Ikimuistoisimmat hetket elämässä tähän asti


Elämään mahtuu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Sitten siihen mahtuu myös niitä ikimuistoisia. Niitä hetkiä, joita muistelee kiikkustuolissa tai silloin, kun tajuaa, miten mahtavaa elämää on saanut elää. Niiden ikimuistoisen hyvien hetkien muisteleminen auttaa myös silloin, jos elämä tuntuu syystä toisesta vaikealta tai ahdistavalta. Ne hyvät hetket kantavat meidät niiden huonojen yli. Yleensä ihmisen mieli on sellainen, että nämä hyvät ikimuistoiset hetket jäävät pysyvästi mieleen, kun taas ne huonommat painuvat enemmän mielen perukoille ja pehmenevät ajan myötä.

En juurikaan muista mitään yhdestä elämäni aikana tapahtuneesta isoimmasta katastrofista, Tsernobylin räjähdyksestä, vaikka olin tuolloin paria viikkoa vaille 9-vuotias ja se kosketti myös minua. Asuin nimittäin Mäntässä, johon osui ne pahimmat laskeumat. Laskeumaa arvioitiin Suomessa luokassa 1 luvuilla 1-5. Aika harvassa kunnassa se oli lopulta tuon viisi, mutta juurikin Mäntän seudulla se oli asteikon yläpäässä viitosessa. Onneksi Suomeen ei sentään tullut 2-5 luokan laskeumalukuja vaan saatiin sentään olla alimmalla asteikolla. Siihen aikaan uutiset kulkivat hitaasti ja voin sanoa, että minulle selvisi oikeastaan vasta aikuisena täysin, miten vakavasta jutusta silloin oli kyse. Muistan vain tuosta vuodesta negatiivisena sen, että sinä vuonna emme keränneet sieniä, emmekä marjoja. 

Nyt kuitenkin niihin ikimuistoisiin hetkiin. Koitin kirjoitella ne suht koht aikajärjestyksessä. Kun kirjoittelin näitä postausta varten ylös, olin hämmentynyt siitä, miten moni ikimuistoisistahetkistä oli lopulta yllättävänkin pieniä arkipäiväisiä asioita. Enemmänkin siihen ikimuistoisuuteen vaikuttaa tunnelataus, mikä niihin sisältyi. Postauksesta tulee pitkä, vaikka koitin rajata ikimuistoiset hetket, koska kaikki eivät millään mahtuneet mukaan. Joten varatkaa syötävää ja juotavaa.


Parhaan ystävän tapaaminen – Olin seitsemän vuotias (täytin pian kahdeksan), kun tapasin parhaan ystäväni ensimmäisen kerran. Olin majaillut tuon kevään mummoni luona, ennen lopullista muuttoa hänen luo. Mummo oli jutellut lähimmän naapurimme kanssa, että vieressä asuu minua pari vuotta nuorempi tyttö, että heistä voisi olla seuraa toisilleen. Paras ystäväni tuli sitten mummonsa kanssa meille kylään. Muistan tuon tapaamisen edelleen kuin eilisen. Meillä synkkasi heti ja sen jälkeen olimmekin kuin paita ja peppu. Vaikka tällä hetkellä asumme eri paikkakunnilla, ystävyytemme on säilynyt. Ystävyydessä jossa pystyt jakamaan toisen kanssa lähes koko elämäsi alusta asti, on jotain todella uniikkia. Vaikka eivät ne myöhemminkään elämääni tulleet ystävät ole lainkaan vähäpätöisempiä, ne ystävyydet ovat vain erilaisia, koska ei ole niin pitkää yhteistä historiaa takana.

Karjalaisten kesäjuhlat Mikkeli 1986 – Niinpä, siitä Tsernobyl-vuodesta minulle on jäänyt parhaiten mieleen karjalaisten kesäjuhlat Mikkelissä, johon matkustimme bussilla. Reissu oli huikea. Muistan miten esiinnyin etkoilla eräässä ravintolassa satapäiselle yleisölle lausumalla runoja. Yövyimme tuolla reissulla myös mummon ystävän luona Sorsakoskella. Samalla visiitillä kävimme myös Hackmanin tehtaanmyymälässä. Yksi parhaista matkoistani mummon ja papan kanssa.

10-vuotis syntymäpäivä – Lapsuudessani 10-vuotis synttärit olivat kova juttu. Silloin jokainen luokan tyttö järjesti omat synttärinsä, jotka olivat aina hienommat kuin yleensä ja niihin kutsuttiin kaikki. Niitä osui tietenkin melkoinen määrä kouluvuodelle. Tuohon aikaa tytöt ja pojat ei käyneet toistensa syntymäpäivillä, joten kutsuttuina olivat vain tytöt. En muista koskaan syöneeni kakkuja ja muita herkkuja niin paljon kuin tuona vuonna. Muistan, miten luokkalaiseni tulivat meille, kun omien synttäreideni aika koitti toukokuussa. Tuohon aikaan lapset olivat vielä tuossa iässä lapsia. Silloin kenellekään ei ollut kotona trampoliineja (ei minkäänlaisia), kuten tänä päivänä. Minulla sen sijaan oli jotain parempaa. Olimme jo monena kesänä parhaan ystäväni kanssa hyppineet yhdessä pihalla vanhoilla hetekoilla, jotka kaivoimme pihamökistä. Tämä oli itseasiassa mummoni ehdotus, että siinäpä teille kivaa puhaa, koska olimme niin aktiivisia. Kohta hetekoilla oli pomppimassa koko porukka, eikä kukaan halunnut lähteä kotiin, kun vanhemmat tulivat hakemaan. Se hyppiminen oli silloin jotain niin erilaista, mitä muut eivät olleet kokeneet. Tuntuu, aika uskomattomalta nyt. Voisi varmaan sanoa, että olen ollut edellä kävijä näissä trampoliiniasioissa. Hetekoilla hyppiminen vaatii muuten taitoa, ettei jalka lipsahda rungon ja pohja väliin. :D Hienointa oli hypätä oikea-aikaisesti niin, että oman painon voimasti sai pompautettua toisen oikein korkealle ilmaan. Silloin tunsi melkein lentävänsä ja se otti hetken aikaa jopa mahanpohjasta.

Kesäilta Irjan luona – Olen kirjoitellut teille Irjasta, joka oli isäni nuorin sisko ja yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni. Kesäisin kahdella serkullani oli tapana tulla meillä vanhempien kanssa pidemmäksi aikaa kesäloman viettoon. Viipyivät yleensä viikon tai kaksi. Oli muuten joka kesä odotettu hetki, koska se tiesi sitä, että meillä riitti säpinää ja silloin tehtiin yleensä kaikkea kivaa. Käytiin Ähtärin eläinpuistossa, uimassa, Särkänniemessä... Irja oli tuona kesänä "talonmiehenä" Mäntän tennispaviljongilla, jonne pyöräilimme viiden kilometrin matkan viettämään iltaa. Kesäilta oli mielettömän kaunis ja lämmin. Meillä oli todella hauskaa ja viivyimme myöhään. Lähdimme ajamaan kotiin, kun ilta alkoi viilenemään. Tämä reissu jäi ikimuistoiseksi myös siksi, että paluumatkalla kimalainen lensi alamäessä pitkähihaisen paitani hihasta sisään ja pisti kolmeen eri kohtaan, ennen kuin sain pyörän pysäytettyä ja viskattua paidan pois päältä. Oli muuten elämäni kipeimmät pistokset, käsi turposi kotona, mutta onneksi allergialääke auttoi ja tilanne oli parempi seuraavana aamuna. 

