun aurinko on porottanut päivästä toiseen. Vaikka peitevoide on tarkoitettu silmänalusille, käytän sitä muuallekin kasvoille tarvittaessa. Kestää kuumuutta ja ei uppoa juonteisiin. Käyttämäni sävy on 0. 

Primer on tuote, josta en luovu. Sillä on isoin vaikutus siihen, miten meikki kestää. Ilman primeria meikki alkaa sulamaan ihollani helposti. Sain jo keväällä mainostoimistolta testattavaksi Elizabeth Ardenin uutuuden – *Flawless Start Hydrating Primerin. Otin tuotteen kuitenkin käyttöön vasta kesän alussa, kun olin saanut käytettyä jo avattuja tuotteita loppuun. Rakastuin välittömästi. Kosteuttavassa primerissä on todella jännä vesimäisen geelimäinen koostumus. Se suorastaan haihtuu iholle levittäessä ja jättää ihon pinnan miellyttävän tuntuiseksi. Tunne on sellainen, että voiko tämä muka pidentää meikin kestoa, mutta kyllä voi. Toimii todella hyvin erilaisten meikkipohjien alla ja meikki pysyy hyvänä pitkään. Ainoa miinus on pipetti, jolla tuotetta otetaan. Se on hankala ja suorastaan älytön valinta tähän tuotteeseen. Ainoa oikea ratkaisu olisi ollut pumppupullo koostumuksen vuoksi, joka ei meinaa edes aina tulla pipettiin ja aiheuttaa täysin turhaa sähläystä meikatessa.

Omat luomeni ovat hankalat, sillä ne rasvoittuvat helposti. Jos laitan edes kevyen silmämeikin, tarvitsen erillisen primerin tai muuten tuotteet ovat alle tunnissa raskaassa luomivaossa. Olen luottanut Narsin primeriin jo vuosia, mutta päätin vihdoin jokin aika sitten rohkaistua kokeilemaan paljon kehuttua Jane Iredalen Smooth Affair for Eyes -pohjustusvoidetta. Oma sävyni on Canvas, joka tasoittaa luomen sävyä ja pitää silmämeikin paikoillaan. Sävyjä on useita, sillä voidemaista pohjustajaa voi käyttää yksinään silmämeikkinä tai korostustuotteena. Laiskoina päivinä tämä onkin ollut ainoa, jota olen sipaissut luomille. 

Hellekesän olen pärjännyt yhdellä ainoalla paletilla. *Hourglassin Sculpture -paletti sisältää kaiken, mitä meikin tekoon tarvitsee. Hinta kirpaisi ostaessa, mutta monikäyttöisyyden vuoksi se on perusteltavissa. Koska käytän palettia aina meikkiä tehdessä, ostosta ei ole tarvinnut katua. Paletti sisältää hehkuvia viimeistelypuutereita, poskipunia ja aurinkopuutereita. Näillä voi tietenkin tehdä myös silmämeikin, vaikka mikään sävyistä ei ole varsinainen luomiväri. 

Huulipunaa tulee käytettyä nykyään vähemmän kuin ennen, mutta jo pari vuotta kesäinen luottopunani on ollut Jane Iredalen Tripleluxe sävyssä Sakura. Puikossa sävy oli sellainen, että ensin ajattelin, etten koskaan käyttäisi mitään näin "barbimaista". Kesällä iho kuitenkin päivettyy aina vähän suojauksesta huolimatta, niin silloin tämä näyttää todella hyvältä. Kuvailisin sävyä kevyeksi purkkapinkiksi. Se on hyvin vaalea pinkki ja kevyesti sipaistuna se antaa kivan nuorekkaan vivahteen. Eikä ole lainkaan niin barbimainen, mitä aluksi kuvittelin. En koskaan laita sävyä suoraan puikosta vaan taputtelen sen sormilla huulille.

Luottoripsarini ei takuulla yllätä ketään. Sensain ripsareista olen viime aikoina käyttänyt varmasti eniten 38°C-sarjan uusinta tulokasta *Lash Volumiseria, joka antaa sekä pituutta ja runsautta ripsille. Maskara on siitä jännä, että kun monet ripsarit paranevat mitä kauemmin ne ovat auki, tämä on heti aukaisusta lähtien parhaimmillaan. Näillä helteillä on turha kuvitella, että silmissäni pysyisi koko päivää muut kuin lämpöisellä vedellä irtoavat maskarat.


Mitä meikkituotteita sinä olet käyttänyt eniten hellekesänä?

Klassikot osa 60 – Elemis Pro-Collagen Marine Cream

*Sisältää mainoslinkin 


Elemis on Englannin suosituin spa- ja ihonhoitomerkki. Elemis panostaa ihonhoidossa kokonaisvaltaiseen elämykseen. Brändi tekee tuotteilleen paljon kliinisiätutkimuksia, joiden avulla tuotteiden teho voidaan todeta. Elemis yhdistelee lisäksi tuotteissaan paljon luonnollisia raaka-aineita ja viimeisintä teknologiaa.

Brändin tunnetuin tuote ja siten myös todellinen klassikko, on Pro-Collagen -tuotesarjan ensimmäinen tuote – Pro-Collagen Marine Cream. Sitä myydään maailman laajuisesti purkillinen joka yhdeksäs sekuntti. Tähän pystyvät vain todelliset klassikot ja kulttituotteet. Yleensä siihen onkin aina syy, miksi toisia tuotteita ostetaan yhä uudestaan ja uudestaan.


