Keyword: Love

Heti kun kesän ensimmäiset mansikat ilmestyvät, alan tekemään yhtä suosikkinaamioistani, joka on omatekoinen. Tämä kosteuttava, kirkastava ja rauhoittava, mutta myös hivenen puhdistava naamio, toimii ihanasti esim. auringonoton jälkeen tai silloin kun iho kaipaa kosteutta. 

Jogurtti ja kaura syvähoitavat ja kirkastavat ihoa, mansikka taas puhdistaa. Iho on naamion jälkeen ihastuttavan pehmeä, sileä ja heleä. Aluksi levitän paksuhkon kerroksen naamiota puhtaalle ja kuivalle iholle kymmeneksi minuutiksi. Tämän jälkeen pyörittelen hetken naamiota kasvoilla, sillä pehminneet kaurahiutaleet kuorivat ihoa hyvin hellävaraisesti. Lopuksi huuhtelu lämpimällä vedellä.  Ainoa miinus on, että kymmenen minuutin vaikutuksen aikana, jogurtti ihon lämpöisillä kasvoilla ei tuoksu mitenkään kovin hyvältä. Naamiota ei mene koskaan hukkaan, koska loput voi syödä. ;)

Kosteuttava ja kirkastava jogurtti-kaura-mansikka -naamio

1 tl kreikkalaista jogurttia

1 tl kaurahiutaleita

1 keskikokoinen mansikka

Itse en jaksa tämän tekoon sotkea mitään blendereitä yms. vaan muussaan mansikan hienoksi haarukalla ja sekoitan aineet keskenään. Annan kaurahiutaleiden pehmitä pari minuuttia, jonka jälkeen levitän seoksen kasvoille. 

Teetkö itse naamioita? Jaa ihmeessä vinkkisi!

Tänään jatketaan jälleen Klassikot-sarjaa kosmetiikkamaailman klassikolla ja todellisella kulttituotteella, suomalaisille ehkä hivenen tuntemattomamman brändin Kevyn Aucoinin The Celestial Powder Candlelightilla. Vaikka meikkibrändin perustaja Kevyn Aucoin on ollut kuolleena jo yli 16 vuotta, brändi elää edelleen vahvana. Yleensä se on merkki todellisesta kulttibrändistä, jos se pystyy jatkataan voittokulkuaan ja luomaan itselleen ikonisen leiman perustajan kuolemankin jälkeen. Kevyn Aucoin on yksi uusimpia tällaisia brändejä. 

Kevyn Aucoinia on kuvailtu uraauurtavaksi ikoniksi jopa vallankumoukselliseksi. Elinaikanaan hän meikkasi lukemattomia malleja ja näyttelijöitä. Hän myös jätti jälkensä peräti 18 peräkkäiseen Voguen kanteen. En tiedä onko moiseen kukaan pystynyt enää Kevynin jälkeen. 

Brändiltä löytyy moniakin klassikkotuotteita, mutta silti yksi ikonisin on varmasti The Celestial Powder Candlelight.

Monet ajattelevat tuotteesta, että se on highlighter, mutta ei se oikeastaan ole, ei ainakaan pelkästään. Minä kuvailisin tätä hehkuvammaksi ja näkyvämmäksi versioksi Guerlainin Meteoriiteista. Shampanjan sävy on hienovarainen ja hienostunut. Sillä voi muotoilla kasvoja lisäämällä sitä kasvojen korkeimpiin kohtiin kuten poskipäille, mutta sitä voi laittaa myös kevyesti koko kasvoille, jos hakee sellaista eteerisen hehkuvaa lookia. Tuote on tarpeeksi läpikuultava luonnolliseen hehkuun. Pysyy koko päivän ja tuo varsinkin iäkkäämmälle iholle juuri sellaista oikeanlaista hehkua. Nimi Candlelight kuvaa tuotetta täydellisesti. Highlighter tuo kasvoille aivan samanlaista valoa kuin kynttilänliekki pimeässä, kun kasvot osuvat sen valoon.

Olen käyttänyt tuotetta parin vuoden ajan, eikä varmaan tarvitse sanoa, että tämä jos mikä on meikkituote makuuni. Jos olet "my skin but better"- tai sellaisen hienostuneen klassisen -meikkityylin ihannoija, niin tämä on sinulle. Ne jotka hakevat sellaista in your face -highlighteria, niin tämä ei ole teille. Koostumukseltaan Candlelight on sopivan kermainen ja pehmeän satiininen. Se levittyy iholle kauniisti ja tasaisesti. 

Pakkaus on melko vaatimattoman näköinen, mutta todella näppärän kokoinen pakattavaksi matkalle mukaan, sillä pannu on litteä eikä rasia ole mikään iso. Leveyttä on hieman vajaa kuusi senttimetriä ja korkeutta viisi senttimetriä. Candlelight on myös tuoksuton. 

INCI: Talc, Polyethylene, Phenyl Trimethicone, Nylon-12, Phenoxyethanol, Methylparaben, Propylparaben, Butylparaben, Ethylparaben, Isobutylparaben, May Contain: Mica CI 77019, Titanium Dioxide CI 77891, Iron Oxides CI 77491/ CI 77492/ CI 77499, Carmine CI 75470.

Kevyn Auconin tuotteita voi tilata Cult Beautylta. Hintaa Candlelightilla on n. 42 euroa.

Onko Candlelight tuttu?

En vielä pari vuotta sitten olisi voinut edes kuvitella, että tämän kesän lakkasuosikkini tulisi Chanelilta*. Kesällä  2015 kirjoitin blogissani näin: 

"Ongelma on se, että nämä Chanelin lakat eivät vaan toimi omilla kynsilläni ollenkaan. Olen kokeillut niitä vuosien saatossa reilusti yli kymmentä erilaista ja sama juttu kaikissa. Kokeiltu on myös erilaiset alus- ja päällyslakat, sekä ilman. Ne eivät vaan pysy."

Tuon kirjoituksen jälkeen, jokin kuitenkin muuttui. Muutos oli se, että tuosta kirjoituksesta vajaan vuoden päästä Essie toi markkinoille Gel Couture -päällyslakan, joka mullista ainakin oman elämäni täysin. Vaikka lakka oli alunperin tarkoitettu Essien Gel Couture -kynsilakkojen päälle, se toimii aivan kaikkien lakkojen päällä. Itseasiassa niin hyvin, etten enää käytä muita päällyslakkoja. Kynnet pysyvät tuon päällyslakan avulla hyvänä viikon. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin tajusin kokeilla sitä myös Chanelin lakkojen kanssa, joita minulta löytyi vielä muutama varastosta. Ensimmäinen kerta pelotti, koska en oikein tiennyt, miten käsittelisin tällaista first world problems -asiaani, jos päällyslakka ei pidentäisikään lakkojen kesto kynsilläni. Arvatkaapa mitä? Tapahtui ihme, ensimmäistä kertaa elämässäni Chanelin lakat pysyivät kynsilläni viikon, sen saman minkä kaikki muutkin lakat. Voin suoraan sanoa, että kiljuin melkein onnesta. 