Rippileiri – En kuulu enää tänä päivänä kirkkoon, mutta siitä huolimatta rippileiri on elämäni parhaita muistoja. Siitäkin huolimatta, että saavuin sinne suoraan kielikurssireissulta Englannista, niin silti rippileiri on jäänyt mieleeni mahtavana yhteisöllisenä kokemuksena, joka kasvatti minua paljon. 

Mummon 70-vuotis juhlat – Mummo juhli synttäreitään kesällä etukäteen isosti. Meille oli kutsuttuna tietenkin kaikki sukulaiset ja ystävät, mutta sen lisäksi saapui minibussilastillinen porukkaa, jotka tekivät juhlista entistäkin ikimuistoisemmat. Bussi nimittäin toi perille kasan ympäri Suomea levittyneitä mummon lapsuuden tuttuja ja ystäviä Kytösyrjän kylästä Karjalasta. Karjalaiset ovat ihan oma heimonsa, heidät ymmärtää vasta, kun heidän kanssaan elää. Myönnän, että vaikka olen introvertti, minuunkin on tarttunut se tietyin ajoin pirskahteleva iloisuus. Varsinkin sellainen karjalaiseen mentaliteettiin kuuluva huolenpito toisista ihmisistä tulee silloin tällöin esiin. Silti he osaavat olla hiljaa ja tekemättä itsestään numeroa, vaikka porukassa nauru raikaa aina. Mummo muisteli noita synttäreitään vielä vuosienkin päästä. Enkä minäkään ole unohtanut niitä, sillä se kesäpäivä oli ikimuistoinen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että mummon kautta opin tuntemaan juureni ja arvostamaan niitä.


Jokainen lapsuuden joulu ja kesä – Vaikka vuosien varrella molempiin sisältyi paljon suruakin kuolemien vuoksi, siitä huolimatta jokainen lapsuuden kesä ja joulu ovat mielessäni ainutlaatuisina. Muistan helposti jopa viisi vuotiaasta asti jokaisesta kesästä ja joulusta edes jonkin asian, miksi juuri se on jäänyt mieleen. Ne olivat aikaa, kun sain olla lapsi. Nykyään eniten usein surettaa se, miten lapsien pitää kasvaa nuoriksi ihan liian varhain. 

Kesä 1996 – Sain kesätyön leirintäalueelta ravintola Vanhasta Laivurista ja muutin kesäksi tätini ja kummisetäni luokse, jotka asuivat lähempänä keskellä ei mitään olevaa työpaikkaani. Leirintäalueella työ oli leppoisaa ja sitä sai tehdä luonnonhelmassa yksin. Muistan, että tuo kesä ja varsinkin kesäkuu ei ollut kovinkaan kummoinen ilmojen puolesta. Oli viileää ja vettäkin satoi usein. Heinäkuu oli parempi. Kesäkuussa kioskilla jossa olin töissä, pysähtyikin päivän aikana vain satunnaisia matkailijoita. Aamu alkoi aina aukaisemalla radio kioskin terassilla, jonka väänsin Radiomafian kohdalle. Tuona kesänä radiosta raikasi Macarena, Coco Jamboo, Breathe, Insomnia ja Lemon Tree, unohtamatta Beautiful Lifea. 

Muutto Valkeakoskelle – En ollut koskaan ennen muuttoa käynyt Valkeakoskella, en edes käynyt katsomassa asuntoa johon muutin etukäteen. Sillä hetkellä oli otettava se, minkä nopeiten sai, koska muutto tuli nopeasti. Ihastuin välittömästi. Mäntästä kotoisin olevalle Valkeakoski oli kuin olisi kotiin tullut. Tehdaskaupunki vesistön ympäröimänä on kuin Mänttä, mutta vähän isommassa koossa. Viihdyin ja olin kuin kotonani. Myönnän, että kaipaan edelleen silloin tällöin takaisin. Varsinkin kuumina kesäpäivinä, kun uimarantoja oli kävelymatkan päässä useita. 

Ensimmäisen kerran naimisiin – Olin aina tiennyt, että haluan isot häät, kun aika koittaa. Minulla on paljon sukulaisia, joten oli aika vääjäämätöntä, että vaikka kutsuisi vain lähipiirin, sitä porukkaa tulisi helposti yli sata silti. Teetin hääpukuni ompelijalla, mikä oli paras päätös ikinä. Valitsin kankaasta ja yksityiskohdista lähtien kaiken itse pukuuni. Pukuni istui kuin hansikas, koska se oli ommeltu suoraan päälleni. Päivä oli pitkä ja se kesti aamuun asti. Taisin mennä joskus kuuden aikaan aamulla nukkumaan. Miksi lähteä pois kesken omista häistään, kun voi pitää hauskaa loppuun asti? :D Lisää häistä ja hääpuvusta voi lukea täältä.

Ensimmäinen matka St. Martinille – Tästä olen usein kirjoittanut, miten tämä oli sellainen elämää isompi asia elämässäni. Jo aiemmin elämässäni oli ollut monia hetkiä, jolloin olen kokenut todella voimakkaita déjà-vu -hetkiä. Kun astuin St. Martinilla ulos lentokoneesta, tiesin, että olen kotona. Se käsittämätön hyvänolontunne mikä minut valtasi, sitä ei pysty kuvailemaan. Kaikki miten edes päädyin saarelle alunperin, oli pelkkää sattumaa ja tunnetta, että minun on mentävä sinne.

Nykyisen puolison tapaaminen – Olen salamarakastuja. Se on kaikki tai ei mitään heti. En jaksa mitään pelejä ja leikkejä, sen joko tietää tai on tietämättä heti, onko tuo se ihminen, jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni. Seurustelu on ihan yliarvostettua. Olisin ollut aikoinani loistava ehdokas Ensitreffit alttarilla tai Love is Blind tuotantoihin. :D


Häämatka – Puhutaan puolisoni kanssa vieläkin usein meidän häämätkasta, joka suuntautui Lefkakselle. Ensimmäisen kerran naimisiin mennessäni en käynyt häämatkalla, joten tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen häämatka. ;) Matka osui juhannusviikolle, jolloin Lefkaksella ei ole vielä mitenkään erityisen kuuma. Ei tehty koko viikkona oikeasti yhtikäs mitään. Muuta kuin istuttiin varjon alla ja luettiin kirjoja sekä uitiin. Tietenkin myös syötiin eli täydellinen loma siis. Mieleenpainuvimmat olivat kaksi ensimmäistä yötä, kun meinasimme paleltua hotellihuoneeseemme, kun loppuviikon taas pyörimme kuumuudessa, koska emme jaksaneet enää maksaa ilmastoinnista. Aamuisin meidät herätti paikallinen kukko hotellin takapihalla, jolla oli tapana kiekua myös iltapäivällä. Rannalla valitsimme aina saman paikan. Nimesimme sen papanpaikaksi, sillä joka aamu sama kreikkalainen pappa, kävi ottamassa meiltä maksun aurinkotuoleista- ja varjoista. Pappa on jäänyt elävästi mieleen. Siinä hän istuskeli takanamme puun varjossa päivän tuolissa lukien lehteä. Lisäksi saimme tutustua Paul-Erikiin. Paul-Erik tai virallisemmin Paul-Erik Pöllönen. Herra Pöllönen oli meidän virallinen naapurimme koko loman ajan, kun illalla suihkussa käynnin jälkeen avasimme kylppärin ikkunan, kääntyi Paul-Erikin pää reilun metrin päässä olevalta pesältään talon syvennyksestä ikkunaa kohti ja katseemme kohtasivat. Ensimmäisellä kerralla myönnän hivenen hätkähtäneeni tätä tarkkakatseista naapuriamme. Eikä unohtaa sovi tietenkään parasta punanapsija ateriaa Kalypsossa, jonka olen elämässäni syönyt. Kala oli paistettu kokonaisena ja tarjoiltiin simppelisti uunijuureksien, parin itsetehdyn ranskalaisen, salaatin ja tuoreen sitruunan kera. Annos oli niin hyvä, että palasimme syömään sen uudelleen, ennen kotiin lähtöä.  

