Bioderma Atoderm Ultra-Rich Foaming Gel


Tämä foaming gel kuuluu Bioderman Atoderm-sarjaan, joka on tarkoitettu herkälle ja kuivalle iholle. Tuotteet sopivat kaiken ikäisille, jopa vauvojen herkälle iholle. Itselläni on pintakuiva iho, joten lähdin kokeilemaan tuotetta jännityksellä. Tuote on täysin tuoksuton ja se ei sisällä saippuaa tai parabeenejä. Se on myös hypoallerginen.

Tuotetta voi käyttää 1-2 kertaa päivässä. Itse käytin iltaisin, koska aamulla pyyhin kasvoni vain kasvovedellä, enkä käytä muita puhdistusaineita.


Tuote levitetään kostealle iholle, se muodostaa pyöriteltäessä ihanan pehmeän puhdistavan vaahdon, jolla lähtee helposti meikit ja vesiliukoinen ripsiväri. Tuote on lupauksensa mukaan täysin tuoksuton, joten, jos tuoksuelämystä meikinpuhdistukseen hakee, tällä sitä et saa.

Iho tuntuu jälkeenpäin pehmoiselta ja tasapainoiselta. Kuitenkin viikon käytön jälkeen huomasin, että tämä kuivatti entisestään muutenkin pintakuivaa ihoani, joka oli aika yllättävä asia. 

Tykkäsin kuitenkin tuotteesta muuten, mutta jokapäiväiseen käyttöön tätä en voi ottaa tuon kuivattavuuden vuoksi, silti tuubi tulee varmasti kulutettua loppuun.

Tämä tuote oli itselleni sellainen ok tuote, mutta jälkipolville tästä ei hirveästi kerrottavaa jää, joten sydänjuuriani myöden en ihastunut. Jos haet edullista perusputsaria, tämä voi olla se oikea tuote.

Hintaa isolla ja riittoisalla 200 ml:n tuubilla on 8,30 € ja sitä voit tilata täältä.

Onko kenelläkään lukijallani kokemuksia kyseisestä tuotteesta?




Miksi?


Viime aikojen villitys näyttää olevan useassakin blogissa vilahdellut Eshish. En ollut itse kuullutkaan koko tuotteesta (itseäni, kun ei minkäänlainen sauhuttelu kiinnosta ja yöelämässä käyntikin on käynyt vähiin), mutta aloin ihmettelemään, että mikä tupakanpoltto into bloggaajiin on iskenyt ja siitä pitää vielä kuvia blogeissa jakaa.

Eshishän on käytännössä maustettua vesihöyryä, se ei sisällä tupakkaa, nikotiiniä, tervaa tai häkää. Tuotetta mainostetaan täysin haitattomaksi. Nämä ovat suoraan maahantuoja Matti Hanskin sanoja.

Eshish näyttää sähkötupakalta, mutta se on elektroninen shisha eli vesipiippu. Makuja on omenaa, persikkaa, mansikkaa...

Minusta tämä ilmiö on jotenkin aivan käsittämätön, vaikka tuote ei olekaan yhtä vaarallinen kuin tupakka, niin siitä on tullut monelle statussymboli, jonka laittavat huuleensa nekin, jotka eivät ole koskaan tupakkaa polttaneet. Tuotteen markkinointi ja ulkoasu oikein huutaa teinien puoleen.

Miten kenestäkään voi olla coolia päästellä suustaan höyryjä, oli se höyry sitten mitä tahansa.

Oletteko te kokeilleet tai mitä mieltä olette tästä uudesta muoti-ilmiöstä?




Kosteutta hiuksiin Paul Mitchelliltä


Hiustuote kokeiluni jatkuvat. Tuntuu, että en vaan löydä täydellisiä tuotteita tämän hetkiseen tukkaani. Joko tuotteet eivät anna tarpeeksi kosteutta hiuksilleni, tai sitten ne latistavat tukkani päätä myöden. Välillä tekisi mieli leikata lapaluiden alle ulottuva tukkani lyhyemmäksi, koska ainoa kampaus nykyään tuntuu olevan poninhäntä. No, en aio luovuttaa vielä.

Viime kuussa tilasin itselleni kokeiluun Paul Mitchellin Instant Moisture Daily kaksikon. Näiden pitäisi tehdä lupausten mukaan hiukset kiiltäviksi ja kosteutetuiksi.

Paul Mitchelleiden tuotteissa on yleensä todella mieto tuoksu niin näissäkin. Shampoo vaahtoutuu hyvin ja se pesee päänahan kunnolla puhtaaksi. Tykkäsin, että tämä ei pessyt hiuksia kuitenkaan narskuviksi, se oli itselleni merkki siitä, että kosteustehojakin löytyy. Tässä olisi ehdottomasti ainesta shampoo suosikikseni!

Hoitoaine on pakattu tuubiin, josta sitä on helppo annostella. Tuote on paksuhkoa ja se levittyy pituuksiin kivasti  ja on helppo huuhdella pois. Toisin kuin shampoo hurmasi minut, tämä oli minulle pettymys. Ei tämä huono ollut, mutta enpä menisi lisää ostamaan, eikä tämä mitään ihmeitä hiuksilleni tehnyt. Hampaita kiristellen kohti uusia pettymyksiä.

Nyt voisi joku ihana lukijani auttaa. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tämä ainainen kokeilu hoitoaineiden kanssa. Joten suositelkaa minulle hyvää hoitoainetta. Omat hiukseni ovat tosiaan pitkät, hiusta on todella paljon, mutta yksittäinen hius on ohut. Hiuksissani on vaaleita raitoja, joten latvat kaipaavat kosteutta. Hiukseni valuvat todella helposti päätä myöden, joten hoitoaine ei saa olla liian hoitavaa. Hiukset sähköistyvät helposti.

Paul Mitchell-paketin hinta on 24,39 € ja sen voit tilata täältä.

Amor vincit omnia


Joskus sitä tuntee itsensä maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi. Tällaisen hetken koin, kun kuulin syntymäpäivänäni voittaneeni eräässä blogiarvonnassa tämän ihanan Ideapajun rannekorun. Koru on hopeaa ja tekstin olen valinnut itse.


Uusi tuttavuus kyseinen paikka ei itselleni ole. Sillä tilasin sieltä miehelleni joululahjaksi alumiinisen rannekorun omalla tekstillä. Oikeastaan siitä lähtien olen haaveillut itselleni omaa korua ja nyt vihdoin sain sen! Tässä on ainesta uudeksi suosikkikorukseni.