Minulle Chanel on ollut aina se, joka luo kynsilakkatrendit ja niitä kynsilakkabrändit sitten jäljittelevät. Chanel on tehnyt monesta oudostakin sävystä in-jutun kynsillä vuosien saatossa. Brändiltä löytyy mielestäni myös ehdottomasti upeimmat ja kauneimmat klassiset sävyt. Lisäksi suurin osa lakoista peittää kahdella kerroksella, olen vain pariin törmännyt vuosien aikana, joita tarvitsee kolme kerrosta, yleensä kaksi helppoa kerrosta riittää. Lakat kuivuvat hämmentävän nopeaan kynsillä, nopeammin kuin Essiet tai O.P.I:t. Chanelilla kausisävyt vaihtuvat tiuhaan ja niitä löytääkin helposti näin kesällä ja syksyllä kauppojen alelaareista usein alle 15 eurolla. 

Sain keväällä maahantuojalta testiin muutamia lakkoja, joista yksi oli Limited Edition (myynnissä vielä) Neon Nail Colour 596 Rose Néon*. Sävy on hämmentänyt minua, sillä jo Instagramissa löytyvistä kuvista voi nähdä, kuinka eriltä se näyttää, riippuen siitä millainen ihon sävy henkilöllä on. Toisilla sävy näyttää pinkimmältä ja toisilla kuten minulla, se on enemmän sellainen neonvesimeloni häivähdyksellä pinkkiä, ehdottomasti enemmän lämmin kuin kylmä sävy. Yhtä kaikki, sävy on upea ja täydellinen kesäväri. Rose Neon on jopa räikeä, mutta ei liian. Se on kuin joku herkullinen cocktail, joka tekisi mieli kipata suuhun. Lakan koostumus on jellymäistä, itse tykkään laittaa kolme kerrosta, vaikka kaksikin saattaisi riittää vähemmän perfektionistille, mutta minusta kolmella kerroksella saa herkuimman sävyn. Olen kuitenkin valmis antamaan tämän anteeksi, koska lakka kuivuu niin nopeaan, että kun saa kymmenen kynnen lakattua, voi saman tien lisätä jo ensimmäiseen kynteen toisen kerroksen. Lakka on ilman päällyslakkaa pinnaltaan satiininen ja minusta se vaatii ehdottomasti päällyslakan, että väri pääsee oikeuksiinsa. 

Saan aika harvoin kynsilakoista kehuja tai kyselyitä, mutta tästä niitä tipahtelee. Sillä joka kerran kun tämä on ollut kynsilläni, on joku kysynyt, mitä lakkaa sinulla sinulla on. Sävy on selvästi sellainen, että se pistää ihmisten silmiin. Näyttää muuten tosi hyvältä myös lyhyemmissä kynsissä.

Millä lakkaat kyntesi kesällä?

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta. 

Oletko ikinä miettinyt, mitkä ovat ne asiat, joita pakkaat ensimmäisenä mukaan, jos vaatteita ei oteta lukuun? Olen jo vuosia pakannut sekä mökille että matkalle mukaan nämä viisi tuotetta, ehkä jos lähtisin talvikohteeseen tai kaupunkilomalle, jättäisin hyttyskarkotteen pois, mutta muut tuotteet ottaisin mukaan myös edellä mainittuihin paikkoihin. ^_^

Kirja – Lukulukko tai ei, pakkaan mukaan aina kirjan tai kirjoja. Yleensä lomalla ollessa lukulukko raukeaa ja pystyn lukemaan. Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä mökillä sateisena päivänä kuin lukeminen. Lomamatkalla tykkään lukea niin rannalla, lentokoneessa kuin hotellihuoneessakin ennen nukkumaan menoa. Yleensä otan mukaan dekkareita ja elämänkertoja.

Puhdistusliinat – En käytä puhdistusliinoja muuten koskaan, mutta matkalle tai mökille pakkaan paketin aina mukaan. Näillä saa puhdistettua kasvot helposti ilman vettäkin ja hätätapauksessa ne sopivat muutenkin freesaamaan, kun olo tuntuu tunkkaiselta.

Aurinkosuoja* – Sen verran pitää olla positiivisuutta, että Suomessakin mökille lähtiessä ottaa mukaan aurinkosuojan. :D Mökillä ja matkoilla tulee vietettyä huomattavasti enemmän aikaa ulkona kuin kotona ja vähintään SPF 30 aurinkosuoja on ehdoton. Otan aina mukaani tuotteen, joka sopii niin kasvoille kuin vartalollekin.

Hyttyskarkote – Jokainen O-veriryhmäläinen tietää, kuinka kaikki ötökät suorastaan rakastavat meitä. Monesti huomaan ryhmässä istuessa, että esimerkiksi suurin osa hyttysistä on juuri minun kimpussani, kuinka ihanaa. Viime vuosina aloin huomata, että hyttyskarkotteet eivät meinanneet enää toimia. Hyttysen pistoja tuli, vaikka olisin kylvänyt karkotteissa. Viime vuoden keväällä pr-tilaisuuden goodie badista paljastui hajuton Free Punkki -karkote. Ensin en ollut kiinnostunut tästä lainkaan, mutta sitten huomasin, että tämähän toimii kaikkiin pirulaisiin: punkkeihin, hyttysiin, paarmoihin, hietasääksiin you name it. Viime vuonna aina kun vaan muistin suihkuttaa, yksikään ötökkö ei pistänyt. Ihan mahtavaa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ostin täksi kesäksi uuden purkin. Vaikka tuote on hajuton, tätä kannattaa suihkuttaa aina ulkona ja varoa, ettei hengitä tuotetta henkeen. Kasvoille levitys käsien kautta. Valitsen oikeasti mieluummin tämän myrkyn levittämisen iholle kuin parantelen vielä kahden vuoden päästäkin hyttysten pistojen jälkiä ihossa. Vuosi vuodelta tulen niille allergisemmaksi. 

Pihkaseerumi – Rakkaustuote! Jos ne hyttyset pääsevät pistämään, tämä on nopein konsti saada paukamat laskemaan. Auttaa muutamassa minuutissa ja puremajälki näyttää paremmalta. Tehoaa myös kutinaan. Olen käyttänyt tätä myös finnien päälle, tällä saa rauhoitettua monenlaisia ihoärsytyksiä, auttaa myös hankaumiin. Ei kuivata ihoa. 

Mitä sinä pakkaat mukaan? 

Toivotan kaikille oikein ihanaa juhannusta. Seuraava postaus ilmestyy maanantaina!

*Kuvassa oleva iS Clinical PR-näyte saatu blogin kautta, kaikki muut omia.

*Tuote saatu blogitestiin maahantuojalta.

Puolitoista vuotta sitten hiusmaailma koki jotain varsin mullistavaa. Silloin Dyson teki jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ollut aiemmin tehnyt. Dyson Supersonic -hiustenkuivain* muutti meidän käsityksen siitä, miltä föönin pitäisi näyttää. Myönnän itsekin katselleeni laitteesta kuvia pienen hämmennyksen vallassa. Hämmennystä herätti tietenkin myös föönin hinta 399 euroa, kyllä luitte oikein. Samalla hintaa saisi esim. jo varsin laadukkaankin imurin, älypuhelimen, etelänmatkan... 

Ymmärsin kuitenkin, että kun kehitellään jotain uutta, se on selvä, että uusi teknologia maksaa. Toki se ei riitä perustelemaan ainakaan itselleni hintaa vaan tuotteessa pitäisi olla jotain sellaista mikä eroaa minun aikaisemmin käyttämistäni fööneistä, millä hintaa voisi perustella. Miten Dyson olisi parempi kuin entiset todella laadukkaat laitteeni? Tähän kysymykseen saisin vastauksen, kun sain tuotteen blogitestiin maahantuojalta.

