Loman jälkeinen olotila on kuin leijuisi kahden täysin eri maailman välissä. Jotenkin tämän aina unohtaa, kunnes se tulee jälleen kohdalle. Töihin paluusta on jo pari viikkoa, mutta silti tämä leijuminen jatkuu edelleen. Mieli tavallaan elää jossakin sopukassaan edelleen lomaa, kun taas toinen puoli on jo täydessä työmielentilassa. Suoritat töitäisi tietyllä varmuudella, mutta samaan aikaan osa sinusta elää edelleen sitä mennyttä lomaa. Välitila on erikoinen, en oikein tiedä, miltä pitäisi tuntua. Tänä vuonna tämä välitila on kohdallani vieläkin erikoisempi, sillä ensi viikon jälkeen minulla on vielä toinen pätkä kesälomasta jäljellä. Ehkä tämän vuoksi mieli ei ole vielä parinkaan viikon jälkeen palautunut täysin arkeen.
Tänä vuonna tuli seikkailtua lomalla enemmän kuin aikoihin. Vietin aikaa paljon puolison vanhempien mökillä, lisäksi tuli tehtyä tietenkin perinteinen mökkireissu parhaan ystävän kanssa. Lomaan mahtui myös taidetta, sillä yksi päivä tuli vietettyä turistina syntymäkaupungissani Mäntässä Kuvataideviikkojen parissa. Tämän jälkeen olikin Rodoksen reissun aika, tällä kertaa halusin vain nauttia lomasta ja jätin somen käytön lähes tyystin. En muista, että olisin koskaan ottanut kesälomalla näin vähän kuvia. Laskin, että kuvia oli kolmelta viikolta reilusti alle 50, vaikka samaan aikaan tuli käytyä monissa mielenkiintoisissa paikoissa. Jotenkin halusin nauttia vain pienistä hetkistä ilman häiriötekijöitä. Vaikka Mäntän Kuvataideviikot olivatkin kivat, silti loman mieleenpainuvimman taidekokemuksen koin yllättäen Rodoksella, jossa nykytaiteen museossa oli Nefeli Massian näyttely. Massia on kreikkalaissyntyinen kuvataitelija ja matemaatikko. Teoksia tuli katseltua pitkään eri suunnista ja ne olivat todella mielenkiintoisia, miten valo ja varjot osuivat niihin. Rodoksen nykytaiteen museo on Kreikan toiseksi suurin ja suosittelen kyllä jokaista joka on taiteesta kiinnostunut käymään siellä, jos Rodokselle matkustaa. Liput olivat 6 €/henkilö ja lipun hinnalla sai katsottua kaksi eri näyttelyä.
Rodoksen matkaan sisältyi myös hieman haikeutta, kun käy samassa paikassa melkein vuosittain, muutokset kuuluvat asiaan. Silti ne herättävät tajuamaan, miten aika kuluu ja itsekin vanhenee. Tällä kertaa koimme luopumisen tuskaa, kun huomasimme, että rakkaassa kirjakaupassamme oli loppuunmyynti, jossa viimeisiä tavaroita vietiin. Kirjakauppaa piti nyt jo iäkäs pariskunta ja sen tarjonta oli huikea. Sieltä löytyi jopa Mika Waltarin teoksia kreikaksi käännettynä. Loistava valikoima myös englanninkielistä kirjallisuutta. Ikinä emme lähteneet kaupasta tyhjin käsin ja kävimme siellä useamman kerran loman aikana. Muistan kirjakaupan jo vuodelta 2006, kun kävin Rodoksella ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa oli aika jättää hyvästit.
Miten sinun kesäsi on mennyt?