Ideakorussa kaikki korut tehdään käsityönä, joten toista samanlaista korua ei ole. Omaa silmääni hivelevät korujen kaunis ja yksinkertainen muotokieli. Tilaaminen on helppoa ja toimitus nopeaa.

Mikä on teidän lempikorunne?

Jos jotain jäi kaivelemaan mitä Amor vincit omnia tarkoittaa, niin sehän on latinaa ja vapaasti suomennettuna: rakkaus voittaa kaiken.

Kirsikoita ilmassa


Oi niitä aikoja! Teini-ikääni ja varhaisaikuisuuteeni liittyy vahvasti Escadan tuoksut. En ikinä unohda Sunny Fruttia, (ikuisesti kaikkien aikojen suosikkini!) Jardin de Soleilia, Lily Chicia, Tropical Punchia tai Loving Bouquetia. Oli mikä oli, joka kevät oli ostettava Escadan uusi kesätuoksu. Viimeisin omistamani Escadan kausituoksu taitaa olla Island Kiss vuodelta 2004. Tuon jälkeen aika ajoi minut jotenkin näistä ohi. Liian tyttömäisiä ja makeita. Tosin edelleen voisin tehdä miltein mitä vaan, että Escada ottaisi uudelleen myyntiin Sunny Fruttin, se tuntuu olevan monen muunkin Escada-hifistelijän sydäntä lähellä.


Tänä vuonna kuitenkin tein jotain hyvin poikkeuksellista. Hankin Escadan tämän kesän tuoksun Cherry in the airin. En vaan voinut vastustaa sitä, että tuoksussa on kirsikoita! Kirsikoilla saa myytyä minulle melkein mitä vain. Lisäksi monet Escadan aikaisemmin hylänneet ovat tarttuneet tähän pulloon, heistä tämä on pitkästä aikaa Escadan paras kesätuoksu.


Minä en haistanut tuoksua ennen kuin sain sen. Ystäväni toivat sen minulle laivalta, joten kyseessä oli hieman riskiostos.

Pullo on Escadan tapaan söpön kaunis ja sillä selvästi kosiskellaan nuorempaa väestöä.

Tuoksussa on alkutuoksuna; kirsikkaa, vadelmaa ja mandariinia. Keskituoksua hallitsevat; vaahtokarkki, gardenia, orkidea ja vanilja. Pohjatuoksuna häivähdys santelipuuta, tammea, myskiä ja valkoista mokkaa. Kuullostaa jännältä, eikö vain?

Minusta tuote ei kuitenkaan ole yhtä jännä kuin kuvailunsa. Omaan nenääni tuoksuu eniten vadelma, kirsikka, vanilja ja santelipuu. Tuoksu on makea, mutta siinä on silti syvyyttäkin. Eniten yllättynyt olen kestävyydestä. Yleensä kesätuoksujen kanssa on vähän niin tai näin. Tätä en kyllä alkaisi kesken päivän lisäilemään. Kestää omalla ihollani reilut 6 h ja sen jälkeenkin on vielä pieni häivähdys havaittavissa.

Sen verran makea tämä on, että en voisi kuvitella käyttäväni tätä viikkoa putkeen ainoana hajuvetenä. Parina päivänä viikossa käytettynä aivan ihana. Näin kesällä makeutensa vuoksi tämä on varma ampiaismagneetti.

Oletteko te kokeilleet "uutta" Escadaa?



Broileria ja parsaa kermakastikkeella


Maailman helpoin ja herkullisin parsaherkku on tässä.

Broileria ja parsaa kermakastikkeella

(2 hengelle)

2 isoa broilerin rintafilettä
1 nippu parsaa
2 dl ruokakermaa
nokare voita
suolaa
mustapippuria
kuivattua basilikaa

Laita vettä kattilaan kiehumaan parsaa varteen. Lisää keitinveteen runsaasti suolaa. 

Kuumenna paistinpannu erittäin kuumaksi, lisää nokare voita ja paista broilerin rintafileitä molemmilta puolilta n. 4 min.

Tässä välissä laita parsat kiehumaan. Vihreitä parsoja ei tarvitse kuoria, voit leikata ihan parsan kannasta n. 2 cm:ä kovinta valkoista osaa pois. Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä n. 5-6 min. Itse kokeilen hammastikulla kypsyyden. Kun hammastikku lävistää parsan paksuimman kohdan pinnan varresta, mutta parsa tuntuu silti sisältä kovahkolta, parsa on kypsää.  

Laske pannun lämpöä ja lisää rintafileiden joukkoon kerma ja mausteet. Annan kiehua kerman hiljalleen kokoon n. 5 min, voit myös kääntää rintapalat kerran kiehumisen aikana kastikkeessa ympäri.


Lado puolet parsoista nätisti lautasen pohjalle. Lisää päälle rintafile ja lusikoi päälle kermakastiketta. Toista tämä toiselle lautaselle. Nauti heti.

KEHAISE KAVERIA -KAMPANJA


Bongasin tämän ihanan kamppiksen Onnenpäivä-blogista. Minusta tämä oli niin ihana, että oli aivan pakko osallistua. Kuka meistä ei pitäisi siitä, jos meitä vähän kehutaan. Varsinkin suomalaisina olemme tosi huonoja antamaan kehuja, mutta vielä huonompia vastaanottamaan niitä.

Kampanjan ideana on antaa muille bloggaajille kaikki ne kehut, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kommenttiboxiin kirjoittamatta. Tällä kertaa kehutaan puhtaasti ulkoisia piirteitä. Vaikka sisäinen kauneus on aina arvostettua ja on yhtä mukavaa, kun joku kehaisee käytöstapojasi tai yleistietouttasi, niin kyllä niitä ulkoisia avujakin saa kehua ihan samalla tavalla.

Aloitetaan:

- Silmät. Siis oikeasti, mitkä silmät tällä leidillä onkaan! Sen lisäksi, että ne ovat suuret ja manteliset, niissä on viisautta ja rauhallisuutta.

Miss J - ma petite vie
- Tunnen Miss J:n myös blogielämän ulkopuolella, joten uskokaa, me kaikki lyhyenlännät haluaisimme omata saman pituisen varren kuin Miss J. Hänet huomataan, ihan mihin tahansa hän meneekin.