Hiustenkuivain lupaa tietenkin vaikka mitä hienouksia. Toisia varmasti kiinnostaa nämä hienoudet, toiset teistä varmaan ovat kuin minä, ainoastaan käyttömukavuudella ja lopputuloksella on väliä muista hienouksista viis. Mutta teille joita nämä teknologian hienoudet kiinnostavat niin laitteen erilainen ulkonäkö johtuu tietenkin siitä, että sen moottori ei olekaan laitteen päässä vaan varren sisällä. Jolloin se tasapainottuu täysin eri tavalla kädessä kuin perinteinen malli. Painoa föönillä onkin vain reilut 600 grammaa. Digitaalimoottori lupaa tehdä kuivauksesta entistä nopeampaa, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että fööni puhaltaisi kuumempaa ilmaa päinvastoin, sillä kaksikymmentä kertaa sekunnissa toimiva lämmöntarkkailu pitää huolen siitä, että hiukset eivät pääse kuumenemaan liikaa. 

Näiden lisäksi fööni hyödyntää puhaltaessaan negatiivisia ioneja, jotka auttavat vähentämään hiusten pörröisyyttä. Esimerkiksi tässä Iltalehden videossa näkyy todella hyvin, miten hieman pörröisemmän hiuslaadun omaava ihminen saa Dysonilla kuivatessa selvästi vähemmän pörröiset ja kiiltävämmän näköiset hiukset. Itse en uskonut tähän juttuun ollenkaan, ennen kuin näin tuon videon. Ero on silmin nähtävä. Omiin hiuksiin en voinut tätä ominaisuutta testata, koska omistan lasimaiset hiukset, huomasin silti pienoisen eron ja kerron myöhemmin millaisen. 

Hiustenkuivaimessa on lisäksi neljä eri lämpöasetusta, joista yksi puhaltaa viileää 28 asteista ilmaa. Viileäpuhallus on yksi niistä ominaisuuksista, joka on itselleni ihan ehdoton fööniä hankkiessa. Sitä osaa arvostaa varsinkin hellepäivinä. Nopeusasetuksia on kolme: nopeaan kuivaukseen, normaaliin kuivaukseen ja muotoiluun.

Laitteen ääni on vähintäänkin vinkeä. Se on paljon hiljaisempi kuin millaiseen olen tottunut. Tiedän, että moni teistä ei varmaan haluaisi tätä kuulla, mutta minusta se muistuttaa todella paljon sihinänä hammaslääkärin sitä välinettä, jolla puhalletaan ilmaa hampaiden väliin sekä poran sekoitusta, ääni on vain föönissä hiljaisempi, mutta itselleni tuli silti välitön flashback hammaslääkärin tuoliin tämän äänestä. 

Mukana tulee kolme erilaista suutinta, yksi niistä on suurehko diffuuseri, jolla saa kohotettua hiuksia niiden tyvestä. Yksi tehokkaimmista tyven kohottojista lasimaisillekin hiuksille, kokeilkaa vaikka! Lisäosat kiinnittyvät laitteeseen näppärästi ja tukevasti magneetin avulla.

Olen monesti kertonut, että olen laiska hiustenlaittaja. Sen jälkeen kun aikoinaan valmistuin parturi-kampaajaksi, hiusten laitto väheni vuosi vuodelta. Ainoa asia mitä nykyään enää teen, on se, että föönaan hiukset pesun jälkeen kuiviksi. Usein sen vuoksi, että käyn aina iltaisin suihkussa ja haluan hiukset nopeasti kuivaksi ennen nukkumaan menoa, sillä vaalennetut lasimaiset hiukset kestävät kuivua ikuisuuden ilman apuvälinettä. Toinen syy on se, että sillä saa edes hetkeksi hivenen ilmavuutta hiuksiin ja siten pesuvälikin pitenee. 

Laite tuntuu kädessä todella miellyttävältä. Se, että laitteen paino onkin varressa, on aluksi hämmentävää, mutta heti kuivatessa huomaa, miten paljon kätevämpi se on. Kun laitoin Supersonicin päälle ensimmäistä kertaa ja kohdensin sen hiuksiini, päässäni alkoivat soida Juha Tapion biisin Ohikiitävää sanat:

"Tuuli hiuksillaan, hiekkaa varpaissaan..."

Olin jälleen pikkutyttö, joka halusi kesällä aina uimasta tullessa istua veneen keulaan, koska kovassa vauhdissa siihen kävi tuuli ja se tuuli mielestäni kuivasi hiukset aina parhaiten. 

Samantien tajusin, miksi tämä kuivaaja on niin erilainen. Tämä ei tunnu hiuksissa lainkaan fööniltä vaan luonnon tuulelta. Jopa ilmavirran osuessa korvaan, tunne on kuin siihen tuulisi. Vitsit mikä ihana tunne! Olin tästä ihan fiiliksissä, huusin miehenkin paikalle, että pistä kätesi alle, että tämä on aivan kuin tuuli. Hiuksia kuivatessa tajusin, miksi se tuulikuivaus oli jo lapsena mieleeni. Minulla menee helposti föönätessä hiukset solmuun, ei siis takkuun vaan luit oikein solmuun, tätä jaksaa myös kampaajani ihmetellä. Dysonilla kuivatessa ihan samalla tavalla pöllyttäessä kuin toisillakin omistamillani fööneillä, en vain ole saanut niitä solmuja enää aikaiseksi. Tähän vuodenaikaan olen osannut arvostaa kovasti myös sitä, että laitteen puhallusilma ei ole kuuma. Yleensä tulen aina kylpyhuoneesta hikipisarat otsalla ja posket punaisina, mutta se on ollut viime aikoina menneisyyttä, koska puhallusilma ei ole lainkaan niin lämmintä mihin olen aiemmin tottunut. Se voi tuntua aluksi jopa täysillä ollessaan hassun haalealta.

Omissa hiuksissani en huomannut ihan hirveän suurta eroa kuivausnopeuteen, luulen, että tämän huomaa paremmin toisissa hiuslaaduissa. Sanoisin, että kuivauksessa menee itsellä aikaa hivenen vähemmän kuin ennen, tämä kuitenkin tapahtuu paljon viileämmällä ilmalla, ilman hikeä. Sen sijaan kuivana hiuksien tuntu on aiempaa pehmeämpi. Sitä on vaikea selittää, mutta huomaan sen selvästi kun kosken käsillä hiuksiini kuivauksen jälkeen. Ne tuntuvat silkkisemmiltä.

Se, että kaapissani on kaksi muutakin hyvää fööniä, mutta tartun silti joka kerran hiuksia kuivatessa Dysoniin, muiden jäädessä pölyttymään, kertoo luultavasti selvästi sen, mitä mieltä olen Supersonicista. Jos hiuksia föönää usein, hinta on perusteltu, sillä laite tulee varmasti maksamaan itsensä monin verroin takaisin. Tuntuu hassulta ajatella, että olemme aikoinaan maksaneet mieheni kanssa Dysonin imurista saman verran (hieman enemmänkin) ja silti hinta föönistä tuntui minusta aluksi kovalta, vaikka tälle on takuulla yhtä paljon käyttöä kuin sille imurillekin, joka on palvellut hyvänä jo vuosia. 

Miltä Supersonic kuulostaa? Olisitko valmis panostamaan hyvään hiustenkuivaimeen?