Ensimmäinen yhteinen matka Rodokselle – Olimme molemmat käyneet Rodoksella aiemmin, mutta tietenkin kun on naimisissa, on hieman eri juttu jakaa se toisen kanssa. Vuosien aikana vähän yllättäenkin Rodoksesta on tullut meidän juttumme ja toinen kotimme. Tämä ei ollut tarkoitus, niin vain kävi. Tiedän, että on käynyt monelle muullekin, Rodos vie sydämen. Se on koti, jossa tehdään eri juttuja kuin täällä Suomessa. 

Vuosi 2018 – Vuosi jolloin elämässäni tapahtui isoin käänne parempaan pitkän vaikean ajan jälkeen. Sain kodin ulkopuolisen työni heti ensimmäisellä työhakemuksella vuosiin. Se sopii täydellisesti joustavuutensa, vakituisuutensa ja osa-aikaisuutensa vuoksi yhteen blogityöni oheen. Teen siis kahta työtä, mutta siitä huolimatta minulla jää aikaa silti myös vapaalle, jota tarvitsen enemmän kuin monet muut. Elämäni on ollut tuosta vuodesta lähtien balanssissa ja olen löytänyt sisäisen rauhan kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Minulla on hyvä olla. Joka aamu kun herään, odotan, mitä uusi päivä tuo tullessaan, sillä jokaisessa päivässä on uskokaa tai älkää jotain hyvää.

Mikä on sinun paras ja ikimuistoisin hetki elämässä tähän asti? 

Haastan mukaan muut bloggaajat kertomaan parhaita ikimuistoisimpia hetkiään.  



Macarons suklaatäytteellä


Macaronsit eivät todellakaan ole se juttu, josta suosittelisin aloittamaan leivontaharrastuksen. Niiden valmistaminen vaatii jopa kokeneelta kotileipurilta malttia. Tekeminen on pientä näperrystä, joka kokettelee jonkin verran hermoja. Tekeminen ei tästä huolimatta ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Suklaaholisti tekee tietenkinkin omat macaronsleivokset suklaatäytteellä. Ensimmäisellä kerralla ulkonäkö ei ikinä ole se kaunein, mutta harjoitus tekee mestarin.


Macarons suklaatäytteellä
(30 kpl)

Macaron-kuoret

100 g munanvalkuaista
110 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
25 g hienosokeria
koristeluun 20 g tummaa suklaata

Täyte

1 dl kuohukermaa
125 g tummaa suklaata, mitä tummempaa sen parampi, mieluiten 80 %
25 g voita

Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri huolellisesti keskenään. Laita toiseen kulhoon huoneenlämpöiset kananmunanvalkuaiset ja hyppysellinen sokeria. Sekoita sähkövatkaimella. Kun seos alkaa vaahdota lisää loput sokerista pienissä erissä. Vatkaa kunnes vaahto on kiiltävää ja vispilään muodostuu nostattaessa teräviä huippuja. 

Yhdistä manteli- ja tomusokeriseos valkuaisvaahtoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi kumilastalla nostellen. Kaavi huolellisesti mukaan myös reunoilla ja pohjalla oleva taikina. Jatka nostelua, kunnes taikina on hyvin sekoittunut, muttei kuitenkaan liian juokseva. Voit kokeilla taikinan koostumusta nostamalla sitä lautaselle pienen ympyrän verran. Taikinan koostumus on oikea, kun pintaan ei jää huippua, vaan se levittyy laakeasti.

Lusikoi taikina pursotuspussiin, jonka tylla on pyöreä ja halkaisijaltaan n. 8 mm. Pursota leivinpaperilla peitetylle pellille pieniä ympyröitä, joiden koko on kahden euron kolikon suuruinen. Taputtele lopuksi pellin pohjaa kevyesti kämmenellä, jotta macaronit asettuisivat kauniisti ja mahdolliset ilmakuplat hajoaisivat.

Anna macaronien levätä ja kuivahtaa huoneenlämmössä noin parikymmentä minuuttia, jotta niihin muodostuu rapea kuori. Paista macaroneja 150°C uunissa keskitasolla n. 12-14 minuuttia. Puolessa välissä paistoaikaa uunipelti tulee kääntää. Jos macaroneja paistaa liian vähän aikaa kuori jää pehmeäksi, jos liian kauan, ne alkavat ruskistua ja kuivua. Paiston jälkeen macaronien pitää antaa jäähtyä hyvin ennen leivinpaperilta irrottamista. Kuorten jäähdyttyä sulata 20 g suklaata. Pirskottele sulanut suklaa macaron-kuorten päälle haarukkaa apuna käyttäen ja anna jähmettyä.

Kuumenna kerma kasarissa kiehumispisteeseen. Lisää pieneksi paloiteltu suklaa kolmessa erässä ja sekoita hyvin joka kerran jälkeen, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää. Lisää lopuksi voi ja anna jäähtyä. Ennen kuin suklaatäyte ehtii jähmettyä liikaa, täytä macaronit pursotinpussia apuna käyttäen. Täyte levitetään macaron-kuorten sileälle alapinnalle ja ne kootaan painamalla kaksi kuorta kevyesti vastakkain. Lopuksi laita leivokset vuorokaudeksi jääkaappiin vetäytymään.

Maistuvaa sunnuntaita!

Lykolta tuoksut kaikkiin tilanteisiin

Kaupallinen yhteistyö: LYKO.FI

Iän karttuessa tuoksumaun kehittyminen on luonnollista. Yleensä nuorempiin vetoavat hedelmäiset kukkaistuoksut, kun vanhempia saattaa enemmän kiinnostaa itämaiset tai hienostuneet chypre-tuoksut. Tästä huolimatta lienee yleisempää, että moni meistä pysyttelee uskollisena omalle tuoksuperheelleen läpi elämän. Minä kuulun tähän joukkoon, mutta ehkä hivenen eri tavalla. Minulla on kyllä ollut tietty maku jo teini-iästä lähtien, rakastan kukkaistuoksuja. Niistä löytyy kuitenkin niin monia variaatioita, että on helppo löytää oma tuoksu jokaiseen tilanteeseen. Minulla on aina ollut tuoksuja, joita käytän arkena esim. töissä, sitten on erikseen tuoksut joita tykkään käyttää illalla, sekä tuoksut jotka sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja saan niillä aina hyvän mielen. 

Estée Lauderin tiedetään aikoinaan tokaisseen:

"En käyttäisi koskaan samaa leninkiä tenniskentällä ja illallisella, joten miksi käyttäisin aina samaa tuoksua?"