Iida L. - fashion worries
- Iidalla on Suomen blogimaailman upeimmat kasvot. Aivan mielettömät! Kaikkea muuta kuin tavanomaiset: mieleenpainuvat, persoonalliset ja eksoottiset. Olen aina miettinyt, mikä Iidan pituus mahtaa olla? Hänestä olisi todella ainesta malliksi. Noihin kasvoihin, kun lisätään pettämätön omaperäinen tyyli niin...

Virve - Ostolakossa
- Huulet. Kaikki blogia lukeneet ovat varmasti tietoisia siitä, kuinka upeat huulet Virvellä on. Virven huulipunapostauksia lukee erittäin mielellään kera muhkeiden huulikuvien. Luulen, että moni maksaa saadakseen samanlaiset huulet kuin Virvellä.

phocahispida - Ilman sinua olen lyijyä
- Vartalo. Naisellinen, ylväs ja upea. Kuvista näkee, kuinka tyyppi osaa kantaa itsensä. Uskokaa tai älkää, sillä on suuri merkitys.

Lisään vielä yhden extran:

Kamppanjan aloittaja A. Sinivaara - Onnenpäivä
- Upein ja tarttuvin hymy, jopa ruudun tänne puolelle.

Nyt on oikea aika ja paikka. Uhraa pätkä blogistasi ja kehaise kaveriasi. (ja vinkkaa linkki Onnenpäivä-blogiin niin A. pysyy mukana!) Ja jos seikkailet blogimaailmassa vain lukijan roolissa, niin jätä kehu bloggaajan kommenttiboxiin ja liitä mukaan, vaikka linkki A:n blogiin, niin bloggaaja tietää, mistä on kyse.

Kivoja kehumisia!

Real Techniques Stippling Brush by Samantha Chapman


Blogeissa on ollut viime aikoina paljon asiaa Shiseidon ja Kicksin meikkivoidesiveltimistä. Varsinkin edullinen Kicks on kerännyt isot kehut monelta bloggaajalta. Itseänikin alkoi blogien myötä tuo Kicksin edullinen sivellin kiinnostaa. Omassa kaupungissa ei kuitenkaan ole kyseistä liikettä, eikä kyseisellä ketjulla ole omaa nettikauppaakaan, joten päätin lähteä uusille urille tämän meikkivoidesivellin asian kanssa.

Pienen etsiskelyn jälkeen törmäsin netissä Samantha Chapmanin Real Techniquesille suunnittelemaan siveltimeen. Chapmanhan alkoi tehdä omia meikkivideoitaan Youtubeen jo 2008 ja hän on toiminut myös osana UK:n MAC:in Pro teamia.


Sivellintä mainostetaan monitoimi-ihmeenä. Sillä voi levittää nestemäiset ja puuterimaiset meikkivoiteet. Käy myös nestemäisten high-lightereiden levitykseen. Myös puuterimaisen poskipunan levitys pitäisi onnistua. Tässä vähän vinkkejä videolla:




Harjassa on kiva muotoilu. Se pysyy pystyssä, mistä ominaisuudesta itse pidän kovasti. Harjakset ovat synteettisiä ja niitä on eripituisia. Harjaosa on napakka, mutta silti todella pehmeä.


Mielestäni tällä oli ihanan helppo tälläisen kokeneemmattomankin siveltimen käyttäjän levittää nestemäinen meikkivoide. Pinnasta tuli kaunis ja tasainen. Toimi myös loistavasti nestemäisen highlighterin kanssa. Poskipunan levitykseenkin kokeilin, siihen tämä oli mielestäni liian napakka, vaikka jälki olikin ihan hyvää. Levitän poskipunan mieluummin löysemmällä siveltimellä.

Hintaa tuotteella HqHairissa on 13,75 €. Itselläni oli kauppaan vielä 20 % alennuskuponki, joten maksoin siveltimestä vain 11 € ja se on osoittautunut jokaisen euron arvoiseksi. Loistava hinta/laatusuhde!


76 € / 45 min.

Siinä summa, mitä tuleva terapeuttini laskuttaa. Istuntoja on neljä kertaa kuussa, minulle suositeltu määrä olisi kahdeksan kertaa kuussa. Minkä luulette olevan syy etten käy suositeltua kahdeksaa kertaa? Toki Kela korvaa tuosta osan ja itselle jää pyöreästi maksettavaa 30 €/kerta. Se on silti suuri määrä rahaa kuussa minun kuntoutustukirahoistani. Tähän vielä lisätään se tosiasia, että joudun joka kuukausi maksamaan itse ensin tuloistani n. 300 €:n laskun kerralla, kiikuttamaan kuitin Kelaan ja jäädä jännityksellä odottamaan korvattavaa summaa palautuvaksi tilille.


Tämä tietenkin vaikeuttaa kuukauden alun talouden suunnittelua, koska et voi laskea yhtään, mikä päivä korvaukset rapsahtavat tilille. Vain se on varmaa, että heti kuun alussa 300 €:n ja muiden laskujen suoritusten jälkeen on melkoisen p.a olo.

Olin todella ärsyyntynyt ja hämmentynyt, että tuleva terapeuttini oli muuttanut laskutuskäytäntöään. Yksi valintakriteereistäni aikoinaan oli hänen näppärä laskutuskäytäntönsä. Hetkessä ilo vihdoin myönteisestä terapiatukipäätöksestä (Hain jo viime vuonna, mutta hakemukseni hylättiin.) muuttui ärsytykseen ja epätoivoon, että vielä tämäkin! Kuinka paljon helpompaa olisi ollut vain maksaa se 120 €:n lasku kuukaudessa. Ei ainakaan terapeuttini päästä asiakkaitaan helpolla, voi olla, että muutama muukin on tästä ylimääräistä tressiä itselleen saanut. Koin kuitenkin, että meillä terapeutin kanssa synkkasi niin hyvin, etten alkanut etsimään uutta tämän uuden laskutuskäytännön takia ja mikä rumba siitä olisikaan taas tullut. Hyviä terapeutteja tai juuri sinulle oikeita on vaikea löytää.