Vielä muutamia vuosia sitten ajattelin, että peel off mask on paras naamio, mitä tiedän. Ikääntyessä ja ihoni muuttuessa selvästi herkemmäksi ja enemmän kosteutta vaativaksi, peel-off -naamiot ovat jääneet käytöstäni melkein kokonaan. Olen kokenut, etteivät ne ole ihan sitä mitä ihoni nykyään kaipaa. Jos haluan puhdistaa ihon, käytän pois pestävää savinaamiota. Yleensä tällaiset naamiot toimivatkin parhaiten rasvoittuvalla iholla. 

Sain keväällä testiin vihdoin Suomeen rantautuneen Yes To -sarjan tuotteita. Kuka muuten vielä muistaa vielä postaukseni Yes To -tuotteista vuodelta 2013? Taisin olla tietämättäni aikaani edellä. Olen tuonkin jälkeen käyttänyt sarjan tuotteita, sillä koen, että hintalaatusuhde on monessa tuotteessa kohdillaan. Yksi viime aikojen suosikeistani on ollut Cotton 100% Facial Moisturizer, joka on mukavan kevyt kosteuttava ja rauhoittava voide. Keväällä testiin saamieni tuotteiden joukossa oli Yes To Tomatoes Detoxifying Charcoal peel off -naamio, joka kiinnitti huomioni. Ajattelin, että jospa kokeilisin sitä vain rasvoittuvalle t-alueelle. 

Tuote on pakattuna tuubiin ja siihen on kytkettynä silikoninen levityssivellin, joka on mielestäni täysin turha. Siveltimellä on todella vaikea tähdätä tuotetta haluamalleen alueelle. Joskus aina mietin, miksi tehdä tuotteesta hankalampi kuin se onkaan? Silikonisen pään saa kuitenkin huuhdottua helposti puhtaaksi, joten siitä plussaa. Otin silti tuotetta ensin sormiin, joilla levitin sen kasvoille haluamiini kohtiin. Tiesin tottumuksesta, että näitä peel off -naamioita kannattaa levittää paksu kerros tai myöhemmin kuoriminen on vaikeaa. Laitoin silti ensimmäisellä kerralla liian ohuelti ja pois ottaminen oli vaikeaa. Tätä kannattaakin laittaa vieläkin enemmän, mitä alunperin ajattelit, silloin poistaminen on helpompaa. Naamion annetaan vaikuttaa 15 minuuttia puhtaalla iholla, jonka jälkeen se kuoritaan pois. Loput voi huuhtoa kasvoilta pois lämpimällä vedellä. Tämä naamio ei tuntunut geelimäiseltä vaan kuivui iholle jännästi paperimaiseksi, jonka vuoksi se vaatii kunnon paksun kerroksen, että sen saa helposti pois.

Naamio on lähes tuoksuton, mutta alkoholin tässä haistaa niin kuin kaikissa tämän tyylisissä tuotteissa. Massa on harmaata ja tuotteen kuivuttua kasvoille, se muistuttaa lähinnä betoniseinää. ^_^

Hiilinaamio sisältää peel off -naamioiden tapaan aika paljon alkoholia, mutta en silti kokenut, että se olisi kuivattanut t-aluettani liiaksi. Koko kasvoille en tuotetta pistäisi. Tämä ei kuitenkaan ole niin tuju naamio, että tämä repisi esim. mustapäitä irti, mutta se teki silti t-alueestani selvästi kirkkaamman ja huokoset pienenivät silmissä sekä näyttivät puhtaammilta. Olen käyttänyt tuotetta parin viikon välein ja t-alue on pysynyt selvästi siistimpänä. Koin tämän myös hellävaraisena, koska paperisen koostumuksen vuoksi, tämä ei repinyt ihoa, kun sen otti pois. Naamion suositushinta on 19,90 euroa ja sitä myy mm. Sokos.

INCI: Water (Aqua), Glycerin, Ethyl Alcohol, Algin, Charcoal Powder, Magnesium Carbonate, Titanium Dioxide (CI 77891), Lactobacillus Ferment, Polyvinyl Alcohol, Calcium Sulfate, Solanum Lycopersicum (Tomato) Extract, Tetrasodium Pyrophosphate, Sodium Benzoate, Potassium Sorbate, Citric Acid, Phenoxyethanol, Fragrance (Parfum), Benzyl Benzoate, Coumarin, Butylphenyl Methylpropanal

Käytättekö peel off -naamioita. Suosikkinne?

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta.

Tuntuuko teistäkin, että tämä kesä on jatkunut jo pitkään, vaikka ei olla edes juhannuksessa? On todella hämmentävää, miten lämmin toukokuu on pidentänyt aikaa, itsellä on nyt samat fiilikset kuin yleensä heinä-elokuussa, yksi päivä tunsin jopa hivenen haikeutta, että kohta kesä on ohi, kunnes aivot naksahtivat oikeaan asentoon ja tunsin suunnatonta iloa, kun tajusin, ettei olla vielä edes juhannuksessa. 

Viime kesän ainaisesta satamisesta marisseena en koskaan olisi uskonut sitä, että tulen tänä kesänä sanomaan, että voisi sataa vähän. Pihassamme nurmikko on enemmän keltainen kuin vihreä, puut näyttävät siltä, että olisi heinä-elokuu eikä kesäkuu. Täällä ei ole satanut sitten toukokuun kuin alun kuin 2-3 kertaa ja niistä kaksi on ollut sellaisia kuuroja, että maa ei edes kastunut kunnolla. Puolitoista viikkoa sitten tuli yhtenä iltana useamman kerran kunnolla vettä, mutta ei lähellekään tarpeeksi. Toimi vain pienenä tekohengityksenä luonnolle. 

Olen silti nauttinut suunnattomasti tästä kesästä, tämä on ollut itselleni aika lähelle täydellinen kesä tähän asti. Päivisin on lämmintä, mutta öisin sen verran viileämpää, että saa nukuttua hyvin. Välillä on hivenen viileämpiä päiviä, mutta ei mitään kovin kylmiä. Toppatakkia ei ole tarvinnut kaivaa esiin. Vaikka rakastan lämpöä, ilman ilmastointia sisällä, hellelukemat viikkotolkulla eivät houkuttele. 

Varmaan tiedättekin, että vesimelonikausi on nyt parhaimmillaan, voisin tunkea sitä joka paikkaan. Talvella tulee aina välillä ostettua "Kinder-yllätys" meloneja, sisus on kahtia leikatessa aina jonkin asteinen yllätys. Joskus tulee maksettua monesta kilosta huonon koostumuksen omaavaa tuotetta. Nyt minkä tahansa valitsee, niin aina on herkullista. Lemppariani halloumisalaattia on tullut syötyä monena iltana. Salaattiin sopii mukaan myös mansikat, mutta uppoaa ilmankin. Ei tarvitse muuta kuin pilkkoa ainekset ja paistaa halloumi pannussa tai grillata.

HALLOUMISALAATTI

vesimelonia

tomaattia

paistettua/grillattua halloumia

tuoretta basilikaa

(tuoretta minttua)

rouhittua mustapippuria

oliiviöljyä

Olen kertonutkin, että olen todella maltillisesti auringossa, en koskaan puolta tuntia kauempaa. Täksi kesäksi hankin parvekkeelle vihdoin vuosien mietinnän jälkeen kunnon aurinkotuolin. En voi kuin ihmetellä, miksi en ostanut jo aiemmin. Siinä puoli tuntia kuluu mukavasti lehden tai kirjan ja tietenkin lempparijätskini Koppiksen kanssa. En edes kehtaa kertoa kellekään, montako olen jo tänä kesänä syönyt. Olen koko alkukesän testaillut erilaisia aurinkovoiteita* ja niistä on tulossa vielä myöhemmin ihan oma postauksensa. 