Millaisia ovat sitten lempituoksuni tällä hetkellä erilaisiin tilanteisiin? Olen joskus laskenut, että 4-5 tuoksua olisi se määrä, jolla kattaa kaikki mahdolliset tilanteet. Toki sitten on ihmisiä, jotka käyttävät vain yhtä nimikkotuoksuaan, mutta jos on kiinnostunut tuoksuista ja haluaa laajentaa varastoaan sopivaksi, edellä mainittu on sopiva määrä. Valitsin yhteistyössä hiusten- ja kauneushoitoalan yritykseltä Lykolta neljä tuoksua. Tästä kvartetista löytyy tuoksu jokaiseen tilanteeseen. Tottakai tuoksut ovat sellaisia joista pidän, mutta koitin valita tuoksut myös niin, että ne olisivat myös mahdollisimman monen muun nenään sopivia. Välttelin tietoisesti erittäin voimakkaita tai hyvin erikoisia tuoksuja. Mietin myös sitä, että tuoksut taipuisivat kaikkiin vuodenaikoihin eli yksikään ei tunnu kesällä liian makealta tai talvella liiankin raikkaalta ja siten ehkä tylsältä. Kannatta lukea postaus loppuun, sillä postauksen lopussa on alekoodi Lykon verkkokauppaan, jonka käytöstä en hyödy rahallisesti, joten se on vain teidän iloksi.


KAIKKI TILANTEET

Dolce & Gabbana Light Blue – Kukkaistuoksu ja klassikko joka julkaistiin vuonna 2001. Joten ensi vuonna Light Blue täyttää kaksikymmentä vuotta. En poikkeuksellisesti rakastanut tuoksuun aikoinaan ensi nuuhkaisulla, ostin silti jo silloin tuoksun heti mukaani. Tuosta hetkestä on aikaa yli viisitoista vuotta ja sen jälkeen se on kuulunut tuoksukaappini kulmakiviin. Kun aloitin puolitoista vuotta sitten kodin ulkopuolisen työni, Light Blue nousi jälleen kerran arvoon arvaamattomaan. Siitä tuli tuoksu, mitä käytän suurimman osan aikaa töissä, koska se harvemmin ärsyttää kenenkään muun nenää. Silti turvaudun siihen usein muutenkin, koska ei ole tilannetta, aikaa tai paikkaa mihin se ei sopisi. Light Blue on harvoja tuoksuja, jota voi käyttää aina ja kaikkialla. Ylläni se on myös yllättävä kehujen kerääjä ulkopuolisilta. Olen ihan viime viikkoinakin saanut siitä monta kehua. Miksi se sitten on klassikko, joka pysyttelee vuodesta toiseen parhaiden myytyjen tuoksujen listoilla? Miksi se muuntautuu kaikkiin tilanteisiin?

Light Blue on ihastuttavan pirteä ja rento tuoksu. Silti samaan aikaan siinä on hienostuneisuutta, joka saa sen sopimaan myös juhlaan ja tärkeisiin hetkiin. Se on kuin luottofarkut, jotka jalkaan vetäessä saavat iloiseksi ja tuntuvat hyvältä ihoa vasten. Se on muodissa aina. Silkinkevyt tuoksu on kuin tuulenhenkäys avoimesta ikkunasta. Puraisu Granny Smith -omenaa tekee siitä raikkaan kirpeän. Raikkaan elämyksen täydentää sitruuna. Hienostunutta kukkaisuutta tuoksuun tuovat jasmiini, ruusu ja englanninsinililja. Ruusua on kuitenkin vain aavistus; edes minä, ruusutuoksujen ystävä, en juurikaan erota sitä. Pohja on lämmin ja tuo pehmeyttä – myskiä, seetripuuta ja ambraa. Jopa hivenen tummasta pohjasta huolimatta tuoksusta ei tule liian syvä vaan se säilyttää kepeytensä. 


TREFFIT, HÄÄT,  JUHLATILAISUUDET

Burberry Her Blossom EdT – Parfymööri Francis Kurkdjian nosti Burberryn takaisin vuosien jälkeen tuoksumaratonin kärkikastiin. Kun Burberry toi markkinoille vuonna 2018 Burberry Her -tuoksun, siitä tuli välittömästi hitti. Siinä on mielestäni jopa klassikon ainesta, mutta sen statuksen vasta tulevat vuodet näyttävät. Menestyneestä tuoksusta tehtiinkin pian Burberry Her Blossom -versio, joka tuli markkinoille vuosi takaperin. Blossom on mielestäni alkuperäistä vieläkin parempi ja se poikkeaa hämmentävän paljon makeammasta isosiskostaan. Her Blossom EdT on kukkaishedelmäinen elegantti tuoksu, samalla se on myös yllättävästi aikuisempi versio originaalista Her-tuoksusta. Eleganttiudensa vuoksi Her Blossom sopii elämän tärkeisiin hetkiin. Niihin hetkiin, joita haluat muistella vielä vuosienkin päästä. Se on kuplivan kermainen ja valoisa. 

Tuoksun alun punapippuri ei ole voimakas, päinvastoin, se jää hyvin pieneksi pirskahdukseksi. Sen sijaan mandariinin puraisu leijailee esiin helposti. Sydämessä ihastuttavaa pionia, joka on eniten esiin tuleva nuotti. Her Blossom onkin tuoksu, joka mielestäni tuo pionin tuoksun kauneiten esiin tällä hetkellä markkinoilla olevista tuoksuista. Luumukukka tuo pehmeää makeutta. Pohjalle pehmeyttä antavat santelipuu ja myski.


PÄIVÄTUOKSU

Chloé L'Eau – Läpikuultavaa romantiikkaa pullotettuna. En muista kuka, mutta kun olin lapsi, joku kutsui minua kukkaistytöksi, ehkä se kertoo persoonastani jotain. Ei siis ole mikään ihme, että kaikkein mieluiten ihan arkisenakin päivätuoksuna käytän mieluiten tuoksua, joka suorastaan huutaa romantiikkaa. Chloé L'Eau tuntuu yllä siltä kuin joku halaisi sinua rauhoittavasti. Jokainen meistä haluaa tuntea halauksen ympärillään, se luo turvallisuutta. Light Bluen tavoin myös tämä on erinomainen tuoksu töihin.

Tuoksu avautuu raikkaalla pirskahduksella greippiä. Litsi tuo mukaan pehmeyttä ja ruusu hienostuneisuutta. Sydämessä lisää ruusua, jota herkkä magnolia täydentää. Pohja antaa makeutta, syvyyttä ja pehmeyttä. Ambran makeus, myskin pehmeys ja jäkälän kirpeys sekä setrin metsäisyys luovat täydellisen liiton, joka tasapainottaa tuoksun kukkaisuutta.


ILTATUOKSU

Viktor & Rolf Bonbon EdP – Iltatuoksussa pitää olla syvyyttä, tummuutta ja makeutta, mutta mielestäni myöskään leikkisyyttä ei saa unohtaa. Flirttiä pitää olla. Viktor & Rolfin Bonbon EdP on täydellinen sekoitus näitä kaikkia. Vaikka siitä löytyy makeutta, sitä ei ole liiaksi. Lisäksi siinä missä Viktor & Rolfin ehkä kuuluisin tuoksu Flowerbomb on ainakin omaan nenääni jopa liiankin tilaa vievä, ottaa Bonbon tilan haltuun hienostuneemmin. Se ikään kuin hiipii nurkasta takaapäin diskovalojen loisteeseen, silti pysytellen hienostuneena.