Tästä tulikin mieleen jonkun aikaa sitten mediassa käyty keskustelu, että onko hyvin toimeentulevilla helpompi saada itselleen parempaa hoitoa kuin meillä tavallisilla tallaajilla. Tämähän on minun mielestäni aivan selvä asia. Rahalla sinä voit ostaa itsellesi niitä palveluita joita haluat ja nopeasti. Esim. minä olisin voinut aloittaa terapiani jo melkein pari vuotta sitten välittömästi, kun hoitava lääkärini siitä alkoi puhua. Tässä vaiheessa olisin terapiassani jo pitkällä. Valitettavasti minulla ei ollut pistää 600 €:a omaa rahaa kuukaudessa käynteihin. Toki oma kuntoutuminen on tärkeää, mutta pitää elämässä olla muitakin iloja. Mielestäni ei voi lähteä siitä, että ihminen upottaa kaikki liikenevät rahat terapeutille ja luopuu samalla niistä elämän muista pienistä nautinnoista, jotka tuovat itselle hyvää oloa.

Köyhät ja sairaat kyykkyyn, siltä taas tällä hetkellä vähän tuntuu. Tuon 300 €:n päälle, kun lisätään kuukauden omat lääkekulut, niin voimme huutaa kaikki yhdessä hurraa! Jos me sairaat olemme yhteiskunnalle rahallisesti taakka, niin kyllä me olemme sitä itsellemmekin. Ainakin terapeutit ja lääkefirmat kiittävät.

Jos nyt joku ihmettelee, että miksi en käy ilmaiseksi kunnallisella psykologilla, niin voin kerta, että olen istunut siellä aikaisemmin reilut kaksi vuotta tässä kaupungissa ja edellisellä asuinpaikkakunnallani saman verran. Sen jälkeen tulimme psykologin kanssa siihen lopputulokseen, että hän ei voi minua enempää auttaa vaan kognitiivinen psykoterapia olisi ainoa vaihtoehto, jota minun vielä kannattaisi kokeilla.

Ihmevesi / Miracle water


Olen yleensä todella skeptinen kaikkiin todella hehkutettuihin tuotteisiin kosmetiikkamaailmassa, tämä johtuu ihan siitä, että olen joutunut monesti pettymään karvaasti ns. kulttituotteisiin, jotka syystä tai toisesta eivät ole itsellä toimineet yhtään tai eivät vaan muuten ole olleet mielestäni mitenkään erikoisia. Suosittelen edelleenkin kaikkia kirjautumaan MUA:n sivuille ja lukemaan sieltä tuotearvosteluja ennenkuin satsaatte todella kalliisiin tuotteisiin. Olen saanut sieltä loistavaa apua moniin kosmetiikan hankintoihin.

Ihmevedestä puhuttaessa on tietenkin kyse Bioderman Sensibio H2O Micelle Solutionista. Tiedättekö, mitä inhoan yli kaiken silmämeikinpoistoaineissa? Sitä rasvaisuuden tunnetta, mitä monet niistä jättävät silmänympärysiholle. Hyvänä kakkosena tulee se, että ne eivät yksinkertaisesti poista sitä meikkiä kunnolla vaan silmäaluset jäävät mustiksi ja vanulappuja kuluu. Tämä homma on ollut itselleni niin turhauttavaa, että olin jo melkein luopunut toivosta kunnollisen tuotteen suhteen. Tämän takia olen käyttänyt silmämeikin puhdistukseen samaa tuotetta kuin kasvojenkin. Kauhistelkaa vaan, mutta niin olen päässyt paljon helpommalla ja silmätkin ovat kiittäneet vähemmästä hankaamisesta. Joku aika sitten tilasin näytekoon Sensibio H2O:sta. Ajattelin, että en kuole n. 5€:n satsaukseen, jos tuote ei olekaan hyvä, mutta mitä vielä...

Tiedättekö sen tunteen, kun löydätte tuotteen, joka saa sydämenne hakkaamaan ja mielessä välähtää, että miksi, miksi en ole kokeillut tätä jo aikaisemmin? Tämä oli minulle pitkästä aikaa sellainen tuote. Tästä on muodostunut lyhyen yhteisen taipaleemme aikana minulle samanlainen tuote kuin EA:n Eight Hour Cream:sta. En voisi kuvitella elämääni enää ilman tätä.

Tuote sopii herkälle, normaalille ja kuivalle iholle. Siitä on olemassa myös rasvaisen ihon versio, mutta siitä itselläni ei ole kokemusta. Sopii niin silmämeikin kuin meikinkin poistoon. Ei sisällä saippuaa, eikä sitä huuhdella pois.

Kun ensimmäisen kerran lorautin tuotetta vanulappuun, mietin, että mitäköhän tästä tulee. Koostumus on kuin vettä. Painoin vanulapun silmääni ja pyyhkäisin varovasti. Tapahtui ihme, koko meikki lähti yhdellä pyyhkäisyllä ja katosi täysin taivaan tuuliin, ei tummia silmänalusia, ei hankaamista. Testasin myös koko kasvoille, meikkivoide lähti yhtä helposti kuin silmämeikkikin. Koko kasvoihin tarvitsin ainoastaan kaksi vanulappua ja kaksi lorausta ainetta. Plussaa myös siitä, että silmiä ei kirvellyt yhtään, monet muut tuotteet ovat aiheuttaneet itselleni kirvelyä, vaikka ne olisivat tarkoitettu herkkäsilmäisille.

Käytön jälkeen kasvot olivat oikeasti puhtaat, raikkaat (Kasvovettä ei todellakaan tarvita!), iho pehmoinen ja sileä. Voin kuvitella, miten tämä olisi loistotuote festareille ja matkalle. Ei erillisiä kasvovesiä, meikin -ja silmämeikin puhdistusaineita. Pienempi 100 ml pullo on loistava ottaa mukaan vaikka lentokoneeseen.

Kyseessä todellakin on ihmevesi! Tuotetta voit tilata täältä.

Grand Rouge


Haksahdin jonkin aikaa sitten Yves Rocherin Grand Rouge huulipunaan sävyssä Rouge Vif. Olen etsiskellyt pidemmän aikaa vaalealle iholle sopivaa huulipunaa, joka olisi raikas ja puhdas punainen, eikä liian oranssi. Tässä se nyt on. Ihana!


Rouge Vif levittyy huulille pehmoisesti ja siinä on todella runsas pigmentti. Kiiltoa punassa on keskiverrosti.


Se saa näyttämään hampaat valkoisemmilta, mitä ominaisuutta vastaan varmaan kenelläkään ei ole mitään!


Hylsy on kaunis. Yhtä ylellisen näköinen kuin kalliimpienkin merkkien hylsyt. Ainoastaan paino kädessä paljastaa, että tuote ei ole ns. "luxusbrändi". Niidenhän hylsyt ovat kädessäkin todella painavia, tämä tuntuu muoviselta painoltaan, mutta ulkonäkö on kaunis.