Mikä on teidän kesäherkku?

Oikein rentoa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

HUOM! Vielä tämä päivä aikaa osallistua Remingtonin jalkaraspin arvontaan Instagramissa.

*Kuvassa oleva iS Clinical PR-näyte.

Tämä vuosi on ollut harvinainen, sillä olemme saaneet nauttia sandaalikeleistä jo kuukauden verran, eikä vielä olla edes juhannuksessa. Minulla niin kuin varmasti monella muullakin karu totuus jalkojen tilasta, alkaa selvitä siinä vaiheessa, kun pitäisi laittaa ensimmäistä kertaa sandaalit jalkaan. Olen hoitanut aina jalkojeni ihoa raspaamalla ne n. kerran kuussa ja rasvaamalla aina vain kun jaksan/muistan, yleensä muutaman kerran viikossa. Silti iho on varsinkin kantapäistä välillä todella karhea, tiedän, pitäisi rasvata vieläkin useammin. Olen se nynny, joka ei ole uskaltanut edes kokeilla kuorintasukkia, vaikka minulle on kertynyt niitä varmaan viidet erilaiset kaappiin. Jotenkin se koko kuorintaprosessi tuntuu hankalalta ja inhalta, joten olen jo pidemmän aikaa  ajatellut, että kyllä se vaan on niin, että juuri raspaus on "mun juttu" pitää jalat kunnossa.

Raspaaminenkin tuntuu välillä työläältä, vaikka sen tekisi kerran kuussa, myönnän tämän ihan suoraan. Sen kanssa ei kannata mennä yli ja se vaatii malttia. Olen aina tykännyt raspata jalat kuivina, koska märkinä niistä ei mielestäni tule yhtä sileitä ja tuntuu, että kosteissa jaloissa raspi jotenkin "raastaa" liikaa ihoa ja se vaan "nuhjaantuu". Tämä on makuasia, toiset tykkäävät taas raspata kosteat jalat. 

Keväällä minulle ehdotettiin PR-toimistosta testattavaksi erilaisia Remingtonin uutuustuotteita, kun näin ehdotettujen tuotteiden joukossa Reveal Perfect Pedi Wet & Dry -jalkaraspin*, tiesin välittömästi minkä tuotteen haluan testata. Kyselin jo tuolloin, että jos testauksen jälkeen pidän tuotteesta, olisiko minulla mahdollista saada sellaista myös lukijoille arvottavaksi, koska tiedän, että siellä ruudun toisella puolen on varmasti muitakin, jotka haluaisivat helposti, nopeasti ja turvallisesti silkkisensileät kesäjalat, joita kehtaa esitellä sandaaleissa. Remington lähti mielellään mukaan, mutta ensin oli testattava, koska en halua ikinä arvottavaksi teille mitään, jonka hyvyyttä en voi itse rehellisesti allekirjoittaa. 

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta, Instagram-arvonnan sponsoroi Remington.

Vähintäänkin jännän näköistä ladattavaa Remingtonin Reveal Perfect Ped Wet & Dry -jalkaraspia voi käyttää nimensä mukaan joko kuivana tai märkänä. Joten sen voi ottaa mukaan myös suihkuun. Itse kuitenkin olen käyttänyt laitetta vain kuiviin jalkoihin, koska olen tapoihini kangistunut. Tällöin asia kannattaa hoitaa joko kylpyhuoneessa tai näin kesällä vaikka ulkona ja varata alle pyyhe. Sillä kuivaa kuollutta ihoa saattaa hieman leijua pölymäisenä operaation aikana ilmassa. Märkiin jalkoihin käyttäessä tätä ongelmaa ei tietenkään ole. 

Laitteen varsiosa on pehmeä ja tuntuu kädessä mukavalta, siitä saa tukevan luistamattoman otteen. Jalkaraspiin tulee mukaan kaksi kartionmallista hierontarullaa, toinen rullista on karkeampi, jolla saa poistettua tehokkaasti kovettumat, sekä hivenen sileämpi rulla joka auttaa kuorimaan ja silottamaan ihoa. Lisäksi mukana tulee luonnonharjaksista tehty harjaosa, jota voi käyttää hierontaan ja jalkojen puhdistukseen. Olen tykännyt tehdä niin, että ensin käsittelen jalat karkeammalla rullalla ja viimeistelen sileämmällä. Tämän jälkeen huuhtelu ja jalkojen rasvaus. Lopputulos on oikeasti yhtä hyvä kuin olisin käynyt ammattilaisella, jalat ovat sileät ja tulos kestää muutaman viikon, jonka jälkeen sen voi uusia. Jos sinulla on todella pahat kovettumat, jalkasi kaipaavat varmasti ammattilaisen apua toisinaan, mutta jos kovettumaongelma ei ole mitenkään suuren suuri, tämä kotikone hoitaa työn loistavasti. 

Koen, että laitetta on ollut turvallista käyttää. Sillä ei voi raspata liikaa, toki tässäkin asiassa kannattaa olla maltilla liikenteessä ja hioa samaa kohtaa sileäksi vähitellen. Rulla pyörii kahdella eri nopeusasteella, joten jos raspin käyttö jännittää tai sellaisesta ei ole kokemusta, voi harjoittelun aloittaa hitaammalla nopeudella. Raspia ei paineta vaan sitä vain liu'utetaan ihoa pitkin. Muotoilun ansiosta, sillä pääsee tosi hyvin käsiksi vaikkapa juuri isovarpaaseen helposti tulevaan kovettumaan, mikä tavallisella raspilla on tuskastuttavan vaikeaa. Laitteessa on mielestäni yllättävänkin vaimea suriseva ääni, paljon pienempi kuin epilaattorissani. Koska jalkaraspi on ladattava, sen kanssa voi työskennellä johdottomasti. Rullat ovat antimikrobisia ja vesipestäviä. Olen ollut tuotteeseen todella tyytyväinen, en ole koskaan saanut tavallisella raspilla yhtä hyvää tulosta kuin tällä. Jalkojen käsittely kestää kokonaisuudessaan vain reilut viisi minuuttia. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen en voinut muuta kuin ihmetellä sileitä jalkojani, olin todella tyytyväinen lopputulokseen, eikä tavalliseen raspiin ole enää paluuta.

Sitten siihen arvontaan, joka tällä kertaa tapahtuu blogini Instagramissa. Siellä sinä ja ystäväsi voitte voittaa molemmat itsellenne omat Reveal Perfect Pedi Wet & Dry -jalkaraspit. Osallistuminen on helppoa: seuraa @keywordlove1 ja @remingtonfinland Instagram-tilejä sekä tykkää arvontakuvasta. Tägää keywordlove1 profiilissa olevan arvontakuvan alle kaverisi, joka haluaisi myös silkinsileät kesäjalat. Yhden tuotteen arvo on 49,90 euroa. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 17.6. asti. Arvonta suoritetaan ma 18.6. Yhteyttä voittajiin otan yksityisviestillä Instagramissa vkolla 25. Onnea matkaan!