Bonbonin alku on mehukas puraisu hedelmäsalaattia – persikkaa, appelsiini ja mandariinia.
Tuoksun sydän on kauniin kukkainen ja karkkinen – karamellia, jasmiinia ja appelsiininkukkaa. Pohja on syvä ja lämmin – setriä, ambraa, santelipuuta ja guajakkipuuta, joka tuo mielenkiintoista nichemaista savuisuutta tuoksuun. 



Valitsetko erilaisia tuoksuja tiettyihin hetkiin? Mitkä olisivat sinun neljä tuoksua erilaisiin tilanteisiin?

ALEKOODI

Saatte to 9.4. asti -15% Lykon verkkokaupasta koodilla love15. Tällä hetkellä tuoksut ovat jo valmiiksi alennuksessa -20% 29.3. asti, mutta koodillani saatte vielä tuosta jo alennetusta hinnasta lisäalen -15%. Joten nyt on mahdollisuus hankkia se unelmien tuoksu todella edullisesti. Alekoodi käy myös kaikkiin muihin tuotteisiin Lykon todella laajasta valikoimasta, johon kuuluu niin ihonhoitoa, meikkejä kuin hiustuotteitakin. Verkkokauppa toimittaa paketit normaalisti koronasta huolimatta. Alekoodi ei koske Dr. Dennis Grossia, Eminencea, Elixir Cosmeticsia, The Ordinarya eikä kamppanjatuotteita. Kaikesta muusta saat alennuksen syöttämällä koodin kassalla.


Back to Basics – blogihaaste

Kuva: Souliina

Löysin netin syövereistä vanhan kunnon blogihaasteen, johon en muista vastanneeni, vaikka olen näitä paljon vuosien saatossa tehnytkin. 

Olen syntynyt... Mäntässä, jossa asuin ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta elämästäni. Mäntässä on edelleen pikkuisen tehdaskaupungin charmia. Mänttä on myös kaupunki, joka opetti minut rakastamaan taidetta ihan lapsesta asti. Siellä sellutehtaan (R.I.P) hajussa oli hyvä kasvaa aikuiseksi. Toivon, että voin vielä joskus palata juurilleni.

Pienenä olin varma, että minusta tulee... Parturi-kampaaja ja se minusta tulikin vain huomatakseni, ettei se lopulta ollut minun juttuni lainkaan.

Kolme parasta piirrettäni ovat... Ystävällisyys, empaattisuus ja realistisuus.

Minne haluaisin matkustaa... Tällä hetkellä yksi bussimatka töihinkin tuntuu luksukselta ja etuoikeudelta.

Suosikkijuomani ovat... kahvi ja vichy.


Lempiruokani on... kaikki pastaruoat, risotot ja karjalanpaisti.

Viikonloppuisin herkuttelen... Öööö, mitä? Miksi pitäisi herkutella vain viikonloppuna, varsinkin kun olen usein silloin töissä. :D Herkutteluun kuuluu lasi viiniä tai yksi olut, suklaata ja jotain lohturuokaa.

Lempiblogini, joita seuraan säännölliset ovat... Näitä on todella monia, voitte klikata blogin alhaalta oikealta kohtaa näitä seuraan, niin sieltä löytyy iso pino. 

Kirjat joita olen lukemassa juuri nyt... Cilkan tarina, joka ei muuten ole lainkaan niin hyvä Auschwitzin tatuoija. Tulee mieleen, että kirja on tehty ainoastaan siksi, että sillä tahkottaisiin lisää rahaa menestys kirjan jälkeen. En arvosta.

Lempilajini kirjallisuudessa ovat... Elämänkerrat, chick lit ja jännitys.

Suosikkisovellukseni kännykässä on... Twitter ja Instagram taistelevat ykköspaikasta.

Kahvini juon... soijamaidolla tai kahvikermalla.

Viikkorutiineihini kuuluu... Blogin kirjoittaminen, kodin ulkopuolisessa työssä käynti, sekä rikosdokkareiden katsominen. Unohtamatta tietenkään ihonhoitorutiinia. ^_^

Viimeisin elokuva jonka olen nähnyt elokuvateatterissa... Tästä on todella pitkä aika. En edes muista. Tykkään katsella leffat omalta kotisohvalta.

Rentoutuakseni... katselen rikosdokkareita, olen tekemättä mitään, luen ja nukun.

Lemmikkieläimeni... Minulla on ollut elämäni varrella niin koiria, kissoja kuin gerbiileitäkin. Nyt ei kuitenkaan ole ollut enää vuosiin lemmikkejä.

Lempivuodenaikani on... Kesä, mutta talvessakin on oma kauneutensa ja rakastan sitä varsinkin, jos maassa on lunta.

Ruokabravuurini on... Tätä varmaan pitäisi kysyä mieheltäni, mutta saan usein kehuja pasta-annoksistani, jotka eivät kulma häviä yhtään ravintola-annoksille. 

Sarjat joista pidän eniten... Bones, House, Medium, Game of Thrones, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat, voisin katsella kaikki yhä uudestaan ja uudestaan. 


Oikein aurinkoista torstaita kaikille!



Suklaakakkua genovalaisittain


Genovalainen suklaakakku on nopea pyöräyttää ja syntyy vain muutamasta raaka-aineesta. Ainoan pienen jännitysmomentin kakun tekoon tekee se, että munat vatkataan vesihauteen päällä. Se antaa kakulle tarvittavan kuohkeuden ilman leivinjauhetta. Kannattaa rohkeasti yrittää, ei se kovin vaikeaa ole. En ollut moista aikaisemmin itse ikinä tehnyt ennen kuin leivoin kakkua ensimmäistä kertaa. Ruoanlaiton yksi hauskimpia puolia on se, että aina voi rohkeasti kokeilla jotain uutta. Kakusta tulee todella mehevä ja se vie kielen mennessään.

Genovalainen suklaakakku
(kuudelle)

4 munaa
100 g hienosokeria
80 g vehnäjauhoja
20 g tummaa kaakaojauhetta (esim. Van Houten)
20 g kirkastettua voita sulatettuna ja jäähdytettynä
120 g vadelmahilloa
tomusokeria pinnalle
50 g vadelmia (tuoreita) koristeeksi

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan n. 20 cm:n kokoinen kakkuvuoka. 

Pane munat ja sokeri isoon kulhoon. Täytä kattila puolilleen vedellä ja kuumenna vesi höyryäväksi. Nosta kattila liedeltä ja nosta kulho kattilan päälle, niin ettei se kosketa veteen. Vatkaa sähkövatkaimella 5-10 minuuttia tai kunnes vaahto on paksua, se on kaksinkertaistunut ja vatkaimen jälki näkyy. Seoksen tulee olla lämmintä, ei kuumaa. Nosta kulho kattilan päältä ja jatka seoksen vatkaamista kunnes se on kylmää.

Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe yhdessä muna-sokerivaahtoon ja kääntele seos varovasti isolla metallilusikalla joukkoon. Älä sekoita liikaa, jottei vaahto laske. Kääntele joukkoon voisula varovasti, mutta nopeasti. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla 25-30 minuuttia tai kunnes pinta on kimmoisa ja kakku irtoaa vuoan reunoista. Kumoa kakku ritilälle, pane sen päälle toinen ritilä. (tai uunipelti) Käännä kakku niiden avulla oikein päin ja nosta ylempi ritilä pois ja annan kakun jäähtyä.