Tämä ei kuivata huulia. Huulet olivat ihanan pehmoiset koko päivän! Pysyvyyskin on hyvä, teetä juodessa teekuppini reunoja ei peittänyt ylimääräinen punainen koriste. Ei leviä juonteisiin. Koostumukseltaan tämä on yksi parhaista punista, mitä olen ikinä kokeillut.

Grand Rouge punia on 18 eri sävyä ja hinta on 13,90 €. Tosin Yves Rocherilla on koko ajan menossa kamppanjoita, joten harvemmin joudut täyttä hintaa maksamaan. Tällä hetkellä saat 25 €:a ylittävästä tilauksesta alennusta 5 €:a koodilla NEW2013F. Punasi voit tilata täältä.





Pienelektroniikkaa keittiöön


Meidän keittiön pari kodinkonetta alkoivat olla aikansa nähneitä. Molemmat vanhukset olivat nähneet jo 10 vuotta maailmaa. Se on pitkä aika keittiön pienelektroniikalle.

Vedenkeitintä käytetään taloudessamme useita kertoja päivässä. Olemme molemmat kovia juomaan teetä ja mikä sen näppärämpää kuin keittää ne vedet vedenkeittimellä. Ruuanlaitossa vedenkeitin on osoittautunut vuosien saatossa korvaamattomaksi. Sillä saa nopeutettua ja oikaistua monia vaiheita sillä saralla. Mikrosta voisin luopua kevyesti, mutta vedenkeittimestä en koskaan.

Valitsimme keittimeksemme ihan perusmallisen Kenwoodin. Tässä ei ole mitään kummallisia toimintoja ja se riittää meille. Ulkomuoto on kaunis ja simppeli, mikä on ainakin minulle tärkeää. Keitin on myös huomattavasti hiljaisempi kuin aikaisempi vanhuksemme.


Toinen hankintamme oli leivänpaahdin. Toisin kuin vedenkeittimemme on maailman yksinkertaisin laite, on tämä paahtimien aatelia. En ole koskaan tavannut niin kauan leivänpaahtimen käyttöohjeita kuin tämän kanssa. 

Paahtimesta löytyy bagel-toiminto, jolla voi paahtaa rinkelit ja sämpylät vain toiselta puolelta. Peek & Wiev-toiminnon vuoksi voit tarkistaa leivän paahtumisasteen keskeyttämättä paahtamista. Paahtoaukon leveyden voit itse säätää, joten tänne uppoaa paksumpiakin siivuja. Tällä saa tehtyä myös lämpöisiä voileipiä. Mitä muuta sitä ihminen voi paahtimeltaan enää toivoa?

Mikä teille on keittiön tärkein laite?




Lepakot avuksi mummotautiin?


Myönnän, yritin olla hauska otsikon kanssa. Muistatteko, kun kirjoitin teille Doven Mineral Invisiblesta? Olin silloin sitä mieltä, että deodorantti on susi. Nyt en ole niinkään varma... Ai miksikö?

Olin jo ennen Dovea käyttänyt tuttua Niveaa ja välillä tuntui, että sekin alkoi iltaa kohti muuttua tunkkaiseksi. En kuitenkaan ajatellut asiaa kummemmin, kun aloin testata Dovea, jonka kanssa kävi kuten kävi. Tämän jälkeen mieheni haki minulle kaupasta tuttua Rexonaa, mutta eipä toiminut enää sekään. Märät kainalot ja tunkkainen haju. Päivät kului kainaloita haistellessa.

En ole koskaan hikoillut paljon. Enkä mielestäni nytkään normaalia enempää, jostain syystä nuo deodorantit eivät enää toimi. Aloin miettimään, että joko minulla alkaa se kuuluisa "mummotauti", mutta en ole huomannut itselläni kehon lämpötilan vaihteluita.

Oli syy mikä tahansa, oli otettava käyttöön järeämmät aseet.


Olen joskus vuosia sitten kokeillut apteekeissa myytävää Batsin voidemaista deodoranttia, mutta se ei silloin vakuuttanut minua. Päätin kuitenkin antaa Batsille mahdollisuuden ja pyysin miestäni tuomaan apteekkireissultaan minulle saman sarjan roll-on:in. Tässä vaiheessa minulle alkoi olla ihan sama, onko tuotteessa alumiinia vai ei, kunhan pääsisin kainaloiden haistelusta eroon.

Minut on pelastettu! Bats toimii, jippii. Tuote levittyy hyvin. Kuivuminen kestää hetken, mutta ei liian kauan. Tuote on täysin tuoksuton, mistä minulta saa todella ison plussan. Varsinkin hajuvesien käyttäjille tämä on ihana asia. Mikä parasta, kun tätä laittaa aamulla, illallakin kainalot ovat vielä täysin kuivat ja hajuttomat. Tämä sopii takuulla myös voimakkaampaankin hikoiluun ja urheiluun. Kesti loistavasti myös tämän kevään ensimmäisen hellepäivän. Ei tahraa vaatteita. Hinta apteekeissa n. 7 €.

Nimeni on...


Lueskelin aikaisemmin keväällä, että Coca-Colaa saa tämän kesän ajan nimikkopulloissa. Pulloihin on painettu 150 yleisintä suomalaista nimeä. Lisäksi liikkeellä on yleisnimiä kuten ukki, veli, rakas... Olin unohtanut koko asian, kunnes tänään kaupassa huomasin miehen kaivaneen ostoskoriimme jotain. Söpöt pullot meidän molempien nimillä. Mikä ehkä hauskinta, nämä pullot olivat olleet hyllyssä peräkkäin. Kohtaloa vai mitä? Tässä lista nimistä:

Aino, Aki, Aleksi, Anna, Anne, Anni, Anniina, Annika, Anssi, Antti, Anu, Ari, Arttu, Atte, Daniel, Eero, Eetu, Elina, Elisa, Ella, Emilia, Emma, Emmi, Ess,i Eveliina, Hanna, Harri, Heidi, Heikki, Heli, Henna, Henri, Ida, Ilkka, Jaakko, Jaana, Jani, Janne, Jari, Jarkko, Jarno, Jasmin, Jenna, Jenni, Jere, Jesse, Joel, Johanna, Joni, Jonna, Joona, Joonas, Jouni, Juha, Juho, Jukka, Julia, Jussi, Juuso, Kaisa, Kalle, Katariina, Kati, Katja, Katri, Kim, Kimmo, Kirsi, Krista, Laura, Lauri, Linda, Lotta. Maija, Maiju, Mari, Maria, Marika, Marko, Markus, Matias, Matti, Miia, Miika, Mika, Mikael, Mikko, Milla, Minna, Mira, Miska, Nea, Niina, Niklas, Niko, Noora, Olga, Olli, Oona, Oskari, Otto, Pasi, Paula, Pekka, Petra, Petri, Piia, Reetta, Riikka, Riina, Riku, Robin, Roope, Roosa, Salla, Sami, Samu, Samuli, Sanna, Sanni, Santeri, Sara, Sari, Satu, Simo, Sini, Sofia, Sonja, Susanna, Suvi, Tanja, Taru, Tatu, Teemu, Tero, Tiia, Tiina, Timo, Tomi, Tommi, Toni, Tuomas, Tuomo, Tuukka, Valtteri, Veera, Vesa, Ville ja Vilma.





Myrta


Zoyan Myrta on upea foil-lakka. Se on pehmeä oranssinpunainen.


Zoyan lakkojen sudit ovat huomattavasti kapeampia kuin esim. China Glazen tai O.P.I:n. Vaikka itse ole leveiden sutien kannattaja, Zoyan sudeilla saa lakan levitettyä mielestäni ihan näppärästi.


Lakka on paksuhkoa, mutta levittyy silti helposti. Ylläolevassa kuvassa lakkaa on yksi ohut kerros ja yksi paksumpi. Tietyssä valossa sormenkärjistä lakka kuultaa edelleen hieman läpi, joten itse lisäisin tätä vielä kolmannenkin kerroksen.


Kaiken kaikkiaan pidän tästä itse kovasti. Väri on kesäinen ihan kuin mehevä hedelmä-coctail. Zoyan lakat ovat yleensä todella kestäviä ja niiden laatu on hyvä. Myrtan voit tilata täältä.




Blogin kuvat

En tiedä teistä, mutta itse tykkään lukea blogeja, joissa on kauniita kuvia. Varsinkin sellaisia, että kuvat ovat bloggaajan itse ottamia. Paljon näkee blogeja, joissa kuvia kerätään paljon muualta, mutta hyvin vähän näkee blogin pitäjän omaa kädenjälkeä. Toisaalta kuitenkin pidän myös siitä, että blogissa on sanojakin, pelkkien kauniiden kuvien selailu ei täytä omia vaatimuksia siitä, mikä on mielenkiintoinen blogi. Eli kuvia ja tekstiä sopivassa suhteessa niin olette herättäneet kiinnostukseni.

Itse olen alusta asti pyrkinyt ottamaan blogini kuvat itse. Toki toisia juttuja tehdessä tämä on mahdotonta. Valitettavasti en saa kotiini kokoelmaa Alexander McQueenin vaatteita, jotka voisin kuvata, vaan minun on pakko tyytyä netistä löytyviin kuviin.

Ensimmäisen vuoden napsin kuvia blogiini ihan tavallisella Canon IXUS 105 digipokkarilla. Olivathan ne kuvat parempia kuin ei mitään. Kuvaan kuitenkin paljon kynsiä ja ruokia, joten alkoi tuntumaan siltä, etten saa pokkarilla tarpeeksi tarkkoja ja kauniita kuvia. Niinpä mieheni yllätti minut viime kesänä ja osti minulle järjestelmäkameran. Kamerani on jo markkinoilta poistunut edullisemman hintaluokan Canon 500D. Kameran mukana tulleella objektiivilla EFS 18-55mm sain jo huomattavasti parempia kuvia kuin digipokkarilla. Pian kuitenkin mies hankki minulle myös muotokuvalinssin EF 50mm 1:1.8 II:n, joka on mielestäni loistava ruoka -ja kosmetiikkakuviin.

Pari päivää sitten sain syntymäpäivälahjaksi pidemmän aikaa haaveilemani macro-objektiivin, Tamron AF 70-300mm 1:4-5.6 TELE-MACRO (1:2). Taidan olla rakastunut ensi silmäyksellä! Ihan mahtavaa, että kaukaa saa otettuja todella tarkkoja kuvia. Varokaa linnut ja kukkaset, paparazzi iskee teihin tänä kesänä.


En todellakaan ole mikään kuvaaja ja voin ihan rehellisesti myöntää, etten vuoden käytön jälkeenkään vieläkään tiedä, mihin kaikkeen kamerani pystyy. Sen olen todennut, että parhaiten oppii kuvaamalla ja kokeilemalla. Ne hutilaukaukset voi sitten aina poistaa. Sitten vielä syy, miksi tuo uusi objektiivi on niin ihana:





Aurinkopuuteriöverit


Katselin eräs päivä Neljän tähden illallista ja siinä minuun kiinnitti huomiota Johanna Pakosen meikki, jossa oli liikaa kaikkea, varsinkin sitä aurinkopuuteria.

Suurin virhe mitä alkaa kesän alla naisilla/tytöillä nähdä kasvoilla, on aurinkopuuteriöverit. Kolme yleisintä virhettä aurinkopuuterin käytössä ovat:

* liian tumma väri
* kasvot on maalattu kokonaan aurinkopuuterilla
* aurinkopuuteria on käytetty liian raskaalla kädellä

Onneksi me emme ole ainoita, vaan julkkiksillekin sattuu. Ylhäällä hyviä esimerkkejä. Liiallisella aurinkopuuterin käytöllä kauniista naisesta saa tunkkaisen näköisen. 

Joten leidit olkaahan tarkkoina aurinkopuuterin kanssa. Tässä vielä loistava video oikeaoppiseen levitykseen.




36



- 15.5.1977 klo 00.40 synnyin, painoa oli 3550 g ja pituutta 50 cm.

- 4-vuotiaana sain naapurin pojilta syntymäpäivälahjaksi barbien, sillä oli violetti mekko. En tiedä miksi, mutta muistan tämän elävästi.

- 5-vuotiaana opin uimaan ja suoritin ensimmäisen uimamerkkini. Olen aina rakastanut vettä.

- 7-vuotiaana päätin, etten halua asua enää kotona. Kyllä, tein tämän päätöksen ihan itse tuon ikäisenä.