Miten pidätte jalat pehmeinä? Käytättekö jalkaraspia?

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta. Instagram-arvonnan sponsoroi Remington Finland.

Viime viikolla Postiin tupsahti taas paketteja, mitä en osannut lainkaan odottaa. Yleensä tällaiset yllätykset ovat ihan parhaita. Yksi näistä yllätyksistä saapui Lookfantasticilta. Olen todella otettu, että siellä ollaan näköjään päätetty pehmittää boxeihin epäluuloisesti ja kriittisestikin suhtautuvaa bloggaajaa, lähettämällä hänelle Beauty Boxia* PR-näytteenä. Nyt kun olen muutamasta näistä Lookfantasticin Beauty Boxista kirjoittanut, olen alkanut ymmärtämään, mikä toisia bloggaajia näissä kiehtoo kirjoittaa kuukaudesta toiseen, sisältö on oikeastaan aika kiva ruotia läpi. Mikä miellytti ja mikä ei. 

Kesäkuun kauneuslaatikon värityksestä tuli mieleen viimevuotiset Suomi 100 -juhlat. Eihän tuosta mitään muuta voi tulla vai voiko? Näin suomalaisena boxin värityksen nähtyäni, kävi tietenkin pieni lämmin läikähdys sydämessä. 

Sisältö vaikutti äkkivilkaisulta kivalta, eikä pettymykseltä kuten toukokuun laatikko. Silti minusta pieniä matkakokoisiatuotteita olisi voinut olla vähemmän ja joukossa edes toinen täysikokoinen tuote. Matkakokoisille tuotteille vaikka ne ovatkin hyvänkokoisia, ei lopultakaan kerry kovinkaan paljon arvoa, kuten alta voitte huomata. Kurkistetaanpa kesäkuun boxin sisään.

Mádara SOS Instant Moisture+Radiance Hydra Mask  60 ml/33 euroa boxin koko 12,5 ml arvo n. 6,90 euroa

Yksi kosteuttavista naamiosuosikeistani reilussa matkakoossa. Olen lähdössä loppukesästä reissuun ja otan tämän mielelläni mukaan. 

Elemis Superfood Facial Wash 150 ml/29,45 euroa boxin koko 30 ml arvo n. 5,89 euroa

Elemis on brändinä hyvin kiinnostava, joten tämä syväpuhdistava puhdistusaine tulee myös käyttöön.

Vita Liberata Fabulous Self Tanning Gradual Lotion 200 ml/17,95 euroa boxin koko 50 ml, arvo n.4,50 euroa

Tuote lupaa zero smell, joten olen utelias kokeilemaan. Fakta kuitenkin on se, että kaikki itseruskettavat tuoksuvat edes vähän tai ainakin oma nenäni ne haistaa. Kyseessä on perinteinen väritön kosteuttava itseruskettava, joka kehittää värin 4-8 tunnissa ja sävyä voi syventää käyttämällä tuotetta peräkkäisinä päivinä. 

Christophe Robin Cleansing Volymizing Paste 250 ml/49,95 euroa boxin koko 40 ml arvo n. 8 euroa

Syväpuhdistava tahnamainen shampoo, joka lupaa hiuksille volyymia. Kuulostaa ihan minun tuotteelta, volyymi on se, jota varsinkin kesäaikaan haen käyttämiltäni hiustuotteilta. Tahnamainen koostumus kuulostaa myös mielenkiintoiselta.

Real Chemistry Rescue Essential Day Cream 50 ml/ 30,25 euroa boxin koko 10 ml arvo n. 6 euroa

Hyvän kokoinen näyte itselleni täysin tuntemattomalta merkiltä päivävoidetta. Pakkaus on kivan näköinen, mutta tässä vaiheessa alkoi jo tässä boxissa nuo toistuvat pienet koot harmittaa.

Studio 10 Liquid Foil I-radiance (?)

Tässäpä mystinen tuote, jota ei löydy edes brändin omilta nettisivuilta. Sen sijaan moni on laittanut tuotteen jo eBay:n myyntiin, kun Googlettelin tuotetta saadakseni sille arvon. Ymmärtääkseni tuote on täysikokoinen. Se on selvästi hivenen Armanin Eye Tintien tapainen luomiväri. Sävy on upea kultainen ja todella hohtava. Tulee käyttöön.

Rituals The Ritual of Dao Body Cream 220 ml/22,95 euroa boxin koko 70 ml arvo n. 7,30 euroa

Pakko myöntää, etten ole tähän asti käyttänyt Ritualsilta mitään tuotteita. Olen kyllä ollut kiinnostunut brändistä, joten otan ylellisen kukkaiselta tuoksuvat voiteen mielelläni käyttöön. Hivenen tosin epäilen, kun testasin tuotetta kädelle, että tuoksu on liian voimakas itselleni koko kropalle käytettäväksi, joten käytän tämän varmasti käsiin ja sääriin. Koostumus tuntui todella miellyttävältä.

Kauneusboxin arvoksi kesäkuussa tuli 38,59€ + Studio 10 luomiväri. Loppusummasta voi hyvin huomata, miten matkakokoisista tuotteista ei kerry kovinkaan paljoa hintaa, luulen, että tuo luomiväri on täysikokoisena boxin arvokkain tuote, joten harmi, etten löytänyt sille oikeaa arvoa tähän hätään mistään. 

Beauty Boxin hinta kuukausi kerrallaan tilattuna on 20 euroa, jos tilaa kolme kuukautta kerralla, jää yhden hinnaksi 18 euroa ja vuodeksi kerralla tilattuna yhdelle laatikolle jää hintaa 15,50 euroa.

Mitä mieltä olitte kesäkuun sisällöstä? 

*Beauty Box PR-näyte saatu blogin kautta.

En koskaan unohda sitä päivää, kun Chanel toi 2000-luvun alussa markkinoille silmänympärysvoiteen, joka oli pakattuna pieneen roll on -pulloon. Tuote oli tuohon aikaan jokaisessa lehdessä mullistavana keksintönä ja olihan se minunkin pakko hankkia. Tykkäsin käyttää tuotetta varsinkin aamuisin, sillä kuula viilensi ihanasti silmänympärysihoa ja laski mahdollista turvotusta. 

Olen tuon jälkeen aika useinkin ihmetellyt, miksi niin harva sy-tuote edelläänkään pakataan roll on -pulloon, sillä mielestäni systeemi on nerokas juuri tässä tuotteessa. Joku tietenkin voi miettiä bakteereja, mutta jos kuulaa pyörittää aina vain puhtaalla iholla, niin en usko ongelmiin. 

Olen käyttänyt jo pitkään varsinkin talvisin myös silmänympärysiholle öljyjä, minua on ehkä hivenen ihmetyttänyt, että maailmassa, jossa kaikille alueille kohdennetaan omat tuotteensa, juuri silmänympärysiholle tarkoitettuja öljyjä ei ole tullut pahemmin vastaan. Näitä taustoja vasten voitte kuvitella miten innoissani olin, kun näin keväällä Suomeen rantautuneen Kora Organicsin valikoimassa silmänympärysöljyn Eye Oilin*, eikä siinä ollut kaikki, öljy oli vieläpä roll on -pullossa. Joskus sitä miettii, että hei, nyt joku on ajatellut jostain tuotteesta juuri niin kuin minä ja toteuttanut sen. 