Halkaise jäähtynyt kakku kahtia. Levitä väliin vadelmahilloa ja nosta toinen puolikas päälle. Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria, koristele vadelmilla ja siirrä varovasti tarjoilualustalle.

Kirkastetun voin teko:
Tarvitset kakkuun 40 g kirkastamatonta suolatonta voita. Sulata voi sekoittamatta miedolla lämmöllä kattilassa. Kaada kirkas voi varovasti toiseen astiaan ja jätä valkoinen sakka kattilaan. Kirkastettu oi säilyy jääkaapissa kannellisessa astiassa neljä viikkoa.

Maukasta sunnuntaita kaikille!

Hetkeen katoamisen nautinto – Marc Jacobs Daisy Daze

*)Sisältää mainoslinkkejä, tuoksu PR-näyte

Ihan lapsesta asti tuoksut ovat olleet minulle tärkeitä. Ne ovat tuoneet elämääni niin iloa, lohtua kuin turvallisuudenkin tunnetta. Siinä on joka kerran jotain ihmeellistä, kun pistän aamulla "turvatuoksuani", jos minulla on edessä jokin uusi tilanne tai jännittävä tapaaminen. Sillä hetkellä kun tuoksu kantautuu nenään, leviää koko kroppaan vahva hyvän olon tunne. Oli tilanne mikä tahansa. Tuoksumuistot ovat yksiä vahvimpia muistojamme niin hyvässä kuin pahassa. Jotkin tuoksut tuovat mieleemme myös huonoja muistoja. En esimerkiksi pysty vieläkään käyttämään joitakin tuoksuja, joita olen käyttänyt vaikeina aikoina elämässäni. Jos haistan jotain niistä edes jonkun toisenkin yllä, mieleni valtaa välittömästi se oma paha olo, mikä silloin oli, kun kyseistä tuoksua käytin. Onneksi myös tuoksumuistoissa aika saattaa parantaa haavat. En uskonut tähän, kunnes niin tapahtui ensimmäisen kerran. Vasta ihan viime vuosien aikana olen pitkästä aikaa voinut alkaa käyttämään entisiä suosikkituoksujani, joita en voinut kuvitellakaan käyttäväni juuri huonojen muistojen takia vielä muutama vuosi takaperin. 

Marc Jacobsin Daisy -tuoksuihin minulla sen sijaan liittyy pelkkiä hyviä muistoja. Ne ovat kuuluneet elämääni aikana, jolloin olen alkanut taas nauttimaan elämästä. Marc Jacobsilla on jo useana vuonna ollut tapana tuoda Daisy-tuoksuistaan markkinoille limited edition -versiot. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta asiaan. 

En tiedä onko Marc Jacobsilla ollut joku ennustaja, kun tämän vuoden tuoksuja on luotu, mutta tämän vuoden Daze-versiot ovat saaneet inspiraationsa hetkeen katoamisen nautinnosta. Sitähän tässä tarvitaan! Hajuvesiä kuvaillaan lämpimiksi, eloisiksi ja kirkkaiksi – paoksi arkisesta elämästä. 


Omia tuoksuhermojani nelikosta kutkutteli miellyttävimmin *Daisy Daze. Tuoksussa alkuperäinen Daisy on höystetty kassillisella mehukkaita hedelmiä. Daisy Daze on mutkaton, kermaisen myskinen ja hedelmäinen. Alkutuoksussa mehevää mandariinia. Sydäntuoksussa vaikuttaa makean mehukas mirabella-luumu. Pohja on lämpimän myskinen. Vaikka tuoksunuotit ovat simppelit, tuoksu ei sitä ole, voisi itseasiassa kuvitella, että kerroksia olisi paljon enemmän. 

Daisy on nenääni kiehtova. Siinä on sitruksisuutta, mutta myös makeutta kermaisessa muodossa. Aistin myös selkeää pehmeää kukkaisuutta, vaikka tuoksunuoteissa ei kukkia mainita. Marc Jacobs Daisy Daze on ehdottomasti kevät/kesätuoksu. Sen pehmeys ja hedelmäisyys sopii täydellisesti silloin, kun haluat paeta hetkeksi arjesta. Tuoksu on EdT, kesto ihollani on lähes kymmenen tuntia 


Marc Jacobs Daisy Daze 50 ml/72,95€. Tuoksun voi ostaa *täältä.

Mikä on sinun turvatuoksusi?




Mitäs nyt?


Olo on epätodellinen ja pysähtynyt. Välillä tuntuu, että haluaa vain sulkea silmät ja olla lukematta yhtäkään koronauutista. Viranomaiset kyllä tiedottavat, jos asioihin tulee muutosta ja ne tottakai sen verran on asiaa seurattava. Sen lisäksi, että varsinkin pienyrittäjät ovat tiukoilla, alkoi tänään tippumaan myös perusduunareille lomautusuhkia, kun ainakin VR ja Stockmann ilmoittivat aloittavansa YT-neuvottelut. Tämä on omiaan lisäämään muutenkin epävakaan tilanteen epävarmuutta. Varsinkin VR:n YT-neuvottelut kuulostavat pöyristyttäviltä, vaikka liikenne toistaiseksi tilanteen vuoksi väheneekin. Viime vuonna yhtiö maksoi osinkoa valtiolle hulppeat 350 miljoonaa euroa, joten nyt ei puhuta yhtiöstä, jolla menisi huonosti tai ei olisi mahdollisuus tukea työntekijöitä näinä aikoina. Osoittaa sitä paljon puhuttua solidaarisuutta. YT:lla ilmeisesti halutaan varvistaa edelleen voitokas tulos tällekin vuodelle. Mikään muu ei selitä vakavaraisen yhtiön näin äkkinäistä reagointia. Nämä YT:n uhan alla olevat duunarit ovat kuitenkin niitä, jotka ovat käyttäneet niitä palkkatulojaan myös yrityksiin. 


Erikoiseksi tilanteen sitten tekee vielä se, että vaikka maailma ympäriltäni huomisesta lähtien lähes pysähtyy, niin oma elämäni jatkuu toistaiseksi normaalisti. Menen töihin normaalisti, kirjoitan blogiani normaalisti. Toistaiseksi näyttää siltä, että miehenkin työt jatkuvat, kun palaa talvilomalta. Molempien työ vaatii myös työpaikalla oloa, joten käymme töissä normaalisti. Meillä ei ole myöskään lapsia, eikä lähipiirissä ole lähellä riskiryhmään kuuluvia ihmisiä. Joten siltä osin julkisissa liikkuminen ei pelota. Toistaiseksi meidän elämä ei siis oikeastaan muutu, vaikka kaikki ympärillä muuttuu. Rutiini tällaisena aikana tuo turvallisuutta ja lohtua. 

Olen surullinen useiden muiden puolesta, mutta tämä tilanne on saanut tajuamaan sen, saanko sanoa suoraan (anteeksi kirosana)? Kuinka HEMMETIN onnekas olen! Olen tosin jo aiemminkin kertonut täällä, miten onnekas olen kokenut olevani viime aikoina, koska elämässäni on kaikki vihdoin ollut hyvin. En silti ole edes osannut ajatella, että jos tuleekin poikkeustilanne, että omat valintani toistaiseksi ainakin vielä kantavat (tämä on se realisti minussa, olen miettinyt kuitenkin myös jatkoa, jos tilanne muuttuu). Jos olisin tajunnut tuon jo aiemmin, olisin varmasti itkenyt ilosta. Nyt en pysty, koska olen huolissani siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Toisaalta on sellainen tunne, että kun vihdoin kaikkien vuosien jälkeen kaikki oli hyvin, tahtoi universumi jälleen pysäyttää. Ehkä se pysäytti siksi, että tajuaisin, mitä kaikkea minulla on. 