- 8-vuotiaana muutin virallisesti asumaan mummon luokse. Sinne, minne olin halunnut muuttaa jo pari vuotta. Sunnuntai-iltaisin katsottiin mummon kanssa Lemmenlaivaa.

- 8-vuotiaana tapasin myös hyvän ystäväni, jonka kanssa olemme kulkeneet nyt yhteistä taivalta pian 30 vuotta.

- 10-vuotiaana vietin tähän asti isoimmat ja yhdet parhaimmista syntymäpäiväjuhlistani. Jostain syystä näistä juhlista ei ole kuvatodisteita. Muistan elävästi, kun ennen trampoliini-aikaa hypittiin hetekalla, se oli vähintään yhtä kivaa.

- 13-vuotiaana koin suuren surun, kun rakas tätini kuoli aivoverenvuotoon vain vähän päälle kolmekymppisenä. Hautajaispäivä toukokuun alkupuolella oli helteinen. Näen hänestä edelleen usein unia. Ne ovat hyviä, meillä on aina niin mukavaa.

- 13-vuotiaana join myös itseni ensimmäistä kertaa humalaan. Tämän jälkeen en ole koskenut minttuviinaan, enkä Magyariin. Kyseiset juomat olivat teinien suosikkeja, kunnes tuli se kuuluisa salmiakkikossu. Sain krapulan, enkä koskenut nautintoaineisiin seuraavaan kahteen vuoteen.

- 14-vuotiaana luin Uhrilampaat, kirja on edelleen yksi vaikuttavimpia kirjoja, mitä olen lukenut. Tuon jälkeen lukukertoja on tullut useita lisää.

- 15-vuotiaana pääsin ystäväni kanssa kolmeksi viikoksi ulkomaille kielikurssille. Sieltä suoraan menin rippileirille ja pääsin ripille. Tämä oli heittoletin ja pyöräilyshortsien luvattua aikaa. Leikkasin myös pitkät hiukseni salaa lyhyiksi kielikurssireissulla. Ilmoitin mummolle tyynesti puhelimessa uusista hiuksistani. Olin onneksi vielä tervetullut kotiin. Tällöin oli käytössä lankapuhelimet. Mikä kännykkä?

- 16-vuotiaana päätin alkaa parturi-kampaajaksi ja pääsin kouluun.

- 17-vuotiaana lähdin toisen kerran kielikurssille nyt neljäksi viikoksi. Tällä kertaa teloin jalkani rannalla ja kävelin pari viikkoa kainalosauvoilla.


- 19-vuotiaana valmistuin parturi-kampaajaksi. Pääsin myös samana keväänä 10 joukkoon valtakunnallisessa L`orealin värimestaruuskisassa. Ranne alkoi reistailemaan viimeisenä opiskeluvuotena sen verran pahasti treenatessa opiskelijoiden SM-kisoihin, että tiesin, etten tule toimimaan kyseisessä ammatissa. Muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan talonrakennusalaa Raumalle.

- 20-vuotiaana tapasin ex-mieheni ja hankin ensimmäisen oman kissan, Elviksen. Elvis oli abessinialaisen ja norjalaisen metsäkissan yhteinen "lehtolapsi".

- 21-vuotiaana valmistuin talonrakentajaksi. Sain stipendin ja harkitsin jatkavani lukemaan talonrakennustekniikan insinööriksi Tampereen ammattikorkeakouluun.

- 22-vuotiaana menin ensimmäisen kerran naimisiin mittatilaustyönä tehdyssä puvussa. Minusta puku on edelleen ihana. Kaikki kaula-aukon helmet ovat ommeltu yksitellen käsin. Aloitin työt liikkeessä, jossa jatkoin uraani melkein 10 vuotta. Jälkeenpäin voisi sanoa, että olisi pitänyt lähteä kyseisestä työstä pois paljon aikaisemmin. Työni ei liittynyt opiskelemiini ammatteihin.


- 27-vuotiaana minusta tuli kummi pienelle pojalla, joka ei enää ole niin pieni!

- 29-vuotiaana muutin ensimmäistä kertaa yksin asumaan. Sairastuin masennukseen, joka muuttikin elämäni suunnan täysin.


- 30-vuotiaana erosin ja tapasin nykyisen mieheni.

- 32-vuotiaana muutin nykyisen mieheni kanssa virallisesti yhteen.

- 33-vuotiaana menin toisen kerran naimisiin. Tällä kertaa en mittatilausmekossa vaan 20 €:n pikkumustassa. Vieraitakin oli 130 sijasta kaksi. Uskoni avioliittoon ei horjunut aikaisemmasta erosta huolimatta.

- 34-vuotiaana erosin kirkosta ja perustin blogini.

- 36-vuotiaana olen vihdoin oppinut elämään hetkessä ja laittamaan itseni etusijalle.

Katsotaan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan! KIPPIS!

Kimber


Sain Zoyan Kimberin iloisena yllätyksenä postissa kaveriltani, joka on vielä enemmän "kynsilakkahullu" kuin minä. 

Zoyan Kimber on pinkkiin taittava punainen, maustettuna ripauksella kultaista shimmeriä.


Lakka on jouksevaa, se levittyy helposti ja peittää jo kahdella kerroksella. (kts. ylläoleva kuva) Olen huomannut, että Zoyan shimmer-lakoissa on hieman pidempi kuivumisaika kuin yleensä ja pinta saattaa hetken aikaa tuntua tahmealta.

Minusta Kimber on todella kaunis sävy ja täydellinen kesään kultaisine kimalluksineen.

Kimber kuuluu Zoyan kesän 2012 Surf-kokoelmaan ja sitä voi vielä löytää esim. eBaysta.

Ps. Sain vihdoin laitettua blogini sivupalkkiin tunniste-osion, josta teidän on helppo etsiä itseänne kiinnostavia aiheita blogistani. Toivottavasti tämä helpottaa blogini selailua.



Tomaatti-jauhelihakastike


Tämä todella helppo tomaatti-jauhelihakastike on meidän perheen suosikkeja. Parasta tämä on pastan kanssa, mutta sopii myös riisin kera.


Tomaatti-jauhelihakastike 
(kuudelle)

400g naudan jauhelihaa
1 iso porkkana raastettuna
4-6 valkosipulinkynttä (maun mukaan)
500 g tomaattimurskaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
1/2 rkl vehnäjauhoja
1 kasvisliemikuutio
rouhittua mustapippuria
2-3 dl vettä
(suolaa)

päälle parmesanraastetta


Ruskista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon pieneksi hakatut valkosipulit. Lisää vehnäjauhot ja pyörittele seosta hetki. Lisää joukkoon raastettu porkkana, tomaattimurska, vesi, kasvisliemikuutio ja mausteet. Anna hautua matalalla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Tuntikaan ei ole pahitteeksi. Sekoittele välillä.