Poikkeuksellisesti kuvasin näihin kuviin tuotteen niin, että olen käyttänyt sitä yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa joka ilta. Halusin nähdä, paljonko se tuossa ajassa kerran päivässä käytettynä kuluu. Kuvista näette tuloksen, joka on vähintäänkin hämmentävä. Se ei ole kulunut juuri lainkaan. Olen iltaisin runsaalla kädellä pyöritellyt tuotetta useampaan kertaan edestakaisin sy-alueella ja lopulta vielä painellut sormin öljyn ihoon, joten kitsastelusta ei ole kyse. Tämän valossa luulen, että tämä 10 ml:n pullo tulee kestämään käytössä useita kuukausia jopa vuoden. Harmi, että tämän säilyvyys on avaamisesta vain kuusi kuukautta, mutta aion käyttää tuotetta kauemmin, jos sen tuoksu tai koostumus ei muutu. 

Siitä, että aion jatkaa käyttöä, on varmasti helppo päätellä, että ihastuin tuotteeseen syvästi. Öljy on kevyttä ja tämä sopii myös meikin alle, mutta itse pidän tästä enemmän iltaisin. Jos silmänympärysihosi on kuiva tai siinä on ryppyjä, lupaan, että ihastut tuotteeseen. Öljy sopii kuitenkin myös muille ihotyypeille, koska se ei lainkaan rasvaisen tuntuinen ja imeytyy heti.

Eye Oilissa tehoaineina on käytetty Noni-hedelmää, ruusunmarja-, kahvi- ja kahaiöljyjä sekä tomaattia. Sopii myös vegaaneille. Tuoksu on mieto, tuoksuu hivenen ruusunmarjaöljylle. Sen haistaa kun tuotetta laittaa kädelle ja laittaa käden kiinni nenään, mutta sy-iholle levittäessä sanoisin tätä oikeastaan lähes tuoksuttomaksi, koska silloin nenääni ei tästä hajua tule.

INCI: 

Silmänympärysihoni on ikäisekseni mielestäni ihan hyvässä kunnossa, minulla on silmäkulmissa pieniä naurujuonteita, eniten ikääntymisen huomaa veltostuneesta ihosta, joka ei palaudu muotoonsa enää yhtä nopeasti kuin nuorena. Jo kahden viikon käytön aikana olin huomaavinani, että ihosta tuli kimmoisamman oloinen ja juonteetkin tasoittuivat hieman. Aion ehdottomasti jatkaa tuotteen käyttöä, informoin teitä vaikka talvella uudestaan, miten tuote toimii talvi-ihollani.

Eye Oilin suositushinta on 39,90 euroa/10 ml, mutta se on tämän kuun ajan kanta-asiakastarjouksessa Stockmannilla hintaan 31,90 euroa. 

Käytättekö öljyjä silmänympärysiholla? Mitä mieltä olette roll on -pakkauksesta?

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta.

En edes oikeastaan tiedä miksi, mutta päätin eräs ilta käydä tarkistamassa Väestörekisterikeskuksen sivuilta omia tietojani. Sieltä vastaan tulivat tietenkin kaikki osoitteeni, joissa olen elämäni aikana asunut. Minulla oli siinä aikaa ja yhtäkkiä huomasin olevani Google Mapsissa katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja. Oli sellainen elämysseikkailu omaan elämääni, että sain päähäni, että entäpä jos tästä tekisin vaikka postauksen. En tiedä kiinnostaako teitä, missä olen ennen asunut, mutta haluan kertoa teille jokaisesta paikasta hieman enemmän. Tästä tulee oikeastaan matka menneeseen. Pahoittelen jo heti aluksi postauksen kuvien laatua, koska minulla ei tietenkään ole oikeastaan mistään aiemmasta kodistani ulkoapäin kuvia, joten melkein kaikki kuvat ovat näyttökuvia suoraan Google Mapsin sivuilta. Minusta kuitenkin kuvat ovat ehdottomasti osa tätä tarinaa, joten halusin ne mukaan. 

Hämmentävintä on ehkä se, että olen tehnyt elämäni aikana kolme kertaa muuttoa samalla kadulla, yhdellä niistä kerroista saman talon sisällä. Tämä nykyinen asunto missä olen asunut kohta kymmenen vuotta on peräti kolmastoista kotini. Olin itse todella yllättänyt tuosta määrästä. Olen muuttanut mielestäni paljon. Ei ihme, että yhdessä vaiheessa elämääni olin aivan kypsä muuttamiseen. Aina kun sain kamat uuteen kotiin, muistan puuskahtaneeni, että tämä oli viimeinen kerta. :D Kuvista selviää myös hyvin syy, miksi en ehkä alitajuisesti siedä 70 -luvun kerrostaloja.

Kuvat: Google

15.5.1977-30.10.1977 Sillanpäänkatu 15 Mänttä

Tämä on ainoa asunto, mistä minulla ei yllättäen ole mitään muistikuvia, muuta kuin ristiäisistä otetut kuvat. Olen siis syntynyt Mäntässä, olen katoava luonnonvara, sillä Mäntässä ei ole enää vuosikausiin ollut synnytyssairaalaa, joten kukaan ei enää synny varsinaisesti Mäntässä. On jotenkin pysäyttävää ajatella tätä asiaa. Alkuperäinen sairaala (joka on nyt tyhjillään) sijaitsee vain kivenheiton päässä ensimmäisestä kodistani, joten minulla on ollut lyhyt matka sairaalasta kotiin. 

Länsitie 8 C 19 Mänttä 31.10.1977-30.3.1984 ja Länsitie 8 B 12 Mänttä 31.3.1984-16.8.1985 

Tästä talosta minulla on paljon hyviä muistoja, mutta myös huonoja. Muutin talon sisällä kaksiosta kolmioon eri rappuun. Hyvät muistot liittyvät siihen, että talolaisten kesken oli todella hyvä henki ja olimme kuin yhtä perhettä. Taloyhtiössä oli paljon samanikäisiä lapsia ja leikimme päivät pääksytesten pihassa keskenään. Kävimme kaikki samaa tarhaakin vain parin sadan metrin päässä. En edes tiedä, montako kertaa olen juossut tuon talon ympäri. Talon edessä oleva parkkipaikka oli silloin pienempi ja myös siinä oli metsää. Se oli meidän oma seikkailupaikkamme. Muistan kuinka lapsena tuo talon takana oleva nurmialue ennen kuvassa näkyvää tietä, tuntui loputtoman isolta. Nyt kun sitä katsoo kuvasta, niin sehän on naurettavan kapea. Siltä nurmelta on kuitenkin huudettu monta kertaa isiä parvekkeelle. Etupihalla olevaan mattotelineeseen jätin varmasti kymmenen kertaa kieleni pakkasilla, aina piti kokeilla, vaikka lopputuloksen tiesi. Pohdin nykyään useinkin, mitä kaikille talossa silloin asuneille lapsille kuuluu, olisi aivan huippua koota kaikki yhteen ja vaihtaa kuulumisia. Valitettavasti omat kontaktit kaikkiin ovat katkenneet.