Monet varmaan miettivät pelottaako minua mennä töihin ja olla jatkuvissa asiakaskontakteissa. Ei pelota. En anna pelolle valtaa. Hygieniasta pidetään huolta niin kuin työnantaja määrää ja vielä vähän paremmin, sitten jos korona iskee, niin se iskee, en minä sille mitään voi. Ehkä tähän ajatukseen auttaa se, että olen aina ollut tosi sinut kuolevaisuuteni kanssa. Uskon aika vahvasti kohtaloon ja siihen, että minun päiväni tällä planeetalla on päätetty sinä päivänä kuin synnyin (jos ei aiemmin), enkä pysty tekemään muuta kuin parhaani pysyäkseni hengissä, mutta kun aika tulee, se tulee, vaikka kotisohvalla istuessa. Meillä on lisäksi työpaikalla loistava porukka ja sinne on aina kiva mennä, oli tilanne mikä tahansa.


Näen tässä kaikessa kaaoksessa yhden hyvän asian. Me olemme eläneet tähän asti vahvasti viime vuodet kulttuurissa, missä ihminen ei ehdi ajattelemaan. Me emme mieti miten haluamme elää vaan meille kerrotaan ulkopuolelta miten meidän pitäisi elää. Löysin oman onneni vajaat pari vuotta sitten, kun aloin vihdoin viimein elämään kuten itse haluan, en niin kuin minun oletetaan elävän. Se oli suoranainen valaistuminen.

Elämästä on monille tullut suorittamista, niin oli minullekin, mutta siihen tautiin sain onneksi pysäytyksen jo neljätoista vuotta sitten. Nyt tämä tilanne on saanut monet ajattelemaan, että mitä jos tämä olikin tässä? Se on pelottava ajatus, eikä sitä tarvitse miettiä jatkuvasti, mutta se on hyvä sisäistää. Luulen, että elämän kauneus näyttäytyy nyt myös osalle niistä, joiden elämästä oli tullut suorittamista eikä elämistä. 

Muistan vahvasti, kun tulin sinuiksi kuolevaisuuteni kanssa alle 10-vuotiaana, kun ympäriltäni alkoi laota joka vuosi täysin terveitä nuoria ihmisiä – onnettomuuksia, yllättäviä sairauksia... Silloin oikeastaan ensimmäisen kerran tajusin, että minäkin voin lähteä täältä milloin vain. Oman kuolevaisuuden löytämisessä on jotain todella lohduttavaa – sen jälkeen kokee olevansa yksi onnekkaista.

Tämä oli ainoa postaukseni tästä aiheesta. Pysykää terveinä, noudattakaa viranomaisten antamia määräyksiä ja pitäkää huolta toisista. Minä puolestani lupaan antaa jokaiselle tielleni eksyvälle lisäksi hymyn. Nyt jos koskaan sille ystävälliselle hymylle ja hyvälle mielelle on tarvetta. Tämän jälkeen blogissa jatkuvat normaalit aiheet: oma elämä, kauneus, ruoka jne. Sillä me kaikki varmasti haluamme elämäämme muutankin sisältöä kuin sen k:lla alkavan sanan. Sen asian tiedotuksesta pitäkööt muut huolen.

❤️

Alkuvuoden kosmetiikkasuosikit ja #tueyrittäjää

*)Sisältää mainoslinkkejä, BTB13 PR-näyte

Alkuvuosi ja vuoden ensimmäinen neljännes on ollut kaikella tapaa mielenkiintoinen. Siihen on mahtunut niin iloa, onnistumisia kuin epävarmuuttakin. Kaikkea mitä elämä on. Yleensä aina silloin kun tuntuu, että kaikki menee jopa liiankin hyvin, tulee universumi väliin ja pysäyttää. Toisinaan se on hyväkin. Osaa taas nauttia niistä pienistä hetkistä, jotka saattavat välillä unohtua. 

Alkuvuonna kosmetiikan käyttöni on ollut hyvin simppeliä, mutta muutamia suosikkeja on noussut esiin. Koska en ole pitkään aikaan enää kuukausittain tehnyt kuukauden parhaat -postausta, niin ajattelin, että olisi aika paljastaa teille alkuvuoden lempparituotteet. 


*PAULA'S CHOICE ANTIOXIDANT PORE PURIFIER 9€/40€ – Olen kehunut täällä blogissa useaan otteeseen maailman parhaaksi finnien ja epäpuhtauksien ehkäisijäksi Paula's Choicen *Skin Perfecting 2% BHA Lotionin. Sen jälkeen kun aloin käyttämään tuotetta säännöllisesti vähintään joka toinen ilta puhdistetuille kasvoille ennen muita hoitotuotteita, katosivat epäpuhtaudet lähes täysin. Silti muutama itsepäinen paukura siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta nousee pintaan. Niiden hoitoa toki voi jatkaa edelleen levittämällä aktiivisemmin BHA Lotionia juuri niihin kohtiin, mutta entäs jos tarjolla olisi jotain vieläkin tehokkaampaa? Sain Skincityn joulukalenterista pienen tuubin Pore Purifieria. Tuota samaa pientä tuubia joka riittää todella pitkään paikallisesti käytettynä, myydään yhdeksän euron hintaa. Kuvassa oleva isompi tuubi maksaa neljäkymppiä, mutta riittääkin sitten pienen ikuisuuden. Tuote lupaa vähentää ihon stressitasoja ja tehdä siitä nuorekkaamman sekä parantaa ihon rakennetta. Uskomatonta, mutta tällä kertaa tuote lunasti kaikki lupauksensa. Sisältää C-vitamiinia, antioksidantteja ja salisyylihappoa. Tuotetta neuvotaan laittamaan koko kasvoille, mutta en oikeastaan tiedä edes miksi, mutta pienen tuubin saatuani, päätin kokeilla tuotetta yöksi paikallisesti kipeähköön hormoninäppyyn. Levitin illalla ohutta geelimäistä tuotetta ihan viimeiseksi runsaasti näpyn päälle ja annoin kuivahtaa hetken, ennen kuin menin nukkumaan. Olin todella hämmentynyt heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Kipeä hormoninäppy oli laskeutunut yön aikana lähes täysin ja kuivahtanut pois. Tein saman vielä toisena iltana ja näppy katosi kokonaan. Siitä lähtien tämä on ollut luottotuotteeni. Jos BHA Lotionista huolimatta, jokin sinnikäs epäpuhtaus nousee iholle, parina iltana tätä näpyn päälle ja näppy on poissa. Olen joka kerta totaalisen hämmentynyt tämän tehosta. Tuote ei silti kuivata ihoa lainkaan. Tästä onkin tullut todellinen holy grail -tuotteeni. Joten ostin sitä lisää. Pore Purifier on myös hyvä esimerkki siitä, miten jollekin tuotteelle voi löytää ihan uuden ja yllättävänkin käyttökohteen, missä se todella toimii.