Elemiksen Pro-Collagen Marine Cream -voiteen teho perustuu Padina Pavonica -levään. Levä vahvistaa epidermistä, tukee ihon kosteuspitoisuutta saaden sen näyttämään kimmoisammalta ja täyteläisemmältä. Voide onkin loistava tuote varsinkin ikääntyvälle tai kosteusköyhälle iholle. 

Padina Pavonican lisäksi voide sisältää punalevää, joka sisältää paljon iholle välttämättömiä rasvahappoja. Chlorellaa joka sisältää aminohappoja. 

Voiteen koostumus on suorastaan ihastuttava. Se on voidemaista, mutta siinä on selkeä geelimäinen -vivahde. Tuntuu iholle levittäessä miellyttävän raikkaalta. Imeytyy välittömästi ja tekee ihosta pehmeän tuntuisen. Sopii erinomaisesti hyvän imeytyvyyden vuoksi myös meikin alle. Omalla ikääntyvällä iholla koen voiteen jopa liian kevyeksi yöllä retinolin päällä käytettäväksi, mutta meikin alla toimii ikääntyvällä iholla täydellisesti, koska voide kosteuttaa välittömästi ja tekee ihon pinnasta sileän. Nyt kesäaikaan, kun ihoni on ollut rasvoittuvampi, voide on toiminut myös yöaikana, kun talvella se tuntui aavistuksen liian kevyeltä. Pro-Collagen Marine -voiteessa on miellyttävä tuoksu. Omaan nenääni siinä yhdistyy kukkaisuus ja raikas merellisyys. Tuoksu ei ole mitenkään todella voimakas, mutta se jää kyllä leijumaan hetkeksi nenän alle levityksen jälkeen niin kuin spa-sarjojen tuotteilla on tapana, koska niiden on tarkoitus luoda hoidoissa kokonaisvaltainen elämys. 



INCI: Aqua / Water / Eau, Glycerin, Caprylic/Capric Triglyceride, Glyceryl Stearate SE, Isononyl Isononanoate, Dicaprylyl Carbonate, Dimethicone, Triticum Vulgare (Wheat) Germ Oil, Butyrospermum Parkii (Shea) Butter, Chlorella Vulgaris Extract, Padina Pavonica Thallus Extract, Daucus Carota Sativa (Carrot) Root Extract, Porphyridium Cruentum Extract, Acacia Decurrens (Mimosa) Flower Extract, Rosa Centifolia (Rose) Flower Extract, Ginkgo Biloba Leaf Extract, Tocopherol, Phenoxyethanol, Polyacrylate-13, Stearic Acid, Tocopheryl Acetate (Vitamin E), Coco-Caprylate / Caprate, Cetyl Alcohol, Xanthan Gum, Glyceryl Polyacrylate, Polyisobutene, Fragrance (Parfum), Citric Acid, Chlorphenesin, Glyceryl Acrylate / Acrylic Acid Copolymer, Sodium Dehydroacetate, Disodium EDTA, Polysorbate 20, Sorbitan Isostearate, Hydroxyisohexyl 3-Cyclohexene Carboxaldehyde, Butylphenyl Methylpropional, Linalool, Citronellol, Potassium Sorbate, Sodium Benzoate, Citrus Limon (Lemon) Peel Oil, Cuminum Cyminum Seed Oil, Cedrus Atlantica Bark Oil, Limonene.

Onko Elemis Pro-Collagen Marine Cream tuttu?

Tuotetta voi ostaa *täältä.



Suklaasunnuntai – Marabou Bubbly


Muistin, että blogissa ei ole vietetty hetkeen suklaasunnuntaita, joten oli taas aika. Lapsuudessani ennennäkemätön suklaauutuus oli aikoinaan norjalainen Stratos. Kuka vielä muistaa sinisen pakkauksen, jossa punaiselle luki päällä Straros. Suomalainen lapsi ei sellaista suklaata ollut ennen nähnyt. Ilmavaa, kuplivaa höttöä, joka hapertui hetkessä suuhun. Suklaa oli ällön makeaa, mutta siinä oli pientä kirpeyttä. Suklaa ei ollut suosikkini, mutta jännän koostumuksen vuoksi ostin sitä aina silloin tällöin. Stratokseen törmää nykyisinkin aina silloin tällöin, mutta läheskään kaikista kaupoista sitä ei löydy. 


Jokin aika sitten Marabou lähti klassisen Stratoksen jalanjäljille ja toi markkinoille Bubblyn. Bubblyn koostumus on samanlaista höttöä, mutta suklaan sisällä olevat kuplat ovat tasaisen säännöllisiä, kun Stratoksen sisuksessa on eri kokoisia ilmakuplia, eikä niitä ole läheskään niin paljon ja tasaisesti kuin Bubblyssa. Lisäksi Bubbly on aavistuksen jämäkämpää suussa kuin erittäin höttö Stratos. Siinä missä Stratoksessa oli suussani ällömakeuden lisäksi sellainen outo kirpeä vivahde, Maraboun Bubbly on tehty Maraboun suklaasta. Se maistuu aivan normaalille brändin suklaalle, ainoastaan kuplat ja ilmava koostumus tekevät siitä hauskan syötävän. 

Makuelämys on todella makea. Olen silti näitä muutamia ostanut aina silloin tällöin ilmestymisen jälkeen. Jokin tässä ilmavassa koostumuksessa saa koukuttamaan. Bubbly on juuri sopivan kokoinen, yhtään enempää ei kerralla pystyisi syömään.


Oletko maistanut Maraboun Bubblya?

Designed by FlexyCreatives