Tarkista lopuksi suola, lisää tarvittaessa. Nauti pastan tai riisin kera.





Kevät tuli kynsiin


O.P.I:n Germany -kokoelman Don`t Talk Bach To Me tuo mieleeni kevään. Toisille kevät on kirkasta vihreää, minulle se on kellertävää heinää, jonka seasta alkaa pikkuhiljaa puskemaan esiin vihreää. Sellainen on tämä lakka. Kuolleen ruohon keltaista, jonka läpi kuultaa hivenen vihreää.


Lakassa on ripaus helmiäistä, joten se ei ole aivan matta. Se levittyi hyvin ja oli peittävää. En tiedä kuvittelinko, mutta minusta tämä kuivuikin aika nopeaan. Kuvassa on lakkaa kolme kerrosta. Pidän tästä sävystä aivan hirveästi. Se on erikoinen.

Lakkaa saattaa löytää vielä Emotioneiden alelaareista, mutta tilata voit vielä täältä.






Amppari tuli taloon


Minulla on p-a-h-e. Se on lentelevä ötökkä, joka lisääntyy ja kaivautuu kotimme pakastimeen samaan aikaan, kun leskenlehdet ilmestyvät maahan. Se tulee joskus yksitellen useimmiten kuitenkin 10 kpl:een joukkiona.


Amppari-niminen ötökkä maistuu mansikalta, sitruunalta ja appelsiinilta. Se on raikas, tuntuu suussa mukavalta ja vilvoittaa oloa. Ihaninta on, että Amppari ei lihota. Paitsi, jos ei sinulla ei ole amppaririippuvuutta niinkuin minulla.


Ampparilla on myös paras kaveri Murkku, joka käy säännöllisin väliajoin kylässä pakastimessa. Murkku haluaisi kovasti häätää Ampparin asunnostaan, mutta vielä se ei ole siinä onnistunut.

Mikä "ötökkä" teidän pakastimeen lentää kesäksi?



Tonnilla kasvot sileäksi?


Voin sanoa, että tämän tuotteen kohdalla menin hieman sanattomaksi. Olen kyllä kuullut ja nähnyt 200-300 € kasvovoiteita, mutta tämä vie tähän astisista voiton kaikista.

Eräs päivä sähköpostiini tupsahti mainospostia, koskien Guerlainen Orchidèe Impèriale-sarjaa. Kyseisen sarjan normaali kasvovoidekin maksaa 300 €, mutta tämä 4 x 15 ml (yht. 60 ml) ihokuuri maksaa n. 975 €. TÄH?

Aloinkin uteliaana etsiskellä tietoa, millä asioilla tälläistä hintaa voi perustella. En jaksa uskoa, että hintaa voi perustella pelkällä pitkällä tuotekehittelyllä, mielikuvilla, pakkauksella tai brändillä. Tekeekö tämä kuuri minun ihoni nuoremmaksi? Vaikka tililläni olisi miljoona euroa, en ihan heti keksi syytä, miksi laittaisin siitä rahasta 1000 € tähän tuotteeseen. Mieluummin laittaisin tuonkin summan itseni hemmotteluun kosmetologilla.

Mitä etsintäni sitten tuotti? Ympäripyöreää lätinää, joka ei ainakaan itseeni tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Tuotteesta sanottiin mm. näin: räätälöity hoito auttaa nuorentamaan ihoa kantasolujen avulla, (Tässä tuotteessa kantasoluja on saatu orkideasta.) rypyt tasoittuvat, iho säteilee ja on syväkosteutettu. Ei mitään sen kummempaa, mitä moni halvempikaan voide/seerumi ei lupaisi. Mystisintä on, että en netin kautta löytänyt etsinnästäni huolimatta sisällysluetteloa tuotteesta, joku muukin näkyi valittelevan siellä saman asian perään. Luettelo olisi kiinnostanut minua kovasti, ehkä se olisi perustellut minulle tuotteen korkeaa hintaa. 

Ylipäätään kantasolujen vaikutuksessa kosmetiikassa tutkijat ovat mielipiteissään pidättyväisiä. Ihmisen oma kantasolu olisi paras vaihtoehto, mutta sitä ei voida kosmetiikassa käyttää. Kasveilla ja ihmisillä ei ole paljon yhteistä, vai mitä? Kasveilla toki on paljon terveysvaikutuksia.

Aloin miettimään, millaisille ihmisille tälläiset tuotteet ovat suunniteltu. Ketkä näitä ostavat?

Maksaisitko sinä tonnin 60 ml:stä seerumia?

Razorblade romance



Olen kertonut täällä aika vähän siitä, millaisia vaatteita käytän tai millainen tyyli minulla on. Yhtään asukuvaa blogini historiassa ei ole ollut. (Eikä varmaan tulekaan, mutta vannomatta paras...) Tämä johtuu ihan siitä, etten todellakaan ole mikään tyyliguru, vaikka ymmärrän vaatteiden päälle, ne eivät ole se suurin intohimoni. Olen tylsä pukeutuja: mustaa, harmaata ja valkoista. Tarkka olen ainoastaan materiaaleista. Keinokuituja koitan välttää, jos vain mahdollista.

Yksi suunnittelija sen sijaan on aina kolahtanut minuun ja kovaa. Alexander McQueen, kyseisen muotitalon sekoitus romantiikka ja rokkia on aina purrut minuun. Nuorekas ja edullisempi mallisto McQ on rokahtavampi kuin kalliimpi Alexander McQueen.

Ylläolevat tuotteet ovat juurikin McQ -mallistosta ja ne ovat kaikki saatavilla tällä hetkellä Yooxin nettikaupasta. Koska kyseessä on italialainen outlet-kauppa, hinnat ovat huomattavan huokeita. Varsinkin tuo alla keskellä oleva paksu rannekoru kolahtaa minuun ja kovaa. Ranneke on aitoa nahkaa. 

Huivinkin materiaalia on 70 % puuvillaa ja 30 % silkkiä, joten kyse on laadukkaasta tuotteesta.

Kolahtaako sinuun partaterät?

Designed by FlexyCreatives