*YVES ROCHER LES PLAISIRS NATURE HUULIVOIDE 2,90€– Yves Rocher teki sen taas, nimittäin loistavan *huulivoiteen. Suosikkini ovat Coconut ja Shea Butter. Molemmat sisältävät kasvipohjaista vahaa ja öljyä. Koostumus on mukavan jämäkkää, joten voide pysyy huulilla. Karitevoi kosteuttaa. Tekee huulista todella pehmeät. Nämä kulkevat mukana töissäkin, koska jatkuva puhuminen kuivattaa välillä huulia. Lopputulos huulilla on himmeä ja huomaamaton. En kodin ulkopuolisessa työssä tykkää kovinkaan kiiltävistä huulituotteista. Jos tykkää kookoksen tuoksusta, niin kookos on ihan must hankinta.


*PAULA'S CHOICE RADIANCE RENEWAL MASK 14€/41€ – Yönaamiossa on ihastuttavan kevyt geelimäinen ja raikas koostumus. Sopii erityisesti väsyneelle ja stressaantuneelle iholle. Kosteuttaa, tekee ihosta pehmeän ja heleän. Jos haluan superkosteutta iholle, käytän edelleen yönaamiona voidemaista *Rehydrating Moisture Maskia, mutta jos iho on eloton ja kaipaan heleyttä valitsen kevyemmän koostumuksen omaavan Radiance Renewal Maskin. Koska koostumus on raikasta, naamio tuntuu ihanan rauhoittavalta. Sopii varsinkin happokuorinnan jälkeen käytettäväksi. Sisältää  C-vitamiinia, arbutiinia ja niasiiniamidia. Rasvahapot pehmentävät ihoa. Hyaluronihappo sitoo ihoon kosteutta. Sopii myös silmänympärys iholle, jolle muuten nykyään levitän oikeastaan ihan kaikki muutkin hoitotuotteet.


*BTB13 PRO-AGE FACIAL TONER 12,50€/38€ – Minä ja muut ei voida olla väärässä, koska näyttää juuri tällä hetkellä siltä, että tuote on loppunut valmistajan varastosta. Toimitus kuitenkin luvataan 1-5 arkipäivässä. Sen sijaan jälleenmyyjällä *Hillan kaupassa tuotetta on tilattavissa heti. Yleensä nollina vilkkuvat varastosaldot tietävät sitä, että tuote ei ole enää pienen piirin salaisuus. Nimi mielestäni hämää, eikä toner ole välttämättä tälle oikea nimitys. Valmistaja puhuukin itsekin hoitovedestä, joka sitten kuvaa kasvoveden sijasta tuotetta täydellisesti. Antioksidantteja sisältävän hoitoveden sisältö on täydellisen simppeli. Ohuen geelimäisen hoitoveden tuoksu on todella mieto, sitä voisi kuvailla lähes tuoksuttomaksi. Tuote tuntuu iholla pehmeältä ja raikkaalta. Se kosteuttaa ihoa tehokkaasti. Olen usein sanonut, että tykkään levittää meikin alle aina kolme kerrosta hoitovettä, jonka jälkeen lisään seerumin, koska ne tekevät yhdessä iholle todellisin plumped -efektin ja saavat ihon näyttämään heti nuorekkaammalta. Hoitoveden pohjana toimii aloe vera -uute, joka rauhoittaa. Glyseriini kosteuttaa ja BTB13 -coctail sisältää oroottihappoa, L-karnitiinia ja hyaluronihappoa, jotka yhdessä kiinteyttävät ihoa. Sopii kaikille ihotyypeille ja varsinkin ikääntyvälle iholle. Sopii myös vegaaneille.


*HUGO BOSS THE SCENT EDT 40,95€/55,95€/77,95€ – Hugo Bossin muutama vuosi sitten ilmestynyt The Scent EdP ei koskaan ihan täysin iskenyt minuun. Se oli makuuni liian persikkainen ja ihan liian makea. Olin iloinen, kun myyntiin tuli myöhemmin EdT-versio, josta puuttuu EdP:n liika makeus. Sen sijaan kukkais-hedelmäinen EdT on tuoksun raikkaampi ja ilmavampi edustaja. Siinä ei silti olla unohdettu alkuperäisin tuoksun persikkaista makeutta, se on vain paljon hillitympi ja hienostuneempi. Alkutuoksussa hunajaa, persikkaa, punapippuria ja mandariinia. Tuoksun sydän on hienostuneen kukkainen – freesiaa, appelsiinipuunkukkaa ja osmanthusta. Pohjalla makeaa ja herkullista kaakaota. Tuoksu sopii täydellisesti kevääseen ja kesään. Se on hienostunut, mutta siinä on nuorekasta leikkisyyttä. The Scent EdT on tuoksu joka sopii mielestäni tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Siinä on mukavaa lämpöä, joka tekee siitä hyvän olon tuoksun. 


Lopuksi vielä tärkeää asia. Tämä meneillään oleva epävarma aikaa iskee lujaa varsinkin yrittäjiin. Suosittelen aina harkitsemaan kaikki ostokset ja varsinkin nyt on tärkeää harkita vielä tarkemmin. Jos vain mahdollista, osta kosmetiikkatuotteita tai palveluita yrityksiltä ja varsinkin pienyrittäjiltä, että saadaan jatkossakin nauttia heidän palveluistaan. Kiitos Viilankantoluvan Petralle, joka laittoi liikkeelle #tueyrittäjää.

Löytyikö suosikeistani tuttuja tuotteita? Mitkä ovat olleet sinun lempituotteesi alkuvuonna?




Limetti-omenakakku


Moni varmaan miettii otsikosta, että mitä eroa on limellä ja limetillä? Vastaus on – ei mitään. Englannin kielen lime on vain jäänyt sitkeästi sinnittelemään suomen kielen limetin rinnalle. Lime on siis suomeksi limetti.

Usein simppelit kuivakakut ovat parhaita,varsinkin sellaiset, joita voi nauttia kermavaahdon, vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Sitrukset sopivat yllättävän hyvin kakkuihin, jotka maistuvat parhaiten pienen lisukkeen kera. Sitruunakakku on monille perinne, mutta limetti on meillä hivenen vähemmän käytetty, vaikka se onkin ehkä yhden maailman kuuluisimman piirakan Key lime pien pääraaka-aine.

Limetti-omenakakku on todella helppo valmistaa. Maussa on miellyttävää raikkautta, jota siihen tuovat niin limetti kuin hapokas omenakin. Omenaksi kuitenkin kannattaa valita makea lajike, eikä suinkaan mitään kirpeän pirskahtelevaa Granny Smithia. Tämä on kakku, jonka kuka tahansa osaa leipoa, eikä siinä voi epäonnistua. 

Limetti-omenakakku

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
korppujauhoja vuokaan
120 g voita sulatettuna
3 limetin raastettu kuori ja mehu
2 tl leivinjauhetta
3 suurta makeaa omenaa

Lisäksi:

kermavaahtoa, vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä

Kuumenna uuni 175°C.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Lisää jauhot vähitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää voisula, limettien kuoret ja mehu sekä leivinjauhe. Seos saa olla melko löysää. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat pieniksi paloiksi. Lisää ne taikinaan. Voitele ja korppujauhota irtoreuna vuoka, jonka halkaisija on n. 23 cm. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja paista uunin alatasolla 40 min. Ota kakku uunista, peitä pinta foliolla ja jatka paistamista vielä 20 min. Ota kakku uunista, poista folio ja anna kakun hieman jäähtyä. Irrota vuoan reunat ja kumoa kakku tarjolle. Tarjoa haaleana tai huoneenlämpöisenä kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.

Maukasta viikonlopun odotusta!

Maistuuko limetti? 

Designed by FlexyCreatives