KOTI/MUMMOLA 17.8.1985-9.8.1996 ja 31.8.1998-12.9.1998

Tämä on siis edelleen toinen kotini, se kotikoti. Tästä syystä en laita tähän osoitetta. Tämä on se koti, mitä muistelen täällä blogissakin aina lapsuusmuistossani. Tänne liittyvät kaikki parhaimmat muistoni ja paikka on edelleen minulle paratiisi. Suurin haaveeni on vielä joskus joku päivä muuttaa tänne takaisin. Kaipaan edelleen joka päivä sitä rauhaa, mikä paikassa on. Minulle syrjässä asuminen ei ollut edes lapsena pelottavaa. Tämän jälkeen olen asunut yhtä asuntoa lukuunottamatta vain kerrostaloissa, enkä ole vieläkään tottunut meteliin ja hälinään, mikä niissä on.

10.8.1996-31.1.1997 Varustajanvahe 5 Rauma

Tämä oli alunperinkin tarkoitettu vain hetkelliseksi asunnoksi muuttaessani kaupunkiin opiskelemaan. Meitä oli soluasunnossa neljä tyttöä ja tästä kimppa-asumisesta minulla on vain hyviä muistoja. Meillä oli tosi hauskaa keskenään ja no, kaikki varmaan tietävät opiskelijaelämän... Täällä opin juomaan punaviiniä ja syömään pussikaupalla nuudeleita. :D Kahteen kämppikseen olen edelleen Facebookin kautta yhteyksissä. Toisesta näistä tuli vielä läheisempi, koska kävi niin, että hänen kanssaan muutimme seuraavaan asuntoon yhdessä.

1.2.1997-31.12.1997 Aittakarinkatu 30 C 28 Rauma

Tässä oli rauhallista asua. Tien toisella puolen sijaitsee poliisilaitos ja naapurinamme asui liikuttava vanha pappa, jonka poika toimi erotuomarina Liigassa ja josta hän jaksoi olla aina ylpeä. Täällä asunnossa kului myös jonkun verran viiniä ja juustoa. Keittiön pöydän ääressä parannettiin usein maailmaa. Täällä päätimme kämppikseni kanssa, että nyt pidetään hauskaa ja mitään miehiä ei katsella. Emme kuitenkaan ehtineet asua asunnossa edes kuukautta, kun kohtasimme molemmat viikon välein miehet, joista omastani tuli myöhemmin myös aviomies. Hassuinta tässä on se, että todellakin tavattiin nämä kundit viikon välein, eikä meillä ollut hajuakaan, että ovat viereisessä talossa kämppiksiä. Joten vuoden lopussa kävi niin, että ex-mieheni kämppäkaveri kantoi kamansa minun tilalleni kämppikseni luokse ja minä kannoin tavarani viereiseen taloon. :D Elämä on joskus taruakin ihmeellisempää.

1.1.1998-30.8.1998 Aittakarinkatu 22 A 4 Rauma

Valmistuin tuona keväällä ja samana keväänä asuntoon muutti ensimmäinen kissani Elvis. Kesällä sain kuusi oikein lotossa ja päätin teettää rahoillani seuraavaa kesää varten hääpuvun. Syksyllä tuli eteen muutto, sillä silloinen avomieheni sai opiskelupaikan Valkeakoskelta. Jouduimme kuitenkin odottelemaan pari viikkoa asuntoa ja siksi ajaksi siirsin takaisin kirjani Mänttään. Kaikki tavaramme lojuivat tuon aikaa Nakkilassa avomieheni mummon liiterissä. Onneksi en tuossa vaiheessa tiennyt, montako muuttoa olisi vielä edessä. 

13.9.1998-31.1-1999 Kuusistonkatu 37a as 20 Valkeakoski

Tuolla ylimmässä viidennessä kerroksessa, mihin nuoli osoittaa talon päädyssä, oli meidän keittiön ikkuna. Tämä asunto ei tuntunut koskaan kodilta, koska tiesin jo muuttaessa, että se on vain väliaikainen ratkaisu. Tilaa oli pieniin asuntoihin tottuneelle ruhtinaallisesti. Kolme isoa huonetta, kylpyhuone ja keittiö. Muistan että yhdessä huoneessa lojui tavaraa pahvilaatikoissa, koska niitä ei viitsinyt purkaa. Tuosta parkkipaikalta autostamme varastettiin stereot. 

30.6.2001-30.10.2003 Kenraalintie 10 as 11 Valkeakoski

Jos vielä joskus muuttaisin takaisin Valkeakoskelle muuttaisin Kenraalintielle, se on minun katu tässä kaupungissa. Rakastan tuota mäkeä ja persoonallisia karkilta näyttäviä 50-luvun alun kerrostaloja, jotka oli rempattu täysin, mutta joissa rempasta huolimatta oli alkuperäiset ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Tässä asunnossa oli yksi luksus, oma sauna, jota ei vain pahemmin tullut kesällä käytettyä. Kodissa ei ollut parveketta ja kaikki kolme ikkunaa olivat etelään päin. Sauna oli makuuhuoneen seinän takana. Helteillä asunto oli jo muutenkin kuuma ja jos saunan lämmitti, siellä ei voinut olla kukaan. Rakastin silti tätä, koska tässä oli näppärä pohja. Näin pari kuukautta sitten Etuovessa myynti-ilmoituksen ylemmän kerroksen aivan samanlaisesta asunnosta, ihan mieletön aikamatka, kun katsoi niitä kuvia. Lopulta kyllästyin siihen, että asunnossa ei ollut parveketta ja lisäksi halusimme ex-mieheni kanssa lisää tilaa kissoillemme.

31.10.2003-23.10.2006 Kenraalintie 12 as 8 Valkeakoski

Viereiseen taloon valmistui remontti ja päätimme, että mieluummin lisää tilaa ja parveke kuin sauna. Kyllä sitä saunaa tuli sitten välillä kaipailtua, mutta viihdyin tässä asunnossa. Koska talo on rinteessä, parveke oli huisin korkealla ja näkymät tuonne takapihan metsään päin. Siellä parvekkeella tuli syötyä monet aamupalat ja istuskeltua läppäri sylissä. Jotenkin tässä asuessa muistan, että kesät olivat aina lämpimiä. Sitten tuli ero ja mihin muualle olisin muuttanut kuin Kenraalintielle. ;)

24.10.2006-20.4.2009 Kenraalintie 3 B 18 Valkeakoski

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen asunut yksin. Rakastin asuntoa, olen jakanut täällä blogissa siitä sisältä kuviakin aikoinaan. Kompaktiin 42m2 yksiöön tupakeittiöllä, sisältyi erillinen makkari ja ruhtinaallisen iso kylppäri sekä tietenkin pieni parveke. Omani oli tuolla toisella puolen taloa. Minulla oli kaksi isoa ikkunaa ja järjettömän leveät kiviset ikkulaudat. Tässä asunnossa vietimme paljon myös nykyisen mieheni kanssa aikaa, joten tähän sisältyy paljon nostalgisia muistoja. Asuntoon liittyy myös paljon ihania hetkiä ystävien kanssa, ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olemme tunkeneet kimpassa nukkumaan 160 cm:ä leveälle futonille kavareideni kanssa. 

Nykyiseen asuntoon muutimme mieheni kanssa 14.2.2009, mutta koska meidän piti tehdä muuttoa kahdesta asunnosta vielä eri paikkakunnilta kolmannelle paikkakunnalle, siirsin kirjani vasta myöhemmin nykyiseen osoitteeseen ja pidin tätä Valkeakosken asuntoa huhtikuulle asti.

Toivottavasti tätä aikamatkailua oli kiva lukea. Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!

Onko teillä ollut enemmän vai vähemmän muuttoja?